Uusi yritys kun edellinen teksti hävisi bittiavaruuteen...
Meillä oli Mökön kanssa tänään kolmas kerta VMA:n naksutin-koirankoulutuskurssia. Mökö boy ei taaskaan loistanut edukseen, osaksi laiskan harjoittelun ja ympäristön sekoittaman pään takia. Ensimmäisen 5-10 minuuttia poika oli levoton, mutta rauhoittui yllättävän äkkiä todella iisiksi, istuskeli kentsulla ja katseli maailman menoa. Ja mikä harvinaisinta, Mökö jopa kävi makaamaan vieraalla paikalla ympäröivästä maailmanmenosta huolimatta.
Tosin tätä iloa ei jatkunut loppuun saakka, sillä päästin Mökön irti ja se lähti haahuilemaan. Tuli kyllä lopulta nätisti takaisin luokse, mutta... Niin, tämä on tämä mutta. Päämäärä johon aina pyrin omassa koulutuksessani ja opastaessani muita "käskyt tai vihjesanat ovat ehdottomia", se ei ole tilaisuus koiralle arpoa kannattaako tulla vai ei.
Mökö tapasi tämän VMA:n pikku suursnautseripennun ja tykkäsi peuhata sen kanssa. Minua jäi kyllä hieman mietityttämään VMA:n kysymys siitä, onko tämä Mökön tyypillistä leikkiä. Kai? Keskustelimme myös vetoleikeistä, joita meillä ei juurikaan ole käytetty. Mökö ei edes olla järin innostunut vetämään kenenkään ihmisen kanssa lelua, mutta Luru toki pitää kiinni voimalla kuin pienestä kylästä lähtisi. Toki koirat tykkäävät keskenään vetoleikeistä, mutta se on sitten taas eri asia. Itse olen käyttänyt vetoleikkejä koulutustilanteissa palkitsemiskeinoina minimaalisen vähän, ne ovat hieman riskialttiita. Tosin voisin kuvitella, että meidän koirilla ne toimisivat ok, eivätkä ajaisi ylikierroksille koska koiramme ei ole mitään "veto- tai pallohulluja", mutta kaikille koirille en uskaltaisi ainakaan liiallisissa määrin vetoleikkejä suositella.
Mutta joo, tämä ei ollut se pääasia.
Se itse asia mistä minun piti kirjoittaa oli ennemmin tuo koulutus jota käymme ja ideologia jota yritän omaksua.
Naksutinkoulutus on hyvin mekaaninen taito ja tekninen koulutusmuoto. Mielestäni se kuitenkin unohtaa jotain. Itse olen saanut koulutukseni hyvin koirien käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta, jossa koulutusmetodit tai oppimiskäsitykset eivät ole näytelleet niin merkittävää roolia. Koulutuksessani on huomioitu koiran luontainen käyttäytyminen ja pyritty ennakoinnilla välttämään mm. konflikteja ja muita epäasiallisia tilanteita. Sen takia haenkin sille vahvistusta omaan ammattitaitooni nimenomaan koulutustekniseltä puolelta eri paikoista.
Olen alkanut uskomaan naksutinkoulutuksen voimaan, mutta se herättää minussa silti monia kysymyksiä.
Peittääkö naksutin koiran pelot tai muut luontaiset käyttäytymistarpeet alleen? Eli miten välttää naksutus esimerkiksi koiran pelkotilojen aikana kun siedätetään koiraa toisiin koiriin tai jossain muissa nk. ongelmatilanteissa.
Keskustelin VMA:n kanssa snautserifoorumilla käydyistä koulutuspoliittisista keskusteluista ja kysyin häneltä, mitä hän toimisi ja tekisi. No... Hänellä ei ole kokemusta ongelmakoirista, ok. Enkä saanut muutenkaan järin kattavaa tai tyydyttävää vastausta (tosin en tiedä mitä hain, pitäisi olla aikaa keskustella syvällisesti ja perehtyä aiheeseen). Oli koira nuori tai vanha, hän kuitenkin lähtisi samalla tavalla mekaanisia taitoja hyödyntämällä lähestymään ongelmaa.
Tässä heräsikin minulle kysymys, riittääkö se? Onko naksutinkoulutus aukoton? Miten näillä teknisillä harjoituksilla ja naksutinkoulutusta hyödyntämällä voidaan selvitä esimerkiksi jo olemassa olevasta ongelmasta, kuten koiran karkailusta tai hihnassa vetämisestä, joista foorumilla oli erityisen paljon polemiikkia. Ymmärrän, niin kuin VMA sanoi että hänen koirillaan ei ole ollut kyseisenlaisia ongelmatilanteita, koska hän on ennaltaehkäissyt ne omalla toiminnallaan, mutta jos tilanne on jo päällänsä ja siihen etsitään ratkaisua... Näistä jo olemassa olevien ongelmien ratkaisumenetelmistä ja -tavoista olen kiinnostunut.
Minulla on kesken yksi Naksutinkoulutusta käsittelevä opus jota janoan loppuun, mutta aika ei ole tahtonut riittää että olisin saanut keskityttyä kirjan loppuun saattamiseen. Toivoisin löytäväni muun muassa sieltä vastauksia kysymyksiini.
Kirjan luettuani toivoisin myös ymmärtäväni kokonaisvaltaisemmin koko naksutinkoulutuksen ideologiaa. Tällä hetkellä minusta tuntuu lähinnä siltä, että hyödynnän sieltä palasia ja käytän naksutinta joissain tilaiteissa, mutta en saa siitä täyttä hyötyä irti ,jotta pystyisin olemaan koiralleni paras mahdollinen kouluttaja ja hyödyntämään tuota tietotaitoa omassa elämässäni.
Se, miten saan tulevaisuudessa mahdollisesti naksutinkoulutuksen yhdistettynä tähän monipuoliseen käyttäytymistieteelliseen näkökulmaan, on suuri tavoitteeni. Uskon molempien voimaan, mutta tällä hetkellä en näe palapelin palojen loksahtavan täysin yhteen ja siihen tarvitsen kokeneempien ihmisten apua.
Monessa yhteydessä puhutaan siitä, että koirien kouluttaminen on mekaaninen taito. Toki voi olla, mutta itse haluan uskoa kokonaisvaltaisempaan näkemykseen joka pohjautuu muuhunkin kuin kouluttajan teknisille kyvyille. Koiran koulutuksessa ja omistamisessa tulisi pystyä hyödyntämään sekä näitä teknisiä taitoja, että koiran luontaista käyttäytymistä ja muita luonnonvaroja. Vaikka operantti tai välineellinen ehdollistuminen (mitä naksutinkoulutuskin edustaa) ovat toki tietyllä tavalla ajateltuna koirien luontaisen käyttäytymisen hyödyntämistä (saat mitä vahvistat tai et vahvista -ideologiaa), ei koirilla elävässä elämässä kuitenkaan ole ketään naksauttelemassa eli miten ne silloin pärjäävät ja ovat ja elävät...
Koira toimii siten mistä saa parhaimman palkkionsa.
Koiralle naksutimen ääni merkitsee palkintoa, jotain hyvää ja tavoiteltavaa eli sen kannattaa toimia tietyllä tavalla josta seuraa naksautus ja palkinto.
Palkkion tulee olla parempi kuin ympäristöstä saatava vahviste, kuten sähköpostit kuusen juurella tai ohikulkeva mummo jolle voi räksyttää.
Haluan lisätietoja naksutinkoulutuksen hyödyntämistä nk. "ongelmakoiratyössä". (vaikka useimminhan me omistajat olemme ne ongelmien aiheuttajat) Vinkkejä? Ideoita? Hyviä artikkeleita tai muuta materiaalia? Anyone?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Moi Eeva, ensin suuriin koiriin ja niiden koulutukseen. Minulla on hovawart. Iso palveluskoira, 10,5 v. Aina koulutettu pelkästään positiivisin keinoin, ei ole tarvinnut käyttää väkivaltaa. Maailma on täynnä suuria koiria, joita ei ole käsitelty väkivaltaisesti. Valitettavasti me kaikki joudumme silti yhä toteamaan taistelevamme tuulimyllyjä vastaan, jos menemme ehdottamaan "uusia" (jos nyt uusiksi voi sanoa vuosikymmeniä vanhoja metodeja...) menetelmiä joillekin, jotka käyttävät vielä vanhempia. Vielä vähemmän katu-uskottavuutta löytyy niiltä, joilla on pieniä koiria, kurjaa mutta niin se vain on.
Naksutinkoulutus/operantti ehdollistaminen ei ole minun mielestäni taikasauva, mikä korjaa kaiken. Siinä on omat, suuret vaaransa. Kyllä, se on tehokkain tunnettu koulutusmenetelmä. Edellyttäen, että kouluttaja hallitsee tekniikan hyvin. Useimmiten ei hallitse, silloin yleensä jokin perusasioista, kriteeri, vahvistetiheys tai ajoitus heittää ja koira turhautuu. Turhautuminen luo stressiä, stressaantuminen luo ongelmia, kuten hyvin tiedät. Puhtaasti koulutuksen tekniikkaan, kuten naksutteluun, keskittynyt kouluttaja, ei yleensä ota huomioon koiran hyvinvointia. Mikä taas meistä, joiden kaiken toiminnan perustana on nimenomaan koirien hyvinvointi, on vähemmän hyvä juttu.
Kaikki kouluttaminen tietysti vaatii tekniikkaa, mutta naksuttelu vaatii sitä aivan erityisesti, koska se on niin äärettömän tarkka metodi. Tekniikan oppiminen ei tapahdu hetkessä. Teoriankin oppiminen ja teorian yhdistäminen tekniikkaan ja molempien soveltaminen käytäntöön vie aikaa. Sanoisin että muutaman vuoden, ennen kuin sen hanskaa kohtuullisen hyvin.
Ongelmat taas. Aina pitää muistaa, että oli koiran tunnetila mikä tahansa, se tarttuu koulutettavaan asiaan (koulutusmetodista riippumatta). Jos koulutetaan pelkäävää koiraa, sen pelko vahvistuu. Siksi kouluttajalta vaaditaan hyvin paljon koiranlukutaitoa. Pelkkä tekniikan osaaminen ei riitä. Täytyy olla varma siitä, että pystyy toimimaan alueella, jossa koira ei vielä pelkää, mutta toisaalta on jo hieman huolestunut, että päästään etenemään, jos puhutaan peloista. Jos koira on stressaantunut koulutuksen aikana, stressi tarttuu opetettavaan asiaan.
Ja kyllä, naksuttamalla on mahdollista kouluttaa koiran tärkeitä reaktioita piiloon. Jos vaikka koira pelkää muita koiria ja siksi haukkuu niille. Omistajan mielestä ongelma on se, että koira haukkuu. Naksutellaanpa se siis hiljaiseksi. Jos huonosti käy, koiran tosiaan saa hiljaiseksi, mutta pelko ei ole kadonnut minnekään. Nyt pelon täytyy etsiä uusi purkautumiskanava. Koirasta riippuen se voi sitten olla vaikka sellainen että jatkossa koira ei enää varoita lainkaan, vaan hyökkää ja puree suoraan. Tai että se jännittää sisäisesti, saa vatsahaavan, sen immuniteetti heikkenee ja se kuolee nuorempana.
Koulutuksellisiin ongelmiin taas, luoksetulovaikeuksiin jne. siihen se on pätevä metodi. Jälleen edellyttäen, että hallitsee tekniikan. Operanttia ehdollistamistahan voi käyttää ilman naksutinlaatikkoakin. Operantin ehdollistamisen idea on siinä, että koira on aktiivinen toimija. Se on tehokas ja koiralle erittäin mielekäs ja sitä kautta koiran hyvinvointia lisäävä metodi.
Perussääntöhän kaikessa jo kertaalleen pieleen mennessä koulutuksessa on se, että ei aleta korjaamaan vanhaa. Se on huomattavasti paljon työläämpi systeemi, eikä edes johda varmaan lopputulokseen. Helpommalla pääsee, kun aloittaa aivan alusta ja uudella vihjesanalla.
Tässäkin on muistettava, ettei naksuttelukaan tee koirasta konetta. Sillä on koiran vaistot ja vaistomaiset liikemallit yleensä syrjäyttävät opitut. Tai ainakin vaatii hyvin paljon työtä ja nopeat refleksit, jos aikoo kouluttaa jänisten jahtaamisen makuun päässeen koiransa sellaiseksi, että se tulee ajosta luoksekutsulla takaisin...
Lisäksi kaiken koulutuksen pohjana on hyvä suhde koiraan. Ihminen voi naksutella vaikka ja kuinka, mutta jos se kotona potkii koiraansa pitkin nurkkia, ei naksuttelu tilannetta pelasta. Naksuttelu on hyvin tehokas, tekninen *koulutus*metodi. Koira on elävä ja tunteva olento, jonka elämään kuuluu paljon muutakin kuin sille koulutetut asiat.
Oho, tulipa pitkä teksti, innostuin :D
Artikkeleja netistä löytyy pilvin pimein. Täällä on koottu oikein hyviä: http://www.clickersolutions.com
Siellä on mm. erinomaisen selkeä A Beginner's Guide to Operant Conditioning, jota itse pidin raamattunani aikoinaan :)
Terkuin, Anu, koulutusohjaaja opinahjosta jonka kävit :).
Ps. Kun nyt kirjoittelin sinut pyörryksiin, niin sanonpa vielä sen, että jos huvittaa höpistä jotain muuta naksuttelusta tai muusta, niin sullahan varmaan on mun yhteystiedot vielä, laita mailia. Musta on ihanaa puhua koulutuksesta (mitä ei varmaan kukaan arvannutkaan...)
Ihanaa =) Kiitos Anu! Tälläistä jotain mä kaipasinkin...
Ihmettelenpä vaan, että miten sää tänne olet eksynyt =) Tosin siis hieno asiahan se on.
Ja kyllä, aina mä voin koulutusasioista pulista tunti- ja päivätolkulla. Tuo naksutinkoulutus on mielenkiintoinen aihealue ja haluaisin tutustua siihen lähemmin, löytää siitä sen jutun jota voi yhdistää muuhun.
- Eeva
Moi Eeva!
Suosittelen paria kirjaa: Click to Calm ja Mine! Ne on kyllä englannin kielisiä mutta käsittelee aika hyvin ongelmakoiria ja operanttia ehdollistamista.
Sen lisäksi suosittelen sinulle Trainer's Choicen (Kangasalla) kursseja, Tommyltä ja Jaanalta saa tosi paljon vastinetta rahalle.
Itse arvostan henk koht ihmisiä jotka ovat valmiita opiskelemaan asioita jatkuvasti.
Kaikkeahan ei tarvitse "purematta niellä" mutta auttaa jos on avoin uusille asioille.
Mun mielestä käyttäytymistiedettä, oppimisteoriaa ja naksutinkoulutusta täytyy nimenomaan käyttää kaikkia käsi kädessä että päästään haluttuun lopputulokseen. Ongelmakoirakoulutuksessa täytyy ottaa huomioon miksi eläin käyttäytyy niinkuin käyttäytyy ja vasta sitten lähteä purkamaan tilannetta mahdollisesti naksutinta ja operanttia ehdollistamista hyväksikäyttäen mutta koko ajan eläin huomioon ottaen.
Myös mä suosittelen Trainer's Choicen koulutuksia tai esim. Eläinkoulutuskeskuksen verkko- tms. ongelmakoirakursseja. Eläinkoulutuskeskuksen verkkokursseihin voit tutustua osoitteessa http://www.elainkoulutuskeskus.fi/Verkkokurssit/index.php
Heippa!
Ihanaa huomata, että täällähän on ihmisiä jotka lukevat blogiani ja tännekin on kirvonnut mukavasti keskustelua. =)
Nuo Virpin mainitsemat kirjat ovat olleet tilauksessa jo hetken aikaa ja ovat minulla kunhan posti ne viitsii kiikuttaa eli sinänsä olen jo hieman yrittänyt tutustua ko. kirjallisuuteen. Tosin mun kirjahyllyni alkaa kohta pursuilemaan pelkistä koirakirjoista ja pitäisi vain löytää ylimääräinen aika niidenkin kaikkien lukemiselle. =)
Myös nuo Trainerin kurssit ovat jokseenkin tuttuja, mutta eivät aivan sellaisenaan purreet minuun. Minusta niistä puuttui se toinen puoli, vaikka operanttimpi puoli hyvältä kuulostikin. Ollaan käyty siellä joskus ihan opissakin siis, mutta saa nähdä löydänkö joskus itseni vielä kanoja kouluttamasta... =)
Aurinkoista kesää kaikille!
Mä voisin vielä suositella yhtä kirjaa luettavaksi eli Brenda Aloff: Aggression In Dogs -Practical Management, Prevention & Behavior Modification. En ole lukenut itse sitä vielä kokonaan mutta vaikuttaa ainakin ihan hyvältä. Kirja kertoo kattavasti eri aggressiotyypeistä sekä antaa työkaluja niiden korjaamiseksi operantisti.
Lähetä kommentti