Katastrofaalinen koiruus

Tänään oli juuri sellainen koiruuksien katastrofaalinen päivä jolloin toivoin etten olisi omistanut yhtä ainutta koiraa tai ainakaan lähtenyt kaikkien neljän (joista kaksi lainakoiraa) kanssa lenkille yhtäaikaa...
No, lähdimme vieraisilla olevan pikkuserkkuni kanssa viemään kaikkia koiria ulos (olemme siis vanhemmillani Teiskossa maalla enkä kotona) ja päätimme lähteä tuonne hiekkatielle päin emmekä ison tien varteen koska meno kaikkien koirien kanssa on tunnetusti hulvatonta.
Kukaan koirista ei osannut kävellä nätisti hihnassa. Erityisesti Mökö pöhkööntyy tyystin kävelylenkillä muiden koirien kanssa, sen kaikki nätisti hihnassa -opit ovat kaukaista historiaa tuolloin. Mökön oloa ei helpottanut lainkaan Lurun loppumassa olevat juoksut jotka vielä aiheuttavat koirien välille kärhämää ja Mökön nenään ylimääräisiä hajuja.
Luru pistää Mökö pojan todella koville ja poikarukka kun ei ymmärrä luovuttaa ja jättää tyttöjä rauhaan. Lempi yrittää mennä välillä väliin, mutta ajoittain roikkuu itse milloin kenenkäkin poskikarvoissa tai muuten vain säksähtelee järjestyksenvalvojana.

Mutta Luru... Se vasta kertoi harvinaisen selvillä signaaleilla Mökölle, että "jätähän poika mut rauhaan, en kaipaa persuksilleni ylimääräisiä hännystelijöitä". Muutaman kerran koirat ovat rauhoittuneet etäälle toisistaan lepäämään, mutta muuten Mökö ei kyllä periksi anna. Ei vaikka Luru kuinka rökittäisi niin kohta on pelimiehellä uutta yritystä käynnissä.
Siiri on oksentanut iltapäivän aikana varmasti jokaisen eteisen maton läpi, joten koiraäksöniä on ollut enemmän kuin laki sallii.

Takaisin kuitenkin siihen lenkkiin. Pääsimme jotenkin tuonne sopivan matkan päähän ja päätin, että nyt on käännyttävä takaisin, tästä hommasta ei tule yhtään mitään. Vetoa, kiskomista, rähähtelyä, solmussa olevia remmejä ja kiristyneitä pinnoja. No, käännyimme takaisin. Siitä viereisestä pihasta hiipikin täysin huomaamattani, hiljaa ja rauhassa, eräs paimenkoirarotuinen (en tiedä tarkkaa rotua) koira ja yhtäkkiä se olikin noin 1,5 metrin päässä meistä. Huomasin koiran ennen meidän koiria ja koitin alkaa hivuttamaan joukkiota eteenpäin takaisin kotia mahdollisimman pian. Yksi kuitenkin oli ojanpohjalla tarpeillaan ja kolmas huomasi koiran. Järkyttävä taaksepäin hyppely ja räyhääminen alkoi... Sain kiskoa kahta koiraa (ja serkulla jolla oli toiset kaksi koiraa myös) monta kymmentä metriä ennen kuin ne suostuivat kävelemään nenä kotiin päin. Koirat hyppivät kahdella jalalla ja se oli niin fiasko ohitustilanne tai poistuminen, että hävettää olla koirien koulutusohjaaja ja omistaa oma alan yritys.
Emme päässeet kuin muutama kymmenkuntametriä eteenpäin, korkeintaan sata, kun takaamme ilmestyi toinen naapurin koira flexillä omistajansa pyörän edessä jolkotellen. No, sehän vinkui meidän luoksemme kun tunsi tytöt ja tuli niiden kanssa hyvin juttuun. Tietenkin koiramme huomasi tämän labbiksen ja reukkuaminen ja metakka (erityisesti Mököltä) sitä kohtaan alkoi. Nopeutin jo askeliani liki juoksuun kiskoessani koiria viimeistä ylämäkeä ylös kohti kotitaloni risteystä koirien mäykätessä ja reukotessa kuka minnekin.

Tilanne ei juurikaan rauhoittunut tuolla pihatiellä kun Mökö ja Luru kähnäsivät keskenään ja takaa tulevat hajut ja näyt vielä kutkuttelivat mahan pohjalla. Loppuilta sisällä meni kutakuinkin samoilla tavalla, yritin välillä eristää Lurua ja Mököä toisistaan jotta ne voisivat vähän edes rauhoittua mutta oveapa ne alkoivat raapimaan makkarissa.

Eli aina ei mene kaikki edes koulutusohjaajalla suunnitelmien mukaan (kun varauduin ettemme joudu tuolla ohittamaan ketään). Oli taas viimeinen kerta kun meillä lähdetään kaikkien neljän koiran kanssa lenkille yhtäaikaa kun ne eivät yksinkertaisesti osaa kulkea yhdessä nätisti...Koirat kulkevat tosi nätisti yksinään, mutta tämä kimppalenkitys "monta yhdellä iskulla" ei vain toimi ja siitä ei usein seuraa kuin väärien asioiden vahvistamista ja sitä kautta tulevaisuuteen enemmän hommia.

Päätin myös, että suunnittelen kattavan ympäristön siedätyskoulutuksen ja tavoitteenani on vuoden päästä päästä kävelemään Hämeenkadulla ilman, että koiramme reagoivat vastaan tuleviin ihmisiin, lapsiin, lastenvaunuihin tai koiriin mitenkään. Olemme toki kiertäneet paljon paikkoja kun koiramme olivat pieniä, mutta ilmiselvästi emme tarpeeksi ja nyt on korkea aika opettaa siedättymään ympäristön vaikutuksiin. (Eli saatte seurata sitä koulutusta kanssa tässä syksyn mittaan)
Seuraavan pennun kanssa teen tämän taatusti paremmin!