Ansan hakutreenit ja makkararinki

On ollut aika rankka päivä, tai siis sillei, olin Ansan kanssa hakumettällä treenaamassa ja meidän treenit meni kyllä kaikkeen muuhun kuin hakuun, mutta oli todella tarpeellinen treenipäivä ja oon kohtyy tyytyväinen Ansaan.

Ja ainoo mitä me tänään tehtiin Ansan kanssa, oli tyyliin kuljettiin vieraitten ihmisten kanssa kävelyllä mettässä ja ne syötti Ansalle namsuu kun se oli rauhallinen.
Ansan kanssa tehtiin siis kävelevää makkararinkiä kolmesti, toisella kertaa meni jo hyvin, mutta huomaa että koira on epävarma ja jännittää vieraita ihmisiä. Että ei ois onnistunut koiran kanssa se et se lähtis hakeen ketään pusikosta tässä vaiheessa, mut toi oli tosi hyvää harjotusta sille! Vaikka toki näin innokasta omistajaa harmitti kun ei Ansan kanssa päässyt kokeileen sitä, mutta tää onkin tää omistajuuden haasteellisin osa, KÄRSIVÄLLISYYS ja ETENEMINEN KOIRAN EHDOILLA, mikä on yksi taiteen lajinsa.

Mutta emäntä innostui ja tuosta saisi kivan harrastuksen kunhan saadaan koiraan vähän lisää ihmisvarmuutta, että se lähtee irtautumaan musta ja ettiin ne maalimiehet sieltä. Jos Mika menee ens viikonloppuna sisarusrientoihin niin ANsalle tulee lisää hyvää harjoitusta.
Ja kaikki käveleen meidän kanssa lenkille, että saadaan Ansaa siedätettyä immeisiin =)

Illan huomio

Nyt kun muuten tarkemmin mietin niin tulipa sellainenkin sivuhuomio mieleeni, että kun keväällä taisin kirjoitella Ansan aika pahasta pelkokaudesta. Nyt tuli mieleeni, että tämä "hyökkäävyyskäytös" on jotenkin sen jälkeisiä peruja, koska ennen sitä ei tälläistä ollut. Ansa meni tosi nätisti joukon jatkona, sosiaalistui ihmisiin ja koiriin ja kaikenmoiseen. Melkein kuin jostain oppikirjasta, siihen ainakin pyrimme että pentu saisi mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia. Mutta näköjään, niin kuin jo järkikin sanoo, ei kaikki mene aina niin kuin on käsikirjoitettu =) Toisaalta, aivan loistava oppimisen kokemus ja tästäkin noustaan vain vahvempina!

Mielestäni tuolloin pentuaikana, kriittisen periodin aikana tmv. ei kyllä tapahtunut mitään, ainakaan isompaa, pelästymistä tai muuta mikä olisi aiheuttanut tuollaisen epävarman käytöksen.

Sisääntulotreenejä ja aikuistumisen kasvukipuja

No, me ollaan testattu nyt semmosta (itseasiassa jo kesällä, mut eipä oo ollu harjotustilanteita kauheesti sen jälkeen ku ei käy noita vieraita hirveesti...) että

vieraat odottaa pihassa ja Ansan kanssa mennään sinne hihnassa, vieraat on parin metrin päässä ja Ansan kans tehdään jotan temppua mitä se osaa ja koitetaan saada se rauhottuun niin et se tapaa vieraat jo pihalla muttei koske.

No, siitä sitten vieraat menevät sisälle ja Ansan kanssa jäädään pihalle niin, että se on täysin rauhallinen. Jos se meinaa vetää sisälle, en liiku ja käännän selkäni ja kävelen pois päin (tehosi yllättävän hyvin viimeksi, ei tarvinnut monestikaan kävellä pois päin kun koira hiljeni kun tajusi ettei pääse sillä tavalla ovelle).

Vieraat menee sisälle istuun esim. keittiön ruokapöydän ääreen (kädet on paremmin hollilla rauhassa kun sohvalla istuen, eikä Ansa pääse niiden päälle kun on pöytä esteenä) kun Ansan kanssa tullaa hihnassa sisälle. Vieraat eivät kiinnitä Ansaan mitään huomiota.

Ansan kanssa ollaan remmissä etäämmällä, esim. sohvalla tehden jotain temppuja mitä se osaa. Samalla koiraa voidaan palkita siitä kun se katsoo vieraita ja sen jälkeen mua/Mikaa. Näin koira koitetaan saada rauhoittumaan siihen, että on vieraita sisällä.
Kun koira on rauhassa hihnassa etäämmällä, vieraat voivat harjoitella liikkumista, kävelemistä ja sen sellaista niin että koira on edelleen kytkettynä ja keskittyy johonkin muuhun kuin vieraisiin.

Koiran ollessa rauhallinen, sen voi päästää irti hihnasta ja se saa käydä tervehtimässä vieraita, eikä tässä vaiheessa yleensä enää esiinny päällehyökkimistä tai muuta, muuta kuin siinä vaiheessa kun vieraat nousevat tai liikkuvat.
Viimeksi pääsimme todella hyvin naksuttelemaan vieraiden liikkeistä ja muusta, koira rauhoittui ja antoi vieraiden liikkua.

Viime viikolla saimme pari treeniä tehtyä tälläin ja niistä oli tosi positiiviset fiilikset.
Itseäni hieman vain harmittaa muutama saamani palaute tai ohje Ansan pentuetovereilta, sillä en ymmärrä tätä ideologiaa, että kun on iso koira jolla on vartiointitaipumusta niin a)kaikki on omistajien hallitsemattomuutta ja b)omistajan ja koiran välistä ongelmaa jos kyse on vieraista. Meidänhän kanssa Ansa on loistotapaus. Toinen tätäkin isompi pohdinnan aiheeni ja ärsyynnykseni koskee yleistä ajattelumallia tietyntyyppisistä koirista, joihin auttaa vain "niskaperseotteella" kouluttaminen. Ei se eläimen oppimispsykologia ole sidonnainen koiran kokoon, rotuun, ehkä toki hieman ominaisuuksiin, mutta tarkoitan tällä lähinnä sitä että vaikka pieni koira on helppo napata ongelmien sattuessa kainaloon kuin heittää se selälleen niin en todellakaan koe että se on mitenkään ratkaisu isollekaan koiralle vaikka olisi minkälaisia ongelmia. Meillä ei ole koiria selälleen heitetty eikä tulla heittämään, ne eivät siitä opi yhtikäs mitään, koskeintaan uhma kasvaa ja joku päivä koira tulee päälle oikein urakalla.

Oikeastaan noista muutamista viesteistä jäi ärsyynnys, mutta myös perkuleellinen sitkeä suomalainen sisu. "Minähän saan koirastani yhteiskuntakelpoisen positiivisillakin metodeilla", ilman että koira vie meitä. Tarve selviytyä ja selvitä. Mutta uskon että meillä on keinot käytettävissämme, nämä treenit ovat vaikuttaneet niin lupaavilta että kun tarpeeksi jaksaa opettaa koirallemme parempia toimintakuvioita niin se lähtee siitä helpottamaan. Pakko. Asiassa ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä ei tämä hullummaksi voi ainakaan mennä.

Meillä on alusta alkaen ollut johdonmukaiset säännöt, joita on jouduttu toki tiukentamaan koiralauman kasvaessa ja iän tullessa, mutta koirat tietävät rajansa. Ansa ymmärtää varsin hyvin käskyt kuten "pois", "anna olla" yms. mitä käytämme paljon arkielämässämme kun koiraa tarvitsee kutsua etäämmälle kiusaamasta pikkuisia tai ohitustilanteissa, komentaa rauhoittumaan haukkumista ulkoa tuleville äänille tai muuten vain. Kun koiralle tarjoaa parempaa tekemistä, ei sen ole kannattavaa jatkaa tätä meidän kannaltamme ei-toivottua käytöstä, mutta sen on myös opittava erottamaan se. Parhaaksi keinoksi olenkin tähän kokenut sen, että koira itse oivaltaa eron toivotun ja ei-toivotun käyttäytymisen välillä.
Loistavana apuvälineenä on toiminut myös opettelemamme huomiomerkki (en vaihtaisi pois, aivan törkeän hyvä esim. ennakoinnissa, hihnassa kulkemisessa, ohituksissa ja kaikessa mahdollisessa) sekä perusteellinen luoksetulo mikä toimii koirillamme mielestäni hyvin. Treenitarvetta on lähinnä niissä tilanteissa kun on häiriötekijöitä, esim. metsässä vapaana ollessa tulee koira vastaan. Helposti koirat käyvät tsekkaamassa tulijan ja tulevat vasta sitten kutsusta, mikä on toki huono.

Koiraa valitessa olen perehtynyt sen lajiin, ymmärtänyt ottavani vartioivan koiran, emmekä ole missään vaiheessa kuvitelleet tai halunneet mitään sohvaperunaa. Ainoa millä tavalla tilannetta pitäisi muuttaa, on isommat tilat mitä Ansa selvästi tarvitsee, mutta tämäkin prosessi on etenemässä ettemme vain seiso tumput suorissa olettaen ongelmien ratkeavan itsestään. Olemme valmiita tekemään töitä koiran kanssa ja oppimaan joka sekunnista, sehän on parasta elämänkoulua ja kouluttajakoulua. Suursnautserikin on vaativa koira, toisaalta taas aivan loistava tapaus jota en (eikä kyllä Mikakaan) vaihtaisi pois mistään hinnasta.
Enkä aio menetelmiäni muuttaa epäkoiraystävällisiksi tai -reiluiksi vain sen perusteella, että yleinen mielipide tietyntyyppisistä roduista (mistä hyvänä esimerkkinä mainittakoon perinteiset äijäkoirat, kuten dopermanni, sakemanni, suursnautseri, rotweiler) on "niskaperseotteella" kouluttaminen niin se on 20 vuotta vanha tapa ja ajatusmalli. Totta hemmetissä koira saa olla omatahtoinen, sitkeä, itsepäinen ja vaikka mitä muutakin, mutta jaksan uskoa että näiden kaikkien ominaisuuksien kanssa pystyy elämään, aivan kuten meidän erilaisten ihmistenkin kanssa ja jokaiseen löytyy omat ratkaisunsa. Ja ennen kaikkea positiiviset tavat löytää ratkaisuja myös ongelmatilanteisiin tai haasteisiin, niiksi niitä ennemmin ehkä kutsuisin.

Kerroinko muuten, että Ansasta kasvoi iso tyttö. Meillä alkoi ensimmäiset juoksut maanantaina ja vielä ovat juoksupöksyt ehjät, toisin kuin Lurun juoksujen aikana jolloin se tuhoaa noin juoksupöksyt/päivä.
Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää, muuttuuko tytön käytös ja mihin suuntaan. Nyt se on ainakin merkkaillut hirveästi ja iskän tuomat hirvenluut ovat saaneet koiramme paskomaan järkyttävän paljon. Ulostetta tulee (kiinteää ja normaalia) pahimmillaan 3-5 kertaa lenkissä, kun aiemmin määrä on ollut 2-3 kertaa/päivässä.

Aurinkoista viikon alkua!

Tämä tyttö lähtee huomenna tutustumaan Korkeasaaren eläinten virikkeistämiseen ja koko ensi viikko on luvassa eläinkouluttajan opintoja Paraisilla. Taas opitaan kaikkea fiksua lisää kouluttajuudesta, kouluttamisesta, eläimistä, inhimillistämisestä ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Loistavaa! Tukka takana ja elämä edessä =) !!!! Hyvällä fiiliksellä etiäpäin.

Ja ennen loppua kerronpa vielä senkin, että Ansa on rauhoittunut sen myötä kun olemme pidentäneet sen lenkkejä. Tyttö tarvitsee selvästi enemmän liikuntaa kuin mitä aiemmin olemme sille laiskuuttamme tarjonneet. Riekkumishalut ovat jääneet ja tarjolle on tullut yhteiskuntakelpoisempi koira, jonka kanssa treenit jatkuvat.

Ansan haukkapalat = meille tulevat vieraat

Hellurei ja hellät tunteet!

... vai pitäisikö sanoa hellät ranteet ja olkapäät ja ennen kaikkea kireät hermot.

Voi olla, että näin "koulutusalan ammattilaisena" häpäisen itseni kun kerron tai kysyn neuvoa, mutta nyt alkavat omat voimavarat, neuvot ja ennen kaikkea ideat loppua kesken. Jäljellä on vain ärsyynnys ja turhaantuminen koiraan...

Mutta, miten teidän koirat ottaa vastaan vieraat? Olen nähnyt Tuisku mamman ottavan vieraita pienen haukun kera, mutta ei se sentään yrittänyt ketään syödä, toisin kuin ainakin meillä. Ansa meinaan yrittää syödä noin 90% vieraista, jotka tulevat meille. Tutut ja sukulaiset/perheenjäsenet menevät ihan siedettävästi (ne osaavat kohtuullisesti käyttäytyä) ja koira rauhoittuu viiden minuutin jälkeen, mutta normaalit vieraat ovat painajaista. Omaa sisääntuloamme olemme saaneet rauhoitettua valtavasti hankkimalla eteisen ja olkkarin väliin portin mikä pitää koirat toisella puolella sekä olemalla huomioimatta Ansaa silloin kun se riehuu ja mesoo. Koira rauhoittuu todella nopeasti ja saa sitten haluamaansa huomiota. Eipä meille uskalla kukaan oikeastaan edes tulla kun Ansa tulee päälle, sanan varsinaisessa merkityksessä päälle ja KOVAA. Ansa hyökkäilee vieraita päin ja yrittää nakata heitä, ei varsinaisesti pure, mutta yrittää "haukata". Itse olen tulkinnut sen järkyttäväksi epävarmuudeksi omasta itsestään ja tähän pitäisi saada parempi toimintakaavio tilalle. Keinot alkavat vain olla vähissä, kun olemme kaiken näköisiä vippaskonsteja jo kokeilleet.
Yksi mitä kokeilimme kesällä oli, että tulemme hihnan kanssa pihalle vieraita vastaan ja koira näkee vieraat pihalla ja rauhoittuu siellä olemaan heistä muutaman metrin päästä. Vieraat menevät sisälle eli ovat siellä kun tulemme hihnassa Ansan kanssa. Ansa on hihnassa ja teemme etäämmällä vieraista esim. naksutinharjoituksina jotain temppua, jotta koira rauhoittuu. Kun koira rauhoittuu, voimme tulla lähemmäs vieraita. No, koira saattaa rauhoittua hetkeksi ja keskittyä tekemiseemme, MUTTA auta armias kun joku vieras (tai omaväki) liikkuu, saa Ansa taas kamalan kohtauksen ja hyökähtää jotain perskankusta kiinni tai muuten vain tulee louskuttamaan naamalle. Eikä koira ole ihan mikään pieni ja sievä, joten voitte kuvitella kuinka kauhistuneita ilmeitä vieraillamme aika ajoin on ison kidan louskahtaessa korvan- tai naamanjuurella. Nice!
Vieraille on annettu ohjeita olla huomioimatta koiria ja vaikka mitä, mikä jonkun verran rauhoittaakin, mutta ongelma pahenee taas jonkun liikkuessa kun Ansa saa hyökkäyskohtauksensa.

Mikä avuksi tai mistä moinen johtuu? Yksi saamani kommentti oli koiran huonosta hermorakenteesta, mihin ei järin paljon voida koulutuksella vaikuttaa, muuta kuin siedättämällä.
Mutta kun me tarvittaisiin niitä vieraita jotka tulevat, vaikka vain kahvipalkalla, kylään eivätkä saa sydänkohtausta vaikka Ansa hieman ronski olisikin. Treenaushetket ovat aika yhdellä kädellä laskettavissa, kun ei ole treenien kohteita kun harva uskaltaa tulla meille. EI kauhean kiva lähtötilanne ja koira on vain vuoden ikäinen. Tarttisi äkkiä saada jotain tehtyä, koska tämä ei todellakaan voi jäädä näin.

En ehkä kuitenkaan halua alkaa käyttää naapuritalon tätini neuvoa näissä koulutuksellisissa asioissa, kun hän neuvoi läimäisemään koiraa joka kerta sanomalehdellä persuksille kun se haukkuu. No joo, meinasin tokaista muijalle, että kummallahan meistä on enemmän kokemusta koirien oppimispsykologiasta ja koulutuksesta, mutta sain oltua hiljaa ja kerroin hänelle vain että meillä ei koiraa huutamalla tai pakottamalla tai rankaisemalla kouluteta. Kamala minä, mokoma kun yritämme olla huomioimatta koirien ei-toivottua käytöstä ja palkita koiraa oikeintehdystä, mutta aina se ei tuossa vieraiden kohtaamisessa onnistu kun tuota mesoomista on suurin osa.


Toinen ongelma on se, että Ansa haluaa olla koko ajan lähellä ja läsnä. Tulee vaikka seinästä läpitte jos se pitää jättää jonnekin eri tilaan vaikka vain kotona, puhumattakaan että olisimme vieraassa paikassa. Rauhoittuu muutenkin todella huonosti vieraassa paikassa, enkä keksi miten saisin tätä edesautettua. Olemme kuitenkin käyneet vieraissa paikoissa ja pentuna ei mitään ongelmaa ollutkaan, mutta nyt vanhemmiten koira on todella rauhaton. En tiedä rauhoittuuko silloin paremmin kun ei olla seinän takana eikä kuule ääniämme eli jos olemme jossain poissa ko.tilasta, mutta ainakin muulloin tulee läpi vaikka harmaasta kivestä. En enää epäile yhtään niitä perheitä, jotka kertovat koiran tulevan ovesta läpi.
Kotona yksinolo ei ole ongelma, olemme sitä kuvanneet ja jää tänne pääsääntöisesti todella nätisti eli toi ei oo mitenkän yhteydessä mielestäni yksinolo-ongelmiin kotioloissa.

Tälläisiä ongelmia meillä, olisiko jollain jotain vinkkejä, ideoita, apuja tai muuta vastaavaa???

Ja sehän tässä on rasittavinta, ettei jaksa aina selittää vieraille Ansan käytöstä, koittaa puolustella sitä ja selittää tilannetta niin että ihmiset ymmärtäisivät. Monet pitävät Ansaa liki hulluna kun se meinaa syödä vieraat jotka ovesta tulee. Olisi kiva kun olisi iso koira jota kehtaisi näytellä, mutta nyt pysyttelemme mielellämme kotona oman perheen kanssa omissa oloissamme, koska silloin Ansa on aivan ihana, rauhallinen, lutuinen, loistava oma itsensä. Mutta auta armias kun tulee vieraita aikuisia tai puhumattakaan vieraista lapsista, ne ovat vain yksi haukkapala Ansalle.
Enkä tiedä missä kohtaa tässä on menty vikaan viimeisen puoli vuotta, missä vaiheessa Ansan käytös muuttui tuollaiseksi ja mistä se johtui. Tai mitä olisimme voineet tehdä toisin tai mitä nyt pitäisi tehdä jottei tilanne pahenisi. Näitä sitä tulee mietittyä päivittäin...

Ansan levottomat yöjuoksentelut

Ansa on viimeisen viikon ollut aika levoton, on hyörinyt ja pyörinyt kämppää ympäri ja ollut hieman rauhaton Multa alkaa keinot loppua kesken, että millä tuota saisi rauhoittumaan. Ei meillä kotiolot ole kummemmin muuttuneet, ainoa mikä on viimoisen 1,5 viikon aikana ollut niin olen lisännyt Ansan ruoka-annosta. Ansa painaa 24 kiloa suurin piirtein, nyt jo ehkä inase enemmän, mutta sisarukset ovat vähintään sen 34, joku jopa 45 kiloa eli parikymmentä kiloa eroa. On mielestäni aikas paljon, vaikka Ansa on hoikko mutta ei mielestäni silti liian anorektinen.
Nyt taas ehkä energiaa löytyy ja on vähän huonosti käyty juoksuttamassa sitä missään. Toivottavasti joskus maalle muutto helpottaa,saa enemmän touhuta, koska koira selvästi sitä tarvitsee.

Muutoin pelkokausi alkaa helpottamaan. Päästään komeasti jo ihmisten ohitse lähempääkin ja toisten koirien jos kierretään tarpeeksi kaukaa eikä mennä päälle. Kesän aikana juteltii kaikille lyhtypylväille ja betoniporsaille traktorin munista puhumattakaan, jotta Ansa huomaisi niiden olevan ihan turvallisia.
Jee!
Naapurin tätsykkä alkoi eilen mariseen kun tulin Ansan kasa mettälenkiltä takaisin, että "sun pitäis opettaa koirasi olemaan haukkumatta". Ja Ansa oli kuin unelma vieressäni eikä kommentoinut mitään millään tavalla (pikkasen ylpeä olin, koulutus toiminut). Sitten tämä aah niin ihana mummeli, joka ei ikinä puhu meille normaaliolosuhteissa mitään, kyttää vain parvekkeeltaan ja ikkunoista, antoi ojeeksi, että ottaisin sanomalehden mukaan. Joka kerta kun koira haukahtaa, eikä saisi, läimäyttäisin sitä takapuolelle ja sanoisin "ei". Siihen kyllä älähdin äreästi takaisin, että tyhmänäkö se mua pitää, en todellakaan aio alkaa kouluttamaan koiraani pelolla tai väkivallalla, johon se mussutti ettei se satu. Hmm... Mietitäänpäs, otetaan tilanne kästelyyn: Koira näkee jotain, koiralla on joku tietty tunnetila päällänsä, koira haukkuu ja minä läimäytän sitä pepulle = koira yhdistää epämukavan tunteen siihen mitä se näkee tai tuntee sillä hetkellä eli ihan mihin vain. Todella fiksua. Haluanin saada aikaan vielä vauhkomman koiran, joka pelkää kaikkia vastaantulevia ja kokee ne epämukavasti ja jossain kohtaa tämä kaikki laukeaa agressiivisena käytöksenä koiralla. Muutenkin epävarmaa koiraa ei missään nimessä auta tuollainen käytös.
Meinasin ärähtää muijalle, että kumpikohan meistä on tämän alan ammattilainen ja opiskellut eläinten koulutusta. Mutta kun hänen siskon miehensä kouluttaa huumekoiria ja oli neuvonut hänelle kyseisen ohjeen kun hänellä oli koira. Vitsin fiksua. Noilla ohjeilla tuleekin tosi selväjärkisiä koiria.
Hieman otti päähän.

En ole mistään löytänyt tuoksukynttilälyhtyä, johon saisi alle kynttilän ja sen päälle kipon jonne voisi laittaa tilkan tuoksuöljyä. Laventelin pitäisi auttaa rauhoittamaan ja ajattelin kokeilla sitä, mutta eipä ole niin helppo löytää.

Mutta, näin meillä siis...

Älä häkitä

Älä Häkitä kampanja, mahtava homma, että eläinsuojeluyhdistys ja Kennelliittokin heräävät tälle ongelmalle eikä vain me "kukkahattutädit".

Mökön Helsingin seikkailut

Hellurei ja hellät tunteet,

täällä sitä ollaan Mökön ja Mikan kanssa Helsingin Pasilassa hotellissa ja tosi hyvin on mennyt. Onhan tuo pieni karvapallero aika hukassa suuressa maailmassa, mutta todella itseään fiksummin on käyttäytynyt, että on ollut oikea omistajiensa ylpeydenaihe. Hyvä Mökö!
Kun Mika oli tullut Mökön kanssa vastaan mua koirahierojakurssin pitopaikan pihalle Mökö vähän kommentoi sisälle tulevalle pikkutytölle, mutta muuten on ohittanut jos jonkinmoista kulkijaa niin karvaista, kuin vähemmän karvaista todella nätisti. Katsotaan miten huominen hieronta sujuu, mutta nyt ainakin on ihan lupaavaa käytös ollut ja hyvä vähän välillä saada Mökölle "extra-aikaa", ettei kaikki mene ihan vain Ansan kanssa höösöttämiseen.
Luru jäi kotiin (tai porukoille hoitoon ANsan kanssa) kun sillä oli vielä vähän loppujuoksuiluissa hösöttämistä niin en viittinyt roudata sitä matkaani.

Ansan arkatassuilut ja syötyjen pikkuhousunsuojien arvoitus

Meillä on viimeiset pari viikkoa vietetty verisissä merkeissä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Luru ei ole tykännyt pitää juoksupöksyjään ja varmaan jokainen meillä käytössä ollut liinavaate, sohvanpeite ja koiranpunkka sietävät mennä tämän viikon jälkeen pesuun kun ovat niin verisiä Lurun juoksujen jäljiltä. Ja mitä tuohon muhevaan otsikkoon tulee, liittyy se pitkälti näihin Lurun juoksuihin. Tyttö kun mokoma repii pöksyt päältään vähintään 3 kertaa päivässä, pisin aika varmaan on ollut ½ vuorokautta mitä yhdet pöksyt pysyivät jalassa. Uudet, kaupasta tuodut pöksyt säilyivät ehjinä sen 2 päivää, että verri nice. Mietinpähän tuossa vain päivänä kauniina taas löytäessäni Lurun tyhjät juoksupöksyt (niissä käytetään ½ :sta pikkuhousunsuojaa jota vaihdetaan) koiranpunkalta makkarista, että mitä niille pikkuhousunsuojille tapahtuu? Ne vain häviävät. Joskus harvoin saattaa löytyä muutama pieni murunen niistä, tai semmonen puuvillapallo sitä täytettä, usein ei sitäkään. Että eivätkä ne tyhjään häviä. Luru ilmeisesti syö ne, mutta olen vähän huolissani siitä koska eihän sellainen muovivalmisteinen puuvillapikkuhousunsuoja imeydy mihinkään vaan voi hyvinkin aiheuttaa jonkun suolitukoksen vaikka ei sitä vielä olekaan onneksi tehnyt, mutta VOI aiheuttaa. Mitäs sitten? Viimeisimmät pikkuhousunsuojat mitä ostin oli tosin ekologisesti hajoavia Ekokauppa Ruohonjuuresta, mutta silti.
Ansalla on selvästi joku isomman laatuinen pelkokausi menossa. Teiskossa pelättiin traktorin munia, maassa kenollaan olevaa liikennemerkkiä ja kotipihalla päältä ajettavasta ruohonleikkurista irrotettuja kerääjäpusseja niin että koira lamaantui aivan täysin eikä meinannut tulla tilanteesta ohitse itse lenkille. No, kävin minä sitten perjantai-iltana jokusen kerran taputtelemassa ja juttelemassa traktorinmunille ja liikennemerkille iltalenkkimme aikana, mennessä ja tullessa ennen kuin Ansa uskalsi tulla lähellekään. Tyttö jähmettyi ja jopa perääntyi täysin tiellä, vaikka nuo olivat pellon puolella etäämpänä. No, saimme toivottavasti voitettua traktorinmunat, mutta nuo kotipihassa olleet ruohonleikkurin kerääjäpussit olivat likitulkoon ylitsepääsemättömän kamalia. Mutta tästä kaikesta tuli todistettua oikeaksi ainakin Ansan kohdalla se oppi, että kun siedättämisessä käsketään mennä (ainakin meidän ideologian mukaan) juttelemaan pelottavalle liikkumattomalle esineelle jotain omiaan, jolloin koira huomaa, ettei esine olekaan niin paha kun ”mammakin menee ja juttelee sille”. No, se rohkaisi Ansaa kun istuskelin ja nojailin ko. esineisiin, silittelin niitä ja juttelin niille omiani. Onneksi kukaan vieras ei nähnyt, olisi voinut pitää lievästi sanottuna mielenvikaisena, mutta pääasia että helpotti edes inasen Ansan oloa.
Mistä päästiinkin hyvin itse kukka-aiheeseen, nimittäin viime viikon torstai-iltaan jolloin olimme Ansan kanssa pentutreffeillä tutustumassa saalisleikittämiseen (sinänsä tuttu aihe, olen käynyt saalisleikkikurssinkin) ja tapaamassa sisaruksia.
No, Ansa ei ensinnäkään osannut leikkiä yhtään. Oli ollut autossa muutaman tunnin kun olin käynyt hieromassa pari koiraa, mikä lamaannutti koiraa varmaan entisestään, mutta vieras paikka ja kymmenen uutta ihmistä istuskelemassa talon kuistilla oli Ansalle aikamoinen kauhistus. Tiedän, että koirani on kaikesta huolimatta hieman aran puoleinen ja ottaa aikansa ennen kuin Ansa pystyy relaamaan, yleensä se on toisten koirien seurassa 5-10minuuttia, ihmisten kanssa ehkä puoli tuntia. (Toimituksen sivuhuomiona kerrottakoon, etten todellakaan osaa kertoa tähän syytä, sillä koira noin normaali olosuhteissa on hirveän reipas kotona, riippuen toki tilanteesta ja vieraista ihmisistä/koirista sekä siitä miten ne käyttäytyvät.) Ja kaikki tämä siitäkin huolimatta, että olemme käyneet aika paljon eri paikoissa, tavanneet erilaisia ihmisiä ja erilaisia koiria mielestäni aika paljonkin, ettei kyse ole siitä etteikö koiraa olisi sosiaalistettu, totutettu ja kaikkea. Mielestäni mä olen tehnyt kaiken ihan oppikirjan mukaan, niin kuin mulle on koulutettu, mutta se näköjään vie tuon koiran kohdalla paljon normaalia kauemmin se rohkaistuminen. En sitten tiedä säikähtikö Ansa joskus pentuna talvella niin paljon kaverini sakemannia, joka tuli aika ronskisti päälle ja yritti leikkiä, että se on aiheuttanut Ansalle tuollaista (tosin oli jo ennen sitä hieman aremman puoleinen), mutta ei Ansaa ole kyllä muuten kauheasti pelästyttänyt kukaan. Toki Ansankin pääsääntöiset leikkikaverit ja koiratutut ovat olleet pienempiä, eikä niin hirveästi kokemusta ole tuosta riisenipuolesta, joilla on ihan oma leikkityylinsä ja touhunsa, mutta.
Mutta asiaan palatakseni. Siinä sitten koitimme edes palloa heitellä Ansalle, että se vähän virkoaisi ja aikansa oltuamme saalisleikin alkeet, tosin pallolla, lähtivät sujumaan. Tosin ei niin kuin kaikilla muilla pennuilla jotka ottivat heti patukkaa suuhunsa. No, saalisleikkien lopuksi joimme kahvia ja koirat temusivat keskenään, mutta Ansa arkajalka vain pelkäsi aika hirmuisesti muita koiria eikä järin lämpimästi suhtautunut vieraisiin ihmisiinkään. Tosin lapset saivat olla aivan rauhassa, niihin se ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota. Meni liki 1,5h ennen kuin Ansa meni joukon hännillä edes vähän niin kuin ollen mukana 5 sisaruksen leikeissä ja touhuissa.
Tuo ilta oli minulle jotenkin shokeeraava, sen lisäksi että tunsin olevani kovin ulkopuolella (sen lisäksi etten ole kamala palveluskoiraihminen tai että tietäisin sen alan terminologiaa, jotta voisin juppailla sillä) muitten jutuista kun selvästi tapaavat toisiaan useammin ja ovat vanhojakin tuttuja. Mutta tuo Ansan käytös sai minutkin hirveän epävarmaksi vaikka olen tasan tarkkaan tietoinen siitä minkälainen koira Ansa on, miten se käyttäytyy uusissa tilanteissa ja taas myös sen puolen minkälainen se on kotona ja omassa arjessaan. Ansa on juuri loistava koira meille, aivan mahtava ja humoristinen veijari pilke silmäkulmassaan, niin kuin suursnautserilla kuuluukin! Se, että Ansa on aran puoleinen ei ole varsinainen ongelma meille, tiedostamme sen ja teemme sen eteen hommia joka päivä ja jonain päivänä kun Ansa on hieman aikuistunut, tuo käytös on todennäköisesti tipotiessään. Enkä muutenkaan ole koskaan halunnut koirastani mitään kamalaa puolustus-tai suojelukäytöstä esiin, en ole tähtäämässä suojelukisoihin jotenka itselleni riittää hyvin tuollainen ”vässykkä-kotikoira” jos nyt näin voi sanoa. Se, mitä me alamme noin enemmissä määrin harrastamaan Ansan kanssa, on vielä iso kysymysmerkki, mutta olen selaillut erilaisia kursseja vähän sillä silmällä, että jonnekin pitäisi syksyllä suunnistaa, mutta kun on vain nuo omatkin kurssin vetämiset ja työt. Sen kuitenkin tiedän, etten vie 8 kuukautista pentuani pyörällä lenkille niin kuin kasvattaja sanoi, että on varsin turvallista. En ota sitä riskiä, että alkaisin ehdoin tahdoin riskeeraamaan kasvuikäisen ison koiran luustoa, vaikka se ehkä turvallista olisikin. Sama koskee agilityä. On täysin eri asia, että koira hyppii itsekseen jossain mettässä vapaana ollessaan kivien, keppien ja muiden ylitte tai juoksee päin jalkaani, sen on opittava varomaan.
No, tuosta illasta seurasi sitten se, että kasvattaja soitteli minulle seuraavana päivänä (omistaa koirahoitolan) ja ehdotti, että Ansa tulisi heille hoitolaan pariksi päiväksi elokuussa niin hän voisi tarkkailla koiraa ja jos Ansa vähän rohkaistuisi. Ehdotus tuli niin puskista, että hämmennyin täysin enkä osannut edes sanoa mitään. Tätä asiaa mietittyämme päivän jos toisenkin, olemme tulleet perhepiirissämme yhä enemmän ja enemmän vakuuttuneemmaksi siitä, että Ansan tilannetta pieni häkkihoito todennäköisesti ei auttaisi yhtään. Koira ei ole tottunut häkkihoitoon, enkä muutenkaan juuri kannata henkilökohtaisesti häkkihoitoa pienissä kopperoissa, kyse on kuitenkin isosta koirasta joka on tottunut pääsemään liikkumaan vapaasti.
Ansalle paljon parempi tapa rohkaista sitä olisi varmasti se, että kasvattaja tulisi käymään meillä kotona ja näkisi koiran omassa ympäristössään ja totta kai otamme avun erittäin mielellämme vastaan, mutta se mitä se sitten on, on eri asia. Enemmän kuin mielelläni veisin Ansaa enemmän yhteistreeneihin ja tapaamaan esimerkiksi sisaruksiaan, jotta se saisi rohkeutta ja oppisi snautserikieltä vähän paremmin, se kun on hieman ronskia ja Ansaa pelottaa se, vaikka yksinään riehuukin välillä metsässä ihan samalla tavalla.
Mutta joo, asiasta pitää ehkä keskustella kun kasvattaja palaa lomiltaan, että mitä hän ajaa takaa häkkihoidolla, mitä hän haluaisi tehdä Ansalle, miten, miksi ja mitä hän ajattelee siitä olevan hyötyä. Varmasti hän ajaa takaa todella hyvää ja on hienoa, että hän haluaa auttaa ja olla tukena niin kuin lupasi (on varmaan ensimmäinen koiriemme kasvattaja joka tekee mitään hyväksemme), mutta voisimme yhdessä ehkä pohtia vielä että mikä on se tapa millä autamme Ansaa parhaiten. Meinaan tuo, että koira pistetään vieraalle hoitoon (vaikka ei nyt ehkä ihan vieras ole kyseessä, mutta eihän Ansa ole tavannut kasvattajaa sitten luovutusiän, eikä ole säännöllisesti yhteydessä tähän) ihan muuten vain vaatii ehkä hieman vielä selvennystä ja perusteluja.
Olen aika tarkka muutenkin muun muassa noista tavoista miten meidän koiraa koulutetaan ja niiden on oltava yhteydessä siihen mitä ja miten me tehdään/toimitaan. Mietin tuon torstain jälkeen sitäkin, että kun jotkut antavat koiransa toiselle koulutettavaksi johonkin kisoihin niin en varmaan kyllä ikinä itse pystyisi samaan. Meille koira on perheenjäsen, eikä mikään kilpailuväline parempaan suoritukseen, jota vieras ihminen treenaa. Kyllä minulle on tärkeää tietää mitä koiralleni a)on tehty b)tehdään c)miten d)miksi , jotta voin toimia sen kanssa paremmin. On paljon ihmisiä joilla on kokemusta enemmän koirista ja jotka osaavat auttaa vaikka itsekin työskentelen koirien kanssa, näen päivittäin erilaisia koiria ja koulutan koiria (tai heidän omistajiaan). Oman koiran kanssa kaikki tuntuu olevan aina niin erilailla.
On muutenkin eri asia tietenkin tuollaiset resque koirat, joista ei tiedä miten ne ovat joutuneet elämään ja miten niitä on kohdeltu, mutta jos minulla on vara valita oman koirani kohdalla jonka olen pentuna ottanut, niin totta kai käytän tilaisuutta hyödykseni ja otan opikseni. On paljon hyviä kouluttajia, kasvattajakin varmasti (tosin en ole ikinä itse asiassa nähnyt miten hän kouluttaa koiriaan nyt kun näin tarkkaan mietin) ja mielelläni seuraan koulutusta ja otan oppia, vaikka niin että joku muu tekee koirani kanssa jotain, mutta silloin se on aina molemminpuolista, vuorovaikutuksellista toimintaa eikä sitä että joku muu tekee jotain koiralleni selkäni takana. Koen, että siitä kun seuraan toisen toimintaa, vaikka se olisi sellaista mitä joku tekee koirani kanssa, opin aivan järjettömän paljon ja se on todella hyödyllistä, enkä haluaisi sen ns.”hiljaisen tiedon” menevän hukkaan mitä joku kokeneempi voi antaa.

Istun tällä hetkellä junassa matkalla pohjoiseen tapaamaan kaveriani, joten on hyvää aikaa kirjoittaa. Vielä kun saisin nettilinjat toimimaan niin, että pääsisin läppäriltäkin internjettiin niin avot.

Noista koirakursseista tuli vielä mieleeni muuten se, että olen varmaan hirmuisen kranttu ja vaativa Ansan kanssa kun olen selaillut ja miettinyt kaikenmoisia kursseja mihin voisimme käydä, muutama ihan potentiaalinen yritys, joka tarjoaa palveluitaan niin on toki, mutta ei mitään sellaista mikä olisi vakuuttanut täysin. Pirkanmaallakin noiden koirafirmojen määrä on lisääntynyt ihan kivasti (vai pitäisikö sanoa kauhistukseksi, noin kilpailullisesti) viimeisen vuoden aikana aika reilusti. Laatu onkin sitten eri asia, itse ainakin haluaisin tietää firman pitäjästä että missä hän on oppinsa saanut ja minkälaista koulutus on, jotta osaan valikoida parhaiten tarpeisiini sopivan palveluntarjoajan.

(Kirjoitettu maanantaina

...jatkoa keskiviikolta)

Ansa tuossa tulla rojahti syliini, taas pienen pieni sylikoira haluaa huomiota.

Kaverini Sanna oli tänään käymässä sekarotuisen Veera -koiransa kanssa. Tulivat sisälle ja Ansa mokoma komensi sitä 2 tuntia, voi Veera rukka. Veera teki kaikkensa rauhoittaakseen Ansaa, mutta tuo meidän puupää ei tajunnut yhtään toisen rauhoittavista signaaleista ja elekielestä. On Ansa sentään oman perheen koirien elekieltä oppinut lukemaan ja ymmärtää kun Luru komentaa kauemmas tmv., mutta noihin vieraisiin koiriin se ei oo vielä ymmärrystään lykännyt. Tai en mä tiiä, alkaa loppuun ideat sen kanssa kun melttoo vaan ja vaikka kuinka jättäis huomiotta tai komentais niin mikään ei tunnu auttavan. Päätti puolustaa pikkukoiriakin Veeralta ja sekin ihan turhaan.
Kun oltiin mettässä ulkona niin ei ollut mitään ongelmaa, mutta sisällä. Kun ollaan oman porukan kesken niin Ansa on superrauhallinen ja ihana, nukkuu ja muuta mut sit kun tulee vieraita niin on ihan järkyttävän rasittava louskuttaja. Syy? EN tiedä.

Mutta mä lähen viemään Ansulia ja pikkusia ulos nyt kun tää iso rotjake makaa mun sylissä vinkumassa.

Ansan uintireissut ja viikon muut kuulumiset

Ansa kävi tänään uimassa oikein urakalla, mikä vesipeto. Lähti meidän perässä Teiskossa uimaan kun oli ensin hetken messunnut laiturilla että "mihin te meette, mamma, älkää hukkuko, tänne ja heti! "-messuaan. Mikan kädet näyttävät tällä hetkellä lähinnä siltä, että mies raukka suunnittelisi itsemurhaa ja olisi viillellyt kätensä ihan verille ja mulla on niskassa yksi pahan näköinen ja kipeä raapimus. Ansa kun tuli niin se tuli päälle vedessä ja tykö niin, että sitä pitä pitää kädellä kauempana eikä ihan aina onnistunut ohjaamaan sitä takaisin järveen. Meni kerran raukka laiturin allekin ja koitti monesti tulla laiturilta ylös, mutta koitettiin opettaa että uisi rantaan laiturin vierestä niin ei satuttaisi itseään. Multa jo joskus keväällä joku työkaveri kysys kun joku koira oli raapinut käteen pahat jäljet, et mitä meillä oikein tapahtuu, harrastetaanko meillä perheväkivaltaa. Ei voinut kuin nauraa, nuo koirat (ja kissa) On välillä semmonen yhdistelmä ja ittekseenkin että saa pipoo pidellä.
Aika mahdottoman vekkulin (tosin myös tapaturma-alttiin) näköistä tuo Ansan meno. Ja kuka sanoikaan että suurnautseri ei olisi niin vekkuli olento. =) Aivan loistotapaus. Ja kyllä kun joskus päästään maalle muuttamaan niin siellä pitää iso koira olla.

Eilen muuten harjoiteltiin tuota sisääntulotilannetta yhden tutun kanssa joka tuli muksujen kanssa. Ulkona oleva osio oli aika fiasko, Ansa messusi minkä kerkesi, sisällä taas rauhoittui ihan kivasti niin kauaksi aikaa kun vieraat liikkuivat. No, Ansa pistettiin loppupeleissä makkariin mut huusi sielä (ei onneks tullut aidasta yli vaikka pääsisikin), ei rauhoittunut ollenkaan. No, myöhemmin siitä sitten Mika lähti veljensä kanssa (Ansa oli ok veljen tulon suhteen, ei niin tyypillistä messua tosin oli nähnyt veljen juuri kahtena edellisenä vklpkin) ja jäin yksin koirien ja vieraiden kanssa. Otin Ansan sisälle ja terassille, vieraat kävivät vessassa (äiti+ 2 pientä lasta, 3,5v ja 6kk). Ansa rauhoittui ihan kivasti terassilla, tein "katse -naks -nami " harjoitusta katseesta vieraisiin ja rauhallisuudesta. Ansa kävi siinä sitten haistelemassa muksun ja ne ja tilanne oli ok. PIkkasen Ansa reagoi kun muksu liikkui liikaa ulkotuolilla ja onnistui säikäyttämään pienen syöksähtämällä ja haukahtamalla lasta kohti (huono tapa ja pelottava pienestä ihmisestä). No, sain Ansan rauhoittumaan kunnes muksu alkoi tahattomasti leikkiä jätskilusikalla ja suullaan ja siitä kuului kummallista ääntä johon Ansa reagoi. On mokoma aika herkkä reagoimaan erilaisiin ääniin tai liikkeeseen mistä pitäisi päästä poiskin, paitsi tietty oman väen messuun ja touhuiluihin ei juuri korviaan lotkauta.

Ansa oli koko sen ajan todella levoton kun vieraat oli meillä, sen 3,5-4h ja rauhoittui vasta sit yliväsyneenä kun vieraat lähtivät, jäi sitten nukkumaan sisälle kun mentiin kiipeileen mettään poikien kanssa. Luru pärjäsi todella hyvin pienten kanssa kun päästin sen tohon, ei välittänyt pätkääkään, touhuili omiaan ja oli taas tosi helppo oma itsensä. Mökökin varmaan olisi rauhoittunut, näki vilaukselta mut oli sit parempi pistää se työhuoneeseen niin sai olla sielä rauhassa. Mökö kun ei muutenkaan ole mikään hirmu hyvä ihmisten -saati sitten pikkuihmisten kanssa kun pelkää niitä.
Ja kyllä mä hirmu hyvin ymmärrän jos ite on siinä 80-100cm korkeudessa että kun toinen samankorkunen tulee kita auki loukottaan siinä niin kyllä määkin säikähtäisin. Mä perustan kohta henkilöstövuokrausfirman jossa vuokrataan mm. pikkulapsia koirakoulukäyttöön, "lainaa ja totuta koirasi turvallisten ja mukavien lasten kanssa lapsiin" -idealla. Oisko pieni suksee tai sitten pitäisi itse hankkia niitä lapsia ja totuttaa koirat siihen, mutta tiedä miten ne sitten reagoisivat jos olisikin oma lapsi joka vain jäisi meille eikä lähtisikään pois. En mä tiedä kuinka erilainen tilanne se silloin olisi, haiseeko vauva sitten meiltä tai tottuvatko koirat siihen helpommin kun se tulee meidän kanssa vai mitä... En tiedä, se jää nähtäväksi joskus hamassa tulevaisuudessa...

Olin yrttikurssilla torstain ja perjantain ja siellä sain paljon uusia vinkkejä taas viherpiiperrykseen koirien kanssa.
Mitä enemmän opiskelen ja hankin tietoa (tieto muuten lisää tuskaa todistetusti) sitä vakuuttuneemmaksi tulen koiran luonnollisen ruokinnan, terveydenhoidon ja koulutuksen tärkeydestä ja merkityksestä. Olen jo useita vuosia vastustanut tätä yltiöteollistumista ja yhteiskunnan työkeskeisyyttä ja kaikkea muuta hössötystä, että...
Tuntuu kuin koiratkin olisivat aivan liikaa inhimillistettyjä, monelle jotain lapsen korvikkeita ja jenkkihöperöistä tuttuja puettuja chiahuakoiria. Yöks...
Tänään taas huomasin kun oltiin maalla kun koirat nauttivat siitä arkipäivästä, Ansa viiletti pitkin peltoa ylen onnellisena, juoksi innoissaan maalla järveen ja touhusi kaikkea muutakin mitä koiran pitää! Pikkukoirat ottivat biitsillä arskaa (Luru eritoten nauttii siitä, usein iltapäivisinkin viikolla on pyytänyt päästä terassille kun olen tullut kotiin ja käy siinä sitten köllöttelemään auringon lämpöön) ja telmivät pihanurmella ilman huolen häivää, kyttääviä tai ärsyyntyneitä naapureita jotka valittaisivat koiran metelistä tmv. Tosin ei meillä VIELÄ ole tullut kukaan sanomaan noiden koirien meukkaamisesta mitään... Tosin sitä odotellessa, oli lauantai-aamupäivälläkin niin kamala messu kun oli noi edellä mainitut vieraat käymässä että melkein olisi tehnyt Ansa viedä jenkkilään missä tehdään jotain leikkauksia koirille jolloin ne eivät voi enää haukkua. Hyi kamala, no joo, en nyt tosissaan, mutta tuo on asia josta pitää päästä eroon ja se vaatii työtä. Siitä tuli joskus dokumentti telkkarista, aika kamalaa. Kyllä koiran pitää olla koira ja koiran työ on haukkua, se on sen kieli. Mistä tulikin vielä se mieleeni, että yllättävän paljon viime aikoina tullut vastaan koiranomistajia jotka a)säikähtävät b)pelkäävät c)eivät voi sietää koiraa joka haukkuu ja mun mielestä se on aivan eriskummallista ja järkyttävää koska se on koiralle luonnollista (tosin toki riippuu, että minkälaista haukkua se on, mutta noin periaatteessa). Ottaisivat ihmiset sitten kissan tai liskon niin ei pitäisi ääntä tai olisi häiriöksi...

Tuosta yrttikurssista piti vielä sanomani se, että ostin sieltä homeopaattista ainetta Ansalle ja aion kokeilla helpottaisko sen avulla tuo automatkustaminen. Nyt on pitkään jo vedetty Dappia, mutta sekin on kovin teollinen ja keinotekoinen valmiste. Rauhoittunut se on autossa juu eikä hyppää sieltä heti enää pois, on jopa pari kertaa ihan mennyt pötköttämään sinne häkkiinsä eikä köhnötä jähmettyneenä paikoillaan. Mutta ei se sinne itte hyppää niin kuin joskus tässä keväällä saatiin meneen se itte sinne kun treenattiin tosi paljon sitä kaikella herkulla, että käytiin syömässä autossa kaikki safkat. Pitäis ehkä tehdä sitä vielä lisää uusintana et tää lähtis sujuun, niin kun ton hopeopatian tukihoitona tai toisinpäin, et homeopatia toimis ton harjoittelun tukihoitona.

Sisääntuloharjoituksia ja muita managment -ratkaisuja

Heissuli vei pitkästä aikaa armon blogin lukijat.

Meillä elellään normaalia arkea, reissun jälkeiset hötkyilyt koirilla ovat alkaneet tasoittua ja olemme harrastaneet viime aikoina hieman managment-ratkaisuja. Sain monen viikon puhumisen ja yrittämisien jälkeen portin tuohon eteiseen suulle, että koirat eivät pääse eteiseen kun ne ovat kotona. Aika hyvä, eteistila rauhoitettu pukemiselle ja riisumiselle, mutta tuosta on myös seurannut pieni "ongelmakäytöksen muutos" jos näin voi sanoa. Pohdiskelimme meinaan tuossa yhtenä päivänä mieheni kanssa tuota asiaa. Voi myös olla niin, että portti on kiihdyttänyt uudenlaisen käyttäytymismallin, jossa Ansa loukottaa tuhatta ja sataa hyppien porttia vastaan kun joku tulee, ovi käy tmv. Tästä kun vielä päästään eroon niin avot. Olemme muutaman kerran onnistuneet tilanteissa välttää tuo käyttäytymismalli tarjoamalla Ansalle jotain muuta korvaavaa toimintoa.

Viikonloppuna meillä oli Ekblomin Malin ystävänsä kanssa yökylässä, kun olivat kanakurssilla tuossa kylällä, majoittuivat sitten meillä. Oli ihan mielenkiintoisia koiramaisia keskusteluja, mutta myös yksi ihan kokeilemisen arvoinen harjoitus vieraiden tuloon.

- Vieraat odottavat pihassa ja keskustelevat omiaan, eivätkä välitä meistä
- Ansan kanssa toinen tulee (koira hihnassa) ulos, palkkaa kun koira on hiljaa ja katsoo vieraita
- Kävellään hiljalleen vieraita vastaan, mennään noin 1-2 metrin päähän, tehdään paikallaan jotain koiran osaamaa temppua, esim. meillä kämmeneen koskettamista
- Palkataan koiraa siitä kun se katsoo vieraita ja sen jälkeen omistajaa
- Odotellaan, vieraat lähtevät siirtymään sisätiloihin ja jäädään itse koiran kanssa ulos, tehdään sen osaamaa temppua ja palkataan siitä kun koira katsoo vieraita/vieraiden suuntaan ja sen jälkeen omistajaan
- Vieraat odottavat sisällä keittiön ruokapöydän ääressä, eivät kiinnitä mitään huomiota koiraan
- Ansan kanssa tullaan sisälle niin, että se on hihnassa ja käydään istumaan esim. sohvalle, vieraat ovat edelleen paikoillaan keittiön pöydän ääressä
- Ansaa palkataan vieraisiin katsomisesta ja siitä, että se katsoo vieraisiin ja sen jälkeen omistajaan
- Koiraa palkataan ja kehutaan kun se on rauhallinen

Harjoituksessa esiintyviä ongelmia:
- Koira reagoi nopeasti, louskutus tulee silmänräpäyksessä!
- Koira oppii/on oppinut käyttäytymismallin (en todellakaan tiedä mistä, ei ainakaan multa) jossa "louskutus- missä nami -louskutus- missä nami?, mä oon mamma tosi hyvä, kato nyt, missä nami". Tämä on kyllä hyvä kysymys, sillä mä olen ehkä meistä se pitkäpinnaisempi Ansan suhteen kuin mies. Mä olen 95% huomioimatta koiraa jos se melttoo kauheesti jossain ja koitan saada koiran huomaamaan, ettei se saa toiminnastaan palkintoa. Mies sen sijaan pimahtaa ehkä nopeammin ja ärähtää koiralle, että "nyt rauhassa" tmv. Tää on sinällään huono, koska se koira kyllä oppii helposti mistä saa palkinnon ja mistä ei, kuten tuollainen "louskutus -missä palkinto?" -tilanne, joka on hyvin yleinen =)


Ansa kävi pari viikkoa sitten elämänsä ensimmäisen kerran tekemässä jälkeä meidän jälkikurssilla, tehtiin makkarajälkeä. Ja Ansa meni aikasta hyvin. =)

Luru oli kurssikoirana maanantai-iltana ja huomasinpa vaan taas siitäkin koirasta kuinka se on oppinut kommentoimaan kaikkiin vastaantulijoihin (oltiin Bob&Piaffella) kommentointihaukkua ja ennen kaikkea huomionhakuhaukkua. Kun Luru komentaa, siihen kiinnitetään huomiota ja sain sen oikeesti olemaan hiljaa kun komensin vieraat olemaan kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Jehee, onnistuin, mutta kyllä se alkumelttoominen oli välillä aika kimottavaa niin että eräs saksalaisrouva joka oli asiakkaanani piteli korviaan, ei tosissaan ollut tottunut koiraan joka haukkuu (itsellään oli pieni valkoinen lamppuharjakoira). Hah...

Mutta joo, olenko kertonut, että Mökö ei enää saa vartin-puolen tunnin louskutuskohtauksia ulkona, riittää kerta pari. =) Siihen nähden, kun tiedän lähtötilanteen tai mitä se oli pahimmillaan, olen tosi tyytyväinen. Toki tämä nykyinenkin käytös saattaa tuntua ohikulkijasta ärsyttävältä, mutta eipä ole heidän asiansa. Sitäpaitsi haukku on koiran kieltä ja jos toinen jännittää/pelkää, niin minkäs teet että pitää kommentoida.

Kuulumisia reissun jälkeen

Keski-Eurooppalaisia koirakuulumisia voisi kyllä kertoa vaikka vuoden, mutta ehkä turinoin niistä myöhemmin lisää paremmalla ajalla. Olimme pari viikkoa Keski-Euroopassa lomareissulla ja kuvasimme aika paljon koiramatskua koirakulttuurista, ihmisten toimintatavoista ja koirien käyttäytymisestä. Pitää käydä ne jossain kohtaa ajan kanssa läpi ja hyödyntää niitä jatkossa kouluttamisessa.

Ajattelin tähän väliin kertoilla hieman viimeviikkoisia kuulumisia.
Tulimme tosiaan kotiin 1,5 viikkoa sitten ja koirat olivat hoidossa porukoillani. Ansa on tehnyt pari kertaa pissit sisälle ja etenkin viime viikon loppu oli aika hulinaa koirien kanssa, olivat todella levottomia, nyt ovat vähän rauhoittuneet ja tasoittuneet jo. On se niillekin varmasti shokki, että omistajat ovat monta viikkoa pois ja tulevat niin menee aikaa sopeutua ja tottua.
Ansa kävi eilen möksällä uimassa. Oli onnessaan rantsussa painoi pitkin poikin ja sit yhtäkkiä rynkäs venepaikan kohdalta kahlaten järveen ja sielä se oli kuin märkä kala =) No, nyt ainakin tiedetään että tyttö menee uimaan.
Nyt alkaa koirilla elämä onneksi jo tasoittua ja ne alkavat käyttäytyä melkein siedettävästi. Ollut kyllä viimeisen viikon aikana tilanteita joissa olisi tehnyt mieli vajota maan alle ja hävettää olla koulutusohjaaja. Tullut semmonen olo, että olisi ihanaa asua maalla ettei kukaan nää missä kunnossa mun koirat on tai siis lähinnä niitten käytös. Mutta niinhän sitä sanotaan, että "suutarin lapsilla ei oo kenkiä". Toisaalta taas koirani osaa käyttäytyä tosi nätisti ja ovat aivan ihania lemmikkejä kun olosuhteet ovat oikeat, mutta totta kai tuollaiset tapahtumat vaikuttavat.

Ahlmannilla alkaa syksyllä Pieneläinhoitajan ammattitutkinto vai eläintenhoitajan ammattitutkinto. Aion hakea, se olisi unelmien täyttymys, monimuotokoulutusta aikuisille ja LÄHELLÄ. Ei tarvitsisi muuttaa toiselle puolelle Suomea tai mitään.

Koirahierojakurssi jatkuu ensi viikonloppuna ja pitäisi saada ne tehtävät tehtyä.
Hohhoijakkaa.

Ansa hammasstoryt osa 500

Oltiin eilen Ansan kanssa hammaslääkärireissulla pari tuntia ja pitkälliset ketkuttelun jälkeen ylimääräiset hampaat saatiin irti.
Tuli vain surullinen olo, että pitää kiusata toista tälläisellä. Tämäkin on näitä ihmisen ahneudesta tulleita vaivoja, että koiran hampaat ei lähde enää omin avuin vaan ne pitää leikata irti. Näin on tehty melkein kaikilla Ansan sisaruksilla.

Oltiin aamulla mettässä lenkillä ja nyt iltalenkillä tuola Lahdentien toisella puolella. Meillä oli iltalenkillä vaan Ansa mukana, pienet käytettiin erikseen muualla ulkona, mutta Ansa tykkäsi olla vapaana, nautti suunnattomasti kuin pieni gaselli hyppiessään pellonreunoilla. Sitten se kuskasi noin 80% ajasta milloin mitäkin keppiaarretta suussaan, että ei ole tietokaaan siitä että suu olisi kipeä. Ei tarvinnut antaa antibioottiakaan, tyttö vain eilen jotenkin unohti koko suukivun mikä sillä oli hetkellisesti kun tultiin kotiin. Oli surkeana kun toin sen kotiin kuudelta, lähdin puoli seiska käveleen Prismalle ja Mika jäi kotiin. Tulin leffasta joskus kymmenen jälkeen ja Ansa oli elämänsä kunnossa. Että se siitä leikkauksesta ja hammassärystä. =) Noilla koirilla on niin hauska tää lyhyt muisti =)

Mulla oli vielä paljon koiramaisia asioita mitä piti kertomani, mutten kyllä muista. Ansa jatkaa kumahtelevaa haukuntaansa aina aika ajoin ja olen päättänyt ostaa tuohon eteiseen kiinteän aidan koska en jaksa sitä, että Luru työntää kuononsa aidanraosta ja työntää sillä tavoin aidan auki ja luikahtaa eteiseen. Ei siinä muuten mitään, mutta kenkiä sun muuta löytyy sitten milloin mistäkin. Ansa ei niitä onneksi kuin kuskaa, toisin kuin Mökö teki aikanaan, tuhosi likitulkoon kaikki irtoavan kengistä Mikan koulukirjoihin.

Tieto lisää tuskaa

Tieto tosiaan lisää tuskaa, ei voi muuta huokaista taas todellisen opiskeluviikonlopun jälkeen. Latinankieliset (ja suomenkieliset) nimet koiran lihaksistolle ja luustolle vain vilahtelevat silmien edessä ja minun on pakko myöntää, että joudun tekemään hirmuisesti hommia opetellakseni ne. Niille ketkä eivät sitä nyt vielä siis tästä ymmärtäneet tiedoksi, että aloitin viikonloppuna koirahierojakurssin Helsingissä missä lauantaina opiskeltiin teoriaa ja sunnuntaina hierottiin ensimmäiset kaksi koiraa. Koulutus kestää seitsemän viikonloppua eli yhteensä noin vuoden. Tämän aikana minun tulisi harjoitushieroa yli 40 koiraa mieluiten 2-3 kertaa/koira + työstää liki viikottain jotakin projektikoiraa. Hommaa siis riittää oikein urakalla.

Ansan hampaat eivät ota irrotakseen ja torstaina onkin aika lääkärille. Hain viime viikolla Kauppahallistakin isoja kovia luita, jokunen pikkuposkihammas siitä taisi vimpsahtaa, mutta oikeat ongelmakohdat, nuo kulmurit, eivät ota osakseen. Äiti roudasi viime torstaina Ansan veljen, Riston torahampaat esiteltäväksi ja kulmureilla oli juurta kolmisen senttiä, että en mää yhtään ihmettele miksi ne eivät sieltä ihan niin vaan humpsahda. Harmittaa vain ylimääräinen leikkaus, koiran lääketroppaus ja myös kallis lasku johon ei todellakaan olisi tällä hetkellä varaa. Koira on aivan ihana, mutta on käynyt rahapussin päälle...

Mika toi Lurun koirahierojakurssille hierottavaksi sunnuntaina ja muut koirat oli hoidossa porukoilla Teiskossa. Luru oli vähän ihmeissään koirahieronnasta kun ei ole tottunut vaikka paljon muuten käsitellään ja räplätäänkin ja sietää sen hyvin. Mutta ei kyllä taas huvita viedä niitä Teiskoon hoitoon kun valitusta siitä että joku on paskonut sisälle ja Ansa ei tee millään kakkoja ulos ja sitä ja tätä ja tuota...
No, teetkö ite kakat jos ei oo kakkahätä??? Häh???
Kyse ei kuitenkaan ole siitä etteikö Ansa osaisi tehdä kakkoja hihnalenkillä ulkona (okei satoi, pieni miinustekijä).

Mutta tuosta koirahieronnasta vielä sananen. Jos tähän asti olen kuvitellut tietäväni paljon koiran KOKONAISvaltaisesta hyvinvoinnista niin nyt taas tuntuu ettei ole mitään tietoa. Koiran kropan sisällä tapahtuu niin paljon ja mihin kaikkeen ne vaikuttavatkaan, että apuva...
- Kuona-aineet
- lääkkeiden vaikutukset koiran terveyden kuormittajina
- lihasjumit (jopa kotikoirilla yms.yms.yms.)
- koirien sairaudet ja kivut (kuten selässä) joita tutkitaan todella huonosti
- miten nesteet kiertävät elimistössä
- lymfanesteet
- venytykset
- lihaskouristukset

Ansan hammasongelmat

Ansalta puskee uutta hammasta senkun vaan, mutta vanhat eivät tunnu irtoovan kirveelläkään. On yksi kulmuri katkennut vähän. Ollaan koitettu syöttää luuta että syödessä irtoaisi tai edes alkaisi heilumaan -ei, ollaan leikitty vetolelulla -ei, ollaan vipsuteltu sekä käsin että pihdeillä -ei auta... Huomenna on eläinlääkäri, katotaan mitä se sanoo. Saadaan toiset rokotukset ja katsotaan montako kiloa tyttö on kasvanut. Musta tuntuu että viimesen viikon aikana, kun on lisätty vähän ruokaa, on tytön massa kasvanut hieman kun tähän asti se on ollut luuviulu.

Oltiin Teiskossa koirahoitajina ja mulla on kädessä viikon takainen reikä Ansan ja Siirin yhteenotosta lenkkipolun varrella. Kaikki menee niin kauan hyvin kun tytöt eivät änge samoille apajille, mutta jos ovat 10cm päässä toisistaan ruuan lähellä, rähinä on valmis. Ottivatpa eilen Mökö ja Ansakin yhteen samaisen teeman ympäriltä, enkä oikeastaan ihmettele, nostasin mäkin äläkän jos joku varastais mun safkat.
Upeat ilmat tyssäsivät nyt viikonloppuun ja tänään saatiin tallustella mettälenkissä jo loskasohjossa. Ei kiva.

Mutta pakko tännekin kommentoida, että on äiten koirilla, Lempillä ja Siirillä alkanut oleen jo pikkasen enemmän järkee päässänsä, luoksetulot, kontaktinotot ja muut sujuu jo paremmin kun niitä on treenattu. Tarpeeks kauan äkseerasin äitelle tästä niin on jotain edistystä jo tapahtunut.

Mikan kun vielä saisin käyttäytymään nätimmin hihnan yläpäässä ja pidempää pinnaa sille niin hyvä. Vaikka tänään kyllä (oltiin äite 2 koiran, Mika Ansan ja mä Mökön ja Lurun kanssa) menossa Teiskossa jäistä mäkeä alas, joku luuli näkevänsä/kuulevansa jonkun, haukkui, yksi perässä, toinen perässä, kolmas perässä, säntäilyä hihnan päähän ja nykivää liikettä. Helkkari meinas mennä hermot kun ei päässyt elävänä mäkeä alas tai ainakin siltä tuntui ja Mökö sai rauhattomuuskohtauksen, että se vaan pyöri ympäri ja louskotti kuka ties mille. No, onneksi loppui kun päästiin maitolaiturille.
En muuten tajua mikä tää on yleinen tämmönen "levottomuus kohta/paikka" Teiskossa kun lähdetään kotipihasta postilaatikoille (n.100m matka "koivukujaa" pitkin pihatietä) ja toinen pätkä on joskus se matka postilaatikoilta maitolaiturille mäkeä alas ns. isolle tielle (n.150m matka). Sen jälkeen koirat usein rauhottuvat kun ovat saaneet alkutäpinänsä lauottua johonkin taivaan tuuliin.

Pakko vielä mainita, että naapurin koira tuntuu olevan (Teiskossa) louskuttamassa sielä pihalla 24/7 tai omistaja ei saa sitä sisälle. Oli siellä aamula ja illalla 11 aikaan kun käytin koiria. Rasittavaa ja kun mäeltä kaikuu niin hyvin ja sit sielä pihapiirissä on vielä kaks belkkaria tän lapinkoiran lisäks. Vois olla vaan hiljaa, niin ei Siirinkään tarttis "karata" ajaan tätä petoa pois joen yli jäätä pitkin niinkun teki perjantaina. Hieman säikäytti, onneks siinä kohtaa vielä oli kestävä jää eikä virtaus ollut rikkonut jäätä, muuten olis ollut porukoilla jäljellä enää yks koira ja onneks Siiri ei oo mikään suursnautseri vaan pieni käppänäneiti.

Irronnut kulmuri ja muita satuja

Ansalta on irronnut alaalta vasemmalta kulmuri, joten puruvoima on 1/4 heikompi kuin aiemmin.

Olemme viikon koiravahteina ja hoitajina Teiskossa, maaseudun rauhaa ja hiljaisuutta.
Oltiin eilen mettässä lenkillä. Tien vieressä kulkiessa viiden koiran hihnat oli sekaisin paikka paikoin ja alku 100 metrin messun jälkeen kuljettiin nätisti. Mettässä koirat olivat kuin unelma, korvat olivat paikallaan ja namit kelpasivat taskun pohjalta! Joku kerta Siiri ja Ansa vaan ajautuivat liian lähekkäin toisiaan taskuni viereen ja tuli kärhämä. Nyt mulla on vasemmassa kädessä Siirin tatuoima viilto joka hieman aristaa. Siirillä on juoksut joten ottaa herneitä nenään Ansan pentuhönkötyksestä ja touhuilusta vielä normaalia enemmän. Kaikki on hyvin kun neideillä on välimatkaa, mutta jos joutuvat liian ahtaaseen tilaan kaksin niin sitten kähähtää.
Koirat onkin nyt sijoiteltu Teiskossa eri huoneisiin ja osiin päiväksi. On vaan vähän morkkis käydä töissä, tulee sikapitkä päivä vaikka kuinka tekisin lyhennettyä ja osan etänä...

Ansa ehti aamupissatuksen jälkeen jo tehdä kahdet ISOT ja HAISEVAT tortut keskelle lattiaa, en tajua missä välissä kun pääsi ulos heti herättyään ja ennen kun lähdettiin. Ansa neiti kävi tekemässä aamupissat takapihalla, tuli sisälle ja teki kakat, jossain kohdassa x vielä ilmeisesti toiset, löysemmät... Nice, kiva siivourakka Mikalla. Mutta, ensimmäinen aamulähtö siis Teiskosta töihin takana: koirat käytetty ulkona, kaikilla safka, ne on erillään, ite syötiin aamupala ja ehittiin bussiin joten ei paha. Operaatio ulosjuoksutus vaan edessä myös iltapäivällä, onneks sielä on iso pelto takana =)
Mutta haaveilen niin siitä ajasta asua maalla ja oma eläinhoitola tai keikkaluonteista hommaa, koulutusjuttuja. Voisin myös tehdä koirahierontaa parissa paikassa ja pyörittää omaa hoitolaa.
Koirahierojakurssi muuten alkaa ensi viikon viikonloppuna, jeee! Odotan sitä innolla, että pääsen tekeen hoitoja =) *haaveilija*

Kun nyt oikein pompin asioissa niin Ansa tapasi siskonsa Martan perjantaina hallilla. Oli muuten oikee jössikkä ja korvat sojotti tuhanteen ilmansuuntaan. En tiiä syökö Ansa liian vähän (musta kyllä tuntuu että se syö mitä vain ja koska vain ja kuinka paljon vain, joten joskus hieman pakko katsoa perään kun varastaa kaikkien muidenkin ruuat...) vai mitä kun tuntuu, että se oli ihan luikku verrattuna äijämäiseen Marttaan. Meidän Ansa oli kyllä hieman arempi, ettei oo selvästikään tottunut isompiin koiriin vaan noihin pikkusiin. Mistähän saatais Ansalle lisää rohkeutta leikkiä isompien koirien kanssa ja ylipäätään, että se tapaisi isompia koiria?
Ansa tahtoo haukkua nykyisin kumealla äänellä, lienee jotain epävarmuuttaan ja tää näkyy esim. niisä tilanteissa jos tulee koira vastaan tai eilen pimeällä iltalenkillä Teiskossa alkoi kumea haukku vain kuulumaan eikä kuitenkaan ollut meidän mielestämme mitään aihetta. Ilmoitti jostain, varoitti, en tiedä.

Ansan komea maahan meno

Ansa onnistui tänään ensimmäistä kertaa tarjoamaan sitä mitä olen jo usean viikon ajan halunnut, ilman houkutteluja tai yhtään mitään. Kaunis maahan meno eikä mitää "pingviini" kumarruksia niin kuin tähän astiset maahanmeno harjoituksemme ovat olleet. Hyvä Ansa. Hieman on hiomista asennossa, välillä meni tosi nätisti suoraan, toisinaan takapää vinoon, mutta maahan joka tapauksessa. Olen ylpeä koirasta, ihana olento =)
ALoitettiin myös kosketusalustaa muutamia kertoja.

ANsa on muuten kohtuuhyvin sisäsiistiksi oppinut. Koiran punkalle pari kertaa tullut pisu joskus työpäivän aikana, mutta eipä juuri muutoin. Fiksu tyttö kaikin puolin!

Kiukuspäissäni lähdin kolmen koiran kanssa ulos kun Mikaa laiskotti. Oltiin tuolla LAhdentien toisella puolella on ihana tie menee "maaseudun rauhassa". Miten se onkaan aina niin, että kun sinne menee niin ketään näy mailla halmeilla, ihana rauha juoksuttaa koiria vapaana ja kaikkea. Koirat menivät nätisti ja muutamaa solmua lukuunottamatta selvisin 3 johdon ja 3 koiran kanssa yksin ihan siedettävän kivasti. No, eikös sieltä alkanut joka tuutista tulemaan ihmisiä ja koiria kun käännyttiin takaisinpäin matkataksemme takaisin kotiin. No, pikkasen tuli kommenttia koirilta suuntaan ja toiseen, Ansakin mokoma pöhisee syvältä.

Eläinlääkärireissun terveiset

Mököltä lähti eilen pallit. Vietimme Toosilanniemen Eläinlääkäriasemalla kolme ja puoli tuntia. Koirat ja kissa saivat rokotukset, osa lievästi sanottuna myöhässä *köh*.
Voi että Mökö oli koomassa aina tähän aamuun asti, jolloin se alkoi saamaan kummallisia sätkykohtauksia ja juoksi vimmatusti eteenpäin, yleensä pää päin seinää törppönsä kanssa tmv.
No, kun sain sen ulos aamupissalenkille ja se aikansa könysi, viipotti se ihan normaalisti ja teki tarpeensa. Oli tainnut raukka pieni pidätellä aika kauan kun teki niin paljon pissoja ja kaikkea kovin kiireellä. Toki se pääsi ulos jo illalla ja aamusta heti, mutta se vain istui surkeana keskellä pihaa eikä tehnyt elettäkään pissatakseen. Mahtaakohan pönttö olla vähän liian lyhyt, koska Mökö ylttää vähän könyämään sillä takapäätään. Se siis kastroitiin eilen.

Seuraillaan tilannetta... Pitää vaan koittaa vähän rauhoittaa tilannetta, pitää Ansa kauempana kun tahtoo nyhtää kaulurin sideharsoa jolla se on kiinni.

Koirakkojoukkueen tervehdys -tassu vasemmalla

Tutkimus: Koirien koulutuksessa vääriä oppeja
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/02/tutkimus_koirien_koulutuksesta_vaaria_oppeja__556188.html

...aivan loistava lehtijutun pätkä tärkeästä aiheesta. Check it out!

************************************************************************************
Mutta sitten päivän tai viikon muihin aiheisiin...

Ansa tapasi eilen joukon muksuja aamupissalenkillä ja oli lievästi sanottuna hämillään rattaista ja pulkasta ja kolmesta pienestä muksusta. Onneksi sain ne olemaan kohtuu rauhassa, mutta vähän Ansa jänskätti heitä ja purisi.
Heti perään tapasimme pikkuserkkuni uuden vauvan, Koikerhondje Ollin 9viikkoa. En nyt ole ollenkaan varma osaanko kirjoittaa noin hienon rodunnimen oikein, mutta toivotaan. Aikansa pennun ympärillä häiriköityään meidänkin koirat onneksi rauhoittuivat. Pentu oli alkujärkytyksestään selvittyään aika sitkeä =) ...ettei siis mikään nyssäkkä, niin kuin ei meidän Ansakaan. Piti vain katsoa tarkkaan ettei pihassa Ansa läimäise liian kovaa pientä, kun sillä alkaa olemaan jo kohtuullisen iso tassu ja voimaa eri tavalla kuin pienen pienellä.
Illalla oltiin eilen vielä metsässä lenkillä, meni aika hyvin ja koirat tykkäsivät kun saivat juosta vapaana. Tuli emännällekin oikein kuntoilua kun piti rämpiä isoa ylämäkeä ylös ja alas kun väisteltiin muun muassa pulkkaa laskevia muksuja, jotka olivat meidän normilenkkipaikalla "rotkossa" pulkkamäessä ja hiihtolatua vetäviä hiihtäjiä.
Mökö on ollut hieman levoton kyllä ja äyskähdellyt ulkoilujoille.
Tänä aamuna käytin kaikki kolme koiraa erikseen ulkona, aika moinen saavutus minulle joka aina tahdon myöhästyä bussista ja olen todella huono aamuihminen. No, saa nähdä kuinka paha siivoaminen on kun Ansa ei tehnyt pissoja ulkona vaan reukkoi remmissä. Se on keksinyt tosi kivan leikin ja tykkäisi leikkiä hirveästi, semmoista iloista pennun pomppimista ja remmin kiskomista hampaillaan. Neidillä on energiaa, pitäisi vain keksiä mitä kaikkea sen kanssa alkaisi touhuilemaan jotta saataisiin energiaa kulumaan.

Olen aloittamassa huhtikuussa koirahierojakurssin Helsingissä, jee, odotan sitä oikein innolla eli toivotaan että se vastaa odotuksiani. Lisätietoja siitä: http://www.lh-keskus.net/koulutukset.html
Löysin myös mielenkiintoisen eläinrefleksologin koulutuksen ja vielä Tampereelta. =) Lisätietoja eläinrefleksologiasta http://www.medikanova.fi/index.php?page=elainrefleksologia-2

Tiedä mitä kaikkea tästä löytääkään... Olen kyllä ajatellut hakea ensi syksynä kouluun lukemaan itseni eläintenhoitajaksi Huittisten ammatti-ja yrittäjäopistoon. Toinen mikä minua kiinnostaa on fysioterapia tai lähinnä siis eläinfysioterapia, mutta siihen vaaditaan fysioterapeutin koulutus eli olen ajatellut hakeutua sinne jos tässä nyt ei mitään ihmeellistä tapahdu.

Sunnuntaina menemme kuuntelemaan Tuire Kaimion luentoa Helsinkiin koirien käyttäytymisestä ja erityisesti pentuajasta ja kasvattajan vastuista sekä velvollisuuksista.

Sairaskertomuksesta koiruuksiin

Koirahierontaluento oli tosissaan muuten aika hyvä ja ennen kaikkea mukavan edullinen.

Tämä viikko on mennyt koirien koulutuksen puitteissa vähän suolle, koska olen ollut kipeänä eikä voimat ole riittäneet juuri mihinkään. Nyt mulla on vielä semmonen olo, ett tuleekohan tässä korvatulehdus vielä jälkitautina, tällä hetkellä oikea korva on niin lukossa ja ummessa ja kipeä kun olla ja voi. Kuume on onneksi helpottanut, vaikka muuten on hönttö olo...

ANsa rötköttää keskellä sohvaa taas vaihteeksi.
En muuten muista kerroinko, että Ansalla on joku ihme paha tapa pissiä koiranpunkille. Aamuisin on monesti Ansan nukkumapedillä makkarissa pisut jollei paritkin ja olohuoneen koiranpedille se käy välilä ehdoin tahdoin pissaamassa, oikein menee ja asettuu siihen pissalle. Hohhoijaa, ja pyykkikone laulaa...
Ostinmuuten taannoin Eurokankaasta semmosta muovitettua froteeta, josta ajattelin ommella joko kokonaan uudet koiranpatjat tai ainakin päälliset niin ne on helpompi heittää pesukoneeeen, eikä mene läpi.

Teippasimme keskiviikkona Ansan korvia kun toinen niistä on alkanut pahasti lerpattamaan taakse päin. En halua toista propellikorvaista snautseria kun perheestä löytyy jo Luru. ANsa on yllättävän hyvin antanut niiden olla ettei ole repinyt, mutta ei noi teipit muuten kauhean hyvin pysy. Ostatin kangasliimaa, joten voi olla että seuraavaksi menee niillä. Niillä saatiin Mökönkin korvat hyvin alas, tosin jälkisotku on vähän ikävä kun pitää odottaa, että liima "kasvaa irti turkista" niin että sen voi leikata pois. Muuten kyllä tehokkaampi kuin tuommoiset lääkärinteippiviritykset leuan alta.
Koitin soittaa tänään eläinlääkäriaikaa (tai lähinnä tiedustella uudelta Kangasalan eläinlääkäriltä hintoja), mutta eipä soittanut takaisin. Pitäisi kaksi koiraa rokottaa, yksi kissa rokottaa ja Mökö kastroida. On siinä listaa ja hintaakin ihan mukavasti, joten ei heti ensimmäiseen vastaantulevaan eläinlääkäriin viitsi viedä vaan kannattaa tehdä ihan vertailua, voi säästää jopa yli 100 euroa.

Voisin taas pitkästä aikaa listata mitä Ansan kanssa on tehty/toimittu/treenattu niin tulee itsellekin hieman jäsenneltyä asiaa ja voi miettiä taas sen jälkeen, että mitä pitäisi

Treenattu
- istuminen ovella, tien ylityksessä, ruokaa odottaessa (olemme tehneet siinä jo myös sitä, että ANsa kysyy katseellaan lupaa)
- maahanmeno naksuttimella, meni jo muutaman kerran tosin laskee peppunsa vinoon eli ei suora maahanmeno, pitää korjata
- hihnassa ei pääse eteenpäin jos riuhtoo tai vetää, käveleekin pääsääntöisesti nätisti löysällä hihnalla, ottaa hyvin kontaktia ja on kiinnostunut yhdessätekemisestä
- aloitettu kosketuskeppiä, Ansa hiffasi tosi nopeasti, toimintoa pitäisi jatkaa ja vaikeuttaa
- treenattu lähellä pysymistä ja kontaktia, pitäisi vielä erikseen luoksetuloa
- treenattu istumisessa kestoa ("paikkaa") vähän pidentämällä, pysyy kohtuu hyvin

Pitäisi opetella
- opetella esineestä luopuminen/pois komento
- sohvalta alaskomento
- jotain rauhoittavaa silloin kun odottaa ruokaa, ettei hypi keittiön pöytiä vasten, tahtoo hyppiä ja kurkotella nenänsä kanssa joka tuuttiin missä saattaisi olla jotain syötävää tai hajuja


Selvä palveluskoira siis, vaatii tekemistä ja aktiivista toimintaa, on kiinnostunut työskentelystä.

Ansan seikkailut

No nyt ku ei jaksas kauheesti mitään nii saa olla paimentamas tätä nelikkoa kun missäkin lastentarhassa.
Millon Ansa on menossa saunaan kissan paskalaatikolle, millon repimässä vaatteita pyykkinarulta, millon sängyn reunalta, millon hyppimässä keittiön pöydälle ja se on keksinyt kuinka mukava aluslakanan reunaa on riuhtoa patjan päältä sängyn sivusta.
Usein Ansa ja Mökö tekee kieripainileikkiä pitkin kämppää tai sit vaihtoehtoisesti kissa ja Ansa riehuvat ja juoksevat pitkin kämppää niin, että pelkään Ansan satuttavan jalkansa.
Ärsyttää kun on kipeänä nyt kun ulkona ois niin mahtavat ilmat lenkkeilyyn ja hiihtoon ja vaikk mihin muuhun.
Ansa on nyt niin ahne ja kaikkea, että saan pidellä sitä kolmin käsin kii ettei varastais kaikkien muidenkin ruokia. Tosin Mökö oli varsin samanlainen pienenä, mutta on rauhoittunut kummasti eikä enää varastele kaikkien muidenkin ruokia. Ansa vaan tahtoo kiipeillä pöydille ja ihan minne vain saadakseen ruokaa tai huomiota mitä ikinä sillä hetkellä haluaakaan. Ja kun se kasvaa niin se alkaa olemaan hieman ikävää jos 35kiloinen jössikkä renkoaa syliin tmv. Joskus Ansa on vain pakko ottaa syliin rauhoittumaan jos se melskaa, mutta rauhoittuu siihen usein ihan hyvi hetken melttoomisen jälkeen. Saa nähdä mitä tästä elämästä neidin kanssa tulee.

Se piti muuten vielä kertomani, viime viikon sattui ja tapahtui jutusta. Olin päästämässä Ansaa vielä viimeisen kerran illalla ulos ja hain sitä meidän sängystämme jossa Mika nukkui jo, taisipa siellä olla muutkin koirat. No, houkutelin Ansaa mutta se vain pällisteli kummissaan sänkymme reunalla. Olin menossa ottamaan tyttöä syliin kun se alkoi murisemaan minulle. Säpsähdin ihan tyystin, koska se oli odottamaton reaktio, joka muistutti minua hyvin syvästi Oton aikaisista koiratraumoistani. No, hetken siinä hämmentyneenä seisoneena otin uuden askeleen ja kaappasin Ansan syliini ja vein sen takaovelle pissatusta varten. Taisi tyttö äristä ja purista mulle vähän sylissäkin, mutta kannoin neidin päättäväisesti ulos ja se kävi tarpeillaan. JOku Vilander sanoisi tässä kohtaa, että orastava johtajuusongelma etsetera, mutta tilanne pisti minut hieman miettimään, että mitä tälläisessä tilanteessa pitäisi tehdä ja miksi se pääsi siihen tilanteeseen? Koira käytti rauhoittavia signaaleita, keltaista valoa, ymmärrän sen, mutta kokiko se tilanteen muuten jotenkin uhkaavaksi ja koki tarvetta puolustautua.

Tulevaisuuden haaveet ja Ansan eläinlääkärireissu

Ansa tulee kalliiksi... Jouduttiin tänään käymään päivystyksessä, maksoi 124€. Neiti on pissannut verta koko päivän, virtsatientulehdus. Toivottavasti alkaa helpottaan. On rassu pieni ollut vähän vaitonaisempi kuin normaalisti.

Mennään huomenna muuten kuunteleen koirien lihashuoltoluentoa tohon kaupunkiin. Toivottavasti olisi hyvä. =)

Aloitan maaliskuussa muuten Koirahierojakoulutuksessa, voin laajentaa yritykseni toimialaa kattamaan laajemminkin koirien hyvinvointipalveluita. =)
Viime aikoina olen haaveillut myös eläintenhoitajan opinnoista, muun muassa tuo kuulostaisi hyvältä http://www.vak.fi/sasky/sivu.tmpl?sivu_id=2914 että saa nähdä mistä löydän itseni ensi vuonna.
Saatais laajennettua lähivuosina Dogwitin toimintaa.

Mutta nyt koirien kaa löffäileen sohvalle ja katteleen lauantai-illan leffaa.

Päivän linkkivinkki

http://koiranmieli.edublogs.org/

on päivän linkkivinkki. Mielenkiintoisen Helsingin yliopiston alaisen tutkimusprojektin sivut aiheenaan Koiran mieli.

Viikon treenikokemukset ja uudet koirakontaktit

Ansa on kyllä todella sitkeä ja välillä rasittavakin. Illalla kun antaa Ansalle ruokaa ja huseeraa kippojen kanssa tiskipöydällä niin tyttö hyppii ja pomppii ja raapii, yrittää tunkea ja venyttää nenäänsä joka paikkaan (myös tiskikoneeseen jos se sattuu olemaan auki) ja kaikkea kamalaa. Emme ole kiinnittäneet siihen mitään huomiota juuri sen takia että se rauhoittuisi ja hoksaisi itse, että millä tavalla meidän huomion saa ja ruuan eli käyttäytymällä nätisti. Kun tämä alkuvaiheshow on ohi, Ansa menee nätisti boxiin odottamaan ruokaa, mutta nenä kasvaa kuin pinokkiolla.

Leikkasimme eilen Ansan kynnet vessassa niin, että Mika piti Ansaa sylissä, syötti välillä lauantaimakkaran palaa. Sain kivuttomasti napsastua Ansan kynsien terää lyhyemmäksi kun ovat niin perkuleen terävät kun neitillä tota energiaa ja intoa pukkaa syliin tullessa tai päälle hyppiessä.

Iltalenkillä eilen treenasin Ansan kanssa. Palkkasin ja kehuin Ansaa kontaktista, jota tyttö otti tosi hyvin. Treenailtiin istumista Kangasalantien varressa autojen häiriössä ja sen sellaista. Ansa reagoi muuten jo aika hyvin myös ulkona suulla tehtävään äänimerkki naksautukseen, jonka tarkoituksena on saada koiran huomio. Treenailimme sitä myös ulkona. Yllättävän positiivinen reaktio noin pieneltä pennulta, olen tyytyväinen.
Loppumatkassa, pihatiellä, otin treeniä Ansan kanssa että tiputin remmin maahan kun Ansa meni mielestäni liian kauas (remmin päähän). Ekalla kertaa Ansa juoksi iloisena postilaatikoille noin 10-15 metrin päähän kunnes tajusi etten seuraakaan ja hetken katsoi minua ja lähti juoksemaan luokseni. Naksautin ja palkkasin kun koira tuli luokseni. Eipä muuten lähtenyt 2-4 metriä kauemmas enää ja joka kerta kun pysähdyin (ehkä 50-100m matka pihatiellä yhteensä), Ansa otti kontaktia ja hakeutui lähelleni ja kulki vierelläni. Ajattelin kokeilla tätä Veli-Matti Ahosen vinkkiä koiran opettamisesta nätisti hihnassa kulkemiseen ja tarkkailemaan liikkeitäni. Tälläi vähän sovelletusti.
Muutenkin Ansa on kova ottamaan kontaktia ja seuraamaan vierellä, tosin juuri pennun innolla höseltäen vinossa ja koko ajan jaloissa pyörimässä vain tienatakseen palkkaa. Hassua ja suloista, mutta välillä vähän hankalaa kun meinaa tulla ison ihmisen alle ja jäädä jalkoihin.

Haluan vahvistaa koiran kontaktia ja sitä, että se oppii seuraamaan minun liikkeitäni ja irrottautumaan vain luvan kanssa läheltäni.

Tähän mennessä olemme Ansan kanssa treenanneet
- katsekontaktia
- huomiomerkkiä alkuun sisällä ja vähän pihassa/korttelin ympärillä
- istumista ja rauhassa odottamista oven avauksen yhteydessä, vain luvan kanssa saa mennä
- ruuan odottamista nätisti boxissa istumalla, kupille saa mennä vasta kun annetaan lupa
- kontaktin ottoa ja omistajan liikkeiden seuraamista ulkona

Ansalla ikää noin 10 viikkoa.

Ulkona olen tehnyt myös sitä, kun koiria tai muita on mennyt niin Ansa saa katsoa, mutta olen koittanut ottaa sitä huomiomerkillä tmv. kontaktiini eli ei menis siihen rähinävaiheeseen. Tässä vaiheessa ihan hyvällä mallilla, mutta pentu on vielä pieni joten katsellaan. Vähän se on alkanut kiinnostumaan muista liikkujista, mutta ei reagoi niihin ihmeemmin ja se onkin se mitä haluan. Vapaana sitten telmitään ja tavataan kavereita ja muuta, mutta hihnassa käyttäydytään nätisti.

Ansa on taas ollut vähän ripulilla =( Taas taitaa mennä maitohappobakteerikuurille riisin kera. Tänään aamulla Ansa sai riisiä, maitohappobakteerijauhetta ja vähän nappuloita liemessä. Katotaan helpottaako yhtään. Muuten kyllä tytön vireystilassa ei ole ongelmata tmv. että masu on vaan vähän löysällä.

Mökön kanssa Ansalla menee jo päivä päivältä paremmin, nukkuvat ja telmivät vierekkäin ja kaikkea jo. Lurun Ansa tapasi viikonloppuna Teiskossa ja se ei juuri noteerannut pentua muuta kuin kerran pari pörähti sille kun Ansa meni liian lähelle ja koitti päästä punkalleen jonka Luru oli vallannut. Äidin koirista Siiri koitti välillä posmoottaa ja välillä kuka roikkui kenenkin poskiparrassa, mutta ei ihmeempää. Ajan kanssa muuttuu vielä paremmaksi =)

Toiminta muuttuu

Ansa on oppinut tällä viikolla kaksi asiaa, mikä on mielestäni hyvä juttu.

Ruokakippo on hyvin ehdollistunut asia ja Ansa tietää vaikka unissaan mitä tehdä kun ruokakippo tai -kaappi kolisee.
Toissapäivänä Ansa itsenäisesti meni boxiin odottamaan ruokaansa kun näki minun nostavan valmiin annostellun ruokakipon käteeni. En ehtinyt vielä edes kääntyä tiskipöydältä boxille päin kun jo näin Ansan sivusilmällä pompsahtavan boxiin odottamaan ruoka-annostaan. Juuri sitä mitä halusin, että minun ei tarvitse sitä sinne houkutella tai muuta vaan se itse käyttää aivojaan miettimällä miten tienaa ruokansa ja mitä siltä haluan. Tässä tapauksessa olemme halunneet opettaa koiran syömään boxissa kolmestakin syystä a) tehdään boxi positiiviseksi b)Ansa saa syödä rauhassa siellä c)Ansa joutuu tekemään "töitä" ansaitakseen ruokansa ja se saa syödä boxissa turvallisesti ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä.
Tästä muodostui hyvin selkeä toimintaketju mihin en ole käyttänyt ainuttakaan käsky- tai vihjesanaa enkä juurikaan mitään muuta opastavaa merkitystä tmv.
Ruokakippo--> boxiin --> ruoka.

Toinen mitä äsken aloitin treenaamaan kun tulimme ulkoa on istuminen ennen oven aukaisua. Aikansa Ansa pällisteli kummissaan kun avasin oven ja suljin sen kun se vääntelehti siinä. Kerran tai pari Ansa nousi ja huomasi, että ovi menee takaisin kiinni ja minun käteni ei tee mitään kun koira nousee. Näinpä Ansa päätti istahtaa, käsi ovelle ja ovi auki ja koira pääsee sisään luvan kanssa.

Pienestä se lähtee, mutta nämä kaikki ilahduttavat aivan suunnattomasti kun näkee koirasta, että se käy tätä ajatusprosessia päässään, että mitä pitää tehdä jotta siitä seuraa se mitä koira ja emäntä haluavat.

Myös Ansan reippaus ulkoiluun on taas palautunut kun on tullut pakkasta ja eilen maahan satoi hyvin hento lumi, juuri sen verran että voi sanoa jotain valkoista olevan maan pinnalla. Hienon neidin mieleen eivät olleet nuo räntäloskakelit ja silloin oli kivempi tehdä pisut sisälle kuin mennä ulos.
Oli muuten nyt ainakin ihan timmiä tavaraa kakat ettei ruikulilla. Pari päivää tässä eleltiin riisivesi maitohappobakteeri kuurilla niin alkaa ilmeisesti helpottamaan. Samoin kuin yskä, en muista että Ansa olisi yskinyt viimeiseen pariin päivään. Jee, voiton puolella ollaan.
Aamulla oli ihana kun Ansa nousi käytyäni vessassa ja lähti tipsuttamaan olkkariin "pisulle", nousin äkkiä ja kaappasin koiran kainaloon, verannan ovi auki ja koira pihalle. Sinne se teki nätisti pisun ja tuli ylen tyytyväisenä ja ylpeänä takaisin =) Hyvä tyttö!
Vaikka on tässä saanut enemmän lattioita siivota kuin viime viikolla, liekö mistä johtuvaa, siihen en ota kantaa. =)

Ansan seikkailut

Ansalla on ollut ripuli nyt pari päivää. Tänään aamulla käytimme yli puoli tuntia aikaa lattioiden siivoukseen. Hain tänään apteekista maitohappobakteereita ja sitä annettiin äsken riisin keitinveden kera, joten saa nähdä mikä saldo täällä on huomenaamulla.
Päivän Ansa oli kuulemma ollut aika sippi mummilla ja papalla, nukkunut lähinnä ja yhdet ruikulikakat oli tullut sanomalehden päälle siellä ja vain yhdet pisut ulos. Eli eilinen reissaaminen ja uusien asioiden ihmettely ottivat reilusti voimille. Ansa matkusti bussissa mennen tullen kaupunkiin, oli päivän hoidossa mummilla, oli illan hallilla seuraamassa koulutusta (luentoa) ja vielä Mikan kavereilla kylässä missä oli talo täynnä porukkaa ja pikkumuksujakin. Hieman meinasin ärähtää kyllä kun yksi vieraista karjaisi tai oikein ärähti ANsalle ja kiskoi kaulapannasta kun pentu raukka yritti sohvapöydälle, jossa oli mehevältä haisevia tyhjiä kakkulautasia. Ei mun koiraani tartte kiskoo ja karjua sille "ei". Se ei todellakaan ymmärrä. Kun koiran antoi olla niin se alta aikayksikön rauhoittui ja oli niin väsähti, että nukahti syliin.

Saimme eilen uuden kameran, joten voi olla että tännekin ilmestyy pikapuoliin lisää kuvia Ansasta.

Olin viikonloppuna todella huolissani siitä mitenkä koirat tulevat keskenään toimeen, kun Mökö rähähti pari kertaa pennulle niin että hyvä ettei poskesta ollut hampaat läpi ja silti pentu yritti ja yritti. Alkuviikko on ollut huomattavasti rauhallisempi, pentu ei äskenkään mennyt nenää pidemmälle Mökön boxiin kun sieltä kuului selvällä suomenkielellä et "häivy, tää on mun paikka". Pentu sitten nätisti kääntyi Mökön puuskahdettua boxista ja tuli jalkoihini nukkumaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilolla katselin tuossa äsken iltahämärässä kun tulimme kotiin ja koirat leikkivät tuossa takapihalla, niin Mökökin oli ihan innolla mukana ja pihaa pitkin painettiin ristiin rastiin. Harmi vain ettei siinä saa oikein kunnon spurtteja.
Viikonloppuna pitäisi käydä Teiskossa sopeuttamassa Ansaa juoksuja potevaan Luruun ja äiten koiriin, Lempiin ja Siiriin ja katsoa mitä siitä showsta seuraa. Jotenkin koen huonoa omaatuntoa siitä, että tämä viikko on taas yhtä lentoa ja koirat ovat liian paljon yksin, lähinnä siis Mökö sillä Ansa nyt on ollut päivähoidossa koska en ole halunnut jättää sitä vielä yksin koko päiväksi. Olisi kovin kiva olla enemmän koirien kanssa, mutta niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista, että olen aina ollut kovin huono tässä energian keskittämisessä johonkin tiettyyn paikkaan. Koirissa olisi niin paljon potentiaalia, että. Ongelman ydin on ennemminkin omistajan resurssit ja ajankäytön hallinnan parantaminen.

Tuosta Ansan ruikulista vielä sen verran, että voi olla tullunna rustoista mitä järsi eilen ja toissapäivänä, ei pienen maha aivan vielä kestä moista. Ja sitten tietty ehkä hieman ressi reissaamisesta ja muusta uudessa paikassa pyörimisestä.
Eilen aamupäivällä Ansa vielä yski, mutta enpä ole kyllä kuullut sen sen jälkeen yskivän, että josko se alkaisi pikkuhiljaa hepottamaan.

Sitkeä on sissi tuo Ansa. Oli kuulemma mummilla ja papalla hinkuttanut itsensä sohvalle nukkumaan. Siellä on ehkä hieman matalampi sohva kuin meillä ja siinä on päällä sohvapeite mitä se on todennäköisesti hyödyntänyt itsensä kiskomisessa ylös. Mutta pitää joka tapauksessa olla aika varovainen tuon pennun kanssa rappusissa ja muualla ettei tule mitään häikkää lonkkiin, polviin tmv. kun noiden isojen koirien kanssa sitä ongelmaa on.

Pentu päivähoitoon

Musta ei varmaan muuten koskaan voi tulla äitiä jonka pitäisi mennä kodin ulkopuolelle töihin. =) Tuottaa ongelmaa muokata aamujärjestystä, rikkoa rutiinit, menee ihan pasmat meinaan sekaisin.
Vein Ansan mummille ja papalle tuohon keskustaan hoitoon päiväksi kun en sitä jätä 9 viikkoisena 8-9h yksin kotiin vaikka se ehkä nätisti olisikin. Mutta "myöhästyin" tunnin töistä ja jotenkin vaikea orientoitua kun tiedän aina mitä normaaliin aamutouhuiluihini kuuluu ja enkä voi poiketa siitä rituaalista, muuten myöhästyn ja päivä alkaa huonosti kun ressaannun ja alkaa ärsyttämään. Eikä tämä liukuva työaika yhtään helpota oloa kun jos menee myöhemmin töihin mikä on hyvä mahdollisuus sekin, mutta kun pitää sitten olla iltapäivästä pidempään niin sekään ei kuulosta hyvältä. =)

Hohhoijakkaa... Kaikkea sitä pitää opetella =) Musta tuntuu että mun on vaikea orientoitua tähän vauva-arkeen.

Mietintöjä ruuasta ja koirien käytöksestä

Taitaa muuten ottaa kovemmille kuin ikinä tulin ajatelleeksi tuo Mökön ja Ansan yhteen siedätys, Lurusta puhumattakaan sillä Ansa ei ole nähnyt niin Lurua, Lempiä kuin ei Siiriäkään eli vielä on paljon edessä ja kaikki ovat pienempiä kuin se.
Annoimme eilen illalla koirille rustoluut pakkasesta. Pentu söi ensin normaalin ruokansa nätisti boxissaan ovi kiinni (iso kevythäkki jota olemme tehneet positiiviseksi syöttämällä siellä ruokaa ja totuttamalla pentua sinne) ja sai sinne pienen rustoluun pakkasesta. Mökö sai omansa ja varjeli sitä olkkarissa, no, pentu tietysti ei jaksa ja voi olla koko iltaa boxissa joten se päästettiin pois sieltä ja sitkeä tyttö vähän koitti Mökön lähelle mennä.
Herranjestas kun Mökö rähähti, on se ennenkin rähähtänyt pennulle kun se ei ymmärrä pysyä kauempana, mutta nyt se varmaan rähähti niin että nakkas ihan pennun kaulaan asti kiinni. Pentu hieman säpsähti, mutta ei juuri kummempaa vaan jatkoi menoaan normaalisti.
Se on vähän turhan tyrkky ja sen pitäisi oppia koirien pelisäännöt, jotka muuten meillä toimivat aikaslailla hyvin eli jokainen saa omansa eikä toisen eväille mennä ainakaan silloin kun toinen on siinä. Toki meilläkin safkat vaihtuvat pariinkin kertaan siitä mitä alunperin saatetaan antaa, mutta silloin tämä kaikki tapahtuu Lurun ja Mökön sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä, se on silloin täysin ok. Kissalle joskus nyt koirat rähähtävät jos meinaa tunkea nenänsä kiinni koirien apajille ja hyvä niin, kaikki elukat kuitenkin saavat omansa niin ei tarvi toisten kanssa tapella.
Mökö vietti hetken aikaa illalla pikkuboxissaan (meillä on kotona Ansalle tarkoitettu 1 iso kevythäkki ja muina häkkeinä vanhat 1 kääpiökoiran kevythäkki/kissan häkki ja 2 muovista Clipper 3 kuljetusboxia) ja kun Ansa kieppu uteliaana boxin lähellä niin Mökö purisi ja pörisi niin että koko boxi tärisi vaikka se sai siellä aivan rauhassa jäystää rustoluutaan. No, Ansa pistettiin loppujen lopuksi aidan toiselle puolelle (meillä on sellainen pentuaitaus joka on levitettynä auki ja sillä estetään koirien pääsy mm. työhuoneeseen ja eteiseen ja alueen saa jaettua useampaan osaan, kätevää eikö totta) ja patja mukaan. Aikansa se siellä ulisi surkeana kohtaloaan (ei oikeesti ollut juuri 3 minuuttia kauempaa vaikka mammasta aika tuntui vuodelta, naisilla on paha hoivavietti, hyi minuakin), mutta rauhoittui pian patjalle ja alkoi vetää sikeitä. Mökö päästettiin pois ja tilanne oli rauhoittunut ja suuremmilta konflikteilta vältyttiin.

Tässä on vähän pari ongelmatilannetta joihin pitää miettiä miten suhtautua ja käyttäytyä. Toki pennulle pitää opettaa pelin ja talon säännöt eli miten eletään ja kenenkään nenän edestä ei voi tulla ottamaan omin luvin mitään. Toisaalta myös Mökön pitää osata olla nätisti pennun kanssa ettei tule vahinkoja tai muuta. Mutta voin uskoa kuinka rasittavaa Mököstä on joku roikkuva ja nyppivä pikkupentu selässä tai pyörimässä koko ajan ympärillä ja pöllimässä Mökön safkoja. Että ei ole helppoa silläkään, mutta ehkä tämä tästä, vie aikansa mutta myöhemmin ovat hyviä ystäviä kuten Luru ja Mökö. Muistan kun Mökö tuli niin Luru oli niin loukkaantunut siitä, että minkä pikkupiskin te tänne ootte roudanneet ja muutaman viikon, kuukauden päästä ne makasivat samalla punkalla ja olivat juuri passeli tiimi.

Puhuin varmaan joskus aiemminkin pennun suolen toiminnasta. Tuossa aamulla teimme havainnon ja taas yksi opeteltava asia: heti kun kello soi, pentu kainaloon ja nosta se pihalle. Oli muuten, nyt näin tarkkaan ajateltuna, toinen aamu kun Ansan peti oli märkä, eikä ainakaan tänään kissa ollut päässyt lähelle ko. punkkaa. Tuli meinaan vieraspatjaan viime viikolla läiskä ja nyt koiran punkkaan, joka tosin on noin miljoona kertaa jo kissan kusema ja pesty, että en tiedä mitä sillekin pitäisi tehdä, pestä loputtomasti vai loppuuko kissan kuseskelu ikinä? Eli onko se jotenkin assosioinut kellon äänen pisujen tuloon tai sitten mamma ja pappa ovat vain olleet liian hitaita toimimaan. Pentu on rauhassa siihen saakka kun me nukumme, mutta ilmeisesti silläkin sitten tapahtuu jotain äksöniä kun meissä alkaa olemaan liikettä. Päivän opetus: PENTU HETI ULOS KUN KELLO SOI JA NOUSET

Yksi huomio ja kommentti vielä pitää sanomani. Kaverilla kun oltiin uusi vuosi niin tuli puheeksi ettei ko. koira (Rimi) Hauku ja on 6kk sakemanninpentu uros. No, meilläpä Ansa pitää sitäkin enemmän omaa showtaan ja metakkaa ihanalla pikkusirpakalla äänellään. Usein se komentaa kissaa, eilen kissa oli Ansan isossa boxissa ja ihmettelin miksi Ansa räkyttää boxin edessä. Se komenti kissaa aamulla vessan oven raosta pysymään vessassa ja meinasi tunkea nenälle kunnes kissa lämäytti pari kertaa tassulla Ansaa nenälle, mikä sai vasta Ansan hieman väistämään.
Toivottavasti tästä ei tule mitään isompaa ongelmaa aikuisena, ei oikein ole luhtitaloon suotuisaa kun on naapureitakin.


Yksi ylimääräinen huomioni mistä on siitäkin pakko kirjoittaa, koskee viikonlopun koirakurssia (koulutusohjaajakurssi) missä olimme viikonloppuna Erjan kanssa. Siellä oli valehtelematta joku 8-10 koiraa ihmisillä mukana ja näistä omistajista 80% reagoi koiran ei-toivottuun käytökseen. Tässä tapauksessa ei-toivottu käytös oli esimerkiksi viereisellä koiralla levottomuus ja kommentointi, kerjäsi huomiota ja saikin sitä, tylsää kenties. Myös edessä istuva sakemannipentu 4kk sai huomiota jokaisesta älähdyksestä mitä piti ja omistaja vain palkitsi pentua huomiolla, rapsutuksilla ja kaikella mahdollisella nakilla kun koira kommentoi työväentalon (kurssipaikka) pihaan tulevaa autoa.
Jokaisessa näistä kerroista kyseessä oli hyvin todennäköisesti opittu käytös, välitön vahviste: kun kommentoin --> mamma antaa huomiota, rapsutuksia, puhetta ja mitä vielä, parhaimmassa tapauksessa saan nakkia, makkaraa, luita tmv. Totta kai koiran kannattaa toimia tietyllä tavalla kun se joka kerta saa siitä palkkiota.

Toinen, oikeastaan eilisen päivän opetus oli: ÄLÄ REAGOI tai VAHVISTA tai TEE MITÄÄN silloin kun koira tekee jotain mitä et halua sen tekevän (kyse ei-toivotun käytöksen vahvistamattomuudesta). Koska pääset paljon helpommalla kun olet huomioimatta sen etkä palkitse (anna koiralle mitään mitä se haluaa) sitä sellaisesta käytöksestä mitä et siltä halua, kuten haukkuminen, kommentointi tai levottomana pyöriminen. Vahvista ennemmin niitä rauhallisia ja hiljaisia hetkiä, jolloin koira on nätisti.

MIKSI ON NIIN VAIKEA TAJUTA TÄTÄ SELVÄÄ PÄSSINLIHAA OLEVAA YHTÄLÖÄ: saat mitä vahvistat ja jos vahvistat ei-toivottua käytöstä, saat sitä!

Tiedän kokemuksesta kuinka hävettää silmät päästä jos koira mesoo tai tekee jotain muuta tyhmää, mutta silloin pitäs vaan olla vähin äänin ja mahdollisimman huomaamatta etten vahingossakaan vahvista sitä mitä en halua sen koiran tekevän ja taas tsemppaan sitä silloin kun se tekee oikein ja sitä mitä haluan.

Pennun yksinoloharjoitus

Videoitu pennun yksinoloharjoittelu lenkin ajan jossa olimme Mökön kanssa sunnuntai-iltana klo 19.30 suurin piirtein, ollut päivän/viikonlopun Mikan kanssa kotona kun allekirjoittanut on istunut koirakurssilla Helsingissä

7:30 minuuttia meni ennen kuin pentu tuli boxista ja kiersi kämpän, kävi juomassa ja palasi boxiinsa, todennäköisesti ylen väsyneenä lenkistä ja mutusteltavista ruuistaan. 8:45 kävi juomassa ja portilla katsomassa (joka on eteiseen mentäessä)
8:57 pentu meinaa koittaa hypätä sohvalle siinä onnistumatta, kävelee ulkoverannan matolle, kävelee kämpän poikki pikkuboxia tutkimaan
9:37 uusi yritys sohvalle, pientä vinkunaa, istahtaa sohvan viereen nurkkaan, tallustaa kämppää, menee aidan viereen, könyää sitä kerran pari ja istuskelee
10:45 makuulle aidan eteen, alkaa ilmeisesti nukkumaan kun rauhoittunut siihen
39:45 nousee ylös, siirtyy ja läsähtää uudelleen, nousee, istahtaa, odottaa, kävelee vesikipulle ja palaa portille juomasta vasta kun olemme aidan tällä puolella emmekä eteisessä

= yhteenvetona, ei paha =)

Väitän, että tässä on pennun pohjassa aika paljon merkitystä, että minkälaisissa oloissa se on saanut kasvaa, koska peruslähtökohta normaalille yksinolollehan on turvallinen alust ja olotila. Koiran on koettava olonsa mukavaksi jäädessään yksin, mutta jos se esimerkiksi pelkää jättämistä tmv. ei yksinolo ole sille helppoa. Tällä hetkellä Ansa ei juuri välitä oven liikkumisista ja hyvä niin, kunhan saadaan pysymään käytös sellaisena, että koira jatkaa touhujaan oven tai eteisen käydessä.
Paljon on viime aikoina ollut keskustelua myös siitä, että yksi syy miksi koirat kärsivät eroahdistusta on liian aikainen vierottaminen pentuetovereista. Eivät koirat niinkään emosta eroamista kammoksu, mutta pentuakavereiden lämpö ja turva. Sen takia moni pentu hakeutuukin lähelle ihmistä ja meillä ainakin ensimmäisenä yönä pentu nukkui Mikan kanssa lattialla patjalla ja rauhoittui vasta sitten kun sen kanssa mentiin alas. Toinen yö meni jo hyvin sängystä käsin koira lattialla ilman ongelmia.

Yksi asia mikä mua harmittaa on mun ja Ansan välinen yhteinen aika. Mika on ollut se joka on ollut Ansan kanssa kotona nämä viisi ensimmäistä päivää. Totta kai pentu leimaantuu helpommin ihmiseen jonka kanssa se viettää enemmän aikaa, joka ulkoiluttaa ja tarjoaa sille ruokaa. Olen ollut töissä ja vielä kurssilla tämän viikonlopun, joten nyt on aika paljon otettava kiinni. Eli mun pitää saada Ansa kiinnostumaan itsestäni ja pitämään minua kannattavana asiana. Työtä on paljon enkä halua tehdä sitä virhettä, että koirasta tulisi vain Mikan koira.

Tyhmä emäntä. Pentu hääräsi sen näköisenä äsken levottomana joten pisu lirahti keskelle lattiaa. Ei taas tajunnut heti päästää ulos kun koira kulki levottomana vain sen takia että kirjoitan tätä niin intensiivesti...
Mutta ei huono saldo, 2 sisällepisu 5 vuorokauden aikana, mutta tyhmiä mokia silti.
Päivän vinkki: opettele lukemaan pentuasi paremmin ja ennen kaikkea reagoimaan niihin asioihin!!!

On muuten pirun sitkeä sissi =) Koittaa taistella ja komentaa milloin kissaa ja milloin Mököä ja saa turpaansa välillä mutta mikään tunnu haittaavan =D

Naksutinkoulutuksen aloitus 0:sta pennulla

Ensimmäinen kerta elämässäni kun aloitan naksauttamaan aivan pientä pentua. Jotenkin tuntuu, että nuo isommat ovat olleet helpompia kun ne ovat jo alunpitäen siihen mennessä kun olen aloittanut naksutinkoulutuksen treenauksen niin rauhoittua ja keskittyä siihen.
Pentu senkun vouhotti ensimmäiset 5-10 minuuttia ja olisi vaikka kävellyt takaperin selällään päältäni saadakseen namin. Kyllä Ansa sitten hetken päästä ymmärsi, että naksautus ja ennen kaikkea tämän himoitsema nami tulivat vasta sitten kun koira istuu rauhassa ja katsoo omistajaa. Harjoittelimme nimittäin katsekontaktia, joka Ansalla tulee alta kulmain varovasti.

Virheiden lista on pitkä, sieltä löytyvät muun muassa
- ajoitus on hyvin todennäköisesti väärässä, koska pentu touhottaa niin paljon näin alussa, että vaatii uskomatonta keskittymistä merkata juuri oikea toiminto ja kun tuntuu, että raajat ja liikkeet ovat ehtineet jo tuhat asiaa
- itse naksauttaa joko liian myöhään tai ajoissa
- on vaikea päättää ennen harjoitusta, että mikä on se mitä aikoo harjoitella ja mistä naksauttaa eli päättää kriteeriä etukäteen, se tuntuu väkisinkin muokkaantuvan treenauksen aikaan eli onko se istuminen, katsominen vai mikä se sen kertainen "Juttu"
- tilan asettaminen on haastavaa, kun koira pyörii häkkyrää ja hökkyrää ympärilläsi niin kuin iloisen pennun kuuluukin
- koiran saaminen keskittymään tehtävään hommaan on haastavaa ja se, että saa koiran pysymään nk. omassa näkökentässä

Ansa vinkui itsensä kanssani työhuoneeseen kirjoittamaan blogitekstiä ja aikansa ähellettyään kiinni matossa, läsähti seinän vieressä olevan mattopinon päälle nukkumaan. Katsokaas kun tällälailla pentuaikana ei ole järin järkevää pitää kaikkia mattoja lattiassa, jollei halua kallista pesulalaskua.

Ansa syö kuin hevonen ja olisi vaikka valmis kiipeämään Kilimanjarolle saadakseen ruokansa, joten ennen ruoka-aikaa ei ehkä ole paras mahdollinen aika treenata. Mutta toisaalta nimenomaan siinä juuri on se loistava aika, kun koira on nälkäinen ja motivoitunut treenaamaan. Syötin sille iltapäiväsafkan äsken treenin muodossa, opeteltiin istumaan nätisti ja katsomaan naamaan niin kuin jo aiemmin puhuin teille.

Mikä taas huvitti tuossa on tuo pennun materiaalinkulku. Se on 5 minuuttia ruuasta kun tavaraa tulee toisesta päästä ulos. Olemme myös huomanneet, että Ansa asiallisesti ilmoittaa hädästään vikinällä ja levottomuudella. Fiksu tyttö!

Mutta treeniä lisää siis hihnan yläpäähän ajoituksen ja täsmällisyyden kanssa! Pitäisi tatuoida otsaan lause "saat mitä vahvistat, et aina sitä mitä haluat", jotta voisi käydä lunttaamassa sitä otsaltaan aina aika ajoin.

Ollaan tehty Ansan ruokailun kanssa nyt muutaman kerran niin, että se saa ruuan boxista eli meillä on tuossa olkkarissa iso kevythäkki joka menee Ansalle aikuisenakin. Ansa saa ruuan kun menee boxiin ja istuu, jolloin ruokakuppi tulee - rutiineja. Pentu on rauhoittunut sitten ensimmäisen ruuan anto kerran jolloin se hyppi ja sähelsi kuin mikäkin pahempi duracellpupu.

Pentu ihmettelemässä taloa

Haimme kauan haaveillun suursnautseripentu Ansan eilen Pirkkalasta. Meni kyllä aika myöhäiseksi näin normaalina työpäivänä, mutta oli ainakin perusteellinen kasvattaja, siitä suuret kiitokset Akille ja Liisalle. Tuntui ensimmäistä kertaa turvalliselta viedä pentu kotiin "käyttöohjeiden" kera, vaikka onhan meilläkin nyt koirista kokemusta, mutta ei vinkkejä suurien koirien touhuista ole koskaan liikaa.
Pentu matkusti Mikan sylissä autossa (pakkasta oli miljoona ja ylikin) ja oksensi raukka pieni kun auto pysähtyi kotipihaamme. Muuten se matkasi nätisti ja nukkui sylissä eli osasi rauhoittuakin hyvin.
Mökö tuli Mikan kanssa pihaan vähän vauhdilla ja pentu säikähti, mutta Mökö oli koko ajan hiljaa ja vain uteliaana pälyili uutta tulokasta tietämättä miten siihen pitäisi suhtautua. Myös kissa kuikuili boxin katolta uutta tulijaa ihmeissään koko illan ja tämän aamun. Pentu oli aivan pallo hukassa, että mihin tuli mutta pienen houkuttelun jälkeen se rohkaistui ja mennä touhotti omiaan. Otti omakseen heti lattialla olleen koiransapuskan, luut ja muut herkut. =) Tyttö tietää mikä on hyvää.

Yö ja aamu selvittiin 0:lla pissa-ja kakkaläikällä (hyvä me!), tehokas on ollut kasvattajan sisäsiisteyskasvatus, mutta nyt oli kerran ilmeisesti lirahtanut sisälle, näin Mika sanoi. Mutta fiksu tyttö muuten. Kovin reipas Ansa on ja utelias vaikka hieman Mökö sille pari kertaa ärähtikin, kun vauva meinasi liian lähelle hänen apajilleen tulla.
Ansa myös on selvä uusi tuleva sohvaperuna ja sängyn valloittaja, kova oli meno puskea itseään sohvalle ja sängylle illalla vaikka juuri ylttyi. En vaan välttis haluaisi jakaa sänkyäni aikuisen suursnautserin kanssa, koska jaan sen jo tällä hetkellä 2 käppänän, kissan ja miehen kanssa, ei mahdu kaikki, pitää hankkia pian isompi sänky. Sellainen "apua" välähdys illalla kävi viimeisenä mielessäni, että nukun itse jatkossa varmaan sängyn alla jos elukat valtaavat sänkymme (i really hope not).

Ansa purisi ja murisi jo Mökölle (ja kai vähän pikkuveljelleni Jaakolle) siansaparo suussaan. On muuten ruuan perään ja aika huvittava (toisaalta myös säälittävä) tuo pikkuinen purina pienestä mustasta pitkäsäärestä. =)

Mutta ulkoilma (eilen -15-20 astetta pakkasta) ei oikein lämmittänyt Ansan mieltä, vaikka 85% pissoista ja kakoista tyttö tekikin ulos niin kuin pitääkin.

Jatketaan tarinoita myöhemmin...

Toiminnon vieminen käskyn alle

Treenasimme halilla inventaarion tekemisen jälkeen Lurun kanssa kosketuskepin viemistä käskyn alle. Sain tälläisen ahaa elämyksen luettuani kaverini Sakemannilehdestä Veli-Matti AHosen naksutinkoulutusartikkelia, että "niin joo, näinkin pitäisi, mutta on vähän jäänyt".
Tällä "käskyn alle viemisellä" tarkoitan siis sitä, että koira tekee tietyn toiminnon vasta kun sanon. Treenattiin Lurun kanssa kosketuskepillä sitä niin, että koira sai naksautuksen ja namin vasta kun olin ensin sanonut "koske". Aiemmin olen palkinnut naksautuksella ja namilla koiraa jokaisesta kosketuksesta kuonolla kosketuskeppiin, mutta nyt vain niistä kerroista kun sanon ensin "koske" ja koira sen jälkeen menee koskemaan kuonollaan keppiä, saa naksautuksen ja sen jälkeen namin.
Alkuun oli hieman hankalaa ja Luru tuijotti minua kummissaan ja odottavasti, että missä hänen naminsa ja naksunsa on, mutta lopulta istui ja odotti kunnes sanoin "koske" ja se hetken aikaa katsoi minua ja meni koskemaan.
Tätä treenaillaan lisää...

Mökön kanssa treenasimme hallin pihalla ulkona ihanan kirpsakassa pakkassäässä (upea ilma, mutta niin pirun kylmä...) vapaana oloa ja luokse tuloa. Voi kuinka nätisti Mökö tuli luokse ja istui eteeni =) Upeaa ja niin snautserimaista "aina valmis, mitä seuraavaksi tehdään" -asennetta. Eikä onneksi häiriintynyt vaikka naapurin tätsykän ravaaminen (loistava treenihäiriötekijä!) häirinnyt Mököä ja vaikka se sitä välillä meinasi jäädä katsomaan, se otti hetkessä taas kontaktia ja mukava treenihetki kanssani jatkui.
Kun tämän käytöksen saisi haltuun yleisemmälläkin ja vilskeisemmällä paikalla niin avot, olen todella tyytyväinen. Mutta kun mietti tilannetta esimerkiksi kesän alussa, on tapahtunut valtava muutoskehitys ja yksi iso syyllinen tähän on Veli-Matti Ahosen naksutreenit kesällä mikä edesauttoi tilannetta. Koira on myös rauhoittunut ja keskittyy nykyisin jo kohtuu hyvin meidän hommiin ja treenaamiseen vaikka ympärillä tapahtuisikin jotain.