Ansan hakutreenit ja makkararinki

On ollut aika rankka päivä, tai siis sillei, olin Ansan kanssa hakumettällä treenaamassa ja meidän treenit meni kyllä kaikkeen muuhun kuin hakuun, mutta oli todella tarpeellinen treenipäivä ja oon kohtyy tyytyväinen Ansaan.

Ja ainoo mitä me tänään tehtiin Ansan kanssa, oli tyyliin kuljettiin vieraitten ihmisten kanssa kävelyllä mettässä ja ne syötti Ansalle namsuu kun se oli rauhallinen.
Ansan kanssa tehtiin siis kävelevää makkararinkiä kolmesti, toisella kertaa meni jo hyvin, mutta huomaa että koira on epävarma ja jännittää vieraita ihmisiä. Että ei ois onnistunut koiran kanssa se et se lähtis hakeen ketään pusikosta tässä vaiheessa, mut toi oli tosi hyvää harjotusta sille! Vaikka toki näin innokasta omistajaa harmitti kun ei Ansan kanssa päässyt kokeileen sitä, mutta tää onkin tää omistajuuden haasteellisin osa, KÄRSIVÄLLISYYS ja ETENEMINEN KOIRAN EHDOILLA, mikä on yksi taiteen lajinsa.

Mutta emäntä innostui ja tuosta saisi kivan harrastuksen kunhan saadaan koiraan vähän lisää ihmisvarmuutta, että se lähtee irtautumaan musta ja ettiin ne maalimiehet sieltä. Jos Mika menee ens viikonloppuna sisarusrientoihin niin ANsalle tulee lisää hyvää harjoitusta.
Ja kaikki käveleen meidän kanssa lenkille, että saadaan Ansaa siedätettyä immeisiin =)

Uusi ovikello

Ostimme äsken uuden ovikellon johon saa vaihtaa 16 erilaista soittoääntä ja aloitimme äsken äänien kokeilulla ja pienellä siedätystoiminnalla. Tuo on sellainen langaton versio eli voimme painella "ovikellonappia" missä vain reagoimatta siihen mitenkään. Enkä usko että se onkaan se suurin ongelma vaan tuo kävely ovelle ja ennen kaikkea oven ääni.

Pitäisi kokeilla niin, että toinen meistä käy ovella aina aika ajoin ja sitä ennen (ennakoiden tietenkin) toinen harjoittelee koirien kanssa jonkun paikan. Eli esimerkiksi opetetaan koirille joku korvaava toiminto, kuten "mene koppiin" tai "mene kosketusalustalle ja rauhoitu" jonka perusidea on siis rauhoittaa. Että päästäisiin eroon tästä ei toivotusta käytöksestä eli haukkumisesta ja mesoomisesta ovella, rauhoitetaan sisääntulo ja saadaan tällä tavalla vähennettyä myös koirien kierroksille menoa.
Helpommin sanottu kuin tehty taas tässä vaiheessa kun kyse on kahdesta aikuisesta koirasta. Tämäkin olisi ollut niin paljon helpompi harjoitella kun koirat olivat pieniä eli opetetaan koirille korvaava toiminto sisääntulon ajaksi ja opetetaan ne olemaan reagoimatta ovikellon tai koputuksen ääneen.


Trimmasimme eilen Teiskossa Mököä ja se näyttää ihan minipossulta. Sen jalat vedettiin koneella ihan lyhyeksi, koska ne olivat nini kamalilla huoparastoilla. Rinta ja peppu vedettiin myös koneella niin kuin pitääkin, mutta Mökö näyttää venytetyltä koiralta ja joltain hassulta pallokalalta samalla. Mököllä on vielä järjetön määrä huonolaatuista ja kuivaa karvaa joka pitäisi saada nypittyä niin selässä ja keskikropan alueella, että voitte kuvitella miltä etu- ja takapäästä muttei keskeltä kynitty koira näyttää. =) Ei voi vakavissaan katsoa. Mökön kuono tuntuu jotenkin järjettömän massiiviselta (johtuu ehkä parrasta) ja sitten aivan kuin joku olisi tunkenut sille ylipienet pillifarkut jalkaan, mutta pistänyt paksun talviturkin päälle.

Koirat olivat aamulla lenkillä Lahdessa tosi levottomia, oikein hävetti taas kulkea kaupungilla kun ne regoivat jokaiseen pieneenkin kävelevään tai kävelemättömään ärsykkeeseen (koirat, ihmiset, vaunut, autot tms.) , kiskoivat ja riuhtoivat. Ollaan tässä viimeisen kolmen vuorokauden aikana oltu yhteensä about neljässä paikassa, Mökö trimmattiin ja kaikkea, että kyllähän tässä on väistämättä kertynyt ylimääräistä stressiä sinne pieneen stressikuppiin. Pitäisi vain elää vähän rauhallisemmin tässä seuraava viikko, mutta on kaikenlaista. Agilityä ja mää olen ensi viikonlopun työmatkalla ja sen sellaista...

Olen tässä miettinyt viikonlopun ajan mahdollista maton hankintaa koulutushallille, mutta pitäisi selvittää mistä sellaista saa, mihin hintaan ja kaikkea. Ei ole ihan halpaa lystiä meinaan... *lottovoitosta haaveileva ilme*

Saalisvietistä siedätykseen

Olin lauantaina Tamskin järjestämällä saalisviettikurssilla kuunteluoppilaana (ei omia koiria mukana siis), jossa Salme Mujunen selvitti saalisleikin käyttöä koiran palkitsemiskeinoja sekä yhtenä turvallisena ja ohjattuna leikkimismuotona.
En aivan allekirjoita kaikkia Mujusen puheita dominanssista ja johtajuudesta, jotka hän liitti saalisleikittämiseen ohimennen, mutta muuten lauantaipäivä oli asiasisällöltään todella mielenkiintoinen ja sain itse ainakin paljon irti siitä vaikkei minulla koiraa kurssilla ollutkaan. Aihe oli vain niin erikoinen, että halusin itse tutustua siihen ennen kuin vien tai kokeilen asiaa koirieni kanssa.
Toivottavasti saan liitettyä muistiinpanot saalisleikittämisestä myös tänne tässä lähiaikoina.
Salme Mujusen artikkeli aiheesta "saalisviettiä hyödyntävä leikki on koiralle mieluinen palkinto" löytyy osoitteesta http://koti.mbnet.fi/tuulen/saalisvietti.htm
Alamme tekemään omia motivointipatukoita lähiaikoina ja uskoisin, että saan sellaisia myyntiin myös yritykselleni vielä tässä syksyn aikana. Ei muuta kuin ompelukone hurraamaan. Tilauksessa on myös useita namipalapusseja firmalleni myyntiin, joten Dogwitin puodin valikoima laajenee syksyn mittaan.

Samaa (onnistunut koiratapahtuma) ei voi sanoa sunnuntaisesta SPL:n järjestämästä näyttelystä jossa olimme, samaisen ystäväni kanssa kuin edellispäivän kurssilla, katsomassa saksanpaimenkoiria Kangasalla. Kehän laidalla oli kakkosshow menossa kun paviaanilauma aikuisia ihmisiä (oikeasti, toista kymmentä ylikin) juoksi "kannustamassa ja tsemppaamassa" koirakkojaan kehän sisäpuolella. Kenellä oli mitäkin koirapilliä ja torvea mukanaan, kuka muuten vain juoksi hikipäässä huudellen omiaan. Kehän sisäpuolella olevat koirat vietiin turhaan aivan ylikierroksille, eikä koirilla ollut tietoakaan nätistä näyttelyesiintymisestä, jokainen koira kiskoi remmissä henkihieverissä. Koska kyse on rodusta jolla liuskaperseisyys on suositeltavaa, ei ruumiinrakennekaan nykykoirilla ole kaksinen, puhumattakaan sen terveysriskeistä joita vääränlainen "alapään" tila aiheuttaa.

Myönnän etten ole näyttelyihminen ollenkaan. Nyt tulin yhä vakuuttuneemmaksi siitä, ettei näyttelyissä ole kyse koiran esittämisestä (ainakaan sunnuntaina ollut) vaan omistajien itsetunnon pönkittämisestä. Koirat olivat niin toissijaisessa asemassa koko showssa, että en ymmärrä mitä tuomari pystyi niistä näkemään, kuten niiden liikeradoista, ruumiinrakenteesta tai liikkumisestaan. Ja tapa millä omistajat riuhtoivat ja repivät sekä karjuivat koirilleen kehässä oli mielestäni pöyristyttävää. Ymmärrän toki, että koska kyse on isosta rodusta, se tarvitsee liikkuvampaa esitystapaa kuin pelkkä paikallaan möllöttäminen, mutta korkeintaan yksi koira kymmentä sakemannia kohtaan liikkui edes millään tavalla normaalisti. Jos tarkoitus on saada koira ravaamaan nätisti, ei omistajien toiminta aiheuttanut minkäänlaista edistystä tavoitteeseen, päinvastoin koirat laukkasivat, kiskoivat ja kuka mitäkin.

Tänään koirillamme oli todellista shokkihoitoa kun meillä oli tupa täynnä vieraita aina 1,2 vuotiaista alkaen ja meidän koirathan eivät ole tottuneet lapsiin. Kaiken huipuksi Mökö inhoaa ylikaiken (ts. pelkää kuollakseen) kaikkia pikkuihmisiä, joten sinänsäkin päivä oli mielenkiintoinen ja toisaalta myös hyvin rankka ja kuitenkin palkitseva.
Konserttista pääsivät nauttimaan jokainen sisälle tulija. Yhden ystäväni 1,2 vuoden ikäinen poika oli kuitenkin tottunut kotonaan koiriin eikä ollut moksiskaan meidän armeijan metakasta. Toisen ystäväni kaksi muksua taas pelkäsivät koiria ja Mököhän "riemastui" entisestään siitä kun lapset säikähtelivät tai alkoivat itkemään... Yritimme lahjontaa joka hieman rauhoitti hetkittäin, mutta heti kun joku lapsista liikahti Mökö alkoi räyhäämään. Suurimman osan aikaa koirat olivat toisessa huoneessa, mutta Luru totta kai raapi aitaa ja pari kertaa pujahtikin sieltä välistä pois. Lurun kanssa ei niin hirveästi ole ongelmia, koska se rauhoittuu ja on hiljaa, mutta kun Mökö räyhää ihan urakalla eikä sitä saa hiljaiseksi kuin hetkittäin.
Joka tapauksessa päivä oli hyvää harjoitusta ja siedätystä lapsiin, eritoten pieniin lapsiin. Muutaman kerran päästiin hyvään treeniin, mutta jokin aina säikäytti joko lapset tai koiran --> loputon kierre (kumpikin pelkää toinen toistaan). Jopa Mökö rauhoittui pieniksi hetkiksi lasten lähettyville ja sai tuolloin positiivisia kokemuksia lapsista. Pitkäaikaisella harjoittelulla tästäkin voisi tulla jotain...

Tällä hetkellä meidän koirilla on kuitenkin ollut 4 päivää putkeen vieraita talossa eli kierrokset voivat olla hieman vielä normaalia korkeammalla ja nyt tulin vielä Teiskoon vanhemmilleni. Saa nähdä miten tästä eteenpäin nuo stressitasot ja kierrokset rullaavat...
Viime aikoina olen kyllä havainnut esimerkiksi Lurussa normaalia enemmän haukkuherkkyyttä (esim. kotona ja lenkillä), kun taas Mököllä saattaa mennä "tilanne" nopeammin ohi päältänsä esimerkiksi lenkillä. Toki vieraat koirat ovat edelleenkin aikamoisia mörköjä, mutta ne unohdetaan entistä helpommin ja päästään jatkamaan tilanteesta eteenpäin. Saatamme hyvinkin selvitä tilanteesta ihan kunnialla kunhan meillä on riittävästi tilaa ja pystymme väistämään sivummalle. Ei ole myöskään ongelma kulkea esimerkiksi toisen koiran takana riittävän välimatkan päässä tmv.
Huomaamattamme koirat ovat myös oppineet pitkään harjoittelemamme rutiinit, joista olen ylpeä. Koirat mm. istuvat ennen tienylityksiä ja vasta luvan saatuaan liikutaan eteenpäin, ennen uloslähtöä istutaan ja ovesta ei mennä ennen kuin omistaja antaa luvan. Tälläiset kaikki pienet rutiininomaiset käyttäytymisnormit ovat helpottaneet arkeamme.

Edessä on pihan lisäkasvoittaminen, sillä naapureiden parvekkeet on havaittu hyviksi räksytyskohteiksi. Näinpä pihaamme tullaan istuttamaan lisää pensaita näköesteiksi ja muutenkin koko ruohikko pitäisi hoitaa parempaan jamaan...

Katastrofaalinen koiruus

Tänään oli juuri sellainen koiruuksien katastrofaalinen päivä jolloin toivoin etten olisi omistanut yhtä ainutta koiraa tai ainakaan lähtenyt kaikkien neljän (joista kaksi lainakoiraa) kanssa lenkille yhtäaikaa...
No, lähdimme vieraisilla olevan pikkuserkkuni kanssa viemään kaikkia koiria ulos (olemme siis vanhemmillani Teiskossa maalla enkä kotona) ja päätimme lähteä tuonne hiekkatielle päin emmekä ison tien varteen koska meno kaikkien koirien kanssa on tunnetusti hulvatonta.
Kukaan koirista ei osannut kävellä nätisti hihnassa. Erityisesti Mökö pöhkööntyy tyystin kävelylenkillä muiden koirien kanssa, sen kaikki nätisti hihnassa -opit ovat kaukaista historiaa tuolloin. Mökön oloa ei helpottanut lainkaan Lurun loppumassa olevat juoksut jotka vielä aiheuttavat koirien välille kärhämää ja Mökön nenään ylimääräisiä hajuja.
Luru pistää Mökö pojan todella koville ja poikarukka kun ei ymmärrä luovuttaa ja jättää tyttöjä rauhaan. Lempi yrittää mennä välillä väliin, mutta ajoittain roikkuu itse milloin kenenkäkin poskikarvoissa tai muuten vain säksähtelee järjestyksenvalvojana.

Mutta Luru... Se vasta kertoi harvinaisen selvillä signaaleilla Mökölle, että "jätähän poika mut rauhaan, en kaipaa persuksilleni ylimääräisiä hännystelijöitä". Muutaman kerran koirat ovat rauhoittuneet etäälle toisistaan lepäämään, mutta muuten Mökö ei kyllä periksi anna. Ei vaikka Luru kuinka rökittäisi niin kohta on pelimiehellä uutta yritystä käynnissä.
Siiri on oksentanut iltapäivän aikana varmasti jokaisen eteisen maton läpi, joten koiraäksöniä on ollut enemmän kuin laki sallii.

Takaisin kuitenkin siihen lenkkiin. Pääsimme jotenkin tuonne sopivan matkan päähän ja päätin, että nyt on käännyttävä takaisin, tästä hommasta ei tule yhtään mitään. Vetoa, kiskomista, rähähtelyä, solmussa olevia remmejä ja kiristyneitä pinnoja. No, käännyimme takaisin. Siitä viereisestä pihasta hiipikin täysin huomaamattani, hiljaa ja rauhassa, eräs paimenkoirarotuinen (en tiedä tarkkaa rotua) koira ja yhtäkkiä se olikin noin 1,5 metrin päässä meistä. Huomasin koiran ennen meidän koiria ja koitin alkaa hivuttamaan joukkiota eteenpäin takaisin kotia mahdollisimman pian. Yksi kuitenkin oli ojanpohjalla tarpeillaan ja kolmas huomasi koiran. Järkyttävä taaksepäin hyppely ja räyhääminen alkoi... Sain kiskoa kahta koiraa (ja serkulla jolla oli toiset kaksi koiraa myös) monta kymmentä metriä ennen kuin ne suostuivat kävelemään nenä kotiin päin. Koirat hyppivät kahdella jalalla ja se oli niin fiasko ohitustilanne tai poistuminen, että hävettää olla koirien koulutusohjaaja ja omistaa oma alan yritys.
Emme päässeet kuin muutama kymmenkuntametriä eteenpäin, korkeintaan sata, kun takaamme ilmestyi toinen naapurin koira flexillä omistajansa pyörän edessä jolkotellen. No, sehän vinkui meidän luoksemme kun tunsi tytöt ja tuli niiden kanssa hyvin juttuun. Tietenkin koiramme huomasi tämän labbiksen ja reukkuaminen ja metakka (erityisesti Mököltä) sitä kohtaan alkoi. Nopeutin jo askeliani liki juoksuun kiskoessani koiria viimeistä ylämäkeä ylös kohti kotitaloni risteystä koirien mäykätessä ja reukotessa kuka minnekin.

Tilanne ei juurikaan rauhoittunut tuolla pihatiellä kun Mökö ja Luru kähnäsivät keskenään ja takaa tulevat hajut ja näyt vielä kutkuttelivat mahan pohjalla. Loppuilta sisällä meni kutakuinkin samoilla tavalla, yritin välillä eristää Lurua ja Mököä toisistaan jotta ne voisivat vähän edes rauhoittua mutta oveapa ne alkoivat raapimaan makkarissa.

Eli aina ei mene kaikki edes koulutusohjaajalla suunnitelmien mukaan (kun varauduin ettemme joudu tuolla ohittamaan ketään). Oli taas viimeinen kerta kun meillä lähdetään kaikkien neljän koiran kanssa lenkille yhtäaikaa kun ne eivät yksinkertaisesti osaa kulkea yhdessä nätisti...Koirat kulkevat tosi nätisti yksinään, mutta tämä kimppalenkitys "monta yhdellä iskulla" ei vain toimi ja siitä ei usein seuraa kuin väärien asioiden vahvistamista ja sitä kautta tulevaisuuteen enemmän hommia.

Päätin myös, että suunnittelen kattavan ympäristön siedätyskoulutuksen ja tavoitteenani on vuoden päästä päästä kävelemään Hämeenkadulla ilman, että koiramme reagoivat vastaan tuleviin ihmisiin, lapsiin, lastenvaunuihin tai koiriin mitenkään. Olemme toki kiertäneet paljon paikkoja kun koiramme olivat pieniä, mutta ilmiselvästi emme tarpeeksi ja nyt on korkea aika opettaa siedättymään ympäristön vaikutuksiin. (Eli saatte seurata sitä koulutusta kanssa tässä syksyn mittaan)
Seuraavan pennun kanssa teen tämän taatusti paremmin!