Ansa hammasstoryt osa 500

Oltiin eilen Ansan kanssa hammaslääkärireissulla pari tuntia ja pitkälliset ketkuttelun jälkeen ylimääräiset hampaat saatiin irti.
Tuli vain surullinen olo, että pitää kiusata toista tälläisellä. Tämäkin on näitä ihmisen ahneudesta tulleita vaivoja, että koiran hampaat ei lähde enää omin avuin vaan ne pitää leikata irti. Näin on tehty melkein kaikilla Ansan sisaruksilla.

Oltiin aamulla mettässä lenkillä ja nyt iltalenkillä tuola Lahdentien toisella puolella. Meillä oli iltalenkillä vaan Ansa mukana, pienet käytettiin erikseen muualla ulkona, mutta Ansa tykkäsi olla vapaana, nautti suunnattomasti kuin pieni gaselli hyppiessään pellonreunoilla. Sitten se kuskasi noin 80% ajasta milloin mitäkin keppiaarretta suussaan, että ei ole tietokaaan siitä että suu olisi kipeä. Ei tarvinnut antaa antibioottiakaan, tyttö vain eilen jotenkin unohti koko suukivun mikä sillä oli hetkellisesti kun tultiin kotiin. Oli surkeana kun toin sen kotiin kuudelta, lähdin puoli seiska käveleen Prismalle ja Mika jäi kotiin. Tulin leffasta joskus kymmenen jälkeen ja Ansa oli elämänsä kunnossa. Että se siitä leikkauksesta ja hammassärystä. =) Noilla koirilla on niin hauska tää lyhyt muisti =)

Mulla oli vielä paljon koiramaisia asioita mitä piti kertomani, mutten kyllä muista. Ansa jatkaa kumahtelevaa haukuntaansa aina aika ajoin ja olen päättänyt ostaa tuohon eteiseen kiinteän aidan koska en jaksa sitä, että Luru työntää kuononsa aidanraosta ja työntää sillä tavoin aidan auki ja luikahtaa eteiseen. Ei siinä muuten mitään, mutta kenkiä sun muuta löytyy sitten milloin mistäkin. Ansa ei niitä onneksi kuin kuskaa, toisin kuin Mökö teki aikanaan, tuhosi likitulkoon kaikki irtoavan kengistä Mikan koulukirjoihin.