Mä inhoan muuttamista. Olen tässä työpäivän päätteeksi roudannut Dogwitin kamppeita kolmesta eri paikasta uudelle koulutushallille joka on edelleen aika keskeneräinen, että... Siellä pitäisi saada aloitettua toiminta viikolla, mutta katsotaan miten käy.
Olinpa tuossa eilen eräällä todella huonolla luennolla jonka piti käsitellä laumanvartijarotuisten koirien kasvatusta pennusta aikuiseksi. Jälkimmäinen luento joka käsitteli erityisesti isojen koirien ruokintaa oli parempi, tosin taisin nukahtaa jo siinä kohtaa muutamaan otteeseen. Rankka viikko ja koulutusputki takana.
Tämä kyseinen luennoitsijanainen edusti todella vanhakantaista uskontoa koiran koulutuksesta, heittää selälleen ja repii niskavilloista (ei varmaan tullut ajatelleeksi mitä fyysisiä vaurioita voi koiralleen aiheuttaa). No, en tiedä alistiko hän koiraa maahan kuin pentuna sillä koska kyse on isoista laumanvartijaroduista joiden ruhon paino on 80 ja 100 kilon välillä niin se vaatii fyysisen voiman lisäksi aika paljon taitoa kellistää sen kokoinen koira. Ja, voisi kysyä, onko siinä mitään järkeä?
Hän sai osakseen kohtuu paljon vastarintaa yleisön joukostaan ja toistelikin useaan otteeseen sitä, että hän luottaa omiin toimintatapoihinsa 100%:sti ja toimii jatkossakin niin, mutta kukin toimii omalla tavallaan. Herää kysymys, että eikö siinä kohtaa ole jo jotain mätää jos ei voi edes itse suositella omia toimintatapojaan muille? Tai jos kyse on luennosta joka käsittelee laumanvartijarotuisten koirien kasvatusta pennusta aikuiseksi, että emme ehkä ole kiinnostuneita kuulemaan yhden ihmisen kyseenalaisista toimintatavoista vaan haemme ehkä jotain laajempaa perspektiiviä. Itseäni ainakin olisi kiinnostanut moni asia, kuten se miten laumanvartijarotuisen koiran koulutus eroaa muista roduista, mitä siinä tulee ottaa huomioon, minkälaisia vinkkejä ja tärppejä voi käyttää jne.
Moni yleisöstäkin ilmaisi selvästi, että ei heidän ole ikinä tarvinnut alistaa koiriaan, joten miksi niin tulisi tehdä. Nii in, hyvä kysymys. Yksi nainen kertoi hyvän omakohtaisen kokemuksen hänelle isona tulleesta koirasta. Oli menossa hakemaan/katsomaan sitä johonkin kerrostaloasuntoon ja koira hyökkäsi namaalle ja päälle heti ovella.
Nainen alkoi kuitenkin haukoittelemaan suureleisesti, käänsi selkänsä ja osoitti muitakin rauhoittavia signaaleita. No, koira oli tästä niin hämmentynyt että hetken kuluttua lähti lätkimään ja jätti naisen sikseen. Kyseinen koira muutti perheeseen ja on elänyt siellä 1,5 vuotta jo onnellisesti ilman mitään ongelmia.
Kyse on todellakin koiran ja ihmisen välisestä luottamuksesta, mutta onkin täysi eriasia miten sen ratkaisee ja suhteen rakentaa. Minusta kaiken tulee perustua johdonmukaisuuteen, reiluun pelihenkeen sekä vanhemmuuteen.
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
perjantai 26. syyskuuta 2008
Pohdintaa kouluttajuudesta
Sain tänään paljon innovaatioita jotka mikä enemmän ja mikä vähemmän liittyivät aiheeseen. Olin siis Humanistisen ammattikorkeakoulun järjestämällä erikoistumisopintojen yhdellä jaksolla Keski-Suomessa (tai olen vielä huomisen) ja siis aiheena on kouluttaja ja kouluttajuus, eli ei varsinaisesti mitään koiriin liittyvää. Opinnot keskittyvät enemmänkin yleiseen kouluttajuuteen, pedagogiaan, oppimispsykologiaan ja sen sellaiseen, mutta olen saanut niistä aivan valtavasti kaiken näköistä irti. Tulin tämän päivän aikana siihen tulokseen, että haluan firmamme panostavan myös pedagogiseen osaamiseen sillä ei riitä että osaa asiansa jossei osaa esittää sitä, se tavallaan on kuin tarjoaisi vieraille puoliksi syötyä kakkua mikä on varsin epäkohteliasta.
Olen tavannut elämäni aikana (nuoresta iästäni huolimatta) lukuisia eri kouluttajia, opettajia ja ohjaajia ja koen sen vain rikkaudeksi. Siitä kaikesta massasta voi poimia itselleen keskeisimmän ja parhaimmat toimintatavat.
Mutta ennen kaikkea se mitä ajatuksia minulle heräsi tänään oli se, että koirankoulutuksen ei todellakaan tarvitse olla mitään kouluttajan yksinpuhelua vaan siitä saadaan varmasti paljon antoisampi tälläisellä elämäntieteellisellä näkökulmassa jossa kumpikin osapuoli antaa itsestään ja saa itselleen. Hyväksi kouluttajaksi sanotaan ihmistä joka saa itsekin aina jotain uutta kyseisestä asiasta. Sitten on hyvä jättäytyä sivuun jos tuntuu jauhavansa puuroa päivästä toiseen saamatta siitä minkäänlaisia makuelämyksiä.
Mutta nyt nukkumaan...
Pitänee varmaan harkita menisikö kuuntelemaan tuollaista luentoa, tosin on taas Helsingissä, mutta...
KOIRAN KANSSA 2000-LUVULLA
La 25.10.2008 klo 10–16.30
Kampin palvelukeskus, Salomonkatu 21 B, Helsinki
Osallistumismaksu 25 €/hlö
Ilmoittautuminen 20.10. mennessä:
tuulia[at]kuulokoira.fi tai puh. 040 5007 347
Olen tavannut elämäni aikana (nuoresta iästäni huolimatta) lukuisia eri kouluttajia, opettajia ja ohjaajia ja koen sen vain rikkaudeksi. Siitä kaikesta massasta voi poimia itselleen keskeisimmän ja parhaimmat toimintatavat.
Mutta ennen kaikkea se mitä ajatuksia minulle heräsi tänään oli se, että koirankoulutuksen ei todellakaan tarvitse olla mitään kouluttajan yksinpuhelua vaan siitä saadaan varmasti paljon antoisampi tälläisellä elämäntieteellisellä näkökulmassa jossa kumpikin osapuoli antaa itsestään ja saa itselleen. Hyväksi kouluttajaksi sanotaan ihmistä joka saa itsekin aina jotain uutta kyseisestä asiasta. Sitten on hyvä jättäytyä sivuun jos tuntuu jauhavansa puuroa päivästä toiseen saamatta siitä minkäänlaisia makuelämyksiä.
Mutta nyt nukkumaan...
Pitänee varmaan harkita menisikö kuuntelemaan tuollaista luentoa, tosin on taas Helsingissä, mutta...
KOIRAN KANSSA 2000-LUVULLA
- seminaari
Kampin palvelukeskus, Salomonkatu 21 B, Helsinki
Osallistumismaksu 25 €/hlö
Ilmoittautuminen 20.10. mennessä:
tuulia[at]kuulokoira.fi tai puh. 040 5007 347
LUENNOIMASSA:
▪ Tuire Kaimio – Nykyaikaiset koulutusmenetelmät
▪ Marjatta Snellman – Koiran hyvinvointi
▪ Mikael Hytönen & Nemo-koira – Koiran ja ihmisen välinen kumppanuus
TERVETULOA!
perjantai 19. syyskuuta 2008
Curligvanhemmuus
Curlingvanhemmuus koiramaailmassa
Pidin tuossa viikolla koiran hyvän olon luennon joka aloittaa siis nuo meidän kurssimme. Kurssin loppupuolella eräs asiakkaista alkoi pohdiskella ääneen, että voiko koiran koulutus ja koiran kanssa elämä mennä liiallisuuksiin ylihuolehtivaisuudessa. Kun männävuosina oli paljon puhetta curlingvanhemmuudesta, että hyysäämmekö nykyisin koiriammekin liikaa.
Niin... Hyvä kysymys. TUo asia pisti ihan miettimään. Itse en aiemmin ole ajatellut käyttää sanaa curlingvanhemmuus koirien kohdalla, mutta why not, why not. Kun olen pari päivää haudutellut asioita päässäni niin tulin siihen tulokseen etten mä curlingvanhemana itseäni pidä. Mutta toki joku tekee sitäkin. Koira on aina koira ja sillä on luontaiset käyttäytymistarpeet vaikka se usein tuollaiselta sohvaperunalta (ainakin meillä) vaikuttaa. Koska jos mää haluaisin suojella koiriani kaikilta ja kaikelta en veisi niitä ikinä sellaisiin paikkoihin missä ne saattaisivat muuttua levottomiksi. Mutta noin järjellä ajateltuna, sehän on täysin mahdotonta. Joka paikassa on jotain ärsykkeitä ja koiralle tulee se "pieni epämukavuuden tunne" mitä erityisesti pienille pennuille suositellaan synnytettäväksi. Tarkoitan tuolla siis sitä, että Tuire Kaimiokin puhui luennollaan siitä, että pikkupennut kannattaa altistaa pienelle epämukavuuden tunteelle (kuten pieni veto, hälinä, melu sekä muut ärsykkeet) jo pienenä jotta koira kestää paremmin stressiä aikuisena. Ja tottahan tämä on. "Laatikkolapsi" tai "laatikkokoira" on todennäköisesti paljon herkempi saamaan ongelmia itselleen kuin hyvin sosiaalistettu ja koulutettu koira.
Mutta tuohon curlingiuteen, että toki pientä epämukavuudentunnetta ja stressiä kertyy koiralle ihan mistä vain. Toki tuohon curlingiuteen liittyy paljon se kuinka hyvin koira on siedätetty koska tuolloinhan ihmisen tarvitsee vähemmän pestä sitä lattiaa siinä koiran edessä.
Että voisiko ajatella, että tuota curlingvanhemmuutta tietyllä tavalla tarvittaisiin enemmän "onelmakoirien kanssa" jotka eivät kestä ympäristön häiriöitä niin paljon eli koirien kanssa ei voi käydä vieraissa paikoissa, tavata koiria tai mitään muutakaan normaaliin koiraelämään kuuluvaa. Eli tuollaisessa tilanteessa pitäis enemmän silotella tietä kuin parempihermoisen koiran kanssa jonka kanssa pärjää paremmin, helpompi toimia.
No, tiedä sitten häntä... Ehkä jätän aiheen tältä erää ilmaan ja jatkamme yhdessä pohdintoja lukijoideni kanssa (onko heitä, viime aikoina kukaan ei ole kommentoinut mitään mihinkään...) myöhemmin kun koneeni toimii järkevämmin eikä nyi ja töki näin ärsyttävästi tällai perjantai-iltana.
Pidin tuossa viikolla koiran hyvän olon luennon joka aloittaa siis nuo meidän kurssimme. Kurssin loppupuolella eräs asiakkaista alkoi pohdiskella ääneen, että voiko koiran koulutus ja koiran kanssa elämä mennä liiallisuuksiin ylihuolehtivaisuudessa. Kun männävuosina oli paljon puhetta curlingvanhemmuudesta, että hyysäämmekö nykyisin koiriammekin liikaa.
Niin... Hyvä kysymys. TUo asia pisti ihan miettimään. Itse en aiemmin ole ajatellut käyttää sanaa curlingvanhemmuus koirien kohdalla, mutta why not, why not. Kun olen pari päivää haudutellut asioita päässäni niin tulin siihen tulokseen etten mä curlingvanhemana itseäni pidä. Mutta toki joku tekee sitäkin. Koira on aina koira ja sillä on luontaiset käyttäytymistarpeet vaikka se usein tuollaiselta sohvaperunalta (ainakin meillä) vaikuttaa. Koska jos mää haluaisin suojella koiriani kaikilta ja kaikelta en veisi niitä ikinä sellaisiin paikkoihin missä ne saattaisivat muuttua levottomiksi. Mutta noin järjellä ajateltuna, sehän on täysin mahdotonta. Joka paikassa on jotain ärsykkeitä ja koiralle tulee se "pieni epämukavuuden tunne" mitä erityisesti pienille pennuille suositellaan synnytettäväksi. Tarkoitan tuolla siis sitä, että Tuire Kaimiokin puhui luennollaan siitä, että pikkupennut kannattaa altistaa pienelle epämukavuuden tunteelle (kuten pieni veto, hälinä, melu sekä muut ärsykkeet) jo pienenä jotta koira kestää paremmin stressiä aikuisena. Ja tottahan tämä on. "Laatikkolapsi" tai "laatikkokoira" on todennäköisesti paljon herkempi saamaan ongelmia itselleen kuin hyvin sosiaalistettu ja koulutettu koira.
Mutta tuohon curlingiuteen, että toki pientä epämukavuudentunnetta ja stressiä kertyy koiralle ihan mistä vain. Toki tuohon curlingiuteen liittyy paljon se kuinka hyvin koira on siedätetty koska tuolloinhan ihmisen tarvitsee vähemmän pestä sitä lattiaa siinä koiran edessä.
Että voisiko ajatella, että tuota curlingvanhemmuutta tietyllä tavalla tarvittaisiin enemmän "onelmakoirien kanssa" jotka eivät kestä ympäristön häiriöitä niin paljon eli koirien kanssa ei voi käydä vieraissa paikoissa, tavata koiria tai mitään muutakaan normaaliin koiraelämään kuuluvaa. Eli tuollaisessa tilanteessa pitäis enemmän silotella tietä kuin parempihermoisen koiran kanssa jonka kanssa pärjää paremmin, helpompi toimia.
No, tiedä sitten häntä... Ehkä jätän aiheen tältä erää ilmaan ja jatkamme yhdessä pohdintoja lukijoideni kanssa (onko heitä, viime aikoina kukaan ei ole kommentoinut mitään mihinkään...) myöhemmin kun koneeni toimii järkevämmin eikä nyi ja töki näin ärsyttävästi tällai perjantai-iltana.
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
Uusi ovikello
Ostimme äsken uuden ovikellon johon saa vaihtaa 16 erilaista soittoääntä ja aloitimme äsken äänien kokeilulla ja pienellä siedätystoiminnalla. Tuo on sellainen langaton versio eli voimme painella "ovikellonappia" missä vain reagoimatta siihen mitenkään. Enkä usko että se onkaan se suurin ongelma vaan tuo kävely ovelle ja ennen kaikkea oven ääni.
Pitäisi kokeilla niin, että toinen meistä käy ovella aina aika ajoin ja sitä ennen (ennakoiden tietenkin) toinen harjoittelee koirien kanssa jonkun paikan. Eli esimerkiksi opetetaan koirille joku korvaava toiminto, kuten "mene koppiin" tai "mene kosketusalustalle ja rauhoitu" jonka perusidea on siis rauhoittaa. Että päästäisiin eroon tästä ei toivotusta käytöksestä eli haukkumisesta ja mesoomisesta ovella, rauhoitetaan sisääntulo ja saadaan tällä tavalla vähennettyä myös koirien kierroksille menoa.
Helpommin sanottu kuin tehty taas tässä vaiheessa kun kyse on kahdesta aikuisesta koirasta. Tämäkin olisi ollut niin paljon helpompi harjoitella kun koirat olivat pieniä eli opetetaan koirille korvaava toiminto sisääntulon ajaksi ja opetetaan ne olemaan reagoimatta ovikellon tai koputuksen ääneen.
Trimmasimme eilen Teiskossa Mököä ja se näyttää ihan minipossulta. Sen jalat vedettiin koneella ihan lyhyeksi, koska ne olivat nini kamalilla huoparastoilla. Rinta ja peppu vedettiin myös koneella niin kuin pitääkin, mutta Mökö näyttää venytetyltä koiralta ja joltain hassulta pallokalalta samalla. Mököllä on vielä järjetön määrä huonolaatuista ja kuivaa karvaa joka pitäisi saada nypittyä niin selässä ja keskikropan alueella, että voitte kuvitella miltä etu- ja takapäästä muttei keskeltä kynitty koira näyttää. =) Ei voi vakavissaan katsoa. Mökön kuono tuntuu jotenkin järjettömän massiiviselta (johtuu ehkä parrasta) ja sitten aivan kuin joku olisi tunkenut sille ylipienet pillifarkut jalkaan, mutta pistänyt paksun talviturkin päälle.
Koirat olivat aamulla lenkillä Lahdessa tosi levottomia, oikein hävetti taas kulkea kaupungilla kun ne regoivat jokaiseen pieneenkin kävelevään tai kävelemättömään ärsykkeeseen (koirat, ihmiset, vaunut, autot tms.) , kiskoivat ja riuhtoivat. Ollaan tässä viimeisen kolmen vuorokauden aikana oltu yhteensä about neljässä paikassa, Mökö trimmattiin ja kaikkea, että kyllähän tässä on väistämättä kertynyt ylimääräistä stressiä sinne pieneen stressikuppiin. Pitäisi vain elää vähän rauhallisemmin tässä seuraava viikko, mutta on kaikenlaista. Agilityä ja mää olen ensi viikonlopun työmatkalla ja sen sellaista...
Olen tässä miettinyt viikonlopun ajan mahdollista maton hankintaa koulutushallille, mutta pitäisi selvittää mistä sellaista saa, mihin hintaan ja kaikkea. Ei ole ihan halpaa lystiä meinaan... *lottovoitosta haaveileva ilme*
Pitäisi kokeilla niin, että toinen meistä käy ovella aina aika ajoin ja sitä ennen (ennakoiden tietenkin) toinen harjoittelee koirien kanssa jonkun paikan. Eli esimerkiksi opetetaan koirille joku korvaava toiminto, kuten "mene koppiin" tai "mene kosketusalustalle ja rauhoitu" jonka perusidea on siis rauhoittaa. Että päästäisiin eroon tästä ei toivotusta käytöksestä eli haukkumisesta ja mesoomisesta ovella, rauhoitetaan sisääntulo ja saadaan tällä tavalla vähennettyä myös koirien kierroksille menoa.
Helpommin sanottu kuin tehty taas tässä vaiheessa kun kyse on kahdesta aikuisesta koirasta. Tämäkin olisi ollut niin paljon helpompi harjoitella kun koirat olivat pieniä eli opetetaan koirille korvaava toiminto sisääntulon ajaksi ja opetetaan ne olemaan reagoimatta ovikellon tai koputuksen ääneen.
Trimmasimme eilen Teiskossa Mököä ja se näyttää ihan minipossulta. Sen jalat vedettiin koneella ihan lyhyeksi, koska ne olivat nini kamalilla huoparastoilla. Rinta ja peppu vedettiin myös koneella niin kuin pitääkin, mutta Mökö näyttää venytetyltä koiralta ja joltain hassulta pallokalalta samalla. Mököllä on vielä järjetön määrä huonolaatuista ja kuivaa karvaa joka pitäisi saada nypittyä niin selässä ja keskikropan alueella, että voitte kuvitella miltä etu- ja takapäästä muttei keskeltä kynitty koira näyttää. =) Ei voi vakavissaan katsoa. Mökön kuono tuntuu jotenkin järjettömän massiiviselta (johtuu ehkä parrasta) ja sitten aivan kuin joku olisi tunkenut sille ylipienet pillifarkut jalkaan, mutta pistänyt paksun talviturkin päälle.
Koirat olivat aamulla lenkillä Lahdessa tosi levottomia, oikein hävetti taas kulkea kaupungilla kun ne regoivat jokaiseen pieneenkin kävelevään tai kävelemättömään ärsykkeeseen (koirat, ihmiset, vaunut, autot tms.) , kiskoivat ja riuhtoivat. Ollaan tässä viimeisen kolmen vuorokauden aikana oltu yhteensä about neljässä paikassa, Mökö trimmattiin ja kaikkea, että kyllähän tässä on väistämättä kertynyt ylimääräistä stressiä sinne pieneen stressikuppiin. Pitäisi vain elää vähän rauhallisemmin tässä seuraava viikko, mutta on kaikenlaista. Agilityä ja mää olen ensi viikonlopun työmatkalla ja sen sellaista...
Olen tässä miettinyt viikonlopun ajan mahdollista maton hankintaa koulutushallille, mutta pitäisi selvittää mistä sellaista saa, mihin hintaan ja kaikkea. Ei ole ihan halpaa lystiä meinaan... *lottovoitosta haaveileva ilme*
perjantai 12. syyskuuta 2008
Ruuan vaikutus koiran käyttäytymiseen
Eilenillalla olin agilitykurssia vetämässä Ruutanassa. Oli mielenkiintoista seurata taas kerran koirien toimintaa, mutta ennen kaikkea kiinnitin huomiota yhteen seikkaan.
Erään asiakkaan lapinkoira (tmv.) käyttäytyi todella kummallisesti koko parin tunnin treenien ajan. Olen nähnyt koiran useita kertoja eri kursseillani, joten tietynlainen tuntuma koiran normaaliolotilasta ja käyttäytymisestä oli hyppysissäni. Koiralla oli järkyttävän paljon komenteluhaukkua, mitä sillä yleensä ei juuri ollenkaan ole ilmennyt ainakaan kurssitilanteissa.
No, kyselin siinä sitten koiran omistajalta onko heillä ollut jotain erityistä, mutta kuulemma ei. Ainoa muutos esimerkiksi viime viikkoon oli kuulemma se, että he olivat vaihtaneet koiran ruokaa ja koira oli syönyt viimeisen viikon (edellisten treenien jälkeen) energiapitoista koiran ruokaa. Syy tähän oli lähinnä yritys saada koiralle massaa, koska narttu on rodustaan ja karvastaan huolimatta hyvin sippoinen.
En todella ole ikinä ennen tullut ajatelleeksi, että ruuan vaihtamisella voi olla noin suuri vaikutus koiran käyttäytymisessä. Ymmärrän ruuan merkityksen esimerkiksi turkissa, ihossa, silmissä ja sen semmoisissa konkreettisissa ja fyysisissä asioissa, mutta tämä oli ihan uutta.
Toisaalta tämä oli oiva osoitus siitä, että ruualla ON merkitystä.
Jos koira saa energiapitoista ruokaa mutta ei tarvitse sitä, se alkaa käyttämään johonkin tämän ruuasta saatavan ylimääräisen energian. Tässä tapauksessa se ilmeni mm. komenteluna, haukkumisena, ympäripyörimisenä ja pienoisena levottomuutena sekä keskittymiskyvyn puutteena. Koira toki meni ihan nätisti agilityesteitä ja kun harjoittelimme saalisleikittämistä, MUTTA hetkeksikin kun toiminta hiljeni, alkoi koira haukkua. Parhaimmillaan se komensi kesken toiminnonkin eli kyse ei ollut pelkästään opitusta tavasta komentamalla saada huomiota, koska sitä koiralla ei juurikaan huomatakseni ole.
Tiistaina tapasin Joseran koiranruokaedustajan, koska meille on tulossa sitä ruokaa myyntiin. (Kannattaa katsoa lisätietoja www.dogwit.fi/josera.html) . Hän puhui juuri tuosta samaisesta ongelmasta, että energiapitoisten (high energy) ruokien kanssa kannattaa olla todella varovainen. Ensinnäkään koirien, jotka eivät ruokaa todellisuudessa tarvitse, maksa poksahtaa helposti koska se ei pysty sulattamaan ruuasta saatavaa energiamäärää. Energiapitoista ruokaa pitäisi syöttää vain sellaisille koirille, jotka todella sitä tarvitsevat eli treenaavat fyysisesti useita kertoja viikossa. Näitä voivat olla muun muassa kisaavat agility, toko ja suojelukoirat, joilla on kolme- viisi kertaa viikossa treenit ja kisoja sekä muuta fyysistä työtä vaativaa toimintaa jolloin ne kuluttavat enemmän myös energiaa.
Myös joillekin ulkokoirille energiatason nostaminen on tärkeää talven tullen, sillä pakkasella koira kuluttaa normaalia enemmän energiaa omaan selviytymiseensä ja lämmön tuottamiseen, mutta tätäkin tarvetta suosittelen harkitsemaan tarkasti. Ja se on sitten oma lukunsa myös se, että millä tavoin sitä energian saantia kasvatetaan. Onko se sitten enemmän luita ja muuta purtavaa, niin kuin hallimme vuokraemäntä kertoi antavansa koiralleen syksyisin, vai todella high energy ruoka.
Jo pelkästään ruokamerkeissä on isoja eroja laadun ja energiapitoisuuksien kanssa, joten kannattaa miettiä sopisiko ruokamerkin vaihtaminen high energy -ruuan sijasta?
Laatuun kannattaa panostaa eli vaikka esimerkiksi market ruuat ovat edullisempia kuin eläintarvikeliikkeistä saatavat, koira joutuu syömään niitä suhteellisesti enemmän saadakseen saman energiamäärän kuin mitä pienemmästä määrästä nk. kunnon ruokaa.
Ja kuka ken raakaravintoa harrastaa, siihen en kommenttoi koska itse en yksinkertaisesti jaksa laskea kaikkia pitoisuuksia ja tarvittavia ainesosia. Okei, syötän kuivaruokaa koirille, mutta väittäisinpä että jopa noin puolet ruokinnastamme tulee ihan kunnon lihatuotteista, rustot, luut, jauheliha, kalkkuna, kana, kala, riisi, makaroni, ruuan tähteet ja uskallan silti väittää koiriemme voivan hyvin, syövän monipuolisesti ja olevan terveitä.
Eli onko ruokailu sitten yliarvostettua vai ei, siihen en ota kantaa, mutta ehkei siitä nyt kannata kuitenkaan alkaa hössöttämään ihan turhaa.
Testasimme myös kosketuskepin käyttöä agilitytreeneissä, tässä tapauksessa renkaan harjoittelussa. Sannan sekarotuinen koikkelikoira (springerin näköinen) hetken estettä kierrettyään oivalsi mistä oli kyse on laitoin kosketuskepin tarpeeksi lähelle renkaan suuta. Olin selvästi pitänyt sitä aluksi liian kaikana, jolloin koira koki palkitsevammaksi kiertää esteen kuin hypätä renkaan läpi hakemaan kosketuksensa ja palkkionsa. Mutta loppu peleissä toimi aika näppärästi kun koira osasi hyvin kosketuskepin perusharjoituksen eli ymmärsi sen, että kosketuksesta keppiin seuraisi positiivinen asia = palkkio.
Pitää vain muistaa, että kosketuskeppiä ja -alustaa saa käyttää vain positiivisissa yhteyksissä joissa koira ei pelkää kyseistä kohdetta, asiaa tai tekemistä. Eli pelolla ei saa missään nimessä kouluttaa, se vain pahentaa asioita.
Samalla idealla voisi kokeillaa kosketusalustaa ja laittaa se esteessä haluttuun kohtaan. Esimerkiksi jos on nopea koira ja halutaan opettaa sille puomi, A-pukki, keinu tmv. niin että koira pysähtyy tai kulkee kosketuspinnan kautta eikä hyppää puolessa välissä pois, voidaan kosketusalustaa (-tai keppi) hyödyntää ns. pysäytysmerkkinä. Tästä tavasta on toki päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, koska eihän kukaan voi kovassa vauhdissa tai kisoissa tyrkkiä koiralle kaiken maailman apuvälineitä matkaan, siitä ei tule mitään. Mutta treenivaiheessa voisi harkita, en kokenut sitä yhtään hullummaksi.
Erään asiakkaan lapinkoira (tmv.) käyttäytyi todella kummallisesti koko parin tunnin treenien ajan. Olen nähnyt koiran useita kertoja eri kursseillani, joten tietynlainen tuntuma koiran normaaliolotilasta ja käyttäytymisestä oli hyppysissäni. Koiralla oli järkyttävän paljon komenteluhaukkua, mitä sillä yleensä ei juuri ollenkaan ole ilmennyt ainakaan kurssitilanteissa.
No, kyselin siinä sitten koiran omistajalta onko heillä ollut jotain erityistä, mutta kuulemma ei. Ainoa muutos esimerkiksi viime viikkoon oli kuulemma se, että he olivat vaihtaneet koiran ruokaa ja koira oli syönyt viimeisen viikon (edellisten treenien jälkeen) energiapitoista koiran ruokaa. Syy tähän oli lähinnä yritys saada koiralle massaa, koska narttu on rodustaan ja karvastaan huolimatta hyvin sippoinen.
En todella ole ikinä ennen tullut ajatelleeksi, että ruuan vaihtamisella voi olla noin suuri vaikutus koiran käyttäytymisessä. Ymmärrän ruuan merkityksen esimerkiksi turkissa, ihossa, silmissä ja sen semmoisissa konkreettisissa ja fyysisissä asioissa, mutta tämä oli ihan uutta.
Toisaalta tämä oli oiva osoitus siitä, että ruualla ON merkitystä.
Jos koira saa energiapitoista ruokaa mutta ei tarvitse sitä, se alkaa käyttämään johonkin tämän ruuasta saatavan ylimääräisen energian. Tässä tapauksessa se ilmeni mm. komenteluna, haukkumisena, ympäripyörimisenä ja pienoisena levottomuutena sekä keskittymiskyvyn puutteena. Koira toki meni ihan nätisti agilityesteitä ja kun harjoittelimme saalisleikittämistä, MUTTA hetkeksikin kun toiminta hiljeni, alkoi koira haukkua. Parhaimmillaan se komensi kesken toiminnonkin eli kyse ei ollut pelkästään opitusta tavasta komentamalla saada huomiota, koska sitä koiralla ei juurikaan huomatakseni ole.
Tiistaina tapasin Joseran koiranruokaedustajan, koska meille on tulossa sitä ruokaa myyntiin. (Kannattaa katsoa lisätietoja www.dogwit.fi/josera.html) . Hän puhui juuri tuosta samaisesta ongelmasta, että energiapitoisten (high energy) ruokien kanssa kannattaa olla todella varovainen. Ensinnäkään koirien, jotka eivät ruokaa todellisuudessa tarvitse, maksa poksahtaa helposti koska se ei pysty sulattamaan ruuasta saatavaa energiamäärää. Energiapitoista ruokaa pitäisi syöttää vain sellaisille koirille, jotka todella sitä tarvitsevat eli treenaavat fyysisesti useita kertoja viikossa. Näitä voivat olla muun muassa kisaavat agility, toko ja suojelukoirat, joilla on kolme- viisi kertaa viikossa treenit ja kisoja sekä muuta fyysistä työtä vaativaa toimintaa jolloin ne kuluttavat enemmän myös energiaa.
Myös joillekin ulkokoirille energiatason nostaminen on tärkeää talven tullen, sillä pakkasella koira kuluttaa normaalia enemmän energiaa omaan selviytymiseensä ja lämmön tuottamiseen, mutta tätäkin tarvetta suosittelen harkitsemaan tarkasti. Ja se on sitten oma lukunsa myös se, että millä tavoin sitä energian saantia kasvatetaan. Onko se sitten enemmän luita ja muuta purtavaa, niin kuin hallimme vuokraemäntä kertoi antavansa koiralleen syksyisin, vai todella high energy ruoka.
Jo pelkästään ruokamerkeissä on isoja eroja laadun ja energiapitoisuuksien kanssa, joten kannattaa miettiä sopisiko ruokamerkin vaihtaminen high energy -ruuan sijasta?
Laatuun kannattaa panostaa eli vaikka esimerkiksi market ruuat ovat edullisempia kuin eläintarvikeliikkeistä saatavat, koira joutuu syömään niitä suhteellisesti enemmän saadakseen saman energiamäärän kuin mitä pienemmästä määrästä nk. kunnon ruokaa.
Ja kuka ken raakaravintoa harrastaa, siihen en kommenttoi koska itse en yksinkertaisesti jaksa laskea kaikkia pitoisuuksia ja tarvittavia ainesosia. Okei, syötän kuivaruokaa koirille, mutta väittäisinpä että jopa noin puolet ruokinnastamme tulee ihan kunnon lihatuotteista, rustot, luut, jauheliha, kalkkuna, kana, kala, riisi, makaroni, ruuan tähteet ja uskallan silti väittää koiriemme voivan hyvin, syövän monipuolisesti ja olevan terveitä.
Eli onko ruokailu sitten yliarvostettua vai ei, siihen en ota kantaa, mutta ehkei siitä nyt kannata kuitenkaan alkaa hössöttämään ihan turhaa.
Testasimme myös kosketuskepin käyttöä agilitytreeneissä, tässä tapauksessa renkaan harjoittelussa. Sannan sekarotuinen koikkelikoira (springerin näköinen) hetken estettä kierrettyään oivalsi mistä oli kyse on laitoin kosketuskepin tarpeeksi lähelle renkaan suuta. Olin selvästi pitänyt sitä aluksi liian kaikana, jolloin koira koki palkitsevammaksi kiertää esteen kuin hypätä renkaan läpi hakemaan kosketuksensa ja palkkionsa. Mutta loppu peleissä toimi aika näppärästi kun koira osasi hyvin kosketuskepin perusharjoituksen eli ymmärsi sen, että kosketuksesta keppiin seuraisi positiivinen asia = palkkio.
Pitää vain muistaa, että kosketuskeppiä ja -alustaa saa käyttää vain positiivisissa yhteyksissä joissa koira ei pelkää kyseistä kohdetta, asiaa tai tekemistä. Eli pelolla ei saa missään nimessä kouluttaa, se vain pahentaa asioita.
Samalla idealla voisi kokeillaa kosketusalustaa ja laittaa se esteessä haluttuun kohtaan. Esimerkiksi jos on nopea koira ja halutaan opettaa sille puomi, A-pukki, keinu tmv. niin että koira pysähtyy tai kulkee kosketuspinnan kautta eikä hyppää puolessa välissä pois, voidaan kosketusalustaa (-tai keppi) hyödyntää ns. pysäytysmerkkinä. Tästä tavasta on toki päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, koska eihän kukaan voi kovassa vauhdissa tai kisoissa tyrkkiä koiralle kaiken maailman apuvälineitä matkaan, siitä ei tule mitään. Mutta treenivaiheessa voisi harkita, en kokenut sitä yhtään hullummaksi.
torstai 11. syyskuuta 2008
Haiseva vastalause
Joku kuvittelee kasvattavansa riisipeltoa meidän keittiön, olohuoneen ja eteisen lattialle. Ei vain taida olla kovin ravinteikas kasvualusta noin jo valmiille riisille.
Joku on myös erehtynyt vessatiloista, sillä löysin haisevan vastalauseen lattialta heti kun astuin sisään. Mikä kärtsä, ihan oikeasti. Siis jo pelkästään oven raosta haistoin sen ja kuinka ollakaan, löysin saldon tuosta olkkarin lattialta ja komea olikin.
Mietityttää, että mahdankohan ottaa kumpaakaan tänään agilityyn, vaikuttavat jotenkin levottomilta ja joku syyhän tuohon keskeltä olohuonetta löytyvään kakkakasaankin on, eivät minun sisäsiistit koirat sitä hyvin vuoksi siihen törttäse. En vain nyt juuri keksi mitään, sillä olemme viettäneet suhteellisen rauhallista kotielämää tässä viimeiset päivät ja viikonkin.
Mutta tuosta ensimmäisestä syytän kissaa, toki pieni syy lienee itsessänikin että ylipäätään tyhmänä jätin riisipussin keittiön pöydälle odottamaan kaappiin menoa, sillä joskus ennen on lähtenyt makaroonipussi -parikin kertaa. Nyt oli kyllä tehokkaasti koko kilon riisipussi (voitte kuvitella minkälaista jälkeä) pitkin lattiaa tuon haisevan vastalauseen lisäksi, että tosi mukava tulla kotiin.
Meidän pitäisi tänään agilitykurssilla käydä hieman leikittämistäkin läpitte koiran motivoinnin ja palkitsemisen kannalta. Yksi ainakin ilmoitti ettei tule, saa nähdä miten saamme muiden kanssa homman onnistumaan. Mun piti demonstroida omalla koiralla (Lurulla) että mistä on kyse, mutta nyt vain mietityttää et miten on, kannattaako mun ottaa sitä. Voi hyvinkin olla, että se on ollut Luru joka on kakannut sisälle. Äsken kun tulin kotiin se käyttäytyi levottomasti ja ilveili ulosmenoon. No, parvekkeen ovi oli auki pihalle ja se kiersi sitä pihaa hädissään ja koitti päästä ulos aidasta ja portista (mitä ei yleensä tee, ovat tosi nätisti pihassa). No, tästä sitten tulin siihen tulokseen että käytin Lurun tuossa puskassa kunnolla ja mihinkäs muualle se tyttö juoksikaan kuin suoraan pöpelikköön kakalle. Sieltä sitten onnellisena mun luokseni niin kuin ei mitään olisikaan ja totteli hyvin ja kaikkea. Mökö sen sijaan kiljui täällä sisällä ja juoksi hädissään ympäri piha-aitausta kun kuului Mökön naisellinen vinkuna (se on oikein persoonallinen, ihan oma lukunsa). Oli se sitten rauhoittunut kun tultiin takaisin kun odotti nätisti oven takana, että kai tuo oli vain tuollainen ensireaktio äänenavaus "apua ne menee ja jättää mut tänne". Hieman kyllä arvelutti jättää takaovea auki, mutta kävin vain 50metrin päässä noin 3 minuuttia.
Asiasta viidenteen... Katselimme tuossa aamulla Mikan kanssa videokameraa edullisesti. Olisi kiva kuvata enemmänkin koiramateriaalia niin niitä voisi käyttää koulutuskäytössä.
Joku on myös erehtynyt vessatiloista, sillä löysin haisevan vastalauseen lattialta heti kun astuin sisään. Mikä kärtsä, ihan oikeasti. Siis jo pelkästään oven raosta haistoin sen ja kuinka ollakaan, löysin saldon tuosta olkkarin lattialta ja komea olikin.
Mietityttää, että mahdankohan ottaa kumpaakaan tänään agilityyn, vaikuttavat jotenkin levottomilta ja joku syyhän tuohon keskeltä olohuonetta löytyvään kakkakasaankin on, eivät minun sisäsiistit koirat sitä hyvin vuoksi siihen törttäse. En vain nyt juuri keksi mitään, sillä olemme viettäneet suhteellisen rauhallista kotielämää tässä viimeiset päivät ja viikonkin.
Mutta tuosta ensimmäisestä syytän kissaa, toki pieni syy lienee itsessänikin että ylipäätään tyhmänä jätin riisipussin keittiön pöydälle odottamaan kaappiin menoa, sillä joskus ennen on lähtenyt makaroonipussi -parikin kertaa. Nyt oli kyllä tehokkaasti koko kilon riisipussi (voitte kuvitella minkälaista jälkeä) pitkin lattiaa tuon haisevan vastalauseen lisäksi, että tosi mukava tulla kotiin.
Meidän pitäisi tänään agilitykurssilla käydä hieman leikittämistäkin läpitte koiran motivoinnin ja palkitsemisen kannalta. Yksi ainakin ilmoitti ettei tule, saa nähdä miten saamme muiden kanssa homman onnistumaan. Mun piti demonstroida omalla koiralla (Lurulla) että mistä on kyse, mutta nyt vain mietityttää et miten on, kannattaako mun ottaa sitä. Voi hyvinkin olla, että se on ollut Luru joka on kakannut sisälle. Äsken kun tulin kotiin se käyttäytyi levottomasti ja ilveili ulosmenoon. No, parvekkeen ovi oli auki pihalle ja se kiersi sitä pihaa hädissään ja koitti päästä ulos aidasta ja portista (mitä ei yleensä tee, ovat tosi nätisti pihassa). No, tästä sitten tulin siihen tulokseen että käytin Lurun tuossa puskassa kunnolla ja mihinkäs muualle se tyttö juoksikaan kuin suoraan pöpelikköön kakalle. Sieltä sitten onnellisena mun luokseni niin kuin ei mitään olisikaan ja totteli hyvin ja kaikkea. Mökö sen sijaan kiljui täällä sisällä ja juoksi hädissään ympäri piha-aitausta kun kuului Mökön naisellinen vinkuna (se on oikein persoonallinen, ihan oma lukunsa). Oli se sitten rauhoittunut kun tultiin takaisin kun odotti nätisti oven takana, että kai tuo oli vain tuollainen ensireaktio äänenavaus "apua ne menee ja jättää mut tänne". Hieman kyllä arvelutti jättää takaovea auki, mutta kävin vain 50metrin päässä noin 3 minuuttia.
Asiasta viidenteen... Katselimme tuossa aamulla Mikan kanssa videokameraa edullisesti. Olisi kiva kuvata enemmänkin koiramateriaalia niin niitä voisi käyttää koulutuskäytössä.
torstai 4. syyskuuta 2008
Wuh wuh -kuulumisia
Suursnautserihaaveeni ovat vahvistuneet kerta toisensa jälkeen.
Ehkä vain annan kakaroideni kasvaa ensin vielä vähän ennen kuin hankin talouteen kolmatta kakrua ja tasoitan yritykseni toimintaa yms. Nyt mulla on jotenkin niin jännät paikat tuon hallitilan kanssa, että miten se lähtee rullaamaan, saadaanko kuinka muutettua sinne ja riittääkö ihmisiä. Tasaisen varmasti, mutta satunnaisina hetkinä iskee uskonpuute.
Olimme viikonloppuna markkinoimassa Dogwittia Kangasalla Match Showssa ja sunnuntaina Käppänäyhdistyksen erikoisnäyttelyssä Härmälän leirintäalueella.
Tuossa kävi männähetkenä agikurssilla eräs nainen joka ei halunnutkaan tulla kurssille koska kurssi ei vastannut kuulemma hänen näkemystään agilitykurssista. (Kyllä, meillä joutui kuivaharjoittelemaan ilman koiraa palkitsemista ja koiran ohjausta sekä näyttämään miten koira ja omistaja toimivat yhdessä ihan perustottelevaisuusharjoituksissa) Ja minä kun olen yrittänyt joka kohtaan markkeerata ja selvittää tarpeeksi suomenkielisesti rautalangasta vääntämällä mikä on yritykseni toimintaideologia ja miten toimimme. Kyllä, meillä agility on muutakin kuin päämäärätöntä esteiden hyppelyä, sillä hihnan yläpäänkin pitää oppia työskentelemään sen koiran kanssa ja koiralla pitää olla perustottelevaisuus kunnossa. Ei kukaan voi olettaa, että päästäisin ketään agilityradalle, jota en ole ikinä nähnytkään, enkä tiedä miten joku koirakko toimii. Kurssilaiset ovat kuitenkin viime kädessä minun vastuullani ja kurssillani, joten jokainen meillä oleva koirakko saa yksilöllistä ohjausta ja treenausta!
Ja tottahan se on, jopa minun on se myönnettävä, että vaikka kuinka vääntäisin asiat selkokielisiksi mielestäni, aina on joku joka ymmärtää asian eri tavalla ja väärin. Ja se mikä on minulle selvää pässinlihaa, ei välttämättä jollekulle toiselle ole ja tämä asia on vain hyväksyttävä ja yritettävä pärjätä sen kanssa vaikka mikä tulisi ja olisi...
Olen kysellyt yritykselleni erästä koiranruokamerkkiä myyntiin ja jos hyvin käy, saammekin sitä valikoimiimme syksyn aikana.
Tämä tavoite tarjota kaikkea koiran hyvään oloon samasta osoitteesta, alkaa pikkuhiljaa toteutua haluamallani tavalla. Ihmisten on helppo napata ruokasäkki mukaan treenien yhteydessä tai luupussi iltapalaksi kuin juosta pitkin kaupunkia useissa eri paikoissa metsästämässä eri tuotteita.
Ehkä vain annan kakaroideni kasvaa ensin vielä vähän ennen kuin hankin talouteen kolmatta kakrua ja tasoitan yritykseni toimintaa yms. Nyt mulla on jotenkin niin jännät paikat tuon hallitilan kanssa, että miten se lähtee rullaamaan, saadaanko kuinka muutettua sinne ja riittääkö ihmisiä. Tasaisen varmasti, mutta satunnaisina hetkinä iskee uskonpuute.
Olimme viikonloppuna markkinoimassa Dogwittia Kangasalla Match Showssa ja sunnuntaina Käppänäyhdistyksen erikoisnäyttelyssä Härmälän leirintäalueella.
Tuossa kävi männähetkenä agikurssilla eräs nainen joka ei halunnutkaan tulla kurssille koska kurssi ei vastannut kuulemma hänen näkemystään agilitykurssista. (Kyllä, meillä joutui kuivaharjoittelemaan ilman koiraa palkitsemista ja koiran ohjausta sekä näyttämään miten koira ja omistaja toimivat yhdessä ihan perustottelevaisuusharjoituksissa) Ja minä kun olen yrittänyt joka kohtaan markkeerata ja selvittää tarpeeksi suomenkielisesti rautalangasta vääntämällä mikä on yritykseni toimintaideologia ja miten toimimme. Kyllä, meillä agility on muutakin kuin päämäärätöntä esteiden hyppelyä, sillä hihnan yläpäänkin pitää oppia työskentelemään sen koiran kanssa ja koiralla pitää olla perustottelevaisuus kunnossa. Ei kukaan voi olettaa, että päästäisin ketään agilityradalle, jota en ole ikinä nähnytkään, enkä tiedä miten joku koirakko toimii. Kurssilaiset ovat kuitenkin viime kädessä minun vastuullani ja kurssillani, joten jokainen meillä oleva koirakko saa yksilöllistä ohjausta ja treenausta!
Ja tottahan se on, jopa minun on se myönnettävä, että vaikka kuinka vääntäisin asiat selkokielisiksi mielestäni, aina on joku joka ymmärtää asian eri tavalla ja väärin. Ja se mikä on minulle selvää pässinlihaa, ei välttämättä jollekulle toiselle ole ja tämä asia on vain hyväksyttävä ja yritettävä pärjätä sen kanssa vaikka mikä tulisi ja olisi...
Olen kysellyt yritykselleni erästä koiranruokamerkkiä myyntiin ja jos hyvin käy, saammekin sitä valikoimiimme syksyn aikana.
Tämä tavoite tarjota kaikkea koiran hyvään oloon samasta osoitteesta, alkaa pikkuhiljaa toteutua haluamallani tavalla. Ihmisten on helppo napata ruokasäkki mukaan treenien yhteydessä tai luupussi iltapalaksi kuin juosta pitkin kaupunkia useissa eri paikoissa metsästämässä eri tuotteita.
maanantai 1. syyskuuta 2008
Uusi hallitila lokakuusta
Saamme vuokrattua lokakuusta lähtien Kangasalan asemalta lämpimän sadan neliön hallitilan koirien koulutuskäyttöön jonne voimme keskittää koko toiminnan Kangasalla. Nyt on kunnon kokoiset tilat ja sillei. Olen varsin tyytyväinen.
Nyt vain kokoamaan yhteistyöverkostoa eli hallin vapaille käyttövuoroille käyttäjiä, koska tyhjästä on aivan turha maksaa ja yksinään hinta on turhan tyyris...
Welcome welcome!
Lisätietoja hallista ja kursseista laitoin nettisivuillemme www.dogwit.fi
Nyt vain kokoamaan yhteistyöverkostoa eli hallin vapaille käyttövuoroille käyttäjiä, koska tyhjästä on aivan turha maksaa ja yksinään hinta on turhan tyyris...
Welcome welcome!
Lisätietoja hallista ja kursseista laitoin nettisivuillemme www.dogwit.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
