Tuoreita lenkkihavaintoja

Terveisiä raittiista ulkoilmasta, olipas antoisa lenkki koirien kanssa. Onpas ilo taas kirjoittaa teille kaikelle kansalle...

Lenkki havaintoja

a) koirien räksyttäminen ohikulkeville koirille/ihmisille/olioille tmv. on selvästi vähentynyt, kommentoida pitää edelleen mutta se jää yleensä kommentoinnin tasolle eli rauhoittuvat ja hiljenevät nopeammin --> plussaa, mitähän olen mahtanut tehdä oikein/väärin?
b) emme hihnan yläpäässä pysty varmastikaan ikinä olemaan niin neutraaleja kuin pitäisi tuollaisessa ohituskonfliktitilanteessa, lause "saat mitä vahvistat, et aina sitä mitä haluat" pitää paikkaansa, mutta miten koirankoulutuksen peruslause "vahvista toivottua käytöstä ja jätä ei toivottu huomioimatta" onkaan käytännössä hankala toteuttaa. Miten voin olla M I L L Ä Ä N tavalla huomioimatta tai vahingossa palkitsematta jollain omalla toiminnallani koirani ohitustilanteessa.
c) vahvistetiheys on järjettömän vaikea toteuttaa käytännössä, vähintään 12kertaa minuutissa eli joka viides sekunti, miten mä saan pysymään koiran lähellänikään siihen saakka että olen ehtinyt vahvistaa sitä seuraavan kerran, olen niin H I D A S (erästä peliääntä lainatakseni, "kakkonen on jumbo, 0 pistettä"), siinä on kehittymistä että saat naksautettua silloin kun koira kävelee vierelläsi edes suht nätisti eikä vasta sitten kun se on jo puskassa nenä pitkällä
d) koirat ovat aivan mahtavia otuksia ja loistavia oppimaan, niin nopeita, hieno seurata sitä kehitystä
e) Mökö ohittaa ihan nätisti tällä oikealla vahvistetiheystreenillä toiselta puolelta katua ihmisen (jopa tällei iltapimeässä mikä yleensä aiheuttaa ongelmia), naks-nami-naks-nami-naks-nami vaan ja kilttiä tipsutusta rinnalla sopivan etäisyyden päässä kohteesta

Olen kehittynyt. Pystyn ohittamaan toisen jo melkein päästelemättä ulkoisia äänteitä. Sisäisesti voi olla, että muutama ylimääräinen ja epämääräinen mölähdys kuuluu, mutta kuka niitä laskee. (Mika hermostuu helpommin tälläisessä tilanteessa, mikä on jännä havainto sekin.) Toisekseen saan naaman pidettyä kohtuullisen peruslukemilla, tosin jossain kohtaa on pakko puoliksi nostaa/siirtää koirat toiselle puolelle itsestäni, jolloin olen koiran ja vastaatulijan välissä. Se on kumma se ihminen siinä välissä rauhoittamassa koiraa, rauhoittavat signaalit kunniaansa jälleen kerran.
Jännä muuten taas tarkkailin koiria lenkillä oikein urakalla. Että kun vastaan tulee joku niin Mökö hyvin helposti ottaa rauhoittavat signaalit käyttöönsä ja hyppää ojaan tai jää haistelemaan jotain lumipaakkua ja kääntää kylkensä/peppunsa vastaantulijalle kuin välttääkseen nenästä nenään kohtaamistilanteen. Tämä käytös tietenkin edellyttää vastaantulijalta myös hienotunteisuutta eli jos vastaantuleva kohde on liian tunkeileva, Mökö saattaa pelätä ja räksättää.

Luen tosi hyvää ja mielenkiintoista kirjaa tällä hetkellä, nimittäin Turid Rugaasin kirjaa Barking. Koitan kahlata englanninkielistä kirjaa läpitte, mutta onneksi se on helppolukuista ja tarpeeksi ohut että jaksaa olla motivoitunut sen läpikäymiseen. Suosittelen lukemaan! Olen jotenkin nyt sen kautta alkanut miettimään koirien haukkumistakin enemmän kielellisenä asiana kuin haittaavana ongelmakäytöksenä. Tottahan toki, kirjan paras anti on hyvin yksinkertainen, haukkuminen on koirien puhetta, on taas meidän vastuullamme oppia ymmärtämään ja erottamaan minkälaisesta haukkumisesta on kyse, varoittavasta, opitusta, ilmoittavasta, iloisesta/jännittyneestä tmv.

Koirien leikistä

Olen miettinyt pitkään koirien leikkimistä ja pistänyt merkille, että omat koiramme alkavat todella usein leikkimään tasan samassa paikassa tasan samoin elkein. Paikka on lenkiltä tultaessa postilaatikoiden lähellä, mutta kuitenkin vielä nk. "meidän tien" puolella.
Luru on kotitalomme puolella nk. kauempana lenkiltä tulo suunnasta ja Mökö poukkasee tien viereen pihan puolelle nurmikolle/lumelle (koirat remmissä siis). Luru katselee Mököä ja Mökö alkaa leikkisän touhuilun kumartumalla eteenpäin leikkiin kutsu asentoon, pomppii hetken edes takaisin ja Lurulta alkaa kuulua leikkipurinaa. Siinä koirat hieman tanssahtelevat ja leikkisää purinaa ja pärinää kuuluu.

Koirat harvoin alkavat leikkiä sisällä, enkä tiedä mistä ne ovat oppineet olemaan siellä rauhassa. Ulkona ja etenkin lenkiltä tultaessa on kuitenkin jostain tullut ylimääräistä energiaa, että alkaa leikittääkin.

Uskaltaisinpa väittää, että meidän koirat tulevat hyvin keskenään juttuun eikä niillä ole ikinä ollut keskenään mitään yhteenottoja, vaikka eipä juuri isompia muitenkaan. Saa nähdä miten käy jos talossamme nähdään pikkutassujen melksettä viikon päästä, sekin selviää huomenna. Pysykää radiokanavalla!

Eläinten luontaishoitajakoulutusta Tampereella

Eläinten Luontaishoitajakoulutus

Koulutuksen tavoite on antaa valmiudet hoitaa eläimiä luonnonmukaisella ravinnolla, rentoutushieronnalla sekä kukkaterapialla.
Eläinten luontaishoitajakurssin suoritettua, sinulla on mahdollisuus jatkaa Eläinten luontaisterapeutiksi
Koulutus on 1-vuotinen, 5 viikonloppukurssia ja 8 klinikkaa.

Infotilaisuus Dogwitin koulutushallilla lauantaina 17.1.2009 klo 13.00 alkaen, samalla lyhyt luento ruokinnan vaikutuksesta koiran terveyteen. Tervetuloa!

Koulutuksen järjestää Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin keskus Siqri, lisätietoja löydät netistä www.siqri.com
Koulutusten tarkemman sisällön saat sähköpostitse info@siqri.com

Koiran karkoitin

Etsin klikkeri hakusanalla Googlesta materiaalia ja löysin itseni sivuilta joilla esiteltiin aika erikoislaatuiselta kuulostava koiran karkoitin (tiedot alla)... En ihan voi ymmärtää mihin moista hökötintä käytetään ja miten koira tälläiseen reagoi, sen voin vain todeta että voi järkytys mitä kamalaa sitä keksitäänkään pienten lemmikkiemme eteen...

SUPER DOGCHASER - KOIRAN KARKOITIN

Kätevä ja pienikokoinen koiran karkoitin. Kolme toimintoa, karkoittaa koirat, kouluttaa koiria sekä superkirkas LED taskulamppu; kaikki pienessä taskukokoisessa laitteessa. Sopii hyvin lenkkeilijöille, posteljooneille, pyöräilijöille, vanhuksille sekä kaikille koiria pelkääville. Voit myös kouluttaa koiria tällä laitteella.

- 1. karkoitusnäppäin: täydet jatkuvat äänet ja vilkkuva LED valo

- 2. koulutusnäppäin: lyhyt ääni kerran

- 3. taskulamppu: kirkas jatkuva valo


... alkaa kuulostamaan joltain koirakuiskaajilta ja -korjaajilta. Tuossa sanottiin, että toimisi myös kissoihin, pitäisiköhän kokeilla? Tai sitten ei...
Ehkä olisi syytä tutustua enemmänkin koirien ja ylipäätäänkin eläinten oppimispsykologiaan noiden ihme härveleiden sijaan. Toki on helpompi hommata pelit ja vehkeet, maksaa itsensä niistä kipeäksi, mutta entä jos nämä härvelit eivät ole mukana?
Itselleni on huomattavasti luonnollisempi tapa kehittää itseäni ja omaa toimintaani koska itse olen aina oman itseni mukana ja vastaan omasta toiminnastani. Se on paljon arvokkaampi väline, oma itse, kuin mikään typerä härveli. Enkä mä halua meille mitään kaapintäytettä...

***************************************************************

Dogwitin omistajaosapuolten siviilisääty ja nimi muuttui viikonloppuna. Hohhoijaa, elämässä tapahtuu yhtä ja toista. Aloin haaveilemaan viikonloppuna perheenlisäyksestäkin ja mietin mistähän löytäisimme sen pitkään haaveillun suursnautserin pennun. Kun en halua ottaa sitä ensimmäisestä vastaan tulevasta paikasta, vaan oikeasti perehtyä siihen minkälaisista oloista se tulee, terveistä vanhemmista ja sitä rataa. Haastetta nykypäivälle, ehkä. Tänäpäivänä on olemassa niin moneen lähtöön kasvattajia.
Menin möläyttämään tuossa kurssilla viime viikolla erään jutun yhdelle asiakkaalle siitä kasvattajasta jolta se otti pennun, että olisi taas pitänyt pitää turpansa kiinni. Etenkin kun en oikeasti tunne kyseisiä ihmisiä/kasvattajia tai ole heitä tavannut, olen vain kuulut muutaman epämääräisen puskasta tulleen lausahduksen heidän toimintatavoistaan jotka ovat hieman arveluttavia olleet joskus...

No,
aurinkoista marraskuun loppua kauniin talvisesta säästä!

Minä ja virheet --> kehittyminen

Mäkin NIIIN olen tehnyt nuo koirankouluttajan klassiset virheet about satamiljoonaa kertaa, olen niin hidas, hidas, hidas ja vielä kerran hidas. Sen lisäksi ajoitus ei aina osu kohdalleen ja saankin jotain mitä en ehkä lähtenyt alunperin hakemaan. Lurulla tämä on näkynyt esimerkiksi kosketusalustan käytössä kun tassulla koskeminen on muuttunut siksi, että tassu/koira voi olla alustan päällä, mutta siihen mennäänkin makaamaan. =) No, sitä saa mitä vahvistaa, ei aina sitä mitä haluaa -niin kuin klassinen sanonta kuuluu.

Mutta mä haluan opetella hyväksi ja kehittyä, se on pääasia. En halua jäädä laakereilleni lepäämään, koska silloin en pärjää...


Löysin loistavan uuden linkin:

http://www.canis.no/rugaas/index.php

Koiranomistajan klassiset virheet

Koiranomistajan klassiset virheet

1) Omistaja harjoittelee liian vähän ja syyttää siitä koiraa.
2) Jos koira tekee väärin, sille suututaan paljon myöhemmin eli annetaan negatiivinen liian hitaasti, jolloin se menettää merkityksensä.
3) Omistaja luulee, että rankaisu kouluttaa koiraa.
4) Omistaja kehuu koiraa liian vähän.
5) Omistaja kehuu koiraa liian myöhään.
6) Omistajat luulevat, että on koiran vika jos koira ei opi. Kyse on aina omistajan viasta!
7) Koiraa koulutetaan hihnan avulla, eikä äänellä.
8) Omistajat pitävät liian vähän taukoja harjoittelussa.
9) Omistajat luulevat, että koira oppii paremmin jos on tiukka.

Idiootit kanssakulkijat

Nyt jos saisin käyttää kaikkia mahdollisia kirosanoja mitä maailma pitää sisällään, tekisin sen.
Äsken olimme ulkona iltalenkillä, minä, Mika ja koirat. Kaikki sujui kivasti ja kouluttelimme matkan varrella. Tuossa inasen ennen kotitalojemme näkymistä Kangasalantien varresta omakotitalon pihasta tuli pari poikaa jonkun sakemannisekoituksen kanssa ihan perseeseen kiinni, koira veti nuoria miehiä selvästi mutta kyllä siinä oli huomattavan monta juoksuaskeltakin joukossa ja mikä pahinta uhoa ja päällehyökkäys käskyjä.
Ärähdin sitten nuorille miehille taakseni että ei tarvi ihan perseeseen kiinni tulla ja sain päälleni varmaan miljardi haukkumasanaa. Paikallisen grillin kulmalla toinen pojista näytti aivan siltä kuin olisi usuttamassa koiran hyökkäämään kimppuumme kun meni kyykkyyn ja uhkaili ilmiselvästi päästävänsä koiran remmistä.

No enhän minä nyt sinällään koiraa pelkää, mutta otti todella päähän nuo uhoavat nuoret miehet joilla oli puutetta munan jatkeesta tai jotain. En saanut selvää läheskään kaikista sanoista, eikä koira vaikuttanut järin vihaiselta mitä sitä nyt selkäni yli vilkuilin. Olisi tehnyt mieli mennä hakkaamaan kyseisten miesten päätä hieman asfalttiin, että mitähän helkkaria he ajattelivat. - Todennäköisesti eivät mitään.
Minulla on ihan sellainen olo, että nuo kaksi olivat samoja kuin alkulenkistä ohittamamme kolmikko nuoria poikia jotka uhittelivat (koirat hieman haukahtelivat pimeässä ko. pojille kun väistimme sivuun) koirillemme jo aiemmin, tyyliin "hui kun pelottavaa, kohta se syö mut, pelasta mut masa" -tyylistä juttua. En kyllä mene takuuseen, mutta älykkyysosamäärä vaikutti juuri samanlaiselta ja aivan kuin pojat olisivat kytänneet jotta voivat hyökätä jonkun koiraihmisen kimppuun.

Mikä huvittavinta tässä kaikessa. Me ei todellakaan olla tehty ko. ihmisille mitään enkä heitä tuntenut, koiristamme puhumattakaan... Jollakulla oli taas vain ongelmia, pahoja ongelmia...

Josko olisi aika...

... kirjata tänne ylös kaikki "Blogiin" -irtolappuseni, joita olen rustaillut milloin missäkin koulutuksessa ja tapahtumassa.

Ovikelloharjoittelu on edennyt jonnekin suuntaan x, josta joskus aiemmin aloin puhumaan. Olemme plimputelleet vähän miten sattuu, mahdollisimman huomaamattomasti ovikelloa kellonajasta riippumatta. Joskus joku on kävellyt ovelle äänen jälkeen, avannut oven ja poistunut takaisin paikalta. Olen myös pyrkinyt siihen, että kun ääni soi ja jos kävelen sen jälkeen ovelle ja koirat reagoivat ovenkahvaan ryntäämällä ovelle ja haukkumalla, suljenkin oven ja kävelen pois ilman että kyseinen oven avaus tietää mitään mikä voisi vähääkään olla palkitsevaa. Tai tämä on ainakin pyhä tarkoitukseni, onnistumisesta en sitten tiedä. Tuo ovenkahvan kääntäminen on vain se suurempi ongelma kuin ovikellon ääni, sen olen huomannut. Siitä kun vielä päästäisiin eroon niin hyvä, vasta sen jälkeen uskaltaisin laittaa ovikellon oveen, nyt ovikello on keittiön pöydällä.

Kehitin Mökön kynsienleikkuuharjoitteluun uuden idean. Olemme viime aikoina työstäneet aika paljon naksutinkoulutusta ja eri toimintoja sen avulla, kuten maahan menoa, "kuolemista", kosketuskeppiä ja alustaa. Naksutin on tosi jees, helppoahan sen käyttö ei ole, mutta treenaus auttaa tulemaan edes inasen paremmaksi.
No, aloin vahvistamaan sitä että Mökö kuin vahingon kautta kellahtaa kyljelleen maahan. Olen hiljalleen yhdistänyt tähän tassujen koskettelua ja niistä kiinni pitämistä toiveenani joskus päästä leikkaamaan koiran kynnet niin että se on rauhassa kyljellään maassa makaamassa, se kun tykkää retkottaa pitkin pituuttaan kämpässä. Katsotaan miten homma etenee. Sen verran on edistystä jo tapahtunut, että koira antaa pitää jo vähän paremmin tassuistaan kiinni ja silitellä kuin aiemmin.

Pahoittelen, että nämä aihealueet pomppoilevat kun kokoan monen viikon hajatelmiani yhteen...

Aloitimme, minä ja Erja-äiti Kiva -Teamin koulutusohjaajakurssilla kuun alussa. Oli aika mielenkiintoista ja erilaista mihin olen tottunut ja ehkä minkälaisen ideologian itse olen omaksunut... Tala lite svenska bättre folken ja sitä rataa... Puhetta oli aivan järkyttävä seurata kun luennoitsija oli ruotsalainen (kuten koko Kiva-Team ideologia) ja sitä tekstiä tulkattiin kahden sanan pätkissä jolloin oli täysin mahdotonta seurata kokonaisuutta tai pysyä jyvällä punaisesta langasta.
Päivän oppi oli kuitenkin "metasignaalit" joista mainittiin. Kurssilla myös viitattiin hyvin usein ikävästi Tunne Koirasi kurssiin jota puoletkaan tuskin oli kurssilaisista käynyt. Metasignaali on kuulemma sellainen signaali millä koira viestittää jo kaukaa toiselle koiralle tullaanko vastaan keskisormi pystyssä vai ihan hyvillä mielin.
= Suoraa rauhoittavista signaaleista. En saanut parempaa perustetta sille mitä eroa noilla on kuin, että metasignaalit ovat kuulemma niitä joita koira käyttää monen sadan metrin päästä ja rauhoittavia lähikontaktissa. Tuo ei kyllä mielestäni pidä paikkaansa. Koko könttä menee niin sujuvasti rauhoittavien signalien alle, että en näe syytä niiden erotteluun. Rauhoittavat signaalit ovat signaaleita joita koira käyttää etäisyydestä riippumatta. Suosittelen taas tutustumaan Turid Rugaasin kirjaan Rauhoittavat signaali, ko. kirja pitäisi olla pakollinen joka koiranomistajan opus. Väitänpä, että kyseiset ihmiset eivät ole tietoisia rauhoittavista signaaleista, koska eivät niitä olleet tuntevinaankaan tai ainakaan eivät tunnustaneet käyttävänsä.
Mielestäni näillä metasignaaleilla on vain selitetty monimutkaisemmin hyvin yksinkertainen asia (rauhoittavat signaalit) ja samalle asialle on taas annettu kulttuurin puitteissa eri nimitys.

Koulutuksessa puhuttiin paljon myös y-akselista mikä minulle jäi vielä näin koiran koulutuspolitiikassa epäselväksi, matematiikassa jotenkin vielä tuon ymmärsin, mutta ehkä tutustun Rilla Nummisalon kirjaan Oma koira jossa kuulemma on asiasta selvitystä.

Mihin em. aihealueeseen liittyen on pakko todeta, että ruotsalainen koiranpitokulttuuri on kyllä todella mielenkiintoista, jos luennoitsijaan on uskomista. Siellä jalostetaan erikseen epämukavia varusteita, kuten noutajatalutin ja yritetään tälläisillä "luvallisilla" keinoilla kiertää kiellettyjä koiravarusteita, kuten piikkipantaa.
Samaisen ideologian mukaan kipu luo aggressiivisuutta. Minua jotenkin askarruttaa tuo "aggressio" käsite, että mitä on aggressio tai koiran mielenvikaisuus? Kertokaahan minulle joku fiksu ihminen. En ole ollenkaan varma olenko ymmärtänyt ne ja olenkin usein miettinyt, että mitä niillä mahdetaan tarkoittaa.
Esimerkiksi koiran omistajan vastuulla on kaikki (ruotsissa), jos iso koira syö pienen koiran ja se jää ison koiran kurkkuun, ovat molemmat velvollisia maksamaan toisilleen tästä korvauksia. Sekä ison koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta sekä pienen koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta, kaikki lankeaa omistajan vastuulle ja maksettavaksi.

Rikolliset käyttävät ruotsissa pittbulleja vartiointitarkoituksiin, mutta uutena "lajina" he ovat löytäneet laumanvartijakoirat joita poliisi pelkää. Poliisi kuulemma menee mielummin ruotsissa paikkaan jossa on 10 pittbullia kuin yksi laumanvartija ovzanka (en osaa varmastikaan kirjoittaa ko. rotua oikein...).
Ulkomailta, kuten Unkarista tulee paljon "koirankoulutustaitoisia" maahanmuuttajia tai muita karkulaisia koirien mukana, joten koiranpitokulttuuri loistaa erityisesti rikollisjengeissä hyvin voimakkaana ilmiönä. Ruotsalaiset rikolliset eivät kuulemma ole yhtä hyviä koiran kouluttajia, joten siksi ihmisiä tulee ulkomailta, kuka laillisesti ja kuka laittomasti.
Se mikä sitten tekee laumanvartijasta pelottavamman koiran kuin pittbulli, on hyvä kysymys. Syy tähän on kuulemma se, että laumanvartija pelkää eli koiran pelko ja koko tekee koirasta vaarallisen.
Oikein hyvä vahtikoira pelkää paljon ja on parempi reagoimaan, koska on olemassa vain yksi vaihtoehto toimia ja se on puolustautuminen.
Pelokkaat koirat hyökkäävät tämän koulutusohjaajakurssin luennoitsijan mukaan mielummin takaapäin jolloin ne ovat vaarallisia!

Metodi on kuin perse edellä puuhun tarvitsisi kiivetä.

Mitä sitten opin
" Koiraa ei pidä pakottaa samaan muottiin kuin ihminen."

Älä osta mitään päivä!

Älä osta mitään päivä 28.11.2008 koko maassa -VAIKUTA JA OSALLISTU!

http://www.alaosta.fi/

Älä osta mitään -päivänä on tarkoitus viettää vuorokausi hankkimatta tavaraa ja käyttämättä rahaa. Teemapäivä haastaa ihmiset punnitsemaan jokapäiväisiä ostovalintojaan, hallitsemaan ostoimpulssejaan ja muuttamaan käyttäytymistään pysyvästi ekologisemmaksi.

Dogwit Facebookissa

Dogwit löytyy nyt myös Facebookin Ryhmistä

Päivän tuumailut ja niksipirkat

Toinen viikko uudella koulutushallilla Kangasalan asemalla on pyörähtänyt käyntiin ihan mukavasti. Meillä on keskiviikko-iltana oikein maximaalinen luento kun kolmen kurssin ihmiset oli yhdistetty kuuntelemaan yhtä luentoa, eivät ihan olisi mahtuneet edellisiin tiloihimme joten pelastus tuo halli. Allekirjoittaneen pitäisi vain opetella käyttämään muun muassa lämmityslaitetta ja sunnuntaina hallille saadut matot pitäisi saada teipattua jotenkin kiinni, etteivät lörpötä miten sattuu.

Päivän niksipirkkavinkki: Lue ilmoittautumis- ja peruutusehdot AINA ennen kuin ilmoittaudut mukaan mihinkään toimintaan, sillä et ikinä voi tietää muuttuuko mielesi ja silloin voi olla jo liian myöhäistä alkaa vatvomaan. Kuluttajansuojalaki on molemminpuolinen.

Viikonloppuna alkaa Kiva-Teamin koulutusohjaajakurssi jonne menemme Erjan kanssa eli Helsingin reissu on taas luvassa. Ensi viikon viikonloppuna on Canis- seminaarissa Kathy Sdao puhumassa muun muassa naksutinkoulutuksesta ja odotan itse asiassa näitä koirakoulutustapahtumia innolla. Rahanmenoa se tietää, mutta toivottavasti antaa paljon tietotaitoa josta on hyötyä firman kannalta. Minusta tuntuu tällä hetkellä muutenkin siltä, että ennemmin panostan koiratietouden lisäämiseen kuin jaksaisin innostua esimerkiksi avoimen yliopiston opinnoista, mitä ehkä pitäisi myöskin miettiä jossain kohtaa tämän real life –kehittymisen kannalta. Tosin mistäpä sitä ikinä tietää tuleeko koiruuksista se pääala ja –ammatti jossain kohtaa.

Mutta koiramaisempiin hännänheilutuksiin. Meillä on arkitottiskurssilla eräs kuuro koira joka on kyllä todella mielenkiintoinen työsarka. Tarkoitan siis positiivisessa merkityksessään eli oikeasti vaatii kouluttajalta ammattitaitoa soveltaa kaikki tehtävät kuurolle koiralle joka käyttää paljon erilaisia merkkejä ja muita signaaleita, koska sille ei voi opettaa vihjesanoja. Katsotaan miten tämä projekti edistyy ja seurataan sitä.

Emme ole vieläkään saanut videokameraa joka on ollut tilauksessa toista viikkoa eräästä verkkokaupasta. Siitä olisi paljon hyötyä koulutuskäytössä, koirien kuvaamisessa ja oman toiminnan peilaamisessa.

Meillä oli sakemannin pentu 8vk käymässä viime viikonloppuna. Luru ei ollut moksiskaan, mutta Mökö ei malttanut jättää pentua rauhaan ja päinvastoin. Mökö myös koitti hirveästi alistaa pentua astumalla sitä, mikä ei ollut järin siistiä katseltavaa paikoitellen ja piti pistää poika rauhoittumaan makkariin. En oikein tiedä mistä löytäisin meille sellaista mieleistä touhuamista josta olisi hyötyä koirillemme. Se vanha sanonta, "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" tuntuu jonain päivinä pitävän niin paikkansa, että hävettää.

Mököllä oli tässä taas oikein louskutuskausi kun jos olemme kolmistaan ulkona (2 koiraa ja minä) niin jos Mökö reagoi niin se tulee sydämen pohjasta ulvontalouskutusnaisäänellä, jota ei voi edes sanoin kuvailla. Jos se on yksin niin saan ohitukset toimimaan useimmiten tarpeeksi kaukaa ihan mallikkaasti. Luru pystyy ohittamaan pienellä pöhähtelyllä, mutta se laukaisee aina Mökössö naisefektin ja metakan. Lurun saa ohi vaikka se kommentoisikin hetken matkan välein, mutta tuo Mökö alkaa tanssimaan tasajalkaa ja louskutus jatkuu pitkän matkaa. En oikeasti ymmärrä miten mä saan tuon pois ja miksi se käyttäyty toisten koirien kanssa noin... Ymmärrys loppuu aina niissä kohtaa kun haluaisi vajota maan alle häpeästä. Ihmiset usein ajattelevat, että "miksi se ei sano tai tee koiralleen mitään kun se ei osaa käyttäytyä", mutta kun se vain useimmiten pahentaa asiaa. Yksilötreenit ja -lenkit siis kunniaan, asiat sujuu paremmin ja koiralla on korvatkin todennäköisemmin paikalla!

Koirat ovat olleet inasen levottomia tässä kaikenmoisen hulivilin ja vieraiden juoksemisen takia, mutta ei olla treenattu mitään mikä on hirveä sääli. Pitäisi niidenkin kanssa määrätietoisemmin treenata, mutta millä ajalla ja energialla. Varmasti pitää miettiä tuota ajankäyttö ja kurssiaikataulua tässä vielä eli miten kevät hahmottuu ja minkälaisille kursseille on missäkin vuoden vaiheessa tarvetta. Nyt tuntuu ainakin, että näin syksyä vasten pentukursseille on ryysis.

Menen kuuntelemaan Training Eran tapakasvatuskurssia 16.10. alkaen, saa nähdä mitä se pitää sisällään. Voin sitten raportoida ja kommentoida sitä kun olen asian tiimoilta fiksumpi. Toivoisin saavani sieltä jotain uutta itsellenikin, sillä uskoisin että ideologiamme ainakin kohtaavat tästä koiralähtöisestä ja kokonaisvaltaisesta toiminnasta. (Onpas muuten mielenkiintoinen terminologia pari, niitä voisi pohdiskella syvällisemminkin vaikka kuinka paljon…)

Onko järkee vai ei? - No ei...

Mä inhoan muuttamista. Olen tässä työpäivän päätteeksi roudannut Dogwitin kamppeita kolmesta eri paikasta uudelle koulutushallille joka on edelleen aika keskeneräinen, että... Siellä pitäisi saada aloitettua toiminta viikolla, mutta katsotaan miten käy.

Olinpa tuossa eilen eräällä todella huonolla luennolla jonka piti käsitellä laumanvartijarotuisten koirien kasvatusta pennusta aikuiseksi. Jälkimmäinen luento joka käsitteli erityisesti isojen koirien ruokintaa oli parempi, tosin taisin nukahtaa jo siinä kohtaa muutamaan otteeseen. Rankka viikko ja koulutusputki takana.
Tämä kyseinen luennoitsijanainen edusti todella vanhakantaista uskontoa koiran koulutuksesta, heittää selälleen ja repii niskavilloista (ei varmaan tullut ajatelleeksi mitä fyysisiä vaurioita voi koiralleen aiheuttaa). No, en tiedä alistiko hän koiraa maahan kuin pentuna sillä koska kyse on isoista laumanvartijaroduista joiden ruhon paino on 80 ja 100 kilon välillä niin se vaatii fyysisen voiman lisäksi aika paljon taitoa kellistää sen kokoinen koira. Ja, voisi kysyä, onko siinä mitään järkeä?
Hän sai osakseen kohtuu paljon vastarintaa yleisön joukostaan ja toistelikin useaan otteeseen sitä, että hän luottaa omiin toimintatapoihinsa 100%:sti ja toimii jatkossakin niin, mutta kukin toimii omalla tavallaan. Herää kysymys, että eikö siinä kohtaa ole jo jotain mätää jos ei voi edes itse suositella omia toimintatapojaan muille? Tai jos kyse on luennosta joka käsittelee laumanvartijarotuisten koirien kasvatusta pennusta aikuiseksi, että emme ehkä ole kiinnostuneita kuulemaan yhden ihmisen kyseenalaisista toimintatavoista vaan haemme ehkä jotain laajempaa perspektiiviä. Itseäni ainakin olisi kiinnostanut moni asia, kuten se miten laumanvartijarotuisen koiran koulutus eroaa muista roduista, mitä siinä tulee ottaa huomioon, minkälaisia vinkkejä ja tärppejä voi käyttää jne.
Moni yleisöstäkin ilmaisi selvästi, että ei heidän ole ikinä tarvinnut alistaa koiriaan, joten miksi niin tulisi tehdä. Nii in, hyvä kysymys. Yksi nainen kertoi hyvän omakohtaisen kokemuksen hänelle isona tulleesta koirasta. Oli menossa hakemaan/katsomaan sitä johonkin kerrostaloasuntoon ja koira hyökkäsi namaalle ja päälle heti ovella.
Nainen alkoi kuitenkin haukoittelemaan suureleisesti, käänsi selkänsä ja osoitti muitakin rauhoittavia signaaleita. No, koira oli tästä niin hämmentynyt että hetken kuluttua lähti lätkimään ja jätti naisen sikseen. Kyseinen koira muutti perheeseen ja on elänyt siellä 1,5 vuotta jo onnellisesti ilman mitään ongelmia.

Kyse on todellakin koiran ja ihmisen välisestä luottamuksesta, mutta onkin täysi eriasia miten sen ratkaisee ja suhteen rakentaa. Minusta kaiken tulee perustua johdonmukaisuuteen, reiluun pelihenkeen sekä vanhemmuuteen.

Pohdintaa kouluttajuudesta

Sain tänään paljon innovaatioita jotka mikä enemmän ja mikä vähemmän liittyivät aiheeseen. Olin siis Humanistisen ammattikorkeakoulun järjestämällä erikoistumisopintojen yhdellä jaksolla Keski-Suomessa (tai olen vielä huomisen) ja siis aiheena on kouluttaja ja kouluttajuus, eli ei varsinaisesti mitään koiriin liittyvää. Opinnot keskittyvät enemmänkin yleiseen kouluttajuuteen, pedagogiaan, oppimispsykologiaan ja sen sellaiseen, mutta olen saanut niistä aivan valtavasti kaiken näköistä irti. Tulin tämän päivän aikana siihen tulokseen, että haluan firmamme panostavan myös pedagogiseen osaamiseen sillä ei riitä että osaa asiansa jossei osaa esittää sitä, se tavallaan on kuin tarjoaisi vieraille puoliksi syötyä kakkua mikä on varsin epäkohteliasta.
Olen tavannut elämäni aikana (nuoresta iästäni huolimatta) lukuisia eri kouluttajia, opettajia ja ohjaajia ja koen sen vain rikkaudeksi. Siitä kaikesta massasta voi poimia itselleen keskeisimmän ja parhaimmat toimintatavat.

Mutta ennen kaikkea se mitä ajatuksia minulle heräsi tänään oli se, että koirankoulutuksen ei todellakaan tarvitse olla mitään kouluttajan yksinpuhelua vaan siitä saadaan varmasti paljon antoisampi tälläisellä elämäntieteellisellä näkökulmassa jossa kumpikin osapuoli antaa itsestään ja saa itselleen. Hyväksi kouluttajaksi sanotaan ihmistä joka saa itsekin aina jotain uutta kyseisestä asiasta. Sitten on hyvä jättäytyä sivuun jos tuntuu jauhavansa puuroa päivästä toiseen saamatta siitä minkäänlaisia makuelämyksiä.

Mutta nyt nukkumaan...


Pitänee varmaan harkita menisikö kuuntelemaan tuollaista luentoa, tosin on taas Helsingissä, mutta...

KOIRAN KANSSA 2000-LUVULLA
- seminaari

La 25.10.2008 klo 10–16.30
Kampin palvelukeskus, Salomonkatu 21 B, Helsinki
Osallistumismaksu 25 €/hlö
Ilmoittautuminen 20.10. mennessä:
tuulia[at]kuulokoira.fi tai puh. 040 5007 347

LUENNOIMASSA:
▪ Tuire Kaimio – Nykyaikaiset koulutusmenetelmät
▪ Marjatta Snellman – Koiran hyvinvointi
▪ Mikael Hytönen & Nemo-koira – Koiran ja ihmisen välinen kumppanuus

TERVETULOA!

Curligvanhemmuus

Curlingvanhemmuus koiramaailmassa

Pidin tuossa viikolla koiran hyvän olon luennon joka aloittaa siis nuo meidän kurssimme. Kurssin loppupuolella eräs asiakkaista alkoi pohdiskella ääneen, että voiko koiran koulutus ja koiran kanssa elämä mennä liiallisuuksiin ylihuolehtivaisuudessa. Kun männävuosina oli paljon puhetta curlingvanhemmuudesta, että hyysäämmekö nykyisin koiriammekin liikaa.

Niin... Hyvä kysymys. TUo asia pisti ihan miettimään. Itse en aiemmin ole ajatellut käyttää sanaa curlingvanhemmuus koirien kohdalla, mutta why not, why not. Kun olen pari päivää haudutellut asioita päässäni niin tulin siihen tulokseen etten mä curlingvanhemana itseäni pidä. Mutta toki joku tekee sitäkin. Koira on aina koira ja sillä on luontaiset käyttäytymistarpeet vaikka se usein tuollaiselta sohvaperunalta (ainakin meillä) vaikuttaa. Koska jos mää haluaisin suojella koiriani kaikilta ja kaikelta en veisi niitä ikinä sellaisiin paikkoihin missä ne saattaisivat muuttua levottomiksi. Mutta noin järjellä ajateltuna, sehän on täysin mahdotonta. Joka paikassa on jotain ärsykkeitä ja koiralle tulee se "pieni epämukavuuden tunne" mitä erityisesti pienille pennuille suositellaan synnytettäväksi. Tarkoitan tuolla siis sitä, että Tuire Kaimiokin puhui luennollaan siitä, että pikkupennut kannattaa altistaa pienelle epämukavuuden tunteelle (kuten pieni veto, hälinä, melu sekä muut ärsykkeet) jo pienenä jotta koira kestää paremmin stressiä aikuisena. Ja tottahan tämä on. "Laatikkolapsi" tai "laatikkokoira" on todennäköisesti paljon herkempi saamaan ongelmia itselleen kuin hyvin sosiaalistettu ja koulutettu koira.

Mutta tuohon curlingiuteen, että toki pientä epämukavuudentunnetta ja stressiä kertyy koiralle ihan mistä vain. Toki tuohon curlingiuteen liittyy paljon se kuinka hyvin koira on siedätetty koska tuolloinhan ihmisen tarvitsee vähemmän pestä sitä lattiaa siinä koiran edessä.
Että voisiko ajatella, että tuota curlingvanhemmuutta tietyllä tavalla tarvittaisiin enemmän "onelmakoirien kanssa" jotka eivät kestä ympäristön häiriöitä niin paljon eli koirien kanssa ei voi käydä vieraissa paikoissa, tavata koiria tai mitään muutakaan normaaliin koiraelämään kuuluvaa. Eli tuollaisessa tilanteessa pitäis enemmän silotella tietä kuin parempihermoisen koiran kanssa jonka kanssa pärjää paremmin, helpompi toimia.

No, tiedä sitten häntä... Ehkä jätän aiheen tältä erää ilmaan ja jatkamme yhdessä pohdintoja lukijoideni kanssa (onko heitä, viime aikoina kukaan ei ole kommentoinut mitään mihinkään...) myöhemmin kun koneeni toimii järkevämmin eikä nyi ja töki näin ärsyttävästi tällai perjantai-iltana.

Uusi ovikello

Ostimme äsken uuden ovikellon johon saa vaihtaa 16 erilaista soittoääntä ja aloitimme äsken äänien kokeilulla ja pienellä siedätystoiminnalla. Tuo on sellainen langaton versio eli voimme painella "ovikellonappia" missä vain reagoimatta siihen mitenkään. Enkä usko että se onkaan se suurin ongelma vaan tuo kävely ovelle ja ennen kaikkea oven ääni.

Pitäisi kokeilla niin, että toinen meistä käy ovella aina aika ajoin ja sitä ennen (ennakoiden tietenkin) toinen harjoittelee koirien kanssa jonkun paikan. Eli esimerkiksi opetetaan koirille joku korvaava toiminto, kuten "mene koppiin" tai "mene kosketusalustalle ja rauhoitu" jonka perusidea on siis rauhoittaa. Että päästäisiin eroon tästä ei toivotusta käytöksestä eli haukkumisesta ja mesoomisesta ovella, rauhoitetaan sisääntulo ja saadaan tällä tavalla vähennettyä myös koirien kierroksille menoa.
Helpommin sanottu kuin tehty taas tässä vaiheessa kun kyse on kahdesta aikuisesta koirasta. Tämäkin olisi ollut niin paljon helpompi harjoitella kun koirat olivat pieniä eli opetetaan koirille korvaava toiminto sisääntulon ajaksi ja opetetaan ne olemaan reagoimatta ovikellon tai koputuksen ääneen.


Trimmasimme eilen Teiskossa Mököä ja se näyttää ihan minipossulta. Sen jalat vedettiin koneella ihan lyhyeksi, koska ne olivat nini kamalilla huoparastoilla. Rinta ja peppu vedettiin myös koneella niin kuin pitääkin, mutta Mökö näyttää venytetyltä koiralta ja joltain hassulta pallokalalta samalla. Mököllä on vielä järjetön määrä huonolaatuista ja kuivaa karvaa joka pitäisi saada nypittyä niin selässä ja keskikropan alueella, että voitte kuvitella miltä etu- ja takapäästä muttei keskeltä kynitty koira näyttää. =) Ei voi vakavissaan katsoa. Mökön kuono tuntuu jotenkin järjettömän massiiviselta (johtuu ehkä parrasta) ja sitten aivan kuin joku olisi tunkenut sille ylipienet pillifarkut jalkaan, mutta pistänyt paksun talviturkin päälle.

Koirat olivat aamulla lenkillä Lahdessa tosi levottomia, oikein hävetti taas kulkea kaupungilla kun ne regoivat jokaiseen pieneenkin kävelevään tai kävelemättömään ärsykkeeseen (koirat, ihmiset, vaunut, autot tms.) , kiskoivat ja riuhtoivat. Ollaan tässä viimeisen kolmen vuorokauden aikana oltu yhteensä about neljässä paikassa, Mökö trimmattiin ja kaikkea, että kyllähän tässä on väistämättä kertynyt ylimääräistä stressiä sinne pieneen stressikuppiin. Pitäisi vain elää vähän rauhallisemmin tässä seuraava viikko, mutta on kaikenlaista. Agilityä ja mää olen ensi viikonlopun työmatkalla ja sen sellaista...

Olen tässä miettinyt viikonlopun ajan mahdollista maton hankintaa koulutushallille, mutta pitäisi selvittää mistä sellaista saa, mihin hintaan ja kaikkea. Ei ole ihan halpaa lystiä meinaan... *lottovoitosta haaveileva ilme*

Ruuan vaikutus koiran käyttäytymiseen

Eilenillalla olin agilitykurssia vetämässä Ruutanassa. Oli mielenkiintoista seurata taas kerran koirien toimintaa, mutta ennen kaikkea kiinnitin huomiota yhteen seikkaan.

Erään asiakkaan lapinkoira (tmv.) käyttäytyi todella kummallisesti koko parin tunnin treenien ajan. Olen nähnyt koiran useita kertoja eri kursseillani, joten tietynlainen tuntuma koiran normaaliolotilasta ja käyttäytymisestä oli hyppysissäni. Koiralla oli järkyttävän paljon komenteluhaukkua, mitä sillä yleensä ei juuri ollenkaan ole ilmennyt ainakaan kurssitilanteissa.
No, kyselin siinä sitten koiran omistajalta onko heillä ollut jotain erityistä, mutta kuulemma ei. Ainoa muutos esimerkiksi viime viikkoon oli kuulemma se, että he olivat vaihtaneet koiran ruokaa ja koira oli syönyt viimeisen viikon (edellisten treenien jälkeen) energiapitoista koiran ruokaa. Syy tähän oli lähinnä yritys saada koiralle massaa, koska narttu on rodustaan ja karvastaan huolimatta hyvin sippoinen.
En todella ole ikinä ennen tullut ajatelleeksi, että ruuan vaihtamisella voi olla noin suuri vaikutus koiran käyttäytymisessä. Ymmärrän ruuan merkityksen esimerkiksi turkissa, ihossa, silmissä ja sen semmoisissa konkreettisissa ja fyysisissä asioissa, mutta tämä oli ihan uutta.

Toisaalta tämä oli oiva osoitus siitä, että ruualla ON merkitystä.

Jos koira saa energiapitoista ruokaa mutta ei tarvitse sitä, se alkaa käyttämään johonkin tämän ruuasta saatavan ylimääräisen energian. Tässä tapauksessa se ilmeni mm. komenteluna, haukkumisena, ympäripyörimisenä ja pienoisena levottomuutena sekä keskittymiskyvyn puutteena. Koira toki meni ihan nätisti agilityesteitä ja kun harjoittelimme saalisleikittämistä, MUTTA hetkeksikin kun toiminta hiljeni, alkoi koira haukkua. Parhaimmillaan se komensi kesken toiminnonkin eli kyse ei ollut pelkästään opitusta tavasta komentamalla saada huomiota, koska sitä koiralla ei juurikaan huomatakseni ole.

Tiistaina tapasin Joseran koiranruokaedustajan, koska meille on tulossa sitä ruokaa myyntiin. (Kannattaa katsoa lisätietoja www.dogwit.fi/josera.html) . Hän puhui juuri tuosta samaisesta ongelmasta, että energiapitoisten (high energy) ruokien kanssa kannattaa olla todella varovainen. Ensinnäkään koirien, jotka eivät ruokaa todellisuudessa tarvitse, maksa poksahtaa helposti koska se ei pysty sulattamaan ruuasta saatavaa energiamäärää. Energiapitoista ruokaa pitäisi syöttää vain sellaisille koirille, jotka todella sitä tarvitsevat eli treenaavat fyysisesti useita kertoja viikossa. Näitä voivat olla muun muassa kisaavat agility, toko ja suojelukoirat, joilla on kolme- viisi kertaa viikossa treenit ja kisoja sekä muuta fyysistä työtä vaativaa toimintaa jolloin ne kuluttavat enemmän myös energiaa.

Myös joillekin ulkokoirille energiatason nostaminen on tärkeää talven tullen, sillä pakkasella koira kuluttaa normaalia enemmän energiaa omaan selviytymiseensä ja lämmön tuottamiseen, mutta tätäkin tarvetta suosittelen harkitsemaan tarkasti. Ja se on sitten oma lukunsa myös se, että millä tavoin sitä energian saantia kasvatetaan. Onko se sitten enemmän luita ja muuta purtavaa, niin kuin hallimme vuokraemäntä kertoi antavansa koiralleen syksyisin, vai todella high energy ruoka.

Jo pelkästään ruokamerkeissä on isoja eroja laadun ja energiapitoisuuksien kanssa, joten kannattaa miettiä sopisiko ruokamerkin vaihtaminen high energy -ruuan sijasta?
Laatuun kannattaa panostaa eli vaikka esimerkiksi market ruuat ovat edullisempia kuin eläintarvikeliikkeistä saatavat, koira joutuu syömään niitä suhteellisesti enemmän saadakseen saman energiamäärän kuin mitä pienemmästä määrästä nk. kunnon ruokaa.

Ja kuka ken raakaravintoa harrastaa, siihen en kommenttoi koska itse en yksinkertaisesti jaksa laskea kaikkia pitoisuuksia ja tarvittavia ainesosia. Okei, syötän kuivaruokaa koirille, mutta väittäisinpä että jopa noin puolet ruokinnastamme tulee ihan kunnon lihatuotteista, rustot, luut, jauheliha, kalkkuna, kana, kala, riisi, makaroni, ruuan tähteet ja uskallan silti väittää koiriemme voivan hyvin, syövän monipuolisesti ja olevan terveitä.

Eli onko ruokailu sitten yliarvostettua vai ei, siihen en ota kantaa, mutta ehkei siitä nyt kannata kuitenkaan alkaa hössöttämään ihan turhaa.



Testasimme myös kosketuskepin käyttöä agilitytreeneissä, tässä tapauksessa renkaan harjoittelussa. Sannan sekarotuinen koikkelikoira (springerin näköinen) hetken estettä kierrettyään oivalsi mistä oli kyse on laitoin kosketuskepin tarpeeksi lähelle renkaan suuta. Olin selvästi pitänyt sitä aluksi liian kaikana, jolloin koira koki palkitsevammaksi kiertää esteen kuin hypätä renkaan läpi hakemaan kosketuksensa ja palkkionsa. Mutta loppu peleissä toimi aika näppärästi kun koira osasi hyvin kosketuskepin perusharjoituksen eli ymmärsi sen, että kosketuksesta keppiin seuraisi positiivinen asia = palkkio.
Pitää vain muistaa, että kosketuskeppiä ja -alustaa saa käyttää vain positiivisissa yhteyksissä joissa koira ei pelkää kyseistä kohdetta, asiaa tai tekemistä. Eli pelolla ei saa missään nimessä kouluttaa, se vain pahentaa asioita.
Samalla idealla voisi kokeillaa kosketusalustaa ja laittaa se esteessä haluttuun kohtaan. Esimerkiksi jos on nopea koira ja halutaan opettaa sille puomi, A-pukki, keinu tmv. niin että koira pysähtyy tai kulkee kosketuspinnan kautta eikä hyppää puolessa välissä pois, voidaan kosketusalustaa (-tai keppi) hyödyntää ns. pysäytysmerkkinä. Tästä tavasta on toki päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, koska eihän kukaan voi kovassa vauhdissa tai kisoissa tyrkkiä koiralle kaiken maailman apuvälineitä matkaan, siitä ei tule mitään. Mutta treenivaiheessa voisi harkita, en kokenut sitä yhtään hullummaksi.

Haiseva vastalause

Joku kuvittelee kasvattavansa riisipeltoa meidän keittiön, olohuoneen ja eteisen lattialle. Ei vain taida olla kovin ravinteikas kasvualusta noin jo valmiille riisille.
Joku on myös erehtynyt vessatiloista, sillä löysin haisevan vastalauseen lattialta heti kun astuin sisään. Mikä kärtsä, ihan oikeasti. Siis jo pelkästään oven raosta haistoin sen ja kuinka ollakaan, löysin saldon tuosta olkkarin lattialta ja komea olikin.

Mietityttää, että mahdankohan ottaa kumpaakaan tänään agilityyn, vaikuttavat jotenkin levottomilta ja joku syyhän tuohon keskeltä olohuonetta löytyvään kakkakasaankin on, eivät minun sisäsiistit koirat sitä hyvin vuoksi siihen törttäse. En vain nyt juuri keksi mitään, sillä olemme viettäneet suhteellisen rauhallista kotielämää tässä viimeiset päivät ja viikonkin.

Mutta tuosta ensimmäisestä syytän kissaa, toki pieni syy lienee itsessänikin että ylipäätään tyhmänä jätin riisipussin keittiön pöydälle odottamaan kaappiin menoa, sillä joskus ennen on lähtenyt makaroonipussi -parikin kertaa. Nyt oli kyllä tehokkaasti koko kilon riisipussi (voitte kuvitella minkälaista jälkeä) pitkin lattiaa tuon haisevan vastalauseen lisäksi, että tosi mukava tulla kotiin.

Meidän pitäisi tänään agilitykurssilla käydä hieman leikittämistäkin läpitte koiran motivoinnin ja palkitsemisen kannalta. Yksi ainakin ilmoitti ettei tule, saa nähdä miten saamme muiden kanssa homman onnistumaan. Mun piti demonstroida omalla koiralla (Lurulla) että mistä on kyse, mutta nyt vain mietityttää et miten on, kannattaako mun ottaa sitä. Voi hyvinkin olla, että se on ollut Luru joka on kakannut sisälle. Äsken kun tulin kotiin se käyttäytyi levottomasti ja ilveili ulosmenoon. No, parvekkeen ovi oli auki pihalle ja se kiersi sitä pihaa hädissään ja koitti päästä ulos aidasta ja portista (mitä ei yleensä tee, ovat tosi nätisti pihassa). No, tästä sitten tulin siihen tulokseen että käytin Lurun tuossa puskassa kunnolla ja mihinkäs muualle se tyttö juoksikaan kuin suoraan pöpelikköön kakalle. Sieltä sitten onnellisena mun luokseni niin kuin ei mitään olisikaan ja totteli hyvin ja kaikkea. Mökö sen sijaan kiljui täällä sisällä ja juoksi hädissään ympäri piha-aitausta kun kuului Mökön naisellinen vinkuna (se on oikein persoonallinen, ihan oma lukunsa). Oli se sitten rauhoittunut kun tultiin takaisin kun odotti nätisti oven takana, että kai tuo oli vain tuollainen ensireaktio äänenavaus "apua ne menee ja jättää mut tänne". Hieman kyllä arvelutti jättää takaovea auki, mutta kävin vain 50metrin päässä noin 3 minuuttia.

Asiasta viidenteen... Katselimme tuossa aamulla Mikan kanssa videokameraa edullisesti. Olisi kiva kuvata enemmänkin koiramateriaalia niin niitä voisi käyttää koulutuskäytössä.

Wuh wuh -kuulumisia

Suursnautserihaaveeni ovat vahvistuneet kerta toisensa jälkeen.
Ehkä vain annan kakaroideni kasvaa ensin vielä vähän ennen kuin hankin talouteen kolmatta kakrua ja tasoitan yritykseni toimintaa yms. Nyt mulla on jotenkin niin jännät paikat tuon hallitilan kanssa, että miten se lähtee rullaamaan, saadaanko kuinka muutettua sinne ja riittääkö ihmisiä. Tasaisen varmasti, mutta satunnaisina hetkinä iskee uskonpuute.

Olimme viikonloppuna markkinoimassa Dogwittia Kangasalla Match Showssa ja sunnuntaina Käppänäyhdistyksen erikoisnäyttelyssä Härmälän leirintäalueella.

Tuossa kävi männähetkenä agikurssilla eräs nainen joka ei halunnutkaan tulla kurssille koska kurssi ei vastannut kuulemma hänen näkemystään agilitykurssista. (Kyllä, meillä joutui kuivaharjoittelemaan ilman koiraa palkitsemista ja koiran ohjausta sekä näyttämään miten koira ja omistaja toimivat yhdessä ihan perustottelevaisuusharjoituksissa) Ja minä kun olen yrittänyt joka kohtaan markkeerata ja selvittää tarpeeksi suomenkielisesti rautalangasta vääntämällä mikä on yritykseni toimintaideologia ja miten toimimme. Kyllä, meillä agility on muutakin kuin päämäärätöntä esteiden hyppelyä, sillä hihnan yläpäänkin pitää oppia työskentelemään sen koiran kanssa ja koiralla pitää olla perustottelevaisuus kunnossa. Ei kukaan voi olettaa, että päästäisin ketään agilityradalle, jota en ole ikinä nähnytkään, enkä tiedä miten joku koirakko toimii. Kurssilaiset ovat kuitenkin viime kädessä minun vastuullani ja kurssillani, joten jokainen meillä oleva koirakko saa yksilöllistä ohjausta ja treenausta!

Ja tottahan se on, jopa minun on se myönnettävä, että vaikka kuinka vääntäisin asiat selkokielisiksi mielestäni, aina on joku joka ymmärtää asian eri tavalla ja väärin. Ja se mikä on minulle selvää pässinlihaa, ei välttämättä jollekulle toiselle ole ja tämä asia on vain hyväksyttävä ja yritettävä pärjätä sen kanssa vaikka mikä tulisi ja olisi...

Olen kysellyt yritykselleni erästä koiranruokamerkkiä myyntiin ja jos hyvin käy, saammekin sitä valikoimiimme syksyn aikana.
Tämä tavoite tarjota kaikkea koiran hyvään oloon samasta osoitteesta, alkaa pikkuhiljaa toteutua haluamallani tavalla. Ihmisten on helppo napata ruokasäkki mukaan treenien yhteydessä tai luupussi iltapalaksi kuin juosta pitkin kaupunkia useissa eri paikoissa metsästämässä eri tuotteita.

Uusi hallitila lokakuusta

Saamme vuokrattua lokakuusta lähtien Kangasalan asemalta lämpimän sadan neliön hallitilan koirien koulutuskäyttöön jonne voimme keskittää koko toiminnan Kangasalla. Nyt on kunnon kokoiset tilat ja sillei. Olen varsin tyytyväinen.
Nyt vain kokoamaan yhteistyöverkostoa eli hallin vapaille käyttövuoroille käyttäjiä, koska tyhjästä on aivan turha maksaa ja yksinään hinta on turhan tyyris...

Welcome welcome!

Lisätietoja hallista ja kursseista laitoin nettisivuillemme www.dogwit.fi

Karvakopla iskee

Joko minulla on dementtia tai meillä on yöllä ollut liikkeellä ahkera karvainen karhukopla.
Keittiön liedeltä kattilasta (kannellisesta) oli yön aikana hävinnyt illalla keittämäni maksa, joka oli menossa koirille namipaloiksi. Että se siitä sitten...
Aamulla ei ollut maksasta tietoakaan eikä jälkiä missään, että tehokkaita varkaita ovat olleet kun muu ei ole kelvannut. =)

Ei voi joskus kuin hymyillä noiden karvakavereiden kekseliäisyyttä. Kissa toimii dyykkarina pöydältä ja koirat todennäköisesti hoitelevat lopun.
------------------------------------------------------------

Toivottavasti illan agilityssä ei sada. Sain äsken tehtyä vihdoin luonnostelman kurssirungoksi ja kirjasin syksyn kurssi-ilmoittautumisia vihkoon. Aikasta mukavasti on jo ihmisiä tulossa kursseille, ei voi muuta sanoa.
Pitäisi vain todennäköisesti se uusi tila hankkia. Nykyisen ulkoharjoittelutilat ovat aika kamalat ja todella häiriöiset. Asiakkaita kun tulisi, mutta tilojen kanssa on ongelmaa kun ei halua olla säiden armoilla missään ulkotilassa... Pitää kahtella mitä sillä saralla tapahtuu. Toivottavasti jotain positiivista pitkästä aikaa, nuo tila-asiat eivät ole suosineet meitä järin paljon. Ei ole todellakaan helppoa löytää vuokratilaa joka hyväksyy koirat tai on muuten soveltuva ko. käyttöön... Paras tilanne olisi jos saisi yhdistettyä kaikki toiminnot samaan paikkaan eli tila olisi sen verran iso sisätila, että agility ja muut kurssit voisi pitää samassa paikassa.

Nyt meni hermot...

Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa... jaksa en yrittää, en kauempaa...

vai miten se suomalainen legendaarinen biisi menee joka jossain mainoksessakin soi.

Ei voi olla todellista, en tiedä onko meiltä taas menossa tila alta. Yläkerrassa asuvat vuokralaiset eivät oikein taida pitää meistä ja toisekseen koko hallitila on myynnissä joten saa nähdä meneekö meiltä taas tilat alta. Olisikin jo kolmas tila...
Kun löytäisin yhden- pari kiinnostunutta Kangasala-Tampere akselilta, jotka haluaisivat vuokrata kimppaan isompaa hallitilaa. On vain aika riskiä yksin vuokrata isoa ja kallista tilaa... Se olisi ehkä järkevintä kuitenkin tässä vaiheessa. Saisimme keskitettyä kaiken kurssitoimintamme yhteen paikkaan ja siinä säästyisi matkakulujen lisäksi paljon energiaa ja aikaa, olisi kustannustehokkaampaa näin hienolla kauppakielellä sanottuna.
Eli halukkaat yhteistyökumppanit voivat ilmoittautua niin lähdetään päivystämään sopivaa tilaa!

Koirarintamalla... Koirat kähinöivät, en tiedä liittyykö jotenkin ikään vai mikä on... Muuten rauhaisaa.

Tänään loppui Kangasalan pentukurssi, olivat tyytyväisiä ja taidanpa nähdä heitä muillakin kursseilla.
Lauantaina olemme Match Showssa Kangasalla ja sunnuntaina käppänien erikoisnäyttelyssä Härmälässä myymässä ja markkinoimassa toimintaamme. Päivitin juuri nettisivuillemme Kangasalan kurssitarjottimen sekä korjasin painettuun kurssiesitteeseen pari hintatietoa jotta saamme oikeat kurssiesitteet jakoon viikonlopun tapahtumissa.
Tervetuloa tutustumaan pisteeseemme jos satut liikkumaan nurkilla!

Puolet unohtuneesta tekstistä...

Viimeisen parin päivän aikana olen huomannut että puhun itsekseni iltaisin. Mika on ollut yötä töissä joten olen kirjoittanut ajatuksissani tätä koirablogia joka ilta sängyssä ennen nukahtamistani. Ainoa ongelma tässä yhtälössä on vain se, että harmi kun tekstit eivät ajatuksen voimalla siirry kirjoitettuun muotoon koneelle ja joka kerta kun itse ehtisin kirjoittaa muutaman rivin, en muista puoliakaan hyvistä innovaatioistani ja ajatuksistani.

Koirien kanssa uloslähdöt ovat lähteneet sujumaan hieman aiempaa rauhallisemmin. Toki eritoten Mökö reagoi edelleen voimakkaasti lenkillä toisiin koiriin, mutta uskaltaisinpa väittää tilanteiden menevän entistä helpommin ohi. Eli vaikka koira jäisi tuijottamaan muutamaksi sekunniksi jotain, saan sen lähtemään mukaani hetkessä ja Mökö tarjoaa itsekin hetken päästä katsekontaktia ja kipittää luokseni. Se on jo edistystä tähän menneeseen aikaan jolloin sillä oli kausi ”ei kontaktia, teen mitä tykkään ja painelen miten sattuu”. Tosin voi olla, että tämäkin on taas joku kontaktinottokausi, kun tuntuu menevän kausiluonteisesti.

Harjoitusohjelmastamme poiketen emme ole saavuttaneet aivan tuota tasoa mihin pyrimme. Etenkään se ei ole noin johdonmukainen, mutta olemme saaneet treenattua ihan mukavasti lenkeillä kontaktin vahvistusta ja se on selvästi tuottanut tulosta. Mökön kanssa yksilölenkit sujuvat edelleen paremmin kuin kaksin, tosin molemmat ovat sujuneet viime aikoina mukavasti lukuun ottamatta lauantai-aamuista. Luru on haukkuherkkä ja saattaa reagoida hyvinkin pieneen häiriöön haukahduksella. Joskus se kestää pari haukkua, mutta useimmiten se on vain pari kommentointihaukahdusta. Jotka tosin nekin ovat rasittavia ja laukaisevat usein myös Mökössä reagtion.

Meidän pitäisi saada jotenkin treenattua noita sisääntulotilanteita hiljaisemmiksi, ne ovat välillä tosi karmeita kun meinaa rauhoittua ja jos molemmat yhtyvät siihen niin Mökön haukku on kovin naismaista kujellusta. Sääli naapureita. Tosin kun pääsemme sisälle niin nykyisin koirat rauhoittuvat ja hiljenevät entistä nopeammin. Tässä olemme hyödyntäneet huomioimattomuutta ja sitä ettemme itse sähellä sisääntulotilanteessa vaan koitamme rauhoittaa sen, jottei koirienkaan tarvitse stressata sitä jännityksellään.

Viime aikoina Luru ja Mökö ovat kähisseet aika paljon enkä tiedä mistä tämä oikein johtuu. Mitkäkin pahaiset kakarat… No, tiedättehän. Sellaista rasittavaa käh käh painia ja komentelua, posmootusta. Eilenkin kun tulimme Mökön kanssa kotiin Teiskosta, Luru alkoi astua Mököä raukka pieni ihan sekaisin.

Saimme eilen roudattua agilityesteet Ruutanaan ja tänään pitäisi aloittaa agilityä aktivointiin –kurssi neljän koirakon voimin. Toivottavasti saadaan järjestettyä toinenkin sessio tänä syksynä, mutta esteitä pitää vielä kuljetuksen jäljiltä hieman fiksata kun ei mahtunut ilman purkua kaikki autoon. A-pukki tarvitsee myös uudet saranat vääntyneiden tilalle jotta pysyy pystyssä.

Agilitykurssimme sisältää aika paljon muutakin kuin esteiden hyppelyä, sillä tähtäämme kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Unohdin jo nyt mitä minun piti seuraavaksi kirjoittaa… Tuli kamala oikosulku… Apuva…

Kävin eilen katsomassa erästä ihanaa sakemannisekoitusta, joka pelkästi ihmisiä. Koira oli aika lutuna, tosin hieman herkkä äkkinäisille asioille ja reagoi niihin voimakkaasti. Katsotaan miten koulutusprosessi lähtee liikkeelle ja seurataan tilannetta…

Viikon koonti

Koirien kanssa ulostuloharjoittelu on alkanut sujumaan mukavasti ja huomattavasti entistä rauhallisemmin. Olemme opettaneet, että koirat istuvat sekä ennen oven avausta, että myös oven ulkopuolella ennen kuin lähdemme liikkeelle. Tämä rutiini on vähentänyt sitä ”käsi irtoaa ennen kuin saa edes oven kiinni takanamme” –refleksiä huomattavasti. Koirat ovat myös itse suhtautuneet opeteltavaan tapaan ihan mukavasti. Se on lisännyt pihalla liikkuvien häiriöiden sietokykyä, joka aikaisemmin oli ihan minimissään.

Eli lähdemme etenemään ovelta vasta kun koirat istuvat nätisti ja saavat luvan.

Piti jo aiemmin viime viikolla kirjoittamani eräästä kummallisesta tapahtumasta (olisiko tapahtunut perjantaina tmv.). Meidän työhuoneen edustalla oli meinaan iso lammikko, enkä todellakaan tiedä kenen jäljiltä se siinä oli tai miksi. Koirat eivät kuitenkaan olleet yhtään normaalia kauempaa ulkona, että mahtoiko sitten olla jonkin asteinen pieni stressireaktiokin.

Siivosin sen kuitenkin vähin äänin pois ja lähdimme koirien kanssa ulos.

Meidän suunnitellut harjoituksemme ovat vielä vähän vaiheessa. Muutaman kerran olemme treenanneet kontaktia ulkosalla Mökön kanssa ja tuolloin se sujuu pääsääntöisesti ihan mukavasti. Paljon on vielä työsarkaa jäljellä.

Olenkin harkinnut, että pitäisikö minun tänään käydä tutustuamassa Mökön kanssa siellä treenaavien koirakoiden tokoryhmässä mitä eräs ”kilpailija” tarjoaa. Jokaisella on varmasti aina jotain uutta tarjottavaa ja erilaista näkökantaa. Arvostan kyllä tätä nyky-yhteiskuntaa, koska tietoa on saatavilla tällaiselle tiedonjanoiselle uuden opiskelijalle aina. Kirjallisen materiaalin lisäksi toisista kouluttajista saa aina paljon irti.

……………………………………………………..

Sain eilen mukavan puhelun kun eräs kurssilainen soitti ja kehui ostamaansa pantaa. Ei hän toki ihan sen takia soittanut vaan perui osallistumisensa kurssille kipeän koiran takia, mutta sivumainintana tuli tuo seikka esille. Muutenkin ihmiset ovat olleet pääsääntöisesti todella tyytyväisiä ostamiinsa Happy Dog –tuotteisiin. Aika paljon menee pantoja ja valjaita, jonkin verran sitten myös remmejä ja joustavia talutinpaloja.

Myös itse olen ollut todella tyytyväinen tuotteisiin, ne saa säätää ja ne pysyvät todella hyvin päällä. Meillä ei ole koira ainakaan kertaakaan lähtenyt varusteista livohkaan ja kun ne on oikein säädetty ja sopivan kokoiset, en usko että sellaista pääsee edes tapahtumaan. Mikä ongelma monissa muissa valjaissa ja pannoissa on…

Harjoittelimme eilisellä pentukurssilla monia uusia asioita. Minusta on mukava huomata, että erityisesti yksi collie on rohkaistunut kurssin aikana todella paljon mikä on hienoa. Eli olemme onnistuneet sosiaalistamisessa mukavasti.

Eilen huomasi myös yhden asian. Pari koiraa pääsi ottamaan kontaktia toisiinsa ennen kurssia tai sen välissä ja niiden keskittyminen oli ihan mitä sattui sen jälkeen. Jopa omistajat myönsivät tämän. Eli meillä on ihan hyvä syy pitää koirat ”loosseissaan” erossa toisista treenien ajan ja sosiaalistua vasta kurssin lopussa. Treenasimme muun muassa toisen koiran kanssa samaan suuntaan kävelyä, joka onnistui ihan ok paitsi rauhattomuutta em. syyn takia kyllä näkyi selvästi parilla koirista. Mutta olettaisin, että kaikki ymmärsivät nyt syyt toiminnallemme ja jatkossa voimme välttyä tällaisilta ylimääräisiltä välitilanteilta.

Muuten länsirintamalla kaikki hyvin. Tänäiltana on pentukurssin kakkososalaiset eli nämä vähän pienemmän pennut, käppänä ja klainpitzi.

Mökön tehoharjoitus

Ulkoilimme eilen pitkästä aikaa koko pesueen voimin iltapissalenkillä. Uusi työ ja koiramenot iltaisin ovat sekoittaneet koko aikataulupakkani, niin etten ole juuri ehtinyt pistämään nenääni ulos. Mies on hoitanut kunniallisesti koiria ja kotia koko viikon. Kummasti se kalenteri vain täyttyy huomaamattani...

Eilisen iltapissalenkin alkuosuus hieman meni miten meni (= ei mainittavasti), mutta kun puolessa välissä vaihdoimme niin että minä otin Lurun ja Mika Mökön niin johan alkoi sujua.

Treenasivat Mökön kanssa lyhennetyllä remmillä nätisti kävelyä vierellä niin, että joka kerta kun Mökö olisi kiskaissut sivulle ja tavallaan pois siitä läheltä, Mika pysähtyi ja Mökö vaistonvaraisesti useimmiten istahti. Matka jatkui hetken päästä ja palkintoja ja kehuja sateli totta kai vieressä kulkemisesta. Ei mennyt kovin kauaa kun Mökö ymmärsi jutun juonen ja kulki loppumatkan tosi nätisti ihan vierellä. Päästipä Mika sen vapaaksikin pihatiellämme ja poika seurasi nätisti vierellä kun menimme Lurun kanssa edellä. Mökö kulki nätisti vierellä vaikka välillä jäimme Lurun kanssa treenauksen vuoksi joko toisen koirakon taakse tai kävelimme paljon edempänä. Olin niin ylpeä koiristani.

Saatiin Lurun kanssa tehtyä hieno onnistunut vierellä vapaana kulku harjoitus pihatiellämme kun viereisistä uusista rivareista tuli mies ulos. Luru haukahti, mutta kulki vakaasti vierelläni eikä lähtenyt miehen perään tmv. Mökö oli siinä kohtaa jo otettu turvallisuussyistä hihnaan, pöhähti Lurun perässä miehelle mutta muuten kulkeminen sujui hyvin eikä mies sekoittanut liikaa Mökön pasmoja.

Mököllä alkaa tällä viikolla tehoharjoittelujakso.

Alustava kurssisuunnitelma jonka laadin tässä työpöytäni ääressä juuri muiden töiden ohella...

1-2. viikko (alkaa heti)

- kontaktin tehostaminen, ohjaajan lähellä olon vahvistaminen

- nätisti hihnassa kulkemisen tehoharjoittelua

- siedättäminen eri paikkoihin ja asioihin

- yksinkertaisen toiminnon harjoittelun aloittaminen

- kapulan nosto maasta

- kosketuskepin ja kosketusalustan tehostaminen

3. viikko

- luoksetulon vahvistaminen

- paikallaan olon harjoitus (naksuttimella)

- nätisti hihnassa kulkemisen tehoharjoittelu

- siedättämistä eri paikkoihin ja asioihin

- ohitustilanteiden tehoharjoittelu

- yksinkertaisen toiminnon harjoittelun jatkaminen

- kapulan nosto maasta (noudon aloitus)

- kosketuskepillä oven sulkeminen

- kosketusalusta

4. viikko

- ohitustilanteiden tehoharjoittelu

- siedättämistä eri paikkoihin ja asioihin

- luoksetulon vahvistaminen (pienet häiriöt)

- paikallaan olon vahvistaminen (naksuttimella, pienet häiriöt)

- yksinkertaisen toiminnon harjoittelun jatkaminen

- kapulan nosto maasta (noudon aloitus)

- kosketuskepillä oven sulkeminen

- kosketusalusta

5. viikko

- kertausta

- eri häiriöiden lisäämistä

- noutokepin treenaus

- puuttuvien asioiden tehoharjoittelua

- yksinkertaisen toiminnon harjoittelun jatkaminen

- kapulan nosto maasta (noudon aloitus)

- kosketuskepillä oven sulkeminen

- kosketusalusta

Harjoitusten rakenne ja hahmottuminen

- Aamuharjoitukset

o kotipihalla 3 treenisessiota (n. 4 namin kasoja)

o lenkin varrella kontaktin tehostaminen

- Päivä

o yleinen vahvistaminen esim. kotioloissa& lenkillä

- Iltaharjoitukset

o kotipihalla 4-6 treenisessiota

o lenkin varrella kontaktin tehostaminen

Aion pitää päiväkirjaa (koulutuksen edistymisenseurantaa) näistä ja tehdä viikkoyhteenvedon teillekin luettavaksi, jollen jopa päivittäin. Katsotaan sitten mitä tuleman pitää.

Olemme menossa varmaan Mökön kanssa ihan toko- kurssillekin tässä syksyllä tehotreenaamaan taitoja. Hyvä tästäkin koirasta tulee, suorastaan aivan loistopakkaus =)

P.S. Olen hieman pettynyt kun tälle illalle tulossa ollut "eroahdistuskoira"perui tulonsa. Koira kuulemma lähtee toisaalle ainakin joksikin aikaa, mutta en usko tämä helpottavan koiran oloa mitenkään, päinvastoin... =( Työtähän koira vaatii, mutta siinä kohtaa kun on päättänyt ottaa koiran, pitäisi myös varautua mahdollisiin seurauksiin ja kantaa vastuu koiran elämän ajan.

Yksi eroahdistus helpottamaan päin

Tänään on jo parempi päivä... =) (tosin on mm. kamala nälkä...)
Kello on taas vaihteeksi jo paljon, mutta niin se taitaa nykyisin liki aina olla kun ehdin istahtamaan koneelle. Päivät menee töissä ja illat koirajutuissa, omissa ja naapurin.

Sain tuossa eilen vai toissapäivänä mielenkiintoisen pyynnön sähköpostiini katsoa erästä eroahdistuskoiran videota jota hoidimme kesän aikana. No, tänään sitten kurssin jälkeen näin videon ja se oli todella positiivinen siihen edelliskertaiseen nähden. Tämä pieni koira oli rauhoittunut silminnähden. Heillä on käytössään Dap ilmahaihdutin feromonivalmistetta sekä tiukat treenit.
Koira on pieni klainpitzi narttu siis.
Koira kävi ovella, kipitti huoneen keskelle hakemaan luun, vei sen avoinna olleeseen häkkiinsä. Hetken päästä se kipitti ovelle, vingahti pari kertaa vaimeasti ja juuri ja juuri niin että sen kuuli, kipitti takaisin boxiinsa. Siellä se kuulemma tyytyväisenä oli siihen saakka kunnes omistajat tulivat kotiin noin vartin kauppareissun jälkeen.
Tuo tyttö on edistynyt niin hyvin, että en voi olla kuin ylpeä ja nostaa hattua omistajien pitkäjänteiselle työlle. Nyt kun hissutellaan hitaasti jatkoa eikä harpata liian suurta askelta ettei mennä takapakkia niin uskoisin jouluun mennessä ongelman olevan pelkkä muisto vain. Mukava huomata kun neuvot toimivat, omistajat ovat tyytyväisiä ja edistystä on ennen kaikkea tapahtunut, ehkä tämän takia tykkään olla ihmisten ja koirien kanssa tekemisissä. Se satunnainen positiivinen ja kannustava palaute saa taas uskomaan ihmeisiin ja tekemään työtä paremman maailman eteen.

En ole mikään ongelmakoirakouluttaja (vielä) eikä minulla ole vuosien kokemusta ongelmakoiratyöstä... Sain kuitenkin päivällä työpäiväni päätteeksi kun tulin bussista kotiin niin soiton samaisesta aiheesta. Mies oli bongannut minut erään keskustelufoorumin kommenteideni ja vastausteni perusteella ja toivoi saavansa minulta apua heidän koiransa kodin tuhoamisongelmaan. Siellä ei ole kuulemma tyydytty edes pieneen levottomuuteen vaan kämppää on mennyt uusiksi useiden tuhansien eurojen edestä, ts. koira on tullut aika kalliiksi.
Kaikesta päätellen kyse ei ole turhautumisesta jos koiralla kerta on tarjolla aktivointileluja yms. ja muutenkin tilanne kuulosti pikemminkin eroahdistukselta, joka on tietenkin hankalampi hoitaa kuin pelkkä turhautuminen. Sehän hoidetaan luvallisella tekemisellä, mutta eroahdistuksessa kyse on paljon suuremmista asioista, kuten koiran turvattomuuden ja luottamuksen puutteesta. Koira ei ole luonnostaan yksineläjä vaan seuraeläin joka kaipaa sen oman laumansa ja perheensä ympärilleen. Sille on siis täysin epänormaalia joutua jäämään yksin ja johonkin se sitten on kulutettava se energia...
Mutta joka tapauksessa, toivon että voisin edes jotenkin auttaa kyseistä perhettä sillä tilanne on todella ikävä ja kinkkinen, mutta perjantain jälkeen olen viisaampi ja osaan ehkä kertoa tännekin jotain enemmän. Palataan astialle siis ja katsotaan mitä tuleman pitää...

Palkinnoilla vahvistaminen

Unohdin jo about kaiken mitä mun piti tänne kirjoittaa tässä kaikessa ärsyynnyksessäni... Pahoittelen, hieman huono päivä.

Meillä oli tänään kuitenkin pitkästä aikaa VMA:n kurssia Mökön kanssa. On kyllä kummasti pojan ympäristösiedätysoppi tehonnut kun nyt se oli jo about 80kertaa rauhallisemmin Peltolammin koulun kentällä kuin mitä esimerkiksi ensimmäisellä kerralla. Ja siitä sai mennä jos jonkunnäköistä härveliä, lasta sun muuta ohitse ilman kommenttia.
Se mitä tänään opiskelimme koiran hallintaa ja kontaktia, lähellä oloa omia liikkeitä hyödyntämällä. Keskustelimme myös hihnassa vetämisestä ja saimme uudenlaisen reseptin: hihna nk. liukuu kädestä ennen sen kiristymistä ja sitä vetoa --> tavoite, että koira pysähtyy --> katse ohjaajaan (toiminta ohjaajaan--> saa ohjaajan toimimaan, palkkio) --> ohjaajan reagointi ja esim. liike taaksepäin tai muualle --> koira seuraa perässä.

Keskustelimme myös uloslähtötilanteesta, jossa koirat odottavat nätisti oven avautumista, mutta liina kiristyy joka kerta kun koirat ovat saaneet luvan mennä ulos ja ovat ulko-oven ulkopuolella. Reagointi pihalla oleviin ärsykkeisiin, kuten naapureihin on valtava.

Mökö on selvästi koira joka tarvitsisi muunkinlaista vahvistamista kuin pelkkiä namilla palkkausta. Toinen selvä havainto, josta myös keskustelimme oli se, että toiminto pitäisi pilkkoa pienen pieneen palaan ja sitä kautta lähteä käsittelemään ja kouluttamaan sitä Mökön kanssa. Tähän mennessä olen pärjännyt kohtuullisen hyvin suurilla linjauksilla Lurun kanssa, mutta Mökö on selvästi näköjään eri maata ja etsii omia koulutusmetodeitaan. Minulla on tavoitteita koirien kanssa ja toivon että ne toteutuvat ennen viittä ikävuotta, mutta tämä kaikki vaatii järkyttävän paljon määrätietoista treenausta, treenipäiväkirjaa ja vahvisteita.

Olen ymmärtänyt yhden perustavaa laatua olevan koulutuspoliittisen asian. Arvostan aivan järjettömän paljon pentuaikaa nykyisin ja niitä mahdollisuuksia joita se aika antaa. Pentu toki on hömelö ja unohtaakin helposti oppimansa, kun taas vanha koira oppii hitaasti ja muistaa pitkään, mutta pentuajan tehokäytöllä ehkäistään niin paljon jälkiongelmia joiden selvittely on miljardi kertaa vaikeampaa kuin oikeaoppisen pentukoulutuksen.

Täsmäkoulutuksen puute ja koulutuksia

Meillä on toisena koirana reilun vuoden vanha kääpiösnautseriuros Mökö, jonka kanssa kaipailisin hieman täsmäkoulutusta noissa perustottelevaisuusasioissa. Kyllähän se periaatteessa tottelee, mutta vanhempi koira on huomattavasti luotettavampi kuin tämän nuorempi. Mökö on myös ympäristönsä suhteen herkempi, joten koirat ovatkin kuin yö ja päivä...

Olen myös ollut havaitsevinani, että Mökö saattaisi tarvita johdonmukaisempaa koulutusta ja palkitsemista. Tai siis esimerkiksi joku naksutinkoulutus, joka on mekaaninen koulutusmenetelmä saattaisi toimia nykyistä kokonaisvaltaista koulutustapaamme paremmin ja ennen kaikkea täsmällisemmin. Eli palkintojen oikea-aikainen ajoitus ja no... sellainen täsmällisempi koulutustapa. Lurun kanssa on mennyt jotenkin siinä mielessä paremmin ettei se ole ollut missään vaiheessa niin herkkä pienelle suurpiirteisyydelleni kuin luulen Mökön olevan.

No, olemme menossa syksyllä Caniksen Kathy Sdaon seminaariin lokakuussa, jossa aiheina ovat muun muassa lauantaina Clicker Training ja sunnuntaina Treating Aggression and Anxiety using Classical Conditioning (http://www.canis.fi/). Toivon todella, että tuosta seminaarista olisi hyötyä ensinnäkin naksutinkoulutuksen opiskeluumme sekä tehokkaan ja täsmällisen koulutuksen hyödyntämisessä lähinnä nyt alkuun omiin koiriimme. Kaikkihan pitää testata ja harjoitella perusteellisesti ensin, ennen kuin lähtee kouluttamaan muita tai käyttämään niitä vieraisiin koiriin.
Olen myös harkinnut, että pitäisikö ostaa dvd The Fundamentals of Animal Training by BOB BAILEY, joka on viiden tunnin paketti eläinkoulutuksesta. Bob Bailey on tunnettu eläinkouluttaja sekä kanakurssien vetäjä ja yksi operantin ehdollistumisen hyödyntäjistä. (Veli-Matti Ahosen artikkeli aiheesta http://www.freewebs.com/klikki/bobbailey.html)

Syksyllä on luvassa (tällä tietoa) myös muitakin kursseja
- Kiva Team Koulutusohjaajakurssi (http://www.kivateam.fi/koulutusohjaaja)
- Rakkaat Haukut ja PDTE, Turid Rugaasin ja Marc Bekoffin seminaari
( http://www.rakkaathaukut.fi/bekoff_rugaas_fi.php)
- Suuret Laumanvartijarodut, Tuire Kaimion luennolle sekä koulutusluennolle (http://www.laumanvartijat.com/)

• 29.09. klo 10.00-16.00 järjestetään Mustion Linnassa Karjaalla, osana PDTE:n kansainvälistä kokousta, seminaari, jossa ovat puhujina professori MARC BEKOFF USA:sta aiheenaan "ANIMALS' EMOTIONS AND WHY THEY MATTER" ja TURID RUGAAS Norjasta aiheenaan "OBSERVING, LISTENING – AND UNDERSTANDING". Lisätietoja www.rakkaathaukut.fi)
• Ti 02.09.2008 klo 18.00 - 21.00 Tuire Kaimio luennoi aiheesta "Koirien käyttäytyminen uusimpien tutkimustulosten valossa" . Paikana Vartiokylän työväentalo. Rusthollarinkuja 3, Helsinki. Luennon hinta 25 € (yhdistyksen jäseniltä 20€). Maksa osallistumismaksu 29.08. mennessä Suuret laumanvartijarodut Ry:n tilille OP 520408-234919. Käytä viitettä 110. Maksukuitti toimii pääsylippuna.

• La 27.9.2008 Marja-Leena Hituri luennoi aiheesta "Laumanvartijarotuisten koirien opetus pennusta aikuiseksi (teoria ja käytäntö)". Paikkana hiihtokeskus Himos, Jämsä.
  
  
• La 27.9.2008 eläinlääketieteen tohtori, eläinravitsemusasiantuntija William Bredal (Norja) luennoi aiheesta "Suurikokoisten koirarotujen ruokinta pennusta aikuiseksi". Paikkana hiihtokeskus Himos, Jämsä. Esitysmateriaali on suomeksi, luento pidetään englannin kielellä.

Mutta sitten maanläheisempiin aiheisiin aamulenkiltämme...

Olemme aloittaneet treenaamaan Mökön ja Lurun kanssa nätisti kävelyä samaan suuntaan, mutta eri puolilla tietä. Erityisesti tällä nuoremmalla eli Mököllä on hyvin paljon vaikeuksia nätisti kulkemisessa ja on hyvin kiintynyt sekä meihin, että Luruun eikä millään tahtoisi pysyä liian kaukana muista. Hyvin pieninä hetkinä tämä sujui ihan mukavasti ja Mökö otti kontaktia, mutta liian usein se riuhtaisi itseään kohti Lurua vaikka Mika& Luru koittivatkin pysyä hieman piilossa ajoittain.

Luru on jotenkin luotettavampi koira enkä pelkää sen kanssa mennä erilaisiin tilanteisiin. Mökön on huomattavasti arvaamattomampi. Joskus sen kanssa ohitukset sujuvat tarpeeksi kaukaa ihan hyvin, joskus se taas reagoi pieniinkin ärsykkeisiin. Sen kärsivällisyys ja pitkäpinnaisuus tai niiden puute ovat välillä hieman huolestuttavia. Nätisti voidaan kulkea metri, korkeintaan kaksi, kunnes Mökö rynkäsee ja vetää liinat kiinni remmin toiseen päähän vaikka kuinka yrittäisi ottaa kontaktia, naksutella yms. Tämä ryntäily ei edes aina vaadi sitä, että siellä olisi mitään, se on pikemminkin järkyttävän huono tapa josta on todella vaikea päästä eroon.
Viime aikoina Mökö on keksinyt uuden jipon. Se vetää liinat kiinni remmin päähän, odottaa hetken reagtiotani (kun pysähdyn enkä liiku mihinkään) ja saattaa itse istahtaa remmin toiseen päähän aivan nätisti, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tämän jälkeen kun liikun saattaa mennä muutama askel ihan hyvin kunnes sama toistuu. Joka kerta Mökö ei kuitenkaan istu, vaan saattaa tulla myös nätisti luokseni ja kävellä kiltisti pari metriä eteenpäin. Kunnes kiskaisu toistuu. Jos Mökö olisi yhtään isompi koira (vaikka voimaa siinä on nytkin kuin pienessä kylässä) olisimme kohtuu purjeessa tuon käytöksen kanssa ja istuisimme hatanpäällä irtirevityn käden kanssa joka vaatisi paikoilleen laittamista. =) ( no joo, ehkä pientä liioittelua ilmassa, mutta...)

Taas on aika siis yksilölenkkien Mökön kanssa ja harjoittelemme sitä miten nätisti kuljetaan. En tiedä onnistummeko ikinä siinä tavoitteessamme, että koirien kanssa voisi oikeasti ja aina ja koko ajan mennä yhdessä nätisti. Satunnaisesti tämä kyllä onnistuu, mutta tokkopa vain paria kertaa useammin...

Tälläinen aamu meillä siis marjametsällä kaikkine havaintoineen sekä loppupäätelmineen.

Kurssilta

Tulin juuri kotiin pentukurssin kakkososalta. Jaoimme pentukurssilaiset tilanpuutteen vuoksi kahdelle päivälle ja tällä systeemillä homma toimikin paremmin. Tiistaisessa ryhmässä on 3 pentua ja keskiviikkoisin 2. Sattumalta (onneksi) pennut olivat jakautuneet juuri näin päin, sillä tämäniltaiset karvatassut olivat rauhattomampia kaikesta uudesta, hajuista ja äänistä, kuin eiliset pennut. Pienempi ryhmä oli siis paikallaan näillekin koirille. Toivottavasti ensi kerralla hieman rauhallisemmin, etenkin pieni klaini hieman veti hernettä nenään, mutta mahtuuhan maailmaan ääntä. Ei ole vain koiran eikä oppimistilanteen kannalta mukavaa kun koira on levoton ja stressaantuu.

Pidin eilen arkitottista yhdelle osallistujalle (joka oli käynyt toisen koiransa kanssa jo edellisellä kurssilla), tämä tuntui hieman kummalliselta. Piti vähän soveltaa aikuisen koiran kanssa. Kävimme sitten loppujen lopuksi hyödyntämässä markettien piha-alueilta löytyviä häiriötekijöitä, kuten paria koiraa, lastenvaunuja, pyöriä, autoja ja ihmisiä. Nätisti hihnassa ulkotreenit sujuivat mielestäni todella hyvin, lapinkoira otti hyvin kontaktia ja kulki nätisti pääsääntöisesti löysällä remmillä. Eivätkä ainakaan nyt tälläisessä harjoittelutilanteessa häiriöt olleet häiritseviä, sillä koira ohitti ne mallikkaasti. Mahtoivat ohikulkijat taas ihmetellä ja pitää jokseenkin hulluina... =)

Kävin tutustumassa tänään uuteen kangasalalaiseen eläinkauppaan tuossa oman puotiguoni vieressä tai lähellä. Harkinnan jälkeen raaskin törsätä ja ostin kaksi motivointipatukkaa koirille tuota saalisleikittämistä ajatellen jota olin opettelemassa lauantaina. Siitä teen, viimeistään viikonloppuna jotain koontia tännekin kunhan saan ajatukseni sen verran kasaan ja mahdollisesti testattua omilla koirillani (tänne varmaan voisi saada valokuviakin...). Tällä hetkellä olen liian väsynyt siihen kun meinaan nukahtaa istuvilteni.

Saalisvietistä siedätykseen

Olin lauantaina Tamskin järjestämällä saalisviettikurssilla kuunteluoppilaana (ei omia koiria mukana siis), jossa Salme Mujunen selvitti saalisleikin käyttöä koiran palkitsemiskeinoja sekä yhtenä turvallisena ja ohjattuna leikkimismuotona.
En aivan allekirjoita kaikkia Mujusen puheita dominanssista ja johtajuudesta, jotka hän liitti saalisleikittämiseen ohimennen, mutta muuten lauantaipäivä oli asiasisällöltään todella mielenkiintoinen ja sain itse ainakin paljon irti siitä vaikkei minulla koiraa kurssilla ollutkaan. Aihe oli vain niin erikoinen, että halusin itse tutustua siihen ennen kuin vien tai kokeilen asiaa koirieni kanssa.
Toivottavasti saan liitettyä muistiinpanot saalisleikittämisestä myös tänne tässä lähiaikoina.
Salme Mujusen artikkeli aiheesta "saalisviettiä hyödyntävä leikki on koiralle mieluinen palkinto" löytyy osoitteesta http://koti.mbnet.fi/tuulen/saalisvietti.htm
Alamme tekemään omia motivointipatukoita lähiaikoina ja uskoisin, että saan sellaisia myyntiin myös yritykselleni vielä tässä syksyn aikana. Ei muuta kuin ompelukone hurraamaan. Tilauksessa on myös useita namipalapusseja firmalleni myyntiin, joten Dogwitin puodin valikoima laajenee syksyn mittaan.

Samaa (onnistunut koiratapahtuma) ei voi sanoa sunnuntaisesta SPL:n järjestämästä näyttelystä jossa olimme, samaisen ystäväni kanssa kuin edellispäivän kurssilla, katsomassa saksanpaimenkoiria Kangasalla. Kehän laidalla oli kakkosshow menossa kun paviaanilauma aikuisia ihmisiä (oikeasti, toista kymmentä ylikin) juoksi "kannustamassa ja tsemppaamassa" koirakkojaan kehän sisäpuolella. Kenellä oli mitäkin koirapilliä ja torvea mukanaan, kuka muuten vain juoksi hikipäässä huudellen omiaan. Kehän sisäpuolella olevat koirat vietiin turhaan aivan ylikierroksille, eikä koirilla ollut tietoakaan nätistä näyttelyesiintymisestä, jokainen koira kiskoi remmissä henkihieverissä. Koska kyse on rodusta jolla liuskaperseisyys on suositeltavaa, ei ruumiinrakennekaan nykykoirilla ole kaksinen, puhumattakaan sen terveysriskeistä joita vääränlainen "alapään" tila aiheuttaa.

Myönnän etten ole näyttelyihminen ollenkaan. Nyt tulin yhä vakuuttuneemmaksi siitä, ettei näyttelyissä ole kyse koiran esittämisestä (ainakaan sunnuntaina ollut) vaan omistajien itsetunnon pönkittämisestä. Koirat olivat niin toissijaisessa asemassa koko showssa, että en ymmärrä mitä tuomari pystyi niistä näkemään, kuten niiden liikeradoista, ruumiinrakenteesta tai liikkumisestaan. Ja tapa millä omistajat riuhtoivat ja repivät sekä karjuivat koirilleen kehässä oli mielestäni pöyristyttävää. Ymmärrän toki, että koska kyse on isosta rodusta, se tarvitsee liikkuvampaa esitystapaa kuin pelkkä paikallaan möllöttäminen, mutta korkeintaan yksi koira kymmentä sakemannia kohtaan liikkui edes millään tavalla normaalisti. Jos tarkoitus on saada koira ravaamaan nätisti, ei omistajien toiminta aiheuttanut minkäänlaista edistystä tavoitteeseen, päinvastoin koirat laukkasivat, kiskoivat ja kuka mitäkin.

Tänään koirillamme oli todellista shokkihoitoa kun meillä oli tupa täynnä vieraita aina 1,2 vuotiaista alkaen ja meidän koirathan eivät ole tottuneet lapsiin. Kaiken huipuksi Mökö inhoaa ylikaiken (ts. pelkää kuollakseen) kaikkia pikkuihmisiä, joten sinänsäkin päivä oli mielenkiintoinen ja toisaalta myös hyvin rankka ja kuitenkin palkitseva.
Konserttista pääsivät nauttimaan jokainen sisälle tulija. Yhden ystäväni 1,2 vuoden ikäinen poika oli kuitenkin tottunut kotonaan koiriin eikä ollut moksiskaan meidän armeijan metakasta. Toisen ystäväni kaksi muksua taas pelkäsivät koiria ja Mököhän "riemastui" entisestään siitä kun lapset säikähtelivät tai alkoivat itkemään... Yritimme lahjontaa joka hieman rauhoitti hetkittäin, mutta heti kun joku lapsista liikahti Mökö alkoi räyhäämään. Suurimman osan aikaa koirat olivat toisessa huoneessa, mutta Luru totta kai raapi aitaa ja pari kertaa pujahtikin sieltä välistä pois. Lurun kanssa ei niin hirveästi ole ongelmia, koska se rauhoittuu ja on hiljaa, mutta kun Mökö räyhää ihan urakalla eikä sitä saa hiljaiseksi kuin hetkittäin.
Joka tapauksessa päivä oli hyvää harjoitusta ja siedätystä lapsiin, eritoten pieniin lapsiin. Muutaman kerran päästiin hyvään treeniin, mutta jokin aina säikäytti joko lapset tai koiran --> loputon kierre (kumpikin pelkää toinen toistaan). Jopa Mökö rauhoittui pieniksi hetkiksi lasten lähettyville ja sai tuolloin positiivisia kokemuksia lapsista. Pitkäaikaisella harjoittelulla tästäkin voisi tulla jotain...

Tällä hetkellä meidän koirilla on kuitenkin ollut 4 päivää putkeen vieraita talossa eli kierrokset voivat olla hieman vielä normaalia korkeammalla ja nyt tulin vielä Teiskoon vanhemmilleni. Saa nähdä miten tästä eteenpäin nuo stressitasot ja kierrokset rullaavat...
Viime aikoina olen kyllä havainnut esimerkiksi Lurussa normaalia enemmän haukkuherkkyyttä (esim. kotona ja lenkillä), kun taas Mököllä saattaa mennä "tilanne" nopeammin ohi päältänsä esimerkiksi lenkillä. Toki vieraat koirat ovat edelleenkin aikamoisia mörköjä, mutta ne unohdetaan entistä helpommin ja päästään jatkamaan tilanteesta eteenpäin. Saatamme hyvinkin selvitä tilanteesta ihan kunnialla kunhan meillä on riittävästi tilaa ja pystymme väistämään sivummalle. Ei ole myöskään ongelma kulkea esimerkiksi toisen koiran takana riittävän välimatkan päässä tmv.
Huomaamattamme koirat ovat myös oppineet pitkään harjoittelemamme rutiinit, joista olen ylpeä. Koirat mm. istuvat ennen tienylityksiä ja vasta luvan saatuaan liikutaan eteenpäin, ennen uloslähtöä istutaan ja ovesta ei mennä ennen kuin omistaja antaa luvan. Tälläiset kaikki pienet rutiininomaiset käyttäytymisnormit ovat helpottaneet arkeamme.

Edessä on pihan lisäkasvoittaminen, sillä naapureiden parvekkeet on havaittu hyviksi räksytyskohteiksi. Näinpä pihaamme tullaan istuttamaan lisää pensaita näköesteiksi ja muutenkin koko ruohikko pitäisi hoitaa parempaan jamaan...

Hoitokoiria ja kurssia

Meillä on koirat olleet hieman levottomia muutaman viimeisen päivän. Ulkona, ja ulos, on täytynyt haukkua kaikkea vaikkei siellä varmastikaan menisi tai olisi mitään. Hieman raivostuttavaa sanoisinko. Olen kutsunut koiria sisälle kun ne ovat olleet hiljaa ja yrittänyt olla palkitsematta niitä huomiollani silloin kun ne räksyttävät jollekin. Hieman huvittuneena, osaksi noloissani olen niitä keittiön ikkunasta tuijotellut ja kun en minä ole nähnyt mitään haukkumisen arvoista ulkona. Mutta mistäs minä mitään tietäisin...

Meille pitäisi tulla huomiseksi kaksi hoitokoiraa, mutta saa nähdä miten käy. Niiden piti tulla tänä iltana, nyt kurssin jälkeen vielä käymään ja tutustumaan jotta huomenaamuinen olisi helpompi. Kaksi bordercollie narttua lisää meidän eläintarhaamme päiväksi, saa nähdä miten käy.

Tulimme juuri Dogwitin koiran hyvän olon luennolta jolla pentu- ja arkitottiskurssimme alkavat. (Toimituksen huomio: miksei nimi voisi olla koiran hyvinvointiluento, kuulostaisi jotenkin järkevämmältä...) Ihmisiä oli aika mukavasti, itseasiassa kymmenkunta. Sain uuden ilmoittautumisen Teiskon arkitottiskurssille, joten siellä on nyt sitten yksi pentu- ja yksi arkitottislainen. Pitänee miettiä jotain soveltavaa yhdistelmäkurssia jollei kursseille tule uusia ilmoittautumisia vielä lisää. Jaoimme pentukurssin Kangasalla kahtia, joten onpahan ainakin tilaa treenata ja jokainen saa yksilöllistä opetusta. Mika alkaa vetämään toista ryhmää ja mulla on toinen + Teiskon kurssi. Onneksi on olemassa kouluttautuneita apuopettajia eli kaikki ei kaadu yksinomaan minun varaani.

Aktivointikongit ovat näyttäneet menevän hyvin kaupaksi ja aika moni kyseli valjaita sekä pantaa. Toivottavasti eivät sentään säikähtäneet paria kurssilla olevaa leikki- ja testituokiota, kun tutustuimme koirien välineisiin, kuten pantoihin ja remmeihin sekä saimme esimakua koiran koulutuksesta noin ihmisiä apunakäyttäen. Hieman riskialtis tapa, mutta hyvin ihmiset näyttivät lähtevän siihen mukaan. Toisekseen, konreettisilla esimerkeillä on huomattavasti enemmän hyötyä oppimisen näkökulmasta kuin pelkällä puheen paapatuksella josta tuskin muistaa kuin osan.
Ensi viikolla jatkuu kuitenkin kurssitus...

Klo 22.02 jatkoa...
Bordercolliet kävivät tutustumassa. Vanhempi oli hieman varautunut, mutta loppu peleissä koirien yhteiselo tuolla läheisessä metsikössä sujui oikein mukavasti eli uskon huomisenkin menevän ihan sutjakkaasti. Paimenkoirinahan ne ovat aika eri maata kuin mitä meillä koirat ovat ja nuo asuvat maatilalla eli aika erilaisissa olosuhteissa kuin mitä me pystymme tarjoamaan luhtitalosta.

Naksutinkoulutuksen kaksi puolta

Uusi yritys kun edellinen teksti hävisi bittiavaruuteen...

Meillä oli Mökön kanssa tänään kolmas kerta VMA:n naksutin-koirankoulutuskurssia. Mökö boy ei taaskaan loistanut edukseen, osaksi laiskan harjoittelun ja ympäristön sekoittaman pään takia. Ensimmäisen 5-10 minuuttia poika oli levoton, mutta rauhoittui yllättävän äkkiä todella iisiksi, istuskeli kentsulla ja katseli maailman menoa. Ja mikä harvinaisinta, Mökö jopa kävi makaamaan vieraalla paikalla ympäröivästä maailmanmenosta huolimatta.
Tosin tätä iloa ei jatkunut loppuun saakka, sillä päästin Mökön irti ja se lähti haahuilemaan. Tuli kyllä lopulta nätisti takaisin luokse, mutta... Niin, tämä on tämä mutta. Päämäärä johon aina pyrin omassa koulutuksessani ja opastaessani muita "käskyt tai vihjesanat ovat ehdottomia", se ei ole tilaisuus koiralle arpoa kannattaako tulla vai ei.

Mökö tapasi tämän VMA:n pikku suursnautseripennun ja tykkäsi peuhata sen kanssa. Minua jäi kyllä hieman mietityttämään VMA:n kysymys siitä, onko tämä Mökön tyypillistä leikkiä. Kai? Keskustelimme myös vetoleikeistä, joita meillä ei juurikaan ole käytetty. Mökö ei edes olla järin innostunut vetämään kenenkään ihmisen kanssa lelua, mutta Luru toki pitää kiinni voimalla kuin pienestä kylästä lähtisi. Toki koirat tykkäävät keskenään vetoleikeistä, mutta se on sitten taas eri asia. Itse olen käyttänyt vetoleikkejä koulutustilanteissa palkitsemiskeinoina minimaalisen vähän, ne ovat hieman riskialttiita. Tosin voisin kuvitella, että meidän koirilla ne toimisivat ok, eivätkä ajaisi ylikierroksille koska koiramme ei ole mitään "veto- tai pallohulluja", mutta kaikille koirille en uskaltaisi ainakaan liiallisissa määrin vetoleikkejä suositella.
Mutta joo, tämä ei ollut se pääasia.

Se itse asia mistä minun piti kirjoittaa oli ennemmin tuo koulutus jota käymme ja ideologia jota yritän omaksua.
Naksutinkoulutus on hyvin mekaaninen taito ja tekninen koulutusmuoto. Mielestäni se kuitenkin unohtaa jotain. Itse olen saanut koulutukseni hyvin koirien käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta, jossa koulutusmetodit tai oppimiskäsitykset eivät ole näytelleet niin merkittävää roolia. Koulutuksessani on huomioitu koiran luontainen käyttäytyminen ja pyritty ennakoinnilla välttämään mm. konflikteja ja muita epäasiallisia tilanteita. Sen takia haenkin sille vahvistusta omaan ammattitaitooni nimenomaan koulutustekniseltä puolelta eri paikoista.
Olen alkanut uskomaan naksutinkoulutuksen voimaan, mutta se herättää minussa silti monia kysymyksiä.
Peittääkö naksutin koiran pelot tai muut luontaiset käyttäytymistarpeet alleen? Eli miten välttää naksutus esimerkiksi koiran pelkotilojen aikana kun siedätetään koiraa toisiin koiriin tai jossain muissa nk. ongelmatilanteissa.

Keskustelin VMA:n kanssa snautserifoorumilla käydyistä koulutuspoliittisista keskusteluista ja kysyin häneltä, mitä hän toimisi ja tekisi. No... Hänellä ei ole kokemusta ongelmakoirista, ok. Enkä saanut muutenkaan järin kattavaa tai tyydyttävää vastausta (tosin en tiedä mitä hain, pitäisi olla aikaa keskustella syvällisesti ja perehtyä aiheeseen). Oli koira nuori tai vanha, hän kuitenkin lähtisi samalla tavalla mekaanisia taitoja hyödyntämällä lähestymään ongelmaa.
Tässä heräsikin minulle kysymys, riittääkö se? Onko naksutinkoulutus aukoton? Miten näillä teknisillä harjoituksilla ja naksutinkoulutusta hyödyntämällä voidaan selvitä esimerkiksi jo olemassa olevasta ongelmasta, kuten koiran karkailusta tai hihnassa vetämisestä, joista foorumilla oli erityisen paljon polemiikkia. Ymmärrän, niin kuin VMA sanoi että hänen koirillaan ei ole ollut kyseisenlaisia ongelmatilanteita, koska hän on ennaltaehkäissyt ne omalla toiminnallaan, mutta jos tilanne on jo päällänsä ja siihen etsitään ratkaisua... Näistä jo olemassa olevien ongelmien ratkaisumenetelmistä ja -tavoista olen kiinnostunut.

Minulla on kesken yksi Naksutinkoulutusta käsittelevä opus jota janoan loppuun, mutta aika ei ole tahtonut riittää että olisin saanut keskityttyä kirjan loppuun saattamiseen. Toivoisin löytäväni muun muassa sieltä vastauksia kysymyksiini.
Kirjan luettuani toivoisin myös ymmärtäväni kokonaisvaltaisemmin koko naksutinkoulutuksen ideologiaa. Tällä hetkellä minusta tuntuu lähinnä siltä, että hyödynnän sieltä palasia ja käytän naksutinta joissain tilaiteissa, mutta en saa siitä täyttä hyötyä irti ,jotta pystyisin olemaan koiralleni paras mahdollinen kouluttaja ja hyödyntämään tuota tietotaitoa omassa elämässäni.

Se, miten saan tulevaisuudessa mahdollisesti naksutinkoulutuksen yhdistettynä tähän monipuoliseen käyttäytymistieteelliseen näkökulmaan, on suuri tavoitteeni. Uskon molempien voimaan, mutta tällä hetkellä en näe palapelin palojen loksahtavan täysin yhteen ja siihen tarvitsen kokeneempien ihmisten apua.
Monessa yhteydessä puhutaan siitä, että koirien kouluttaminen on mekaaninen taito. Toki voi olla, mutta itse haluan uskoa kokonaisvaltaisempaan näkemykseen joka pohjautuu muuhunkin kuin kouluttajan teknisille kyvyille. Koiran koulutuksessa ja omistamisessa tulisi pystyä hyödyntämään sekä näitä teknisiä taitoja, että koiran luontaista käyttäytymistä ja muita luonnonvaroja. Vaikka operantti tai välineellinen ehdollistuminen (mitä naksutinkoulutuskin edustaa) ovat toki tietyllä tavalla ajateltuna koirien luontaisen käyttäytymisen hyödyntämistä (saat mitä vahvistat tai et vahvista -ideologiaa), ei koirilla elävässä elämässä kuitenkaan ole ketään naksauttelemassa eli miten ne silloin pärjäävät ja ovat ja elävät...

Koira toimii siten mistä saa parhaimman palkkionsa.

Koiralle naksutimen ääni merkitsee palkintoa, jotain hyvää ja tavoiteltavaa eli sen kannattaa toimia tietyllä tavalla josta seuraa naksautus ja palkinto.
Palkkion tulee olla parempi kuin ympäristöstä saatava vahviste, kuten sähköpostit kuusen juurella tai ohikulkeva mummo jolle voi räksyttää.

Haluan lisätietoja naksutinkoulutuksen hyödyntämistä nk. "ongelmakoiratyössä". (vaikka useimminhan me omistajat olemme ne ongelmien aiheuttajat) Vinkkejä? Ideoita? Hyviä artikkeleita tai muuta materiaalia? Anyone?

Ikuinen koulutusongelma

*syvä huokaus*

Olen pettynyt erään isomman "snausterirodun" keskustelufoorumin antiin. Sain suunnilleen tappotuomion siellä, esitettyäni hieman pehmeämpiä ja koiralähtöisempiä vaihtoehtoja muun muassa koiran karkailemisongelmaan sekä hihnassa vetämiseen.
Liityin kyseiselle foorumille vasta viime viikolla ihan vain sen takia, että halusin lisätietoa kyseisestä rodusta (haaveilemme itse ko. koirarodusta) . Lueskeltuani mielestäni mielenkiintoisia viestilistoja ajattelin ehdottaa hieman koiraystävällisempiä toimintatapoja muutamaan viestiketjuun, koska useat kirjoittajat kyseisellä foorumilla olivat nk. vanhakantaisen koirakoulutuksen ystäviä.
Koira pitäisi selättää (perinteinen johtajuusideologia jota itse henkilökohtaisesti vastustan jyrkästi), huutaminen ja rähjääminen sekä eri kirosanojen hokeminen jotenkin muka parantaisi tai tehostaisi koulutusta tai asian perille menoa.

Aivan kuin iso koira olisi sen kummallisempi koulutettava kuin pieni koira tai että iso koira tarvitsee fyysistä väkivaltaa ja johtajuuta enemmän kuin pieni. Kirjoittajat viittasivat siihen, että minulla on todennäköisesti pieniä koiria koska puhun niin pehmeitä, mutta sitä en toden totta ymmärrä mikä tekee pienten koirien kouluttamisesta niin paljon helpompaa kuin isojen.
Jokaisella koiralla on rotuun tai kokoon katsomatta omat kommervenkkinsä ja jokainen tarvitsee oman henkilökohtaisen koulutussuunnitelmansa. Toki jokainen koira tarvitsee kouluttaa eritavalla, sitä en kielläkään... En silti jaksa uskoa siihen, että tähän tarvitsisi missään määrin kuulua yhtään ollenkaan fyysistä koskemista (väkivaltaa, alistamista tmv.) tai huutamista tai muitakaan perinteisiä vanhakantaisia koiran koulutusmetodeita.

Eikä koulutusmetodini tai toimintatapani perustu pelkästään kirjallisuuteen vaan olen saanut maistaa näitä "ongelmakoiria" ihan riittämiin omasta takaa. Eli en todellakaan keksi aivan tyhjästä hatusta näitä asioita vaan kaikelle on yleensä kantava pohja, perustelu ja selitys, joka on mielestäni hyvin looginen ja pohjautuu koiran luontaisen käyttäytymisen tuntemiselle.
Tämähän tässä pehmeämmässä ideologiassa on mielestäni parasta, se on loogista ja kaikelle on järkeenkäypä perustelu ja selitys, ei tarvitse miettiä että "mitä hyödyn siitä että heitän koirani selälleen, mitä se siitä ymmärtää ja mitä se merkitsee meidän suhteellemme".

.........................................................................................................................................

Mutta arkipäiväisempiin asioihin ja omiin koiriimme...
Mökö on ollut viimeiset pari päivää todella mahdoton Teiskossa. Ilmeisesti jollain naapurin nartulla on mehevät juoksut kun pojan pää on hieman sekaisin ja se on tahtonut karkailla pihasta täysin korvattomana nenä maassa kohti kyseistä taloa jossa juoksuinen narttu asuu. Eilenillalla sain hakea sen jo puolesta välistä mäkeä ennen kuin se kiinnitti mitään huomiota minuun. Saati sitten, että pari kertaa sen keskittymistä sain houkutella ennen kuin edes lähti mukaani kotiin asti kun aina löytyi matkalta jotain parempaa.
Pitäisi ehkä leikkauttaa tai jotain... Tuolloin ei ainakaan olisi jatkuvaa juoksuongelmaa meidän perheen koirien narttujen suhteen, eikä tarvitsisi pelätä kylälle vieraiden naisten pariin karkailemista. Muuten kun Mökö on tosi nätisti pihassa ja tottelee luoksetulo käskyä ja haluaa pysytellä lähettyvillä.

Parempi yritys

Tällä kertaa minulla on mukavampaa kerrottavaa... Kotiuduimme Teiskosta tänään ja niinpä on Lurukin taas kotosalla. Yllättävän suopeasti Mökö on kodinhengettärenä naisensa vastaanottanut takaisin kotiin, mitä nyt joku oli kurssin aikana oksentanut keskelle olohuoneen lattiaa, mutta näille ei aina voi mitään.

Ulkoilin toissapäivänä Lurun kanssa tuolla maalla niin, että Luru oli vapaana minulla liki koko matkan. Se kulki kuin unelma, pääsääntöisesti vasemmalla puolellani, mutta toki välillä jäi haistelemaan puskaa. Luru ottaa hyvin kontaktia ja pysyttelee lähettyvillä, ihana käydä sen kanssa lenkillä. Yllättävintä tässä oli se, että eräässä pihassa oli belkkari haukkumassa, mutta Luru ei sännännyt sen luokse vaan kulki vieressäni kuin kysyen "saanko mamma mennä". Kaksi kertaa se meni eteeni kuin lähteäkseen, mutta eipä lähtenyt mihinkään kun otti hyvin kontaktia minuun ja pääsimme tilanteesta. Tosin jäin sitten juttelemaan kyseisen talon emännän kanssa ja koirat kohtasivat. Luru ei jälkijuoksuihinsa kaivannut ylipääräisiä pepunhaistelijoita, jotka ärähti kauemmas, mutta ihmiset olivat ihania.
Eilen menimme Lurun ja Lempin (äidin koira) samaisen lenkin, tosin koirat olivat vapaana vain murto-osan edellisestä. Luru pysytteli hyvin lähettyvillä, mutta Lempi. Se kyllä tuli luokse, mutta sen tämä etäisyys minusta oli huomattavasti pidempi. Lempi saattoi juosta 20-50 metrin päähän minusta ja vasta sitten katsoa odottavana tulenko perästä, kun Luru hyvin harvoin menee 10 metriä pidemmälle. Eli Lempin etäisyys oli pidempi kuin Lurun.

Kävin yksitellen kunkin koiran kanssa lenkit tuolloin toissapäivänä. Siiriltä (äidin toinen koira) puuttuu täysin kontakti ja koira seisoo nk. koulutustilanteissakin kuin puupökkelö reagoimatta mihinkään mitenkään. On hieman vauhko sohvaperuna. Jotenkin noita muita koiria on niin paljon helpompi lukea, mutta Siiri asettaa todelliset meedion kykyni koetukselle.
Olenkin alkanut suunnittelemaan vanhemmilleni todellista treeniohjelmaa, joka alkaa kontaktiharjoituksista, luoksetulosta ja peruskäskyistä kuten istumisesta ja maahan menosta.
Luulenpa, että Siirin ainaiset sattumukset ovat aiheuttaneet sille tälläisen kylmän reagoimattoman kauden. Sillä on jäänyt jalka oven väliin ja se oli liki koko viime kesän kipsattuna, sitä on purrut kaikki mahdolliset itikat ja oliot, sillä on milloin mitäkin korvatulehdusta sun muuta. Oikea huonon onnen koira. Sillä on vuoden aikana ollut pitkät juoksut ja vielä pidempi valeraskaus nyt jo toista kertaa jolloin raukan pienen hormonitoiminta heittää ihan häränpyllyä. Ihmekös siinä sitten, että tulee kaiken maailman sivukäyttäytymisiä tai toiminnan puutteita.
Mutta siis... Päästäkseni aiheeseen mitä mietin mahdolliseksi harjoituskeinoksi myös vanhempieni koirille eli välineellinen ehdollistuminen, naksutinkoulutus, sieppaaminen, millä nimellä sitä ikinä haluaakaan kutsua.

Meillä oli Mökön kanssa tänään taas VMA:ta eli opetussessio Peltsulla.
Treenimme olivat jääneet hävettävän vähäisiksi mikä johtui pääsääntöisesti siitä, että koira ja minä sijaitsimme eri paikoissa ja ennen kaikkea siitä, että koulutusvälineet olivat väärässä paikassa väärään aikaan. Oikein sattumusten summa taas. Nyt raijasin puodistamme myös miehelleni oman naksuttimen ja liitin omani nappulasäkkiin. Ostin myös uusia massapalloja joista voin ahkerana tyttönä askarrella kaiken maailman kosketuskeppejä. Jee!

Peltsulla oli todella paljon ylimääräisiä häiriötekijöitä normaalien lenkkeilijöiden sijaan, sillä koulun pihassa tehtiin jotain remppaa ja siinä pyöri useita huoltoihmisiä ja rekka. Alkuun Mökö ei tahtonut rauhoittua etenkin kun näki kouluttajan suursnautseripennun etäämpää. Yllättävästi koira sitten kuitenkin rauhoittui, vaikka se reagoi pari kertaa haukkumisella ohikulkijoihin, ja keskittyi tehtäviin. Harjoittelimme edelliskerran tavoin peruskosketusta kosketuskeppiin ja puhuimme häiriötekijöistä.
Kävimme myös läpi seurausharjoitusta kosketuskepin ja naksuttimen avulla, kuinka koiran saa pysymään lähettyvillä. Keskustelimme myös värierottelusta kosketuskepissä eli esimerkiksi mustan ja valkoisen kosketuskepin harjoittelusta, jossa koiraa palkittaisiin vain oikean kepinpään kosketuksesta.
Hyvä idea minkä tänään oivalsin ja opin oli se, että koiralle voi opettaa kosketuskepin (tai minkä toiminnon tahansa) vain niin, että se toimii ainoastaan sanasta. Eli esimerkiksi kosketuskeppiharjoituksessa kun koira jo osaa sen ja siihen on yhdistetty vihjesana, aletaan koiran kanssa harjoittelemaan hämyjä. Näytetään kosketuskeppiä koiralle sanomatta sanaakaan ja mikäli koira reagoi siihen, siltä evätään palkkio. Koiralle opetetaan siis, että palkkio tulee vain toivotunlaisesta toiminnosta eli tuolloin kun ihminen esimerkiksi käskee koiraa koskea keppiin "keppi" eikä suinkaan joka kerta kun koira näkee kyseisen koulutusvälineen.
Tämän idean voisin melkein laittaa raameihin, oli niin hyvä. Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksi kyseistä asiaa.

Tuo VMA:n kurssi on hieman kyllä epäjohdonmukainen ja pompsahtelee aiheesta toiseen, aika persoona kyseinen mies. Vaikka hän on kyllä sellainen, että kun hänen kanssaan pääsee keskustelemaan pariksikin tunniksi niin uutta tietoa ja ajattelemisenaihetta saa varmasti. Että kyllä hänestä sillä tavalla saa paljon irti nimenomaan tähän välineelliseen ehdollistumiseen, koiran oppimisprosessiin ja naksutinkoulutukseen liittyen.