Ansa on viimeisen viikon ollut aika levoton, on hyörinyt ja pyörinyt kämppää ympäri ja ollut hieman rauhaton Multa alkaa keinot loppua kesken, että millä tuota saisi rauhoittumaan. Ei meillä kotiolot ole kummemmin muuttuneet, ainoa mikä on viimoisen 1,5 viikon aikana ollut niin olen lisännyt Ansan ruoka-annosta. Ansa painaa 24 kiloa suurin piirtein, nyt jo ehkä inase enemmän, mutta sisarukset ovat vähintään sen 34, joku jopa 45 kiloa eli parikymmentä kiloa eroa. On mielestäni aikas paljon, vaikka Ansa on hoikko mutta ei mielestäni silti liian anorektinen.
Nyt taas ehkä energiaa löytyy ja on vähän huonosti käyty juoksuttamassa sitä missään. Toivottavasti joskus maalle muutto helpottaa,saa enemmän touhuta, koska koira selvästi sitä tarvitsee.
Muutoin pelkokausi alkaa helpottamaan. Päästään komeasti jo ihmisten ohitse lähempääkin ja toisten koirien jos kierretään tarpeeksi kaukaa eikä mennä päälle. Kesän aikana juteltii kaikille lyhtypylväille ja betoniporsaille traktorin munista puhumattakaan, jotta Ansa huomaisi niiden olevan ihan turvallisia.
Jee!
Naapurin tätsykkä alkoi eilen mariseen kun tulin Ansan kasa mettälenkiltä takaisin, että "sun pitäis opettaa koirasi olemaan haukkumatta". Ja Ansa oli kuin unelma vieressäni eikä kommentoinut mitään millään tavalla (pikkasen ylpeä olin, koulutus toiminut). Sitten tämä aah niin ihana mummeli, joka ei ikinä puhu meille normaaliolosuhteissa mitään, kyttää vain parvekkeeltaan ja ikkunoista, antoi ojeeksi, että ottaisin sanomalehden mukaan. Joka kerta kun koira haukahtaa, eikä saisi, läimäyttäisin sitä takapuolelle ja sanoisin "ei". Siihen kyllä älähdin äreästi takaisin, että tyhmänäkö se mua pitää, en todellakaan aio alkaa kouluttamaan koiraani pelolla tai väkivallalla, johon se mussutti ettei se satu. Hmm... Mietitäänpäs, otetaan tilanne kästelyyn: Koira näkee jotain, koiralla on joku tietty tunnetila päällänsä, koira haukkuu ja minä läimäytän sitä pepulle = koira yhdistää epämukavan tunteen siihen mitä se näkee tai tuntee sillä hetkellä eli ihan mihin vain. Todella fiksua. Haluanin saada aikaan vielä vauhkomman koiran, joka pelkää kaikkia vastaantulevia ja kokee ne epämukavasti ja jossain kohtaa tämä kaikki laukeaa agressiivisena käytöksenä koiralla. Muutenkin epävarmaa koiraa ei missään nimessä auta tuollainen käytös.
Meinasin ärähtää muijalle, että kumpikohan meistä on tämän alan ammattilainen ja opiskellut eläinten koulutusta. Mutta kun hänen siskon miehensä kouluttaa huumekoiria ja oli neuvonut hänelle kyseisen ohjeen kun hänellä oli koira. Vitsin fiksua. Noilla ohjeilla tuleekin tosi selväjärkisiä koiria.
Hieman otti päähän.
En ole mistään löytänyt tuoksukynttilälyhtyä, johon saisi alle kynttilän ja sen päälle kipon jonne voisi laittaa tilkan tuoksuöljyä. Laventelin pitäisi auttaa rauhoittamaan ja ajattelin kokeilla sitä, mutta eipä ole niin helppo löytää.
Mutta, näin meillä siis...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiran koulutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiran koulutus. Näytä kaikki tekstit
tiistai 1. syyskuuta 2009
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Ansan uintireissut ja viikon muut kuulumiset
Ansa kävi tänään uimassa oikein urakalla, mikä vesipeto. Lähti meidän perässä Teiskossa uimaan kun oli ensin hetken messunnut laiturilla että "mihin te meette, mamma, älkää hukkuko, tänne ja heti! "-messuaan. Mikan kädet näyttävät tällä hetkellä lähinnä siltä, että mies raukka suunnittelisi itsemurhaa ja olisi viillellyt kätensä ihan verille ja mulla on niskassa yksi pahan näköinen ja kipeä raapimus. Ansa kun tuli niin se tuli päälle vedessä ja tykö niin, että sitä pitä pitää kädellä kauempana eikä ihan aina onnistunut ohjaamaan sitä takaisin järveen. Meni kerran raukka laiturin allekin ja koitti monesti tulla laiturilta ylös, mutta koitettiin opettaa että uisi rantaan laiturin vierestä niin ei satuttaisi itseään. Multa jo joskus keväällä joku työkaveri kysys kun joku koira oli raapinut käteen pahat jäljet, et mitä meillä oikein tapahtuu, harrastetaanko meillä perheväkivaltaa. Ei voinut kuin nauraa, nuo koirat (ja kissa) On välillä semmonen yhdistelmä ja ittekseenkin että saa pipoo pidellä.
Aika mahdottoman vekkulin (tosin myös tapaturma-alttiin) näköistä tuo Ansan meno. Ja kuka sanoikaan että suurnautseri ei olisi niin vekkuli olento. =) Aivan loistotapaus. Ja kyllä kun joskus päästään maalle muuttamaan niin siellä pitää iso koira olla.
Eilen muuten harjoiteltiin tuota sisääntulotilannetta yhden tutun kanssa joka tuli muksujen kanssa. Ulkona oleva osio oli aika fiasko, Ansa messusi minkä kerkesi, sisällä taas rauhoittui ihan kivasti niin kauaksi aikaa kun vieraat liikkuivat. No, Ansa pistettiin loppupeleissä makkariin mut huusi sielä (ei onneks tullut aidasta yli vaikka pääsisikin), ei rauhoittunut ollenkaan. No, myöhemmin siitä sitten Mika lähti veljensä kanssa (Ansa oli ok veljen tulon suhteen, ei niin tyypillistä messua tosin oli nähnyt veljen juuri kahtena edellisenä vklpkin) ja jäin yksin koirien ja vieraiden kanssa. Otin Ansan sisälle ja terassille, vieraat kävivät vessassa (äiti+ 2 pientä lasta, 3,5v ja 6kk). Ansa rauhoittui ihan kivasti terassilla, tein "katse -naks -nami " harjoitusta katseesta vieraisiin ja rauhallisuudesta. Ansa kävi siinä sitten haistelemassa muksun ja ne ja tilanne oli ok. PIkkasen Ansa reagoi kun muksu liikkui liikaa ulkotuolilla ja onnistui säikäyttämään pienen syöksähtämällä ja haukahtamalla lasta kohti (huono tapa ja pelottava pienestä ihmisestä). No, sain Ansan rauhoittumaan kunnes muksu alkoi tahattomasti leikkiä jätskilusikalla ja suullaan ja siitä kuului kummallista ääntä johon Ansa reagoi. On mokoma aika herkkä reagoimaan erilaisiin ääniin tai liikkeeseen mistä pitäisi päästä poiskin, paitsi tietty oman väen messuun ja touhuiluihin ei juuri korviaan lotkauta.
Ansa oli koko sen ajan todella levoton kun vieraat oli meillä, sen 3,5-4h ja rauhoittui vasta sit yliväsyneenä kun vieraat lähtivät, jäi sitten nukkumaan sisälle kun mentiin kiipeileen mettään poikien kanssa. Luru pärjäsi todella hyvin pienten kanssa kun päästin sen tohon, ei välittänyt pätkääkään, touhuili omiaan ja oli taas tosi helppo oma itsensä. Mökökin varmaan olisi rauhoittunut, näki vilaukselta mut oli sit parempi pistää se työhuoneeseen niin sai olla sielä rauhassa. Mökö kun ei muutenkaan ole mikään hirmu hyvä ihmisten -saati sitten pikkuihmisten kanssa kun pelkää niitä.
Ja kyllä mä hirmu hyvin ymmärrän jos ite on siinä 80-100cm korkeudessa että kun toinen samankorkunen tulee kita auki loukottaan siinä niin kyllä määkin säikähtäisin. Mä perustan kohta henkilöstövuokrausfirman jossa vuokrataan mm. pikkulapsia koirakoulukäyttöön, "lainaa ja totuta koirasi turvallisten ja mukavien lasten kanssa lapsiin" -idealla. Oisko pieni suksee tai sitten pitäisi itse hankkia niitä lapsia ja totuttaa koirat siihen, mutta tiedä miten ne sitten reagoisivat jos olisikin oma lapsi joka vain jäisi meille eikä lähtisikään pois. En mä tiedä kuinka erilainen tilanne se silloin olisi, haiseeko vauva sitten meiltä tai tottuvatko koirat siihen helpommin kun se tulee meidän kanssa vai mitä... En tiedä, se jää nähtäväksi joskus hamassa tulevaisuudessa...
Olin yrttikurssilla torstain ja perjantain ja siellä sain paljon uusia vinkkejä taas viherpiiperrykseen koirien kanssa.
Mitä enemmän opiskelen ja hankin tietoa (tieto muuten lisää tuskaa todistetusti) sitä vakuuttuneemmaksi tulen koiran luonnollisen ruokinnan, terveydenhoidon ja koulutuksen tärkeydestä ja merkityksestä. Olen jo useita vuosia vastustanut tätä yltiöteollistumista ja yhteiskunnan työkeskeisyyttä ja kaikkea muuta hössötystä, että...
Tuntuu kuin koiratkin olisivat aivan liikaa inhimillistettyjä, monelle jotain lapsen korvikkeita ja jenkkihöperöistä tuttuja puettuja chiahuakoiria. Yöks...
Tänään taas huomasin kun oltiin maalla kun koirat nauttivat siitä arkipäivästä, Ansa viiletti pitkin peltoa ylen onnellisena, juoksi innoissaan maalla järveen ja touhusi kaikkea muutakin mitä koiran pitää! Pikkukoirat ottivat biitsillä arskaa (Luru eritoten nauttii siitä, usein iltapäivisinkin viikolla on pyytänyt päästä terassille kun olen tullut kotiin ja käy siinä sitten köllöttelemään auringon lämpöön) ja telmivät pihanurmella ilman huolen häivää, kyttääviä tai ärsyyntyneitä naapureita jotka valittaisivat koiran metelistä tmv. Tosin ei meillä VIELÄ ole tullut kukaan sanomaan noiden koirien meukkaamisesta mitään... Tosin sitä odotellessa, oli lauantai-aamupäivälläkin niin kamala messu kun oli noi edellä mainitut vieraat käymässä että melkein olisi tehnyt Ansa viedä jenkkilään missä tehdään jotain leikkauksia koirille jolloin ne eivät voi enää haukkua. Hyi kamala, no joo, en nyt tosissaan, mutta tuo on asia josta pitää päästä eroon ja se vaatii työtä. Siitä tuli joskus dokumentti telkkarista, aika kamalaa. Kyllä koiran pitää olla koira ja koiran työ on haukkua, se on sen kieli. Mistä tulikin vielä se mieleeni, että yllättävän paljon viime aikoina tullut vastaan koiranomistajia jotka a)säikähtävät b)pelkäävät c)eivät voi sietää koiraa joka haukkuu ja mun mielestä se on aivan eriskummallista ja järkyttävää koska se on koiralle luonnollista (tosin toki riippuu, että minkälaista haukkua se on, mutta noin periaatteessa). Ottaisivat ihmiset sitten kissan tai liskon niin ei pitäisi ääntä tai olisi häiriöksi...
Tuosta yrttikurssista piti vielä sanomani se, että ostin sieltä homeopaattista ainetta Ansalle ja aion kokeilla helpottaisko sen avulla tuo automatkustaminen. Nyt on pitkään jo vedetty Dappia, mutta sekin on kovin teollinen ja keinotekoinen valmiste. Rauhoittunut se on autossa juu eikä hyppää sieltä heti enää pois, on jopa pari kertaa ihan mennyt pötköttämään sinne häkkiinsä eikä köhnötä jähmettyneenä paikoillaan. Mutta ei se sinne itte hyppää niin kuin joskus tässä keväällä saatiin meneen se itte sinne kun treenattiin tosi paljon sitä kaikella herkulla, että käytiin syömässä autossa kaikki safkat. Pitäis ehkä tehdä sitä vielä lisää uusintana et tää lähtis sujuun, niin kun ton hopeopatian tukihoitona tai toisinpäin, et homeopatia toimis ton harjoittelun tukihoitona.
Aika mahdottoman vekkulin (tosin myös tapaturma-alttiin) näköistä tuo Ansan meno. Ja kuka sanoikaan että suurnautseri ei olisi niin vekkuli olento. =) Aivan loistotapaus. Ja kyllä kun joskus päästään maalle muuttamaan niin siellä pitää iso koira olla.
Eilen muuten harjoiteltiin tuota sisääntulotilannetta yhden tutun kanssa joka tuli muksujen kanssa. Ulkona oleva osio oli aika fiasko, Ansa messusi minkä kerkesi, sisällä taas rauhoittui ihan kivasti niin kauaksi aikaa kun vieraat liikkuivat. No, Ansa pistettiin loppupeleissä makkariin mut huusi sielä (ei onneks tullut aidasta yli vaikka pääsisikin), ei rauhoittunut ollenkaan. No, myöhemmin siitä sitten Mika lähti veljensä kanssa (Ansa oli ok veljen tulon suhteen, ei niin tyypillistä messua tosin oli nähnyt veljen juuri kahtena edellisenä vklpkin) ja jäin yksin koirien ja vieraiden kanssa. Otin Ansan sisälle ja terassille, vieraat kävivät vessassa (äiti+ 2 pientä lasta, 3,5v ja 6kk). Ansa rauhoittui ihan kivasti terassilla, tein "katse -naks -nami " harjoitusta katseesta vieraisiin ja rauhallisuudesta. Ansa kävi siinä sitten haistelemassa muksun ja ne ja tilanne oli ok. PIkkasen Ansa reagoi kun muksu liikkui liikaa ulkotuolilla ja onnistui säikäyttämään pienen syöksähtämällä ja haukahtamalla lasta kohti (huono tapa ja pelottava pienestä ihmisestä). No, sain Ansan rauhoittumaan kunnes muksu alkoi tahattomasti leikkiä jätskilusikalla ja suullaan ja siitä kuului kummallista ääntä johon Ansa reagoi. On mokoma aika herkkä reagoimaan erilaisiin ääniin tai liikkeeseen mistä pitäisi päästä poiskin, paitsi tietty oman väen messuun ja touhuiluihin ei juuri korviaan lotkauta.
Ansa oli koko sen ajan todella levoton kun vieraat oli meillä, sen 3,5-4h ja rauhoittui vasta sit yliväsyneenä kun vieraat lähtivät, jäi sitten nukkumaan sisälle kun mentiin kiipeileen mettään poikien kanssa. Luru pärjäsi todella hyvin pienten kanssa kun päästin sen tohon, ei välittänyt pätkääkään, touhuili omiaan ja oli taas tosi helppo oma itsensä. Mökökin varmaan olisi rauhoittunut, näki vilaukselta mut oli sit parempi pistää se työhuoneeseen niin sai olla sielä rauhassa. Mökö kun ei muutenkaan ole mikään hirmu hyvä ihmisten -saati sitten pikkuihmisten kanssa kun pelkää niitä.
Ja kyllä mä hirmu hyvin ymmärrän jos ite on siinä 80-100cm korkeudessa että kun toinen samankorkunen tulee kita auki loukottaan siinä niin kyllä määkin säikähtäisin. Mä perustan kohta henkilöstövuokrausfirman jossa vuokrataan mm. pikkulapsia koirakoulukäyttöön, "lainaa ja totuta koirasi turvallisten ja mukavien lasten kanssa lapsiin" -idealla. Oisko pieni suksee tai sitten pitäisi itse hankkia niitä lapsia ja totuttaa koirat siihen, mutta tiedä miten ne sitten reagoisivat jos olisikin oma lapsi joka vain jäisi meille eikä lähtisikään pois. En mä tiedä kuinka erilainen tilanne se silloin olisi, haiseeko vauva sitten meiltä tai tottuvatko koirat siihen helpommin kun se tulee meidän kanssa vai mitä... En tiedä, se jää nähtäväksi joskus hamassa tulevaisuudessa...
Olin yrttikurssilla torstain ja perjantain ja siellä sain paljon uusia vinkkejä taas viherpiiperrykseen koirien kanssa.
Mitä enemmän opiskelen ja hankin tietoa (tieto muuten lisää tuskaa todistetusti) sitä vakuuttuneemmaksi tulen koiran luonnollisen ruokinnan, terveydenhoidon ja koulutuksen tärkeydestä ja merkityksestä. Olen jo useita vuosia vastustanut tätä yltiöteollistumista ja yhteiskunnan työkeskeisyyttä ja kaikkea muuta hössötystä, että...
Tuntuu kuin koiratkin olisivat aivan liikaa inhimillistettyjä, monelle jotain lapsen korvikkeita ja jenkkihöperöistä tuttuja puettuja chiahuakoiria. Yöks...
Tänään taas huomasin kun oltiin maalla kun koirat nauttivat siitä arkipäivästä, Ansa viiletti pitkin peltoa ylen onnellisena, juoksi innoissaan maalla järveen ja touhusi kaikkea muutakin mitä koiran pitää! Pikkukoirat ottivat biitsillä arskaa (Luru eritoten nauttii siitä, usein iltapäivisinkin viikolla on pyytänyt päästä terassille kun olen tullut kotiin ja käy siinä sitten köllöttelemään auringon lämpöön) ja telmivät pihanurmella ilman huolen häivää, kyttääviä tai ärsyyntyneitä naapureita jotka valittaisivat koiran metelistä tmv. Tosin ei meillä VIELÄ ole tullut kukaan sanomaan noiden koirien meukkaamisesta mitään... Tosin sitä odotellessa, oli lauantai-aamupäivälläkin niin kamala messu kun oli noi edellä mainitut vieraat käymässä että melkein olisi tehnyt Ansa viedä jenkkilään missä tehdään jotain leikkauksia koirille jolloin ne eivät voi enää haukkua. Hyi kamala, no joo, en nyt tosissaan, mutta tuo on asia josta pitää päästä eroon ja se vaatii työtä. Siitä tuli joskus dokumentti telkkarista, aika kamalaa. Kyllä koiran pitää olla koira ja koiran työ on haukkua, se on sen kieli. Mistä tulikin vielä se mieleeni, että yllättävän paljon viime aikoina tullut vastaan koiranomistajia jotka a)säikähtävät b)pelkäävät c)eivät voi sietää koiraa joka haukkuu ja mun mielestä se on aivan eriskummallista ja järkyttävää koska se on koiralle luonnollista (tosin toki riippuu, että minkälaista haukkua se on, mutta noin periaatteessa). Ottaisivat ihmiset sitten kissan tai liskon niin ei pitäisi ääntä tai olisi häiriöksi...
Tuosta yrttikurssista piti vielä sanomani se, että ostin sieltä homeopaattista ainetta Ansalle ja aion kokeilla helpottaisko sen avulla tuo automatkustaminen. Nyt on pitkään jo vedetty Dappia, mutta sekin on kovin teollinen ja keinotekoinen valmiste. Rauhoittunut se on autossa juu eikä hyppää sieltä heti enää pois, on jopa pari kertaa ihan mennyt pötköttämään sinne häkkiinsä eikä köhnötä jähmettyneenä paikoillaan. Mutta ei se sinne itte hyppää niin kuin joskus tässä keväällä saatiin meneen se itte sinne kun treenattiin tosi paljon sitä kaikella herkulla, että käytiin syömässä autossa kaikki safkat. Pitäis ehkä tehdä sitä vielä lisää uusintana et tää lähtis sujuun, niin kun ton hopeopatian tukihoitona tai toisinpäin, et homeopatia toimis ton harjoittelun tukihoitona.
maanantai 23. helmikuuta 2009
Koirakkojoukkueen tervehdys -tassu vasemmalla
Tutkimus: Koirien koulutuksessa vääriä oppeja
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/02/tutkimus_koirien_koulutuksesta_vaaria_oppeja__556188.html
...aivan loistava lehtijutun pätkä tärkeästä aiheesta. Check it out!
************************************************************************************
Mutta sitten päivän tai viikon muihin aiheisiin...
Ansa tapasi eilen joukon muksuja aamupissalenkillä ja oli lievästi sanottuna hämillään rattaista ja pulkasta ja kolmesta pienestä muksusta. Onneksi sain ne olemaan kohtuu rauhassa, mutta vähän Ansa jänskätti heitä ja purisi.
Heti perään tapasimme pikkuserkkuni uuden vauvan, Koikerhondje Ollin 9viikkoa. En nyt ole ollenkaan varma osaanko kirjoittaa noin hienon rodunnimen oikein, mutta toivotaan. Aikansa pennun ympärillä häiriköityään meidänkin koirat onneksi rauhoittuivat. Pentu oli alkujärkytyksestään selvittyään aika sitkeä =) ...ettei siis mikään nyssäkkä, niin kuin ei meidän Ansakaan. Piti vain katsoa tarkkaan ettei pihassa Ansa läimäise liian kovaa pientä, kun sillä alkaa olemaan jo kohtuullisen iso tassu ja voimaa eri tavalla kuin pienen pienellä.
Illalla oltiin eilen vielä metsässä lenkillä, meni aika hyvin ja koirat tykkäsivät kun saivat juosta vapaana. Tuli emännällekin oikein kuntoilua kun piti rämpiä isoa ylämäkeä ylös ja alas kun väisteltiin muun muassa pulkkaa laskevia muksuja, jotka olivat meidän normilenkkipaikalla "rotkossa" pulkkamäessä ja hiihtolatua vetäviä hiihtäjiä.
Mökö on ollut hieman levoton kyllä ja äyskähdellyt ulkoilujoille.
Tänä aamuna käytin kaikki kolme koiraa erikseen ulkona, aika moinen saavutus minulle joka aina tahdon myöhästyä bussista ja olen todella huono aamuihminen. No, saa nähdä kuinka paha siivoaminen on kun Ansa ei tehnyt pissoja ulkona vaan reukkoi remmissä. Se on keksinyt tosi kivan leikin ja tykkäisi leikkiä hirveästi, semmoista iloista pennun pomppimista ja remmin kiskomista hampaillaan. Neidillä on energiaa, pitäisi vain keksiä mitä kaikkea sen kanssa alkaisi touhuilemaan jotta saataisiin energiaa kulumaan.
Olen aloittamassa huhtikuussa koirahierojakurssin Helsingissä, jee, odotan sitä oikein innolla eli toivotaan että se vastaa odotuksiani. Lisätietoja siitä: http://www.lh-keskus.net/koulutukset.html
Löysin myös mielenkiintoisen eläinrefleksologin koulutuksen ja vielä Tampereelta. =) Lisätietoja eläinrefleksologiasta http://www.medikanova.fi/index.php?page=elainrefleksologia-2
Tiedä mitä kaikkea tästä löytääkään... Olen kyllä ajatellut hakea ensi syksynä kouluun lukemaan itseni eläintenhoitajaksi Huittisten ammatti-ja yrittäjäopistoon. Toinen mikä minua kiinnostaa on fysioterapia tai lähinnä siis eläinfysioterapia, mutta siihen vaaditaan fysioterapeutin koulutus eli olen ajatellut hakeutua sinne jos tässä nyt ei mitään ihmeellistä tapahdu.
Sunnuntaina menemme kuuntelemaan Tuire Kaimion luentoa Helsinkiin koirien käyttäytymisestä ja erityisesti pentuajasta ja kasvattajan vastuista sekä velvollisuuksista.
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/02/tutkimus_koirien_koulutuksesta_vaaria_oppeja__556188.html
...aivan loistava lehtijutun pätkä tärkeästä aiheesta. Check it out!
************************************************************************************
Mutta sitten päivän tai viikon muihin aiheisiin...
Ansa tapasi eilen joukon muksuja aamupissalenkillä ja oli lievästi sanottuna hämillään rattaista ja pulkasta ja kolmesta pienestä muksusta. Onneksi sain ne olemaan kohtuu rauhassa, mutta vähän Ansa jänskätti heitä ja purisi.
Heti perään tapasimme pikkuserkkuni uuden vauvan, Koikerhondje Ollin 9viikkoa. En nyt ole ollenkaan varma osaanko kirjoittaa noin hienon rodunnimen oikein, mutta toivotaan. Aikansa pennun ympärillä häiriköityään meidänkin koirat onneksi rauhoittuivat. Pentu oli alkujärkytyksestään selvittyään aika sitkeä =) ...ettei siis mikään nyssäkkä, niin kuin ei meidän Ansakaan. Piti vain katsoa tarkkaan ettei pihassa Ansa läimäise liian kovaa pientä, kun sillä alkaa olemaan jo kohtuullisen iso tassu ja voimaa eri tavalla kuin pienen pienellä.
Illalla oltiin eilen vielä metsässä lenkillä, meni aika hyvin ja koirat tykkäsivät kun saivat juosta vapaana. Tuli emännällekin oikein kuntoilua kun piti rämpiä isoa ylämäkeä ylös ja alas kun väisteltiin muun muassa pulkkaa laskevia muksuja, jotka olivat meidän normilenkkipaikalla "rotkossa" pulkkamäessä ja hiihtolatua vetäviä hiihtäjiä.
Mökö on ollut hieman levoton kyllä ja äyskähdellyt ulkoilujoille.
Tänä aamuna käytin kaikki kolme koiraa erikseen ulkona, aika moinen saavutus minulle joka aina tahdon myöhästyä bussista ja olen todella huono aamuihminen. No, saa nähdä kuinka paha siivoaminen on kun Ansa ei tehnyt pissoja ulkona vaan reukkoi remmissä. Se on keksinyt tosi kivan leikin ja tykkäisi leikkiä hirveästi, semmoista iloista pennun pomppimista ja remmin kiskomista hampaillaan. Neidillä on energiaa, pitäisi vain keksiä mitä kaikkea sen kanssa alkaisi touhuilemaan jotta saataisiin energiaa kulumaan.
Olen aloittamassa huhtikuussa koirahierojakurssin Helsingissä, jee, odotan sitä oikein innolla eli toivotaan että se vastaa odotuksiani. Lisätietoja siitä: http://www.lh-keskus.net/koulutukset.html
Löysin myös mielenkiintoisen eläinrefleksologin koulutuksen ja vielä Tampereelta. =) Lisätietoja eläinrefleksologiasta http://www.medikanova.fi/index.php?page=elainrefleksologia-2
Tiedä mitä kaikkea tästä löytääkään... Olen kyllä ajatellut hakea ensi syksynä kouluun lukemaan itseni eläintenhoitajaksi Huittisten ammatti-ja yrittäjäopistoon. Toinen mikä minua kiinnostaa on fysioterapia tai lähinnä siis eläinfysioterapia, mutta siihen vaaditaan fysioterapeutin koulutus eli olen ajatellut hakeutua sinne jos tässä nyt ei mitään ihmeellistä tapahdu.
Sunnuntaina menemme kuuntelemaan Tuire Kaimion luentoa Helsinkiin koirien käyttäytymisestä ja erityisesti pentuajasta ja kasvattajan vastuista sekä velvollisuuksista.
lauantai 31. tammikuuta 2009
Tulevaisuuden haaveet ja Ansan eläinlääkärireissu
Ansa tulee kalliiksi... Jouduttiin tänään käymään päivystyksessä, maksoi 124€. Neiti on pissannut verta koko päivän, virtsatientulehdus. Toivottavasti alkaa helpottaan. On rassu pieni ollut vähän vaitonaisempi kuin normaalisti.
Mennään huomenna muuten kuunteleen koirien lihashuoltoluentoa tohon kaupunkiin. Toivottavasti olisi hyvä. =)
Aloitan maaliskuussa muuten Koirahierojakoulutuksessa, voin laajentaa yritykseni toimialaa kattamaan laajemminkin koirien hyvinvointipalveluita. =)
Viime aikoina olen haaveillut myös eläintenhoitajan opinnoista, muun muassa tuo kuulostaisi hyvältä http://www.vak.fi/sasky/sivu.tmpl?sivu_id=2914 että saa nähdä mistä löydän itseni ensi vuonna.
Saatais laajennettua lähivuosina Dogwitin toimintaa.
Mutta nyt koirien kaa löffäileen sohvalle ja katteleen lauantai-illan leffaa.
Mennään huomenna muuten kuunteleen koirien lihashuoltoluentoa tohon kaupunkiin. Toivottavasti olisi hyvä. =)
Aloitan maaliskuussa muuten Koirahierojakoulutuksessa, voin laajentaa yritykseni toimialaa kattamaan laajemminkin koirien hyvinvointipalveluita. =)
Viime aikoina olen haaveillut myös eläintenhoitajan opinnoista, muun muassa tuo kuulostaisi hyvältä http://www.vak.fi/sasky/sivu.tmpl?sivu_id=2914 että saa nähdä mistä löydän itseni ensi vuonna.
Saatais laajennettua lähivuosina Dogwitin toimintaa.
Mutta nyt koirien kaa löffäileen sohvalle ja katteleen lauantai-illan leffaa.
maanantai 12. tammikuuta 2009
Pentu päivähoitoon
Musta ei varmaan muuten koskaan voi tulla äitiä jonka pitäisi mennä kodin ulkopuolelle töihin. =) Tuottaa ongelmaa muokata aamujärjestystä, rikkoa rutiinit, menee ihan pasmat meinaan sekaisin.
Vein Ansan mummille ja papalle tuohon keskustaan hoitoon päiväksi kun en sitä jätä 9 viikkoisena 8-9h yksin kotiin vaikka se ehkä nätisti olisikin. Mutta "myöhästyin" tunnin töistä ja jotenkin vaikea orientoitua kun tiedän aina mitä normaaliin aamutouhuiluihini kuuluu ja enkä voi poiketa siitä rituaalista, muuten myöhästyn ja päivä alkaa huonosti kun ressaannun ja alkaa ärsyttämään. Eikä tämä liukuva työaika yhtään helpota oloa kun jos menee myöhemmin töihin mikä on hyvä mahdollisuus sekin, mutta kun pitää sitten olla iltapäivästä pidempään niin sekään ei kuulosta hyvältä. =)
Hohhoijakkaa... Kaikkea sitä pitää opetella =) Musta tuntuu että mun on vaikea orientoitua tähän vauva-arkeen.
Vein Ansan mummille ja papalle tuohon keskustaan hoitoon päiväksi kun en sitä jätä 9 viikkoisena 8-9h yksin kotiin vaikka se ehkä nätisti olisikin. Mutta "myöhästyin" tunnin töistä ja jotenkin vaikea orientoitua kun tiedän aina mitä normaaliin aamutouhuiluihini kuuluu ja enkä voi poiketa siitä rituaalista, muuten myöhästyn ja päivä alkaa huonosti kun ressaannun ja alkaa ärsyttämään. Eikä tämä liukuva työaika yhtään helpota oloa kun jos menee myöhemmin töihin mikä on hyvä mahdollisuus sekin, mutta kun pitää sitten olla iltapäivästä pidempään niin sekään ei kuulosta hyvältä. =)
Hohhoijakkaa... Kaikkea sitä pitää opetella =) Musta tuntuu että mun on vaikea orientoitua tähän vauva-arkeen.
maanantai 15. joulukuuta 2008
Eläinten luontaishoitajakoulutusta Tampereella
Eläinten Luontaishoitajakoulutus
Koulutuksen tavoite on antaa valmiudet hoitaa eläimiä luonnonmukaisella ravinnolla, rentoutushieronnalla sekä kukkaterapialla.
Eläinten luontaishoitajakurssin suoritettua, sinulla on mahdollisuus jatkaa Eläinten luontaisterapeutiksi
Koulutus on 1-vuotinen, 5 viikonloppukurssia ja 8 klinikkaa.
Infotilaisuus Dogwitin koulutushallilla lauantaina 17.1.2009 klo 13.00 alkaen, samalla lyhyt luento ruokinnan vaikutuksesta koiran terveyteen. Tervetuloa!
Koulutuksen järjestää Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin keskus Siqri, lisätietoja löydät netistä www.siqri.com
Koulutusten tarkemman sisällön saat sähköpostitse info@siqri.com
Koulutuksen tavoite on antaa valmiudet hoitaa eläimiä luonnonmukaisella ravinnolla, rentoutushieronnalla sekä kukkaterapialla.
Eläinten luontaishoitajakurssin suoritettua, sinulla on mahdollisuus jatkaa Eläinten luontaisterapeutiksi
Koulutus on 1-vuotinen, 5 viikonloppukurssia ja 8 klinikkaa.
Infotilaisuus Dogwitin koulutushallilla lauantaina 17.1.2009 klo 13.00 alkaen, samalla lyhyt luento ruokinnan vaikutuksesta koiran terveyteen. Tervetuloa!
Koulutuksen järjestää Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin keskus Siqri, lisätietoja löydät netistä www.siqri.com
Koulutusten tarkemman sisällön saat sähköpostitse info@siqri.com
maanantai 24. marraskuuta 2008
Koiran karkoitin
Etsin klikkeri hakusanalla Googlesta materiaalia ja löysin itseni sivuilta joilla esiteltiin aika erikoislaatuiselta kuulostava koiran karkoitin (tiedot alla)... En ihan voi ymmärtää mihin moista hökötintä käytetään ja miten koira tälläiseen reagoi, sen voin vain todeta että voi järkytys mitä kamalaa sitä keksitäänkään pienten lemmikkiemme eteen...
SUPER DOGCHASER - KOIRAN KARKOITIN
Kätevä ja pienikokoinen koiran karkoitin. Kolme toimintoa, karkoittaa koirat, kouluttaa koiria sekä superkirkas LED taskulamppu; kaikki pienessä taskukokoisessa laitteessa. Sopii hyvin lenkkeilijöille, posteljooneille, pyöräilijöille, vanhuksille sekä kaikille koiria pelkääville. Voit myös kouluttaa koiria tällä laitteella.
- 1. karkoitusnäppäin: täydet jatkuvat äänet ja vilkkuva LED valo
- 2. koulutusnäppäin: lyhyt ääni kerran
- 3. taskulamppu: kirkas jatkuva valo
... alkaa kuulostamaan joltain koirakuiskaajilta ja -korjaajilta. Tuossa sanottiin, että toimisi myös kissoihin, pitäisiköhän kokeilla? Tai sitten ei...
Ehkä olisi syytä tutustua enemmänkin koirien ja ylipäätäänkin eläinten oppimispsykologiaan noiden ihme härveleiden sijaan. Toki on helpompi hommata pelit ja vehkeet, maksaa itsensä niistä kipeäksi, mutta entä jos nämä härvelit eivät ole mukana?
Itselleni on huomattavasti luonnollisempi tapa kehittää itseäni ja omaa toimintaani koska itse olen aina oman itseni mukana ja vastaan omasta toiminnastani. Se on paljon arvokkaampi väline, oma itse, kuin mikään typerä härveli. Enkä mä halua meille mitään kaapintäytettä...
***************************************************************
Dogwitin omistajaosapuolten siviilisääty ja nimi muuttui viikonloppuna. Hohhoijaa, elämässä tapahtuu yhtä ja toista. Aloin haaveilemaan viikonloppuna perheenlisäyksestäkin ja mietin mistähän löytäisimme sen pitkään haaveillun suursnautserin pennun. Kun en halua ottaa sitä ensimmäisestä vastaan tulevasta paikasta, vaan oikeasti perehtyä siihen minkälaisista oloista se tulee, terveistä vanhemmista ja sitä rataa. Haastetta nykypäivälle, ehkä. Tänäpäivänä on olemassa niin moneen lähtöön kasvattajia.
Menin möläyttämään tuossa kurssilla viime viikolla erään jutun yhdelle asiakkaalle siitä kasvattajasta jolta se otti pennun, että olisi taas pitänyt pitää turpansa kiinni. Etenkin kun en oikeasti tunne kyseisiä ihmisiä/kasvattajia tai ole heitä tavannut, olen vain kuulut muutaman epämääräisen puskasta tulleen lausahduksen heidän toimintatavoistaan jotka ovat hieman arveluttavia olleet joskus...
No,
aurinkoista marraskuun loppua kauniin talvisesta säästä!
SUPER DOGCHASER - KOIRAN KARKOITIN
Kätevä ja pienikokoinen koiran karkoitin. Kolme toimintoa, karkoittaa koirat, kouluttaa koiria sekä superkirkas LED taskulamppu; kaikki pienessä taskukokoisessa laitteessa. Sopii hyvin lenkkeilijöille, posteljooneille, pyöräilijöille, vanhuksille sekä kaikille koiria pelkääville. Voit myös kouluttaa koiria tällä laitteella.
- 1. karkoitusnäppäin: täydet jatkuvat äänet ja vilkkuva LED valo
- 2. koulutusnäppäin: lyhyt ääni kerran
- 3. taskulamppu: kirkas jatkuva valo
... alkaa kuulostamaan joltain koirakuiskaajilta ja -korjaajilta. Tuossa sanottiin, että toimisi myös kissoihin, pitäisiköhän kokeilla? Tai sitten ei...
Ehkä olisi syytä tutustua enemmänkin koirien ja ylipäätäänkin eläinten oppimispsykologiaan noiden ihme härveleiden sijaan. Toki on helpompi hommata pelit ja vehkeet, maksaa itsensä niistä kipeäksi, mutta entä jos nämä härvelit eivät ole mukana?
Itselleni on huomattavasti luonnollisempi tapa kehittää itseäni ja omaa toimintaani koska itse olen aina oman itseni mukana ja vastaan omasta toiminnastani. Se on paljon arvokkaampi väline, oma itse, kuin mikään typerä härveli. Enkä mä halua meille mitään kaapintäytettä...
***************************************************************
Dogwitin omistajaosapuolten siviilisääty ja nimi muuttui viikonloppuna. Hohhoijaa, elämässä tapahtuu yhtä ja toista. Aloin haaveilemaan viikonloppuna perheenlisäyksestäkin ja mietin mistähän löytäisimme sen pitkään haaveillun suursnautserin pennun. Kun en halua ottaa sitä ensimmäisestä vastaan tulevasta paikasta, vaan oikeasti perehtyä siihen minkälaisista oloista se tulee, terveistä vanhemmista ja sitä rataa. Haastetta nykypäivälle, ehkä. Tänäpäivänä on olemassa niin moneen lähtöön kasvattajia.
Menin möläyttämään tuossa kurssilla viime viikolla erään jutun yhdelle asiakkaalle siitä kasvattajasta jolta se otti pennun, että olisi taas pitänyt pitää turpansa kiinni. Etenkin kun en oikeasti tunne kyseisiä ihmisiä/kasvattajia tai ole heitä tavannut, olen vain kuulut muutaman epämääräisen puskasta tulleen lausahduksen heidän toimintatavoistaan jotka ovat hieman arveluttavia olleet joskus...
No,
aurinkoista marraskuun loppua kauniin talvisesta säästä!
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Koiranomistajan klassiset virheet
Koiranomistajan klassiset virheet
1) Omistaja harjoittelee liian vähän ja syyttää siitä koiraa.
2) Jos koira tekee väärin, sille suututaan paljon myöhemmin eli annetaan negatiivinen liian hitaasti, jolloin se menettää merkityksensä.
3) Omistaja luulee, että rankaisu kouluttaa koiraa.
4) Omistaja kehuu koiraa liian vähän.
5) Omistaja kehuu koiraa liian myöhään.
6) Omistajat luulevat, että on koiran vika jos koira ei opi. Kyse on aina omistajan viasta!
7) Koiraa koulutetaan hihnan avulla, eikä äänellä.
8) Omistajat pitävät liian vähän taukoja harjoittelussa.
9) Omistajat luulevat, että koira oppii paremmin jos on tiukka.
1) Omistaja harjoittelee liian vähän ja syyttää siitä koiraa.
2) Jos koira tekee väärin, sille suututaan paljon myöhemmin eli annetaan negatiivinen liian hitaasti, jolloin se menettää merkityksensä.
3) Omistaja luulee, että rankaisu kouluttaa koiraa.
4) Omistaja kehuu koiraa liian vähän.
5) Omistaja kehuu koiraa liian myöhään.
6) Omistajat luulevat, että on koiran vika jos koira ei opi. Kyse on aina omistajan viasta!
7) Koiraa koulutetaan hihnan avulla, eikä äänellä.
8) Omistajat pitävät liian vähän taukoja harjoittelussa.
9) Omistajat luulevat, että koira oppii paremmin jos on tiukka.
torstai 9. lokakuuta 2008
Päivän tuumailut ja niksipirkat
Toinen viikko uudella koulutushallilla Kangasalan asemalla on pyörähtänyt käyntiin ihan mukavasti. Meillä on keskiviikko-iltana oikein maximaalinen luento kun kolmen kurssin ihmiset oli yhdistetty kuuntelemaan yhtä luentoa, eivät ihan olisi mahtuneet edellisiin tiloihimme joten pelastus tuo halli. Allekirjoittaneen pitäisi vain opetella käyttämään muun muassa lämmityslaitetta ja sunnuntaina hallille saadut matot pitäisi saada teipattua jotenkin kiinni, etteivät lörpötä miten sattuu.
Päivän niksipirkkavinkki: Lue ilmoittautumis- ja peruutusehdot AINA ennen kuin ilmoittaudut mukaan mihinkään toimintaan, sillä et ikinä voi tietää muuttuuko mielesi ja silloin voi olla jo liian myöhäistä alkaa vatvomaan. Kuluttajansuojalaki on molemminpuolinen.
Viikonloppuna alkaa Kiva-Teamin koulutusohjaajakurssi jonne menemme Erjan kanssa eli Helsingin reissu on taas luvassa. Ensi viikon viikonloppuna on Canis- seminaarissa Kathy Sdao puhumassa muun muassa naksutinkoulutuksesta ja odotan itse asiassa näitä koirakoulutustapahtumia innolla. Rahanmenoa se tietää, mutta toivottavasti antaa paljon tietotaitoa josta on hyötyä firman kannalta. Minusta tuntuu tällä hetkellä muutenkin siltä, että ennemmin panostan koiratietouden lisäämiseen kuin jaksaisin innostua esimerkiksi avoimen yliopiston opinnoista, mitä ehkä pitäisi myöskin miettiä jossain kohtaa tämän real life –kehittymisen kannalta. Tosin mistäpä sitä ikinä tietää tuleeko koiruuksista se pääala ja –ammatti jossain kohtaa.
Mutta koiramaisempiin hännänheilutuksiin. Meillä on arkitottiskurssilla eräs kuuro koira joka on kyllä todella mielenkiintoinen työsarka. Tarkoitan siis positiivisessa merkityksessään eli oikeasti vaatii kouluttajalta ammattitaitoa soveltaa kaikki tehtävät kuurolle koiralle joka käyttää paljon erilaisia merkkejä ja muita signaaleita, koska sille ei voi opettaa vihjesanoja. Katsotaan miten tämä projekti edistyy ja seurataan sitä.
Emme ole vieläkään saanut videokameraa joka on ollut tilauksessa toista viikkoa eräästä verkkokaupasta. Siitä olisi paljon hyötyä koulutuskäytössä, koirien kuvaamisessa ja oman toiminnan peilaamisessa.
Meillä oli sakemannin pentu 8vk käymässä viime viikonloppuna. Luru ei ollut moksiskaan, mutta Mökö ei malttanut jättää pentua rauhaan ja päinvastoin. Mökö myös koitti hirveästi alistaa pentua astumalla sitä, mikä ei ollut järin siistiä katseltavaa paikoitellen ja piti pistää poika rauhoittumaan makkariin. En oikein tiedä mistä löytäisin meille sellaista mieleistä touhuamista josta olisi hyötyä koirillemme. Se vanha sanonta, "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" tuntuu jonain päivinä pitävän niin paikkansa, että hävettää.
Mököllä oli tässä taas oikein louskutuskausi kun jos olemme kolmistaan ulkona (2 koiraa ja minä) niin jos Mökö reagoi niin se tulee sydämen pohjasta ulvontalouskutusnaisäänellä, jota ei voi edes sanoin kuvailla. Jos se on yksin niin saan ohitukset toimimaan useimmiten tarpeeksi kaukaa ihan mallikkaasti. Luru pystyy ohittamaan pienellä pöhähtelyllä, mutta se laukaisee aina Mökössö naisefektin ja metakan. Lurun saa ohi vaikka se kommentoisikin hetken matkan välein, mutta tuo Mökö alkaa tanssimaan tasajalkaa ja louskutus jatkuu pitkän matkaa. En oikeasti ymmärrä miten mä saan tuon pois ja miksi se käyttäyty toisten koirien kanssa noin... Ymmärrys loppuu aina niissä kohtaa kun haluaisi vajota maan alle häpeästä. Ihmiset usein ajattelevat, että "miksi se ei sano tai tee koiralleen mitään kun se ei osaa käyttäytyä", mutta kun se vain useimmiten pahentaa asiaa. Yksilötreenit ja -lenkit siis kunniaan, asiat sujuu paremmin ja koiralla on korvatkin todennäköisemmin paikalla!
Koirat ovat olleet inasen levottomia tässä kaikenmoisen hulivilin ja vieraiden juoksemisen takia, mutta ei olla treenattu mitään mikä on hirveä sääli. Pitäisi niidenkin kanssa määrätietoisemmin treenata, mutta millä ajalla ja energialla. Varmasti pitää miettiä tuota ajankäyttö ja kurssiaikataulua tässä vielä eli miten kevät hahmottuu ja minkälaisille kursseille on missäkin vuoden vaiheessa tarvetta. Nyt tuntuu ainakin, että näin syksyä vasten pentukursseille on ryysis.
Menen kuuntelemaan Training Eran tapakasvatuskurssia 16.10. alkaen, saa nähdä mitä se pitää sisällään. Voin sitten raportoida ja kommentoida sitä kun olen asian tiimoilta fiksumpi. Toivoisin saavani sieltä jotain uutta itsellenikin, sillä uskoisin että ideologiamme ainakin kohtaavat tästä koiralähtöisestä ja kokonaisvaltaisesta toiminnasta. (Onpas muuten mielenkiintoinen terminologia pari, niitä voisi pohdiskella syvällisemminkin vaikka kuinka paljon…)
perjantai 26. syyskuuta 2008
Pohdintaa kouluttajuudesta
Sain tänään paljon innovaatioita jotka mikä enemmän ja mikä vähemmän liittyivät aiheeseen. Olin siis Humanistisen ammattikorkeakoulun järjestämällä erikoistumisopintojen yhdellä jaksolla Keski-Suomessa (tai olen vielä huomisen) ja siis aiheena on kouluttaja ja kouluttajuus, eli ei varsinaisesti mitään koiriin liittyvää. Opinnot keskittyvät enemmänkin yleiseen kouluttajuuteen, pedagogiaan, oppimispsykologiaan ja sen sellaiseen, mutta olen saanut niistä aivan valtavasti kaiken näköistä irti. Tulin tämän päivän aikana siihen tulokseen, että haluan firmamme panostavan myös pedagogiseen osaamiseen sillä ei riitä että osaa asiansa jossei osaa esittää sitä, se tavallaan on kuin tarjoaisi vieraille puoliksi syötyä kakkua mikä on varsin epäkohteliasta.
Olen tavannut elämäni aikana (nuoresta iästäni huolimatta) lukuisia eri kouluttajia, opettajia ja ohjaajia ja koen sen vain rikkaudeksi. Siitä kaikesta massasta voi poimia itselleen keskeisimmän ja parhaimmat toimintatavat.
Mutta ennen kaikkea se mitä ajatuksia minulle heräsi tänään oli se, että koirankoulutuksen ei todellakaan tarvitse olla mitään kouluttajan yksinpuhelua vaan siitä saadaan varmasti paljon antoisampi tälläisellä elämäntieteellisellä näkökulmassa jossa kumpikin osapuoli antaa itsestään ja saa itselleen. Hyväksi kouluttajaksi sanotaan ihmistä joka saa itsekin aina jotain uutta kyseisestä asiasta. Sitten on hyvä jättäytyä sivuun jos tuntuu jauhavansa puuroa päivästä toiseen saamatta siitä minkäänlaisia makuelämyksiä.
Mutta nyt nukkumaan...
Pitänee varmaan harkita menisikö kuuntelemaan tuollaista luentoa, tosin on taas Helsingissä, mutta...
KOIRAN KANSSA 2000-LUVULLA
La 25.10.2008 klo 10–16.30
Kampin palvelukeskus, Salomonkatu 21 B, Helsinki
Osallistumismaksu 25 €/hlö
Ilmoittautuminen 20.10. mennessä:
tuulia[at]kuulokoira.fi tai puh. 040 5007 347
Olen tavannut elämäni aikana (nuoresta iästäni huolimatta) lukuisia eri kouluttajia, opettajia ja ohjaajia ja koen sen vain rikkaudeksi. Siitä kaikesta massasta voi poimia itselleen keskeisimmän ja parhaimmat toimintatavat.
Mutta ennen kaikkea se mitä ajatuksia minulle heräsi tänään oli se, että koirankoulutuksen ei todellakaan tarvitse olla mitään kouluttajan yksinpuhelua vaan siitä saadaan varmasti paljon antoisampi tälläisellä elämäntieteellisellä näkökulmassa jossa kumpikin osapuoli antaa itsestään ja saa itselleen. Hyväksi kouluttajaksi sanotaan ihmistä joka saa itsekin aina jotain uutta kyseisestä asiasta. Sitten on hyvä jättäytyä sivuun jos tuntuu jauhavansa puuroa päivästä toiseen saamatta siitä minkäänlaisia makuelämyksiä.
Mutta nyt nukkumaan...
Pitänee varmaan harkita menisikö kuuntelemaan tuollaista luentoa, tosin on taas Helsingissä, mutta...
KOIRAN KANSSA 2000-LUVULLA
- seminaari
Kampin palvelukeskus, Salomonkatu 21 B, Helsinki
Osallistumismaksu 25 €/hlö
Ilmoittautuminen 20.10. mennessä:
tuulia[at]kuulokoira.fi tai puh. 040 5007 347
LUENNOIMASSA:
▪ Tuire Kaimio – Nykyaikaiset koulutusmenetelmät
▪ Marjatta Snellman – Koiran hyvinvointi
▪ Mikael Hytönen & Nemo-koira – Koiran ja ihmisen välinen kumppanuus
TERVETULOA!
perjantai 19. syyskuuta 2008
Curligvanhemmuus
Curlingvanhemmuus koiramaailmassa
Pidin tuossa viikolla koiran hyvän olon luennon joka aloittaa siis nuo meidän kurssimme. Kurssin loppupuolella eräs asiakkaista alkoi pohdiskella ääneen, että voiko koiran koulutus ja koiran kanssa elämä mennä liiallisuuksiin ylihuolehtivaisuudessa. Kun männävuosina oli paljon puhetta curlingvanhemmuudesta, että hyysäämmekö nykyisin koiriammekin liikaa.
Niin... Hyvä kysymys. TUo asia pisti ihan miettimään. Itse en aiemmin ole ajatellut käyttää sanaa curlingvanhemmuus koirien kohdalla, mutta why not, why not. Kun olen pari päivää haudutellut asioita päässäni niin tulin siihen tulokseen etten mä curlingvanhemana itseäni pidä. Mutta toki joku tekee sitäkin. Koira on aina koira ja sillä on luontaiset käyttäytymistarpeet vaikka se usein tuollaiselta sohvaperunalta (ainakin meillä) vaikuttaa. Koska jos mää haluaisin suojella koiriani kaikilta ja kaikelta en veisi niitä ikinä sellaisiin paikkoihin missä ne saattaisivat muuttua levottomiksi. Mutta noin järjellä ajateltuna, sehän on täysin mahdotonta. Joka paikassa on jotain ärsykkeitä ja koiralle tulee se "pieni epämukavuuden tunne" mitä erityisesti pienille pennuille suositellaan synnytettäväksi. Tarkoitan tuolla siis sitä, että Tuire Kaimiokin puhui luennollaan siitä, että pikkupennut kannattaa altistaa pienelle epämukavuuden tunteelle (kuten pieni veto, hälinä, melu sekä muut ärsykkeet) jo pienenä jotta koira kestää paremmin stressiä aikuisena. Ja tottahan tämä on. "Laatikkolapsi" tai "laatikkokoira" on todennäköisesti paljon herkempi saamaan ongelmia itselleen kuin hyvin sosiaalistettu ja koulutettu koira.
Mutta tuohon curlingiuteen, että toki pientä epämukavuudentunnetta ja stressiä kertyy koiralle ihan mistä vain. Toki tuohon curlingiuteen liittyy paljon se kuinka hyvin koira on siedätetty koska tuolloinhan ihmisen tarvitsee vähemmän pestä sitä lattiaa siinä koiran edessä.
Että voisiko ajatella, että tuota curlingvanhemmuutta tietyllä tavalla tarvittaisiin enemmän "onelmakoirien kanssa" jotka eivät kestä ympäristön häiriöitä niin paljon eli koirien kanssa ei voi käydä vieraissa paikoissa, tavata koiria tai mitään muutakaan normaaliin koiraelämään kuuluvaa. Eli tuollaisessa tilanteessa pitäis enemmän silotella tietä kuin parempihermoisen koiran kanssa jonka kanssa pärjää paremmin, helpompi toimia.
No, tiedä sitten häntä... Ehkä jätän aiheen tältä erää ilmaan ja jatkamme yhdessä pohdintoja lukijoideni kanssa (onko heitä, viime aikoina kukaan ei ole kommentoinut mitään mihinkään...) myöhemmin kun koneeni toimii järkevämmin eikä nyi ja töki näin ärsyttävästi tällai perjantai-iltana.
Pidin tuossa viikolla koiran hyvän olon luennon joka aloittaa siis nuo meidän kurssimme. Kurssin loppupuolella eräs asiakkaista alkoi pohdiskella ääneen, että voiko koiran koulutus ja koiran kanssa elämä mennä liiallisuuksiin ylihuolehtivaisuudessa. Kun männävuosina oli paljon puhetta curlingvanhemmuudesta, että hyysäämmekö nykyisin koiriammekin liikaa.
Niin... Hyvä kysymys. TUo asia pisti ihan miettimään. Itse en aiemmin ole ajatellut käyttää sanaa curlingvanhemmuus koirien kohdalla, mutta why not, why not. Kun olen pari päivää haudutellut asioita päässäni niin tulin siihen tulokseen etten mä curlingvanhemana itseäni pidä. Mutta toki joku tekee sitäkin. Koira on aina koira ja sillä on luontaiset käyttäytymistarpeet vaikka se usein tuollaiselta sohvaperunalta (ainakin meillä) vaikuttaa. Koska jos mää haluaisin suojella koiriani kaikilta ja kaikelta en veisi niitä ikinä sellaisiin paikkoihin missä ne saattaisivat muuttua levottomiksi. Mutta noin järjellä ajateltuna, sehän on täysin mahdotonta. Joka paikassa on jotain ärsykkeitä ja koiralle tulee se "pieni epämukavuuden tunne" mitä erityisesti pienille pennuille suositellaan synnytettäväksi. Tarkoitan tuolla siis sitä, että Tuire Kaimiokin puhui luennollaan siitä, että pikkupennut kannattaa altistaa pienelle epämukavuuden tunteelle (kuten pieni veto, hälinä, melu sekä muut ärsykkeet) jo pienenä jotta koira kestää paremmin stressiä aikuisena. Ja tottahan tämä on. "Laatikkolapsi" tai "laatikkokoira" on todennäköisesti paljon herkempi saamaan ongelmia itselleen kuin hyvin sosiaalistettu ja koulutettu koira.
Mutta tuohon curlingiuteen, että toki pientä epämukavuudentunnetta ja stressiä kertyy koiralle ihan mistä vain. Toki tuohon curlingiuteen liittyy paljon se kuinka hyvin koira on siedätetty koska tuolloinhan ihmisen tarvitsee vähemmän pestä sitä lattiaa siinä koiran edessä.
Että voisiko ajatella, että tuota curlingvanhemmuutta tietyllä tavalla tarvittaisiin enemmän "onelmakoirien kanssa" jotka eivät kestä ympäristön häiriöitä niin paljon eli koirien kanssa ei voi käydä vieraissa paikoissa, tavata koiria tai mitään muutakaan normaaliin koiraelämään kuuluvaa. Eli tuollaisessa tilanteessa pitäis enemmän silotella tietä kuin parempihermoisen koiran kanssa jonka kanssa pärjää paremmin, helpompi toimia.
No, tiedä sitten häntä... Ehkä jätän aiheen tältä erää ilmaan ja jatkamme yhdessä pohdintoja lukijoideni kanssa (onko heitä, viime aikoina kukaan ei ole kommentoinut mitään mihinkään...) myöhemmin kun koneeni toimii järkevämmin eikä nyi ja töki näin ärsyttävästi tällai perjantai-iltana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
