Ensimmäinen kerta elämässäni kun aloitan naksauttamaan aivan pientä pentua. Jotenkin tuntuu, että nuo isommat ovat olleet helpompia kun ne ovat jo alunpitäen siihen mennessä kun olen aloittanut naksutinkoulutuksen treenauksen niin rauhoittua ja keskittyä siihen.
Pentu senkun vouhotti ensimmäiset 5-10 minuuttia ja olisi vaikka kävellyt takaperin selällään päältäni saadakseen namin. Kyllä Ansa sitten hetken päästä ymmärsi, että naksautus ja ennen kaikkea tämän himoitsema nami tulivat vasta sitten kun koira istuu rauhassa ja katsoo omistajaa. Harjoittelimme nimittäin katsekontaktia, joka Ansalla tulee alta kulmain varovasti.
Virheiden lista on pitkä, sieltä löytyvät muun muassa
- ajoitus on hyvin todennäköisesti väärässä, koska pentu touhottaa niin paljon näin alussa, että vaatii uskomatonta keskittymistä merkata juuri oikea toiminto ja kun tuntuu, että raajat ja liikkeet ovat ehtineet jo tuhat asiaa
- itse naksauttaa joko liian myöhään tai ajoissa
- on vaikea päättää ennen harjoitusta, että mikä on se mitä aikoo harjoitella ja mistä naksauttaa eli päättää kriteeriä etukäteen, se tuntuu väkisinkin muokkaantuvan treenauksen aikaan eli onko se istuminen, katsominen vai mikä se sen kertainen "Juttu"
- tilan asettaminen on haastavaa, kun koira pyörii häkkyrää ja hökkyrää ympärilläsi niin kuin iloisen pennun kuuluukin
- koiran saaminen keskittymään tehtävään hommaan on haastavaa ja se, että saa koiran pysymään nk. omassa näkökentässä
Ansa vinkui itsensä kanssani työhuoneeseen kirjoittamaan blogitekstiä ja aikansa ähellettyään kiinni matossa, läsähti seinän vieressä olevan mattopinon päälle nukkumaan. Katsokaas kun tällälailla pentuaikana ei ole järin järkevää pitää kaikkia mattoja lattiassa, jollei halua kallista pesulalaskua.
Ansa syö kuin hevonen ja olisi vaikka valmis kiipeämään Kilimanjarolle saadakseen ruokansa, joten ennen ruoka-aikaa ei ehkä ole paras mahdollinen aika treenata. Mutta toisaalta nimenomaan siinä juuri on se loistava aika, kun koira on nälkäinen ja motivoitunut treenaamaan. Syötin sille iltapäiväsafkan äsken treenin muodossa, opeteltiin istumaan nätisti ja katsomaan naamaan niin kuin jo aiemmin puhuin teille.
Mikä taas huvitti tuossa on tuo pennun materiaalinkulku. Se on 5 minuuttia ruuasta kun tavaraa tulee toisesta päästä ulos. Olemme myös huomanneet, että Ansa asiallisesti ilmoittaa hädästään vikinällä ja levottomuudella. Fiksu tyttö!
Mutta treeniä lisää siis hihnan yläpäähän ajoituksen ja täsmällisyyden kanssa! Pitäisi tatuoida otsaan lause "saat mitä vahvistat, et aina sitä mitä haluat", jotta voisi käydä lunttaamassa sitä otsaltaan aina aika ajoin.
Ollaan tehty Ansan ruokailun kanssa nyt muutaman kerran niin, että se saa ruuan boxista eli meillä on tuossa olkkarissa iso kevythäkki joka menee Ansalle aikuisenakin. Ansa saa ruuan kun menee boxiin ja istuu, jolloin ruokakuppi tulee - rutiineja. Pentu on rauhoittunut sitten ensimmäisen ruuan anto kerran jolloin se hyppi ja sähelsi kuin mikäkin pahempi duracellpupu.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naksutinkoulutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naksutinkoulutus. Näytä kaikki tekstit
perjantai 9. tammikuuta 2009
perjantai 2. tammikuuta 2009
Toiminnon vieminen käskyn alle
Treenasimme halilla inventaarion tekemisen jälkeen Lurun kanssa kosketuskepin viemistä käskyn alle. Sain tälläisen ahaa elämyksen luettuani kaverini Sakemannilehdestä Veli-Matti AHosen naksutinkoulutusartikkelia, että "niin joo, näinkin pitäisi, mutta on vähän jäänyt".
Tällä "käskyn alle viemisellä" tarkoitan siis sitä, että koira tekee tietyn toiminnon vasta kun sanon. Treenattiin Lurun kanssa kosketuskepillä sitä niin, että koira sai naksautuksen ja namin vasta kun olin ensin sanonut "koske". Aiemmin olen palkinnut naksautuksella ja namilla koiraa jokaisesta kosketuksesta kuonolla kosketuskeppiin, mutta nyt vain niistä kerroista kun sanon ensin "koske" ja koira sen jälkeen menee koskemaan kuonollaan keppiä, saa naksautuksen ja sen jälkeen namin.
Alkuun oli hieman hankalaa ja Luru tuijotti minua kummissaan ja odottavasti, että missä hänen naminsa ja naksunsa on, mutta lopulta istui ja odotti kunnes sanoin "koske" ja se hetken aikaa katsoi minua ja meni koskemaan.
Tätä treenaillaan lisää...
Mökön kanssa treenasimme hallin pihalla ulkona ihanan kirpsakassa pakkassäässä (upea ilma, mutta niin pirun kylmä...) vapaana oloa ja luokse tuloa. Voi kuinka nätisti Mökö tuli luokse ja istui eteeni =) Upeaa ja niin snautserimaista "aina valmis, mitä seuraavaksi tehdään" -asennetta. Eikä onneksi häiriintynyt vaikka naapurin tätsykän ravaaminen (loistava treenihäiriötekijä!) häirinnyt Mököä ja vaikka se sitä välillä meinasi jäädä katsomaan, se otti hetkessä taas kontaktia ja mukava treenihetki kanssani jatkui.
Kun tämän käytöksen saisi haltuun yleisemmälläkin ja vilskeisemmällä paikalla niin avot, olen todella tyytyväinen. Mutta kun mietti tilannetta esimerkiksi kesän alussa, on tapahtunut valtava muutoskehitys ja yksi iso syyllinen tähän on Veli-Matti Ahosen naksutreenit kesällä mikä edesauttoi tilannetta. Koira on myös rauhoittunut ja keskittyy nykyisin jo kohtuu hyvin meidän hommiin ja treenaamiseen vaikka ympärillä tapahtuisikin jotain.
Tällä "käskyn alle viemisellä" tarkoitan siis sitä, että koira tekee tietyn toiminnon vasta kun sanon. Treenattiin Lurun kanssa kosketuskepillä sitä niin, että koira sai naksautuksen ja namin vasta kun olin ensin sanonut "koske". Aiemmin olen palkinnut naksautuksella ja namilla koiraa jokaisesta kosketuksesta kuonolla kosketuskeppiin, mutta nyt vain niistä kerroista kun sanon ensin "koske" ja koira sen jälkeen menee koskemaan kuonollaan keppiä, saa naksautuksen ja sen jälkeen namin.
Alkuun oli hieman hankalaa ja Luru tuijotti minua kummissaan ja odottavasti, että missä hänen naminsa ja naksunsa on, mutta lopulta istui ja odotti kunnes sanoin "koske" ja se hetken aikaa katsoi minua ja meni koskemaan.
Tätä treenaillaan lisää...
Mökön kanssa treenasimme hallin pihalla ulkona ihanan kirpsakassa pakkassäässä (upea ilma, mutta niin pirun kylmä...) vapaana oloa ja luokse tuloa. Voi kuinka nätisti Mökö tuli luokse ja istui eteeni =) Upeaa ja niin snautserimaista "aina valmis, mitä seuraavaksi tehdään" -asennetta. Eikä onneksi häiriintynyt vaikka naapurin tätsykän ravaaminen (loistava treenihäiriötekijä!) häirinnyt Mököä ja vaikka se sitä välillä meinasi jäädä katsomaan, se otti hetkessä taas kontaktia ja mukava treenihetki kanssani jatkui.
Kun tämän käytöksen saisi haltuun yleisemmälläkin ja vilskeisemmällä paikalla niin avot, olen todella tyytyväinen. Mutta kun mietti tilannetta esimerkiksi kesän alussa, on tapahtunut valtava muutoskehitys ja yksi iso syyllinen tähän on Veli-Matti Ahosen naksutreenit kesällä mikä edesauttoi tilannetta. Koira on myös rauhoittunut ja keskittyy nykyisin jo kohtuu hyvin meidän hommiin ja treenaamiseen vaikka ympärillä tapahtuisikin jotain.
sunnuntai 10. elokuuta 2008
Täsmäkoulutuksen puute ja koulutuksia
Meillä on toisena koirana reilun vuoden vanha kääpiösnautseriuros Mökö, jonka kanssa kaipailisin hieman täsmäkoulutusta noissa perustottelevaisuusasioissa. Kyllähän se periaatteessa tottelee, mutta vanhempi koira on huomattavasti luotettavampi kuin tämän nuorempi. Mökö on myös ympäristönsä suhteen herkempi, joten koirat ovatkin kuin yö ja päivä...
Olen myös ollut havaitsevinani, että Mökö saattaisi tarvita johdonmukaisempaa koulutusta ja palkitsemista. Tai siis esimerkiksi joku naksutinkoulutus, joka on mekaaninen koulutusmenetelmä saattaisi toimia nykyistä kokonaisvaltaista koulutustapaamme paremmin ja ennen kaikkea täsmällisemmin. Eli palkintojen oikea-aikainen ajoitus ja no... sellainen täsmällisempi koulutustapa. Lurun kanssa on mennyt jotenkin siinä mielessä paremmin ettei se ole ollut missään vaiheessa niin herkkä pienelle suurpiirteisyydelleni kuin luulen Mökön olevan.
No, olemme menossa syksyllä Caniksen Kathy Sdaon seminaariin lokakuussa, jossa aiheina ovat muun muassa lauantaina Clicker Training ja sunnuntaina Treating Aggression and Anxiety using Classical Conditioning (http://www.canis.fi/). Toivon todella, että tuosta seminaarista olisi hyötyä ensinnäkin naksutinkoulutuksen opiskeluumme sekä tehokkaan ja täsmällisen koulutuksen hyödyntämisessä lähinnä nyt alkuun omiin koiriimme. Kaikkihan pitää testata ja harjoitella perusteellisesti ensin, ennen kuin lähtee kouluttamaan muita tai käyttämään niitä vieraisiin koiriin.
Olen myös harkinnut, että pitäisikö ostaa dvd The Fundamentals of Animal Training by BOB BAILEY, joka on viiden tunnin paketti eläinkoulutuksesta. Bob Bailey on tunnettu eläinkouluttaja sekä kanakurssien vetäjä ja yksi operantin ehdollistumisen hyödyntäjistä. (Veli-Matti Ahosen artikkeli aiheesta http://www.freewebs.com/klikki/bobbailey.html)
Syksyllä on luvassa (tällä tietoa) myös muitakin kursseja
- Kiva Team Koulutusohjaajakurssi (http://www.kivateam.fi/koulutusohjaaja)
- Rakkaat Haukut ja PDTE, Turid Rugaasin ja Marc Bekoffin seminaari
( http://www.rakkaathaukut.fi/bekoff_rugaas_fi.php)
- Suuret Laumanvartijarodut, Tuire Kaimion luennolle sekä koulutusluennolle (http://www.laumanvartijat.com/)
Mutta sitten maanläheisempiin aiheisiin aamulenkiltämme...
Olemme aloittaneet treenaamaan Mökön ja Lurun kanssa nätisti kävelyä samaan suuntaan, mutta eri puolilla tietä. Erityisesti tällä nuoremmalla eli Mököllä on hyvin paljon vaikeuksia nätisti kulkemisessa ja on hyvin kiintynyt sekä meihin, että Luruun eikä millään tahtoisi pysyä liian kaukana muista. Hyvin pieninä hetkinä tämä sujui ihan mukavasti ja Mökö otti kontaktia, mutta liian usein se riuhtaisi itseään kohti Lurua vaikka Mika& Luru koittivatkin pysyä hieman piilossa ajoittain.
Luru on jotenkin luotettavampi koira enkä pelkää sen kanssa mennä erilaisiin tilanteisiin. Mökön on huomattavasti arvaamattomampi. Joskus sen kanssa ohitukset sujuvat tarpeeksi kaukaa ihan hyvin, joskus se taas reagoi pieniinkin ärsykkeisiin. Sen kärsivällisyys ja pitkäpinnaisuus tai niiden puute ovat välillä hieman huolestuttavia. Nätisti voidaan kulkea metri, korkeintaan kaksi, kunnes Mökö rynkäsee ja vetää liinat kiinni remmin toiseen päähän vaikka kuinka yrittäisi ottaa kontaktia, naksutella yms. Tämä ryntäily ei edes aina vaadi sitä, että siellä olisi mitään, se on pikemminkin järkyttävän huono tapa josta on todella vaikea päästä eroon.
Viime aikoina Mökö on keksinyt uuden jipon. Se vetää liinat kiinni remmin päähän, odottaa hetken reagtiotani (kun pysähdyn enkä liiku mihinkään) ja saattaa itse istahtaa remmin toiseen päähän aivan nätisti, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tämän jälkeen kun liikun saattaa mennä muutama askel ihan hyvin kunnes sama toistuu. Joka kerta Mökö ei kuitenkaan istu, vaan saattaa tulla myös nätisti luokseni ja kävellä kiltisti pari metriä eteenpäin. Kunnes kiskaisu toistuu. Jos Mökö olisi yhtään isompi koira (vaikka voimaa siinä on nytkin kuin pienessä kylässä) olisimme kohtuu purjeessa tuon käytöksen kanssa ja istuisimme hatanpäällä irtirevityn käden kanssa joka vaatisi paikoilleen laittamista. =) ( no joo, ehkä pientä liioittelua ilmassa, mutta...)
Taas on aika siis yksilölenkkien Mökön kanssa ja harjoittelemme sitä miten nätisti kuljetaan. En tiedä onnistummeko ikinä siinä tavoitteessamme, että koirien kanssa voisi oikeasti ja aina ja koko ajan mennä yhdessä nätisti. Satunnaisesti tämä kyllä onnistuu, mutta tokkopa vain paria kertaa useammin...
Tälläinen aamu meillä siis marjametsällä kaikkine havaintoineen sekä loppupäätelmineen.
Olen myös ollut havaitsevinani, että Mökö saattaisi tarvita johdonmukaisempaa koulutusta ja palkitsemista. Tai siis esimerkiksi joku naksutinkoulutus, joka on mekaaninen koulutusmenetelmä saattaisi toimia nykyistä kokonaisvaltaista koulutustapaamme paremmin ja ennen kaikkea täsmällisemmin. Eli palkintojen oikea-aikainen ajoitus ja no... sellainen täsmällisempi koulutustapa. Lurun kanssa on mennyt jotenkin siinä mielessä paremmin ettei se ole ollut missään vaiheessa niin herkkä pienelle suurpiirteisyydelleni kuin luulen Mökön olevan.
No, olemme menossa syksyllä Caniksen Kathy Sdaon seminaariin lokakuussa, jossa aiheina ovat muun muassa lauantaina Clicker Training ja sunnuntaina Treating Aggression and Anxiety using Classical Conditioning (http://www.canis.fi/). Toivon todella, että tuosta seminaarista olisi hyötyä ensinnäkin naksutinkoulutuksen opiskeluumme sekä tehokkaan ja täsmällisen koulutuksen hyödyntämisessä lähinnä nyt alkuun omiin koiriimme. Kaikkihan pitää testata ja harjoitella perusteellisesti ensin, ennen kuin lähtee kouluttamaan muita tai käyttämään niitä vieraisiin koiriin.
Olen myös harkinnut, että pitäisikö ostaa dvd The Fundamentals of Animal Training by BOB BAILEY, joka on viiden tunnin paketti eläinkoulutuksesta. Bob Bailey on tunnettu eläinkouluttaja sekä kanakurssien vetäjä ja yksi operantin ehdollistumisen hyödyntäjistä. (Veli-Matti Ahosen artikkeli aiheesta http://www.freewebs.com/klikki/bobbailey.html)
Syksyllä on luvassa (tällä tietoa) myös muitakin kursseja
- Kiva Team Koulutusohjaajakurssi (http://www.kivateam.fi/koulutusohjaaja)
- Rakkaat Haukut ja PDTE, Turid Rugaasin ja Marc Bekoffin seminaari
( http://www.rakkaathaukut.fi/bekoff_rugaas_fi.php)
- Suuret Laumanvartijarodut, Tuire Kaimion luennolle sekä koulutusluennolle (http://www.laumanvartijat.com/)
- 29.09. klo 10.00-16.00 järjestetään Mustion Linnassa Karjaalla, osana PDTE:n kansainvälistä kokousta, seminaari, jossa ovat puhujina professori MARC BEKOFF USA:sta aiheenaan "ANIMALS' EMOTIONS AND WHY THEY MATTER" ja TURID RUGAAS Norjasta aiheenaan "OBSERVING, LISTENING – AND UNDERSTANDING". Lisätietoja www.rakkaathaukut.fi)
- Ti 02.09.2008 klo 18.00 - 21.00 Tuire Kaimio luennoi aiheesta "Koirien käyttäytyminen uusimpien tutkimustulosten valossa" . Paikana Vartiokylän työväentalo. Rusthollarinkuja 3, Helsinki. Luennon hinta 25 € (yhdistyksen jäseniltä 20€). Maksa osallistumismaksu 29.08. mennessä Suuret laumanvartijarodut Ry:n tilille OP 520408-234919. Käytä viitettä 110. Maksukuitti toimii pääsylippuna.
- La 27.9.2008 Marja-Leena Hituri luennoi aiheesta "Laumanvartijarotuisten koirien opetus pennusta aikuiseksi (teoria ja käytäntö)". Paikkana hiihtokeskus Himos, Jämsä.
- La 27.9.2008 eläinlääketieteen tohtori, eläinravitsemusasiantuntija William Bredal (Norja) luennoi aiheesta "Suurikokoisten koirarotujen ruokinta pennusta aikuiseksi". Paikkana hiihtokeskus Himos, Jämsä. Esitysmateriaali on suomeksi, luento pidetään englannin kielellä.
Mutta sitten maanläheisempiin aiheisiin aamulenkiltämme...
Olemme aloittaneet treenaamaan Mökön ja Lurun kanssa nätisti kävelyä samaan suuntaan, mutta eri puolilla tietä. Erityisesti tällä nuoremmalla eli Mököllä on hyvin paljon vaikeuksia nätisti kulkemisessa ja on hyvin kiintynyt sekä meihin, että Luruun eikä millään tahtoisi pysyä liian kaukana muista. Hyvin pieninä hetkinä tämä sujui ihan mukavasti ja Mökö otti kontaktia, mutta liian usein se riuhtaisi itseään kohti Lurua vaikka Mika& Luru koittivatkin pysyä hieman piilossa ajoittain.
Luru on jotenkin luotettavampi koira enkä pelkää sen kanssa mennä erilaisiin tilanteisiin. Mökön on huomattavasti arvaamattomampi. Joskus sen kanssa ohitukset sujuvat tarpeeksi kaukaa ihan hyvin, joskus se taas reagoi pieniinkin ärsykkeisiin. Sen kärsivällisyys ja pitkäpinnaisuus tai niiden puute ovat välillä hieman huolestuttavia. Nätisti voidaan kulkea metri, korkeintaan kaksi, kunnes Mökö rynkäsee ja vetää liinat kiinni remmin toiseen päähän vaikka kuinka yrittäisi ottaa kontaktia, naksutella yms. Tämä ryntäily ei edes aina vaadi sitä, että siellä olisi mitään, se on pikemminkin järkyttävän huono tapa josta on todella vaikea päästä eroon.
Viime aikoina Mökö on keksinyt uuden jipon. Se vetää liinat kiinni remmin päähän, odottaa hetken reagtiotani (kun pysähdyn enkä liiku mihinkään) ja saattaa itse istahtaa remmin toiseen päähän aivan nätisti, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tämän jälkeen kun liikun saattaa mennä muutama askel ihan hyvin kunnes sama toistuu. Joka kerta Mökö ei kuitenkaan istu, vaan saattaa tulla myös nätisti luokseni ja kävellä kiltisti pari metriä eteenpäin. Kunnes kiskaisu toistuu. Jos Mökö olisi yhtään isompi koira (vaikka voimaa siinä on nytkin kuin pienessä kylässä) olisimme kohtuu purjeessa tuon käytöksen kanssa ja istuisimme hatanpäällä irtirevityn käden kanssa joka vaatisi paikoilleen laittamista. =) ( no joo, ehkä pientä liioittelua ilmassa, mutta...)
Taas on aika siis yksilölenkkien Mökön kanssa ja harjoittelemme sitä miten nätisti kuljetaan. En tiedä onnistummeko ikinä siinä tavoitteessamme, että koirien kanssa voisi oikeasti ja aina ja koko ajan mennä yhdessä nätisti. Satunnaisesti tämä kyllä onnistuu, mutta tokkopa vain paria kertaa useammin...
Tälläinen aamu meillä siis marjametsällä kaikkine havaintoineen sekä loppupäätelmineen.
torstai 17. heinäkuuta 2008
Naksutinkoulutuksen kaksi puolta
Uusi yritys kun edellinen teksti hävisi bittiavaruuteen...
Meillä oli Mökön kanssa tänään kolmas kerta VMA:n naksutin-koirankoulutuskurssia. Mökö boy ei taaskaan loistanut edukseen, osaksi laiskan harjoittelun ja ympäristön sekoittaman pään takia. Ensimmäisen 5-10 minuuttia poika oli levoton, mutta rauhoittui yllättävän äkkiä todella iisiksi, istuskeli kentsulla ja katseli maailman menoa. Ja mikä harvinaisinta, Mökö jopa kävi makaamaan vieraalla paikalla ympäröivästä maailmanmenosta huolimatta.
Tosin tätä iloa ei jatkunut loppuun saakka, sillä päästin Mökön irti ja se lähti haahuilemaan. Tuli kyllä lopulta nätisti takaisin luokse, mutta... Niin, tämä on tämä mutta. Päämäärä johon aina pyrin omassa koulutuksessani ja opastaessani muita "käskyt tai vihjesanat ovat ehdottomia", se ei ole tilaisuus koiralle arpoa kannattaako tulla vai ei.
Mökö tapasi tämän VMA:n pikku suursnautseripennun ja tykkäsi peuhata sen kanssa. Minua jäi kyllä hieman mietityttämään VMA:n kysymys siitä, onko tämä Mökön tyypillistä leikkiä. Kai? Keskustelimme myös vetoleikeistä, joita meillä ei juurikaan ole käytetty. Mökö ei edes olla järin innostunut vetämään kenenkään ihmisen kanssa lelua, mutta Luru toki pitää kiinni voimalla kuin pienestä kylästä lähtisi. Toki koirat tykkäävät keskenään vetoleikeistä, mutta se on sitten taas eri asia. Itse olen käyttänyt vetoleikkejä koulutustilanteissa palkitsemiskeinoina minimaalisen vähän, ne ovat hieman riskialttiita. Tosin voisin kuvitella, että meidän koirilla ne toimisivat ok, eivätkä ajaisi ylikierroksille koska koiramme ei ole mitään "veto- tai pallohulluja", mutta kaikille koirille en uskaltaisi ainakaan liiallisissa määrin vetoleikkejä suositella.
Mutta joo, tämä ei ollut se pääasia.
Se itse asia mistä minun piti kirjoittaa oli ennemmin tuo koulutus jota käymme ja ideologia jota yritän omaksua.
Naksutinkoulutus on hyvin mekaaninen taito ja tekninen koulutusmuoto. Mielestäni se kuitenkin unohtaa jotain. Itse olen saanut koulutukseni hyvin koirien käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta, jossa koulutusmetodit tai oppimiskäsitykset eivät ole näytelleet niin merkittävää roolia. Koulutuksessani on huomioitu koiran luontainen käyttäytyminen ja pyritty ennakoinnilla välttämään mm. konflikteja ja muita epäasiallisia tilanteita. Sen takia haenkin sille vahvistusta omaan ammattitaitooni nimenomaan koulutustekniseltä puolelta eri paikoista.
Olen alkanut uskomaan naksutinkoulutuksen voimaan, mutta se herättää minussa silti monia kysymyksiä.
Peittääkö naksutin koiran pelot tai muut luontaiset käyttäytymistarpeet alleen? Eli miten välttää naksutus esimerkiksi koiran pelkotilojen aikana kun siedätetään koiraa toisiin koiriin tai jossain muissa nk. ongelmatilanteissa.
Keskustelin VMA:n kanssa snautserifoorumilla käydyistä koulutuspoliittisista keskusteluista ja kysyin häneltä, mitä hän toimisi ja tekisi. No... Hänellä ei ole kokemusta ongelmakoirista, ok. Enkä saanut muutenkaan järin kattavaa tai tyydyttävää vastausta (tosin en tiedä mitä hain, pitäisi olla aikaa keskustella syvällisesti ja perehtyä aiheeseen). Oli koira nuori tai vanha, hän kuitenkin lähtisi samalla tavalla mekaanisia taitoja hyödyntämällä lähestymään ongelmaa.
Tässä heräsikin minulle kysymys, riittääkö se? Onko naksutinkoulutus aukoton? Miten näillä teknisillä harjoituksilla ja naksutinkoulutusta hyödyntämällä voidaan selvitä esimerkiksi jo olemassa olevasta ongelmasta, kuten koiran karkailusta tai hihnassa vetämisestä, joista foorumilla oli erityisen paljon polemiikkia. Ymmärrän, niin kuin VMA sanoi että hänen koirillaan ei ole ollut kyseisenlaisia ongelmatilanteita, koska hän on ennaltaehkäissyt ne omalla toiminnallaan, mutta jos tilanne on jo päällänsä ja siihen etsitään ratkaisua... Näistä jo olemassa olevien ongelmien ratkaisumenetelmistä ja -tavoista olen kiinnostunut.
Minulla on kesken yksi Naksutinkoulutusta käsittelevä opus jota janoan loppuun, mutta aika ei ole tahtonut riittää että olisin saanut keskityttyä kirjan loppuun saattamiseen. Toivoisin löytäväni muun muassa sieltä vastauksia kysymyksiini.
Kirjan luettuani toivoisin myös ymmärtäväni kokonaisvaltaisemmin koko naksutinkoulutuksen ideologiaa. Tällä hetkellä minusta tuntuu lähinnä siltä, että hyödynnän sieltä palasia ja käytän naksutinta joissain tilaiteissa, mutta en saa siitä täyttä hyötyä irti ,jotta pystyisin olemaan koiralleni paras mahdollinen kouluttaja ja hyödyntämään tuota tietotaitoa omassa elämässäni.
Se, miten saan tulevaisuudessa mahdollisesti naksutinkoulutuksen yhdistettynä tähän monipuoliseen käyttäytymistieteelliseen näkökulmaan, on suuri tavoitteeni. Uskon molempien voimaan, mutta tällä hetkellä en näe palapelin palojen loksahtavan täysin yhteen ja siihen tarvitsen kokeneempien ihmisten apua.
Monessa yhteydessä puhutaan siitä, että koirien kouluttaminen on mekaaninen taito. Toki voi olla, mutta itse haluan uskoa kokonaisvaltaisempaan näkemykseen joka pohjautuu muuhunkin kuin kouluttajan teknisille kyvyille. Koiran koulutuksessa ja omistamisessa tulisi pystyä hyödyntämään sekä näitä teknisiä taitoja, että koiran luontaista käyttäytymistä ja muita luonnonvaroja. Vaikka operantti tai välineellinen ehdollistuminen (mitä naksutinkoulutuskin edustaa) ovat toki tietyllä tavalla ajateltuna koirien luontaisen käyttäytymisen hyödyntämistä (saat mitä vahvistat tai et vahvista -ideologiaa), ei koirilla elävässä elämässä kuitenkaan ole ketään naksauttelemassa eli miten ne silloin pärjäävät ja ovat ja elävät...
Koira toimii siten mistä saa parhaimman palkkionsa.
Koiralle naksutimen ääni merkitsee palkintoa, jotain hyvää ja tavoiteltavaa eli sen kannattaa toimia tietyllä tavalla josta seuraa naksautus ja palkinto.
Palkkion tulee olla parempi kuin ympäristöstä saatava vahviste, kuten sähköpostit kuusen juurella tai ohikulkeva mummo jolle voi räksyttää.
Haluan lisätietoja naksutinkoulutuksen hyödyntämistä nk. "ongelmakoiratyössä". (vaikka useimminhan me omistajat olemme ne ongelmien aiheuttajat) Vinkkejä? Ideoita? Hyviä artikkeleita tai muuta materiaalia? Anyone?
Meillä oli Mökön kanssa tänään kolmas kerta VMA:n naksutin-koirankoulutuskurssia. Mökö boy ei taaskaan loistanut edukseen, osaksi laiskan harjoittelun ja ympäristön sekoittaman pään takia. Ensimmäisen 5-10 minuuttia poika oli levoton, mutta rauhoittui yllättävän äkkiä todella iisiksi, istuskeli kentsulla ja katseli maailman menoa. Ja mikä harvinaisinta, Mökö jopa kävi makaamaan vieraalla paikalla ympäröivästä maailmanmenosta huolimatta.
Tosin tätä iloa ei jatkunut loppuun saakka, sillä päästin Mökön irti ja se lähti haahuilemaan. Tuli kyllä lopulta nätisti takaisin luokse, mutta... Niin, tämä on tämä mutta. Päämäärä johon aina pyrin omassa koulutuksessani ja opastaessani muita "käskyt tai vihjesanat ovat ehdottomia", se ei ole tilaisuus koiralle arpoa kannattaako tulla vai ei.
Mökö tapasi tämän VMA:n pikku suursnautseripennun ja tykkäsi peuhata sen kanssa. Minua jäi kyllä hieman mietityttämään VMA:n kysymys siitä, onko tämä Mökön tyypillistä leikkiä. Kai? Keskustelimme myös vetoleikeistä, joita meillä ei juurikaan ole käytetty. Mökö ei edes olla järin innostunut vetämään kenenkään ihmisen kanssa lelua, mutta Luru toki pitää kiinni voimalla kuin pienestä kylästä lähtisi. Toki koirat tykkäävät keskenään vetoleikeistä, mutta se on sitten taas eri asia. Itse olen käyttänyt vetoleikkejä koulutustilanteissa palkitsemiskeinoina minimaalisen vähän, ne ovat hieman riskialttiita. Tosin voisin kuvitella, että meidän koirilla ne toimisivat ok, eivätkä ajaisi ylikierroksille koska koiramme ei ole mitään "veto- tai pallohulluja", mutta kaikille koirille en uskaltaisi ainakaan liiallisissa määrin vetoleikkejä suositella.
Mutta joo, tämä ei ollut se pääasia.
Se itse asia mistä minun piti kirjoittaa oli ennemmin tuo koulutus jota käymme ja ideologia jota yritän omaksua.
Naksutinkoulutus on hyvin mekaaninen taito ja tekninen koulutusmuoto. Mielestäni se kuitenkin unohtaa jotain. Itse olen saanut koulutukseni hyvin koirien käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta, jossa koulutusmetodit tai oppimiskäsitykset eivät ole näytelleet niin merkittävää roolia. Koulutuksessani on huomioitu koiran luontainen käyttäytyminen ja pyritty ennakoinnilla välttämään mm. konflikteja ja muita epäasiallisia tilanteita. Sen takia haenkin sille vahvistusta omaan ammattitaitooni nimenomaan koulutustekniseltä puolelta eri paikoista.
Olen alkanut uskomaan naksutinkoulutuksen voimaan, mutta se herättää minussa silti monia kysymyksiä.
Peittääkö naksutin koiran pelot tai muut luontaiset käyttäytymistarpeet alleen? Eli miten välttää naksutus esimerkiksi koiran pelkotilojen aikana kun siedätetään koiraa toisiin koiriin tai jossain muissa nk. ongelmatilanteissa.
Keskustelin VMA:n kanssa snautserifoorumilla käydyistä koulutuspoliittisista keskusteluista ja kysyin häneltä, mitä hän toimisi ja tekisi. No... Hänellä ei ole kokemusta ongelmakoirista, ok. Enkä saanut muutenkaan järin kattavaa tai tyydyttävää vastausta (tosin en tiedä mitä hain, pitäisi olla aikaa keskustella syvällisesti ja perehtyä aiheeseen). Oli koira nuori tai vanha, hän kuitenkin lähtisi samalla tavalla mekaanisia taitoja hyödyntämällä lähestymään ongelmaa.
Tässä heräsikin minulle kysymys, riittääkö se? Onko naksutinkoulutus aukoton? Miten näillä teknisillä harjoituksilla ja naksutinkoulutusta hyödyntämällä voidaan selvitä esimerkiksi jo olemassa olevasta ongelmasta, kuten koiran karkailusta tai hihnassa vetämisestä, joista foorumilla oli erityisen paljon polemiikkia. Ymmärrän, niin kuin VMA sanoi että hänen koirillaan ei ole ollut kyseisenlaisia ongelmatilanteita, koska hän on ennaltaehkäissyt ne omalla toiminnallaan, mutta jos tilanne on jo päällänsä ja siihen etsitään ratkaisua... Näistä jo olemassa olevien ongelmien ratkaisumenetelmistä ja -tavoista olen kiinnostunut.
Minulla on kesken yksi Naksutinkoulutusta käsittelevä opus jota janoan loppuun, mutta aika ei ole tahtonut riittää että olisin saanut keskityttyä kirjan loppuun saattamiseen. Toivoisin löytäväni muun muassa sieltä vastauksia kysymyksiini.
Kirjan luettuani toivoisin myös ymmärtäväni kokonaisvaltaisemmin koko naksutinkoulutuksen ideologiaa. Tällä hetkellä minusta tuntuu lähinnä siltä, että hyödynnän sieltä palasia ja käytän naksutinta joissain tilaiteissa, mutta en saa siitä täyttä hyötyä irti ,jotta pystyisin olemaan koiralleni paras mahdollinen kouluttaja ja hyödyntämään tuota tietotaitoa omassa elämässäni.
Se, miten saan tulevaisuudessa mahdollisesti naksutinkoulutuksen yhdistettynä tähän monipuoliseen käyttäytymistieteelliseen näkökulmaan, on suuri tavoitteeni. Uskon molempien voimaan, mutta tällä hetkellä en näe palapelin palojen loksahtavan täysin yhteen ja siihen tarvitsen kokeneempien ihmisten apua.
Monessa yhteydessä puhutaan siitä, että koirien kouluttaminen on mekaaninen taito. Toki voi olla, mutta itse haluan uskoa kokonaisvaltaisempaan näkemykseen joka pohjautuu muuhunkin kuin kouluttajan teknisille kyvyille. Koiran koulutuksessa ja omistamisessa tulisi pystyä hyödyntämään sekä näitä teknisiä taitoja, että koiran luontaista käyttäytymistä ja muita luonnonvaroja. Vaikka operantti tai välineellinen ehdollistuminen (mitä naksutinkoulutuskin edustaa) ovat toki tietyllä tavalla ajateltuna koirien luontaisen käyttäytymisen hyödyntämistä (saat mitä vahvistat tai et vahvista -ideologiaa), ei koirilla elävässä elämässä kuitenkaan ole ketään naksauttelemassa eli miten ne silloin pärjäävät ja ovat ja elävät...
Koira toimii siten mistä saa parhaimman palkkionsa.
Koiralle naksutimen ääni merkitsee palkintoa, jotain hyvää ja tavoiteltavaa eli sen kannattaa toimia tietyllä tavalla josta seuraa naksautus ja palkinto.
Palkkion tulee olla parempi kuin ympäristöstä saatava vahviste, kuten sähköpostit kuusen juurella tai ohikulkeva mummo jolle voi räksyttää.
Haluan lisätietoja naksutinkoulutuksen hyödyntämistä nk. "ongelmakoiratyössä". (vaikka useimminhan me omistajat olemme ne ongelmien aiheuttajat) Vinkkejä? Ideoita? Hyviä artikkeleita tai muuta materiaalia? Anyone?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
