Tuoreita lenkkihavaintoja

Terveisiä raittiista ulkoilmasta, olipas antoisa lenkki koirien kanssa. Onpas ilo taas kirjoittaa teille kaikelle kansalle...

Lenkki havaintoja

a) koirien räksyttäminen ohikulkeville koirille/ihmisille/olioille tmv. on selvästi vähentynyt, kommentoida pitää edelleen mutta se jää yleensä kommentoinnin tasolle eli rauhoittuvat ja hiljenevät nopeammin --> plussaa, mitähän olen mahtanut tehdä oikein/väärin?
b) emme hihnan yläpäässä pysty varmastikaan ikinä olemaan niin neutraaleja kuin pitäisi tuollaisessa ohituskonfliktitilanteessa, lause "saat mitä vahvistat, et aina sitä mitä haluat" pitää paikkaansa, mutta miten koirankoulutuksen peruslause "vahvista toivottua käytöstä ja jätä ei toivottu huomioimatta" onkaan käytännössä hankala toteuttaa. Miten voin olla M I L L Ä Ä N tavalla huomioimatta tai vahingossa palkitsematta jollain omalla toiminnallani koirani ohitustilanteessa.
c) vahvistetiheys on järjettömän vaikea toteuttaa käytännössä, vähintään 12kertaa minuutissa eli joka viides sekunti, miten mä saan pysymään koiran lähellänikään siihen saakka että olen ehtinyt vahvistaa sitä seuraavan kerran, olen niin H I D A S (erästä peliääntä lainatakseni, "kakkonen on jumbo, 0 pistettä"), siinä on kehittymistä että saat naksautettua silloin kun koira kävelee vierelläsi edes suht nätisti eikä vasta sitten kun se on jo puskassa nenä pitkällä
d) koirat ovat aivan mahtavia otuksia ja loistavia oppimaan, niin nopeita, hieno seurata sitä kehitystä
e) Mökö ohittaa ihan nätisti tällä oikealla vahvistetiheystreenillä toiselta puolelta katua ihmisen (jopa tällei iltapimeässä mikä yleensä aiheuttaa ongelmia), naks-nami-naks-nami-naks-nami vaan ja kilttiä tipsutusta rinnalla sopivan etäisyyden päässä kohteesta

Olen kehittynyt. Pystyn ohittamaan toisen jo melkein päästelemättä ulkoisia äänteitä. Sisäisesti voi olla, että muutama ylimääräinen ja epämääräinen mölähdys kuuluu, mutta kuka niitä laskee. (Mika hermostuu helpommin tälläisessä tilanteessa, mikä on jännä havainto sekin.) Toisekseen saan naaman pidettyä kohtuullisen peruslukemilla, tosin jossain kohtaa on pakko puoliksi nostaa/siirtää koirat toiselle puolelle itsestäni, jolloin olen koiran ja vastaatulijan välissä. Se on kumma se ihminen siinä välissä rauhoittamassa koiraa, rauhoittavat signaalit kunniaansa jälleen kerran.
Jännä muuten taas tarkkailin koiria lenkillä oikein urakalla. Että kun vastaan tulee joku niin Mökö hyvin helposti ottaa rauhoittavat signaalit käyttöönsä ja hyppää ojaan tai jää haistelemaan jotain lumipaakkua ja kääntää kylkensä/peppunsa vastaantulijalle kuin välttääkseen nenästä nenään kohtaamistilanteen. Tämä käytös tietenkin edellyttää vastaantulijalta myös hienotunteisuutta eli jos vastaantuleva kohde on liian tunkeileva, Mökö saattaa pelätä ja räksättää.

Luen tosi hyvää ja mielenkiintoista kirjaa tällä hetkellä, nimittäin Turid Rugaasin kirjaa Barking. Koitan kahlata englanninkielistä kirjaa läpitte, mutta onneksi se on helppolukuista ja tarpeeksi ohut että jaksaa olla motivoitunut sen läpikäymiseen. Suosittelen lukemaan! Olen jotenkin nyt sen kautta alkanut miettimään koirien haukkumistakin enemmän kielellisenä asiana kuin haittaavana ongelmakäytöksenä. Tottahan toki, kirjan paras anti on hyvin yksinkertainen, haukkuminen on koirien puhetta, on taas meidän vastuullamme oppia ymmärtämään ja erottamaan minkälaisesta haukkumisesta on kyse, varoittavasta, opitusta, ilmoittavasta, iloisesta/jännittyneestä tmv.

Koirien leikistä

Olen miettinyt pitkään koirien leikkimistä ja pistänyt merkille, että omat koiramme alkavat todella usein leikkimään tasan samassa paikassa tasan samoin elkein. Paikka on lenkiltä tultaessa postilaatikoiden lähellä, mutta kuitenkin vielä nk. "meidän tien" puolella.
Luru on kotitalomme puolella nk. kauempana lenkiltä tulo suunnasta ja Mökö poukkasee tien viereen pihan puolelle nurmikolle/lumelle (koirat remmissä siis). Luru katselee Mököä ja Mökö alkaa leikkisän touhuilun kumartumalla eteenpäin leikkiin kutsu asentoon, pomppii hetken edes takaisin ja Lurulta alkaa kuulua leikkipurinaa. Siinä koirat hieman tanssahtelevat ja leikkisää purinaa ja pärinää kuuluu.

Koirat harvoin alkavat leikkiä sisällä, enkä tiedä mistä ne ovat oppineet olemaan siellä rauhassa. Ulkona ja etenkin lenkiltä tultaessa on kuitenkin jostain tullut ylimääräistä energiaa, että alkaa leikittääkin.

Uskaltaisinpa väittää, että meidän koirat tulevat hyvin keskenään juttuun eikä niillä ole ikinä ollut keskenään mitään yhteenottoja, vaikka eipä juuri isompia muitenkaan. Saa nähdä miten käy jos talossamme nähdään pikkutassujen melksettä viikon päästä, sekin selviää huomenna. Pysykää radiokanavalla!

Eläinten luontaishoitajakoulutusta Tampereella

Eläinten Luontaishoitajakoulutus

Koulutuksen tavoite on antaa valmiudet hoitaa eläimiä luonnonmukaisella ravinnolla, rentoutushieronnalla sekä kukkaterapialla.
Eläinten luontaishoitajakurssin suoritettua, sinulla on mahdollisuus jatkaa Eläinten luontaisterapeutiksi
Koulutus on 1-vuotinen, 5 viikonloppukurssia ja 8 klinikkaa.

Infotilaisuus Dogwitin koulutushallilla lauantaina 17.1.2009 klo 13.00 alkaen, samalla lyhyt luento ruokinnan vaikutuksesta koiran terveyteen. Tervetuloa!

Koulutuksen järjestää Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin keskus Siqri, lisätietoja löydät netistä www.siqri.com
Koulutusten tarkemman sisällön saat sähköpostitse info@siqri.com