Viime kerrasta onkin jo aikaa. Kevät on tuonut mukanaan monia muutoksia elämäntilanteeseemme perheenä, joista teillä ei ole vielä tietoakaan. Muutimme maalle "kommuunielämää" viettämään tilapäisesti myytyämme oman asuntomme. No, tämä talo on siis meidän ja ylimääräiset asukit muuttavat omaan kotiinsa naapuriin rakennusprojektin valmistuttua kesän lopussa. Tällä hetkellä samoissa nurkissa siis pyörii 4 kääpiösnautseria ja suursnautseri sekä neljä aikuista ihmistä ja tietenkin perheen uusin tulokas, kolme viikkoinen pikku prinsessa.
Koirien kanssa on menty paljon eteenpäin, etenkin Ansalle maalle muutto rauhaan on tehnyt hyvää. Pikkukoirilla nyt on pikkasen ärsyttävää huomiohaukkumista, eritoten Lurulla (paha tapa)ja Mököllä on erityisesti tuossa omalla pihatiellä "räykkämeukkakissajahtaus" -kohtauksia usein. Muuten menee hyvin. Jaakko on ottanut pikkukoiria välillä kaupunkiin hoitoon ns. harjoituskappaleeksi, haaveilee kun ottavansa oman koiran syksyllä. Hoitojaksot on sitten mukavasti helpottaneet täällä tilannetta, kun on ollut vähemmän ulkoilutettavia. =)
Pienet ovat ihmetelleet uutta prinsessaa, Luru vähän vähemmän välittää, Mökö hyppää useammin sohvalle viereen ja tulee nätisti haistelemaan ja katselemaan pikkuprinsessaa.
Ansakin on ottanu lungisti. Välillä Ansa tulee huolestuneena katsomaan kun pikku neiti vikisee jotain, mutta muuten se on tyytynyt haistelemaan tai katselemaan kauempaa.
Nyt sitten tässä vietellään äitiyslomaa, ulkoilutetaan koiria ja sen semmoista kotihommia. Koirien kanssa on oltu tänä keväänä huomattavasti normaalia enemmän. Tässä elämää jatkellaan ja puuhastellaan...
torstai 10. kesäkuuta 2010
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Uuden vuoden valvojaisia
Olen tietoisesti jättänyt kirjoittamatta tänne viime aikaisia kuulumisia Ansan touhuiluista tai koiruista. Toisaalta, itselleni tämä on järkyttävän hyvää terapiaa käydä asioita läpi kirjoittamalla ja saada palautetta, ideoita ja kannustusta teiltä rakkaat lukijat. Joskus se myös vie tarkoituksensa ulkopuolelle ja on ollut ehkä turvallisempaa käsitellä näitä asioita verkkosivujen ulkopuolella.
Ansan kanssa elämä on hyvin vaihtelevaa, tässä oli jo pitkä hyvä kausi, nyt taas tuntuu kuin tytöllä olisi alkanut uusi murkkukausi ja remmin päässä kärvistellään enemmän ja vähemmän. Yksinkertaisesti, Ansa kävi tänään taas ihan järkyttävillä ylikierroksilla remmilenkillä, joka kohtaan olisi pitänyt päästä ja singota sata lasissa. Suursnautseri kyllä oikein todellinen nollasta sataan sekunnissa -tyyppi.
Sisätreenit ja ihmisten vastaanotto ovat kuitenkin edenneet huiman askeleen syksyssä, treeniä on tehty (ajoittain) todella aktiivisestikin ja sitten on taas hieman hiljaisempiakin kausia. Pitäisi vain jostain saada lisää niitä koehenkilöitä.
Tänään on päivä jolloin voi vain esittää raskaan ja väsyneen huokauksen, monestakin syystä, mutta toivottavasti edessä oleva nukuttava yö helpottaa taas tilannetta.
Mökö on ottanut loppusyksyn mittaan mallia jostain ja alkanut kommentoimaan jokaikiselle vastaantulevalle jotain. Tai no, tämäkin riippuu hieman päivästä, mutta noin yleensä. Muuten ukosta on tullut ihan löpsykkä keväisen leikkauksen jälkeen, kerjää huomiota kuin mikäkin.
Lurullekin kuuluu ihan hyvää, tulee tyttö tuossa nätisti joukon jatkona. Nyt on vaan ollut niin kovat pakkaset, että eritoten meidän pikkuset ovat olleet sitä mieltä, että "täällä ulkona ei nyt tartte kovin kauaa viipyä, tassut palelevat".
En tiedä palelluttiko Ansakin tassunsa joululomalla kun oltiin aika paljon pitkillä mettälenkillä vaikka oli kylmä, kun nyt tuntuu että herkemmin kans nostelee tai alkaa nyhtään lumipaakkuja tassuistaan. No, kelleppä tuo -20 asteen pakkanen mukava olisi.
Nyt onneksi helpotti tänään, oli vain -5- -10 astetta pakkasta.
Monet itkut olisi jäänyt itkemättä ilman Ansaa, mutta myös monet naurut ja ilonhetket kokematta. Että eipä näitä karvakorvia pois ikinä vaihtaisi, vaikka välillä tuntuu kuin eläisikin jossain lastenkodissa tai päiväkodissa, on sen verta vauhdikasta menoa. Onneksi on aina yö ja yön jälkeen seuraava, helpottavampi päivä ja uusi mahdollisuus. =)
Ansan kanssa elämä on hyvin vaihtelevaa, tässä oli jo pitkä hyvä kausi, nyt taas tuntuu kuin tytöllä olisi alkanut uusi murkkukausi ja remmin päässä kärvistellään enemmän ja vähemmän. Yksinkertaisesti, Ansa kävi tänään taas ihan järkyttävillä ylikierroksilla remmilenkillä, joka kohtaan olisi pitänyt päästä ja singota sata lasissa. Suursnautseri kyllä oikein todellinen nollasta sataan sekunnissa -tyyppi.
Sisätreenit ja ihmisten vastaanotto ovat kuitenkin edenneet huiman askeleen syksyssä, treeniä on tehty (ajoittain) todella aktiivisestikin ja sitten on taas hieman hiljaisempiakin kausia. Pitäisi vain jostain saada lisää niitä koehenkilöitä.
Tänään on päivä jolloin voi vain esittää raskaan ja väsyneen huokauksen, monestakin syystä, mutta toivottavasti edessä oleva nukuttava yö helpottaa taas tilannetta.
Mökö on ottanut loppusyksyn mittaan mallia jostain ja alkanut kommentoimaan jokaikiselle vastaantulevalle jotain. Tai no, tämäkin riippuu hieman päivästä, mutta noin yleensä. Muuten ukosta on tullut ihan löpsykkä keväisen leikkauksen jälkeen, kerjää huomiota kuin mikäkin.
Lurullekin kuuluu ihan hyvää, tulee tyttö tuossa nätisti joukon jatkona. Nyt on vaan ollut niin kovat pakkaset, että eritoten meidän pikkuset ovat olleet sitä mieltä, että "täällä ulkona ei nyt tartte kovin kauaa viipyä, tassut palelevat".
En tiedä palelluttiko Ansakin tassunsa joululomalla kun oltiin aika paljon pitkillä mettälenkillä vaikka oli kylmä, kun nyt tuntuu että herkemmin kans nostelee tai alkaa nyhtään lumipaakkuja tassuistaan. No, kelleppä tuo -20 asteen pakkanen mukava olisi.
Nyt onneksi helpotti tänään, oli vain -5- -10 astetta pakkasta.
Monet itkut olisi jäänyt itkemättä ilman Ansaa, mutta myös monet naurut ja ilonhetket kokematta. Että eipä näitä karvakorvia pois ikinä vaihtaisi, vaikka välillä tuntuu kuin eläisikin jossain lastenkodissa tai päiväkodissa, on sen verta vauhdikasta menoa. Onneksi on aina yö ja yön jälkeen seuraava, helpottavampi päivä ja uusi mahdollisuus. =)
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Ansan hakutreenit ja makkararinki
On ollut aika rankka päivä, tai siis sillei, olin Ansan kanssa hakumettällä treenaamassa ja meidän treenit meni kyllä kaikkeen muuhun kuin hakuun, mutta oli todella tarpeellinen treenipäivä ja oon kohtyy tyytyväinen Ansaan.
Ja ainoo mitä me tänään tehtiin Ansan kanssa, oli tyyliin kuljettiin vieraitten ihmisten kanssa kävelyllä mettässä ja ne syötti Ansalle namsuu kun se oli rauhallinen.
Ansan kanssa tehtiin siis kävelevää makkararinkiä kolmesti, toisella kertaa meni jo hyvin, mutta huomaa että koira on epävarma ja jännittää vieraita ihmisiä. Että ei ois onnistunut koiran kanssa se et se lähtis hakeen ketään pusikosta tässä vaiheessa, mut toi oli tosi hyvää harjotusta sille! Vaikka toki näin innokasta omistajaa harmitti kun ei Ansan kanssa päässyt kokeileen sitä, mutta tää onkin tää omistajuuden haasteellisin osa, KÄRSIVÄLLISYYS ja ETENEMINEN KOIRAN EHDOILLA, mikä on yksi taiteen lajinsa.
Mutta emäntä innostui ja tuosta saisi kivan harrastuksen kunhan saadaan koiraan vähän lisää ihmisvarmuutta, että se lähtee irtautumaan musta ja ettiin ne maalimiehet sieltä. Jos Mika menee ens viikonloppuna sisarusrientoihin niin ANsalle tulee lisää hyvää harjoitusta.
Ja kaikki käveleen meidän kanssa lenkille, että saadaan Ansaa siedätettyä immeisiin =)
Ja ainoo mitä me tänään tehtiin Ansan kanssa, oli tyyliin kuljettiin vieraitten ihmisten kanssa kävelyllä mettässä ja ne syötti Ansalle namsuu kun se oli rauhallinen.
Ansan kanssa tehtiin siis kävelevää makkararinkiä kolmesti, toisella kertaa meni jo hyvin, mutta huomaa että koira on epävarma ja jännittää vieraita ihmisiä. Että ei ois onnistunut koiran kanssa se et se lähtis hakeen ketään pusikosta tässä vaiheessa, mut toi oli tosi hyvää harjotusta sille! Vaikka toki näin innokasta omistajaa harmitti kun ei Ansan kanssa päässyt kokeileen sitä, mutta tää onkin tää omistajuuden haasteellisin osa, KÄRSIVÄLLISYYS ja ETENEMINEN KOIRAN EHDOILLA, mikä on yksi taiteen lajinsa.
Mutta emäntä innostui ja tuosta saisi kivan harrastuksen kunhan saadaan koiraan vähän lisää ihmisvarmuutta, että se lähtee irtautumaan musta ja ettiin ne maalimiehet sieltä. Jos Mika menee ens viikonloppuna sisarusrientoihin niin ANsalle tulee lisää hyvää harjoitusta.
Ja kaikki käveleen meidän kanssa lenkille, että saadaan Ansaa siedätettyä immeisiin =)
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Illan huomio
Nyt kun muuten tarkemmin mietin niin tulipa sellainenkin sivuhuomio mieleeni, että kun keväällä taisin kirjoitella Ansan aika pahasta pelkokaudesta. Nyt tuli mieleeni, että tämä "hyökkäävyyskäytös" on jotenkin sen jälkeisiä peruja, koska ennen sitä ei tälläistä ollut. Ansa meni tosi nätisti joukon jatkona, sosiaalistui ihmisiin ja koiriin ja kaikenmoiseen. Melkein kuin jostain oppikirjasta, siihen ainakin pyrimme että pentu saisi mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia. Mutta näköjään, niin kuin jo järkikin sanoo, ei kaikki mene aina niin kuin on käsikirjoitettu =) Toisaalta, aivan loistava oppimisen kokemus ja tästäkin noustaan vain vahvempina!
Mielestäni tuolloin pentuaikana, kriittisen periodin aikana tmv. ei kyllä tapahtunut mitään, ainakaan isompaa, pelästymistä tai muuta mikä olisi aiheuttanut tuollaisen epävarman käytöksen.
Mielestäni tuolloin pentuaikana, kriittisen periodin aikana tmv. ei kyllä tapahtunut mitään, ainakaan isompaa, pelästymistä tai muuta mikä olisi aiheuttanut tuollaisen epävarman käytöksen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
