Sisääntulotreenejä ja aikuistumisen kasvukipuja

No, me ollaan testattu nyt semmosta (itseasiassa jo kesällä, mut eipä oo ollu harjotustilanteita kauheesti sen jälkeen ku ei käy noita vieraita hirveesti...) että

vieraat odottaa pihassa ja Ansan kanssa mennään sinne hihnassa, vieraat on parin metrin päässä ja Ansan kans tehdään jotan temppua mitä se osaa ja koitetaan saada se rauhottuun niin et se tapaa vieraat jo pihalla muttei koske.

No, siitä sitten vieraat menevät sisälle ja Ansan kanssa jäädään pihalle niin, että se on täysin rauhallinen. Jos se meinaa vetää sisälle, en liiku ja käännän selkäni ja kävelen pois päin (tehosi yllättävän hyvin viimeksi, ei tarvinnut monestikaan kävellä pois päin kun koira hiljeni kun tajusi ettei pääse sillä tavalla ovelle).

Vieraat menee sisälle istuun esim. keittiön ruokapöydän ääreen (kädet on paremmin hollilla rauhassa kun sohvalla istuen, eikä Ansa pääse niiden päälle kun on pöytä esteenä) kun Ansan kanssa tullaa hihnassa sisälle. Vieraat eivät kiinnitä Ansaan mitään huomiota.

Ansan kanssa ollaan remmissä etäämmällä, esim. sohvalla tehden jotain temppuja mitä se osaa. Samalla koiraa voidaan palkita siitä kun se katsoo vieraita ja sen jälkeen mua/Mikaa. Näin koira koitetaan saada rauhoittumaan siihen, että on vieraita sisällä.
Kun koira on rauhassa hihnassa etäämmällä, vieraat voivat harjoitella liikkumista, kävelemistä ja sen sellaista niin että koira on edelleen kytkettynä ja keskittyy johonkin muuhun kuin vieraisiin.

Koiran ollessa rauhallinen, sen voi päästää irti hihnasta ja se saa käydä tervehtimässä vieraita, eikä tässä vaiheessa yleensä enää esiinny päällehyökkimistä tai muuta, muuta kuin siinä vaiheessa kun vieraat nousevat tai liikkuvat.
Viimeksi pääsimme todella hyvin naksuttelemaan vieraiden liikkeistä ja muusta, koira rauhoittui ja antoi vieraiden liikkua.

Viime viikolla saimme pari treeniä tehtyä tälläin ja niistä oli tosi positiiviset fiilikset.
Itseäni hieman vain harmittaa muutama saamani palaute tai ohje Ansan pentuetovereilta, sillä en ymmärrä tätä ideologiaa, että kun on iso koira jolla on vartiointitaipumusta niin a)kaikki on omistajien hallitsemattomuutta ja b)omistajan ja koiran välistä ongelmaa jos kyse on vieraista. Meidänhän kanssa Ansa on loistotapaus. Toinen tätäkin isompi pohdinnan aiheeni ja ärsyynnykseni koskee yleistä ajattelumallia tietyntyyppisistä koirista, joihin auttaa vain "niskaperseotteella" kouluttaminen. Ei se eläimen oppimispsykologia ole sidonnainen koiran kokoon, rotuun, ehkä toki hieman ominaisuuksiin, mutta tarkoitan tällä lähinnä sitä että vaikka pieni koira on helppo napata ongelmien sattuessa kainaloon kuin heittää se selälleen niin en todellakaan koe että se on mitenkään ratkaisu isollekaan koiralle vaikka olisi minkälaisia ongelmia. Meillä ei ole koiria selälleen heitetty eikä tulla heittämään, ne eivät siitä opi yhtikäs mitään, koskeintaan uhma kasvaa ja joku päivä koira tulee päälle oikein urakalla.

Oikeastaan noista muutamista viesteistä jäi ärsyynnys, mutta myös perkuleellinen sitkeä suomalainen sisu. "Minähän saan koirastani yhteiskuntakelpoisen positiivisillakin metodeilla", ilman että koira vie meitä. Tarve selviytyä ja selvitä. Mutta uskon että meillä on keinot käytettävissämme, nämä treenit ovat vaikuttaneet niin lupaavilta että kun tarpeeksi jaksaa opettaa koirallemme parempia toimintakuvioita niin se lähtee siitä helpottamaan. Pakko. Asiassa ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä ei tämä hullummaksi voi ainakaan mennä.

Meillä on alusta alkaen ollut johdonmukaiset säännöt, joita on jouduttu toki tiukentamaan koiralauman kasvaessa ja iän tullessa, mutta koirat tietävät rajansa. Ansa ymmärtää varsin hyvin käskyt kuten "pois", "anna olla" yms. mitä käytämme paljon arkielämässämme kun koiraa tarvitsee kutsua etäämmälle kiusaamasta pikkuisia tai ohitustilanteissa, komentaa rauhoittumaan haukkumista ulkoa tuleville äänille tai muuten vain. Kun koiralle tarjoaa parempaa tekemistä, ei sen ole kannattavaa jatkaa tätä meidän kannaltamme ei-toivottua käytöstä, mutta sen on myös opittava erottamaan se. Parhaaksi keinoksi olenkin tähän kokenut sen, että koira itse oivaltaa eron toivotun ja ei-toivotun käyttäytymisen välillä.
Loistavana apuvälineenä on toiminut myös opettelemamme huomiomerkki (en vaihtaisi pois, aivan törkeän hyvä esim. ennakoinnissa, hihnassa kulkemisessa, ohituksissa ja kaikessa mahdollisessa) sekä perusteellinen luoksetulo mikä toimii koirillamme mielestäni hyvin. Treenitarvetta on lähinnä niissä tilanteissa kun on häiriötekijöitä, esim. metsässä vapaana ollessa tulee koira vastaan. Helposti koirat käyvät tsekkaamassa tulijan ja tulevat vasta sitten kutsusta, mikä on toki huono.

Koiraa valitessa olen perehtynyt sen lajiin, ymmärtänyt ottavani vartioivan koiran, emmekä ole missään vaiheessa kuvitelleet tai halunneet mitään sohvaperunaa. Ainoa millä tavalla tilannetta pitäisi muuttaa, on isommat tilat mitä Ansa selvästi tarvitsee, mutta tämäkin prosessi on etenemässä ettemme vain seiso tumput suorissa olettaen ongelmien ratkeavan itsestään. Olemme valmiita tekemään töitä koiran kanssa ja oppimaan joka sekunnista, sehän on parasta elämänkoulua ja kouluttajakoulua. Suursnautserikin on vaativa koira, toisaalta taas aivan loistava tapaus jota en (eikä kyllä Mikakaan) vaihtaisi pois mistään hinnasta.
Enkä aio menetelmiäni muuttaa epäkoiraystävällisiksi tai -reiluiksi vain sen perusteella, että yleinen mielipide tietyntyyppisistä roduista (mistä hyvänä esimerkkinä mainittakoon perinteiset äijäkoirat, kuten dopermanni, sakemanni, suursnautseri, rotweiler) on "niskaperseotteella" kouluttaminen niin se on 20 vuotta vanha tapa ja ajatusmalli. Totta hemmetissä koira saa olla omatahtoinen, sitkeä, itsepäinen ja vaikka mitä muutakin, mutta jaksan uskoa että näiden kaikkien ominaisuuksien kanssa pystyy elämään, aivan kuten meidän erilaisten ihmistenkin kanssa ja jokaiseen löytyy omat ratkaisunsa. Ja ennen kaikkea positiiviset tavat löytää ratkaisuja myös ongelmatilanteisiin tai haasteisiin, niiksi niitä ennemmin ehkä kutsuisin.

Kerroinko muuten, että Ansasta kasvoi iso tyttö. Meillä alkoi ensimmäiset juoksut maanantaina ja vielä ovat juoksupöksyt ehjät, toisin kuin Lurun juoksujen aikana jolloin se tuhoaa noin juoksupöksyt/päivä.
Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää, muuttuuko tytön käytös ja mihin suuntaan. Nyt se on ainakin merkkaillut hirveästi ja iskän tuomat hirvenluut ovat saaneet koiramme paskomaan järkyttävän paljon. Ulostetta tulee (kiinteää ja normaalia) pahimmillaan 3-5 kertaa lenkissä, kun aiemmin määrä on ollut 2-3 kertaa/päivässä.

Aurinkoista viikon alkua!

Tämä tyttö lähtee huomenna tutustumaan Korkeasaaren eläinten virikkeistämiseen ja koko ensi viikko on luvassa eläinkouluttajan opintoja Paraisilla. Taas opitaan kaikkea fiksua lisää kouluttajuudesta, kouluttamisesta, eläimistä, inhimillistämisestä ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Loistavaa! Tukka takana ja elämä edessä =) !!!! Hyvällä fiiliksellä etiäpäin.

Ja ennen loppua kerronpa vielä senkin, että Ansa on rauhoittunut sen myötä kun olemme pidentäneet sen lenkkejä. Tyttö tarvitsee selvästi enemmän liikuntaa kuin mitä aiemmin olemme sille laiskuuttamme tarjonneet. Riekkumishalut ovat jääneet ja tarjolle on tullut yhteiskuntakelpoisempi koira, jonka kanssa treenit jatkuvat.

Ansan levottomat yöjuoksentelut

Ansa on viimeisen viikon ollut aika levoton, on hyörinyt ja pyörinyt kämppää ympäri ja ollut hieman rauhaton Multa alkaa keinot loppua kesken, että millä tuota saisi rauhoittumaan. Ei meillä kotiolot ole kummemmin muuttuneet, ainoa mikä on viimoisen 1,5 viikon aikana ollut niin olen lisännyt Ansan ruoka-annosta. Ansa painaa 24 kiloa suurin piirtein, nyt jo ehkä inase enemmän, mutta sisarukset ovat vähintään sen 34, joku jopa 45 kiloa eli parikymmentä kiloa eroa. On mielestäni aikas paljon, vaikka Ansa on hoikko mutta ei mielestäni silti liian anorektinen.
Nyt taas ehkä energiaa löytyy ja on vähän huonosti käyty juoksuttamassa sitä missään. Toivottavasti joskus maalle muutto helpottaa,saa enemmän touhuta, koska koira selvästi sitä tarvitsee.

Muutoin pelkokausi alkaa helpottamaan. Päästään komeasti jo ihmisten ohitse lähempääkin ja toisten koirien jos kierretään tarpeeksi kaukaa eikä mennä päälle. Kesän aikana juteltii kaikille lyhtypylväille ja betoniporsaille traktorin munista puhumattakaan, jotta Ansa huomaisi niiden olevan ihan turvallisia.
Jee!
Naapurin tätsykkä alkoi eilen mariseen kun tulin Ansan kasa mettälenkiltä takaisin, että "sun pitäis opettaa koirasi olemaan haukkumatta". Ja Ansa oli kuin unelma vieressäni eikä kommentoinut mitään millään tavalla (pikkasen ylpeä olin, koulutus toiminut). Sitten tämä aah niin ihana mummeli, joka ei ikinä puhu meille normaaliolosuhteissa mitään, kyttää vain parvekkeeltaan ja ikkunoista, antoi ojeeksi, että ottaisin sanomalehden mukaan. Joka kerta kun koira haukahtaa, eikä saisi, läimäyttäisin sitä takapuolelle ja sanoisin "ei". Siihen kyllä älähdin äreästi takaisin, että tyhmänäkö se mua pitää, en todellakaan aio alkaa kouluttamaan koiraani pelolla tai väkivallalla, johon se mussutti ettei se satu. Hmm... Mietitäänpäs, otetaan tilanne kästelyyn: Koira näkee jotain, koiralla on joku tietty tunnetila päällänsä, koira haukkuu ja minä läimäytän sitä pepulle = koira yhdistää epämukavan tunteen siihen mitä se näkee tai tuntee sillä hetkellä eli ihan mihin vain. Todella fiksua. Haluanin saada aikaan vielä vauhkomman koiran, joka pelkää kaikkia vastaantulevia ja kokee ne epämukavasti ja jossain kohtaa tämä kaikki laukeaa agressiivisena käytöksenä koiralla. Muutenkin epävarmaa koiraa ei missään nimessä auta tuollainen käytös.
Meinasin ärähtää muijalle, että kumpikohan meistä on tämän alan ammattilainen ja opiskellut eläinten koulutusta. Mutta kun hänen siskon miehensä kouluttaa huumekoiria ja oli neuvonut hänelle kyseisen ohjeen kun hänellä oli koira. Vitsin fiksua. Noilla ohjeilla tuleekin tosi selväjärkisiä koiria.
Hieman otti päähän.

En ole mistään löytänyt tuoksukynttilälyhtyä, johon saisi alle kynttilän ja sen päälle kipon jonne voisi laittaa tilkan tuoksuöljyä. Laventelin pitäisi auttaa rauhoittamaan ja ajattelin kokeilla sitä, mutta eipä ole niin helppo löytää.

Mutta, näin meillä siis...

Sisääntuloharjoituksia ja muita managment -ratkaisuja

Heissuli vei pitkästä aikaa armon blogin lukijat.

Meillä elellään normaalia arkea, reissun jälkeiset hötkyilyt koirilla ovat alkaneet tasoittua ja olemme harrastaneet viime aikoina hieman managment-ratkaisuja. Sain monen viikon puhumisen ja yrittämisien jälkeen portin tuohon eteiseen suulle, että koirat eivät pääse eteiseen kun ne ovat kotona. Aika hyvä, eteistila rauhoitettu pukemiselle ja riisumiselle, mutta tuosta on myös seurannut pieni "ongelmakäytöksen muutos" jos näin voi sanoa. Pohdiskelimme meinaan tuossa yhtenä päivänä mieheni kanssa tuota asiaa. Voi myös olla niin, että portti on kiihdyttänyt uudenlaisen käyttäytymismallin, jossa Ansa loukottaa tuhatta ja sataa hyppien porttia vastaan kun joku tulee, ovi käy tmv. Tästä kun vielä päästään eroon niin avot. Olemme muutaman kerran onnistuneet tilanteissa välttää tuo käyttäytymismalli tarjoamalla Ansalle jotain muuta korvaavaa toimintoa.

Viikonloppuna meillä oli Ekblomin Malin ystävänsä kanssa yökylässä, kun olivat kanakurssilla tuossa kylällä, majoittuivat sitten meillä. Oli ihan mielenkiintoisia koiramaisia keskusteluja, mutta myös yksi ihan kokeilemisen arvoinen harjoitus vieraiden tuloon.

- Vieraat odottavat pihassa ja keskustelevat omiaan, eivätkä välitä meistä
- Ansan kanssa toinen tulee (koira hihnassa) ulos, palkkaa kun koira on hiljaa ja katsoo vieraita
- Kävellään hiljalleen vieraita vastaan, mennään noin 1-2 metrin päähän, tehdään paikallaan jotain koiran osaamaa temppua, esim. meillä kämmeneen koskettamista
- Palkataan koiraa siitä kun se katsoo vieraita ja sen jälkeen omistajaa
- Odotellaan, vieraat lähtevät siirtymään sisätiloihin ja jäädään itse koiran kanssa ulos, tehdään sen osaamaa temppua ja palkataan siitä kun koira katsoo vieraita/vieraiden suuntaan ja sen jälkeen omistajaan
- Vieraat odottavat sisällä keittiön ruokapöydän ääressä, eivät kiinnitä mitään huomiota koiraan
- Ansan kanssa tullaan sisälle niin, että se on hihnassa ja käydään istumaan esim. sohvalle, vieraat ovat edelleen paikoillaan keittiön pöydän ääressä
- Ansaa palkataan vieraisiin katsomisesta ja siitä, että se katsoo vieraisiin ja sen jälkeen omistajaan
- Koiraa palkataan ja kehutaan kun se on rauhallinen

Harjoituksessa esiintyviä ongelmia:
- Koira reagoi nopeasti, louskutus tulee silmänräpäyksessä!
- Koira oppii/on oppinut käyttäytymismallin (en todellakaan tiedä mistä, ei ainakaan multa) jossa "louskutus- missä nami -louskutus- missä nami?, mä oon mamma tosi hyvä, kato nyt, missä nami". Tämä on kyllä hyvä kysymys, sillä mä olen ehkä meistä se pitkäpinnaisempi Ansan suhteen kuin mies. Mä olen 95% huomioimatta koiraa jos se melttoo kauheesti jossain ja koitan saada koiran huomaamaan, ettei se saa toiminnastaan palkintoa. Mies sen sijaan pimahtaa ehkä nopeammin ja ärähtää koiralle, että "nyt rauhassa" tmv. Tää on sinällään huono, koska se koira kyllä oppii helposti mistä saa palkinnon ja mistä ei, kuten tuollainen "louskutus -missä palkinto?" -tilanne, joka on hyvin yleinen =)


Ansa kävi pari viikkoa sitten elämänsä ensimmäisen kerran tekemässä jälkeä meidän jälkikurssilla, tehtiin makkarajälkeä. Ja Ansa meni aikasta hyvin. =)

Luru oli kurssikoirana maanantai-iltana ja huomasinpa vaan taas siitäkin koirasta kuinka se on oppinut kommentoimaan kaikkiin vastaantulijoihin (oltiin Bob&Piaffella) kommentointihaukkua ja ennen kaikkea huomionhakuhaukkua. Kun Luru komentaa, siihen kiinnitetään huomiota ja sain sen oikeesti olemaan hiljaa kun komensin vieraat olemaan kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Jehee, onnistuin, mutta kyllä se alkumelttoominen oli välillä aika kimottavaa niin että eräs saksalaisrouva joka oli asiakkaanani piteli korviaan, ei tosissaan ollut tottunut koiraan joka haukkuu (itsellään oli pieni valkoinen lamppuharjakoira). Hah...

Mutta joo, olenko kertonut, että Mökö ei enää saa vartin-puolen tunnin louskutuskohtauksia ulkona, riittää kerta pari. =) Siihen nähden, kun tiedän lähtötilanteen tai mitä se oli pahimmillaan, olen tosi tyytyväinen. Toki tämä nykyinenkin käytös saattaa tuntua ohikulkijasta ärsyttävältä, mutta eipä ole heidän asiansa. Sitäpaitsi haukku on koiran kieltä ja jos toinen jännittää/pelkää, niin minkäs teet että pitää kommentoida.

Kuulumisia reissun jälkeen

Keski-Eurooppalaisia koirakuulumisia voisi kyllä kertoa vaikka vuoden, mutta ehkä turinoin niistä myöhemmin lisää paremmalla ajalla. Olimme pari viikkoa Keski-Euroopassa lomareissulla ja kuvasimme aika paljon koiramatskua koirakulttuurista, ihmisten toimintatavoista ja koirien käyttäytymisestä. Pitää käydä ne jossain kohtaa ajan kanssa läpi ja hyödyntää niitä jatkossa kouluttamisessa.

Ajattelin tähän väliin kertoilla hieman viimeviikkoisia kuulumisia.
Tulimme tosiaan kotiin 1,5 viikkoa sitten ja koirat olivat hoidossa porukoillani. Ansa on tehnyt pari kertaa pissit sisälle ja etenkin viime viikon loppu oli aika hulinaa koirien kanssa, olivat todella levottomia, nyt ovat vähän rauhoittuneet ja tasoittuneet jo. On se niillekin varmasti shokki, että omistajat ovat monta viikkoa pois ja tulevat niin menee aikaa sopeutua ja tottua.
Ansa kävi eilen möksällä uimassa. Oli onnessaan rantsussa painoi pitkin poikin ja sit yhtäkkiä rynkäs venepaikan kohdalta kahlaten järveen ja sielä se oli kuin märkä kala =) No, nyt ainakin tiedetään että tyttö menee uimaan.
Nyt alkaa koirilla elämä onneksi jo tasoittua ja ne alkavat käyttäytyä melkein siedettävästi. Ollut kyllä viimeisen viikon aikana tilanteita joissa olisi tehnyt mieli vajota maan alle ja hävettää olla koulutusohjaaja. Tullut semmonen olo, että olisi ihanaa asua maalla ettei kukaan nää missä kunnossa mun koirat on tai siis lähinnä niitten käytös. Mutta niinhän sitä sanotaan, että "suutarin lapsilla ei oo kenkiä". Toisaalta taas koirani osaa käyttäytyä tosi nätisti ja ovat aivan ihania lemmikkejä kun olosuhteet ovat oikeat, mutta totta kai tuollaiset tapahtumat vaikuttavat.

Ahlmannilla alkaa syksyllä Pieneläinhoitajan ammattitutkinto vai eläintenhoitajan ammattitutkinto. Aion hakea, se olisi unelmien täyttymys, monimuotokoulutusta aikuisille ja LÄHELLÄ. Ei tarvitsisi muuttaa toiselle puolelle Suomea tai mitään.

Koirahierojakurssi jatkuu ensi viikonloppuna ja pitäisi saada ne tehtävät tehtyä.
Hohhoijakkaa.

Päivän tuumailut ja niksipirkat

Toinen viikko uudella koulutushallilla Kangasalan asemalla on pyörähtänyt käyntiin ihan mukavasti. Meillä on keskiviikko-iltana oikein maximaalinen luento kun kolmen kurssin ihmiset oli yhdistetty kuuntelemaan yhtä luentoa, eivät ihan olisi mahtuneet edellisiin tiloihimme joten pelastus tuo halli. Allekirjoittaneen pitäisi vain opetella käyttämään muun muassa lämmityslaitetta ja sunnuntaina hallille saadut matot pitäisi saada teipattua jotenkin kiinni, etteivät lörpötä miten sattuu.

Päivän niksipirkkavinkki: Lue ilmoittautumis- ja peruutusehdot AINA ennen kuin ilmoittaudut mukaan mihinkään toimintaan, sillä et ikinä voi tietää muuttuuko mielesi ja silloin voi olla jo liian myöhäistä alkaa vatvomaan. Kuluttajansuojalaki on molemminpuolinen.

Viikonloppuna alkaa Kiva-Teamin koulutusohjaajakurssi jonne menemme Erjan kanssa eli Helsingin reissu on taas luvassa. Ensi viikon viikonloppuna on Canis- seminaarissa Kathy Sdao puhumassa muun muassa naksutinkoulutuksesta ja odotan itse asiassa näitä koirakoulutustapahtumia innolla. Rahanmenoa se tietää, mutta toivottavasti antaa paljon tietotaitoa josta on hyötyä firman kannalta. Minusta tuntuu tällä hetkellä muutenkin siltä, että ennemmin panostan koiratietouden lisäämiseen kuin jaksaisin innostua esimerkiksi avoimen yliopiston opinnoista, mitä ehkä pitäisi myöskin miettiä jossain kohtaa tämän real life –kehittymisen kannalta. Tosin mistäpä sitä ikinä tietää tuleeko koiruuksista se pääala ja –ammatti jossain kohtaa.

Mutta koiramaisempiin hännänheilutuksiin. Meillä on arkitottiskurssilla eräs kuuro koira joka on kyllä todella mielenkiintoinen työsarka. Tarkoitan siis positiivisessa merkityksessään eli oikeasti vaatii kouluttajalta ammattitaitoa soveltaa kaikki tehtävät kuurolle koiralle joka käyttää paljon erilaisia merkkejä ja muita signaaleita, koska sille ei voi opettaa vihjesanoja. Katsotaan miten tämä projekti edistyy ja seurataan sitä.

Emme ole vieläkään saanut videokameraa joka on ollut tilauksessa toista viikkoa eräästä verkkokaupasta. Siitä olisi paljon hyötyä koulutuskäytössä, koirien kuvaamisessa ja oman toiminnan peilaamisessa.

Meillä oli sakemannin pentu 8vk käymässä viime viikonloppuna. Luru ei ollut moksiskaan, mutta Mökö ei malttanut jättää pentua rauhaan ja päinvastoin. Mökö myös koitti hirveästi alistaa pentua astumalla sitä, mikä ei ollut järin siistiä katseltavaa paikoitellen ja piti pistää poika rauhoittumaan makkariin. En oikein tiedä mistä löytäisin meille sellaista mieleistä touhuamista josta olisi hyötyä koirillemme. Se vanha sanonta, "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" tuntuu jonain päivinä pitävän niin paikkansa, että hävettää.

Mököllä oli tässä taas oikein louskutuskausi kun jos olemme kolmistaan ulkona (2 koiraa ja minä) niin jos Mökö reagoi niin se tulee sydämen pohjasta ulvontalouskutusnaisäänellä, jota ei voi edes sanoin kuvailla. Jos se on yksin niin saan ohitukset toimimaan useimmiten tarpeeksi kaukaa ihan mallikkaasti. Luru pystyy ohittamaan pienellä pöhähtelyllä, mutta se laukaisee aina Mökössö naisefektin ja metakan. Lurun saa ohi vaikka se kommentoisikin hetken matkan välein, mutta tuo Mökö alkaa tanssimaan tasajalkaa ja louskutus jatkuu pitkän matkaa. En oikeasti ymmärrä miten mä saan tuon pois ja miksi se käyttäyty toisten koirien kanssa noin... Ymmärrys loppuu aina niissä kohtaa kun haluaisi vajota maan alle häpeästä. Ihmiset usein ajattelevat, että "miksi se ei sano tai tee koiralleen mitään kun se ei osaa käyttäytyä", mutta kun se vain useimmiten pahentaa asiaa. Yksilötreenit ja -lenkit siis kunniaan, asiat sujuu paremmin ja koiralla on korvatkin todennäköisemmin paikalla!

Koirat ovat olleet inasen levottomia tässä kaikenmoisen hulivilin ja vieraiden juoksemisen takia, mutta ei olla treenattu mitään mikä on hirveä sääli. Pitäisi niidenkin kanssa määrätietoisemmin treenata, mutta millä ajalla ja energialla. Varmasti pitää miettiä tuota ajankäyttö ja kurssiaikataulua tässä vielä eli miten kevät hahmottuu ja minkälaisille kursseille on missäkin vuoden vaiheessa tarvetta. Nyt tuntuu ainakin, että näin syksyä vasten pentukursseille on ryysis.

Menen kuuntelemaan Training Eran tapakasvatuskurssia 16.10. alkaen, saa nähdä mitä se pitää sisällään. Voin sitten raportoida ja kommentoida sitä kun olen asian tiimoilta fiksumpi. Toivoisin saavani sieltä jotain uutta itsellenikin, sillä uskoisin että ideologiamme ainakin kohtaavat tästä koiralähtöisestä ja kokonaisvaltaisesta toiminnasta. (Onpas muuten mielenkiintoinen terminologia pari, niitä voisi pohdiskella syvällisemminkin vaikka kuinka paljon…)

Ruuan vaikutus koiran käyttäytymiseen

Eilenillalla olin agilitykurssia vetämässä Ruutanassa. Oli mielenkiintoista seurata taas kerran koirien toimintaa, mutta ennen kaikkea kiinnitin huomiota yhteen seikkaan.

Erään asiakkaan lapinkoira (tmv.) käyttäytyi todella kummallisesti koko parin tunnin treenien ajan. Olen nähnyt koiran useita kertoja eri kursseillani, joten tietynlainen tuntuma koiran normaaliolotilasta ja käyttäytymisestä oli hyppysissäni. Koiralla oli järkyttävän paljon komenteluhaukkua, mitä sillä yleensä ei juuri ollenkaan ole ilmennyt ainakaan kurssitilanteissa.
No, kyselin siinä sitten koiran omistajalta onko heillä ollut jotain erityistä, mutta kuulemma ei. Ainoa muutos esimerkiksi viime viikkoon oli kuulemma se, että he olivat vaihtaneet koiran ruokaa ja koira oli syönyt viimeisen viikon (edellisten treenien jälkeen) energiapitoista koiran ruokaa. Syy tähän oli lähinnä yritys saada koiralle massaa, koska narttu on rodustaan ja karvastaan huolimatta hyvin sippoinen.
En todella ole ikinä ennen tullut ajatelleeksi, että ruuan vaihtamisella voi olla noin suuri vaikutus koiran käyttäytymisessä. Ymmärrän ruuan merkityksen esimerkiksi turkissa, ihossa, silmissä ja sen semmoisissa konkreettisissa ja fyysisissä asioissa, mutta tämä oli ihan uutta.

Toisaalta tämä oli oiva osoitus siitä, että ruualla ON merkitystä.

Jos koira saa energiapitoista ruokaa mutta ei tarvitse sitä, se alkaa käyttämään johonkin tämän ruuasta saatavan ylimääräisen energian. Tässä tapauksessa se ilmeni mm. komenteluna, haukkumisena, ympäripyörimisenä ja pienoisena levottomuutena sekä keskittymiskyvyn puutteena. Koira toki meni ihan nätisti agilityesteitä ja kun harjoittelimme saalisleikittämistä, MUTTA hetkeksikin kun toiminta hiljeni, alkoi koira haukkua. Parhaimmillaan se komensi kesken toiminnonkin eli kyse ei ollut pelkästään opitusta tavasta komentamalla saada huomiota, koska sitä koiralla ei juurikaan huomatakseni ole.

Tiistaina tapasin Joseran koiranruokaedustajan, koska meille on tulossa sitä ruokaa myyntiin. (Kannattaa katsoa lisätietoja www.dogwit.fi/josera.html) . Hän puhui juuri tuosta samaisesta ongelmasta, että energiapitoisten (high energy) ruokien kanssa kannattaa olla todella varovainen. Ensinnäkään koirien, jotka eivät ruokaa todellisuudessa tarvitse, maksa poksahtaa helposti koska se ei pysty sulattamaan ruuasta saatavaa energiamäärää. Energiapitoista ruokaa pitäisi syöttää vain sellaisille koirille, jotka todella sitä tarvitsevat eli treenaavat fyysisesti useita kertoja viikossa. Näitä voivat olla muun muassa kisaavat agility, toko ja suojelukoirat, joilla on kolme- viisi kertaa viikossa treenit ja kisoja sekä muuta fyysistä työtä vaativaa toimintaa jolloin ne kuluttavat enemmän myös energiaa.

Myös joillekin ulkokoirille energiatason nostaminen on tärkeää talven tullen, sillä pakkasella koira kuluttaa normaalia enemmän energiaa omaan selviytymiseensä ja lämmön tuottamiseen, mutta tätäkin tarvetta suosittelen harkitsemaan tarkasti. Ja se on sitten oma lukunsa myös se, että millä tavoin sitä energian saantia kasvatetaan. Onko se sitten enemmän luita ja muuta purtavaa, niin kuin hallimme vuokraemäntä kertoi antavansa koiralleen syksyisin, vai todella high energy ruoka.

Jo pelkästään ruokamerkeissä on isoja eroja laadun ja energiapitoisuuksien kanssa, joten kannattaa miettiä sopisiko ruokamerkin vaihtaminen high energy -ruuan sijasta?
Laatuun kannattaa panostaa eli vaikka esimerkiksi market ruuat ovat edullisempia kuin eläintarvikeliikkeistä saatavat, koira joutuu syömään niitä suhteellisesti enemmän saadakseen saman energiamäärän kuin mitä pienemmästä määrästä nk. kunnon ruokaa.

Ja kuka ken raakaravintoa harrastaa, siihen en kommenttoi koska itse en yksinkertaisesti jaksa laskea kaikkia pitoisuuksia ja tarvittavia ainesosia. Okei, syötän kuivaruokaa koirille, mutta väittäisinpä että jopa noin puolet ruokinnastamme tulee ihan kunnon lihatuotteista, rustot, luut, jauheliha, kalkkuna, kana, kala, riisi, makaroni, ruuan tähteet ja uskallan silti väittää koiriemme voivan hyvin, syövän monipuolisesti ja olevan terveitä.

Eli onko ruokailu sitten yliarvostettua vai ei, siihen en ota kantaa, mutta ehkei siitä nyt kannata kuitenkaan alkaa hössöttämään ihan turhaa.



Testasimme myös kosketuskepin käyttöä agilitytreeneissä, tässä tapauksessa renkaan harjoittelussa. Sannan sekarotuinen koikkelikoira (springerin näköinen) hetken estettä kierrettyään oivalsi mistä oli kyse on laitoin kosketuskepin tarpeeksi lähelle renkaan suuta. Olin selvästi pitänyt sitä aluksi liian kaikana, jolloin koira koki palkitsevammaksi kiertää esteen kuin hypätä renkaan läpi hakemaan kosketuksensa ja palkkionsa. Mutta loppu peleissä toimi aika näppärästi kun koira osasi hyvin kosketuskepin perusharjoituksen eli ymmärsi sen, että kosketuksesta keppiin seuraisi positiivinen asia = palkkio.
Pitää vain muistaa, että kosketuskeppiä ja -alustaa saa käyttää vain positiivisissa yhteyksissä joissa koira ei pelkää kyseistä kohdetta, asiaa tai tekemistä. Eli pelolla ei saa missään nimessä kouluttaa, se vain pahentaa asioita.
Samalla idealla voisi kokeillaa kosketusalustaa ja laittaa se esteessä haluttuun kohtaan. Esimerkiksi jos on nopea koira ja halutaan opettaa sille puomi, A-pukki, keinu tmv. niin että koira pysähtyy tai kulkee kosketuspinnan kautta eikä hyppää puolessa välissä pois, voidaan kosketusalustaa (-tai keppi) hyödyntää ns. pysäytysmerkkinä. Tästä tavasta on toki päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, koska eihän kukaan voi kovassa vauhdissa tai kisoissa tyrkkiä koiralle kaiken maailman apuvälineitä matkaan, siitä ei tule mitään. Mutta treenivaiheessa voisi harkita, en kokenut sitä yhtään hullummaksi.

Haiseva vastalause

Joku kuvittelee kasvattavansa riisipeltoa meidän keittiön, olohuoneen ja eteisen lattialle. Ei vain taida olla kovin ravinteikas kasvualusta noin jo valmiille riisille.
Joku on myös erehtynyt vessatiloista, sillä löysin haisevan vastalauseen lattialta heti kun astuin sisään. Mikä kärtsä, ihan oikeasti. Siis jo pelkästään oven raosta haistoin sen ja kuinka ollakaan, löysin saldon tuosta olkkarin lattialta ja komea olikin.

Mietityttää, että mahdankohan ottaa kumpaakaan tänään agilityyn, vaikuttavat jotenkin levottomilta ja joku syyhän tuohon keskeltä olohuonetta löytyvään kakkakasaankin on, eivät minun sisäsiistit koirat sitä hyvin vuoksi siihen törttäse. En vain nyt juuri keksi mitään, sillä olemme viettäneet suhteellisen rauhallista kotielämää tässä viimeiset päivät ja viikonkin.

Mutta tuosta ensimmäisestä syytän kissaa, toki pieni syy lienee itsessänikin että ylipäätään tyhmänä jätin riisipussin keittiön pöydälle odottamaan kaappiin menoa, sillä joskus ennen on lähtenyt makaroonipussi -parikin kertaa. Nyt oli kyllä tehokkaasti koko kilon riisipussi (voitte kuvitella minkälaista jälkeä) pitkin lattiaa tuon haisevan vastalauseen lisäksi, että tosi mukava tulla kotiin.

Meidän pitäisi tänään agilitykurssilla käydä hieman leikittämistäkin läpitte koiran motivoinnin ja palkitsemisen kannalta. Yksi ainakin ilmoitti ettei tule, saa nähdä miten saamme muiden kanssa homman onnistumaan. Mun piti demonstroida omalla koiralla (Lurulla) että mistä on kyse, mutta nyt vain mietityttää et miten on, kannattaako mun ottaa sitä. Voi hyvinkin olla, että se on ollut Luru joka on kakannut sisälle. Äsken kun tulin kotiin se käyttäytyi levottomasti ja ilveili ulosmenoon. No, parvekkeen ovi oli auki pihalle ja se kiersi sitä pihaa hädissään ja koitti päästä ulos aidasta ja portista (mitä ei yleensä tee, ovat tosi nätisti pihassa). No, tästä sitten tulin siihen tulokseen että käytin Lurun tuossa puskassa kunnolla ja mihinkäs muualle se tyttö juoksikaan kuin suoraan pöpelikköön kakalle. Sieltä sitten onnellisena mun luokseni niin kuin ei mitään olisikaan ja totteli hyvin ja kaikkea. Mökö sen sijaan kiljui täällä sisällä ja juoksi hädissään ympäri piha-aitausta kun kuului Mökön naisellinen vinkuna (se on oikein persoonallinen, ihan oma lukunsa). Oli se sitten rauhoittunut kun tultiin takaisin kun odotti nätisti oven takana, että kai tuo oli vain tuollainen ensireaktio äänenavaus "apua ne menee ja jättää mut tänne". Hieman kyllä arvelutti jättää takaovea auki, mutta kävin vain 50metrin päässä noin 3 minuuttia.

Asiasta viidenteen... Katselimme tuossa aamulla Mikan kanssa videokameraa edullisesti. Olisi kiva kuvata enemmänkin koiramateriaalia niin niitä voisi käyttää koulutuskäytössä.

Parempi yritys

Tällä kertaa minulla on mukavampaa kerrottavaa... Kotiuduimme Teiskosta tänään ja niinpä on Lurukin taas kotosalla. Yllättävän suopeasti Mökö on kodinhengettärenä naisensa vastaanottanut takaisin kotiin, mitä nyt joku oli kurssin aikana oksentanut keskelle olohuoneen lattiaa, mutta näille ei aina voi mitään.

Ulkoilin toissapäivänä Lurun kanssa tuolla maalla niin, että Luru oli vapaana minulla liki koko matkan. Se kulki kuin unelma, pääsääntöisesti vasemmalla puolellani, mutta toki välillä jäi haistelemaan puskaa. Luru ottaa hyvin kontaktia ja pysyttelee lähettyvillä, ihana käydä sen kanssa lenkillä. Yllättävintä tässä oli se, että eräässä pihassa oli belkkari haukkumassa, mutta Luru ei sännännyt sen luokse vaan kulki vieressäni kuin kysyen "saanko mamma mennä". Kaksi kertaa se meni eteeni kuin lähteäkseen, mutta eipä lähtenyt mihinkään kun otti hyvin kontaktia minuun ja pääsimme tilanteesta. Tosin jäin sitten juttelemaan kyseisen talon emännän kanssa ja koirat kohtasivat. Luru ei jälkijuoksuihinsa kaivannut ylipääräisiä pepunhaistelijoita, jotka ärähti kauemmas, mutta ihmiset olivat ihania.
Eilen menimme Lurun ja Lempin (äidin koira) samaisen lenkin, tosin koirat olivat vapaana vain murto-osan edellisestä. Luru pysytteli hyvin lähettyvillä, mutta Lempi. Se kyllä tuli luokse, mutta sen tämä etäisyys minusta oli huomattavasti pidempi. Lempi saattoi juosta 20-50 metrin päähän minusta ja vasta sitten katsoa odottavana tulenko perästä, kun Luru hyvin harvoin menee 10 metriä pidemmälle. Eli Lempin etäisyys oli pidempi kuin Lurun.

Kävin yksitellen kunkin koiran kanssa lenkit tuolloin toissapäivänä. Siiriltä (äidin toinen koira) puuttuu täysin kontakti ja koira seisoo nk. koulutustilanteissakin kuin puupökkelö reagoimatta mihinkään mitenkään. On hieman vauhko sohvaperuna. Jotenkin noita muita koiria on niin paljon helpompi lukea, mutta Siiri asettaa todelliset meedion kykyni koetukselle.
Olenkin alkanut suunnittelemaan vanhemmilleni todellista treeniohjelmaa, joka alkaa kontaktiharjoituksista, luoksetulosta ja peruskäskyistä kuten istumisesta ja maahan menosta.
Luulenpa, että Siirin ainaiset sattumukset ovat aiheuttaneet sille tälläisen kylmän reagoimattoman kauden. Sillä on jäänyt jalka oven väliin ja se oli liki koko viime kesän kipsattuna, sitä on purrut kaikki mahdolliset itikat ja oliot, sillä on milloin mitäkin korvatulehdusta sun muuta. Oikea huonon onnen koira. Sillä on vuoden aikana ollut pitkät juoksut ja vielä pidempi valeraskaus nyt jo toista kertaa jolloin raukan pienen hormonitoiminta heittää ihan häränpyllyä. Ihmekös siinä sitten, että tulee kaiken maailman sivukäyttäytymisiä tai toiminnan puutteita.
Mutta siis... Päästäkseni aiheeseen mitä mietin mahdolliseksi harjoituskeinoksi myös vanhempieni koirille eli välineellinen ehdollistuminen, naksutinkoulutus, sieppaaminen, millä nimellä sitä ikinä haluaakaan kutsua.

Meillä oli Mökön kanssa tänään taas VMA:ta eli opetussessio Peltsulla.
Treenimme olivat jääneet hävettävän vähäisiksi mikä johtui pääsääntöisesti siitä, että koira ja minä sijaitsimme eri paikoissa ja ennen kaikkea siitä, että koulutusvälineet olivat väärässä paikassa väärään aikaan. Oikein sattumusten summa taas. Nyt raijasin puodistamme myös miehelleni oman naksuttimen ja liitin omani nappulasäkkiin. Ostin myös uusia massapalloja joista voin ahkerana tyttönä askarrella kaiken maailman kosketuskeppejä. Jee!

Peltsulla oli todella paljon ylimääräisiä häiriötekijöitä normaalien lenkkeilijöiden sijaan, sillä koulun pihassa tehtiin jotain remppaa ja siinä pyöri useita huoltoihmisiä ja rekka. Alkuun Mökö ei tahtonut rauhoittua etenkin kun näki kouluttajan suursnautseripennun etäämpää. Yllättävästi koira sitten kuitenkin rauhoittui, vaikka se reagoi pari kertaa haukkumisella ohikulkijoihin, ja keskittyi tehtäviin. Harjoittelimme edelliskerran tavoin peruskosketusta kosketuskeppiin ja puhuimme häiriötekijöistä.
Kävimme myös läpi seurausharjoitusta kosketuskepin ja naksuttimen avulla, kuinka koiran saa pysymään lähettyvillä. Keskustelimme myös värierottelusta kosketuskepissä eli esimerkiksi mustan ja valkoisen kosketuskepin harjoittelusta, jossa koiraa palkittaisiin vain oikean kepinpään kosketuksesta.
Hyvä idea minkä tänään oivalsin ja opin oli se, että koiralle voi opettaa kosketuskepin (tai minkä toiminnon tahansa) vain niin, että se toimii ainoastaan sanasta. Eli esimerkiksi kosketuskeppiharjoituksessa kun koira jo osaa sen ja siihen on yhdistetty vihjesana, aletaan koiran kanssa harjoittelemaan hämyjä. Näytetään kosketuskeppiä koiralle sanomatta sanaakaan ja mikäli koira reagoi siihen, siltä evätään palkkio. Koiralle opetetaan siis, että palkkio tulee vain toivotunlaisesta toiminnosta eli tuolloin kun ihminen esimerkiksi käskee koiraa koskea keppiin "keppi" eikä suinkaan joka kerta kun koira näkee kyseisen koulutusvälineen.
Tämän idean voisin melkein laittaa raameihin, oli niin hyvä. Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksi kyseistä asiaa.

Tuo VMA:n kurssi on hieman kyllä epäjohdonmukainen ja pompsahtelee aiheesta toiseen, aika persoona kyseinen mies. Vaikka hän on kyllä sellainen, että kun hänen kanssaan pääsee keskustelemaan pariksikin tunniksi niin uutta tietoa ja ajattelemisenaihetta saa varmasti. Että kyllä hänestä sillä tavalla saa paljon irti nimenomaan tähän välineelliseen ehdollistumiseen, koiran oppimisprosessiin ja naksutinkoulutukseen liittyen.

Dominanssiongelma

http://www.youtube.com/watch?v=q85Tq3C6Bcc&feature=related

Miksi koirilla tuollaista tilannetta väitetään aina johtajuusongelmaksi, dominanssiksi tai muuten vain valtataisteluksi. Naurettavaa.

Suosittelen tutustumaan kirjallisuuteen, mm.
- Tuire Kaimio: Koirien Käyttäytyminen
- Barry Eaton: Dominanssi -totta vai tarua