Viikon treenikokemukset ja uudet koirakontaktit

Ansa on kyllä todella sitkeä ja välillä rasittavakin. Illalla kun antaa Ansalle ruokaa ja huseeraa kippojen kanssa tiskipöydällä niin tyttö hyppii ja pomppii ja raapii, yrittää tunkea ja venyttää nenäänsä joka paikkaan (myös tiskikoneeseen jos se sattuu olemaan auki) ja kaikkea kamalaa. Emme ole kiinnittäneet siihen mitään huomiota juuri sen takia että se rauhoittuisi ja hoksaisi itse, että millä tavalla meidän huomion saa ja ruuan eli käyttäytymällä nätisti. Kun tämä alkuvaiheshow on ohi, Ansa menee nätisti boxiin odottamaan ruokaa, mutta nenä kasvaa kuin pinokkiolla.

Leikkasimme eilen Ansan kynnet vessassa niin, että Mika piti Ansaa sylissä, syötti välillä lauantaimakkaran palaa. Sain kivuttomasti napsastua Ansan kynsien terää lyhyemmäksi kun ovat niin perkuleen terävät kun neitillä tota energiaa ja intoa pukkaa syliin tullessa tai päälle hyppiessä.

Iltalenkillä eilen treenasin Ansan kanssa. Palkkasin ja kehuin Ansaa kontaktista, jota tyttö otti tosi hyvin. Treenailtiin istumista Kangasalantien varressa autojen häiriössä ja sen sellaista. Ansa reagoi muuten jo aika hyvin myös ulkona suulla tehtävään äänimerkki naksautukseen, jonka tarkoituksena on saada koiran huomio. Treenailimme sitä myös ulkona. Yllättävän positiivinen reaktio noin pieneltä pennulta, olen tyytyväinen.
Loppumatkassa, pihatiellä, otin treeniä Ansan kanssa että tiputin remmin maahan kun Ansa meni mielestäni liian kauas (remmin päähän). Ekalla kertaa Ansa juoksi iloisena postilaatikoille noin 10-15 metrin päähän kunnes tajusi etten seuraakaan ja hetken katsoi minua ja lähti juoksemaan luokseni. Naksautin ja palkkasin kun koira tuli luokseni. Eipä muuten lähtenyt 2-4 metriä kauemmas enää ja joka kerta kun pysähdyin (ehkä 50-100m matka pihatiellä yhteensä), Ansa otti kontaktia ja hakeutui lähelleni ja kulki vierelläni. Ajattelin kokeilla tätä Veli-Matti Ahosen vinkkiä koiran opettamisesta nätisti hihnassa kulkemiseen ja tarkkailemaan liikkeitäni. Tälläi vähän sovelletusti.
Muutenkin Ansa on kova ottamaan kontaktia ja seuraamaan vierellä, tosin juuri pennun innolla höseltäen vinossa ja koko ajan jaloissa pyörimässä vain tienatakseen palkkaa. Hassua ja suloista, mutta välillä vähän hankalaa kun meinaa tulla ison ihmisen alle ja jäädä jalkoihin.

Haluan vahvistaa koiran kontaktia ja sitä, että se oppii seuraamaan minun liikkeitäni ja irrottautumaan vain luvan kanssa läheltäni.

Tähän mennessä olemme Ansan kanssa treenanneet
- katsekontaktia
- huomiomerkkiä alkuun sisällä ja vähän pihassa/korttelin ympärillä
- istumista ja rauhassa odottamista oven avauksen yhteydessä, vain luvan kanssa saa mennä
- ruuan odottamista nätisti boxissa istumalla, kupille saa mennä vasta kun annetaan lupa
- kontaktin ottoa ja omistajan liikkeiden seuraamista ulkona

Ansalla ikää noin 10 viikkoa.

Ulkona olen tehnyt myös sitä, kun koiria tai muita on mennyt niin Ansa saa katsoa, mutta olen koittanut ottaa sitä huomiomerkillä tmv. kontaktiini eli ei menis siihen rähinävaiheeseen. Tässä vaiheessa ihan hyvällä mallilla, mutta pentu on vielä pieni joten katsellaan. Vähän se on alkanut kiinnostumaan muista liikkujista, mutta ei reagoi niihin ihmeemmin ja se onkin se mitä haluan. Vapaana sitten telmitään ja tavataan kavereita ja muuta, mutta hihnassa käyttäydytään nätisti.

Ansa on taas ollut vähän ripulilla =( Taas taitaa mennä maitohappobakteerikuurille riisin kera. Tänään aamulla Ansa sai riisiä, maitohappobakteerijauhetta ja vähän nappuloita liemessä. Katotaan helpottaako yhtään. Muuten kyllä tytön vireystilassa ei ole ongelmata tmv. että masu on vaan vähän löysällä.

Mökön kanssa Ansalla menee jo päivä päivältä paremmin, nukkuvat ja telmivät vierekkäin ja kaikkea jo. Lurun Ansa tapasi viikonloppuna Teiskossa ja se ei juuri noteerannut pentua muuta kuin kerran pari pörähti sille kun Ansa meni liian lähelle ja koitti päästä punkalleen jonka Luru oli vallannut. Äidin koirista Siiri koitti välillä posmoottaa ja välillä kuka roikkui kenenkin poskiparrassa, mutta ei ihmeempää. Ajan kanssa muuttuu vielä paremmaksi =)

Toiminnon vieminen käskyn alle

Treenasimme halilla inventaarion tekemisen jälkeen Lurun kanssa kosketuskepin viemistä käskyn alle. Sain tälläisen ahaa elämyksen luettuani kaverini Sakemannilehdestä Veli-Matti AHosen naksutinkoulutusartikkelia, että "niin joo, näinkin pitäisi, mutta on vähän jäänyt".
Tällä "käskyn alle viemisellä" tarkoitan siis sitä, että koira tekee tietyn toiminnon vasta kun sanon. Treenattiin Lurun kanssa kosketuskepillä sitä niin, että koira sai naksautuksen ja namin vasta kun olin ensin sanonut "koske". Aiemmin olen palkinnut naksautuksella ja namilla koiraa jokaisesta kosketuksesta kuonolla kosketuskeppiin, mutta nyt vain niistä kerroista kun sanon ensin "koske" ja koira sen jälkeen menee koskemaan kuonollaan keppiä, saa naksautuksen ja sen jälkeen namin.
Alkuun oli hieman hankalaa ja Luru tuijotti minua kummissaan ja odottavasti, että missä hänen naminsa ja naksunsa on, mutta lopulta istui ja odotti kunnes sanoin "koske" ja se hetken aikaa katsoi minua ja meni koskemaan.
Tätä treenaillaan lisää...

Mökön kanssa treenasimme hallin pihalla ulkona ihanan kirpsakassa pakkassäässä (upea ilma, mutta niin pirun kylmä...) vapaana oloa ja luokse tuloa. Voi kuinka nätisti Mökö tuli luokse ja istui eteeni =) Upeaa ja niin snautserimaista "aina valmis, mitä seuraavaksi tehdään" -asennetta. Eikä onneksi häiriintynyt vaikka naapurin tätsykän ravaaminen (loistava treenihäiriötekijä!) häirinnyt Mököä ja vaikka se sitä välillä meinasi jäädä katsomaan, se otti hetkessä taas kontaktia ja mukava treenihetki kanssani jatkui.
Kun tämän käytöksen saisi haltuun yleisemmälläkin ja vilskeisemmällä paikalla niin avot, olen todella tyytyväinen. Mutta kun mietti tilannetta esimerkiksi kesän alussa, on tapahtunut valtava muutoskehitys ja yksi iso syyllinen tähän on Veli-Matti Ahosen naksutreenit kesällä mikä edesauttoi tilannetta. Koira on myös rauhoittunut ja keskittyy nykyisin jo kohtuu hyvin meidän hommiin ja treenaamiseen vaikka ympärillä tapahtuisikin jotain.