Nätisti hihnassa harjoitus iltalenkillä (koira yksin kotona ennen n.8h)
Lähdimme pihasta kohti korttelikierrostamme. Pihatiellämme oli joku ihmeen ruuhka-aika kello kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä, sillä joku taloja katsomaan tullut pyöräilijä seilasi tiellä edes takaisin, naapurin kaksi mummoa tuli kauppakassien ja rollaattorin kanssa sekä naapurin hölkkäsetä tuli vielä kauppakassin kanssa vastaan. Oli siinä meillä pujottelemista autojen ja pihatien välissä kun yritimme olla kävelemättä kaikkia päin Mökön kanssa. Jokaiselle vastaantulijalle Mökö pääsi pöhäyttämään pienet äänenavauksensa, vaikka mitään tunti tolkulla tapahtuvaa räksytystä ei onneksi kuitenkaan tullut.
No, saimme rauhassa kiertää lyhyen iltalenkkikorttelimme, Mökö otti kontaktia hyvin ja reagoi merkkiääneen, teki nätisti tarpeensa ja sitä rataa. Selvidyimme pihalla leikkivien lasten ohituksesta sekä 50 metrin päässä menevän koirakon ohituksesta pienellä tuijotuksella, mutta Mökö kuitenkin reagoi hyvin merkkiääneen ja otti kontaktia vaikka katsoikin välillä näitä ohimeneviä ilmiöitä.
Selvisimme tuosta tieltä hyvin kunnes huomasin kävelytiellämme tulevan kaksi koiraa peräkanaa, ensimmäinen cavalieri ja toinen mäyräkoira. No... Päätinpä sitten lähteä vinoon tekemään ohitusta tarpeeksi kaukaa viereisen seurakuntakodin parkkipaikan kautta. Mökö näki koirat, katsoi niitä välillä mutta reagoi todella hyvin merkkiääneeni ja otti kontaktia. Liki täydellinen ohitusharjoitus!
Mutta. Jälkimmäisen koiran kohdalla lähdin ilmeisesti tekemään liian tiukkaa käännöstä takaisin kävelytielle josta meidän piti mennä kotiin (ja väistin samalla leikkipuistoa joka on srk kodin pihassa), koska Mökö vingahti vasemmalle jälkimmäisen koiran perään ja tuli levottomaksi. Se siitä onnistuneesta ja positiivisesta ohitusharjoituksesta.
Miksi teen aina tämän saman virheen ja käännyn alkuperäiselle reitille liian tiukasti. Mökö tarvitsee loppuun asti vähintään sen 30m välimatkan ohitettavaan kohteeseen jotta ohitusharjoitus onnistuu. Pilasin ihan turhaan loistavasti menneen ohitusharjoituksen liiallisella optimistisuudellani siitä, että koira pystyy kyseisenlaiseen ohitustilanteeseen. Mielestäni tämä toinen koira, mäyräkoira oli jo sen verran eri suunnalla kuin me, ettei siihen tarvitsisi reagoida, mutta turhaan. Jäi hieman paha maku suuhun, mutta ehkä minäkin joku kerta oppisin...
Pakko kertoa tuossa menneellä viikolla tapahtunut hupaista sattuma. Meillä oli kurssi-illan jäljiltä koulutustarvikkeita ja mappi kangaskassissa työhuoneen lattialla. Minä istuin koneella keittiön pöydän ääressä ja työhuoneen ovi oli auki. Huomasin kyllä kun kissa viipotti työhuoneeseen, mutta siellähän se usein tykkää kökötellä hamsterin boxin päällä vahdissa. No, kissa oli löytänyt kangaskassini ja penkonut sitä aikansa. Yhteistuumin Mökön kanssa.
Pian parivaljakko luikki ylen onnellisen ja tyytyväisen näköisenä peräkanaa kuin majakka ja perävaunu, Mökö edessä ja kissa takana olohuoneeseen ja hyppäsivät sohvalle. Mökö kantoi suussaan onnessaan kangaskassista löytynyttä keltapäistä kosketuskeppiä ja voi luoja sitä ilmettä, olisittepa nähneet. Olisi niin pitänyt saada videolle.
En voinut kuin nauraa, olivat ne niin liikuttava parivaljakko, kuin jostain elokuvista tai postikortilta. Loistavia karvakuonoja, miten mä pärjäisin ikinä ilman noita... =D
Sain loppuviikolla tilaamani paketin agilityesteitä. Alamme ensi viikolla rakentamaan loppuja, joten agilitykurssit (alkeet/perusteet) toteutuvat elo-syyskuussa. Jee eee!!!
maanantai 30. kesäkuuta 2008
torstai 26. kesäkuuta 2008
Mökö on hinkuttanut itseään sohvaan (vrt. kissan merkkailu kun se hieroo päällään esineitä) pari viimeistä päivää joka kerta kun olemme tulleet ulkoa. Tämä on täysin uudenlainen käyttäytyminen sillä ei se ole aiemmin samalla tavalla itseään hinkuttanut huonekaluihin kuin hyvin satunnaisesti. Olen miettinyt pienessä päässäni, että johtuisikohan tämä jotenkin Lurun poissaolosta ja sen juoksuista (oli kuitenkin su Lurun kanssa samassa pihapiirissä kun kävimme vanhemmillani).
Maanantaina ja tiistaina kun Mika oli lähtenyt töihin ennen minua niin Mökö oli tutustunut muutamaan kirjeeseeni sekä lenkkareihini kun vielä nukuin. Liekö jonkun näköistä stressireaktiota hakea suuhunsa tavaraa ja repiä niin tuosta viikonlopun reissaamisen jäljiltä. Kissan kanssa mentiin kämppää välillä aamutuimaan vauhdikkaastikin, joten pitäisi aina muistaa pitää huoli siitä että kissa on aamun (yö ok vapaana) vaikka kylppärissä ettei laita koiraa turhaa ylikierroksille --> aiheudu turhia muita seurauksia.
Eilen kun laitoimme pihalle aitaa kiinni Mökö oli illalla todella levoton, vinkui ja mäykkäsi sekä sisällä että terassilla (pentuaitaus rajasi terassin ennen koko pihan aitausta). En oikein tiedä miksi se oli niin levoton, mutta meillä on pienenä ongelmana se että Mökö on liian kiintynyt meihin ja välillä seuraa kuin hai laivaa. Joinain päivinä (tai suurimman osan aikaa) koira taas on ihan rauhallisesti boxissaan, patjallaan, matolla tai jossain muualla. Hetkittäin sitten tulee kamala hätä jos poistumme Mökön näkyvistä ja äiti valittaa aina, että Mökö alkaa huutamaan kun käymme esim. heillä ulkona tmv. Tiedä sitten häntä, että mistä moinen turvattomuuden tunne koiralla johtuu...
Harjoittelimme tiistai-itana kosketuskeppiä Mökön kanssa kun tulimme Dogwitin arkitottiksen alkeiskurssilta. Mökö oli tosin hieman "höttäinen"eli innokas kyllä tekemään hommia, mutta ehkä kissa häiritsi sen keskittymistä sen verran... Tosin ehkä viikonlopun menemisillä ja tulemisilla oli oma vaikutuksensa, kaikkihan näkyy kuitenkin koirassakin.
Mutta Dogwitin arkitottiksen kurssiin (lisää kursseista ja yrityksestä www.dogwit.fi). Harjoittelimme muun muassa huomiomerkkiä, maahan menoa ja nätisti hihnassa kulkemista. Asiakkaat tuntuivat tyytyväisiltä ja monelle olen saanut varmasti annettua roppa kaupalla uusia ajatuksia ja toimintatapoja reppuun mukaan, ovat ainakin kiitelleet siihen malliin.
Mielestäni esimerkiksi ulkona tehty nätisti hihnassa harjoittelu sujui hyvin. Hieman ohikulkeneet ihmiset katsoivat pitkään, mutta kyllä maailmaan katseita mahtuu. Välillä tuntuu muutenkin siltä, että koiranomistajia välillä tuijotetaan kuin mitäkin kummajaisia kaikkine kikosteerauksineen.
Voinkin lopettaa oivalliseen ajatelmaan (kirjasta Morton Egtvedt ja Cecilie Keste, Naksutinkoulutusta koirallesi, Canis, sivu 40)
VÄÄRÄN TOIMINNAN TIEDOSTAMATON VAHVISTAMINEN
On tavallista, että ihmiset tiedostamattaan vahvistavat väärää toimintoa. Koiranomistajien tulisi lopettaa hokeminen tai makupalalla houkuttelu saadakseen koirat katsomaan heitä. Houkuttelemalla tai syöttämällä sille makupalaa tai höpöttelemällä saamme koiran pitämään kontaktia meihin. MUTTA tuolloin ohjaaja vahvisstaa sitä, mitä koira on tekemässä juuri hokemisen tai houkuttelun aikana -koira katselee ja näkee jotain ihan muuta kuin ohjaajansa. Jos se tekee liian usei, tuloksena on heikko kontakti koiran ja ohjaajan välillä. Onkin parempi odottaa, että koira itse omaehtoisesti tarjoaa toivottua käyttäytymistä ja palkita siitä.
Pian olemme siinä tilanteessa, että koiraa pitää houkutella ja houkutella enemmän ja enemmän eikä mikään tunnu riittävän. (noin referaatin omaisesti jutun juoni)
Suosittelen lukemaan ko. kirjan!
Maanantaina ja tiistaina kun Mika oli lähtenyt töihin ennen minua niin Mökö oli tutustunut muutamaan kirjeeseeni sekä lenkkareihini kun vielä nukuin. Liekö jonkun näköistä stressireaktiota hakea suuhunsa tavaraa ja repiä niin tuosta viikonlopun reissaamisen jäljiltä. Kissan kanssa mentiin kämppää välillä aamutuimaan vauhdikkaastikin, joten pitäisi aina muistaa pitää huoli siitä että kissa on aamun (yö ok vapaana) vaikka kylppärissä ettei laita koiraa turhaa ylikierroksille --> aiheudu turhia muita seurauksia.
Eilen kun laitoimme pihalle aitaa kiinni Mökö oli illalla todella levoton, vinkui ja mäykkäsi sekä sisällä että terassilla (pentuaitaus rajasi terassin ennen koko pihan aitausta). En oikein tiedä miksi se oli niin levoton, mutta meillä on pienenä ongelmana se että Mökö on liian kiintynyt meihin ja välillä seuraa kuin hai laivaa. Joinain päivinä (tai suurimman osan aikaa) koira taas on ihan rauhallisesti boxissaan, patjallaan, matolla tai jossain muualla. Hetkittäin sitten tulee kamala hätä jos poistumme Mökön näkyvistä ja äiti valittaa aina, että Mökö alkaa huutamaan kun käymme esim. heillä ulkona tmv. Tiedä sitten häntä, että mistä moinen turvattomuuden tunne koiralla johtuu...
Harjoittelimme tiistai-itana kosketuskeppiä Mökön kanssa kun tulimme Dogwitin arkitottiksen alkeiskurssilta. Mökö oli tosin hieman "höttäinen"eli innokas kyllä tekemään hommia, mutta ehkä kissa häiritsi sen keskittymistä sen verran... Tosin ehkä viikonlopun menemisillä ja tulemisilla oli oma vaikutuksensa, kaikkihan näkyy kuitenkin koirassakin.
Mutta Dogwitin arkitottiksen kurssiin (lisää kursseista ja yrityksestä www.dogwit.fi). Harjoittelimme muun muassa huomiomerkkiä, maahan menoa ja nätisti hihnassa kulkemista. Asiakkaat tuntuivat tyytyväisiltä ja monelle olen saanut varmasti annettua roppa kaupalla uusia ajatuksia ja toimintatapoja reppuun mukaan, ovat ainakin kiitelleet siihen malliin.
Mielestäni esimerkiksi ulkona tehty nätisti hihnassa harjoittelu sujui hyvin. Hieman ohikulkeneet ihmiset katsoivat pitkään, mutta kyllä maailmaan katseita mahtuu. Välillä tuntuu muutenkin siltä, että koiranomistajia välillä tuijotetaan kuin mitäkin kummajaisia kaikkine kikosteerauksineen.
Voinkin lopettaa oivalliseen ajatelmaan (kirjasta Morton Egtvedt ja Cecilie Keste, Naksutinkoulutusta koirallesi, Canis, sivu 40)
VÄÄRÄN TOIMINNAN TIEDOSTAMATON VAHVISTAMINEN
On tavallista, että ihmiset tiedostamattaan vahvistavat väärää toimintoa. Koiranomistajien tulisi lopettaa hokeminen tai makupalalla houkuttelu saadakseen koirat katsomaan heitä. Houkuttelemalla tai syöttämällä sille makupalaa tai höpöttelemällä saamme koiran pitämään kontaktia meihin. MUTTA tuolloin ohjaaja vahvisstaa sitä, mitä koira on tekemässä juuri hokemisen tai houkuttelun aikana -koira katselee ja näkee jotain ihan muuta kuin ohjaajansa. Jos se tekee liian usei, tuloksena on heikko kontakti koiran ja ohjaajan välillä. Onkin parempi odottaa, että koira itse omaehtoisesti tarjoaa toivottua käyttäytymistä ja palkita siitä.
Pian olemme siinä tilanteessa, että koiraa pitää houkutella ja houkutella enemmän ja enemmän eikä mikään tunnu riittävän. (noin referaatin omaisesti jutun juoni)
Suosittelen lukemaan ko. kirjan!
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
Yksinolopäiväkirja osa 3
Mökön yksinolopäiväkirja 3
- 1:00 rauhallinen tassuttelu pitkin kämppää, käy ovella, keittiössä
- 2:00 tassuttelee ovelle rauhallisesti, seisoo ovella
- 2:50 makuulle eteisen matolle ulko-oven eteen
- 5:08 siirtyy 1m eteenpäin makaamaan, pää ylhäällä
- 8:00 laski päänsä, edelleen makuulla x:nä eteisessä
- 11:31 nostaa päänsä, venyttelee ja nousi ylös, siirtyi makaamaan takaisin ulko-oven eteen, pää ylhäällä, laski päänsäkin
- 17:36 asennon vaihto, edelleen makuulla ovella
- 38:28 käänsi kylkeä
- 38:35 kellahti kyljelleen makaamaan
- 41:11 pään nosto, kuuntelemaan jotain
41:23 ylös, ovi alkaa käymään
kävi eteisen matolla
ravistelu, hännän heilutus, yksi hypähtäminen vasten
41:59 rustoa syömään olkkarin matolle, käy eteisessä, seuraa Mikaa sammuttamaan kameraa
Tämä yksinolo alkaa näyttämään jo siltä miltä pitäisikin. Aivan loistavaa, nyt olen ylpeä Mököstä. Tosin on tainnut olla rankka viikonloppu: trimmausta, Teiskossa käyntiä, möksällä x2. Saa nähdä miten koira käyttäytyy alkuviikolla, että onko kuinka levoton koska nyt on ainakin ollut aika paljon äksöniä joka voi aiheuttaa koiralle pientä stressiä tai levottomuutta. Mökö oli kyllä tänään Mökillä yllättävän rauhallinen, nukkui suurimman osan aikaa sängyn tai pöydän alla vaikka aamupissalenkki olikin rauhaton ja koira nyki minkä kerkisi...
- 1:00 rauhallinen tassuttelu pitkin kämppää, käy ovella, keittiössä
- 2:00 tassuttelee ovelle rauhallisesti, seisoo ovella
- 2:50 makuulle eteisen matolle ulko-oven eteen
- 5:08 siirtyy 1m eteenpäin makaamaan, pää ylhäällä
- 8:00 laski päänsä, edelleen makuulla x:nä eteisessä
- 11:31 nostaa päänsä, venyttelee ja nousi ylös, siirtyi makaamaan takaisin ulko-oven eteen, pää ylhäällä, laski päänsäkin
- 17:36 asennon vaihto, edelleen makuulla ovella
- 38:28 käänsi kylkeä
- 38:35 kellahti kyljelleen makaamaan
- 41:11 pään nosto, kuuntelemaan jotain
41:23 ylös, ovi alkaa käymään
kävi eteisen matolla
ravistelu, hännän heilutus, yksi hypähtäminen vasten
41:59 rustoa syömään olkkarin matolle, käy eteisessä, seuraa Mikaa sammuttamaan kameraa
Tämä yksinolo alkaa näyttämään jo siltä miltä pitäisikin. Aivan loistavaa, nyt olen ylpeä Mököstä. Tosin on tainnut olla rankka viikonloppu: trimmausta, Teiskossa käyntiä, möksällä x2. Saa nähdä miten koira käyttäytyy alkuviikolla, että onko kuinka levoton koska nyt on ainakin ollut aika paljon äksöniä joka voi aiheuttaa koiralle pientä stressiä tai levottomuutta. Mökö oli kyllä tänään Mökillä yllättävän rauhallinen, nukkui suurimman osan aikaa sängyn tai pöydän alla vaikka aamupissalenkki olikin rauhaton ja koira nyki minkä kerkisi...
lauantai 21. kesäkuuta 2008
Yksinolopäiväkirja osa 2
Mökön yksinolopäiväkirja osa 2 (noin 29 minuuttia yksin kotona)
lähdimme kotoa
00:38 Mökö ovelle, seisokelua
00: 55 sohvalle (ei näy kuvassa)
1:09 (ulko-)ovelle seisoskelemaan
(kissa raapii pesuhuoneen ovea taustalla)
2:00 hävisi kuvasta, ovella
2:12 olkkarin matolle, vikinää, työhuoneen/makkarin ovelle
2:34 ovelle seiskoskelemaan
2:44 sohvalle/olohuoneen matolle
3:24 ovelle, pientä vinkunaa
8:25 hitaasti löntystelee olkkarin matolle
8:55 ovelle, istahti nenä kameraan päin
11:50 makuulle eteisen oven eteen
13:01 pään nosto, kuuntelee jotain
13:50 makuulla
15:30 pään nosto, kuuntelee jotain, pientä pään kääntelyä
18:40 nousi istumaan, peppu kameraan päin ja nenä ulko-ovelle, pientä vinkunaa, liikehdintää
19:00 takaisin makuulle, pää ylhäällä kuulostelee
20:30 makuulla, pari kertaa pieni pään nosto/kuulostelu
21:34 makuulla, pään nosto, lasku takaisin
24:34 makuulla, pään nosto
25:36 makuulla, pään lasku, pään nostelua/kuulostelua
28:21 nousi ja käveli olkkarin puolelle (ei näkyvissä, hiljaista)
28:49 nopea siirtyminen ovelle, seisoo oven edessä, vingunomainen odotushaukahdus
29:15 pientä vinguntaa, ovi avautui
29:23 kolme hypähtämistä meitä vasten, häntä vipatti yläasennossa, kiertelyä ja kaartelua ympärillämme
29:46 hypähdysyritys Mikaa vasten, Mika perässä keittiöön sulkemaan kameraa
Trimmasimme tänään Mököä aika reilusti ja se oli juoksuisen nartun kanssa samassa talossa, tosin ei kosketuksissa, mutta haju varmasti leijaili myös Mökö pojan nenuun. Mökö ei selvästikään pidä koiravideoiden katselusta, koska tulee levottomaksi kuultuaan epämääräisiä ääniä ja kuvatallennetta; kuljeskelee ympäri asuntoa ja vikisee/vinkuu.
lähdimme kotoa
00:38 Mökö ovelle, seisokelua
00: 55 sohvalle (ei näy kuvassa)
1:09 (ulko-)ovelle seisoskelemaan
(kissa raapii pesuhuoneen ovea taustalla)
2:00 hävisi kuvasta, ovella
2:12 olkkarin matolle, vikinää, työhuoneen/makkarin ovelle
2:34 ovelle seiskoskelemaan
2:44 sohvalle/olohuoneen matolle
3:24 ovelle, pientä vinkunaa
8:25 hitaasti löntystelee olkkarin matolle
8:55 ovelle, istahti nenä kameraan päin
11:50 makuulle eteisen oven eteen
13:01 pään nosto, kuuntelee jotain
13:50 makuulla
15:30 pään nosto, kuuntelee jotain, pientä pään kääntelyä
18:40 nousi istumaan, peppu kameraan päin ja nenä ulko-ovelle, pientä vinkunaa, liikehdintää
19:00 takaisin makuulle, pää ylhäällä kuulostelee
20:30 makuulla, pari kertaa pieni pään nosto/kuulostelu
21:34 makuulla, pään nosto, lasku takaisin
24:34 makuulla, pään nosto
25:36 makuulla, pään lasku, pään nostelua/kuulostelua
28:21 nousi ja käveli olkkarin puolelle (ei näkyvissä, hiljaista)
28:49 nopea siirtyminen ovelle, seisoo oven edessä, vingunomainen odotushaukahdus
29:15 pientä vinguntaa, ovi avautui
29:23 kolme hypähtämistä meitä vasten, häntä vipatti yläasennossa, kiertelyä ja kaartelua ympärillämme
29:46 hypähdysyritys Mikaa vasten, Mika perässä keittiöön sulkemaan kameraa
Trimmasimme tänään Mököä aika reilusti ja se oli juoksuisen nartun kanssa samassa talossa, tosin ei kosketuksissa, mutta haju varmasti leijaili myös Mökö pojan nenuun. Mökö ei selvästikään pidä koiravideoiden katselusta, koska tulee levottomaksi kuultuaan epämääräisiä ääniä ja kuvatallennetta; kuljeskelee ympäri asuntoa ja vikisee/vinkuu.
Yksinolopäiväkirja osa 1
Juhannusta kaikelle kansalle!
Sain viikolla katsottavakseni erään asiakkaan pienen koiran yksinolovideon. Se oli sinänsä aika järkyttävää katsottavaa kun miettii sitä pahaa oloa mikä pienellä koiralla oli tämän jäädessä yksin, raukka pieni meinasi lähteä seinien läpi mamman perään. Ikäväkseni sain kuulla tämän videon jälkeen, että koira oli todella stressaantunut tästä yksinolosta ja mm. pissinyt sisälle ja ollut muutenkin todella levoton.
Nämä ovat näitä asioita joissa pitää miettiä mikä on pienempi paha noin pidemmällä aikavälillä. Jos videon perusteella saadaan jotain uutta selville ja sen avulla pystytään lähtemään muokkaamaan pienen oloa paremmaksi niin mielestäni se on tällä kertaa vallitsevampi kuin koiran väliaikainen/kertaluonteinen stressi (kunhan sitä ei ehdoin tahdoin luoda jatkuvasti). Nyt vain pitää huolehtia siitä, että saadaan koiran elämä raiteilleen, stressikierrokset alas ja koira opetettua jäämään nätisti kotiin ilman huolta ihmisystävistä.
Saimme vihdoin käsiimme (lainaan) tarvittavat videokuvausvälineet oman koiramme, Mökön filmausta varten. Rauhallisen eilispäivän jälkeen päätimme sitten lähteä pienelle iltakävelylle ja jättää kameran keittiöön kuvaamaan Mököä. Pieni ongelma tuli noiden kuvauskulmien suhteen, että valitettavasti emme näe eteisen tapahtumia vain ainoastaan olohuoneen. Mutta näin tiivistetysti 28 minuutin ja 58 sekunnin Mökön yksinolo eilen alkuillasta trimmaamisen jälkeen (mikä sekin aiheuttaa hieman stressiä ja on epämukavaa koiralle):
- ovi sulkeutuu, lähdemme ulos
- 2 min, Mökö sohvan kaiteelle päivystämään ulos
- ovelle
- 7:35 takaisin sohvankaiteelle katselemaan ulos
- olkkarin matolle
- hyppy takaisin sohvalle
- 8:58 ovelle päivystämään
- 20:25 olohuoneen matolle seisoskelmaan, pieni vinkuna
- 20:45 ovelle päivystämään, pientä vinkunaa
- 21:35 hyppy takaisin sohvalle päivystämään ulos ikkunasta
- 22:10 ovelle
- 22:14 mahalleen lattialle ovella (kuului tassujen rapinasta, että koira meni makaamaan)
- 25:30 herää, liikettä ovella, pientä vinkunaa, paikoillaan
- 27:3 pientä liikehdintää ovella
- 28:30 ovi auki, tulemme sisälle, hypähtelyjä ja liikehdintää
- 28:50 Mökö keittiöön Mikan perässä lönköttäen, sulkivat kameran
Toimituksen huomio: Äänen tarkkailua haittasi päälle ajattelemattomuutta jääneet tiskikone ja pesukone, joiden ääni videolla kuului hyvin selvästi. Pääsääntöisesti Mökö kuitenkin liikehti rauhattomasti ja päästi vain muutaman kerran äännähdyksiä. Laminaattilattiallamme kuuluu hyvin myös koirien liikehdintä, kun tassut rapisevat joten äänistä voimme päätellä jotain toimintoja.
Sohvan vieressä olevan ikkunan sälekaihtimet hieman raollaan, joten niistä näki ulos.
Mutta siis, yksi yhteen. Ei ole tuo meidänkään Mökön yksinolo kovin hyvillä vesillä, sillä koira levottomasti odottaa saapumistamme kotiin. Aiomme ottaa uusintaotoksia tässä vielä, jotta selviää oliko tämä ainutkertaista (päivän stressiannoksen jäljiltä, esim. trimmaus) vai joka päiväistä. En usko, että koira on turhautunut vaan pikemminkin sillä on huoli meistä ihmisystävistään. Tällä hetkellä Mökön yksinolo ei ole niin ongelmallista kuin joskus viime syksynä kun vanhasta kodistamme hajosi lukuisia kirjaston- ja koulukirjoja sekä sanomalehtiä ja milloin mitäkin. Nyt ainoastaan sohvan tyynyt saattavat olla kiskottu alas, boxien pehmusteet voivat olla lattialla tai jotain muuta pientä ellei kissa ole tiputtanut korkeammilta tasoilta jotain hajotettavaa/silputtavaa koirille.
Jatkamme yksinoloharjoittelua...
Sain viikolla katsottavakseni erään asiakkaan pienen koiran yksinolovideon. Se oli sinänsä aika järkyttävää katsottavaa kun miettii sitä pahaa oloa mikä pienellä koiralla oli tämän jäädessä yksin, raukka pieni meinasi lähteä seinien läpi mamman perään. Ikäväkseni sain kuulla tämän videon jälkeen, että koira oli todella stressaantunut tästä yksinolosta ja mm. pissinyt sisälle ja ollut muutenkin todella levoton.
Nämä ovat näitä asioita joissa pitää miettiä mikä on pienempi paha noin pidemmällä aikavälillä. Jos videon perusteella saadaan jotain uutta selville ja sen avulla pystytään lähtemään muokkaamaan pienen oloa paremmaksi niin mielestäni se on tällä kertaa vallitsevampi kuin koiran väliaikainen/kertaluonteinen stressi (kunhan sitä ei ehdoin tahdoin luoda jatkuvasti). Nyt vain pitää huolehtia siitä, että saadaan koiran elämä raiteilleen, stressikierrokset alas ja koira opetettua jäämään nätisti kotiin ilman huolta ihmisystävistä.
Saimme vihdoin käsiimme (lainaan) tarvittavat videokuvausvälineet oman koiramme, Mökön filmausta varten. Rauhallisen eilispäivän jälkeen päätimme sitten lähteä pienelle iltakävelylle ja jättää kameran keittiöön kuvaamaan Mököä. Pieni ongelma tuli noiden kuvauskulmien suhteen, että valitettavasti emme näe eteisen tapahtumia vain ainoastaan olohuoneen. Mutta näin tiivistetysti 28 minuutin ja 58 sekunnin Mökön yksinolo eilen alkuillasta trimmaamisen jälkeen (mikä sekin aiheuttaa hieman stressiä ja on epämukavaa koiralle):
- ovi sulkeutuu, lähdemme ulos
- 2 min, Mökö sohvan kaiteelle päivystämään ulos
- ovelle
- 7:35 takaisin sohvankaiteelle katselemaan ulos
- olkkarin matolle
- hyppy takaisin sohvalle
- 8:58 ovelle päivystämään
- 20:25 olohuoneen matolle seisoskelmaan, pieni vinkuna
- 20:45 ovelle päivystämään, pientä vinkunaa
- 21:35 hyppy takaisin sohvalle päivystämään ulos ikkunasta
- 22:10 ovelle
- 22:14 mahalleen lattialle ovella (kuului tassujen rapinasta, että koira meni makaamaan)
- 25:30 herää, liikettä ovella, pientä vinkunaa, paikoillaan
- 27:3 pientä liikehdintää ovella
- 28:30 ovi auki, tulemme sisälle, hypähtelyjä ja liikehdintää
- 28:50 Mökö keittiöön Mikan perässä lönköttäen, sulkivat kameran
Toimituksen huomio: Äänen tarkkailua haittasi päälle ajattelemattomuutta jääneet tiskikone ja pesukone, joiden ääni videolla kuului hyvin selvästi. Pääsääntöisesti Mökö kuitenkin liikehti rauhattomasti ja päästi vain muutaman kerran äännähdyksiä. Laminaattilattiallamme kuuluu hyvin myös koirien liikehdintä, kun tassut rapisevat joten äänistä voimme päätellä jotain toimintoja.
Sohvan vieressä olevan ikkunan sälekaihtimet hieman raollaan, joten niistä näki ulos.
Mutta siis, yksi yhteen. Ei ole tuo meidänkään Mökön yksinolo kovin hyvillä vesillä, sillä koira levottomasti odottaa saapumistamme kotiin. Aiomme ottaa uusintaotoksia tässä vielä, jotta selviää oliko tämä ainutkertaista (päivän stressiannoksen jäljiltä, esim. trimmaus) vai joka päiväistä. En usko, että koira on turhautunut vaan pikemminkin sillä on huoli meistä ihmisystävistään. Tällä hetkellä Mökön yksinolo ei ole niin ongelmallista kuin joskus viime syksynä kun vanhasta kodistamme hajosi lukuisia kirjaston- ja koulukirjoja sekä sanomalehtiä ja milloin mitäkin. Nyt ainoastaan sohvan tyynyt saattavat olla kiskottu alas, boxien pehmusteet voivat olla lattialla tai jotain muuta pientä ellei kissa ole tiputtanut korkeammilta tasoilta jotain hajotettavaa/silputtavaa koirille.
Jatkamme yksinoloharjoittelua...
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
Aloin tänään kehittelemään ideaa päässäni Dogwitin omasta sisäiseen käyttöön (asiakkaille) tarkoitetusta oppimisympäristöstä/keskustelupalstasta. Siitä voisi olla huomattavaa hyötyä sekä omassa ammatillisessa kehittymisessä että asiakkaiden yksilöllisessä ja kattavassa palvelemisessa. Mutta mutta, pitää työstää ajatusta juhannuksen aikana ja katsoa löydämmekö me Dogwitille oman ja toimivan ratkaisun...
Luru on juoksujen takia hoidossa joten olemme voineet keskittyä Mökön kanssa olemiseen. Nyt haluaisin vielä vain valokuvata Mökön yksin oloa kun kerta kamerankin saimme lainaan. Täällä on kuitenkin ollut harvinaisen siistiä ja Mökö on tuntunut rauhallisemmalta kun tulen kotiin. Vielähän hänen pulttinsa toki nousevat sisääntulovaiheessa ylikierroksille, mutta Mökö ei yksinään hauku läheskään niin kuin koirat olisivat kaksin.
Olen todella tyytyväinen Mökön viime päiväiseen ulkokäyttäytymiseen, se on kulkenut liki kuin unelma. Iltalenkin aikana koira ei kertaakaan haukkunut ei ohikulkeville koirille, ihmisille kuin pyörillekään. Parissa kohtaa Mökö selvästi oli "joutumassa tilanteeseen" kun ohitimme erään miehen, mutta se reagoi merkkiääneen kuitenkin hyvin ja pääsimme ohi tilanteesta ennen kuin se laukesi. Eli Mökö selviytyi hienosti ja oppi pääsemään tilanteista yli.
Mökö kulki lenkin ajan pääsääntöisesti täysin löysällä remmillä kahta pientä nykäisyä lukuunottamatta joista se äkkiä palasi ottamaan kontaktia minuun. Palkitsin usein koiraa ja kehuin sitä rauhallisella äänellä sen ajan kun se kulki nätisti. Koska en itse hoppuillut vaan kävelimme kiireettömästi, rauhoitti varmasti myös koiraa.
Meidän ohitustilanteemme alkavat pikkuhiljaa sujua, on mahtavaa kun välillä pystyy keskittymään täysillä yhteen koiraan eikä tarvitse miettiä joka kerta vuorojärjestystä tai oman ajan riittävyyttä. Rauhassa hyvä tulee!
Kysyin tänään erästä Rakkaiden Haukkujen koulutusohjaajakurssilla ollutta naista pitämään meille koiratanssikurssia, mutta saa nähdä nyt miten käy...
Olen nyt ainakin ajatellut, että voisimme joku kurssikerta kuvata koiria ja ohjaajia ja käyttää näitä videoita hyödyksi oman oppimisemme seuraamisessa. Joka tapauksessa minun tulee pitää oma opetusnäytteeni jostain aihealueesta ja tätä varten toivoisinkin, että saisimme kuvata jonkun arkitottelevaisuuden alkeiskurssin kerroista.
Tutustuin illan aikana Veli-Matti Ahosen naksutinkoulutussivustoon
http://www.freewebs.com/klikki/
Sivustolta löytyy myös oivia operantin koulutuksen menetelmiä videoina, joten suosittelen tutustumaan niihin. Videoklipit havainnollistavat monia oppimistilanteita ja -menetelmiä. Erittäin mielenkiintoista ja hyödynnettävää. Olenkin menossa seuraamaan miehen pitämää kurssia tässä heinä-elokuussa, joten voin raportoida sieltäkin kuulumisia.
Luru on juoksujen takia hoidossa joten olemme voineet keskittyä Mökön kanssa olemiseen. Nyt haluaisin vielä vain valokuvata Mökön yksin oloa kun kerta kamerankin saimme lainaan. Täällä on kuitenkin ollut harvinaisen siistiä ja Mökö on tuntunut rauhallisemmalta kun tulen kotiin. Vielähän hänen pulttinsa toki nousevat sisääntulovaiheessa ylikierroksille, mutta Mökö ei yksinään hauku läheskään niin kuin koirat olisivat kaksin.
Olen todella tyytyväinen Mökön viime päiväiseen ulkokäyttäytymiseen, se on kulkenut liki kuin unelma. Iltalenkin aikana koira ei kertaakaan haukkunut ei ohikulkeville koirille, ihmisille kuin pyörillekään. Parissa kohtaa Mökö selvästi oli "joutumassa tilanteeseen" kun ohitimme erään miehen, mutta se reagoi merkkiääneen kuitenkin hyvin ja pääsimme ohi tilanteesta ennen kuin se laukesi. Eli Mökö selviytyi hienosti ja oppi pääsemään tilanteista yli.
Mökö kulki lenkin ajan pääsääntöisesti täysin löysällä remmillä kahta pientä nykäisyä lukuunottamatta joista se äkkiä palasi ottamaan kontaktia minuun. Palkitsin usein koiraa ja kehuin sitä rauhallisella äänellä sen ajan kun se kulki nätisti. Koska en itse hoppuillut vaan kävelimme kiireettömästi, rauhoitti varmasti myös koiraa.
Meidän ohitustilanteemme alkavat pikkuhiljaa sujua, on mahtavaa kun välillä pystyy keskittymään täysillä yhteen koiraan eikä tarvitse miettiä joka kerta vuorojärjestystä tai oman ajan riittävyyttä. Rauhassa hyvä tulee!
Kysyin tänään erästä Rakkaiden Haukkujen koulutusohjaajakurssilla ollutta naista pitämään meille koiratanssikurssia, mutta saa nähdä nyt miten käy...
Olen nyt ainakin ajatellut, että voisimme joku kurssikerta kuvata koiria ja ohjaajia ja käyttää näitä videoita hyödyksi oman oppimisemme seuraamisessa. Joka tapauksessa minun tulee pitää oma opetusnäytteeni jostain aihealueesta ja tätä varten toivoisinkin, että saisimme kuvata jonkun arkitottelevaisuuden alkeiskurssin kerroista.
Tutustuin illan aikana Veli-Matti Ahosen naksutinkoulutussivustoon
http://www.freewebs.com/klikki/
Sivustolta löytyy myös oivia operantin koulutuksen menetelmiä videoina, joten suosittelen tutustumaan niihin. Videoklipit havainnollistavat monia oppimistilanteita ja -menetelmiä. Erittäin mielenkiintoista ja hyödynnettävää. Olenkin menossa seuraamaan miehen pitämää kurssia tässä heinä-elokuussa, joten voin raportoida sieltäkin kuulumisia.
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Tänään oli toinen kurssikerta Dogwitin arkitottelevaisuuden alkeita Kangasalla. Siellä menikin sitten autuaallisesti koko ilta kun jo itse kurssi venyi ja jäin keskustelemaan erään asiakkaan kanssa vielä sen jälkeen.
Meillä on tällä hetkellä ongelma koulutustilojen suhteen ja etsimme kipeästi uusia, mutta saa nähdä miten käy...Jännitin tänäänkin, että tuleeko katosta kuinka paljon vettä läpi. Saimme kuitenkin kurssin pidettyä mukavasti, eikä pimeyskään vallannut meitä.
Kurssi sujui muuten mukavasti, mutta aloin itse miettimään tuota odotus -harjoitusta /vihjesanaa/käskyä. Käytän sitä luontevasti kotioloissa kertomaan koiralle, että sen tehtävä on odottaa hetken aikaa esim. oven ulkopuolella kun vien roskat tai olen töissä. Tämä siis eroaa paikallaan olosta siten, että koira vain jää kyseiseen tilaan eikä sen tarvitse odottaa paikallaan tiettyä aikaa. Myönnän etten osannut avata tarkoitusperiäni kurssilaisille läheskään niin hyvin kuin minun ammatti-ihmisenä ja etenkin kouluttajana olisi pitänyt joten sivuutimme aihealueen hieman huolimattomasti. Pitänee palata tähän ensi kerralla...
Lurulla alkoi juoksut ja hän matkasi veljeni mukana eilenyöllä vanhemmilleni hoitoon. Mökö oli hieman sekavana eilen, joten jotain oli uumoiltavissa. Näitä juoksuja on odotettu parisen kuukautta, tiedä sitten mitä neiti pihtasi ja pihtasi, vaikka oireita (kuten kärtsänneisyyttä) oli havaittavissa jo pidemmän aikaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoo osuuskauppaväkikin...
Mökön kanssa iltalenkki sujui äsken vesisateessa itseasiassa oikein mukavasti. Poika kulkee nätisti yksinään ja ottaa todella hyvin kontaktia ja reagoi merkkiääneen. Ainoa pikkuinen moka kävi kun lähdimme tästä piha-alueelta isompia vesiä kohtaan, ohitimme hienolla kontaktikävelyllä alhaalta tunnelista tulevan koiran, mutta kun koira oli päässyt kohdallemme taaksemme ja Mökö huomasi sen niin tuolloinhan piti kommentoida ja pomppia koiraa kohti. Ripeästi ja minun hiljaisuuden saattelemana poistuimme paikalta ja muutaman nykäisyn jälkeen Mökö rauhoittui kulkemaan nätisti vierelläni ja otti ahkerasti kontaktia. Harjoittelimme lenkin aikana muun muassa istumista, tien ylitystä ja vetämättä hihnassa kulkemista. Ihmeen hienosti Mökö jaksoi keskittyä vaikka olisin voinut kuvitella, että viikonlopun koulutusrupeama ja muut stressitekijät olisivat haitanneet pojan jaksamista. Koira on kuitenkin saanut köllötellä tämän päivän kotona rauhassa, mitä nyt hieman kierroksille veti kotiin tulostani.
Tuo kotiin tulo on kyllä yhdenlainen show. Vaikka kuinka kääntäisin selkäni koirille ja odottaisin niiden rauhottumista käy Mökö ylikierroksilla ja koittaa epätoivoisesti saada jotain suuhunsa rauhoittaakseen itseään. Muutaman kerran olenkin antanut sille vaikka jonkun hanskan käteen ihan vain sen takia että rauhoittuisi.
Sen sijaan ongelma josta emme ole päässeet eroon on tuo räksyttäminen kun tulemme kotiin. Erityisesti Luru kommentoi ahkerasti (nimenoman räkytämisellä) kotiin tulemiseemme eikä tahdo lopettaa vaikka tulisimmekin jo sisälle. Tähän emme ole löytäneet vielä ratkaisua eli miten voisimme vaikuttaa ulkoa käsin sisällä räkyttävään koiraan ilman että vahvistamme ei toivottua käyttäytymistä eli haukkumista. Koirilla on kuitenkin sisällä erilaisia aktivointi- ja virikkeistämistuotteita sen ajan kun olemme poissa kotoa ja uskonkin että tuon ajan ne ovat rauhallisemmin. Miten siis pääsemme sisälle ilman armotonta naapureita häiritsevää meteliä ja omien korviemme hajoamista? Olemme yrittäneet sitäkin, että odotamme oven ulkopuolella kunnes meteli loppuu, mutta erityisesti viime aikoina se ei ole loppunut ennen kuin noin viiden minuutin päästä siitä kun olemme astuneet sisälle.
Meillä on tällä hetkellä ongelma koulutustilojen suhteen ja etsimme kipeästi uusia, mutta saa nähdä miten käy...Jännitin tänäänkin, että tuleeko katosta kuinka paljon vettä läpi. Saimme kuitenkin kurssin pidettyä mukavasti, eikä pimeyskään vallannut meitä.
Kurssi sujui muuten mukavasti, mutta aloin itse miettimään tuota odotus -harjoitusta /vihjesanaa/käskyä. Käytän sitä luontevasti kotioloissa kertomaan koiralle, että sen tehtävä on odottaa hetken aikaa esim. oven ulkopuolella kun vien roskat tai olen töissä. Tämä siis eroaa paikallaan olosta siten, että koira vain jää kyseiseen tilaan eikä sen tarvitse odottaa paikallaan tiettyä aikaa. Myönnän etten osannut avata tarkoitusperiäni kurssilaisille läheskään niin hyvin kuin minun ammatti-ihmisenä ja etenkin kouluttajana olisi pitänyt joten sivuutimme aihealueen hieman huolimattomasti. Pitänee palata tähän ensi kerralla...
Lurulla alkoi juoksut ja hän matkasi veljeni mukana eilenyöllä vanhemmilleni hoitoon. Mökö oli hieman sekavana eilen, joten jotain oli uumoiltavissa. Näitä juoksuja on odotettu parisen kuukautta, tiedä sitten mitä neiti pihtasi ja pihtasi, vaikka oireita (kuten kärtsänneisyyttä) oli havaittavissa jo pidemmän aikaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoo osuuskauppaväkikin...
Mökön kanssa iltalenkki sujui äsken vesisateessa itseasiassa oikein mukavasti. Poika kulkee nätisti yksinään ja ottaa todella hyvin kontaktia ja reagoi merkkiääneen. Ainoa pikkuinen moka kävi kun lähdimme tästä piha-alueelta isompia vesiä kohtaan, ohitimme hienolla kontaktikävelyllä alhaalta tunnelista tulevan koiran, mutta kun koira oli päässyt kohdallemme taaksemme ja Mökö huomasi sen niin tuolloinhan piti kommentoida ja pomppia koiraa kohti. Ripeästi ja minun hiljaisuuden saattelemana poistuimme paikalta ja muutaman nykäisyn jälkeen Mökö rauhoittui kulkemaan nätisti vierelläni ja otti ahkerasti kontaktia. Harjoittelimme lenkin aikana muun muassa istumista, tien ylitystä ja vetämättä hihnassa kulkemista. Ihmeen hienosti Mökö jaksoi keskittyä vaikka olisin voinut kuvitella, että viikonlopun koulutusrupeama ja muut stressitekijät olisivat haitanneet pojan jaksamista. Koira on kuitenkin saanut köllötellä tämän päivän kotona rauhassa, mitä nyt hieman kierroksille veti kotiin tulostani.
Tuo kotiin tulo on kyllä yhdenlainen show. Vaikka kuinka kääntäisin selkäni koirille ja odottaisin niiden rauhottumista käy Mökö ylikierroksilla ja koittaa epätoivoisesti saada jotain suuhunsa rauhoittaakseen itseään. Muutaman kerran olenkin antanut sille vaikka jonkun hanskan käteen ihan vain sen takia että rauhoittuisi.
Sen sijaan ongelma josta emme ole päässeet eroon on tuo räksyttäminen kun tulemme kotiin. Erityisesti Luru kommentoi ahkerasti (nimenoman räkytämisellä) kotiin tulemiseemme eikä tahdo lopettaa vaikka tulisimmekin jo sisälle. Tähän emme ole löytäneet vielä ratkaisua eli miten voisimme vaikuttaa ulkoa käsin sisällä räkyttävään koiraan ilman että vahvistamme ei toivottua käyttäytymistä eli haukkumista. Koirilla on kuitenkin sisällä erilaisia aktivointi- ja virikkeistämistuotteita sen ajan kun olemme poissa kotoa ja uskonkin että tuon ajan ne ovat rauhallisemmin. Miten siis pääsemme sisälle ilman armotonta naapureita häiritsevää meteliä ja omien korviemme hajoamista? Olemme yrittäneet sitäkin, että odotamme oven ulkopuolella kunnes meteli loppuu, mutta erityisesti viime aikoina se ei ole loppunut ennen kuin noin viiden minuutin päästä siitä kun olemme astuneet sisälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
