Nyt kun muuten tarkemmin mietin niin tulipa sellainenkin sivuhuomio mieleeni, että kun keväällä taisin kirjoitella Ansan aika pahasta pelkokaudesta. Nyt tuli mieleeni, että tämä "hyökkäävyyskäytös" on jotenkin sen jälkeisiä peruja, koska ennen sitä ei tälläistä ollut. Ansa meni tosi nätisti joukon jatkona, sosiaalistui ihmisiin ja koiriin ja kaikenmoiseen. Melkein kuin jostain oppikirjasta, siihen ainakin pyrimme että pentu saisi mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia. Mutta näköjään, niin kuin jo järkikin sanoo, ei kaikki mene aina niin kuin on käsikirjoitettu =) Toisaalta, aivan loistava oppimisen kokemus ja tästäkin noustaan vain vahvempina!
Mielestäni tuolloin pentuaikana, kriittisen periodin aikana tmv. ei kyllä tapahtunut mitään, ainakaan isompaa, pelästymistä tai muuta mikä olisi aiheuttanut tuollaisen epävarman käytöksen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rähjääminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rähjääminen. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
maanantai 12. tammikuuta 2009
Mietintöjä ruuasta ja koirien käytöksestä
Taitaa muuten ottaa kovemmille kuin ikinä tulin ajatelleeksi tuo Mökön ja Ansan yhteen siedätys, Lurusta puhumattakaan sillä Ansa ei ole nähnyt niin Lurua, Lempiä kuin ei Siiriäkään eli vielä on paljon edessä ja kaikki ovat pienempiä kuin se.
Annoimme eilen illalla koirille rustoluut pakkasesta. Pentu söi ensin normaalin ruokansa nätisti boxissaan ovi kiinni (iso kevythäkki jota olemme tehneet positiiviseksi syöttämällä siellä ruokaa ja totuttamalla pentua sinne) ja sai sinne pienen rustoluun pakkasesta. Mökö sai omansa ja varjeli sitä olkkarissa, no, pentu tietysti ei jaksa ja voi olla koko iltaa boxissa joten se päästettiin pois sieltä ja sitkeä tyttö vähän koitti Mökön lähelle mennä.
Herranjestas kun Mökö rähähti, on se ennenkin rähähtänyt pennulle kun se ei ymmärrä pysyä kauempana, mutta nyt se varmaan rähähti niin että nakkas ihan pennun kaulaan asti kiinni. Pentu hieman säpsähti, mutta ei juuri kummempaa vaan jatkoi menoaan normaalisti.
Se on vähän turhan tyrkky ja sen pitäisi oppia koirien pelisäännöt, jotka muuten meillä toimivat aikaslailla hyvin eli jokainen saa omansa eikä toisen eväille mennä ainakaan silloin kun toinen on siinä. Toki meilläkin safkat vaihtuvat pariinkin kertaan siitä mitä alunperin saatetaan antaa, mutta silloin tämä kaikki tapahtuu Lurun ja Mökön sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä, se on silloin täysin ok. Kissalle joskus nyt koirat rähähtävät jos meinaa tunkea nenänsä kiinni koirien apajille ja hyvä niin, kaikki elukat kuitenkin saavat omansa niin ei tarvi toisten kanssa tapella.
Mökö vietti hetken aikaa illalla pikkuboxissaan (meillä on kotona Ansalle tarkoitettu 1 iso kevythäkki ja muina häkkeinä vanhat 1 kääpiökoiran kevythäkki/kissan häkki ja 2 muovista Clipper 3 kuljetusboxia) ja kun Ansa kieppu uteliaana boxin lähellä niin Mökö purisi ja pörisi niin että koko boxi tärisi vaikka se sai siellä aivan rauhassa jäystää rustoluutaan. No, Ansa pistettiin loppujen lopuksi aidan toiselle puolelle (meillä on sellainen pentuaitaus joka on levitettynä auki ja sillä estetään koirien pääsy mm. työhuoneeseen ja eteiseen ja alueen saa jaettua useampaan osaan, kätevää eikö totta) ja patja mukaan. Aikansa se siellä ulisi surkeana kohtaloaan (ei oikeesti ollut juuri 3 minuuttia kauempaa vaikka mammasta aika tuntui vuodelta, naisilla on paha hoivavietti, hyi minuakin), mutta rauhoittui pian patjalle ja alkoi vetää sikeitä. Mökö päästettiin pois ja tilanne oli rauhoittunut ja suuremmilta konflikteilta vältyttiin.
Tässä on vähän pari ongelmatilannetta joihin pitää miettiä miten suhtautua ja käyttäytyä. Toki pennulle pitää opettaa pelin ja talon säännöt eli miten eletään ja kenenkään nenän edestä ei voi tulla ottamaan omin luvin mitään. Toisaalta myös Mökön pitää osata olla nätisti pennun kanssa ettei tule vahinkoja tai muuta. Mutta voin uskoa kuinka rasittavaa Mököstä on joku roikkuva ja nyppivä pikkupentu selässä tai pyörimässä koko ajan ympärillä ja pöllimässä Mökön safkoja. Että ei ole helppoa silläkään, mutta ehkä tämä tästä, vie aikansa mutta myöhemmin ovat hyviä ystäviä kuten Luru ja Mökö. Muistan kun Mökö tuli niin Luru oli niin loukkaantunut siitä, että minkä pikkupiskin te tänne ootte roudanneet ja muutaman viikon, kuukauden päästä ne makasivat samalla punkalla ja olivat juuri passeli tiimi.
Puhuin varmaan joskus aiemminkin pennun suolen toiminnasta. Tuossa aamulla teimme havainnon ja taas yksi opeteltava asia: heti kun kello soi, pentu kainaloon ja nosta se pihalle. Oli muuten, nyt näin tarkkaan ajateltuna, toinen aamu kun Ansan peti oli märkä, eikä ainakaan tänään kissa ollut päässyt lähelle ko. punkkaa. Tuli meinaan vieraspatjaan viime viikolla läiskä ja nyt koiran punkkaan, joka tosin on noin miljoona kertaa jo kissan kusema ja pesty, että en tiedä mitä sillekin pitäisi tehdä, pestä loputtomasti vai loppuuko kissan kuseskelu ikinä? Eli onko se jotenkin assosioinut kellon äänen pisujen tuloon tai sitten mamma ja pappa ovat vain olleet liian hitaita toimimaan. Pentu on rauhassa siihen saakka kun me nukumme, mutta ilmeisesti silläkin sitten tapahtuu jotain äksöniä kun meissä alkaa olemaan liikettä. Päivän opetus: PENTU HETI ULOS KUN KELLO SOI JA NOUSET
Yksi huomio ja kommentti vielä pitää sanomani. Kaverilla kun oltiin uusi vuosi niin tuli puheeksi ettei ko. koira (Rimi) Hauku ja on 6kk sakemanninpentu uros. No, meilläpä Ansa pitää sitäkin enemmän omaa showtaan ja metakkaa ihanalla pikkusirpakalla äänellään. Usein se komentaa kissaa, eilen kissa oli Ansan isossa boxissa ja ihmettelin miksi Ansa räkyttää boxin edessä. Se komenti kissaa aamulla vessan oven raosta pysymään vessassa ja meinasi tunkea nenälle kunnes kissa lämäytti pari kertaa tassulla Ansaa nenälle, mikä sai vasta Ansan hieman väistämään.
Toivottavasti tästä ei tule mitään isompaa ongelmaa aikuisena, ei oikein ole luhtitaloon suotuisaa kun on naapureitakin.
Yksi ylimääräinen huomioni mistä on siitäkin pakko kirjoittaa, koskee viikonlopun koirakurssia (koulutusohjaajakurssi) missä olimme viikonloppuna Erjan kanssa. Siellä oli valehtelematta joku 8-10 koiraa ihmisillä mukana ja näistä omistajista 80% reagoi koiran ei-toivottuun käytökseen. Tässä tapauksessa ei-toivottu käytös oli esimerkiksi viereisellä koiralla levottomuus ja kommentointi, kerjäsi huomiota ja saikin sitä, tylsää kenties. Myös edessä istuva sakemannipentu 4kk sai huomiota jokaisesta älähdyksestä mitä piti ja omistaja vain palkitsi pentua huomiolla, rapsutuksilla ja kaikella mahdollisella nakilla kun koira kommentoi työväentalon (kurssipaikka) pihaan tulevaa autoa.
Jokaisessa näistä kerroista kyseessä oli hyvin todennäköisesti opittu käytös, välitön vahviste: kun kommentoin --> mamma antaa huomiota, rapsutuksia, puhetta ja mitä vielä, parhaimmassa tapauksessa saan nakkia, makkaraa, luita tmv. Totta kai koiran kannattaa toimia tietyllä tavalla kun se joka kerta saa siitä palkkiota.
Toinen, oikeastaan eilisen päivän opetus oli: ÄLÄ REAGOI tai VAHVISTA tai TEE MITÄÄN silloin kun koira tekee jotain mitä et halua sen tekevän (kyse ei-toivotun käytöksen vahvistamattomuudesta). Koska pääset paljon helpommalla kun olet huomioimatta sen etkä palkitse (anna koiralle mitään mitä se haluaa) sitä sellaisesta käytöksestä mitä et siltä halua, kuten haukkuminen, kommentointi tai levottomana pyöriminen. Vahvista ennemmin niitä rauhallisia ja hiljaisia hetkiä, jolloin koira on nätisti.
MIKSI ON NIIN VAIKEA TAJUTA TÄTÄ SELVÄÄ PÄSSINLIHAA OLEVAA YHTÄLÖÄ: saat mitä vahvistat ja jos vahvistat ei-toivottua käytöstä, saat sitä!
Tiedän kokemuksesta kuinka hävettää silmät päästä jos koira mesoo tai tekee jotain muuta tyhmää, mutta silloin pitäs vaan olla vähin äänin ja mahdollisimman huomaamatta etten vahingossakaan vahvista sitä mitä en halua sen koiran tekevän ja taas tsemppaan sitä silloin kun se tekee oikein ja sitä mitä haluan.
Annoimme eilen illalla koirille rustoluut pakkasesta. Pentu söi ensin normaalin ruokansa nätisti boxissaan ovi kiinni (iso kevythäkki jota olemme tehneet positiiviseksi syöttämällä siellä ruokaa ja totuttamalla pentua sinne) ja sai sinne pienen rustoluun pakkasesta. Mökö sai omansa ja varjeli sitä olkkarissa, no, pentu tietysti ei jaksa ja voi olla koko iltaa boxissa joten se päästettiin pois sieltä ja sitkeä tyttö vähän koitti Mökön lähelle mennä.
Herranjestas kun Mökö rähähti, on se ennenkin rähähtänyt pennulle kun se ei ymmärrä pysyä kauempana, mutta nyt se varmaan rähähti niin että nakkas ihan pennun kaulaan asti kiinni. Pentu hieman säpsähti, mutta ei juuri kummempaa vaan jatkoi menoaan normaalisti.
Se on vähän turhan tyrkky ja sen pitäisi oppia koirien pelisäännöt, jotka muuten meillä toimivat aikaslailla hyvin eli jokainen saa omansa eikä toisen eväille mennä ainakaan silloin kun toinen on siinä. Toki meilläkin safkat vaihtuvat pariinkin kertaan siitä mitä alunperin saatetaan antaa, mutta silloin tämä kaikki tapahtuu Lurun ja Mökön sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä, se on silloin täysin ok. Kissalle joskus nyt koirat rähähtävät jos meinaa tunkea nenänsä kiinni koirien apajille ja hyvä niin, kaikki elukat kuitenkin saavat omansa niin ei tarvi toisten kanssa tapella.
Mökö vietti hetken aikaa illalla pikkuboxissaan (meillä on kotona Ansalle tarkoitettu 1 iso kevythäkki ja muina häkkeinä vanhat 1 kääpiökoiran kevythäkki/kissan häkki ja 2 muovista Clipper 3 kuljetusboxia) ja kun Ansa kieppu uteliaana boxin lähellä niin Mökö purisi ja pörisi niin että koko boxi tärisi vaikka se sai siellä aivan rauhassa jäystää rustoluutaan. No, Ansa pistettiin loppujen lopuksi aidan toiselle puolelle (meillä on sellainen pentuaitaus joka on levitettynä auki ja sillä estetään koirien pääsy mm. työhuoneeseen ja eteiseen ja alueen saa jaettua useampaan osaan, kätevää eikö totta) ja patja mukaan. Aikansa se siellä ulisi surkeana kohtaloaan (ei oikeesti ollut juuri 3 minuuttia kauempaa vaikka mammasta aika tuntui vuodelta, naisilla on paha hoivavietti, hyi minuakin), mutta rauhoittui pian patjalle ja alkoi vetää sikeitä. Mökö päästettiin pois ja tilanne oli rauhoittunut ja suuremmilta konflikteilta vältyttiin.
Tässä on vähän pari ongelmatilannetta joihin pitää miettiä miten suhtautua ja käyttäytyä. Toki pennulle pitää opettaa pelin ja talon säännöt eli miten eletään ja kenenkään nenän edestä ei voi tulla ottamaan omin luvin mitään. Toisaalta myös Mökön pitää osata olla nätisti pennun kanssa ettei tule vahinkoja tai muuta. Mutta voin uskoa kuinka rasittavaa Mököstä on joku roikkuva ja nyppivä pikkupentu selässä tai pyörimässä koko ajan ympärillä ja pöllimässä Mökön safkoja. Että ei ole helppoa silläkään, mutta ehkä tämä tästä, vie aikansa mutta myöhemmin ovat hyviä ystäviä kuten Luru ja Mökö. Muistan kun Mökö tuli niin Luru oli niin loukkaantunut siitä, että minkä pikkupiskin te tänne ootte roudanneet ja muutaman viikon, kuukauden päästä ne makasivat samalla punkalla ja olivat juuri passeli tiimi.
Puhuin varmaan joskus aiemminkin pennun suolen toiminnasta. Tuossa aamulla teimme havainnon ja taas yksi opeteltava asia: heti kun kello soi, pentu kainaloon ja nosta se pihalle. Oli muuten, nyt näin tarkkaan ajateltuna, toinen aamu kun Ansan peti oli märkä, eikä ainakaan tänään kissa ollut päässyt lähelle ko. punkkaa. Tuli meinaan vieraspatjaan viime viikolla läiskä ja nyt koiran punkkaan, joka tosin on noin miljoona kertaa jo kissan kusema ja pesty, että en tiedä mitä sillekin pitäisi tehdä, pestä loputtomasti vai loppuuko kissan kuseskelu ikinä? Eli onko se jotenkin assosioinut kellon äänen pisujen tuloon tai sitten mamma ja pappa ovat vain olleet liian hitaita toimimaan. Pentu on rauhassa siihen saakka kun me nukumme, mutta ilmeisesti silläkin sitten tapahtuu jotain äksöniä kun meissä alkaa olemaan liikettä. Päivän opetus: PENTU HETI ULOS KUN KELLO SOI JA NOUSET
Yksi huomio ja kommentti vielä pitää sanomani. Kaverilla kun oltiin uusi vuosi niin tuli puheeksi ettei ko. koira (Rimi) Hauku ja on 6kk sakemanninpentu uros. No, meilläpä Ansa pitää sitäkin enemmän omaa showtaan ja metakkaa ihanalla pikkusirpakalla äänellään. Usein se komentaa kissaa, eilen kissa oli Ansan isossa boxissa ja ihmettelin miksi Ansa räkyttää boxin edessä. Se komenti kissaa aamulla vessan oven raosta pysymään vessassa ja meinasi tunkea nenälle kunnes kissa lämäytti pari kertaa tassulla Ansaa nenälle, mikä sai vasta Ansan hieman väistämään.
Toivottavasti tästä ei tule mitään isompaa ongelmaa aikuisena, ei oikein ole luhtitaloon suotuisaa kun on naapureitakin.
Yksi ylimääräinen huomioni mistä on siitäkin pakko kirjoittaa, koskee viikonlopun koirakurssia (koulutusohjaajakurssi) missä olimme viikonloppuna Erjan kanssa. Siellä oli valehtelematta joku 8-10 koiraa ihmisillä mukana ja näistä omistajista 80% reagoi koiran ei-toivottuun käytökseen. Tässä tapauksessa ei-toivottu käytös oli esimerkiksi viereisellä koiralla levottomuus ja kommentointi, kerjäsi huomiota ja saikin sitä, tylsää kenties. Myös edessä istuva sakemannipentu 4kk sai huomiota jokaisesta älähdyksestä mitä piti ja omistaja vain palkitsi pentua huomiolla, rapsutuksilla ja kaikella mahdollisella nakilla kun koira kommentoi työväentalon (kurssipaikka) pihaan tulevaa autoa.
Jokaisessa näistä kerroista kyseessä oli hyvin todennäköisesti opittu käytös, välitön vahviste: kun kommentoin --> mamma antaa huomiota, rapsutuksia, puhetta ja mitä vielä, parhaimmassa tapauksessa saan nakkia, makkaraa, luita tmv. Totta kai koiran kannattaa toimia tietyllä tavalla kun se joka kerta saa siitä palkkiota.
Toinen, oikeastaan eilisen päivän opetus oli: ÄLÄ REAGOI tai VAHVISTA tai TEE MITÄÄN silloin kun koira tekee jotain mitä et halua sen tekevän (kyse ei-toivotun käytöksen vahvistamattomuudesta). Koska pääset paljon helpommalla kun olet huomioimatta sen etkä palkitse (anna koiralle mitään mitä se haluaa) sitä sellaisesta käytöksestä mitä et siltä halua, kuten haukkuminen, kommentointi tai levottomana pyöriminen. Vahvista ennemmin niitä rauhallisia ja hiljaisia hetkiä, jolloin koira on nätisti.
MIKSI ON NIIN VAIKEA TAJUTA TÄTÄ SELVÄÄ PÄSSINLIHAA OLEVAA YHTÄLÖÄ: saat mitä vahvistat ja jos vahvistat ei-toivottua käytöstä, saat sitä!
Tiedän kokemuksesta kuinka hävettää silmät päästä jos koira mesoo tai tekee jotain muuta tyhmää, mutta silloin pitäs vaan olla vähin äänin ja mahdollisimman huomaamatta etten vahingossakaan vahvista sitä mitä en halua sen koiran tekevän ja taas tsemppaan sitä silloin kun se tekee oikein ja sitä mitä haluan.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Katastrofaalinen koiruus
Tänään oli juuri sellainen koiruuksien katastrofaalinen päivä jolloin toivoin etten olisi omistanut yhtä ainutta koiraa tai ainakaan lähtenyt kaikkien neljän (joista kaksi lainakoiraa) kanssa lenkille yhtäaikaa...
No, lähdimme vieraisilla olevan pikkuserkkuni kanssa viemään kaikkia koiria ulos (olemme siis vanhemmillani Teiskossa maalla enkä kotona) ja päätimme lähteä tuonne hiekkatielle päin emmekä ison tien varteen koska meno kaikkien koirien kanssa on tunnetusti hulvatonta.
Kukaan koirista ei osannut kävellä nätisti hihnassa. Erityisesti Mökö pöhkööntyy tyystin kävelylenkillä muiden koirien kanssa, sen kaikki nätisti hihnassa -opit ovat kaukaista historiaa tuolloin. Mökön oloa ei helpottanut lainkaan Lurun loppumassa olevat juoksut jotka vielä aiheuttavat koirien välille kärhämää ja Mökön nenään ylimääräisiä hajuja.
Luru pistää Mökö pojan todella koville ja poikarukka kun ei ymmärrä luovuttaa ja jättää tyttöjä rauhaan. Lempi yrittää mennä välillä väliin, mutta ajoittain roikkuu itse milloin kenenkäkin poskikarvoissa tai muuten vain säksähtelee järjestyksenvalvojana.
Mutta Luru... Se vasta kertoi harvinaisen selvillä signaaleilla Mökölle, että "jätähän poika mut rauhaan, en kaipaa persuksilleni ylimääräisiä hännystelijöitä". Muutaman kerran koirat ovat rauhoittuneet etäälle toisistaan lepäämään, mutta muuten Mökö ei kyllä periksi anna. Ei vaikka Luru kuinka rökittäisi niin kohta on pelimiehellä uutta yritystä käynnissä.
Siiri on oksentanut iltapäivän aikana varmasti jokaisen eteisen maton läpi, joten koiraäksöniä on ollut enemmän kuin laki sallii.
Takaisin kuitenkin siihen lenkkiin. Pääsimme jotenkin tuonne sopivan matkan päähän ja päätin, että nyt on käännyttävä takaisin, tästä hommasta ei tule yhtään mitään. Vetoa, kiskomista, rähähtelyä, solmussa olevia remmejä ja kiristyneitä pinnoja. No, käännyimme takaisin. Siitä viereisestä pihasta hiipikin täysin huomaamattani, hiljaa ja rauhassa, eräs paimenkoirarotuinen (en tiedä tarkkaa rotua) koira ja yhtäkkiä se olikin noin 1,5 metrin päässä meistä. Huomasin koiran ennen meidän koiria ja koitin alkaa hivuttamaan joukkiota eteenpäin takaisin kotia mahdollisimman pian. Yksi kuitenkin oli ojanpohjalla tarpeillaan ja kolmas huomasi koiran. Järkyttävä taaksepäin hyppely ja räyhääminen alkoi... Sain kiskoa kahta koiraa (ja serkulla jolla oli toiset kaksi koiraa myös) monta kymmentä metriä ennen kuin ne suostuivat kävelemään nenä kotiin päin. Koirat hyppivät kahdella jalalla ja se oli niin fiasko ohitustilanne tai poistuminen, että hävettää olla koirien koulutusohjaaja ja omistaa oma alan yritys.
Emme päässeet kuin muutama kymmenkuntametriä eteenpäin, korkeintaan sata, kun takaamme ilmestyi toinen naapurin koira flexillä omistajansa pyörän edessä jolkotellen. No, sehän vinkui meidän luoksemme kun tunsi tytöt ja tuli niiden kanssa hyvin juttuun. Tietenkin koiramme huomasi tämän labbiksen ja reukkuaminen ja metakka (erityisesti Mököltä) sitä kohtaan alkoi. Nopeutin jo askeliani liki juoksuun kiskoessani koiria viimeistä ylämäkeä ylös kohti kotitaloni risteystä koirien mäykätessä ja reukotessa kuka minnekin.
Tilanne ei juurikaan rauhoittunut tuolla pihatiellä kun Mökö ja Luru kähnäsivät keskenään ja takaa tulevat hajut ja näyt vielä kutkuttelivat mahan pohjalla. Loppuilta sisällä meni kutakuinkin samoilla tavalla, yritin välillä eristää Lurua ja Mököä toisistaan jotta ne voisivat vähän edes rauhoittua mutta oveapa ne alkoivat raapimaan makkarissa.
Eli aina ei mene kaikki edes koulutusohjaajalla suunnitelmien mukaan (kun varauduin ettemme joudu tuolla ohittamaan ketään). Oli taas viimeinen kerta kun meillä lähdetään kaikkien neljän koiran kanssa lenkille yhtäaikaa kun ne eivät yksinkertaisesti osaa kulkea yhdessä nätisti...Koirat kulkevat tosi nätisti yksinään, mutta tämä kimppalenkitys "monta yhdellä iskulla" ei vain toimi ja siitä ei usein seuraa kuin väärien asioiden vahvistamista ja sitä kautta tulevaisuuteen enemmän hommia.
Päätin myös, että suunnittelen kattavan ympäristön siedätyskoulutuksen ja tavoitteenani on vuoden päästä päästä kävelemään Hämeenkadulla ilman, että koiramme reagoivat vastaan tuleviin ihmisiin, lapsiin, lastenvaunuihin tai koiriin mitenkään. Olemme toki kiertäneet paljon paikkoja kun koiramme olivat pieniä, mutta ilmiselvästi emme tarpeeksi ja nyt on korkea aika opettaa siedättymään ympäristön vaikutuksiin. (Eli saatte seurata sitä koulutusta kanssa tässä syksyn mittaan)
Seuraavan pennun kanssa teen tämän taatusti paremmin!
No, lähdimme vieraisilla olevan pikkuserkkuni kanssa viemään kaikkia koiria ulos (olemme siis vanhemmillani Teiskossa maalla enkä kotona) ja päätimme lähteä tuonne hiekkatielle päin emmekä ison tien varteen koska meno kaikkien koirien kanssa on tunnetusti hulvatonta.
Kukaan koirista ei osannut kävellä nätisti hihnassa. Erityisesti Mökö pöhkööntyy tyystin kävelylenkillä muiden koirien kanssa, sen kaikki nätisti hihnassa -opit ovat kaukaista historiaa tuolloin. Mökön oloa ei helpottanut lainkaan Lurun loppumassa olevat juoksut jotka vielä aiheuttavat koirien välille kärhämää ja Mökön nenään ylimääräisiä hajuja.
Luru pistää Mökö pojan todella koville ja poikarukka kun ei ymmärrä luovuttaa ja jättää tyttöjä rauhaan. Lempi yrittää mennä välillä väliin, mutta ajoittain roikkuu itse milloin kenenkäkin poskikarvoissa tai muuten vain säksähtelee järjestyksenvalvojana.
Mutta Luru... Se vasta kertoi harvinaisen selvillä signaaleilla Mökölle, että "jätähän poika mut rauhaan, en kaipaa persuksilleni ylimääräisiä hännystelijöitä". Muutaman kerran koirat ovat rauhoittuneet etäälle toisistaan lepäämään, mutta muuten Mökö ei kyllä periksi anna. Ei vaikka Luru kuinka rökittäisi niin kohta on pelimiehellä uutta yritystä käynnissä.
Siiri on oksentanut iltapäivän aikana varmasti jokaisen eteisen maton läpi, joten koiraäksöniä on ollut enemmän kuin laki sallii.
Takaisin kuitenkin siihen lenkkiin. Pääsimme jotenkin tuonne sopivan matkan päähän ja päätin, että nyt on käännyttävä takaisin, tästä hommasta ei tule yhtään mitään. Vetoa, kiskomista, rähähtelyä, solmussa olevia remmejä ja kiristyneitä pinnoja. No, käännyimme takaisin. Siitä viereisestä pihasta hiipikin täysin huomaamattani, hiljaa ja rauhassa, eräs paimenkoirarotuinen (en tiedä tarkkaa rotua) koira ja yhtäkkiä se olikin noin 1,5 metrin päässä meistä. Huomasin koiran ennen meidän koiria ja koitin alkaa hivuttamaan joukkiota eteenpäin takaisin kotia mahdollisimman pian. Yksi kuitenkin oli ojanpohjalla tarpeillaan ja kolmas huomasi koiran. Järkyttävä taaksepäin hyppely ja räyhääminen alkoi... Sain kiskoa kahta koiraa (ja serkulla jolla oli toiset kaksi koiraa myös) monta kymmentä metriä ennen kuin ne suostuivat kävelemään nenä kotiin päin. Koirat hyppivät kahdella jalalla ja se oli niin fiasko ohitustilanne tai poistuminen, että hävettää olla koirien koulutusohjaaja ja omistaa oma alan yritys.
Emme päässeet kuin muutama kymmenkuntametriä eteenpäin, korkeintaan sata, kun takaamme ilmestyi toinen naapurin koira flexillä omistajansa pyörän edessä jolkotellen. No, sehän vinkui meidän luoksemme kun tunsi tytöt ja tuli niiden kanssa hyvin juttuun. Tietenkin koiramme huomasi tämän labbiksen ja reukkuaminen ja metakka (erityisesti Mököltä) sitä kohtaan alkoi. Nopeutin jo askeliani liki juoksuun kiskoessani koiria viimeistä ylämäkeä ylös kohti kotitaloni risteystä koirien mäykätessä ja reukotessa kuka minnekin.
Tilanne ei juurikaan rauhoittunut tuolla pihatiellä kun Mökö ja Luru kähnäsivät keskenään ja takaa tulevat hajut ja näyt vielä kutkuttelivat mahan pohjalla. Loppuilta sisällä meni kutakuinkin samoilla tavalla, yritin välillä eristää Lurua ja Mököä toisistaan jotta ne voisivat vähän edes rauhoittua mutta oveapa ne alkoivat raapimaan makkarissa.
Eli aina ei mene kaikki edes koulutusohjaajalla suunnitelmien mukaan (kun varauduin ettemme joudu tuolla ohittamaan ketään). Oli taas viimeinen kerta kun meillä lähdetään kaikkien neljän koiran kanssa lenkille yhtäaikaa kun ne eivät yksinkertaisesti osaa kulkea yhdessä nätisti...Koirat kulkevat tosi nätisti yksinään, mutta tämä kimppalenkitys "monta yhdellä iskulla" ei vain toimi ja siitä ei usein seuraa kuin väärien asioiden vahvistamista ja sitä kautta tulevaisuuteen enemmän hommia.
Päätin myös, että suunnittelen kattavan ympäristön siedätyskoulutuksen ja tavoitteenani on vuoden päästä päästä kävelemään Hämeenkadulla ilman, että koiramme reagoivat vastaan tuleviin ihmisiin, lapsiin, lastenvaunuihin tai koiriin mitenkään. Olemme toki kiertäneet paljon paikkoja kun koiramme olivat pieniä, mutta ilmiselvästi emme tarpeeksi ja nyt on korkea aika opettaa siedättymään ympäristön vaikutuksiin. (Eli saatte seurata sitä koulutusta kanssa tässä syksyn mittaan)
Seuraavan pennun kanssa teen tämän taatusti paremmin!
maanantai 26. toukokuuta 2008
Ohitustilanteiden parantuminen
Kävimme tänään Mökön kanssa rokotuksella. Eläinlääkäri ei ihan vakuuttanut, joten ensi kerralla ehkä toiseen paikkaan. Mutta tiedä häntä.
Matkalla harjoittelimme Mökön kanssa toisien koirien näkemistä ja selvisimme ihan siedettävän mukavasti. Pikkuhiljaa olemme edenneet ohitustilanteista toisten koirien kanssa eteenpäin, ohitukset sujuvat yksin kulkiessa jo paremmin. Kun kuljemme molempien koirien kanssa niin toinen saattaa pöhähtää ja se laukaisee rähjäkohtauksen.
Luru on tosin viime viikkoina ollut aika levoton lenkeillä, haukahtelee milloin kaikelle liikkuvalle ja kotiin tullessa kimityskohtaus on taattu. Olen itsekseni miettinyt, että johtuuko tämä ulkona pyörivistä työmiehistä, että koirat ovat hieman hermostuksissaan siitä.
Tänään oli taas tyynyt pitkin olohuoneen lattiaa, vaikka muuten mitään ei ollut hajonnut. Mököllä taitaa olla jonkun näköistä turhautumista, sillä kenkiä on mennyt jopa aamusella niin että olemme olleet kotona. Yleensä tätä on tapahtunut vain koirien ollessa yksin. Viime viikko sujui ihan mukavasti kun mies pystyi käymään kotona pitkällä ruokatunnilla. Tällä viikolla olemmekin sitten 8 tuntia putkeen töissä ja reissussa, että koirat joutuvat olemaan pidempään yksin. Yritän pitää päiväkirjaa tapahtumista, jolloin on helpompi seurata syy ja seuraussuhteita ja ryhtyä ratkomaan ongelmia niiden pohjalta.
Matkalla harjoittelimme Mökön kanssa toisien koirien näkemistä ja selvisimme ihan siedettävän mukavasti. Pikkuhiljaa olemme edenneet ohitustilanteista toisten koirien kanssa eteenpäin, ohitukset sujuvat yksin kulkiessa jo paremmin. Kun kuljemme molempien koirien kanssa niin toinen saattaa pöhähtää ja se laukaisee rähjäkohtauksen.
Luru on tosin viime viikkoina ollut aika levoton lenkeillä, haukahtelee milloin kaikelle liikkuvalle ja kotiin tullessa kimityskohtaus on taattu. Olen itsekseni miettinyt, että johtuuko tämä ulkona pyörivistä työmiehistä, että koirat ovat hieman hermostuksissaan siitä.
Tänään oli taas tyynyt pitkin olohuoneen lattiaa, vaikka muuten mitään ei ollut hajonnut. Mököllä taitaa olla jonkun näköistä turhautumista, sillä kenkiä on mennyt jopa aamusella niin että olemme olleet kotona. Yleensä tätä on tapahtunut vain koirien ollessa yksin. Viime viikko sujui ihan mukavasti kun mies pystyi käymään kotona pitkällä ruokatunnilla. Tällä viikolla olemmekin sitten 8 tuntia putkeen töissä ja reissussa, että koirat joutuvat olemaan pidempään yksin. Yritän pitää päiväkirjaa tapahtumista, jolloin on helpompi seurata syy ja seuraussuhteita ja ryhtyä ratkomaan ongelmia niiden pohjalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
