Naksutinkoulutuksen aloitus 0:sta pennulla

Ensimmäinen kerta elämässäni kun aloitan naksauttamaan aivan pientä pentua. Jotenkin tuntuu, että nuo isommat ovat olleet helpompia kun ne ovat jo alunpitäen siihen mennessä kun olen aloittanut naksutinkoulutuksen treenauksen niin rauhoittua ja keskittyä siihen.
Pentu senkun vouhotti ensimmäiset 5-10 minuuttia ja olisi vaikka kävellyt takaperin selällään päältäni saadakseen namin. Kyllä Ansa sitten hetken päästä ymmärsi, että naksautus ja ennen kaikkea tämän himoitsema nami tulivat vasta sitten kun koira istuu rauhassa ja katsoo omistajaa. Harjoittelimme nimittäin katsekontaktia, joka Ansalla tulee alta kulmain varovasti.

Virheiden lista on pitkä, sieltä löytyvät muun muassa
- ajoitus on hyvin todennäköisesti väärässä, koska pentu touhottaa niin paljon näin alussa, että vaatii uskomatonta keskittymistä merkata juuri oikea toiminto ja kun tuntuu, että raajat ja liikkeet ovat ehtineet jo tuhat asiaa
- itse naksauttaa joko liian myöhään tai ajoissa
- on vaikea päättää ennen harjoitusta, että mikä on se mitä aikoo harjoitella ja mistä naksauttaa eli päättää kriteeriä etukäteen, se tuntuu väkisinkin muokkaantuvan treenauksen aikaan eli onko se istuminen, katsominen vai mikä se sen kertainen "Juttu"
- tilan asettaminen on haastavaa, kun koira pyörii häkkyrää ja hökkyrää ympärilläsi niin kuin iloisen pennun kuuluukin
- koiran saaminen keskittymään tehtävään hommaan on haastavaa ja se, että saa koiran pysymään nk. omassa näkökentässä

Ansa vinkui itsensä kanssani työhuoneeseen kirjoittamaan blogitekstiä ja aikansa ähellettyään kiinni matossa, läsähti seinän vieressä olevan mattopinon päälle nukkumaan. Katsokaas kun tällälailla pentuaikana ei ole järin järkevää pitää kaikkia mattoja lattiassa, jollei halua kallista pesulalaskua.

Ansa syö kuin hevonen ja olisi vaikka valmis kiipeämään Kilimanjarolle saadakseen ruokansa, joten ennen ruoka-aikaa ei ehkä ole paras mahdollinen aika treenata. Mutta toisaalta nimenomaan siinä juuri on se loistava aika, kun koira on nälkäinen ja motivoitunut treenaamaan. Syötin sille iltapäiväsafkan äsken treenin muodossa, opeteltiin istumaan nätisti ja katsomaan naamaan niin kuin jo aiemmin puhuin teille.

Mikä taas huvitti tuossa on tuo pennun materiaalinkulku. Se on 5 minuuttia ruuasta kun tavaraa tulee toisesta päästä ulos. Olemme myös huomanneet, että Ansa asiallisesti ilmoittaa hädästään vikinällä ja levottomuudella. Fiksu tyttö!

Mutta treeniä lisää siis hihnan yläpäähän ajoituksen ja täsmällisyyden kanssa! Pitäisi tatuoida otsaan lause "saat mitä vahvistat, et aina sitä mitä haluat", jotta voisi käydä lunttaamassa sitä otsaltaan aina aika ajoin.

Ollaan tehty Ansan ruokailun kanssa nyt muutaman kerran niin, että se saa ruuan boxista eli meillä on tuossa olkkarissa iso kevythäkki joka menee Ansalle aikuisenakin. Ansa saa ruuan kun menee boxiin ja istuu, jolloin ruokakuppi tulee - rutiineja. Pentu on rauhoittunut sitten ensimmäisen ruuan anto kerran jolloin se hyppi ja sähelsi kuin mikäkin pahempi duracellpupu.