Ansan uintireissut ja viikon muut kuulumiset

Ansa kävi tänään uimassa oikein urakalla, mikä vesipeto. Lähti meidän perässä Teiskossa uimaan kun oli ensin hetken messunnut laiturilla että "mihin te meette, mamma, älkää hukkuko, tänne ja heti! "-messuaan. Mikan kädet näyttävät tällä hetkellä lähinnä siltä, että mies raukka suunnittelisi itsemurhaa ja olisi viillellyt kätensä ihan verille ja mulla on niskassa yksi pahan näköinen ja kipeä raapimus. Ansa kun tuli niin se tuli päälle vedessä ja tykö niin, että sitä pitä pitää kädellä kauempana eikä ihan aina onnistunut ohjaamaan sitä takaisin järveen. Meni kerran raukka laiturin allekin ja koitti monesti tulla laiturilta ylös, mutta koitettiin opettaa että uisi rantaan laiturin vierestä niin ei satuttaisi itseään. Multa jo joskus keväällä joku työkaveri kysys kun joku koira oli raapinut käteen pahat jäljet, et mitä meillä oikein tapahtuu, harrastetaanko meillä perheväkivaltaa. Ei voinut kuin nauraa, nuo koirat (ja kissa) On välillä semmonen yhdistelmä ja ittekseenkin että saa pipoo pidellä.
Aika mahdottoman vekkulin (tosin myös tapaturma-alttiin) näköistä tuo Ansan meno. Ja kuka sanoikaan että suurnautseri ei olisi niin vekkuli olento. =) Aivan loistotapaus. Ja kyllä kun joskus päästään maalle muuttamaan niin siellä pitää iso koira olla.

Eilen muuten harjoiteltiin tuota sisääntulotilannetta yhden tutun kanssa joka tuli muksujen kanssa. Ulkona oleva osio oli aika fiasko, Ansa messusi minkä kerkesi, sisällä taas rauhoittui ihan kivasti niin kauaksi aikaa kun vieraat liikkuivat. No, Ansa pistettiin loppupeleissä makkariin mut huusi sielä (ei onneks tullut aidasta yli vaikka pääsisikin), ei rauhoittunut ollenkaan. No, myöhemmin siitä sitten Mika lähti veljensä kanssa (Ansa oli ok veljen tulon suhteen, ei niin tyypillistä messua tosin oli nähnyt veljen juuri kahtena edellisenä vklpkin) ja jäin yksin koirien ja vieraiden kanssa. Otin Ansan sisälle ja terassille, vieraat kävivät vessassa (äiti+ 2 pientä lasta, 3,5v ja 6kk). Ansa rauhoittui ihan kivasti terassilla, tein "katse -naks -nami " harjoitusta katseesta vieraisiin ja rauhallisuudesta. Ansa kävi siinä sitten haistelemassa muksun ja ne ja tilanne oli ok. PIkkasen Ansa reagoi kun muksu liikkui liikaa ulkotuolilla ja onnistui säikäyttämään pienen syöksähtämällä ja haukahtamalla lasta kohti (huono tapa ja pelottava pienestä ihmisestä). No, sain Ansan rauhoittumaan kunnes muksu alkoi tahattomasti leikkiä jätskilusikalla ja suullaan ja siitä kuului kummallista ääntä johon Ansa reagoi. On mokoma aika herkkä reagoimaan erilaisiin ääniin tai liikkeeseen mistä pitäisi päästä poiskin, paitsi tietty oman väen messuun ja touhuiluihin ei juuri korviaan lotkauta.

Ansa oli koko sen ajan todella levoton kun vieraat oli meillä, sen 3,5-4h ja rauhoittui vasta sit yliväsyneenä kun vieraat lähtivät, jäi sitten nukkumaan sisälle kun mentiin kiipeileen mettään poikien kanssa. Luru pärjäsi todella hyvin pienten kanssa kun päästin sen tohon, ei välittänyt pätkääkään, touhuili omiaan ja oli taas tosi helppo oma itsensä. Mökökin varmaan olisi rauhoittunut, näki vilaukselta mut oli sit parempi pistää se työhuoneeseen niin sai olla sielä rauhassa. Mökö kun ei muutenkaan ole mikään hirmu hyvä ihmisten -saati sitten pikkuihmisten kanssa kun pelkää niitä.
Ja kyllä mä hirmu hyvin ymmärrän jos ite on siinä 80-100cm korkeudessa että kun toinen samankorkunen tulee kita auki loukottaan siinä niin kyllä määkin säikähtäisin. Mä perustan kohta henkilöstövuokrausfirman jossa vuokrataan mm. pikkulapsia koirakoulukäyttöön, "lainaa ja totuta koirasi turvallisten ja mukavien lasten kanssa lapsiin" -idealla. Oisko pieni suksee tai sitten pitäisi itse hankkia niitä lapsia ja totuttaa koirat siihen, mutta tiedä miten ne sitten reagoisivat jos olisikin oma lapsi joka vain jäisi meille eikä lähtisikään pois. En mä tiedä kuinka erilainen tilanne se silloin olisi, haiseeko vauva sitten meiltä tai tottuvatko koirat siihen helpommin kun se tulee meidän kanssa vai mitä... En tiedä, se jää nähtäväksi joskus hamassa tulevaisuudessa...

Olin yrttikurssilla torstain ja perjantain ja siellä sain paljon uusia vinkkejä taas viherpiiperrykseen koirien kanssa.
Mitä enemmän opiskelen ja hankin tietoa (tieto muuten lisää tuskaa todistetusti) sitä vakuuttuneemmaksi tulen koiran luonnollisen ruokinnan, terveydenhoidon ja koulutuksen tärkeydestä ja merkityksestä. Olen jo useita vuosia vastustanut tätä yltiöteollistumista ja yhteiskunnan työkeskeisyyttä ja kaikkea muuta hössötystä, että...
Tuntuu kuin koiratkin olisivat aivan liikaa inhimillistettyjä, monelle jotain lapsen korvikkeita ja jenkkihöperöistä tuttuja puettuja chiahuakoiria. Yöks...
Tänään taas huomasin kun oltiin maalla kun koirat nauttivat siitä arkipäivästä, Ansa viiletti pitkin peltoa ylen onnellisena, juoksi innoissaan maalla järveen ja touhusi kaikkea muutakin mitä koiran pitää! Pikkukoirat ottivat biitsillä arskaa (Luru eritoten nauttii siitä, usein iltapäivisinkin viikolla on pyytänyt päästä terassille kun olen tullut kotiin ja käy siinä sitten köllöttelemään auringon lämpöön) ja telmivät pihanurmella ilman huolen häivää, kyttääviä tai ärsyyntyneitä naapureita jotka valittaisivat koiran metelistä tmv. Tosin ei meillä VIELÄ ole tullut kukaan sanomaan noiden koirien meukkaamisesta mitään... Tosin sitä odotellessa, oli lauantai-aamupäivälläkin niin kamala messu kun oli noi edellä mainitut vieraat käymässä että melkein olisi tehnyt Ansa viedä jenkkilään missä tehdään jotain leikkauksia koirille jolloin ne eivät voi enää haukkua. Hyi kamala, no joo, en nyt tosissaan, mutta tuo on asia josta pitää päästä eroon ja se vaatii työtä. Siitä tuli joskus dokumentti telkkarista, aika kamalaa. Kyllä koiran pitää olla koira ja koiran työ on haukkua, se on sen kieli. Mistä tulikin vielä se mieleeni, että yllättävän paljon viime aikoina tullut vastaan koiranomistajia jotka a)säikähtävät b)pelkäävät c)eivät voi sietää koiraa joka haukkuu ja mun mielestä se on aivan eriskummallista ja järkyttävää koska se on koiralle luonnollista (tosin toki riippuu, että minkälaista haukkua se on, mutta noin periaatteessa). Ottaisivat ihmiset sitten kissan tai liskon niin ei pitäisi ääntä tai olisi häiriöksi...

Tuosta yrttikurssista piti vielä sanomani se, että ostin sieltä homeopaattista ainetta Ansalle ja aion kokeilla helpottaisko sen avulla tuo automatkustaminen. Nyt on pitkään jo vedetty Dappia, mutta sekin on kovin teollinen ja keinotekoinen valmiste. Rauhoittunut se on autossa juu eikä hyppää sieltä heti enää pois, on jopa pari kertaa ihan mennyt pötköttämään sinne häkkiinsä eikä köhnötä jähmettyneenä paikoillaan. Mutta ei se sinne itte hyppää niin kuin joskus tässä keväällä saatiin meneen se itte sinne kun treenattiin tosi paljon sitä kaikella herkulla, että käytiin syömässä autossa kaikki safkat. Pitäis ehkä tehdä sitä vielä lisää uusintana et tää lähtis sujuun, niin kun ton hopeopatian tukihoitona tai toisinpäin, et homeopatia toimis ton harjoittelun tukihoitona.

Sisääntuloharjoituksia ja muita managment -ratkaisuja

Heissuli vei pitkästä aikaa armon blogin lukijat.

Meillä elellään normaalia arkea, reissun jälkeiset hötkyilyt koirilla ovat alkaneet tasoittua ja olemme harrastaneet viime aikoina hieman managment-ratkaisuja. Sain monen viikon puhumisen ja yrittämisien jälkeen portin tuohon eteiseen suulle, että koirat eivät pääse eteiseen kun ne ovat kotona. Aika hyvä, eteistila rauhoitettu pukemiselle ja riisumiselle, mutta tuosta on myös seurannut pieni "ongelmakäytöksen muutos" jos näin voi sanoa. Pohdiskelimme meinaan tuossa yhtenä päivänä mieheni kanssa tuota asiaa. Voi myös olla niin, että portti on kiihdyttänyt uudenlaisen käyttäytymismallin, jossa Ansa loukottaa tuhatta ja sataa hyppien porttia vastaan kun joku tulee, ovi käy tmv. Tästä kun vielä päästään eroon niin avot. Olemme muutaman kerran onnistuneet tilanteissa välttää tuo käyttäytymismalli tarjoamalla Ansalle jotain muuta korvaavaa toimintoa.

Viikonloppuna meillä oli Ekblomin Malin ystävänsä kanssa yökylässä, kun olivat kanakurssilla tuossa kylällä, majoittuivat sitten meillä. Oli ihan mielenkiintoisia koiramaisia keskusteluja, mutta myös yksi ihan kokeilemisen arvoinen harjoitus vieraiden tuloon.

- Vieraat odottavat pihassa ja keskustelevat omiaan, eivätkä välitä meistä
- Ansan kanssa toinen tulee (koira hihnassa) ulos, palkkaa kun koira on hiljaa ja katsoo vieraita
- Kävellään hiljalleen vieraita vastaan, mennään noin 1-2 metrin päähän, tehdään paikallaan jotain koiran osaamaa temppua, esim. meillä kämmeneen koskettamista
- Palkataan koiraa siitä kun se katsoo vieraita ja sen jälkeen omistajaa
- Odotellaan, vieraat lähtevät siirtymään sisätiloihin ja jäädään itse koiran kanssa ulos, tehdään sen osaamaa temppua ja palkataan siitä kun koira katsoo vieraita/vieraiden suuntaan ja sen jälkeen omistajaan
- Vieraat odottavat sisällä keittiön ruokapöydän ääressä, eivät kiinnitä mitään huomiota koiraan
- Ansan kanssa tullaan sisälle niin, että se on hihnassa ja käydään istumaan esim. sohvalle, vieraat ovat edelleen paikoillaan keittiön pöydän ääressä
- Ansaa palkataan vieraisiin katsomisesta ja siitä, että se katsoo vieraisiin ja sen jälkeen omistajaan
- Koiraa palkataan ja kehutaan kun se on rauhallinen

Harjoituksessa esiintyviä ongelmia:
- Koira reagoi nopeasti, louskutus tulee silmänräpäyksessä!
- Koira oppii/on oppinut käyttäytymismallin (en todellakaan tiedä mistä, ei ainakaan multa) jossa "louskutus- missä nami -louskutus- missä nami?, mä oon mamma tosi hyvä, kato nyt, missä nami". Tämä on kyllä hyvä kysymys, sillä mä olen ehkä meistä se pitkäpinnaisempi Ansan suhteen kuin mies. Mä olen 95% huomioimatta koiraa jos se melttoo kauheesti jossain ja koitan saada koiran huomaamaan, ettei se saa toiminnastaan palkintoa. Mies sen sijaan pimahtaa ehkä nopeammin ja ärähtää koiralle, että "nyt rauhassa" tmv. Tää on sinällään huono, koska se koira kyllä oppii helposti mistä saa palkinnon ja mistä ei, kuten tuollainen "louskutus -missä palkinto?" -tilanne, joka on hyvin yleinen =)


Ansa kävi pari viikkoa sitten elämänsä ensimmäisen kerran tekemässä jälkeä meidän jälkikurssilla, tehtiin makkarajälkeä. Ja Ansa meni aikasta hyvin. =)

Luru oli kurssikoirana maanantai-iltana ja huomasinpa vaan taas siitäkin koirasta kuinka se on oppinut kommentoimaan kaikkiin vastaantulijoihin (oltiin Bob&Piaffella) kommentointihaukkua ja ennen kaikkea huomionhakuhaukkua. Kun Luru komentaa, siihen kiinnitetään huomiota ja sain sen oikeesti olemaan hiljaa kun komensin vieraat olemaan kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Jehee, onnistuin, mutta kyllä se alkumelttoominen oli välillä aika kimottavaa niin että eräs saksalaisrouva joka oli asiakkaanani piteli korviaan, ei tosissaan ollut tottunut koiraan joka haukkuu (itsellään oli pieni valkoinen lamppuharjakoira). Hah...

Mutta joo, olenko kertonut, että Mökö ei enää saa vartin-puolen tunnin louskutuskohtauksia ulkona, riittää kerta pari. =) Siihen nähden, kun tiedän lähtötilanteen tai mitä se oli pahimmillaan, olen tosi tyytyväinen. Toki tämä nykyinenkin käytös saattaa tuntua ohikulkijasta ärsyttävältä, mutta eipä ole heidän asiansa. Sitäpaitsi haukku on koiran kieltä ja jos toinen jännittää/pelkää, niin minkäs teet että pitää kommentoida.