Nyt jos saisin käyttää kaikkia mahdollisia kirosanoja mitä maailma pitää sisällään, tekisin sen.
Äsken olimme ulkona iltalenkillä, minä, Mika ja koirat. Kaikki sujui kivasti ja kouluttelimme matkan varrella. Tuossa inasen ennen kotitalojemme näkymistä Kangasalantien varresta omakotitalon pihasta tuli pari poikaa jonkun sakemannisekoituksen kanssa ihan perseeseen kiinni, koira veti nuoria miehiä selvästi mutta kyllä siinä oli huomattavan monta juoksuaskeltakin joukossa ja mikä pahinta uhoa ja päällehyökkäys käskyjä.
Ärähdin sitten nuorille miehille taakseni että ei tarvi ihan perseeseen kiinni tulla ja sain päälleni varmaan miljardi haukkumasanaa. Paikallisen grillin kulmalla toinen pojista näytti aivan siltä kuin olisi usuttamassa koiran hyökkäämään kimppuumme kun meni kyykkyyn ja uhkaili ilmiselvästi päästävänsä koiran remmistä.
No enhän minä nyt sinällään koiraa pelkää, mutta otti todella päähän nuo uhoavat nuoret miehet joilla oli puutetta munan jatkeesta tai jotain. En saanut selvää läheskään kaikista sanoista, eikä koira vaikuttanut järin vihaiselta mitä sitä nyt selkäni yli vilkuilin. Olisi tehnyt mieli mennä hakkaamaan kyseisten miesten päätä hieman asfalttiin, että mitähän helkkaria he ajattelivat. - Todennäköisesti eivät mitään.
Minulla on ihan sellainen olo, että nuo kaksi olivat samoja kuin alkulenkistä ohittamamme kolmikko nuoria poikia jotka uhittelivat (koirat hieman haukahtelivat pimeässä ko. pojille kun väistimme sivuun) koirillemme jo aiemmin, tyyliin "hui kun pelottavaa, kohta se syö mut, pelasta mut masa" -tyylistä juttua. En kyllä mene takuuseen, mutta älykkyysosamäärä vaikutti juuri samanlaiselta ja aivan kuin pojat olisivat kytänneet jotta voivat hyökätä jonkun koiraihmisen kimppuun.
Mikä huvittavinta tässä kaikessa. Me ei todellakaan olla tehty ko. ihmisille mitään enkä heitä tuntenut, koiristamme puhumattakaan... Jollakulla oli taas vain ongelmia, pahoja ongelmia...
maanantai 27. lokakuuta 2008
Josko olisi aika...
... kirjata tänne ylös kaikki "Blogiin" -irtolappuseni, joita olen rustaillut milloin missäkin koulutuksessa ja tapahtumassa.
Ovikelloharjoittelu on edennyt jonnekin suuntaan x, josta joskus aiemmin aloin puhumaan. Olemme plimputelleet vähän miten sattuu, mahdollisimman huomaamattomasti ovikelloa kellonajasta riippumatta. Joskus joku on kävellyt ovelle äänen jälkeen, avannut oven ja poistunut takaisin paikalta. Olen myös pyrkinyt siihen, että kun ääni soi ja jos kävelen sen jälkeen ovelle ja koirat reagoivat ovenkahvaan ryntäämällä ovelle ja haukkumalla, suljenkin oven ja kävelen pois ilman että kyseinen oven avaus tietää mitään mikä voisi vähääkään olla palkitsevaa. Tai tämä on ainakin pyhä tarkoitukseni, onnistumisesta en sitten tiedä. Tuo ovenkahvan kääntäminen on vain se suurempi ongelma kuin ovikellon ääni, sen olen huomannut. Siitä kun vielä päästäisiin eroon niin hyvä, vasta sen jälkeen uskaltaisin laittaa ovikellon oveen, nyt ovikello on keittiön pöydällä.
Kehitin Mökön kynsienleikkuuharjoitteluun uuden idean. Olemme viime aikoina työstäneet aika paljon naksutinkoulutusta ja eri toimintoja sen avulla, kuten maahan menoa, "kuolemista", kosketuskeppiä ja alustaa. Naksutin on tosi jees, helppoahan sen käyttö ei ole, mutta treenaus auttaa tulemaan edes inasen paremmaksi.
No, aloin vahvistamaan sitä että Mökö kuin vahingon kautta kellahtaa kyljelleen maahan. Olen hiljalleen yhdistänyt tähän tassujen koskettelua ja niistä kiinni pitämistä toiveenani joskus päästä leikkaamaan koiran kynnet niin että se on rauhassa kyljellään maassa makaamassa, se kun tykkää retkottaa pitkin pituuttaan kämpässä. Katsotaan miten homma etenee. Sen verran on edistystä jo tapahtunut, että koira antaa pitää jo vähän paremmin tassuistaan kiinni ja silitellä kuin aiemmin.
Pahoittelen, että nämä aihealueet pomppoilevat kun kokoan monen viikon hajatelmiani yhteen...
Aloitimme, minä ja Erja-äiti Kiva -Teamin koulutusohjaajakurssilla kuun alussa. Oli aika mielenkiintoista ja erilaista mihin olen tottunut ja ehkä minkälaisen ideologian itse olen omaksunut... Tala lite svenska bättre folken ja sitä rataa... Puhetta oli aivan järkyttävä seurata kun luennoitsija oli ruotsalainen (kuten koko Kiva-Team ideologia) ja sitä tekstiä tulkattiin kahden sanan pätkissä jolloin oli täysin mahdotonta seurata kokonaisuutta tai pysyä jyvällä punaisesta langasta.
Päivän oppi oli kuitenkin "metasignaalit" joista mainittiin. Kurssilla myös viitattiin hyvin usein ikävästi Tunne Koirasi kurssiin jota puoletkaan tuskin oli kurssilaisista käynyt. Metasignaali on kuulemma sellainen signaali millä koira viestittää jo kaukaa toiselle koiralle tullaanko vastaan keskisormi pystyssä vai ihan hyvillä mielin.
= Suoraa rauhoittavista signaaleista. En saanut parempaa perustetta sille mitä eroa noilla on kuin, että metasignaalit ovat kuulemma niitä joita koira käyttää monen sadan metrin päästä ja rauhoittavia lähikontaktissa. Tuo ei kyllä mielestäni pidä paikkaansa. Koko könttä menee niin sujuvasti rauhoittavien signalien alle, että en näe syytä niiden erotteluun. Rauhoittavat signaalit ovat signaaleita joita koira käyttää etäisyydestä riippumatta. Suosittelen taas tutustumaan Turid Rugaasin kirjaan Rauhoittavat signaali, ko. kirja pitäisi olla pakollinen joka koiranomistajan opus. Väitänpä, että kyseiset ihmiset eivät ole tietoisia rauhoittavista signaaleista, koska eivät niitä olleet tuntevinaankaan tai ainakaan eivät tunnustaneet käyttävänsä.
Mielestäni näillä metasignaaleilla on vain selitetty monimutkaisemmin hyvin yksinkertainen asia (rauhoittavat signaalit) ja samalle asialle on taas annettu kulttuurin puitteissa eri nimitys.
Koulutuksessa puhuttiin paljon myös y-akselista mikä minulle jäi vielä näin koiran koulutuspolitiikassa epäselväksi, matematiikassa jotenkin vielä tuon ymmärsin, mutta ehkä tutustun Rilla Nummisalon kirjaan Oma koira jossa kuulemma on asiasta selvitystä.
Mihin em. aihealueeseen liittyen on pakko todeta, että ruotsalainen koiranpitokulttuuri on kyllä todella mielenkiintoista, jos luennoitsijaan on uskomista. Siellä jalostetaan erikseen epämukavia varusteita, kuten noutajatalutin ja yritetään tälläisillä "luvallisilla" keinoilla kiertää kiellettyjä koiravarusteita, kuten piikkipantaa.
Samaisen ideologian mukaan kipu luo aggressiivisuutta. Minua jotenkin askarruttaa tuo "aggressio" käsite, että mitä on aggressio tai koiran mielenvikaisuus? Kertokaahan minulle joku fiksu ihminen. En ole ollenkaan varma olenko ymmärtänyt ne ja olenkin usein miettinyt, että mitä niillä mahdetaan tarkoittaa.
Esimerkiksi koiran omistajan vastuulla on kaikki (ruotsissa), jos iso koira syö pienen koiran ja se jää ison koiran kurkkuun, ovat molemmat velvollisia maksamaan toisilleen tästä korvauksia. Sekä ison koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta sekä pienen koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta, kaikki lankeaa omistajan vastuulle ja maksettavaksi.
Rikolliset käyttävät ruotsissa pittbulleja vartiointitarkoituksiin, mutta uutena "lajina" he ovat löytäneet laumanvartijakoirat joita poliisi pelkää. Poliisi kuulemma menee mielummin ruotsissa paikkaan jossa on 10 pittbullia kuin yksi laumanvartija ovzanka (en osaa varmastikaan kirjoittaa ko. rotua oikein...).
Ulkomailta, kuten Unkarista tulee paljon "koirankoulutustaitoisia" maahanmuuttajia tai muita karkulaisia koirien mukana, joten koiranpitokulttuuri loistaa erityisesti rikollisjengeissä hyvin voimakkaana ilmiönä. Ruotsalaiset rikolliset eivät kuulemma ole yhtä hyviä koiran kouluttajia, joten siksi ihmisiä tulee ulkomailta, kuka laillisesti ja kuka laittomasti.
Se mikä sitten tekee laumanvartijasta pelottavamman koiran kuin pittbulli, on hyvä kysymys. Syy tähän on kuulemma se, että laumanvartija pelkää eli koiran pelko ja koko tekee koirasta vaarallisen.
Oikein hyvä vahtikoira pelkää paljon ja on parempi reagoimaan, koska on olemassa vain yksi vaihtoehto toimia ja se on puolustautuminen.
Pelokkaat koirat hyökkäävät tämän koulutusohjaajakurssin luennoitsijan mukaan mielummin takaapäin jolloin ne ovat vaarallisia!
Metodi on kuin perse edellä puuhun tarvitsisi kiivetä.
Mitä sitten opin
" Koiraa ei pidä pakottaa samaan muottiin kuin ihminen."
Ovikelloharjoittelu on edennyt jonnekin suuntaan x, josta joskus aiemmin aloin puhumaan. Olemme plimputelleet vähän miten sattuu, mahdollisimman huomaamattomasti ovikelloa kellonajasta riippumatta. Joskus joku on kävellyt ovelle äänen jälkeen, avannut oven ja poistunut takaisin paikalta. Olen myös pyrkinyt siihen, että kun ääni soi ja jos kävelen sen jälkeen ovelle ja koirat reagoivat ovenkahvaan ryntäämällä ovelle ja haukkumalla, suljenkin oven ja kävelen pois ilman että kyseinen oven avaus tietää mitään mikä voisi vähääkään olla palkitsevaa. Tai tämä on ainakin pyhä tarkoitukseni, onnistumisesta en sitten tiedä. Tuo ovenkahvan kääntäminen on vain se suurempi ongelma kuin ovikellon ääni, sen olen huomannut. Siitä kun vielä päästäisiin eroon niin hyvä, vasta sen jälkeen uskaltaisin laittaa ovikellon oveen, nyt ovikello on keittiön pöydällä.
Kehitin Mökön kynsienleikkuuharjoitteluun uuden idean. Olemme viime aikoina työstäneet aika paljon naksutinkoulutusta ja eri toimintoja sen avulla, kuten maahan menoa, "kuolemista", kosketuskeppiä ja alustaa. Naksutin on tosi jees, helppoahan sen käyttö ei ole, mutta treenaus auttaa tulemaan edes inasen paremmaksi.
No, aloin vahvistamaan sitä että Mökö kuin vahingon kautta kellahtaa kyljelleen maahan. Olen hiljalleen yhdistänyt tähän tassujen koskettelua ja niistä kiinni pitämistä toiveenani joskus päästä leikkaamaan koiran kynnet niin että se on rauhassa kyljellään maassa makaamassa, se kun tykkää retkottaa pitkin pituuttaan kämpässä. Katsotaan miten homma etenee. Sen verran on edistystä jo tapahtunut, että koira antaa pitää jo vähän paremmin tassuistaan kiinni ja silitellä kuin aiemmin.
Pahoittelen, että nämä aihealueet pomppoilevat kun kokoan monen viikon hajatelmiani yhteen...
Aloitimme, minä ja Erja-äiti Kiva -Teamin koulutusohjaajakurssilla kuun alussa. Oli aika mielenkiintoista ja erilaista mihin olen tottunut ja ehkä minkälaisen ideologian itse olen omaksunut... Tala lite svenska bättre folken ja sitä rataa... Puhetta oli aivan järkyttävä seurata kun luennoitsija oli ruotsalainen (kuten koko Kiva-Team ideologia) ja sitä tekstiä tulkattiin kahden sanan pätkissä jolloin oli täysin mahdotonta seurata kokonaisuutta tai pysyä jyvällä punaisesta langasta.
Päivän oppi oli kuitenkin "metasignaalit" joista mainittiin. Kurssilla myös viitattiin hyvin usein ikävästi Tunne Koirasi kurssiin jota puoletkaan tuskin oli kurssilaisista käynyt. Metasignaali on kuulemma sellainen signaali millä koira viestittää jo kaukaa toiselle koiralle tullaanko vastaan keskisormi pystyssä vai ihan hyvillä mielin.
= Suoraa rauhoittavista signaaleista. En saanut parempaa perustetta sille mitä eroa noilla on kuin, että metasignaalit ovat kuulemma niitä joita koira käyttää monen sadan metrin päästä ja rauhoittavia lähikontaktissa. Tuo ei kyllä mielestäni pidä paikkaansa. Koko könttä menee niin sujuvasti rauhoittavien signalien alle, että en näe syytä niiden erotteluun. Rauhoittavat signaalit ovat signaaleita joita koira käyttää etäisyydestä riippumatta. Suosittelen taas tutustumaan Turid Rugaasin kirjaan Rauhoittavat signaali, ko. kirja pitäisi olla pakollinen joka koiranomistajan opus. Väitänpä, että kyseiset ihmiset eivät ole tietoisia rauhoittavista signaaleista, koska eivät niitä olleet tuntevinaankaan tai ainakaan eivät tunnustaneet käyttävänsä.
Mielestäni näillä metasignaaleilla on vain selitetty monimutkaisemmin hyvin yksinkertainen asia (rauhoittavat signaalit) ja samalle asialle on taas annettu kulttuurin puitteissa eri nimitys.
Koulutuksessa puhuttiin paljon myös y-akselista mikä minulle jäi vielä näin koiran koulutuspolitiikassa epäselväksi, matematiikassa jotenkin vielä tuon ymmärsin, mutta ehkä tutustun Rilla Nummisalon kirjaan Oma koira jossa kuulemma on asiasta selvitystä.
Mihin em. aihealueeseen liittyen on pakko todeta, että ruotsalainen koiranpitokulttuuri on kyllä todella mielenkiintoista, jos luennoitsijaan on uskomista. Siellä jalostetaan erikseen epämukavia varusteita, kuten noutajatalutin ja yritetään tälläisillä "luvallisilla" keinoilla kiertää kiellettyjä koiravarusteita, kuten piikkipantaa.
Samaisen ideologian mukaan kipu luo aggressiivisuutta. Minua jotenkin askarruttaa tuo "aggressio" käsite, että mitä on aggressio tai koiran mielenvikaisuus? Kertokaahan minulle joku fiksu ihminen. En ole ollenkaan varma olenko ymmärtänyt ne ja olenkin usein miettinyt, että mitä niillä mahdetaan tarkoittaa.
Esimerkiksi koiran omistajan vastuulla on kaikki (ruotsissa), jos iso koira syö pienen koiran ja se jää ison koiran kurkkuun, ovat molemmat velvollisia maksamaan toisilleen tästä korvauksia. Sekä ison koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta sekä pienen koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta, kaikki lankeaa omistajan vastuulle ja maksettavaksi.
Rikolliset käyttävät ruotsissa pittbulleja vartiointitarkoituksiin, mutta uutena "lajina" he ovat löytäneet laumanvartijakoirat joita poliisi pelkää. Poliisi kuulemma menee mielummin ruotsissa paikkaan jossa on 10 pittbullia kuin yksi laumanvartija ovzanka (en osaa varmastikaan kirjoittaa ko. rotua oikein...).
Ulkomailta, kuten Unkarista tulee paljon "koirankoulutustaitoisia" maahanmuuttajia tai muita karkulaisia koirien mukana, joten koiranpitokulttuuri loistaa erityisesti rikollisjengeissä hyvin voimakkaana ilmiönä. Ruotsalaiset rikolliset eivät kuulemma ole yhtä hyviä koiran kouluttajia, joten siksi ihmisiä tulee ulkomailta, kuka laillisesti ja kuka laittomasti.
Se mikä sitten tekee laumanvartijasta pelottavamman koiran kuin pittbulli, on hyvä kysymys. Syy tähän on kuulemma se, että laumanvartija pelkää eli koiran pelko ja koko tekee koirasta vaarallisen.
Oikein hyvä vahtikoira pelkää paljon ja on parempi reagoimaan, koska on olemassa vain yksi vaihtoehto toimia ja se on puolustautuminen.
Pelokkaat koirat hyökkäävät tämän koulutusohjaajakurssin luennoitsijan mukaan mielummin takaapäin jolloin ne ovat vaarallisia!
Metodi on kuin perse edellä puuhun tarvitsisi kiivetä.
Mitä sitten opin
" Koiraa ei pidä pakottaa samaan muottiin kuin ihminen."
maanantai 13. lokakuuta 2008
Älä osta mitään päivä!
Älä osta mitään päivä 28.11.2008 koko maassa -VAIKUTA JA OSALLISTU!
http://www.alaosta.fi/
Älä osta mitään -päivänä on tarkoitus viettää vuorokausi hankkimatta tavaraa ja käyttämättä rahaa. Teemapäivä haastaa ihmiset punnitsemaan jokapäiväisiä ostovalintojaan, hallitsemaan ostoimpulssejaan ja muuttamaan käyttäytymistään pysyvästi ekologisemmaksi.
http://www.alaosta.fi/
Älä osta mitään -päivänä on tarkoitus viettää vuorokausi hankkimatta tavaraa ja käyttämättä rahaa. Teemapäivä haastaa ihmiset punnitsemaan jokapäiväisiä ostovalintojaan, hallitsemaan ostoimpulssejaan ja muuttamaan käyttäytymistään pysyvästi ekologisemmaksi.
perjantai 10. lokakuuta 2008
torstai 9. lokakuuta 2008
Päivän tuumailut ja niksipirkat
Toinen viikko uudella koulutushallilla Kangasalan asemalla on pyörähtänyt käyntiin ihan mukavasti. Meillä on keskiviikko-iltana oikein maximaalinen luento kun kolmen kurssin ihmiset oli yhdistetty kuuntelemaan yhtä luentoa, eivät ihan olisi mahtuneet edellisiin tiloihimme joten pelastus tuo halli. Allekirjoittaneen pitäisi vain opetella käyttämään muun muassa lämmityslaitetta ja sunnuntaina hallille saadut matot pitäisi saada teipattua jotenkin kiinni, etteivät lörpötä miten sattuu.
Päivän niksipirkkavinkki: Lue ilmoittautumis- ja peruutusehdot AINA ennen kuin ilmoittaudut mukaan mihinkään toimintaan, sillä et ikinä voi tietää muuttuuko mielesi ja silloin voi olla jo liian myöhäistä alkaa vatvomaan. Kuluttajansuojalaki on molemminpuolinen.
Viikonloppuna alkaa Kiva-Teamin koulutusohjaajakurssi jonne menemme Erjan kanssa eli Helsingin reissu on taas luvassa. Ensi viikon viikonloppuna on Canis- seminaarissa Kathy Sdao puhumassa muun muassa naksutinkoulutuksesta ja odotan itse asiassa näitä koirakoulutustapahtumia innolla. Rahanmenoa se tietää, mutta toivottavasti antaa paljon tietotaitoa josta on hyötyä firman kannalta. Minusta tuntuu tällä hetkellä muutenkin siltä, että ennemmin panostan koiratietouden lisäämiseen kuin jaksaisin innostua esimerkiksi avoimen yliopiston opinnoista, mitä ehkä pitäisi myöskin miettiä jossain kohtaa tämän real life –kehittymisen kannalta. Tosin mistäpä sitä ikinä tietää tuleeko koiruuksista se pääala ja –ammatti jossain kohtaa.
Mutta koiramaisempiin hännänheilutuksiin. Meillä on arkitottiskurssilla eräs kuuro koira joka on kyllä todella mielenkiintoinen työsarka. Tarkoitan siis positiivisessa merkityksessään eli oikeasti vaatii kouluttajalta ammattitaitoa soveltaa kaikki tehtävät kuurolle koiralle joka käyttää paljon erilaisia merkkejä ja muita signaaleita, koska sille ei voi opettaa vihjesanoja. Katsotaan miten tämä projekti edistyy ja seurataan sitä.
Emme ole vieläkään saanut videokameraa joka on ollut tilauksessa toista viikkoa eräästä verkkokaupasta. Siitä olisi paljon hyötyä koulutuskäytössä, koirien kuvaamisessa ja oman toiminnan peilaamisessa.
Meillä oli sakemannin pentu 8vk käymässä viime viikonloppuna. Luru ei ollut moksiskaan, mutta Mökö ei malttanut jättää pentua rauhaan ja päinvastoin. Mökö myös koitti hirveästi alistaa pentua astumalla sitä, mikä ei ollut järin siistiä katseltavaa paikoitellen ja piti pistää poika rauhoittumaan makkariin. En oikein tiedä mistä löytäisin meille sellaista mieleistä touhuamista josta olisi hyötyä koirillemme. Se vanha sanonta, "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" tuntuu jonain päivinä pitävän niin paikkansa, että hävettää.
Mököllä oli tässä taas oikein louskutuskausi kun jos olemme kolmistaan ulkona (2 koiraa ja minä) niin jos Mökö reagoi niin se tulee sydämen pohjasta ulvontalouskutusnaisäänellä, jota ei voi edes sanoin kuvailla. Jos se on yksin niin saan ohitukset toimimaan useimmiten tarpeeksi kaukaa ihan mallikkaasti. Luru pystyy ohittamaan pienellä pöhähtelyllä, mutta se laukaisee aina Mökössö naisefektin ja metakan. Lurun saa ohi vaikka se kommentoisikin hetken matkan välein, mutta tuo Mökö alkaa tanssimaan tasajalkaa ja louskutus jatkuu pitkän matkaa. En oikeasti ymmärrä miten mä saan tuon pois ja miksi se käyttäyty toisten koirien kanssa noin... Ymmärrys loppuu aina niissä kohtaa kun haluaisi vajota maan alle häpeästä. Ihmiset usein ajattelevat, että "miksi se ei sano tai tee koiralleen mitään kun se ei osaa käyttäytyä", mutta kun se vain useimmiten pahentaa asiaa. Yksilötreenit ja -lenkit siis kunniaan, asiat sujuu paremmin ja koiralla on korvatkin todennäköisemmin paikalla!
Koirat ovat olleet inasen levottomia tässä kaikenmoisen hulivilin ja vieraiden juoksemisen takia, mutta ei olla treenattu mitään mikä on hirveä sääli. Pitäisi niidenkin kanssa määrätietoisemmin treenata, mutta millä ajalla ja energialla. Varmasti pitää miettiä tuota ajankäyttö ja kurssiaikataulua tässä vielä eli miten kevät hahmottuu ja minkälaisille kursseille on missäkin vuoden vaiheessa tarvetta. Nyt tuntuu ainakin, että näin syksyä vasten pentukursseille on ryysis.
Menen kuuntelemaan Training Eran tapakasvatuskurssia 16.10. alkaen, saa nähdä mitä se pitää sisällään. Voin sitten raportoida ja kommentoida sitä kun olen asian tiimoilta fiksumpi. Toivoisin saavani sieltä jotain uutta itsellenikin, sillä uskoisin että ideologiamme ainakin kohtaavat tästä koiralähtöisestä ja kokonaisvaltaisesta toiminnasta. (Onpas muuten mielenkiintoinen terminologia pari, niitä voisi pohdiskella syvällisemminkin vaikka kuinka paljon…)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
