Ansa tulee kalliiksi... Jouduttiin tänään käymään päivystyksessä, maksoi 124€. Neiti on pissannut verta koko päivän, virtsatientulehdus. Toivottavasti alkaa helpottaan. On rassu pieni ollut vähän vaitonaisempi kuin normaalisti.
Mennään huomenna muuten kuunteleen koirien lihashuoltoluentoa tohon kaupunkiin. Toivottavasti olisi hyvä. =)
Aloitan maaliskuussa muuten Koirahierojakoulutuksessa, voin laajentaa yritykseni toimialaa kattamaan laajemminkin koirien hyvinvointipalveluita. =)
Viime aikoina olen haaveillut myös eläintenhoitajan opinnoista, muun muassa tuo kuulostaisi hyvältä http://www.vak.fi/sasky/sivu.tmpl?sivu_id=2914 että saa nähdä mistä löydän itseni ensi vuonna.
Saatais laajennettua lähivuosina Dogwitin toimintaa.
Mutta nyt koirien kaa löffäileen sohvalle ja katteleen lauantai-illan leffaa.
lauantai 31. tammikuuta 2009
torstai 29. tammikuuta 2009
Päivän linkkivinkki
http://koiranmieli.edublogs.org/
on päivän linkkivinkki. Mielenkiintoisen Helsingin yliopiston alaisen tutkimusprojektin sivut aiheenaan Koiran mieli.
on päivän linkkivinkki. Mielenkiintoisen Helsingin yliopiston alaisen tutkimusprojektin sivut aiheenaan Koiran mieli.
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
Viikon treenikokemukset ja uudet koirakontaktit
Ansa on kyllä todella sitkeä ja välillä rasittavakin. Illalla kun antaa Ansalle ruokaa ja huseeraa kippojen kanssa tiskipöydällä niin tyttö hyppii ja pomppii ja raapii, yrittää tunkea ja venyttää nenäänsä joka paikkaan (myös tiskikoneeseen jos se sattuu olemaan auki) ja kaikkea kamalaa. Emme ole kiinnittäneet siihen mitään huomiota juuri sen takia että se rauhoittuisi ja hoksaisi itse, että millä tavalla meidän huomion saa ja ruuan eli käyttäytymällä nätisti. Kun tämä alkuvaiheshow on ohi, Ansa menee nätisti boxiin odottamaan ruokaa, mutta nenä kasvaa kuin pinokkiolla.
Leikkasimme eilen Ansan kynnet vessassa niin, että Mika piti Ansaa sylissä, syötti välillä lauantaimakkaran palaa. Sain kivuttomasti napsastua Ansan kynsien terää lyhyemmäksi kun ovat niin perkuleen terävät kun neitillä tota energiaa ja intoa pukkaa syliin tullessa tai päälle hyppiessä.
Iltalenkillä eilen treenasin Ansan kanssa. Palkkasin ja kehuin Ansaa kontaktista, jota tyttö otti tosi hyvin. Treenailtiin istumista Kangasalantien varressa autojen häiriössä ja sen sellaista. Ansa reagoi muuten jo aika hyvin myös ulkona suulla tehtävään äänimerkki naksautukseen, jonka tarkoituksena on saada koiran huomio. Treenailimme sitä myös ulkona. Yllättävän positiivinen reaktio noin pieneltä pennulta, olen tyytyväinen.
Loppumatkassa, pihatiellä, otin treeniä Ansan kanssa että tiputin remmin maahan kun Ansa meni mielestäni liian kauas (remmin päähän). Ekalla kertaa Ansa juoksi iloisena postilaatikoille noin 10-15 metrin päähän kunnes tajusi etten seuraakaan ja hetken katsoi minua ja lähti juoksemaan luokseni. Naksautin ja palkkasin kun koira tuli luokseni. Eipä muuten lähtenyt 2-4 metriä kauemmas enää ja joka kerta kun pysähdyin (ehkä 50-100m matka pihatiellä yhteensä), Ansa otti kontaktia ja hakeutui lähelleni ja kulki vierelläni. Ajattelin kokeilla tätä Veli-Matti Ahosen vinkkiä koiran opettamisesta nätisti hihnassa kulkemiseen ja tarkkailemaan liikkeitäni. Tälläi vähän sovelletusti.
Muutenkin Ansa on kova ottamaan kontaktia ja seuraamaan vierellä, tosin juuri pennun innolla höseltäen vinossa ja koko ajan jaloissa pyörimässä vain tienatakseen palkkaa. Hassua ja suloista, mutta välillä vähän hankalaa kun meinaa tulla ison ihmisen alle ja jäädä jalkoihin.
Haluan vahvistaa koiran kontaktia ja sitä, että se oppii seuraamaan minun liikkeitäni ja irrottautumaan vain luvan kanssa läheltäni.
Tähän mennessä olemme Ansan kanssa treenanneet
- katsekontaktia
- huomiomerkkiä alkuun sisällä ja vähän pihassa/korttelin ympärillä
- istumista ja rauhassa odottamista oven avauksen yhteydessä, vain luvan kanssa saa mennä
- ruuan odottamista nätisti boxissa istumalla, kupille saa mennä vasta kun annetaan lupa
- kontaktin ottoa ja omistajan liikkeiden seuraamista ulkona
Ansalla ikää noin 10 viikkoa.
Ulkona olen tehnyt myös sitä, kun koiria tai muita on mennyt niin Ansa saa katsoa, mutta olen koittanut ottaa sitä huomiomerkillä tmv. kontaktiini eli ei menis siihen rähinävaiheeseen. Tässä vaiheessa ihan hyvällä mallilla, mutta pentu on vielä pieni joten katsellaan. Vähän se on alkanut kiinnostumaan muista liikkujista, mutta ei reagoi niihin ihmeemmin ja se onkin se mitä haluan. Vapaana sitten telmitään ja tavataan kavereita ja muuta, mutta hihnassa käyttäydytään nätisti.
Ansa on taas ollut vähän ripulilla =( Taas taitaa mennä maitohappobakteerikuurille riisin kera. Tänään aamulla Ansa sai riisiä, maitohappobakteerijauhetta ja vähän nappuloita liemessä. Katotaan helpottaako yhtään. Muuten kyllä tytön vireystilassa ei ole ongelmata tmv. että masu on vaan vähän löysällä.
Mökön kanssa Ansalla menee jo päivä päivältä paremmin, nukkuvat ja telmivät vierekkäin ja kaikkea jo. Lurun Ansa tapasi viikonloppuna Teiskossa ja se ei juuri noteerannut pentua muuta kuin kerran pari pörähti sille kun Ansa meni liian lähelle ja koitti päästä punkalleen jonka Luru oli vallannut. Äidin koirista Siiri koitti välillä posmoottaa ja välillä kuka roikkui kenenkin poskiparrassa, mutta ei ihmeempää. Ajan kanssa muuttuu vielä paremmaksi =)
Leikkasimme eilen Ansan kynnet vessassa niin, että Mika piti Ansaa sylissä, syötti välillä lauantaimakkaran palaa. Sain kivuttomasti napsastua Ansan kynsien terää lyhyemmäksi kun ovat niin perkuleen terävät kun neitillä tota energiaa ja intoa pukkaa syliin tullessa tai päälle hyppiessä.
Iltalenkillä eilen treenasin Ansan kanssa. Palkkasin ja kehuin Ansaa kontaktista, jota tyttö otti tosi hyvin. Treenailtiin istumista Kangasalantien varressa autojen häiriössä ja sen sellaista. Ansa reagoi muuten jo aika hyvin myös ulkona suulla tehtävään äänimerkki naksautukseen, jonka tarkoituksena on saada koiran huomio. Treenailimme sitä myös ulkona. Yllättävän positiivinen reaktio noin pieneltä pennulta, olen tyytyväinen.
Loppumatkassa, pihatiellä, otin treeniä Ansan kanssa että tiputin remmin maahan kun Ansa meni mielestäni liian kauas (remmin päähän). Ekalla kertaa Ansa juoksi iloisena postilaatikoille noin 10-15 metrin päähän kunnes tajusi etten seuraakaan ja hetken katsoi minua ja lähti juoksemaan luokseni. Naksautin ja palkkasin kun koira tuli luokseni. Eipä muuten lähtenyt 2-4 metriä kauemmas enää ja joka kerta kun pysähdyin (ehkä 50-100m matka pihatiellä yhteensä), Ansa otti kontaktia ja hakeutui lähelleni ja kulki vierelläni. Ajattelin kokeilla tätä Veli-Matti Ahosen vinkkiä koiran opettamisesta nätisti hihnassa kulkemiseen ja tarkkailemaan liikkeitäni. Tälläi vähän sovelletusti.
Muutenkin Ansa on kova ottamaan kontaktia ja seuraamaan vierellä, tosin juuri pennun innolla höseltäen vinossa ja koko ajan jaloissa pyörimässä vain tienatakseen palkkaa. Hassua ja suloista, mutta välillä vähän hankalaa kun meinaa tulla ison ihmisen alle ja jäädä jalkoihin.
Haluan vahvistaa koiran kontaktia ja sitä, että se oppii seuraamaan minun liikkeitäni ja irrottautumaan vain luvan kanssa läheltäni.
Tähän mennessä olemme Ansan kanssa treenanneet
- katsekontaktia
- huomiomerkkiä alkuun sisällä ja vähän pihassa/korttelin ympärillä
- istumista ja rauhassa odottamista oven avauksen yhteydessä, vain luvan kanssa saa mennä
- ruuan odottamista nätisti boxissa istumalla, kupille saa mennä vasta kun annetaan lupa
- kontaktin ottoa ja omistajan liikkeiden seuraamista ulkona
Ansalla ikää noin 10 viikkoa.
Ulkona olen tehnyt myös sitä, kun koiria tai muita on mennyt niin Ansa saa katsoa, mutta olen koittanut ottaa sitä huomiomerkillä tmv. kontaktiini eli ei menis siihen rähinävaiheeseen. Tässä vaiheessa ihan hyvällä mallilla, mutta pentu on vielä pieni joten katsellaan. Vähän se on alkanut kiinnostumaan muista liikkujista, mutta ei reagoi niihin ihmeemmin ja se onkin se mitä haluan. Vapaana sitten telmitään ja tavataan kavereita ja muuta, mutta hihnassa käyttäydytään nätisti.
Ansa on taas ollut vähän ripulilla =( Taas taitaa mennä maitohappobakteerikuurille riisin kera. Tänään aamulla Ansa sai riisiä, maitohappobakteerijauhetta ja vähän nappuloita liemessä. Katotaan helpottaako yhtään. Muuten kyllä tytön vireystilassa ei ole ongelmata tmv. että masu on vaan vähän löysällä.
Mökön kanssa Ansalla menee jo päivä päivältä paremmin, nukkuvat ja telmivät vierekkäin ja kaikkea jo. Lurun Ansa tapasi viikonloppuna Teiskossa ja se ei juuri noteerannut pentua muuta kuin kerran pari pörähti sille kun Ansa meni liian lähelle ja koitti päästä punkalleen jonka Luru oli vallannut. Äidin koirista Siiri koitti välillä posmoottaa ja välillä kuka roikkui kenenkin poskiparrassa, mutta ei ihmeempää. Ajan kanssa muuttuu vielä paremmaksi =)
torstai 15. tammikuuta 2009
Toiminta muuttuu
Ansa on oppinut tällä viikolla kaksi asiaa, mikä on mielestäni hyvä juttu.
Ruokakippo on hyvin ehdollistunut asia ja Ansa tietää vaikka unissaan mitä tehdä kun ruokakippo tai -kaappi kolisee.
Toissapäivänä Ansa itsenäisesti meni boxiin odottamaan ruokaansa kun näki minun nostavan valmiin annostellun ruokakipon käteeni. En ehtinyt vielä edes kääntyä tiskipöydältä boxille päin kun jo näin Ansan sivusilmällä pompsahtavan boxiin odottamaan ruoka-annostaan. Juuri sitä mitä halusin, että minun ei tarvitse sitä sinne houkutella tai muuta vaan se itse käyttää aivojaan miettimällä miten tienaa ruokansa ja mitä siltä haluan. Tässä tapauksessa olemme halunneet opettaa koiran syömään boxissa kolmestakin syystä a) tehdään boxi positiiviseksi b)Ansa saa syödä rauhassa siellä c)Ansa joutuu tekemään "töitä" ansaitakseen ruokansa ja se saa syödä boxissa turvallisesti ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä.
Tästä muodostui hyvin selkeä toimintaketju mihin en ole käyttänyt ainuttakaan käsky- tai vihjesanaa enkä juurikaan mitään muuta opastavaa merkitystä tmv.
Ruokakippo--> boxiin --> ruoka.
Toinen mitä äsken aloitin treenaamaan kun tulimme ulkoa on istuminen ennen oven aukaisua. Aikansa Ansa pällisteli kummissaan kun avasin oven ja suljin sen kun se vääntelehti siinä. Kerran tai pari Ansa nousi ja huomasi, että ovi menee takaisin kiinni ja minun käteni ei tee mitään kun koira nousee. Näinpä Ansa päätti istahtaa, käsi ovelle ja ovi auki ja koira pääsee sisään luvan kanssa.
Pienestä se lähtee, mutta nämä kaikki ilahduttavat aivan suunnattomasti kun näkee koirasta, että se käy tätä ajatusprosessia päässään, että mitä pitää tehdä jotta siitä seuraa se mitä koira ja emäntä haluavat.
Myös Ansan reippaus ulkoiluun on taas palautunut kun on tullut pakkasta ja eilen maahan satoi hyvin hento lumi, juuri sen verran että voi sanoa jotain valkoista olevan maan pinnalla. Hienon neidin mieleen eivät olleet nuo räntäloskakelit ja silloin oli kivempi tehdä pisut sisälle kuin mennä ulos.
Oli muuten nyt ainakin ihan timmiä tavaraa kakat ettei ruikulilla. Pari päivää tässä eleltiin riisivesi maitohappobakteeri kuurilla niin alkaa ilmeisesti helpottamaan. Samoin kuin yskä, en muista että Ansa olisi yskinyt viimeiseen pariin päivään. Jee, voiton puolella ollaan.
Aamulla oli ihana kun Ansa nousi käytyäni vessassa ja lähti tipsuttamaan olkkariin "pisulle", nousin äkkiä ja kaappasin koiran kainaloon, verannan ovi auki ja koira pihalle. Sinne se teki nätisti pisun ja tuli ylen tyytyväisenä ja ylpeänä takaisin =) Hyvä tyttö!
Vaikka on tässä saanut enemmän lattioita siivota kuin viime viikolla, liekö mistä johtuvaa, siihen en ota kantaa. =)
Ruokakippo on hyvin ehdollistunut asia ja Ansa tietää vaikka unissaan mitä tehdä kun ruokakippo tai -kaappi kolisee.
Toissapäivänä Ansa itsenäisesti meni boxiin odottamaan ruokaansa kun näki minun nostavan valmiin annostellun ruokakipon käteeni. En ehtinyt vielä edes kääntyä tiskipöydältä boxille päin kun jo näin Ansan sivusilmällä pompsahtavan boxiin odottamaan ruoka-annostaan. Juuri sitä mitä halusin, että minun ei tarvitse sitä sinne houkutella tai muuta vaan se itse käyttää aivojaan miettimällä miten tienaa ruokansa ja mitä siltä haluan. Tässä tapauksessa olemme halunneet opettaa koiran syömään boxissa kolmestakin syystä a) tehdään boxi positiiviseksi b)Ansa saa syödä rauhassa siellä c)Ansa joutuu tekemään "töitä" ansaitakseen ruokansa ja se saa syödä boxissa turvallisesti ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä.
Tästä muodostui hyvin selkeä toimintaketju mihin en ole käyttänyt ainuttakaan käsky- tai vihjesanaa enkä juurikaan mitään muuta opastavaa merkitystä tmv.
Ruokakippo--> boxiin --> ruoka.
Toinen mitä äsken aloitin treenaamaan kun tulimme ulkoa on istuminen ennen oven aukaisua. Aikansa Ansa pällisteli kummissaan kun avasin oven ja suljin sen kun se vääntelehti siinä. Kerran tai pari Ansa nousi ja huomasi, että ovi menee takaisin kiinni ja minun käteni ei tee mitään kun koira nousee. Näinpä Ansa päätti istahtaa, käsi ovelle ja ovi auki ja koira pääsee sisään luvan kanssa.
Pienestä se lähtee, mutta nämä kaikki ilahduttavat aivan suunnattomasti kun näkee koirasta, että se käy tätä ajatusprosessia päässään, että mitä pitää tehdä jotta siitä seuraa se mitä koira ja emäntä haluavat.
Myös Ansan reippaus ulkoiluun on taas palautunut kun on tullut pakkasta ja eilen maahan satoi hyvin hento lumi, juuri sen verran että voi sanoa jotain valkoista olevan maan pinnalla. Hienon neidin mieleen eivät olleet nuo räntäloskakelit ja silloin oli kivempi tehdä pisut sisälle kuin mennä ulos.
Oli muuten nyt ainakin ihan timmiä tavaraa kakat ettei ruikulilla. Pari päivää tässä eleltiin riisivesi maitohappobakteeri kuurilla niin alkaa ilmeisesti helpottamaan. Samoin kuin yskä, en muista että Ansa olisi yskinyt viimeiseen pariin päivään. Jee, voiton puolella ollaan.
Aamulla oli ihana kun Ansa nousi käytyäni vessassa ja lähti tipsuttamaan olkkariin "pisulle", nousin äkkiä ja kaappasin koiran kainaloon, verannan ovi auki ja koira pihalle. Sinne se teki nätisti pisun ja tuli ylen tyytyväisenä ja ylpeänä takaisin =) Hyvä tyttö!
Vaikka on tässä saanut enemmän lattioita siivota kuin viime viikolla, liekö mistä johtuvaa, siihen en ota kantaa. =)
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Ansan seikkailut
Ansalla on ollut ripuli nyt pari päivää. Tänään aamulla käytimme yli puoli tuntia aikaa lattioiden siivoukseen. Hain tänään apteekista maitohappobakteereita ja sitä annettiin äsken riisin keitinveden kera, joten saa nähdä mikä saldo täällä on huomenaamulla.
Päivän Ansa oli kuulemma ollut aika sippi mummilla ja papalla, nukkunut lähinnä ja yhdet ruikulikakat oli tullut sanomalehden päälle siellä ja vain yhdet pisut ulos. Eli eilinen reissaaminen ja uusien asioiden ihmettely ottivat reilusti voimille. Ansa matkusti bussissa mennen tullen kaupunkiin, oli päivän hoidossa mummilla, oli illan hallilla seuraamassa koulutusta (luentoa) ja vielä Mikan kavereilla kylässä missä oli talo täynnä porukkaa ja pikkumuksujakin. Hieman meinasin ärähtää kyllä kun yksi vieraista karjaisi tai oikein ärähti ANsalle ja kiskoi kaulapannasta kun pentu raukka yritti sohvapöydälle, jossa oli mehevältä haisevia tyhjiä kakkulautasia. Ei mun koiraani tartte kiskoo ja karjua sille "ei". Se ei todellakaan ymmärrä. Kun koiran antoi olla niin se alta aikayksikön rauhoittui ja oli niin väsähti, että nukahti syliin.
Saimme eilen uuden kameran, joten voi olla että tännekin ilmestyy pikapuoliin lisää kuvia Ansasta.
Olin viikonloppuna todella huolissani siitä mitenkä koirat tulevat keskenään toimeen, kun Mökö rähähti pari kertaa pennulle niin että hyvä ettei poskesta ollut hampaat läpi ja silti pentu yritti ja yritti. Alkuviikko on ollut huomattavasti rauhallisempi, pentu ei äskenkään mennyt nenää pidemmälle Mökön boxiin kun sieltä kuului selvällä suomenkielellä et "häivy, tää on mun paikka". Pentu sitten nätisti kääntyi Mökön puuskahdettua boxista ja tuli jalkoihini nukkumaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilolla katselin tuossa äsken iltahämärässä kun tulimme kotiin ja koirat leikkivät tuossa takapihalla, niin Mökökin oli ihan innolla mukana ja pihaa pitkin painettiin ristiin rastiin. Harmi vain ettei siinä saa oikein kunnon spurtteja.
Viikonloppuna pitäisi käydä Teiskossa sopeuttamassa Ansaa juoksuja potevaan Luruun ja äiten koiriin, Lempiin ja Siiriin ja katsoa mitä siitä showsta seuraa. Jotenkin koen huonoa omaatuntoa siitä, että tämä viikko on taas yhtä lentoa ja koirat ovat liian paljon yksin, lähinnä siis Mökö sillä Ansa nyt on ollut päivähoidossa koska en ole halunnut jättää sitä vielä yksin koko päiväksi. Olisi kovin kiva olla enemmän koirien kanssa, mutta niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista, että olen aina ollut kovin huono tässä energian keskittämisessä johonkin tiettyyn paikkaan. Koirissa olisi niin paljon potentiaalia, että. Ongelman ydin on ennemminkin omistajan resurssit ja ajankäytön hallinnan parantaminen.
Tuosta Ansan ruikulista vielä sen verran, että voi olla tullunna rustoista mitä järsi eilen ja toissapäivänä, ei pienen maha aivan vielä kestä moista. Ja sitten tietty ehkä hieman ressi reissaamisesta ja muusta uudessa paikassa pyörimisestä.
Eilen aamupäivällä Ansa vielä yski, mutta enpä ole kyllä kuullut sen sen jälkeen yskivän, että josko se alkaisi pikkuhiljaa hepottamaan.
Sitkeä on sissi tuo Ansa. Oli kuulemma mummilla ja papalla hinkuttanut itsensä sohvalle nukkumaan. Siellä on ehkä hieman matalampi sohva kuin meillä ja siinä on päällä sohvapeite mitä se on todennäköisesti hyödyntänyt itsensä kiskomisessa ylös. Mutta pitää joka tapauksessa olla aika varovainen tuon pennun kanssa rappusissa ja muualla ettei tule mitään häikkää lonkkiin, polviin tmv. kun noiden isojen koirien kanssa sitä ongelmaa on.
Päivän Ansa oli kuulemma ollut aika sippi mummilla ja papalla, nukkunut lähinnä ja yhdet ruikulikakat oli tullut sanomalehden päälle siellä ja vain yhdet pisut ulos. Eli eilinen reissaaminen ja uusien asioiden ihmettely ottivat reilusti voimille. Ansa matkusti bussissa mennen tullen kaupunkiin, oli päivän hoidossa mummilla, oli illan hallilla seuraamassa koulutusta (luentoa) ja vielä Mikan kavereilla kylässä missä oli talo täynnä porukkaa ja pikkumuksujakin. Hieman meinasin ärähtää kyllä kun yksi vieraista karjaisi tai oikein ärähti ANsalle ja kiskoi kaulapannasta kun pentu raukka yritti sohvapöydälle, jossa oli mehevältä haisevia tyhjiä kakkulautasia. Ei mun koiraani tartte kiskoo ja karjua sille "ei". Se ei todellakaan ymmärrä. Kun koiran antoi olla niin se alta aikayksikön rauhoittui ja oli niin väsähti, että nukahti syliin.
Saimme eilen uuden kameran, joten voi olla että tännekin ilmestyy pikapuoliin lisää kuvia Ansasta.
Olin viikonloppuna todella huolissani siitä mitenkä koirat tulevat keskenään toimeen, kun Mökö rähähti pari kertaa pennulle niin että hyvä ettei poskesta ollut hampaat läpi ja silti pentu yritti ja yritti. Alkuviikko on ollut huomattavasti rauhallisempi, pentu ei äskenkään mennyt nenää pidemmälle Mökön boxiin kun sieltä kuului selvällä suomenkielellä et "häivy, tää on mun paikka". Pentu sitten nätisti kääntyi Mökön puuskahdettua boxista ja tuli jalkoihini nukkumaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilolla katselin tuossa äsken iltahämärässä kun tulimme kotiin ja koirat leikkivät tuossa takapihalla, niin Mökökin oli ihan innolla mukana ja pihaa pitkin painettiin ristiin rastiin. Harmi vain ettei siinä saa oikein kunnon spurtteja.
Viikonloppuna pitäisi käydä Teiskossa sopeuttamassa Ansaa juoksuja potevaan Luruun ja äiten koiriin, Lempiin ja Siiriin ja katsoa mitä siitä showsta seuraa. Jotenkin koen huonoa omaatuntoa siitä, että tämä viikko on taas yhtä lentoa ja koirat ovat liian paljon yksin, lähinnä siis Mökö sillä Ansa nyt on ollut päivähoidossa koska en ole halunnut jättää sitä vielä yksin koko päiväksi. Olisi kovin kiva olla enemmän koirien kanssa, mutta niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista, että olen aina ollut kovin huono tässä energian keskittämisessä johonkin tiettyyn paikkaan. Koirissa olisi niin paljon potentiaalia, että. Ongelman ydin on ennemminkin omistajan resurssit ja ajankäytön hallinnan parantaminen.
Tuosta Ansan ruikulista vielä sen verran, että voi olla tullunna rustoista mitä järsi eilen ja toissapäivänä, ei pienen maha aivan vielä kestä moista. Ja sitten tietty ehkä hieman ressi reissaamisesta ja muusta uudessa paikassa pyörimisestä.
Eilen aamupäivällä Ansa vielä yski, mutta enpä ole kyllä kuullut sen sen jälkeen yskivän, että josko se alkaisi pikkuhiljaa hepottamaan.
Sitkeä on sissi tuo Ansa. Oli kuulemma mummilla ja papalla hinkuttanut itsensä sohvalle nukkumaan. Siellä on ehkä hieman matalampi sohva kuin meillä ja siinä on päällä sohvapeite mitä se on todennäköisesti hyödyntänyt itsensä kiskomisessa ylös. Mutta pitää joka tapauksessa olla aika varovainen tuon pennun kanssa rappusissa ja muualla ettei tule mitään häikkää lonkkiin, polviin tmv. kun noiden isojen koirien kanssa sitä ongelmaa on.
maanantai 12. tammikuuta 2009
Pentu päivähoitoon
Musta ei varmaan muuten koskaan voi tulla äitiä jonka pitäisi mennä kodin ulkopuolelle töihin. =) Tuottaa ongelmaa muokata aamujärjestystä, rikkoa rutiinit, menee ihan pasmat meinaan sekaisin.
Vein Ansan mummille ja papalle tuohon keskustaan hoitoon päiväksi kun en sitä jätä 9 viikkoisena 8-9h yksin kotiin vaikka se ehkä nätisti olisikin. Mutta "myöhästyin" tunnin töistä ja jotenkin vaikea orientoitua kun tiedän aina mitä normaaliin aamutouhuiluihini kuuluu ja enkä voi poiketa siitä rituaalista, muuten myöhästyn ja päivä alkaa huonosti kun ressaannun ja alkaa ärsyttämään. Eikä tämä liukuva työaika yhtään helpota oloa kun jos menee myöhemmin töihin mikä on hyvä mahdollisuus sekin, mutta kun pitää sitten olla iltapäivästä pidempään niin sekään ei kuulosta hyvältä. =)
Hohhoijakkaa... Kaikkea sitä pitää opetella =) Musta tuntuu että mun on vaikea orientoitua tähän vauva-arkeen.
Vein Ansan mummille ja papalle tuohon keskustaan hoitoon päiväksi kun en sitä jätä 9 viikkoisena 8-9h yksin kotiin vaikka se ehkä nätisti olisikin. Mutta "myöhästyin" tunnin töistä ja jotenkin vaikea orientoitua kun tiedän aina mitä normaaliin aamutouhuiluihini kuuluu ja enkä voi poiketa siitä rituaalista, muuten myöhästyn ja päivä alkaa huonosti kun ressaannun ja alkaa ärsyttämään. Eikä tämä liukuva työaika yhtään helpota oloa kun jos menee myöhemmin töihin mikä on hyvä mahdollisuus sekin, mutta kun pitää sitten olla iltapäivästä pidempään niin sekään ei kuulosta hyvältä. =)
Hohhoijakkaa... Kaikkea sitä pitää opetella =) Musta tuntuu että mun on vaikea orientoitua tähän vauva-arkeen.
Mietintöjä ruuasta ja koirien käytöksestä
Taitaa muuten ottaa kovemmille kuin ikinä tulin ajatelleeksi tuo Mökön ja Ansan yhteen siedätys, Lurusta puhumattakaan sillä Ansa ei ole nähnyt niin Lurua, Lempiä kuin ei Siiriäkään eli vielä on paljon edessä ja kaikki ovat pienempiä kuin se.
Annoimme eilen illalla koirille rustoluut pakkasesta. Pentu söi ensin normaalin ruokansa nätisti boxissaan ovi kiinni (iso kevythäkki jota olemme tehneet positiiviseksi syöttämällä siellä ruokaa ja totuttamalla pentua sinne) ja sai sinne pienen rustoluun pakkasesta. Mökö sai omansa ja varjeli sitä olkkarissa, no, pentu tietysti ei jaksa ja voi olla koko iltaa boxissa joten se päästettiin pois sieltä ja sitkeä tyttö vähän koitti Mökön lähelle mennä.
Herranjestas kun Mökö rähähti, on se ennenkin rähähtänyt pennulle kun se ei ymmärrä pysyä kauempana, mutta nyt se varmaan rähähti niin että nakkas ihan pennun kaulaan asti kiinni. Pentu hieman säpsähti, mutta ei juuri kummempaa vaan jatkoi menoaan normaalisti.
Se on vähän turhan tyrkky ja sen pitäisi oppia koirien pelisäännöt, jotka muuten meillä toimivat aikaslailla hyvin eli jokainen saa omansa eikä toisen eväille mennä ainakaan silloin kun toinen on siinä. Toki meilläkin safkat vaihtuvat pariinkin kertaan siitä mitä alunperin saatetaan antaa, mutta silloin tämä kaikki tapahtuu Lurun ja Mökön sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä, se on silloin täysin ok. Kissalle joskus nyt koirat rähähtävät jos meinaa tunkea nenänsä kiinni koirien apajille ja hyvä niin, kaikki elukat kuitenkin saavat omansa niin ei tarvi toisten kanssa tapella.
Mökö vietti hetken aikaa illalla pikkuboxissaan (meillä on kotona Ansalle tarkoitettu 1 iso kevythäkki ja muina häkkeinä vanhat 1 kääpiökoiran kevythäkki/kissan häkki ja 2 muovista Clipper 3 kuljetusboxia) ja kun Ansa kieppu uteliaana boxin lähellä niin Mökö purisi ja pörisi niin että koko boxi tärisi vaikka se sai siellä aivan rauhassa jäystää rustoluutaan. No, Ansa pistettiin loppujen lopuksi aidan toiselle puolelle (meillä on sellainen pentuaitaus joka on levitettynä auki ja sillä estetään koirien pääsy mm. työhuoneeseen ja eteiseen ja alueen saa jaettua useampaan osaan, kätevää eikö totta) ja patja mukaan. Aikansa se siellä ulisi surkeana kohtaloaan (ei oikeesti ollut juuri 3 minuuttia kauempaa vaikka mammasta aika tuntui vuodelta, naisilla on paha hoivavietti, hyi minuakin), mutta rauhoittui pian patjalle ja alkoi vetää sikeitä. Mökö päästettiin pois ja tilanne oli rauhoittunut ja suuremmilta konflikteilta vältyttiin.
Tässä on vähän pari ongelmatilannetta joihin pitää miettiä miten suhtautua ja käyttäytyä. Toki pennulle pitää opettaa pelin ja talon säännöt eli miten eletään ja kenenkään nenän edestä ei voi tulla ottamaan omin luvin mitään. Toisaalta myös Mökön pitää osata olla nätisti pennun kanssa ettei tule vahinkoja tai muuta. Mutta voin uskoa kuinka rasittavaa Mököstä on joku roikkuva ja nyppivä pikkupentu selässä tai pyörimässä koko ajan ympärillä ja pöllimässä Mökön safkoja. Että ei ole helppoa silläkään, mutta ehkä tämä tästä, vie aikansa mutta myöhemmin ovat hyviä ystäviä kuten Luru ja Mökö. Muistan kun Mökö tuli niin Luru oli niin loukkaantunut siitä, että minkä pikkupiskin te tänne ootte roudanneet ja muutaman viikon, kuukauden päästä ne makasivat samalla punkalla ja olivat juuri passeli tiimi.
Puhuin varmaan joskus aiemminkin pennun suolen toiminnasta. Tuossa aamulla teimme havainnon ja taas yksi opeteltava asia: heti kun kello soi, pentu kainaloon ja nosta se pihalle. Oli muuten, nyt näin tarkkaan ajateltuna, toinen aamu kun Ansan peti oli märkä, eikä ainakaan tänään kissa ollut päässyt lähelle ko. punkkaa. Tuli meinaan vieraspatjaan viime viikolla läiskä ja nyt koiran punkkaan, joka tosin on noin miljoona kertaa jo kissan kusema ja pesty, että en tiedä mitä sillekin pitäisi tehdä, pestä loputtomasti vai loppuuko kissan kuseskelu ikinä? Eli onko se jotenkin assosioinut kellon äänen pisujen tuloon tai sitten mamma ja pappa ovat vain olleet liian hitaita toimimaan. Pentu on rauhassa siihen saakka kun me nukumme, mutta ilmeisesti silläkin sitten tapahtuu jotain äksöniä kun meissä alkaa olemaan liikettä. Päivän opetus: PENTU HETI ULOS KUN KELLO SOI JA NOUSET
Yksi huomio ja kommentti vielä pitää sanomani. Kaverilla kun oltiin uusi vuosi niin tuli puheeksi ettei ko. koira (Rimi) Hauku ja on 6kk sakemanninpentu uros. No, meilläpä Ansa pitää sitäkin enemmän omaa showtaan ja metakkaa ihanalla pikkusirpakalla äänellään. Usein se komentaa kissaa, eilen kissa oli Ansan isossa boxissa ja ihmettelin miksi Ansa räkyttää boxin edessä. Se komenti kissaa aamulla vessan oven raosta pysymään vessassa ja meinasi tunkea nenälle kunnes kissa lämäytti pari kertaa tassulla Ansaa nenälle, mikä sai vasta Ansan hieman väistämään.
Toivottavasti tästä ei tule mitään isompaa ongelmaa aikuisena, ei oikein ole luhtitaloon suotuisaa kun on naapureitakin.
Yksi ylimääräinen huomioni mistä on siitäkin pakko kirjoittaa, koskee viikonlopun koirakurssia (koulutusohjaajakurssi) missä olimme viikonloppuna Erjan kanssa. Siellä oli valehtelematta joku 8-10 koiraa ihmisillä mukana ja näistä omistajista 80% reagoi koiran ei-toivottuun käytökseen. Tässä tapauksessa ei-toivottu käytös oli esimerkiksi viereisellä koiralla levottomuus ja kommentointi, kerjäsi huomiota ja saikin sitä, tylsää kenties. Myös edessä istuva sakemannipentu 4kk sai huomiota jokaisesta älähdyksestä mitä piti ja omistaja vain palkitsi pentua huomiolla, rapsutuksilla ja kaikella mahdollisella nakilla kun koira kommentoi työväentalon (kurssipaikka) pihaan tulevaa autoa.
Jokaisessa näistä kerroista kyseessä oli hyvin todennäköisesti opittu käytös, välitön vahviste: kun kommentoin --> mamma antaa huomiota, rapsutuksia, puhetta ja mitä vielä, parhaimmassa tapauksessa saan nakkia, makkaraa, luita tmv. Totta kai koiran kannattaa toimia tietyllä tavalla kun se joka kerta saa siitä palkkiota.
Toinen, oikeastaan eilisen päivän opetus oli: ÄLÄ REAGOI tai VAHVISTA tai TEE MITÄÄN silloin kun koira tekee jotain mitä et halua sen tekevän (kyse ei-toivotun käytöksen vahvistamattomuudesta). Koska pääset paljon helpommalla kun olet huomioimatta sen etkä palkitse (anna koiralle mitään mitä se haluaa) sitä sellaisesta käytöksestä mitä et siltä halua, kuten haukkuminen, kommentointi tai levottomana pyöriminen. Vahvista ennemmin niitä rauhallisia ja hiljaisia hetkiä, jolloin koira on nätisti.
MIKSI ON NIIN VAIKEA TAJUTA TÄTÄ SELVÄÄ PÄSSINLIHAA OLEVAA YHTÄLÖÄ: saat mitä vahvistat ja jos vahvistat ei-toivottua käytöstä, saat sitä!
Tiedän kokemuksesta kuinka hävettää silmät päästä jos koira mesoo tai tekee jotain muuta tyhmää, mutta silloin pitäs vaan olla vähin äänin ja mahdollisimman huomaamatta etten vahingossakaan vahvista sitä mitä en halua sen koiran tekevän ja taas tsemppaan sitä silloin kun se tekee oikein ja sitä mitä haluan.
Annoimme eilen illalla koirille rustoluut pakkasesta. Pentu söi ensin normaalin ruokansa nätisti boxissaan ovi kiinni (iso kevythäkki jota olemme tehneet positiiviseksi syöttämällä siellä ruokaa ja totuttamalla pentua sinne) ja sai sinne pienen rustoluun pakkasesta. Mökö sai omansa ja varjeli sitä olkkarissa, no, pentu tietysti ei jaksa ja voi olla koko iltaa boxissa joten se päästettiin pois sieltä ja sitkeä tyttö vähän koitti Mökön lähelle mennä.
Herranjestas kun Mökö rähähti, on se ennenkin rähähtänyt pennulle kun se ei ymmärrä pysyä kauempana, mutta nyt se varmaan rähähti niin että nakkas ihan pennun kaulaan asti kiinni. Pentu hieman säpsähti, mutta ei juuri kummempaa vaan jatkoi menoaan normaalisti.
Se on vähän turhan tyrkky ja sen pitäisi oppia koirien pelisäännöt, jotka muuten meillä toimivat aikaslailla hyvin eli jokainen saa omansa eikä toisen eväille mennä ainakaan silloin kun toinen on siinä. Toki meilläkin safkat vaihtuvat pariinkin kertaan siitä mitä alunperin saatetaan antaa, mutta silloin tämä kaikki tapahtuu Lurun ja Mökön sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä, se on silloin täysin ok. Kissalle joskus nyt koirat rähähtävät jos meinaa tunkea nenänsä kiinni koirien apajille ja hyvä niin, kaikki elukat kuitenkin saavat omansa niin ei tarvi toisten kanssa tapella.
Mökö vietti hetken aikaa illalla pikkuboxissaan (meillä on kotona Ansalle tarkoitettu 1 iso kevythäkki ja muina häkkeinä vanhat 1 kääpiökoiran kevythäkki/kissan häkki ja 2 muovista Clipper 3 kuljetusboxia) ja kun Ansa kieppu uteliaana boxin lähellä niin Mökö purisi ja pörisi niin että koko boxi tärisi vaikka se sai siellä aivan rauhassa jäystää rustoluutaan. No, Ansa pistettiin loppujen lopuksi aidan toiselle puolelle (meillä on sellainen pentuaitaus joka on levitettynä auki ja sillä estetään koirien pääsy mm. työhuoneeseen ja eteiseen ja alueen saa jaettua useampaan osaan, kätevää eikö totta) ja patja mukaan. Aikansa se siellä ulisi surkeana kohtaloaan (ei oikeesti ollut juuri 3 minuuttia kauempaa vaikka mammasta aika tuntui vuodelta, naisilla on paha hoivavietti, hyi minuakin), mutta rauhoittui pian patjalle ja alkoi vetää sikeitä. Mökö päästettiin pois ja tilanne oli rauhoittunut ja suuremmilta konflikteilta vältyttiin.
Tässä on vähän pari ongelmatilannetta joihin pitää miettiä miten suhtautua ja käyttäytyä. Toki pennulle pitää opettaa pelin ja talon säännöt eli miten eletään ja kenenkään nenän edestä ei voi tulla ottamaan omin luvin mitään. Toisaalta myös Mökön pitää osata olla nätisti pennun kanssa ettei tule vahinkoja tai muuta. Mutta voin uskoa kuinka rasittavaa Mököstä on joku roikkuva ja nyppivä pikkupentu selässä tai pyörimässä koko ajan ympärillä ja pöllimässä Mökön safkoja. Että ei ole helppoa silläkään, mutta ehkä tämä tästä, vie aikansa mutta myöhemmin ovat hyviä ystäviä kuten Luru ja Mökö. Muistan kun Mökö tuli niin Luru oli niin loukkaantunut siitä, että minkä pikkupiskin te tänne ootte roudanneet ja muutaman viikon, kuukauden päästä ne makasivat samalla punkalla ja olivat juuri passeli tiimi.
Puhuin varmaan joskus aiemminkin pennun suolen toiminnasta. Tuossa aamulla teimme havainnon ja taas yksi opeteltava asia: heti kun kello soi, pentu kainaloon ja nosta se pihalle. Oli muuten, nyt näin tarkkaan ajateltuna, toinen aamu kun Ansan peti oli märkä, eikä ainakaan tänään kissa ollut päässyt lähelle ko. punkkaa. Tuli meinaan vieraspatjaan viime viikolla läiskä ja nyt koiran punkkaan, joka tosin on noin miljoona kertaa jo kissan kusema ja pesty, että en tiedä mitä sillekin pitäisi tehdä, pestä loputtomasti vai loppuuko kissan kuseskelu ikinä? Eli onko se jotenkin assosioinut kellon äänen pisujen tuloon tai sitten mamma ja pappa ovat vain olleet liian hitaita toimimaan. Pentu on rauhassa siihen saakka kun me nukumme, mutta ilmeisesti silläkin sitten tapahtuu jotain äksöniä kun meissä alkaa olemaan liikettä. Päivän opetus: PENTU HETI ULOS KUN KELLO SOI JA NOUSET
Yksi huomio ja kommentti vielä pitää sanomani. Kaverilla kun oltiin uusi vuosi niin tuli puheeksi ettei ko. koira (Rimi) Hauku ja on 6kk sakemanninpentu uros. No, meilläpä Ansa pitää sitäkin enemmän omaa showtaan ja metakkaa ihanalla pikkusirpakalla äänellään. Usein se komentaa kissaa, eilen kissa oli Ansan isossa boxissa ja ihmettelin miksi Ansa räkyttää boxin edessä. Se komenti kissaa aamulla vessan oven raosta pysymään vessassa ja meinasi tunkea nenälle kunnes kissa lämäytti pari kertaa tassulla Ansaa nenälle, mikä sai vasta Ansan hieman väistämään.
Toivottavasti tästä ei tule mitään isompaa ongelmaa aikuisena, ei oikein ole luhtitaloon suotuisaa kun on naapureitakin.
Yksi ylimääräinen huomioni mistä on siitäkin pakko kirjoittaa, koskee viikonlopun koirakurssia (koulutusohjaajakurssi) missä olimme viikonloppuna Erjan kanssa. Siellä oli valehtelematta joku 8-10 koiraa ihmisillä mukana ja näistä omistajista 80% reagoi koiran ei-toivottuun käytökseen. Tässä tapauksessa ei-toivottu käytös oli esimerkiksi viereisellä koiralla levottomuus ja kommentointi, kerjäsi huomiota ja saikin sitä, tylsää kenties. Myös edessä istuva sakemannipentu 4kk sai huomiota jokaisesta älähdyksestä mitä piti ja omistaja vain palkitsi pentua huomiolla, rapsutuksilla ja kaikella mahdollisella nakilla kun koira kommentoi työväentalon (kurssipaikka) pihaan tulevaa autoa.
Jokaisessa näistä kerroista kyseessä oli hyvin todennäköisesti opittu käytös, välitön vahviste: kun kommentoin --> mamma antaa huomiota, rapsutuksia, puhetta ja mitä vielä, parhaimmassa tapauksessa saan nakkia, makkaraa, luita tmv. Totta kai koiran kannattaa toimia tietyllä tavalla kun se joka kerta saa siitä palkkiota.
Toinen, oikeastaan eilisen päivän opetus oli: ÄLÄ REAGOI tai VAHVISTA tai TEE MITÄÄN silloin kun koira tekee jotain mitä et halua sen tekevän (kyse ei-toivotun käytöksen vahvistamattomuudesta). Koska pääset paljon helpommalla kun olet huomioimatta sen etkä palkitse (anna koiralle mitään mitä se haluaa) sitä sellaisesta käytöksestä mitä et siltä halua, kuten haukkuminen, kommentointi tai levottomana pyöriminen. Vahvista ennemmin niitä rauhallisia ja hiljaisia hetkiä, jolloin koira on nätisti.
MIKSI ON NIIN VAIKEA TAJUTA TÄTÄ SELVÄÄ PÄSSINLIHAA OLEVAA YHTÄLÖÄ: saat mitä vahvistat ja jos vahvistat ei-toivottua käytöstä, saat sitä!
Tiedän kokemuksesta kuinka hävettää silmät päästä jos koira mesoo tai tekee jotain muuta tyhmää, mutta silloin pitäs vaan olla vähin äänin ja mahdollisimman huomaamatta etten vahingossakaan vahvista sitä mitä en halua sen koiran tekevän ja taas tsemppaan sitä silloin kun se tekee oikein ja sitä mitä haluan.
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Pennun yksinoloharjoitus
Videoitu pennun yksinoloharjoittelu lenkin ajan jossa olimme Mökön kanssa sunnuntai-iltana klo 19.30 suurin piirtein, ollut päivän/viikonlopun Mikan kanssa kotona kun allekirjoittanut on istunut koirakurssilla Helsingissä
7:30 minuuttia meni ennen kuin pentu tuli boxista ja kiersi kämpän, kävi juomassa ja palasi boxiinsa, todennäköisesti ylen väsyneenä lenkistä ja mutusteltavista ruuistaan. 8:45 kävi juomassa ja portilla katsomassa (joka on eteiseen mentäessä)
8:57 pentu meinaa koittaa hypätä sohvalle siinä onnistumatta, kävelee ulkoverannan matolle, kävelee kämpän poikki pikkuboxia tutkimaan
9:37 uusi yritys sohvalle, pientä vinkunaa, istahtaa sohvan viereen nurkkaan, tallustaa kämppää, menee aidan viereen, könyää sitä kerran pari ja istuskelee
10:45 makuulle aidan eteen, alkaa ilmeisesti nukkumaan kun rauhoittunut siihen
39:45 nousee ylös, siirtyy ja läsähtää uudelleen, nousee, istahtaa, odottaa, kävelee vesikipulle ja palaa portille juomasta vasta kun olemme aidan tällä puolella emmekä eteisessä
= yhteenvetona, ei paha =)
Väitän, että tässä on pennun pohjassa aika paljon merkitystä, että minkälaisissa oloissa se on saanut kasvaa, koska peruslähtökohta normaalille yksinolollehan on turvallinen alust ja olotila. Koiran on koettava olonsa mukavaksi jäädessään yksin, mutta jos se esimerkiksi pelkää jättämistä tmv. ei yksinolo ole sille helppoa. Tällä hetkellä Ansa ei juuri välitä oven liikkumisista ja hyvä niin, kunhan saadaan pysymään käytös sellaisena, että koira jatkaa touhujaan oven tai eteisen käydessä.
Paljon on viime aikoina ollut keskustelua myös siitä, että yksi syy miksi koirat kärsivät eroahdistusta on liian aikainen vierottaminen pentuetovereista. Eivät koirat niinkään emosta eroamista kammoksu, mutta pentuakavereiden lämpö ja turva. Sen takia moni pentu hakeutuukin lähelle ihmistä ja meillä ainakin ensimmäisenä yönä pentu nukkui Mikan kanssa lattialla patjalla ja rauhoittui vasta sitten kun sen kanssa mentiin alas. Toinen yö meni jo hyvin sängystä käsin koira lattialla ilman ongelmia.
Yksi asia mikä mua harmittaa on mun ja Ansan välinen yhteinen aika. Mika on ollut se joka on ollut Ansan kanssa kotona nämä viisi ensimmäistä päivää. Totta kai pentu leimaantuu helpommin ihmiseen jonka kanssa se viettää enemmän aikaa, joka ulkoiluttaa ja tarjoaa sille ruokaa. Olen ollut töissä ja vielä kurssilla tämän viikonlopun, joten nyt on aika paljon otettava kiinni. Eli mun pitää saada Ansa kiinnostumaan itsestäni ja pitämään minua kannattavana asiana. Työtä on paljon enkä halua tehdä sitä virhettä, että koirasta tulisi vain Mikan koira.
Tyhmä emäntä. Pentu hääräsi sen näköisenä äsken levottomana joten pisu lirahti keskelle lattiaa. Ei taas tajunnut heti päästää ulos kun koira kulki levottomana vain sen takia että kirjoitan tätä niin intensiivesti...
Mutta ei huono saldo, 2 sisällepisu 5 vuorokauden aikana, mutta tyhmiä mokia silti.
Päivän vinkki: opettele lukemaan pentuasi paremmin ja ennen kaikkea reagoimaan niihin asioihin!!!
On muuten pirun sitkeä sissi =) Koittaa taistella ja komentaa milloin kissaa ja milloin Mököä ja saa turpaansa välillä mutta mikään tunnu haittaavan =D
7:30 minuuttia meni ennen kuin pentu tuli boxista ja kiersi kämpän, kävi juomassa ja palasi boxiinsa, todennäköisesti ylen väsyneenä lenkistä ja mutusteltavista ruuistaan. 8:45 kävi juomassa ja portilla katsomassa (joka on eteiseen mentäessä)
8:57 pentu meinaa koittaa hypätä sohvalle siinä onnistumatta, kävelee ulkoverannan matolle, kävelee kämpän poikki pikkuboxia tutkimaan
9:37 uusi yritys sohvalle, pientä vinkunaa, istahtaa sohvan viereen nurkkaan, tallustaa kämppää, menee aidan viereen, könyää sitä kerran pari ja istuskelee
10:45 makuulle aidan eteen, alkaa ilmeisesti nukkumaan kun rauhoittunut siihen
39:45 nousee ylös, siirtyy ja läsähtää uudelleen, nousee, istahtaa, odottaa, kävelee vesikipulle ja palaa portille juomasta vasta kun olemme aidan tällä puolella emmekä eteisessä
= yhteenvetona, ei paha =)
Väitän, että tässä on pennun pohjassa aika paljon merkitystä, että minkälaisissa oloissa se on saanut kasvaa, koska peruslähtökohta normaalille yksinolollehan on turvallinen alust ja olotila. Koiran on koettava olonsa mukavaksi jäädessään yksin, mutta jos se esimerkiksi pelkää jättämistä tmv. ei yksinolo ole sille helppoa. Tällä hetkellä Ansa ei juuri välitä oven liikkumisista ja hyvä niin, kunhan saadaan pysymään käytös sellaisena, että koira jatkaa touhujaan oven tai eteisen käydessä.
Paljon on viime aikoina ollut keskustelua myös siitä, että yksi syy miksi koirat kärsivät eroahdistusta on liian aikainen vierottaminen pentuetovereista. Eivät koirat niinkään emosta eroamista kammoksu, mutta pentuakavereiden lämpö ja turva. Sen takia moni pentu hakeutuukin lähelle ihmistä ja meillä ainakin ensimmäisenä yönä pentu nukkui Mikan kanssa lattialla patjalla ja rauhoittui vasta sitten kun sen kanssa mentiin alas. Toinen yö meni jo hyvin sängystä käsin koira lattialla ilman ongelmia.
Yksi asia mikä mua harmittaa on mun ja Ansan välinen yhteinen aika. Mika on ollut se joka on ollut Ansan kanssa kotona nämä viisi ensimmäistä päivää. Totta kai pentu leimaantuu helpommin ihmiseen jonka kanssa se viettää enemmän aikaa, joka ulkoiluttaa ja tarjoaa sille ruokaa. Olen ollut töissä ja vielä kurssilla tämän viikonlopun, joten nyt on aika paljon otettava kiinni. Eli mun pitää saada Ansa kiinnostumaan itsestäni ja pitämään minua kannattavana asiana. Työtä on paljon enkä halua tehdä sitä virhettä, että koirasta tulisi vain Mikan koira.
Tyhmä emäntä. Pentu hääräsi sen näköisenä äsken levottomana joten pisu lirahti keskelle lattiaa. Ei taas tajunnut heti päästää ulos kun koira kulki levottomana vain sen takia että kirjoitan tätä niin intensiivesti...
Mutta ei huono saldo, 2 sisällepisu 5 vuorokauden aikana, mutta tyhmiä mokia silti.
Päivän vinkki: opettele lukemaan pentuasi paremmin ja ennen kaikkea reagoimaan niihin asioihin!!!
On muuten pirun sitkeä sissi =) Koittaa taistella ja komentaa milloin kissaa ja milloin Mököä ja saa turpaansa välillä mutta mikään tunnu haittaavan =D
perjantai 9. tammikuuta 2009
Naksutinkoulutuksen aloitus 0:sta pennulla
Ensimmäinen kerta elämässäni kun aloitan naksauttamaan aivan pientä pentua. Jotenkin tuntuu, että nuo isommat ovat olleet helpompia kun ne ovat jo alunpitäen siihen mennessä kun olen aloittanut naksutinkoulutuksen treenauksen niin rauhoittua ja keskittyä siihen.
Pentu senkun vouhotti ensimmäiset 5-10 minuuttia ja olisi vaikka kävellyt takaperin selällään päältäni saadakseen namin. Kyllä Ansa sitten hetken päästä ymmärsi, että naksautus ja ennen kaikkea tämän himoitsema nami tulivat vasta sitten kun koira istuu rauhassa ja katsoo omistajaa. Harjoittelimme nimittäin katsekontaktia, joka Ansalla tulee alta kulmain varovasti.
Virheiden lista on pitkä, sieltä löytyvät muun muassa
- ajoitus on hyvin todennäköisesti väärässä, koska pentu touhottaa niin paljon näin alussa, että vaatii uskomatonta keskittymistä merkata juuri oikea toiminto ja kun tuntuu, että raajat ja liikkeet ovat ehtineet jo tuhat asiaa
- itse naksauttaa joko liian myöhään tai ajoissa
- on vaikea päättää ennen harjoitusta, että mikä on se mitä aikoo harjoitella ja mistä naksauttaa eli päättää kriteeriä etukäteen, se tuntuu väkisinkin muokkaantuvan treenauksen aikaan eli onko se istuminen, katsominen vai mikä se sen kertainen "Juttu"
- tilan asettaminen on haastavaa, kun koira pyörii häkkyrää ja hökkyrää ympärilläsi niin kuin iloisen pennun kuuluukin
- koiran saaminen keskittymään tehtävään hommaan on haastavaa ja se, että saa koiran pysymään nk. omassa näkökentässä
Ansa vinkui itsensä kanssani työhuoneeseen kirjoittamaan blogitekstiä ja aikansa ähellettyään kiinni matossa, läsähti seinän vieressä olevan mattopinon päälle nukkumaan. Katsokaas kun tällälailla pentuaikana ei ole järin järkevää pitää kaikkia mattoja lattiassa, jollei halua kallista pesulalaskua.
Ansa syö kuin hevonen ja olisi vaikka valmis kiipeämään Kilimanjarolle saadakseen ruokansa, joten ennen ruoka-aikaa ei ehkä ole paras mahdollinen aika treenata. Mutta toisaalta nimenomaan siinä juuri on se loistava aika, kun koira on nälkäinen ja motivoitunut treenaamaan. Syötin sille iltapäiväsafkan äsken treenin muodossa, opeteltiin istumaan nätisti ja katsomaan naamaan niin kuin jo aiemmin puhuin teille.
Mikä taas huvitti tuossa on tuo pennun materiaalinkulku. Se on 5 minuuttia ruuasta kun tavaraa tulee toisesta päästä ulos. Olemme myös huomanneet, että Ansa asiallisesti ilmoittaa hädästään vikinällä ja levottomuudella. Fiksu tyttö!
Mutta treeniä lisää siis hihnan yläpäähän ajoituksen ja täsmällisyyden kanssa! Pitäisi tatuoida otsaan lause "saat mitä vahvistat, et aina sitä mitä haluat", jotta voisi käydä lunttaamassa sitä otsaltaan aina aika ajoin.
Ollaan tehty Ansan ruokailun kanssa nyt muutaman kerran niin, että se saa ruuan boxista eli meillä on tuossa olkkarissa iso kevythäkki joka menee Ansalle aikuisenakin. Ansa saa ruuan kun menee boxiin ja istuu, jolloin ruokakuppi tulee - rutiineja. Pentu on rauhoittunut sitten ensimmäisen ruuan anto kerran jolloin se hyppi ja sähelsi kuin mikäkin pahempi duracellpupu.
Pentu senkun vouhotti ensimmäiset 5-10 minuuttia ja olisi vaikka kävellyt takaperin selällään päältäni saadakseen namin. Kyllä Ansa sitten hetken päästä ymmärsi, että naksautus ja ennen kaikkea tämän himoitsema nami tulivat vasta sitten kun koira istuu rauhassa ja katsoo omistajaa. Harjoittelimme nimittäin katsekontaktia, joka Ansalla tulee alta kulmain varovasti.
Virheiden lista on pitkä, sieltä löytyvät muun muassa
- ajoitus on hyvin todennäköisesti väärässä, koska pentu touhottaa niin paljon näin alussa, että vaatii uskomatonta keskittymistä merkata juuri oikea toiminto ja kun tuntuu, että raajat ja liikkeet ovat ehtineet jo tuhat asiaa
- itse naksauttaa joko liian myöhään tai ajoissa
- on vaikea päättää ennen harjoitusta, että mikä on se mitä aikoo harjoitella ja mistä naksauttaa eli päättää kriteeriä etukäteen, se tuntuu väkisinkin muokkaantuvan treenauksen aikaan eli onko se istuminen, katsominen vai mikä se sen kertainen "Juttu"
- tilan asettaminen on haastavaa, kun koira pyörii häkkyrää ja hökkyrää ympärilläsi niin kuin iloisen pennun kuuluukin
- koiran saaminen keskittymään tehtävään hommaan on haastavaa ja se, että saa koiran pysymään nk. omassa näkökentässä
Ansa vinkui itsensä kanssani työhuoneeseen kirjoittamaan blogitekstiä ja aikansa ähellettyään kiinni matossa, läsähti seinän vieressä olevan mattopinon päälle nukkumaan. Katsokaas kun tällälailla pentuaikana ei ole järin järkevää pitää kaikkia mattoja lattiassa, jollei halua kallista pesulalaskua.
Ansa syö kuin hevonen ja olisi vaikka valmis kiipeämään Kilimanjarolle saadakseen ruokansa, joten ennen ruoka-aikaa ei ehkä ole paras mahdollinen aika treenata. Mutta toisaalta nimenomaan siinä juuri on se loistava aika, kun koira on nälkäinen ja motivoitunut treenaamaan. Syötin sille iltapäiväsafkan äsken treenin muodossa, opeteltiin istumaan nätisti ja katsomaan naamaan niin kuin jo aiemmin puhuin teille.
Mikä taas huvitti tuossa on tuo pennun materiaalinkulku. Se on 5 minuuttia ruuasta kun tavaraa tulee toisesta päästä ulos. Olemme myös huomanneet, että Ansa asiallisesti ilmoittaa hädästään vikinällä ja levottomuudella. Fiksu tyttö!
Mutta treeniä lisää siis hihnan yläpäähän ajoituksen ja täsmällisyyden kanssa! Pitäisi tatuoida otsaan lause "saat mitä vahvistat, et aina sitä mitä haluat", jotta voisi käydä lunttaamassa sitä otsaltaan aina aika ajoin.
Ollaan tehty Ansan ruokailun kanssa nyt muutaman kerran niin, että se saa ruuan boxista eli meillä on tuossa olkkarissa iso kevythäkki joka menee Ansalle aikuisenakin. Ansa saa ruuan kun menee boxiin ja istuu, jolloin ruokakuppi tulee - rutiineja. Pentu on rauhoittunut sitten ensimmäisen ruuan anto kerran jolloin se hyppi ja sähelsi kuin mikäkin pahempi duracellpupu.
torstai 8. tammikuuta 2009
Pentu ihmettelemässä taloa
Haimme kauan haaveillun suursnautseripentu Ansan eilen Pirkkalasta. Meni kyllä aika myöhäiseksi näin normaalina työpäivänä, mutta oli ainakin perusteellinen kasvattaja, siitä suuret kiitokset Akille ja Liisalle. Tuntui ensimmäistä kertaa turvalliselta viedä pentu kotiin "käyttöohjeiden" kera, vaikka onhan meilläkin nyt koirista kokemusta, mutta ei vinkkejä suurien koirien touhuista ole koskaan liikaa.
Pentu matkusti Mikan sylissä autossa (pakkasta oli miljoona ja ylikin) ja oksensi raukka pieni kun auto pysähtyi kotipihaamme. Muuten se matkasi nätisti ja nukkui sylissä eli osasi rauhoittuakin hyvin.
Mökö tuli Mikan kanssa pihaan vähän vauhdilla ja pentu säikähti, mutta Mökö oli koko ajan hiljaa ja vain uteliaana pälyili uutta tulokasta tietämättä miten siihen pitäisi suhtautua. Myös kissa kuikuili boxin katolta uutta tulijaa ihmeissään koko illan ja tämän aamun. Pentu oli aivan pallo hukassa, että mihin tuli mutta pienen houkuttelun jälkeen se rohkaistui ja mennä touhotti omiaan. Otti omakseen heti lattialla olleen koiransapuskan, luut ja muut herkut. =) Tyttö tietää mikä on hyvää.
Yö ja aamu selvittiin 0:lla pissa-ja kakkaläikällä (hyvä me!), tehokas on ollut kasvattajan sisäsiisteyskasvatus, mutta nyt oli kerran ilmeisesti lirahtanut sisälle, näin Mika sanoi. Mutta fiksu tyttö muuten. Kovin reipas Ansa on ja utelias vaikka hieman Mökö sille pari kertaa ärähtikin, kun vauva meinasi liian lähelle hänen apajilleen tulla.
Ansa myös on selvä uusi tuleva sohvaperuna ja sängyn valloittaja, kova oli meno puskea itseään sohvalle ja sängylle illalla vaikka juuri ylttyi. En vaan välttis haluaisi jakaa sänkyäni aikuisen suursnautserin kanssa, koska jaan sen jo tällä hetkellä 2 käppänän, kissan ja miehen kanssa, ei mahdu kaikki, pitää hankkia pian isompi sänky. Sellainen "apua" välähdys illalla kävi viimeisenä mielessäni, että nukun itse jatkossa varmaan sängyn alla jos elukat valtaavat sänkymme (i really hope not).
Ansa purisi ja murisi jo Mökölle (ja kai vähän pikkuveljelleni Jaakolle) siansaparo suussaan. On muuten ruuan perään ja aika huvittava (toisaalta myös säälittävä) tuo pikkuinen purina pienestä mustasta pitkäsäärestä. =)
Mutta ulkoilma (eilen -15-20 astetta pakkasta) ei oikein lämmittänyt Ansan mieltä, vaikka 85% pissoista ja kakoista tyttö tekikin ulos niin kuin pitääkin.
Jatketaan tarinoita myöhemmin...
Pentu matkusti Mikan sylissä autossa (pakkasta oli miljoona ja ylikin) ja oksensi raukka pieni kun auto pysähtyi kotipihaamme. Muuten se matkasi nätisti ja nukkui sylissä eli osasi rauhoittuakin hyvin.
Mökö tuli Mikan kanssa pihaan vähän vauhdilla ja pentu säikähti, mutta Mökö oli koko ajan hiljaa ja vain uteliaana pälyili uutta tulokasta tietämättä miten siihen pitäisi suhtautua. Myös kissa kuikuili boxin katolta uutta tulijaa ihmeissään koko illan ja tämän aamun. Pentu oli aivan pallo hukassa, että mihin tuli mutta pienen houkuttelun jälkeen se rohkaistui ja mennä touhotti omiaan. Otti omakseen heti lattialla olleen koiransapuskan, luut ja muut herkut. =) Tyttö tietää mikä on hyvää.
Yö ja aamu selvittiin 0:lla pissa-ja kakkaläikällä (hyvä me!), tehokas on ollut kasvattajan sisäsiisteyskasvatus, mutta nyt oli kerran ilmeisesti lirahtanut sisälle, näin Mika sanoi. Mutta fiksu tyttö muuten. Kovin reipas Ansa on ja utelias vaikka hieman Mökö sille pari kertaa ärähtikin, kun vauva meinasi liian lähelle hänen apajilleen tulla.
Ansa myös on selvä uusi tuleva sohvaperuna ja sängyn valloittaja, kova oli meno puskea itseään sohvalle ja sängylle illalla vaikka juuri ylttyi. En vaan välttis haluaisi jakaa sänkyäni aikuisen suursnautserin kanssa, koska jaan sen jo tällä hetkellä 2 käppänän, kissan ja miehen kanssa, ei mahdu kaikki, pitää hankkia pian isompi sänky. Sellainen "apua" välähdys illalla kävi viimeisenä mielessäni, että nukun itse jatkossa varmaan sängyn alla jos elukat valtaavat sänkymme (i really hope not).
Ansa purisi ja murisi jo Mökölle (ja kai vähän pikkuveljelleni Jaakolle) siansaparo suussaan. On muuten ruuan perään ja aika huvittava (toisaalta myös säälittävä) tuo pikkuinen purina pienestä mustasta pitkäsäärestä. =)
Mutta ulkoilma (eilen -15-20 astetta pakkasta) ei oikein lämmittänyt Ansan mieltä, vaikka 85% pissoista ja kakoista tyttö tekikin ulos niin kuin pitääkin.
Jatketaan tarinoita myöhemmin...
perjantai 2. tammikuuta 2009
Toiminnon vieminen käskyn alle
Treenasimme halilla inventaarion tekemisen jälkeen Lurun kanssa kosketuskepin viemistä käskyn alle. Sain tälläisen ahaa elämyksen luettuani kaverini Sakemannilehdestä Veli-Matti AHosen naksutinkoulutusartikkelia, että "niin joo, näinkin pitäisi, mutta on vähän jäänyt".
Tällä "käskyn alle viemisellä" tarkoitan siis sitä, että koira tekee tietyn toiminnon vasta kun sanon. Treenattiin Lurun kanssa kosketuskepillä sitä niin, että koira sai naksautuksen ja namin vasta kun olin ensin sanonut "koske". Aiemmin olen palkinnut naksautuksella ja namilla koiraa jokaisesta kosketuksesta kuonolla kosketuskeppiin, mutta nyt vain niistä kerroista kun sanon ensin "koske" ja koira sen jälkeen menee koskemaan kuonollaan keppiä, saa naksautuksen ja sen jälkeen namin.
Alkuun oli hieman hankalaa ja Luru tuijotti minua kummissaan ja odottavasti, että missä hänen naminsa ja naksunsa on, mutta lopulta istui ja odotti kunnes sanoin "koske" ja se hetken aikaa katsoi minua ja meni koskemaan.
Tätä treenaillaan lisää...
Mökön kanssa treenasimme hallin pihalla ulkona ihanan kirpsakassa pakkassäässä (upea ilma, mutta niin pirun kylmä...) vapaana oloa ja luokse tuloa. Voi kuinka nätisti Mökö tuli luokse ja istui eteeni =) Upeaa ja niin snautserimaista "aina valmis, mitä seuraavaksi tehdään" -asennetta. Eikä onneksi häiriintynyt vaikka naapurin tätsykän ravaaminen (loistava treenihäiriötekijä!) häirinnyt Mököä ja vaikka se sitä välillä meinasi jäädä katsomaan, se otti hetkessä taas kontaktia ja mukava treenihetki kanssani jatkui.
Kun tämän käytöksen saisi haltuun yleisemmälläkin ja vilskeisemmällä paikalla niin avot, olen todella tyytyväinen. Mutta kun mietti tilannetta esimerkiksi kesän alussa, on tapahtunut valtava muutoskehitys ja yksi iso syyllinen tähän on Veli-Matti Ahosen naksutreenit kesällä mikä edesauttoi tilannetta. Koira on myös rauhoittunut ja keskittyy nykyisin jo kohtuu hyvin meidän hommiin ja treenaamiseen vaikka ympärillä tapahtuisikin jotain.
Tällä "käskyn alle viemisellä" tarkoitan siis sitä, että koira tekee tietyn toiminnon vasta kun sanon. Treenattiin Lurun kanssa kosketuskepillä sitä niin, että koira sai naksautuksen ja namin vasta kun olin ensin sanonut "koske". Aiemmin olen palkinnut naksautuksella ja namilla koiraa jokaisesta kosketuksesta kuonolla kosketuskeppiin, mutta nyt vain niistä kerroista kun sanon ensin "koske" ja koira sen jälkeen menee koskemaan kuonollaan keppiä, saa naksautuksen ja sen jälkeen namin.
Alkuun oli hieman hankalaa ja Luru tuijotti minua kummissaan ja odottavasti, että missä hänen naminsa ja naksunsa on, mutta lopulta istui ja odotti kunnes sanoin "koske" ja se hetken aikaa katsoi minua ja meni koskemaan.
Tätä treenaillaan lisää...
Mökön kanssa treenasimme hallin pihalla ulkona ihanan kirpsakassa pakkassäässä (upea ilma, mutta niin pirun kylmä...) vapaana oloa ja luokse tuloa. Voi kuinka nätisti Mökö tuli luokse ja istui eteeni =) Upeaa ja niin snautserimaista "aina valmis, mitä seuraavaksi tehdään" -asennetta. Eikä onneksi häiriintynyt vaikka naapurin tätsykän ravaaminen (loistava treenihäiriötekijä!) häirinnyt Mököä ja vaikka se sitä välillä meinasi jäädä katsomaan, se otti hetkessä taas kontaktia ja mukava treenihetki kanssani jatkui.
Kun tämän käytöksen saisi haltuun yleisemmälläkin ja vilskeisemmällä paikalla niin avot, olen todella tyytyväinen. Mutta kun mietti tilannetta esimerkiksi kesän alussa, on tapahtunut valtava muutoskehitys ja yksi iso syyllinen tähän on Veli-Matti Ahosen naksutreenit kesällä mikä edesauttoi tilannetta. Koira on myös rauhoittunut ja keskittyy nykyisin jo kohtuu hyvin meidän hommiin ja treenaamiseen vaikka ympärillä tapahtuisikin jotain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
