Joko minulla on dementtia tai meillä on yöllä ollut liikkeellä ahkera karvainen karhukopla.
Keittiön liedeltä kattilasta (kannellisesta) oli yön aikana hävinnyt illalla keittämäni maksa, joka oli menossa koirille namipaloiksi. Että se siitä sitten...
Aamulla ei ollut maksasta tietoakaan eikä jälkiä missään, että tehokkaita varkaita ovat olleet kun muu ei ole kelvannut. =)
Ei voi joskus kuin hymyillä noiden karvakavereiden kekseliäisyyttä. Kissa toimii dyykkarina pöydältä ja koirat todennäköisesti hoitelevat lopun.
------------------------------------------------------------
Toivottavasti illan agilityssä ei sada. Sain äsken tehtyä vihdoin luonnostelman kurssirungoksi ja kirjasin syksyn kurssi-ilmoittautumisia vihkoon. Aikasta mukavasti on jo ihmisiä tulossa kursseille, ei voi muuta sanoa.
Pitäisi vain todennäköisesti se uusi tila hankkia. Nykyisen ulkoharjoittelutilat ovat aika kamalat ja todella häiriöiset. Asiakkaita kun tulisi, mutta tilojen kanssa on ongelmaa kun ei halua olla säiden armoilla missään ulkotilassa... Pitää kahtella mitä sillä saralla tapahtuu. Toivottavasti jotain positiivista pitkästä aikaa, nuo tila-asiat eivät ole suosineet meitä järin paljon. Ei ole todellakaan helppoa löytää vuokratilaa joka hyväksyy koirat tai on muuten soveltuva ko. käyttöön... Paras tilanne olisi jos saisi yhdistettyä kaikki toiminnot samaan paikkaan eli tila olisi sen verran iso sisätila, että agility ja muut kurssit voisi pitää samassa paikassa.
torstai 28. elokuuta 2008
keskiviikko 27. elokuuta 2008
Nyt meni hermot...
Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa... jaksa en yrittää, en kauempaa...
vai miten se suomalainen legendaarinen biisi menee joka jossain mainoksessakin soi.
Ei voi olla todellista, en tiedä onko meiltä taas menossa tila alta. Yläkerrassa asuvat vuokralaiset eivät oikein taida pitää meistä ja toisekseen koko hallitila on myynnissä joten saa nähdä meneekö meiltä taas tilat alta. Olisikin jo kolmas tila...
Kun löytäisin yhden- pari kiinnostunutta Kangasala-Tampere akselilta, jotka haluaisivat vuokrata kimppaan isompaa hallitilaa. On vain aika riskiä yksin vuokrata isoa ja kallista tilaa... Se olisi ehkä järkevintä kuitenkin tässä vaiheessa. Saisimme keskitettyä kaiken kurssitoimintamme yhteen paikkaan ja siinä säästyisi matkakulujen lisäksi paljon energiaa ja aikaa, olisi kustannustehokkaampaa näin hienolla kauppakielellä sanottuna.
Eli halukkaat yhteistyökumppanit voivat ilmoittautua niin lähdetään päivystämään sopivaa tilaa!
Koirarintamalla... Koirat kähinöivät, en tiedä liittyykö jotenkin ikään vai mikä on... Muuten rauhaisaa.
Tänään loppui Kangasalan pentukurssi, olivat tyytyväisiä ja taidanpa nähdä heitä muillakin kursseilla.
Lauantaina olemme Match Showssa Kangasalla ja sunnuntaina käppänien erikoisnäyttelyssä Härmälässä myymässä ja markkinoimassa toimintaamme. Päivitin juuri nettisivuillemme Kangasalan kurssitarjottimen sekä korjasin painettuun kurssiesitteeseen pari hintatietoa jotta saamme oikeat kurssiesitteet jakoon viikonlopun tapahtumissa.
Tervetuloa tutustumaan pisteeseemme jos satut liikkumaan nurkilla!
vai miten se suomalainen legendaarinen biisi menee joka jossain mainoksessakin soi.
Ei voi olla todellista, en tiedä onko meiltä taas menossa tila alta. Yläkerrassa asuvat vuokralaiset eivät oikein taida pitää meistä ja toisekseen koko hallitila on myynnissä joten saa nähdä meneekö meiltä taas tilat alta. Olisikin jo kolmas tila...
Kun löytäisin yhden- pari kiinnostunutta Kangasala-Tampere akselilta, jotka haluaisivat vuokrata kimppaan isompaa hallitilaa. On vain aika riskiä yksin vuokrata isoa ja kallista tilaa... Se olisi ehkä järkevintä kuitenkin tässä vaiheessa. Saisimme keskitettyä kaiken kurssitoimintamme yhteen paikkaan ja siinä säästyisi matkakulujen lisäksi paljon energiaa ja aikaa, olisi kustannustehokkaampaa näin hienolla kauppakielellä sanottuna.
Eli halukkaat yhteistyökumppanit voivat ilmoittautua niin lähdetään päivystämään sopivaa tilaa!
Koirarintamalla... Koirat kähinöivät, en tiedä liittyykö jotenkin ikään vai mikä on... Muuten rauhaisaa.
Tänään loppui Kangasalan pentukurssi, olivat tyytyväisiä ja taidanpa nähdä heitä muillakin kursseilla.
Lauantaina olemme Match Showssa Kangasalla ja sunnuntaina käppänien erikoisnäyttelyssä Härmälässä myymässä ja markkinoimassa toimintaamme. Päivitin juuri nettisivuillemme Kangasalan kurssitarjottimen sekä korjasin painettuun kurssiesitteeseen pari hintatietoa jotta saamme oikeat kurssiesitteet jakoon viikonlopun tapahtumissa.
Tervetuloa tutustumaan pisteeseemme jos satut liikkumaan nurkilla!
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Puolet unohtuneesta tekstistä...
Viimeisen parin päivän aikana olen huomannut että puhun itsekseni iltaisin. Mika on ollut yötä töissä joten olen kirjoittanut ajatuksissani tätä koirablogia joka ilta sängyssä ennen nukahtamistani. Ainoa ongelma tässä yhtälössä on vain se, että harmi kun tekstit eivät ajatuksen voimalla siirry kirjoitettuun muotoon koneelle ja joka kerta kun itse ehtisin kirjoittaa muutaman rivin, en muista puoliakaan hyvistä innovaatioistani ja ajatuksistani.
Koirien kanssa uloslähdöt ovat lähteneet sujumaan hieman aiempaa rauhallisemmin. Toki eritoten Mökö reagoi edelleen voimakkaasti lenkillä toisiin koiriin, mutta uskaltaisinpa väittää tilanteiden menevän entistä helpommin ohi. Eli vaikka koira jäisi tuijottamaan muutamaksi sekunniksi jotain, saan sen lähtemään mukaani hetkessä ja Mökö tarjoaa itsekin hetken päästä katsekontaktia ja kipittää luokseni. Se on jo edistystä tähän menneeseen aikaan jolloin sillä oli kausi ”ei kontaktia, teen mitä tykkään ja painelen miten sattuu”. Tosin voi olla, että tämäkin on taas joku kontaktinottokausi, kun tuntuu menevän kausiluonteisesti.
Harjoitusohjelmastamme poiketen emme ole saavuttaneet aivan tuota tasoa mihin pyrimme. Etenkään se ei ole noin johdonmukainen, mutta olemme saaneet treenattua ihan mukavasti lenkeillä kontaktin vahvistusta ja se on selvästi tuottanut tulosta. Mökön kanssa yksilölenkit sujuvat edelleen paremmin kuin kaksin, tosin molemmat ovat sujuneet viime aikoina mukavasti lukuun ottamatta lauantai-aamuista. Luru on haukkuherkkä ja saattaa reagoida hyvinkin pieneen häiriöön haukahduksella. Joskus se kestää pari haukkua, mutta useimmiten se on vain pari kommentointihaukahdusta. Jotka tosin nekin ovat rasittavia ja laukaisevat usein myös Mökössä reagtion.
Meidän pitäisi saada jotenkin treenattua noita sisääntulotilanteita hiljaisemmiksi, ne ovat välillä tosi karmeita kun meinaa rauhoittua ja jos molemmat yhtyvät siihen niin Mökön haukku on kovin naismaista kujellusta. Sääli naapureita. Tosin kun pääsemme sisälle niin nykyisin koirat rauhoittuvat ja hiljenevät entistä nopeammin. Tässä olemme hyödyntäneet huomioimattomuutta ja sitä ettemme itse sähellä sisääntulotilanteessa vaan koitamme rauhoittaa sen, jottei koirienkaan tarvitse stressata sitä jännityksellään.
Viime aikoina Luru ja Mökö ovat kähisseet aika paljon enkä tiedä mistä tämä oikein johtuu. Mitkäkin pahaiset kakarat… No, tiedättehän. Sellaista rasittavaa käh käh painia ja komentelua, posmootusta. Eilenkin kun tulimme Mökön kanssa kotiin Teiskosta, Luru alkoi astua Mököä raukka pieni ihan sekaisin.
Agilitykurssimme sisältää aika paljon muutakin kuin esteiden hyppelyä, sillä tähtäämme kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Unohdin jo nyt mitä minun piti seuraavaksi kirjoittaa… Tuli kamala oikosulku… Apuva…
Kävin eilen katsomassa erästä ihanaa sakemannisekoitusta, joka pelkästi ihmisiä. Koira oli aika lutuna, tosin hieman herkkä äkkinäisille asioille ja reagoi niihin voimakkaasti. Katsotaan miten koulutusprosessi lähtee liikkeelle ja seurataan tilannetta…
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Viikon koonti
Koirien kanssa ulostuloharjoittelu on alkanut sujumaan mukavasti ja huomattavasti entistä rauhallisemmin. Olemme opettaneet, että koirat istuvat sekä ennen oven avausta, että myös oven ulkopuolella ennen kuin lähdemme liikkeelle. Tämä rutiini on vähentänyt sitä ”käsi irtoaa ennen kuin saa edes oven kiinni takanamme” –refleksiä huomattavasti. Koirat ovat myös itse suhtautuneet opeteltavaan tapaan ihan mukavasti. Se on lisännyt pihalla liikkuvien häiriöiden sietokykyä, joka aikaisemmin oli ihan minimissään.
Eli lähdemme etenemään ovelta vasta kun koirat istuvat nätisti ja saavat luvan.
Piti jo aiemmin viime viikolla kirjoittamani eräästä kummallisesta tapahtumasta (olisiko tapahtunut perjantaina tmv.). Meidän työhuoneen edustalla oli meinaan iso lammikko, enkä todellakaan tiedä kenen jäljiltä se siinä oli tai miksi. Koirat eivät kuitenkaan olleet yhtään normaalia kauempaa ulkona, että mahtoiko sitten olla jonkin asteinen pieni stressireaktiokin.
Siivosin sen kuitenkin vähin äänin pois ja lähdimme koirien kanssa ulos.
Meidän suunnitellut harjoituksemme ovat vielä vähän vaiheessa. Muutaman kerran olemme treenanneet kontaktia ulkosalla Mökön kanssa ja tuolloin se sujuu pääsääntöisesti ihan mukavasti. Paljon on vielä työsarkaa jäljellä.
Olenkin harkinnut, että pitäisikö minun tänään käydä tutustuamassa Mökön kanssa siellä treenaavien koirakoiden tokoryhmässä mitä eräs ”kilpailija” tarjoaa. Jokaisella on varmasti aina jotain uutta tarjottavaa ja erilaista näkökantaa. Arvostan kyllä tätä nyky-yhteiskuntaa, koska tietoa on saatavilla tällaiselle tiedonjanoiselle uuden opiskelijalle aina. Kirjallisen materiaalin lisäksi toisista kouluttajista saa aina paljon irti.
……………………………………………………..
Sain eilen mukavan puhelun kun eräs kurssilainen soitti ja kehui ostamaansa pantaa. Ei hän toki ihan sen takia soittanut vaan perui osallistumisensa kurssille kipeän koiran takia, mutta sivumainintana tuli tuo seikka esille. Muutenkin ihmiset ovat olleet pääsääntöisesti todella tyytyväisiä ostamiinsa Happy Dog –tuotteisiin. Aika paljon menee pantoja ja valjaita, jonkin verran sitten myös remmejä ja joustavia talutinpaloja.
Myös itse olen ollut todella tyytyväinen tuotteisiin, ne saa säätää ja ne pysyvät todella hyvin päällä. Meillä ei ole koira ainakaan kertaakaan lähtenyt varusteista livohkaan ja kun ne on oikein säädetty ja sopivan kokoiset, en usko että sellaista pääsee edes tapahtumaan. Mikä ongelma monissa muissa valjaissa ja pannoissa on…
Harjoittelimme eilisellä pentukurssilla monia uusia asioita. Minusta on mukava huomata, että erityisesti yksi collie on rohkaistunut kurssin aikana todella paljon mikä on hienoa. Eli olemme onnistuneet sosiaalistamisessa mukavasti.
Eilen huomasi myös yhden asian. Pari koiraa pääsi ottamaan kontaktia toisiinsa ennen kurssia tai sen välissä ja niiden keskittyminen oli ihan mitä sattui sen jälkeen. Jopa omistajat myönsivät tämän. Eli meillä on ihan hyvä syy pitää koirat ”loosseissaan” erossa toisista treenien ajan ja sosiaalistua vasta kurssin lopussa. Treenasimme muun muassa toisen koiran kanssa samaan suuntaan kävelyä, joka onnistui ihan ok paitsi rauhattomuutta em. syyn takia kyllä näkyi selvästi parilla koirista. Mutta olettaisin, että kaikki ymmärsivät nyt syyt toiminnallemme ja jatkossa voimme välttyä tällaisilta ylimääräisiltä välitilanteilta.
Muuten länsirintamalla kaikki hyvin. Tänäiltana on pentukurssin kakkososalaiset eli nämä vähän pienemmän pennut, käppänä ja klainpitzi.
perjantai 15. elokuuta 2008
Mökön tehoharjoitus
Ulkoilimme eilen pitkästä aikaa koko pesueen voimin iltapissalenkillä. Uusi työ ja koiramenot iltaisin ovat sekoittaneet koko aikataulupakkani, niin etten ole juuri ehtinyt pistämään nenääni ulos. Mies on hoitanut kunniallisesti koiria ja kotia koko viikon. Kummasti se kalenteri vain täyttyy huomaamattani...
Eilisen iltapissalenkin alkuosuus hieman meni miten meni (= ei mainittavasti), mutta kun puolessa välissä vaihdoimme niin että minä otin Lurun ja Mika Mökön niin johan alkoi sujua.
Treenasivat Mökön kanssa lyhennetyllä remmillä nätisti kävelyä vierellä niin, että joka kerta kun Mökö olisi kiskaissut sivulle ja tavallaan pois siitä läheltä, Mika pysähtyi ja Mökö vaistonvaraisesti useimmiten istahti. Matka jatkui hetken päästä ja palkintoja ja kehuja sateli totta kai vieressä kulkemisesta. Ei mennyt kovin kauaa kun Mökö ymmärsi jutun juonen ja kulki loppumatkan tosi nätisti ihan vierellä. Päästipä Mika sen vapaaksikin pihatiellämme ja poika seurasi nätisti vierellä kun menimme Lurun kanssa edellä. Mökö kulki nätisti vierellä vaikka välillä jäimme Lurun kanssa treenauksen vuoksi joko toisen koirakon taakse tai kävelimme paljon edempänä. Olin niin ylpeä koiristani.
Saatiin Lurun kanssa tehtyä hieno onnistunut vierellä vapaana kulku harjoitus pihatiellämme kun viereisistä uusista rivareista tuli mies ulos. Luru haukahti, mutta kulki vakaasti vierelläni eikä lähtenyt miehen perään tmv. Mökö oli siinä kohtaa jo otettu turvallisuussyistä hihnaan, pöhähti Lurun perässä miehelle mutta muuten kulkeminen sujui hyvin eikä mies sekoittanut liikaa Mökön pasmoja.
Mököllä alkaa tällä viikolla tehoharjoittelujakso.
Alustava kurssisuunnitelma jonka laadin tässä työpöytäni ääressä juuri muiden töiden ohella...
1-2. viikko (alkaa heti)
- kontaktin tehostaminen, ohjaajan lähellä olon vahvistaminen
- nätisti hihnassa kulkemisen tehoharjoittelua
- siedättäminen eri paikkoihin ja asioihin
- yksinkertaisen toiminnon harjoittelun aloittaminen
- kapulan nosto maasta
- kosketuskepin ja kosketusalustan tehostaminen
3. viikko
- luoksetulon vahvistaminen
- paikallaan olon harjoitus (naksuttimella)
- nätisti hihnassa kulkemisen tehoharjoittelu
- siedättämistä eri paikkoihin ja asioihin
- ohitustilanteiden tehoharjoittelu
- yksinkertaisen toiminnon harjoittelun jatkaminen
- kapulan nosto maasta (noudon aloitus)
- kosketuskepillä oven sulkeminen
- kosketusalusta
4. viikko
- ohitustilanteiden tehoharjoittelu
- siedättämistä eri paikkoihin ja asioihin
- luoksetulon vahvistaminen (pienet häiriöt)
- paikallaan olon vahvistaminen (naksuttimella, pienet häiriöt)
- yksinkertaisen toiminnon harjoittelun jatkaminen
- kapulan nosto maasta (noudon aloitus)
- kosketuskepillä oven sulkeminen
- kosketusalusta
5. viikko
- kertausta
- eri häiriöiden lisäämistä
- noutokepin treenaus
- puuttuvien asioiden tehoharjoittelua
- yksinkertaisen toiminnon harjoittelun jatkaminen
- kapulan nosto maasta (noudon aloitus)
- kosketuskepillä oven sulkeminen
- kosketusalusta
Harjoitusten rakenne ja hahmottuminen
- Aamuharjoitukset
o kotipihalla 3 treenisessiota (n. 4 namin kasoja)
o lenkin varrella kontaktin tehostaminen
- Päivä
o yleinen vahvistaminen esim. kotioloissa& lenkillä
- Iltaharjoitukset
o kotipihalla 4-6 treenisessiota
o lenkin varrella kontaktin tehostaminen
Aion pitää päiväkirjaa (koulutuksen edistymisenseurantaa) näistä ja tehdä viikkoyhteenvedon teillekin luettavaksi, jollen jopa päivittäin. Katsotaan sitten mitä tuleman pitää.
Olemme menossa varmaan Mökön kanssa ihan toko- kurssillekin tässä syksyllä tehotreenaamaan taitoja. Hyvä tästäkin koirasta tulee, suorastaan aivan loistopakkaus =)
tiistai 12. elokuuta 2008
Yksi eroahdistus helpottamaan päin
Tänään on jo parempi päivä... =) (tosin on mm. kamala nälkä...)
Kello on taas vaihteeksi jo paljon, mutta niin se taitaa nykyisin liki aina olla kun ehdin istahtamaan koneelle. Päivät menee töissä ja illat koirajutuissa, omissa ja naapurin.
Sain tuossa eilen vai toissapäivänä mielenkiintoisen pyynnön sähköpostiini katsoa erästä eroahdistuskoiran videota jota hoidimme kesän aikana. No, tänään sitten kurssin jälkeen näin videon ja se oli todella positiivinen siihen edelliskertaiseen nähden. Tämä pieni koira oli rauhoittunut silminnähden. Heillä on käytössään Dap ilmahaihdutin feromonivalmistetta sekä tiukat treenit.
Koira on pieni klainpitzi narttu siis.
Koira kävi ovella, kipitti huoneen keskelle hakemaan luun, vei sen avoinna olleeseen häkkiinsä. Hetken päästä se kipitti ovelle, vingahti pari kertaa vaimeasti ja juuri ja juuri niin että sen kuuli, kipitti takaisin boxiinsa. Siellä se kuulemma tyytyväisenä oli siihen saakka kunnes omistajat tulivat kotiin noin vartin kauppareissun jälkeen.
Tuo tyttö on edistynyt niin hyvin, että en voi olla kuin ylpeä ja nostaa hattua omistajien pitkäjänteiselle työlle. Nyt kun hissutellaan hitaasti jatkoa eikä harpata liian suurta askelta ettei mennä takapakkia niin uskoisin jouluun mennessä ongelman olevan pelkkä muisto vain. Mukava huomata kun neuvot toimivat, omistajat ovat tyytyväisiä ja edistystä on ennen kaikkea tapahtunut, ehkä tämän takia tykkään olla ihmisten ja koirien kanssa tekemisissä. Se satunnainen positiivinen ja kannustava palaute saa taas uskomaan ihmeisiin ja tekemään työtä paremman maailman eteen.
En ole mikään ongelmakoirakouluttaja (vielä) eikä minulla ole vuosien kokemusta ongelmakoiratyöstä... Sain kuitenkin päivällä työpäiväni päätteeksi kun tulin bussista kotiin niin soiton samaisesta aiheesta. Mies oli bongannut minut erään keskustelufoorumin kommenteideni ja vastausteni perusteella ja toivoi saavansa minulta apua heidän koiransa kodin tuhoamisongelmaan. Siellä ei ole kuulemma tyydytty edes pieneen levottomuuteen vaan kämppää on mennyt uusiksi useiden tuhansien eurojen edestä, ts. koira on tullut aika kalliiksi.
Kaikesta päätellen kyse ei ole turhautumisesta jos koiralla kerta on tarjolla aktivointileluja yms. ja muutenkin tilanne kuulosti pikemminkin eroahdistukselta, joka on tietenkin hankalampi hoitaa kuin pelkkä turhautuminen. Sehän hoidetaan luvallisella tekemisellä, mutta eroahdistuksessa kyse on paljon suuremmista asioista, kuten koiran turvattomuuden ja luottamuksen puutteesta. Koira ei ole luonnostaan yksineläjä vaan seuraeläin joka kaipaa sen oman laumansa ja perheensä ympärilleen. Sille on siis täysin epänormaalia joutua jäämään yksin ja johonkin se sitten on kulutettava se energia...
Mutta joka tapauksessa, toivon että voisin edes jotenkin auttaa kyseistä perhettä sillä tilanne on todella ikävä ja kinkkinen, mutta perjantain jälkeen olen viisaampi ja osaan ehkä kertoa tännekin jotain enemmän. Palataan astialle siis ja katsotaan mitä tuleman pitää...
Kello on taas vaihteeksi jo paljon, mutta niin se taitaa nykyisin liki aina olla kun ehdin istahtamaan koneelle. Päivät menee töissä ja illat koirajutuissa, omissa ja naapurin.
Sain tuossa eilen vai toissapäivänä mielenkiintoisen pyynnön sähköpostiini katsoa erästä eroahdistuskoiran videota jota hoidimme kesän aikana. No, tänään sitten kurssin jälkeen näin videon ja se oli todella positiivinen siihen edelliskertaiseen nähden. Tämä pieni koira oli rauhoittunut silminnähden. Heillä on käytössään Dap ilmahaihdutin feromonivalmistetta sekä tiukat treenit.
Koira on pieni klainpitzi narttu siis.
Koira kävi ovella, kipitti huoneen keskelle hakemaan luun, vei sen avoinna olleeseen häkkiinsä. Hetken päästä se kipitti ovelle, vingahti pari kertaa vaimeasti ja juuri ja juuri niin että sen kuuli, kipitti takaisin boxiinsa. Siellä se kuulemma tyytyväisenä oli siihen saakka kunnes omistajat tulivat kotiin noin vartin kauppareissun jälkeen.
Tuo tyttö on edistynyt niin hyvin, että en voi olla kuin ylpeä ja nostaa hattua omistajien pitkäjänteiselle työlle. Nyt kun hissutellaan hitaasti jatkoa eikä harpata liian suurta askelta ettei mennä takapakkia niin uskoisin jouluun mennessä ongelman olevan pelkkä muisto vain. Mukava huomata kun neuvot toimivat, omistajat ovat tyytyväisiä ja edistystä on ennen kaikkea tapahtunut, ehkä tämän takia tykkään olla ihmisten ja koirien kanssa tekemisissä. Se satunnainen positiivinen ja kannustava palaute saa taas uskomaan ihmeisiin ja tekemään työtä paremman maailman eteen.
En ole mikään ongelmakoirakouluttaja (vielä) eikä minulla ole vuosien kokemusta ongelmakoiratyöstä... Sain kuitenkin päivällä työpäiväni päätteeksi kun tulin bussista kotiin niin soiton samaisesta aiheesta. Mies oli bongannut minut erään keskustelufoorumin kommenteideni ja vastausteni perusteella ja toivoi saavansa minulta apua heidän koiransa kodin tuhoamisongelmaan. Siellä ei ole kuulemma tyydytty edes pieneen levottomuuteen vaan kämppää on mennyt uusiksi useiden tuhansien eurojen edestä, ts. koira on tullut aika kalliiksi.
Kaikesta päätellen kyse ei ole turhautumisesta jos koiralla kerta on tarjolla aktivointileluja yms. ja muutenkin tilanne kuulosti pikemminkin eroahdistukselta, joka on tietenkin hankalampi hoitaa kuin pelkkä turhautuminen. Sehän hoidetaan luvallisella tekemisellä, mutta eroahdistuksessa kyse on paljon suuremmista asioista, kuten koiran turvattomuuden ja luottamuksen puutteesta. Koira ei ole luonnostaan yksineläjä vaan seuraeläin joka kaipaa sen oman laumansa ja perheensä ympärilleen. Sille on siis täysin epänormaalia joutua jäämään yksin ja johonkin se sitten on kulutettava se energia...
Mutta joka tapauksessa, toivon että voisin edes jotenkin auttaa kyseistä perhettä sillä tilanne on todella ikävä ja kinkkinen, mutta perjantain jälkeen olen viisaampi ja osaan ehkä kertoa tännekin jotain enemmän. Palataan astialle siis ja katsotaan mitä tuleman pitää...
maanantai 11. elokuuta 2008
Palkinnoilla vahvistaminen
Unohdin jo about kaiken mitä mun piti tänne kirjoittaa tässä kaikessa ärsyynnyksessäni... Pahoittelen, hieman huono päivä.
Meillä oli tänään kuitenkin pitkästä aikaa VMA:n kurssia Mökön kanssa. On kyllä kummasti pojan ympäristösiedätysoppi tehonnut kun nyt se oli jo about 80kertaa rauhallisemmin Peltolammin koulun kentällä kuin mitä esimerkiksi ensimmäisellä kerralla. Ja siitä sai mennä jos jonkunnäköistä härveliä, lasta sun muuta ohitse ilman kommenttia.
Se mitä tänään opiskelimme koiran hallintaa ja kontaktia, lähellä oloa omia liikkeitä hyödyntämällä. Keskustelimme myös hihnassa vetämisestä ja saimme uudenlaisen reseptin: hihna nk. liukuu kädestä ennen sen kiristymistä ja sitä vetoa --> tavoite, että koira pysähtyy --> katse ohjaajaan (toiminta ohjaajaan--> saa ohjaajan toimimaan, palkkio) --> ohjaajan reagointi ja esim. liike taaksepäin tai muualle --> koira seuraa perässä.
Keskustelimme myös uloslähtötilanteesta, jossa koirat odottavat nätisti oven avautumista, mutta liina kiristyy joka kerta kun koirat ovat saaneet luvan mennä ulos ja ovat ulko-oven ulkopuolella. Reagointi pihalla oleviin ärsykkeisiin, kuten naapureihin on valtava.
Mökö on selvästi koira joka tarvitsisi muunkinlaista vahvistamista kuin pelkkiä namilla palkkausta. Toinen selvä havainto, josta myös keskustelimme oli se, että toiminto pitäisi pilkkoa pienen pieneen palaan ja sitä kautta lähteä käsittelemään ja kouluttamaan sitä Mökön kanssa. Tähän mennessä olen pärjännyt kohtuullisen hyvin suurilla linjauksilla Lurun kanssa, mutta Mökö on selvästi näköjään eri maata ja etsii omia koulutusmetodeitaan. Minulla on tavoitteita koirien kanssa ja toivon että ne toteutuvat ennen viittä ikävuotta, mutta tämä kaikki vaatii järkyttävän paljon määrätietoista treenausta, treenipäiväkirjaa ja vahvisteita.
Olen ymmärtänyt yhden perustavaa laatua olevan koulutuspoliittisen asian. Arvostan aivan järjettömän paljon pentuaikaa nykyisin ja niitä mahdollisuuksia joita se aika antaa. Pentu toki on hömelö ja unohtaakin helposti oppimansa, kun taas vanha koira oppii hitaasti ja muistaa pitkään, mutta pentuajan tehokäytöllä ehkäistään niin paljon jälkiongelmia joiden selvittely on miljardi kertaa vaikeampaa kuin oikeaoppisen pentukoulutuksen.
Meillä oli tänään kuitenkin pitkästä aikaa VMA:n kurssia Mökön kanssa. On kyllä kummasti pojan ympäristösiedätysoppi tehonnut kun nyt se oli jo about 80kertaa rauhallisemmin Peltolammin koulun kentällä kuin mitä esimerkiksi ensimmäisellä kerralla. Ja siitä sai mennä jos jonkunnäköistä härveliä, lasta sun muuta ohitse ilman kommenttia.
Se mitä tänään opiskelimme koiran hallintaa ja kontaktia, lähellä oloa omia liikkeitä hyödyntämällä. Keskustelimme myös hihnassa vetämisestä ja saimme uudenlaisen reseptin: hihna nk. liukuu kädestä ennen sen kiristymistä ja sitä vetoa --> tavoite, että koira pysähtyy --> katse ohjaajaan (toiminta ohjaajaan--> saa ohjaajan toimimaan, palkkio) --> ohjaajan reagointi ja esim. liike taaksepäin tai muualle --> koira seuraa perässä.
Keskustelimme myös uloslähtötilanteesta, jossa koirat odottavat nätisti oven avautumista, mutta liina kiristyy joka kerta kun koirat ovat saaneet luvan mennä ulos ja ovat ulko-oven ulkopuolella. Reagointi pihalla oleviin ärsykkeisiin, kuten naapureihin on valtava.
Mökö on selvästi koira joka tarvitsisi muunkinlaista vahvistamista kuin pelkkiä namilla palkkausta. Toinen selvä havainto, josta myös keskustelimme oli se, että toiminto pitäisi pilkkoa pienen pieneen palaan ja sitä kautta lähteä käsittelemään ja kouluttamaan sitä Mökön kanssa. Tähän mennessä olen pärjännyt kohtuullisen hyvin suurilla linjauksilla Lurun kanssa, mutta Mökö on selvästi näköjään eri maata ja etsii omia koulutusmetodeitaan. Minulla on tavoitteita koirien kanssa ja toivon että ne toteutuvat ennen viittä ikävuotta, mutta tämä kaikki vaatii järkyttävän paljon määrätietoista treenausta, treenipäiväkirjaa ja vahvisteita.
Olen ymmärtänyt yhden perustavaa laatua olevan koulutuspoliittisen asian. Arvostan aivan järjettömän paljon pentuaikaa nykyisin ja niitä mahdollisuuksia joita se aika antaa. Pentu toki on hömelö ja unohtaakin helposti oppimansa, kun taas vanha koira oppii hitaasti ja muistaa pitkään, mutta pentuajan tehokäytöllä ehkäistään niin paljon jälkiongelmia joiden selvittely on miljardi kertaa vaikeampaa kuin oikeaoppisen pentukoulutuksen.
sunnuntai 10. elokuuta 2008
Täsmäkoulutuksen puute ja koulutuksia
Meillä on toisena koirana reilun vuoden vanha kääpiösnautseriuros Mökö, jonka kanssa kaipailisin hieman täsmäkoulutusta noissa perustottelevaisuusasioissa. Kyllähän se periaatteessa tottelee, mutta vanhempi koira on huomattavasti luotettavampi kuin tämän nuorempi. Mökö on myös ympäristönsä suhteen herkempi, joten koirat ovatkin kuin yö ja päivä...
Olen myös ollut havaitsevinani, että Mökö saattaisi tarvita johdonmukaisempaa koulutusta ja palkitsemista. Tai siis esimerkiksi joku naksutinkoulutus, joka on mekaaninen koulutusmenetelmä saattaisi toimia nykyistä kokonaisvaltaista koulutustapaamme paremmin ja ennen kaikkea täsmällisemmin. Eli palkintojen oikea-aikainen ajoitus ja no... sellainen täsmällisempi koulutustapa. Lurun kanssa on mennyt jotenkin siinä mielessä paremmin ettei se ole ollut missään vaiheessa niin herkkä pienelle suurpiirteisyydelleni kuin luulen Mökön olevan.
No, olemme menossa syksyllä Caniksen Kathy Sdaon seminaariin lokakuussa, jossa aiheina ovat muun muassa lauantaina Clicker Training ja sunnuntaina Treating Aggression and Anxiety using Classical Conditioning (http://www.canis.fi/). Toivon todella, että tuosta seminaarista olisi hyötyä ensinnäkin naksutinkoulutuksen opiskeluumme sekä tehokkaan ja täsmällisen koulutuksen hyödyntämisessä lähinnä nyt alkuun omiin koiriimme. Kaikkihan pitää testata ja harjoitella perusteellisesti ensin, ennen kuin lähtee kouluttamaan muita tai käyttämään niitä vieraisiin koiriin.
Olen myös harkinnut, että pitäisikö ostaa dvd The Fundamentals of Animal Training by BOB BAILEY, joka on viiden tunnin paketti eläinkoulutuksesta. Bob Bailey on tunnettu eläinkouluttaja sekä kanakurssien vetäjä ja yksi operantin ehdollistumisen hyödyntäjistä. (Veli-Matti Ahosen artikkeli aiheesta http://www.freewebs.com/klikki/bobbailey.html)
Syksyllä on luvassa (tällä tietoa) myös muitakin kursseja
- Kiva Team Koulutusohjaajakurssi (http://www.kivateam.fi/koulutusohjaaja)
- Rakkaat Haukut ja PDTE, Turid Rugaasin ja Marc Bekoffin seminaari
( http://www.rakkaathaukut.fi/bekoff_rugaas_fi.php)
- Suuret Laumanvartijarodut, Tuire Kaimion luennolle sekä koulutusluennolle (http://www.laumanvartijat.com/)
Mutta sitten maanläheisempiin aiheisiin aamulenkiltämme...
Olemme aloittaneet treenaamaan Mökön ja Lurun kanssa nätisti kävelyä samaan suuntaan, mutta eri puolilla tietä. Erityisesti tällä nuoremmalla eli Mököllä on hyvin paljon vaikeuksia nätisti kulkemisessa ja on hyvin kiintynyt sekä meihin, että Luruun eikä millään tahtoisi pysyä liian kaukana muista. Hyvin pieninä hetkinä tämä sujui ihan mukavasti ja Mökö otti kontaktia, mutta liian usein se riuhtaisi itseään kohti Lurua vaikka Mika& Luru koittivatkin pysyä hieman piilossa ajoittain.
Luru on jotenkin luotettavampi koira enkä pelkää sen kanssa mennä erilaisiin tilanteisiin. Mökön on huomattavasti arvaamattomampi. Joskus sen kanssa ohitukset sujuvat tarpeeksi kaukaa ihan hyvin, joskus se taas reagoi pieniinkin ärsykkeisiin. Sen kärsivällisyys ja pitkäpinnaisuus tai niiden puute ovat välillä hieman huolestuttavia. Nätisti voidaan kulkea metri, korkeintaan kaksi, kunnes Mökö rynkäsee ja vetää liinat kiinni remmin toiseen päähän vaikka kuinka yrittäisi ottaa kontaktia, naksutella yms. Tämä ryntäily ei edes aina vaadi sitä, että siellä olisi mitään, se on pikemminkin järkyttävän huono tapa josta on todella vaikea päästä eroon.
Viime aikoina Mökö on keksinyt uuden jipon. Se vetää liinat kiinni remmin päähän, odottaa hetken reagtiotani (kun pysähdyn enkä liiku mihinkään) ja saattaa itse istahtaa remmin toiseen päähän aivan nätisti, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tämän jälkeen kun liikun saattaa mennä muutama askel ihan hyvin kunnes sama toistuu. Joka kerta Mökö ei kuitenkaan istu, vaan saattaa tulla myös nätisti luokseni ja kävellä kiltisti pari metriä eteenpäin. Kunnes kiskaisu toistuu. Jos Mökö olisi yhtään isompi koira (vaikka voimaa siinä on nytkin kuin pienessä kylässä) olisimme kohtuu purjeessa tuon käytöksen kanssa ja istuisimme hatanpäällä irtirevityn käden kanssa joka vaatisi paikoilleen laittamista. =) ( no joo, ehkä pientä liioittelua ilmassa, mutta...)
Taas on aika siis yksilölenkkien Mökön kanssa ja harjoittelemme sitä miten nätisti kuljetaan. En tiedä onnistummeko ikinä siinä tavoitteessamme, että koirien kanssa voisi oikeasti ja aina ja koko ajan mennä yhdessä nätisti. Satunnaisesti tämä kyllä onnistuu, mutta tokkopa vain paria kertaa useammin...
Tälläinen aamu meillä siis marjametsällä kaikkine havaintoineen sekä loppupäätelmineen.
Olen myös ollut havaitsevinani, että Mökö saattaisi tarvita johdonmukaisempaa koulutusta ja palkitsemista. Tai siis esimerkiksi joku naksutinkoulutus, joka on mekaaninen koulutusmenetelmä saattaisi toimia nykyistä kokonaisvaltaista koulutustapaamme paremmin ja ennen kaikkea täsmällisemmin. Eli palkintojen oikea-aikainen ajoitus ja no... sellainen täsmällisempi koulutustapa. Lurun kanssa on mennyt jotenkin siinä mielessä paremmin ettei se ole ollut missään vaiheessa niin herkkä pienelle suurpiirteisyydelleni kuin luulen Mökön olevan.
No, olemme menossa syksyllä Caniksen Kathy Sdaon seminaariin lokakuussa, jossa aiheina ovat muun muassa lauantaina Clicker Training ja sunnuntaina Treating Aggression and Anxiety using Classical Conditioning (http://www.canis.fi/). Toivon todella, että tuosta seminaarista olisi hyötyä ensinnäkin naksutinkoulutuksen opiskeluumme sekä tehokkaan ja täsmällisen koulutuksen hyödyntämisessä lähinnä nyt alkuun omiin koiriimme. Kaikkihan pitää testata ja harjoitella perusteellisesti ensin, ennen kuin lähtee kouluttamaan muita tai käyttämään niitä vieraisiin koiriin.
Olen myös harkinnut, että pitäisikö ostaa dvd The Fundamentals of Animal Training by BOB BAILEY, joka on viiden tunnin paketti eläinkoulutuksesta. Bob Bailey on tunnettu eläinkouluttaja sekä kanakurssien vetäjä ja yksi operantin ehdollistumisen hyödyntäjistä. (Veli-Matti Ahosen artikkeli aiheesta http://www.freewebs.com/klikki/bobbailey.html)
Syksyllä on luvassa (tällä tietoa) myös muitakin kursseja
- Kiva Team Koulutusohjaajakurssi (http://www.kivateam.fi/koulutusohjaaja)
- Rakkaat Haukut ja PDTE, Turid Rugaasin ja Marc Bekoffin seminaari
( http://www.rakkaathaukut.fi/bekoff_rugaas_fi.php)
- Suuret Laumanvartijarodut, Tuire Kaimion luennolle sekä koulutusluennolle (http://www.laumanvartijat.com/)
- 29.09. klo 10.00-16.00 järjestetään Mustion Linnassa Karjaalla, osana PDTE:n kansainvälistä kokousta, seminaari, jossa ovat puhujina professori MARC BEKOFF USA:sta aiheenaan "ANIMALS' EMOTIONS AND WHY THEY MATTER" ja TURID RUGAAS Norjasta aiheenaan "OBSERVING, LISTENING – AND UNDERSTANDING". Lisätietoja www.rakkaathaukut.fi)
- Ti 02.09.2008 klo 18.00 - 21.00 Tuire Kaimio luennoi aiheesta "Koirien käyttäytyminen uusimpien tutkimustulosten valossa" . Paikana Vartiokylän työväentalo. Rusthollarinkuja 3, Helsinki. Luennon hinta 25 € (yhdistyksen jäseniltä 20€). Maksa osallistumismaksu 29.08. mennessä Suuret laumanvartijarodut Ry:n tilille OP 520408-234919. Käytä viitettä 110. Maksukuitti toimii pääsylippuna.
- La 27.9.2008 Marja-Leena Hituri luennoi aiheesta "Laumanvartijarotuisten koirien opetus pennusta aikuiseksi (teoria ja käytäntö)". Paikkana hiihtokeskus Himos, Jämsä.
- La 27.9.2008 eläinlääketieteen tohtori, eläinravitsemusasiantuntija William Bredal (Norja) luennoi aiheesta "Suurikokoisten koirarotujen ruokinta pennusta aikuiseksi". Paikkana hiihtokeskus Himos, Jämsä. Esitysmateriaali on suomeksi, luento pidetään englannin kielellä.
Mutta sitten maanläheisempiin aiheisiin aamulenkiltämme...
Olemme aloittaneet treenaamaan Mökön ja Lurun kanssa nätisti kävelyä samaan suuntaan, mutta eri puolilla tietä. Erityisesti tällä nuoremmalla eli Mököllä on hyvin paljon vaikeuksia nätisti kulkemisessa ja on hyvin kiintynyt sekä meihin, että Luruun eikä millään tahtoisi pysyä liian kaukana muista. Hyvin pieninä hetkinä tämä sujui ihan mukavasti ja Mökö otti kontaktia, mutta liian usein se riuhtaisi itseään kohti Lurua vaikka Mika& Luru koittivatkin pysyä hieman piilossa ajoittain.
Luru on jotenkin luotettavampi koira enkä pelkää sen kanssa mennä erilaisiin tilanteisiin. Mökön on huomattavasti arvaamattomampi. Joskus sen kanssa ohitukset sujuvat tarpeeksi kaukaa ihan hyvin, joskus se taas reagoi pieniinkin ärsykkeisiin. Sen kärsivällisyys ja pitkäpinnaisuus tai niiden puute ovat välillä hieman huolestuttavia. Nätisti voidaan kulkea metri, korkeintaan kaksi, kunnes Mökö rynkäsee ja vetää liinat kiinni remmin toiseen päähän vaikka kuinka yrittäisi ottaa kontaktia, naksutella yms. Tämä ryntäily ei edes aina vaadi sitä, että siellä olisi mitään, se on pikemminkin järkyttävän huono tapa josta on todella vaikea päästä eroon.
Viime aikoina Mökö on keksinyt uuden jipon. Se vetää liinat kiinni remmin päähän, odottaa hetken reagtiotani (kun pysähdyn enkä liiku mihinkään) ja saattaa itse istahtaa remmin toiseen päähän aivan nätisti, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tämän jälkeen kun liikun saattaa mennä muutama askel ihan hyvin kunnes sama toistuu. Joka kerta Mökö ei kuitenkaan istu, vaan saattaa tulla myös nätisti luokseni ja kävellä kiltisti pari metriä eteenpäin. Kunnes kiskaisu toistuu. Jos Mökö olisi yhtään isompi koira (vaikka voimaa siinä on nytkin kuin pienessä kylässä) olisimme kohtuu purjeessa tuon käytöksen kanssa ja istuisimme hatanpäällä irtirevityn käden kanssa joka vaatisi paikoilleen laittamista. =) ( no joo, ehkä pientä liioittelua ilmassa, mutta...)
Taas on aika siis yksilölenkkien Mökön kanssa ja harjoittelemme sitä miten nätisti kuljetaan. En tiedä onnistummeko ikinä siinä tavoitteessamme, että koirien kanssa voisi oikeasti ja aina ja koko ajan mennä yhdessä nätisti. Satunnaisesti tämä kyllä onnistuu, mutta tokkopa vain paria kertaa useammin...
Tälläinen aamu meillä siis marjametsällä kaikkine havaintoineen sekä loppupäätelmineen.
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Kurssilta
Tulin juuri kotiin pentukurssin kakkososalta. Jaoimme pentukurssilaiset tilanpuutteen vuoksi kahdelle päivälle ja tällä systeemillä homma toimikin paremmin. Tiistaisessa ryhmässä on 3 pentua ja keskiviikkoisin 2. Sattumalta (onneksi) pennut olivat jakautuneet juuri näin päin, sillä tämäniltaiset karvatassut olivat rauhattomampia kaikesta uudesta, hajuista ja äänistä, kuin eiliset pennut. Pienempi ryhmä oli siis paikallaan näillekin koirille. Toivottavasti ensi kerralla hieman rauhallisemmin, etenkin pieni klaini hieman veti hernettä nenään, mutta mahtuuhan maailmaan ääntä. Ei ole vain koiran eikä oppimistilanteen kannalta mukavaa kun koira on levoton ja stressaantuu.
Pidin eilen arkitottista yhdelle osallistujalle (joka oli käynyt toisen koiransa kanssa jo edellisellä kurssilla), tämä tuntui hieman kummalliselta. Piti vähän soveltaa aikuisen koiran kanssa. Kävimme sitten loppujen lopuksi hyödyntämässä markettien piha-alueilta löytyviä häiriötekijöitä, kuten paria koiraa, lastenvaunuja, pyöriä, autoja ja ihmisiä. Nätisti hihnassa ulkotreenit sujuivat mielestäni todella hyvin, lapinkoira otti hyvin kontaktia ja kulki nätisti pääsääntöisesti löysällä remmillä. Eivätkä ainakaan nyt tälläisessä harjoittelutilanteessa häiriöt olleet häiritseviä, sillä koira ohitti ne mallikkaasti. Mahtoivat ohikulkijat taas ihmetellä ja pitää jokseenkin hulluina... =)
Kävin tutustumassa tänään uuteen kangasalalaiseen eläinkauppaan tuossa oman puotiguoni vieressä tai lähellä. Harkinnan jälkeen raaskin törsätä ja ostin kaksi motivointipatukkaa koirille tuota saalisleikittämistä ajatellen jota olin opettelemassa lauantaina. Siitä teen, viimeistään viikonloppuna jotain koontia tännekin kunhan saan ajatukseni sen verran kasaan ja mahdollisesti testattua omilla koirillani (tänne varmaan voisi saada valokuviakin...). Tällä hetkellä olen liian väsynyt siihen kun meinaan nukahtaa istuvilteni.
Pidin eilen arkitottista yhdelle osallistujalle (joka oli käynyt toisen koiransa kanssa jo edellisellä kurssilla), tämä tuntui hieman kummalliselta. Piti vähän soveltaa aikuisen koiran kanssa. Kävimme sitten loppujen lopuksi hyödyntämässä markettien piha-alueilta löytyviä häiriötekijöitä, kuten paria koiraa, lastenvaunuja, pyöriä, autoja ja ihmisiä. Nätisti hihnassa ulkotreenit sujuivat mielestäni todella hyvin, lapinkoira otti hyvin kontaktia ja kulki nätisti pääsääntöisesti löysällä remmillä. Eivätkä ainakaan nyt tälläisessä harjoittelutilanteessa häiriöt olleet häiritseviä, sillä koira ohitti ne mallikkaasti. Mahtoivat ohikulkijat taas ihmetellä ja pitää jokseenkin hulluina... =)
Kävin tutustumassa tänään uuteen kangasalalaiseen eläinkauppaan tuossa oman puotiguoni vieressä tai lähellä. Harkinnan jälkeen raaskin törsätä ja ostin kaksi motivointipatukkaa koirille tuota saalisleikittämistä ajatellen jota olin opettelemassa lauantaina. Siitä teen, viimeistään viikonloppuna jotain koontia tännekin kunhan saan ajatukseni sen verran kasaan ja mahdollisesti testattua omilla koirillani (tänne varmaan voisi saada valokuviakin...). Tällä hetkellä olen liian väsynyt siihen kun meinaan nukahtaa istuvilteni.
maanantai 4. elokuuta 2008
Saalisvietistä siedätykseen
Olin lauantaina Tamskin järjestämällä saalisviettikurssilla kuunteluoppilaana (ei omia koiria mukana siis), jossa Salme Mujunen selvitti saalisleikin käyttöä koiran palkitsemiskeinoja sekä yhtenä turvallisena ja ohjattuna leikkimismuotona.
En aivan allekirjoita kaikkia Mujusen puheita dominanssista ja johtajuudesta, jotka hän liitti saalisleikittämiseen ohimennen, mutta muuten lauantaipäivä oli asiasisällöltään todella mielenkiintoinen ja sain itse ainakin paljon irti siitä vaikkei minulla koiraa kurssilla ollutkaan. Aihe oli vain niin erikoinen, että halusin itse tutustua siihen ennen kuin vien tai kokeilen asiaa koirieni kanssa.
Toivottavasti saan liitettyä muistiinpanot saalisleikittämisestä myös tänne tässä lähiaikoina.
Salme Mujusen artikkeli aiheesta "saalisviettiä hyödyntävä leikki on koiralle mieluinen palkinto" löytyy osoitteesta http://koti.mbnet.fi/tuulen/saalisvietti.htm
Alamme tekemään omia motivointipatukoita lähiaikoina ja uskoisin, että saan sellaisia myyntiin myös yritykselleni vielä tässä syksyn aikana. Ei muuta kuin ompelukone hurraamaan. Tilauksessa on myös useita namipalapusseja firmalleni myyntiin, joten Dogwitin puodin valikoima laajenee syksyn mittaan.
Samaa (onnistunut koiratapahtuma) ei voi sanoa sunnuntaisesta SPL:n järjestämästä näyttelystä jossa olimme, samaisen ystäväni kanssa kuin edellispäivän kurssilla, katsomassa saksanpaimenkoiria Kangasalla. Kehän laidalla oli kakkosshow menossa kun paviaanilauma aikuisia ihmisiä (oikeasti, toista kymmentä ylikin) juoksi "kannustamassa ja tsemppaamassa" koirakkojaan kehän sisäpuolella. Kenellä oli mitäkin koirapilliä ja torvea mukanaan, kuka muuten vain juoksi hikipäässä huudellen omiaan. Kehän sisäpuolella olevat koirat vietiin turhaan aivan ylikierroksille, eikä koirilla ollut tietoakaan nätistä näyttelyesiintymisestä, jokainen koira kiskoi remmissä henkihieverissä. Koska kyse on rodusta jolla liuskaperseisyys on suositeltavaa, ei ruumiinrakennekaan nykykoirilla ole kaksinen, puhumattakaan sen terveysriskeistä joita vääränlainen "alapään" tila aiheuttaa.
Myönnän etten ole näyttelyihminen ollenkaan. Nyt tulin yhä vakuuttuneemmaksi siitä, ettei näyttelyissä ole kyse koiran esittämisestä (ainakaan sunnuntaina ollut) vaan omistajien itsetunnon pönkittämisestä. Koirat olivat niin toissijaisessa asemassa koko showssa, että en ymmärrä mitä tuomari pystyi niistä näkemään, kuten niiden liikeradoista, ruumiinrakenteesta tai liikkumisestaan. Ja tapa millä omistajat riuhtoivat ja repivät sekä karjuivat koirilleen kehässä oli mielestäni pöyristyttävää. Ymmärrän toki, että koska kyse on isosta rodusta, se tarvitsee liikkuvampaa esitystapaa kuin pelkkä paikallaan möllöttäminen, mutta korkeintaan yksi koira kymmentä sakemannia kohtaan liikkui edes millään tavalla normaalisti. Jos tarkoitus on saada koira ravaamaan nätisti, ei omistajien toiminta aiheuttanut minkäänlaista edistystä tavoitteeseen, päinvastoin koirat laukkasivat, kiskoivat ja kuka mitäkin.
Tänään koirillamme oli todellista shokkihoitoa kun meillä oli tupa täynnä vieraita aina 1,2 vuotiaista alkaen ja meidän koirathan eivät ole tottuneet lapsiin. Kaiken huipuksi Mökö inhoaa ylikaiken (ts. pelkää kuollakseen) kaikkia pikkuihmisiä, joten sinänsäkin päivä oli mielenkiintoinen ja toisaalta myös hyvin rankka ja kuitenkin palkitseva.
Konserttista pääsivät nauttimaan jokainen sisälle tulija. Yhden ystäväni 1,2 vuoden ikäinen poika oli kuitenkin tottunut kotonaan koiriin eikä ollut moksiskaan meidän armeijan metakasta. Toisen ystäväni kaksi muksua taas pelkäsivät koiria ja Mököhän "riemastui" entisestään siitä kun lapset säikähtelivät tai alkoivat itkemään... Yritimme lahjontaa joka hieman rauhoitti hetkittäin, mutta heti kun joku lapsista liikahti Mökö alkoi räyhäämään. Suurimman osan aikaa koirat olivat toisessa huoneessa, mutta Luru totta kai raapi aitaa ja pari kertaa pujahtikin sieltä välistä pois. Lurun kanssa ei niin hirveästi ole ongelmia, koska se rauhoittuu ja on hiljaa, mutta kun Mökö räyhää ihan urakalla eikä sitä saa hiljaiseksi kuin hetkittäin.
Joka tapauksessa päivä oli hyvää harjoitusta ja siedätystä lapsiin, eritoten pieniin lapsiin. Muutaman kerran päästiin hyvään treeniin, mutta jokin aina säikäytti joko lapset tai koiran --> loputon kierre (kumpikin pelkää toinen toistaan). Jopa Mökö rauhoittui pieniksi hetkiksi lasten lähettyville ja sai tuolloin positiivisia kokemuksia lapsista. Pitkäaikaisella harjoittelulla tästäkin voisi tulla jotain...
Tällä hetkellä meidän koirilla on kuitenkin ollut 4 päivää putkeen vieraita talossa eli kierrokset voivat olla hieman vielä normaalia korkeammalla ja nyt tulin vielä Teiskoon vanhemmilleni. Saa nähdä miten tästä eteenpäin nuo stressitasot ja kierrokset rullaavat...
Viime aikoina olen kyllä havainnut esimerkiksi Lurussa normaalia enemmän haukkuherkkyyttä (esim. kotona ja lenkillä), kun taas Mököllä saattaa mennä "tilanne" nopeammin ohi päältänsä esimerkiksi lenkillä. Toki vieraat koirat ovat edelleenkin aikamoisia mörköjä, mutta ne unohdetaan entistä helpommin ja päästään jatkamaan tilanteesta eteenpäin. Saatamme hyvinkin selvitä tilanteesta ihan kunnialla kunhan meillä on riittävästi tilaa ja pystymme väistämään sivummalle. Ei ole myöskään ongelma kulkea esimerkiksi toisen koiran takana riittävän välimatkan päässä tmv.
Huomaamattamme koirat ovat myös oppineet pitkään harjoittelemamme rutiinit, joista olen ylpeä. Koirat mm. istuvat ennen tienylityksiä ja vasta luvan saatuaan liikutaan eteenpäin, ennen uloslähtöä istutaan ja ovesta ei mennä ennen kuin omistaja antaa luvan. Tälläiset kaikki pienet rutiininomaiset käyttäytymisnormit ovat helpottaneet arkeamme.
Edessä on pihan lisäkasvoittaminen, sillä naapureiden parvekkeet on havaittu hyviksi räksytyskohteiksi. Näinpä pihaamme tullaan istuttamaan lisää pensaita näköesteiksi ja muutenkin koko ruohikko pitäisi hoitaa parempaan jamaan...
En aivan allekirjoita kaikkia Mujusen puheita dominanssista ja johtajuudesta, jotka hän liitti saalisleikittämiseen ohimennen, mutta muuten lauantaipäivä oli asiasisällöltään todella mielenkiintoinen ja sain itse ainakin paljon irti siitä vaikkei minulla koiraa kurssilla ollutkaan. Aihe oli vain niin erikoinen, että halusin itse tutustua siihen ennen kuin vien tai kokeilen asiaa koirieni kanssa.
Toivottavasti saan liitettyä muistiinpanot saalisleikittämisestä myös tänne tässä lähiaikoina.
Salme Mujusen artikkeli aiheesta "saalisviettiä hyödyntävä leikki on koiralle mieluinen palkinto" löytyy osoitteesta http://koti.mbnet.fi/tuulen/saalisvietti.htm
Alamme tekemään omia motivointipatukoita lähiaikoina ja uskoisin, että saan sellaisia myyntiin myös yritykselleni vielä tässä syksyn aikana. Ei muuta kuin ompelukone hurraamaan. Tilauksessa on myös useita namipalapusseja firmalleni myyntiin, joten Dogwitin puodin valikoima laajenee syksyn mittaan.
Samaa (onnistunut koiratapahtuma) ei voi sanoa sunnuntaisesta SPL:n järjestämästä näyttelystä jossa olimme, samaisen ystäväni kanssa kuin edellispäivän kurssilla, katsomassa saksanpaimenkoiria Kangasalla. Kehän laidalla oli kakkosshow menossa kun paviaanilauma aikuisia ihmisiä (oikeasti, toista kymmentä ylikin) juoksi "kannustamassa ja tsemppaamassa" koirakkojaan kehän sisäpuolella. Kenellä oli mitäkin koirapilliä ja torvea mukanaan, kuka muuten vain juoksi hikipäässä huudellen omiaan. Kehän sisäpuolella olevat koirat vietiin turhaan aivan ylikierroksille, eikä koirilla ollut tietoakaan nätistä näyttelyesiintymisestä, jokainen koira kiskoi remmissä henkihieverissä. Koska kyse on rodusta jolla liuskaperseisyys on suositeltavaa, ei ruumiinrakennekaan nykykoirilla ole kaksinen, puhumattakaan sen terveysriskeistä joita vääränlainen "alapään" tila aiheuttaa.
Myönnän etten ole näyttelyihminen ollenkaan. Nyt tulin yhä vakuuttuneemmaksi siitä, ettei näyttelyissä ole kyse koiran esittämisestä (ainakaan sunnuntaina ollut) vaan omistajien itsetunnon pönkittämisestä. Koirat olivat niin toissijaisessa asemassa koko showssa, että en ymmärrä mitä tuomari pystyi niistä näkemään, kuten niiden liikeradoista, ruumiinrakenteesta tai liikkumisestaan. Ja tapa millä omistajat riuhtoivat ja repivät sekä karjuivat koirilleen kehässä oli mielestäni pöyristyttävää. Ymmärrän toki, että koska kyse on isosta rodusta, se tarvitsee liikkuvampaa esitystapaa kuin pelkkä paikallaan möllöttäminen, mutta korkeintaan yksi koira kymmentä sakemannia kohtaan liikkui edes millään tavalla normaalisti. Jos tarkoitus on saada koira ravaamaan nätisti, ei omistajien toiminta aiheuttanut minkäänlaista edistystä tavoitteeseen, päinvastoin koirat laukkasivat, kiskoivat ja kuka mitäkin.
Tänään koirillamme oli todellista shokkihoitoa kun meillä oli tupa täynnä vieraita aina 1,2 vuotiaista alkaen ja meidän koirathan eivät ole tottuneet lapsiin. Kaiken huipuksi Mökö inhoaa ylikaiken (ts. pelkää kuollakseen) kaikkia pikkuihmisiä, joten sinänsäkin päivä oli mielenkiintoinen ja toisaalta myös hyvin rankka ja kuitenkin palkitseva.
Konserttista pääsivät nauttimaan jokainen sisälle tulija. Yhden ystäväni 1,2 vuoden ikäinen poika oli kuitenkin tottunut kotonaan koiriin eikä ollut moksiskaan meidän armeijan metakasta. Toisen ystäväni kaksi muksua taas pelkäsivät koiria ja Mököhän "riemastui" entisestään siitä kun lapset säikähtelivät tai alkoivat itkemään... Yritimme lahjontaa joka hieman rauhoitti hetkittäin, mutta heti kun joku lapsista liikahti Mökö alkoi räyhäämään. Suurimman osan aikaa koirat olivat toisessa huoneessa, mutta Luru totta kai raapi aitaa ja pari kertaa pujahtikin sieltä välistä pois. Lurun kanssa ei niin hirveästi ole ongelmia, koska se rauhoittuu ja on hiljaa, mutta kun Mökö räyhää ihan urakalla eikä sitä saa hiljaiseksi kuin hetkittäin.
Joka tapauksessa päivä oli hyvää harjoitusta ja siedätystä lapsiin, eritoten pieniin lapsiin. Muutaman kerran päästiin hyvään treeniin, mutta jokin aina säikäytti joko lapset tai koiran --> loputon kierre (kumpikin pelkää toinen toistaan). Jopa Mökö rauhoittui pieniksi hetkiksi lasten lähettyville ja sai tuolloin positiivisia kokemuksia lapsista. Pitkäaikaisella harjoittelulla tästäkin voisi tulla jotain...
Tällä hetkellä meidän koirilla on kuitenkin ollut 4 päivää putkeen vieraita talossa eli kierrokset voivat olla hieman vielä normaalia korkeammalla ja nyt tulin vielä Teiskoon vanhemmilleni. Saa nähdä miten tästä eteenpäin nuo stressitasot ja kierrokset rullaavat...
Viime aikoina olen kyllä havainnut esimerkiksi Lurussa normaalia enemmän haukkuherkkyyttä (esim. kotona ja lenkillä), kun taas Mököllä saattaa mennä "tilanne" nopeammin ohi päältänsä esimerkiksi lenkillä. Toki vieraat koirat ovat edelleenkin aikamoisia mörköjä, mutta ne unohdetaan entistä helpommin ja päästään jatkamaan tilanteesta eteenpäin. Saatamme hyvinkin selvitä tilanteesta ihan kunnialla kunhan meillä on riittävästi tilaa ja pystymme väistämään sivummalle. Ei ole myöskään ongelma kulkea esimerkiksi toisen koiran takana riittävän välimatkan päässä tmv.
Huomaamattamme koirat ovat myös oppineet pitkään harjoittelemamme rutiinit, joista olen ylpeä. Koirat mm. istuvat ennen tienylityksiä ja vasta luvan saatuaan liikutaan eteenpäin, ennen uloslähtöä istutaan ja ovesta ei mennä ennen kuin omistaja antaa luvan. Tälläiset kaikki pienet rutiininomaiset käyttäytymisnormit ovat helpottaneet arkeamme.
Edessä on pihan lisäkasvoittaminen, sillä naapureiden parvekkeet on havaittu hyviksi räksytyskohteiksi. Näinpä pihaamme tullaan istuttamaan lisää pensaita näköesteiksi ja muutenkin koko ruohikko pitäisi hoitaa parempaan jamaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
