Sisääntuloharjoituksia ja muita managment -ratkaisuja

Heissuli vei pitkästä aikaa armon blogin lukijat.

Meillä elellään normaalia arkea, reissun jälkeiset hötkyilyt koirilla ovat alkaneet tasoittua ja olemme harrastaneet viime aikoina hieman managment-ratkaisuja. Sain monen viikon puhumisen ja yrittämisien jälkeen portin tuohon eteiseen suulle, että koirat eivät pääse eteiseen kun ne ovat kotona. Aika hyvä, eteistila rauhoitettu pukemiselle ja riisumiselle, mutta tuosta on myös seurannut pieni "ongelmakäytöksen muutos" jos näin voi sanoa. Pohdiskelimme meinaan tuossa yhtenä päivänä mieheni kanssa tuota asiaa. Voi myös olla niin, että portti on kiihdyttänyt uudenlaisen käyttäytymismallin, jossa Ansa loukottaa tuhatta ja sataa hyppien porttia vastaan kun joku tulee, ovi käy tmv. Tästä kun vielä päästään eroon niin avot. Olemme muutaman kerran onnistuneet tilanteissa välttää tuo käyttäytymismalli tarjoamalla Ansalle jotain muuta korvaavaa toimintoa.

Viikonloppuna meillä oli Ekblomin Malin ystävänsä kanssa yökylässä, kun olivat kanakurssilla tuossa kylällä, majoittuivat sitten meillä. Oli ihan mielenkiintoisia koiramaisia keskusteluja, mutta myös yksi ihan kokeilemisen arvoinen harjoitus vieraiden tuloon.

- Vieraat odottavat pihassa ja keskustelevat omiaan, eivätkä välitä meistä
- Ansan kanssa toinen tulee (koira hihnassa) ulos, palkkaa kun koira on hiljaa ja katsoo vieraita
- Kävellään hiljalleen vieraita vastaan, mennään noin 1-2 metrin päähän, tehdään paikallaan jotain koiran osaamaa temppua, esim. meillä kämmeneen koskettamista
- Palkataan koiraa siitä kun se katsoo vieraita ja sen jälkeen omistajaa
- Odotellaan, vieraat lähtevät siirtymään sisätiloihin ja jäädään itse koiran kanssa ulos, tehdään sen osaamaa temppua ja palkataan siitä kun koira katsoo vieraita/vieraiden suuntaan ja sen jälkeen omistajaan
- Vieraat odottavat sisällä keittiön ruokapöydän ääressä, eivät kiinnitä mitään huomiota koiraan
- Ansan kanssa tullaan sisälle niin, että se on hihnassa ja käydään istumaan esim. sohvalle, vieraat ovat edelleen paikoillaan keittiön pöydän ääressä
- Ansaa palkataan vieraisiin katsomisesta ja siitä, että se katsoo vieraisiin ja sen jälkeen omistajaan
- Koiraa palkataan ja kehutaan kun se on rauhallinen

Harjoituksessa esiintyviä ongelmia:
- Koira reagoi nopeasti, louskutus tulee silmänräpäyksessä!
- Koira oppii/on oppinut käyttäytymismallin (en todellakaan tiedä mistä, ei ainakaan multa) jossa "louskutus- missä nami -louskutus- missä nami?, mä oon mamma tosi hyvä, kato nyt, missä nami". Tämä on kyllä hyvä kysymys, sillä mä olen ehkä meistä se pitkäpinnaisempi Ansan suhteen kuin mies. Mä olen 95% huomioimatta koiraa jos se melttoo kauheesti jossain ja koitan saada koiran huomaamaan, ettei se saa toiminnastaan palkintoa. Mies sen sijaan pimahtaa ehkä nopeammin ja ärähtää koiralle, että "nyt rauhassa" tmv. Tää on sinällään huono, koska se koira kyllä oppii helposti mistä saa palkinnon ja mistä ei, kuten tuollainen "louskutus -missä palkinto?" -tilanne, joka on hyvin yleinen =)


Ansa kävi pari viikkoa sitten elämänsä ensimmäisen kerran tekemässä jälkeä meidän jälkikurssilla, tehtiin makkarajälkeä. Ja Ansa meni aikasta hyvin. =)

Luru oli kurssikoirana maanantai-iltana ja huomasinpa vaan taas siitäkin koirasta kuinka se on oppinut kommentoimaan kaikkiin vastaantulijoihin (oltiin Bob&Piaffella) kommentointihaukkua ja ennen kaikkea huomionhakuhaukkua. Kun Luru komentaa, siihen kiinnitetään huomiota ja sain sen oikeesti olemaan hiljaa kun komensin vieraat olemaan kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Jehee, onnistuin, mutta kyllä se alkumelttoominen oli välillä aika kimottavaa niin että eräs saksalaisrouva joka oli asiakkaanani piteli korviaan, ei tosissaan ollut tottunut koiraan joka haukkuu (itsellään oli pieni valkoinen lamppuharjakoira). Hah...

Mutta joo, olenko kertonut, että Mökö ei enää saa vartin-puolen tunnin louskutuskohtauksia ulkona, riittää kerta pari. =) Siihen nähden, kun tiedän lähtötilanteen tai mitä se oli pahimmillaan, olen tosi tyytyväinen. Toki tämä nykyinenkin käytös saattaa tuntua ohikulkijasta ärsyttävältä, mutta eipä ole heidän asiansa. Sitäpaitsi haukku on koiran kieltä ja jos toinen jännittää/pelkää, niin minkäs teet että pitää kommentoida.

Mietintöjä ruuasta ja koirien käytöksestä

Taitaa muuten ottaa kovemmille kuin ikinä tulin ajatelleeksi tuo Mökön ja Ansan yhteen siedätys, Lurusta puhumattakaan sillä Ansa ei ole nähnyt niin Lurua, Lempiä kuin ei Siiriäkään eli vielä on paljon edessä ja kaikki ovat pienempiä kuin se.
Annoimme eilen illalla koirille rustoluut pakkasesta. Pentu söi ensin normaalin ruokansa nätisti boxissaan ovi kiinni (iso kevythäkki jota olemme tehneet positiiviseksi syöttämällä siellä ruokaa ja totuttamalla pentua sinne) ja sai sinne pienen rustoluun pakkasesta. Mökö sai omansa ja varjeli sitä olkkarissa, no, pentu tietysti ei jaksa ja voi olla koko iltaa boxissa joten se päästettiin pois sieltä ja sitkeä tyttö vähän koitti Mökön lähelle mennä.
Herranjestas kun Mökö rähähti, on se ennenkin rähähtänyt pennulle kun se ei ymmärrä pysyä kauempana, mutta nyt se varmaan rähähti niin että nakkas ihan pennun kaulaan asti kiinni. Pentu hieman säpsähti, mutta ei juuri kummempaa vaan jatkoi menoaan normaalisti.
Se on vähän turhan tyrkky ja sen pitäisi oppia koirien pelisäännöt, jotka muuten meillä toimivat aikaslailla hyvin eli jokainen saa omansa eikä toisen eväille mennä ainakaan silloin kun toinen on siinä. Toki meilläkin safkat vaihtuvat pariinkin kertaan siitä mitä alunperin saatetaan antaa, mutta silloin tämä kaikki tapahtuu Lurun ja Mökön sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä, se on silloin täysin ok. Kissalle joskus nyt koirat rähähtävät jos meinaa tunkea nenänsä kiinni koirien apajille ja hyvä niin, kaikki elukat kuitenkin saavat omansa niin ei tarvi toisten kanssa tapella.
Mökö vietti hetken aikaa illalla pikkuboxissaan (meillä on kotona Ansalle tarkoitettu 1 iso kevythäkki ja muina häkkeinä vanhat 1 kääpiökoiran kevythäkki/kissan häkki ja 2 muovista Clipper 3 kuljetusboxia) ja kun Ansa kieppu uteliaana boxin lähellä niin Mökö purisi ja pörisi niin että koko boxi tärisi vaikka se sai siellä aivan rauhassa jäystää rustoluutaan. No, Ansa pistettiin loppujen lopuksi aidan toiselle puolelle (meillä on sellainen pentuaitaus joka on levitettynä auki ja sillä estetään koirien pääsy mm. työhuoneeseen ja eteiseen ja alueen saa jaettua useampaan osaan, kätevää eikö totta) ja patja mukaan. Aikansa se siellä ulisi surkeana kohtaloaan (ei oikeesti ollut juuri 3 minuuttia kauempaa vaikka mammasta aika tuntui vuodelta, naisilla on paha hoivavietti, hyi minuakin), mutta rauhoittui pian patjalle ja alkoi vetää sikeitä. Mökö päästettiin pois ja tilanne oli rauhoittunut ja suuremmilta konflikteilta vältyttiin.

Tässä on vähän pari ongelmatilannetta joihin pitää miettiä miten suhtautua ja käyttäytyä. Toki pennulle pitää opettaa pelin ja talon säännöt eli miten eletään ja kenenkään nenän edestä ei voi tulla ottamaan omin luvin mitään. Toisaalta myös Mökön pitää osata olla nätisti pennun kanssa ettei tule vahinkoja tai muuta. Mutta voin uskoa kuinka rasittavaa Mököstä on joku roikkuva ja nyppivä pikkupentu selässä tai pyörimässä koko ajan ympärillä ja pöllimässä Mökön safkoja. Että ei ole helppoa silläkään, mutta ehkä tämä tästä, vie aikansa mutta myöhemmin ovat hyviä ystäviä kuten Luru ja Mökö. Muistan kun Mökö tuli niin Luru oli niin loukkaantunut siitä, että minkä pikkupiskin te tänne ootte roudanneet ja muutaman viikon, kuukauden päästä ne makasivat samalla punkalla ja olivat juuri passeli tiimi.

Puhuin varmaan joskus aiemminkin pennun suolen toiminnasta. Tuossa aamulla teimme havainnon ja taas yksi opeteltava asia: heti kun kello soi, pentu kainaloon ja nosta se pihalle. Oli muuten, nyt näin tarkkaan ajateltuna, toinen aamu kun Ansan peti oli märkä, eikä ainakaan tänään kissa ollut päässyt lähelle ko. punkkaa. Tuli meinaan vieraspatjaan viime viikolla läiskä ja nyt koiran punkkaan, joka tosin on noin miljoona kertaa jo kissan kusema ja pesty, että en tiedä mitä sillekin pitäisi tehdä, pestä loputtomasti vai loppuuko kissan kuseskelu ikinä? Eli onko se jotenkin assosioinut kellon äänen pisujen tuloon tai sitten mamma ja pappa ovat vain olleet liian hitaita toimimaan. Pentu on rauhassa siihen saakka kun me nukumme, mutta ilmeisesti silläkin sitten tapahtuu jotain äksöniä kun meissä alkaa olemaan liikettä. Päivän opetus: PENTU HETI ULOS KUN KELLO SOI JA NOUSET

Yksi huomio ja kommentti vielä pitää sanomani. Kaverilla kun oltiin uusi vuosi niin tuli puheeksi ettei ko. koira (Rimi) Hauku ja on 6kk sakemanninpentu uros. No, meilläpä Ansa pitää sitäkin enemmän omaa showtaan ja metakkaa ihanalla pikkusirpakalla äänellään. Usein se komentaa kissaa, eilen kissa oli Ansan isossa boxissa ja ihmettelin miksi Ansa räkyttää boxin edessä. Se komenti kissaa aamulla vessan oven raosta pysymään vessassa ja meinasi tunkea nenälle kunnes kissa lämäytti pari kertaa tassulla Ansaa nenälle, mikä sai vasta Ansan hieman väistämään.
Toivottavasti tästä ei tule mitään isompaa ongelmaa aikuisena, ei oikein ole luhtitaloon suotuisaa kun on naapureitakin.


Yksi ylimääräinen huomioni mistä on siitäkin pakko kirjoittaa, koskee viikonlopun koirakurssia (koulutusohjaajakurssi) missä olimme viikonloppuna Erjan kanssa. Siellä oli valehtelematta joku 8-10 koiraa ihmisillä mukana ja näistä omistajista 80% reagoi koiran ei-toivottuun käytökseen. Tässä tapauksessa ei-toivottu käytös oli esimerkiksi viereisellä koiralla levottomuus ja kommentointi, kerjäsi huomiota ja saikin sitä, tylsää kenties. Myös edessä istuva sakemannipentu 4kk sai huomiota jokaisesta älähdyksestä mitä piti ja omistaja vain palkitsi pentua huomiolla, rapsutuksilla ja kaikella mahdollisella nakilla kun koira kommentoi työväentalon (kurssipaikka) pihaan tulevaa autoa.
Jokaisessa näistä kerroista kyseessä oli hyvin todennäköisesti opittu käytös, välitön vahviste: kun kommentoin --> mamma antaa huomiota, rapsutuksia, puhetta ja mitä vielä, parhaimmassa tapauksessa saan nakkia, makkaraa, luita tmv. Totta kai koiran kannattaa toimia tietyllä tavalla kun se joka kerta saa siitä palkkiota.

Toinen, oikeastaan eilisen päivän opetus oli: ÄLÄ REAGOI tai VAHVISTA tai TEE MITÄÄN silloin kun koira tekee jotain mitä et halua sen tekevän (kyse ei-toivotun käytöksen vahvistamattomuudesta). Koska pääset paljon helpommalla kun olet huomioimatta sen etkä palkitse (anna koiralle mitään mitä se haluaa) sitä sellaisesta käytöksestä mitä et siltä halua, kuten haukkuminen, kommentointi tai levottomana pyöriminen. Vahvista ennemmin niitä rauhallisia ja hiljaisia hetkiä, jolloin koira on nätisti.

MIKSI ON NIIN VAIKEA TAJUTA TÄTÄ SELVÄÄ PÄSSINLIHAA OLEVAA YHTÄLÖÄ: saat mitä vahvistat ja jos vahvistat ei-toivottua käytöstä, saat sitä!

Tiedän kokemuksesta kuinka hävettää silmät päästä jos koira mesoo tai tekee jotain muuta tyhmää, mutta silloin pitäs vaan olla vähin äänin ja mahdollisimman huomaamatta etten vahingossakaan vahvista sitä mitä en halua sen koiran tekevän ja taas tsemppaan sitä silloin kun se tekee oikein ja sitä mitä haluan.

Tuoreita lenkkihavaintoja

Terveisiä raittiista ulkoilmasta, olipas antoisa lenkki koirien kanssa. Onpas ilo taas kirjoittaa teille kaikelle kansalle...

Lenkki havaintoja

a) koirien räksyttäminen ohikulkeville koirille/ihmisille/olioille tmv. on selvästi vähentynyt, kommentoida pitää edelleen mutta se jää yleensä kommentoinnin tasolle eli rauhoittuvat ja hiljenevät nopeammin --> plussaa, mitähän olen mahtanut tehdä oikein/väärin?
b) emme hihnan yläpäässä pysty varmastikaan ikinä olemaan niin neutraaleja kuin pitäisi tuollaisessa ohituskonfliktitilanteessa, lause "saat mitä vahvistat, et aina sitä mitä haluat" pitää paikkaansa, mutta miten koirankoulutuksen peruslause "vahvista toivottua käytöstä ja jätä ei toivottu huomioimatta" onkaan käytännössä hankala toteuttaa. Miten voin olla M I L L Ä Ä N tavalla huomioimatta tai vahingossa palkitsematta jollain omalla toiminnallani koirani ohitustilanteessa.
c) vahvistetiheys on järjettömän vaikea toteuttaa käytännössä, vähintään 12kertaa minuutissa eli joka viides sekunti, miten mä saan pysymään koiran lähellänikään siihen saakka että olen ehtinyt vahvistaa sitä seuraavan kerran, olen niin H I D A S (erästä peliääntä lainatakseni, "kakkonen on jumbo, 0 pistettä"), siinä on kehittymistä että saat naksautettua silloin kun koira kävelee vierelläsi edes suht nätisti eikä vasta sitten kun se on jo puskassa nenä pitkällä
d) koirat ovat aivan mahtavia otuksia ja loistavia oppimaan, niin nopeita, hieno seurata sitä kehitystä
e) Mökö ohittaa ihan nätisti tällä oikealla vahvistetiheystreenillä toiselta puolelta katua ihmisen (jopa tällei iltapimeässä mikä yleensä aiheuttaa ongelmia), naks-nami-naks-nami-naks-nami vaan ja kilttiä tipsutusta rinnalla sopivan etäisyyden päässä kohteesta

Olen kehittynyt. Pystyn ohittamaan toisen jo melkein päästelemättä ulkoisia äänteitä. Sisäisesti voi olla, että muutama ylimääräinen ja epämääräinen mölähdys kuuluu, mutta kuka niitä laskee. (Mika hermostuu helpommin tälläisessä tilanteessa, mikä on jännä havainto sekin.) Toisekseen saan naaman pidettyä kohtuullisen peruslukemilla, tosin jossain kohtaa on pakko puoliksi nostaa/siirtää koirat toiselle puolelle itsestäni, jolloin olen koiran ja vastaatulijan välissä. Se on kumma se ihminen siinä välissä rauhoittamassa koiraa, rauhoittavat signaalit kunniaansa jälleen kerran.
Jännä muuten taas tarkkailin koiria lenkillä oikein urakalla. Että kun vastaan tulee joku niin Mökö hyvin helposti ottaa rauhoittavat signaalit käyttöönsä ja hyppää ojaan tai jää haistelemaan jotain lumipaakkua ja kääntää kylkensä/peppunsa vastaantulijalle kuin välttääkseen nenästä nenään kohtaamistilanteen. Tämä käytös tietenkin edellyttää vastaantulijalta myös hienotunteisuutta eli jos vastaantuleva kohde on liian tunkeileva, Mökö saattaa pelätä ja räksättää.

Luen tosi hyvää ja mielenkiintoista kirjaa tällä hetkellä, nimittäin Turid Rugaasin kirjaa Barking. Koitan kahlata englanninkielistä kirjaa läpitte, mutta onneksi se on helppolukuista ja tarpeeksi ohut että jaksaa olla motivoitunut sen läpikäymiseen. Suosittelen lukemaan! Olen jotenkin nyt sen kautta alkanut miettimään koirien haukkumistakin enemmän kielellisenä asiana kuin haittaavana ongelmakäytöksenä. Tottahan toki, kirjan paras anti on hyvin yksinkertainen, haukkuminen on koirien puhetta, on taas meidän vastuullamme oppia ymmärtämään ja erottamaan minkälaisesta haukkumisesta on kyse, varoittavasta, opitusta, ilmoittavasta, iloisesta/jännittyneestä tmv.

Idiootit kanssakulkijat

Nyt jos saisin käyttää kaikkia mahdollisia kirosanoja mitä maailma pitää sisällään, tekisin sen.
Äsken olimme ulkona iltalenkillä, minä, Mika ja koirat. Kaikki sujui kivasti ja kouluttelimme matkan varrella. Tuossa inasen ennen kotitalojemme näkymistä Kangasalantien varresta omakotitalon pihasta tuli pari poikaa jonkun sakemannisekoituksen kanssa ihan perseeseen kiinni, koira veti nuoria miehiä selvästi mutta kyllä siinä oli huomattavan monta juoksuaskeltakin joukossa ja mikä pahinta uhoa ja päällehyökkäys käskyjä.
Ärähdin sitten nuorille miehille taakseni että ei tarvi ihan perseeseen kiinni tulla ja sain päälleni varmaan miljardi haukkumasanaa. Paikallisen grillin kulmalla toinen pojista näytti aivan siltä kuin olisi usuttamassa koiran hyökkäämään kimppuumme kun meni kyykkyyn ja uhkaili ilmiselvästi päästävänsä koiran remmistä.

No enhän minä nyt sinällään koiraa pelkää, mutta otti todella päähän nuo uhoavat nuoret miehet joilla oli puutetta munan jatkeesta tai jotain. En saanut selvää läheskään kaikista sanoista, eikä koira vaikuttanut järin vihaiselta mitä sitä nyt selkäni yli vilkuilin. Olisi tehnyt mieli mennä hakkaamaan kyseisten miesten päätä hieman asfalttiin, että mitähän helkkaria he ajattelivat. - Todennäköisesti eivät mitään.
Minulla on ihan sellainen olo, että nuo kaksi olivat samoja kuin alkulenkistä ohittamamme kolmikko nuoria poikia jotka uhittelivat (koirat hieman haukahtelivat pimeässä ko. pojille kun väistimme sivuun) koirillemme jo aiemmin, tyyliin "hui kun pelottavaa, kohta se syö mut, pelasta mut masa" -tyylistä juttua. En kyllä mene takuuseen, mutta älykkyysosamäärä vaikutti juuri samanlaiselta ja aivan kuin pojat olisivat kytänneet jotta voivat hyökätä jonkun koiraihmisen kimppuun.

Mikä huvittavinta tässä kaikessa. Me ei todellakaan olla tehty ko. ihmisille mitään enkä heitä tuntenut, koiristamme puhumattakaan... Jollakulla oli taas vain ongelmia, pahoja ongelmia...

Päivän tuumailut ja niksipirkat

Toinen viikko uudella koulutushallilla Kangasalan asemalla on pyörähtänyt käyntiin ihan mukavasti. Meillä on keskiviikko-iltana oikein maximaalinen luento kun kolmen kurssin ihmiset oli yhdistetty kuuntelemaan yhtä luentoa, eivät ihan olisi mahtuneet edellisiin tiloihimme joten pelastus tuo halli. Allekirjoittaneen pitäisi vain opetella käyttämään muun muassa lämmityslaitetta ja sunnuntaina hallille saadut matot pitäisi saada teipattua jotenkin kiinni, etteivät lörpötä miten sattuu.

Päivän niksipirkkavinkki: Lue ilmoittautumis- ja peruutusehdot AINA ennen kuin ilmoittaudut mukaan mihinkään toimintaan, sillä et ikinä voi tietää muuttuuko mielesi ja silloin voi olla jo liian myöhäistä alkaa vatvomaan. Kuluttajansuojalaki on molemminpuolinen.

Viikonloppuna alkaa Kiva-Teamin koulutusohjaajakurssi jonne menemme Erjan kanssa eli Helsingin reissu on taas luvassa. Ensi viikon viikonloppuna on Canis- seminaarissa Kathy Sdao puhumassa muun muassa naksutinkoulutuksesta ja odotan itse asiassa näitä koirakoulutustapahtumia innolla. Rahanmenoa se tietää, mutta toivottavasti antaa paljon tietotaitoa josta on hyötyä firman kannalta. Minusta tuntuu tällä hetkellä muutenkin siltä, että ennemmin panostan koiratietouden lisäämiseen kuin jaksaisin innostua esimerkiksi avoimen yliopiston opinnoista, mitä ehkä pitäisi myöskin miettiä jossain kohtaa tämän real life –kehittymisen kannalta. Tosin mistäpä sitä ikinä tietää tuleeko koiruuksista se pääala ja –ammatti jossain kohtaa.

Mutta koiramaisempiin hännänheilutuksiin. Meillä on arkitottiskurssilla eräs kuuro koira joka on kyllä todella mielenkiintoinen työsarka. Tarkoitan siis positiivisessa merkityksessään eli oikeasti vaatii kouluttajalta ammattitaitoa soveltaa kaikki tehtävät kuurolle koiralle joka käyttää paljon erilaisia merkkejä ja muita signaaleita, koska sille ei voi opettaa vihjesanoja. Katsotaan miten tämä projekti edistyy ja seurataan sitä.

Emme ole vieläkään saanut videokameraa joka on ollut tilauksessa toista viikkoa eräästä verkkokaupasta. Siitä olisi paljon hyötyä koulutuskäytössä, koirien kuvaamisessa ja oman toiminnan peilaamisessa.

Meillä oli sakemannin pentu 8vk käymässä viime viikonloppuna. Luru ei ollut moksiskaan, mutta Mökö ei malttanut jättää pentua rauhaan ja päinvastoin. Mökö myös koitti hirveästi alistaa pentua astumalla sitä, mikä ei ollut järin siistiä katseltavaa paikoitellen ja piti pistää poika rauhoittumaan makkariin. En oikein tiedä mistä löytäisin meille sellaista mieleistä touhuamista josta olisi hyötyä koirillemme. Se vanha sanonta, "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" tuntuu jonain päivinä pitävän niin paikkansa, että hävettää.

Mököllä oli tässä taas oikein louskutuskausi kun jos olemme kolmistaan ulkona (2 koiraa ja minä) niin jos Mökö reagoi niin se tulee sydämen pohjasta ulvontalouskutusnaisäänellä, jota ei voi edes sanoin kuvailla. Jos se on yksin niin saan ohitukset toimimaan useimmiten tarpeeksi kaukaa ihan mallikkaasti. Luru pystyy ohittamaan pienellä pöhähtelyllä, mutta se laukaisee aina Mökössö naisefektin ja metakan. Lurun saa ohi vaikka se kommentoisikin hetken matkan välein, mutta tuo Mökö alkaa tanssimaan tasajalkaa ja louskutus jatkuu pitkän matkaa. En oikeasti ymmärrä miten mä saan tuon pois ja miksi se käyttäyty toisten koirien kanssa noin... Ymmärrys loppuu aina niissä kohtaa kun haluaisi vajota maan alle häpeästä. Ihmiset usein ajattelevat, että "miksi se ei sano tai tee koiralleen mitään kun se ei osaa käyttäytyä", mutta kun se vain useimmiten pahentaa asiaa. Yksilötreenit ja -lenkit siis kunniaan, asiat sujuu paremmin ja koiralla on korvatkin todennäköisemmin paikalla!

Koirat ovat olleet inasen levottomia tässä kaikenmoisen hulivilin ja vieraiden juoksemisen takia, mutta ei olla treenattu mitään mikä on hirveä sääli. Pitäisi niidenkin kanssa määrätietoisemmin treenata, mutta millä ajalla ja energialla. Varmasti pitää miettiä tuota ajankäyttö ja kurssiaikataulua tässä vielä eli miten kevät hahmottuu ja minkälaisille kursseille on missäkin vuoden vaiheessa tarvetta. Nyt tuntuu ainakin, että näin syksyä vasten pentukursseille on ryysis.

Menen kuuntelemaan Training Eran tapakasvatuskurssia 16.10. alkaen, saa nähdä mitä se pitää sisällään. Voin sitten raportoida ja kommentoida sitä kun olen asian tiimoilta fiksumpi. Toivoisin saavani sieltä jotain uutta itsellenikin, sillä uskoisin että ideologiamme ainakin kohtaavat tästä koiralähtöisestä ja kokonaisvaltaisesta toiminnasta. (Onpas muuten mielenkiintoinen terminologia pari, niitä voisi pohdiskella syvällisemminkin vaikka kuinka paljon…)

Uusi ovikello

Ostimme äsken uuden ovikellon johon saa vaihtaa 16 erilaista soittoääntä ja aloitimme äsken äänien kokeilulla ja pienellä siedätystoiminnalla. Tuo on sellainen langaton versio eli voimme painella "ovikellonappia" missä vain reagoimatta siihen mitenkään. Enkä usko että se onkaan se suurin ongelma vaan tuo kävely ovelle ja ennen kaikkea oven ääni.

Pitäisi kokeilla niin, että toinen meistä käy ovella aina aika ajoin ja sitä ennen (ennakoiden tietenkin) toinen harjoittelee koirien kanssa jonkun paikan. Eli esimerkiksi opetetaan koirille joku korvaava toiminto, kuten "mene koppiin" tai "mene kosketusalustalle ja rauhoitu" jonka perusidea on siis rauhoittaa. Että päästäisiin eroon tästä ei toivotusta käytöksestä eli haukkumisesta ja mesoomisesta ovella, rauhoitetaan sisääntulo ja saadaan tällä tavalla vähennettyä myös koirien kierroksille menoa.
Helpommin sanottu kuin tehty taas tässä vaiheessa kun kyse on kahdesta aikuisesta koirasta. Tämäkin olisi ollut niin paljon helpompi harjoitella kun koirat olivat pieniä eli opetetaan koirille korvaava toiminto sisääntulon ajaksi ja opetetaan ne olemaan reagoimatta ovikellon tai koputuksen ääneen.


Trimmasimme eilen Teiskossa Mököä ja se näyttää ihan minipossulta. Sen jalat vedettiin koneella ihan lyhyeksi, koska ne olivat nini kamalilla huoparastoilla. Rinta ja peppu vedettiin myös koneella niin kuin pitääkin, mutta Mökö näyttää venytetyltä koiralta ja joltain hassulta pallokalalta samalla. Mököllä on vielä järjetön määrä huonolaatuista ja kuivaa karvaa joka pitäisi saada nypittyä niin selässä ja keskikropan alueella, että voitte kuvitella miltä etu- ja takapäästä muttei keskeltä kynitty koira näyttää. =) Ei voi vakavissaan katsoa. Mökön kuono tuntuu jotenkin järjettömän massiiviselta (johtuu ehkä parrasta) ja sitten aivan kuin joku olisi tunkenut sille ylipienet pillifarkut jalkaan, mutta pistänyt paksun talviturkin päälle.

Koirat olivat aamulla lenkillä Lahdessa tosi levottomia, oikein hävetti taas kulkea kaupungilla kun ne regoivat jokaiseen pieneenkin kävelevään tai kävelemättömään ärsykkeeseen (koirat, ihmiset, vaunut, autot tms.) , kiskoivat ja riuhtoivat. Ollaan tässä viimeisen kolmen vuorokauden aikana oltu yhteensä about neljässä paikassa, Mökö trimmattiin ja kaikkea, että kyllähän tässä on väistämättä kertynyt ylimääräistä stressiä sinne pieneen stressikuppiin. Pitäisi vain elää vähän rauhallisemmin tässä seuraava viikko, mutta on kaikenlaista. Agilityä ja mää olen ensi viikonlopun työmatkalla ja sen sellaista...

Olen tässä miettinyt viikonlopun ajan mahdollista maton hankintaa koulutushallille, mutta pitäisi selvittää mistä sellaista saa, mihin hintaan ja kaikkea. Ei ole ihan halpaa lystiä meinaan... *lottovoitosta haaveileva ilme*

Puolet unohtuneesta tekstistä...

Viimeisen parin päivän aikana olen huomannut että puhun itsekseni iltaisin. Mika on ollut yötä töissä joten olen kirjoittanut ajatuksissani tätä koirablogia joka ilta sängyssä ennen nukahtamistani. Ainoa ongelma tässä yhtälössä on vain se, että harmi kun tekstit eivät ajatuksen voimalla siirry kirjoitettuun muotoon koneelle ja joka kerta kun itse ehtisin kirjoittaa muutaman rivin, en muista puoliakaan hyvistä innovaatioistani ja ajatuksistani.

Koirien kanssa uloslähdöt ovat lähteneet sujumaan hieman aiempaa rauhallisemmin. Toki eritoten Mökö reagoi edelleen voimakkaasti lenkillä toisiin koiriin, mutta uskaltaisinpa väittää tilanteiden menevän entistä helpommin ohi. Eli vaikka koira jäisi tuijottamaan muutamaksi sekunniksi jotain, saan sen lähtemään mukaani hetkessä ja Mökö tarjoaa itsekin hetken päästä katsekontaktia ja kipittää luokseni. Se on jo edistystä tähän menneeseen aikaan jolloin sillä oli kausi ”ei kontaktia, teen mitä tykkään ja painelen miten sattuu”. Tosin voi olla, että tämäkin on taas joku kontaktinottokausi, kun tuntuu menevän kausiluonteisesti.

Harjoitusohjelmastamme poiketen emme ole saavuttaneet aivan tuota tasoa mihin pyrimme. Etenkään se ei ole noin johdonmukainen, mutta olemme saaneet treenattua ihan mukavasti lenkeillä kontaktin vahvistusta ja se on selvästi tuottanut tulosta. Mökön kanssa yksilölenkit sujuvat edelleen paremmin kuin kaksin, tosin molemmat ovat sujuneet viime aikoina mukavasti lukuun ottamatta lauantai-aamuista. Luru on haukkuherkkä ja saattaa reagoida hyvinkin pieneen häiriöön haukahduksella. Joskus se kestää pari haukkua, mutta useimmiten se on vain pari kommentointihaukahdusta. Jotka tosin nekin ovat rasittavia ja laukaisevat usein myös Mökössä reagtion.

Meidän pitäisi saada jotenkin treenattua noita sisääntulotilanteita hiljaisemmiksi, ne ovat välillä tosi karmeita kun meinaa rauhoittua ja jos molemmat yhtyvät siihen niin Mökön haukku on kovin naismaista kujellusta. Sääli naapureita. Tosin kun pääsemme sisälle niin nykyisin koirat rauhoittuvat ja hiljenevät entistä nopeammin. Tässä olemme hyödyntäneet huomioimattomuutta ja sitä ettemme itse sähellä sisääntulotilanteessa vaan koitamme rauhoittaa sen, jottei koirienkaan tarvitse stressata sitä jännityksellään.

Viime aikoina Luru ja Mökö ovat kähisseet aika paljon enkä tiedä mistä tämä oikein johtuu. Mitkäkin pahaiset kakarat… No, tiedättehän. Sellaista rasittavaa käh käh painia ja komentelua, posmootusta. Eilenkin kun tulimme Mökön kanssa kotiin Teiskosta, Luru alkoi astua Mököä raukka pieni ihan sekaisin.

Saimme eilen roudattua agilityesteet Ruutanaan ja tänään pitäisi aloittaa agilityä aktivointiin –kurssi neljän koirakon voimin. Toivottavasti saadaan järjestettyä toinenkin sessio tänä syksynä, mutta esteitä pitää vielä kuljetuksen jäljiltä hieman fiksata kun ei mahtunut ilman purkua kaikki autoon. A-pukki tarvitsee myös uudet saranat vääntyneiden tilalle jotta pysyy pystyssä.

Agilitykurssimme sisältää aika paljon muutakin kuin esteiden hyppelyä, sillä tähtäämme kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Unohdin jo nyt mitä minun piti seuraavaksi kirjoittaa… Tuli kamala oikosulku… Apuva…

Kävin eilen katsomassa erästä ihanaa sakemannisekoitusta, joka pelkästi ihmisiä. Koira oli aika lutuna, tosin hieman herkkä äkkinäisille asioille ja reagoi niihin voimakkaasti. Katsotaan miten koulutusprosessi lähtee liikkeelle ja seurataan tilannetta…