Ansan komea maahan meno

Ansa onnistui tänään ensimmäistä kertaa tarjoamaan sitä mitä olen jo usean viikon ajan halunnut, ilman houkutteluja tai yhtään mitään. Kaunis maahan meno eikä mitää "pingviini" kumarruksia niin kuin tähän astiset maahanmeno harjoituksemme ovat olleet. Hyvä Ansa. Hieman on hiomista asennossa, välillä meni tosi nätisti suoraan, toisinaan takapää vinoon, mutta maahan joka tapauksessa. Olen ylpeä koirasta, ihana olento =)
ALoitettiin myös kosketusalustaa muutamia kertoja.

ANsa on muuten kohtuuhyvin sisäsiistiksi oppinut. Koiran punkalle pari kertaa tullut pisu joskus työpäivän aikana, mutta eipä juuri muutoin. Fiksu tyttö kaikin puolin!

Kiukuspäissäni lähdin kolmen koiran kanssa ulos kun Mikaa laiskotti. Oltiin tuolla LAhdentien toisella puolella on ihana tie menee "maaseudun rauhassa". Miten se onkaan aina niin, että kun sinne menee niin ketään näy mailla halmeilla, ihana rauha juoksuttaa koiria vapaana ja kaikkea. Koirat menivät nätisti ja muutamaa solmua lukuunottamatta selvisin 3 johdon ja 3 koiran kanssa yksin ihan siedettävän kivasti. No, eikös sieltä alkanut joka tuutista tulemaan ihmisiä ja koiria kun käännyttiin takaisinpäin matkataksemme takaisin kotiin. No, pikkasen tuli kommenttia koirilta suuntaan ja toiseen, Ansakin mokoma pöhisee syvältä.

Toiminnon vieminen käskyn alle

Treenasimme halilla inventaarion tekemisen jälkeen Lurun kanssa kosketuskepin viemistä käskyn alle. Sain tälläisen ahaa elämyksen luettuani kaverini Sakemannilehdestä Veli-Matti AHosen naksutinkoulutusartikkelia, että "niin joo, näinkin pitäisi, mutta on vähän jäänyt".
Tällä "käskyn alle viemisellä" tarkoitan siis sitä, että koira tekee tietyn toiminnon vasta kun sanon. Treenattiin Lurun kanssa kosketuskepillä sitä niin, että koira sai naksautuksen ja namin vasta kun olin ensin sanonut "koske". Aiemmin olen palkinnut naksautuksella ja namilla koiraa jokaisesta kosketuksesta kuonolla kosketuskeppiin, mutta nyt vain niistä kerroista kun sanon ensin "koske" ja koira sen jälkeen menee koskemaan kuonollaan keppiä, saa naksautuksen ja sen jälkeen namin.
Alkuun oli hieman hankalaa ja Luru tuijotti minua kummissaan ja odottavasti, että missä hänen naminsa ja naksunsa on, mutta lopulta istui ja odotti kunnes sanoin "koske" ja se hetken aikaa katsoi minua ja meni koskemaan.
Tätä treenaillaan lisää...

Mökön kanssa treenasimme hallin pihalla ulkona ihanan kirpsakassa pakkassäässä (upea ilma, mutta niin pirun kylmä...) vapaana oloa ja luokse tuloa. Voi kuinka nätisti Mökö tuli luokse ja istui eteeni =) Upeaa ja niin snautserimaista "aina valmis, mitä seuraavaksi tehdään" -asennetta. Eikä onneksi häiriintynyt vaikka naapurin tätsykän ravaaminen (loistava treenihäiriötekijä!) häirinnyt Mököä ja vaikka se sitä välillä meinasi jäädä katsomaan, se otti hetkessä taas kontaktia ja mukava treenihetki kanssani jatkui.
Kun tämän käytöksen saisi haltuun yleisemmälläkin ja vilskeisemmällä paikalla niin avot, olen todella tyytyväinen. Mutta kun mietti tilannetta esimerkiksi kesän alussa, on tapahtunut valtava muutoskehitys ja yksi iso syyllinen tähän on Veli-Matti Ahosen naksutreenit kesällä mikä edesauttoi tilannetta. Koira on myös rauhoittunut ja keskittyy nykyisin jo kohtuu hyvin meidän hommiin ja treenaamiseen vaikka ympärillä tapahtuisikin jotain.