Irronnut kulmuri ja muita satuja

Ansalta on irronnut alaalta vasemmalta kulmuri, joten puruvoima on 1/4 heikompi kuin aiemmin.

Olemme viikon koiravahteina ja hoitajina Teiskossa, maaseudun rauhaa ja hiljaisuutta.
Oltiin eilen mettässä lenkillä. Tien vieressä kulkiessa viiden koiran hihnat oli sekaisin paikka paikoin ja alku 100 metrin messun jälkeen kuljettiin nätisti. Mettässä koirat olivat kuin unelma, korvat olivat paikallaan ja namit kelpasivat taskun pohjalta! Joku kerta Siiri ja Ansa vaan ajautuivat liian lähekkäin toisiaan taskuni viereen ja tuli kärhämä. Nyt mulla on vasemmassa kädessä Siirin tatuoima viilto joka hieman aristaa. Siirillä on juoksut joten ottaa herneitä nenään Ansan pentuhönkötyksestä ja touhuilusta vielä normaalia enemmän. Kaikki on hyvin kun neideillä on välimatkaa, mutta jos joutuvat liian ahtaaseen tilaan kaksin niin sitten kähähtää.
Koirat onkin nyt sijoiteltu Teiskossa eri huoneisiin ja osiin päiväksi. On vaan vähän morkkis käydä töissä, tulee sikapitkä päivä vaikka kuinka tekisin lyhennettyä ja osan etänä...

Ansa ehti aamupissatuksen jälkeen jo tehdä kahdet ISOT ja HAISEVAT tortut keskelle lattiaa, en tajua missä välissä kun pääsi ulos heti herättyään ja ennen kun lähdettiin. Ansa neiti kävi tekemässä aamupissat takapihalla, tuli sisälle ja teki kakat, jossain kohdassa x vielä ilmeisesti toiset, löysemmät... Nice, kiva siivourakka Mikalla. Mutta, ensimmäinen aamulähtö siis Teiskosta töihin takana: koirat käytetty ulkona, kaikilla safka, ne on erillään, ite syötiin aamupala ja ehittiin bussiin joten ei paha. Operaatio ulosjuoksutus vaan edessä myös iltapäivällä, onneks sielä on iso pelto takana =)
Mutta haaveilen niin siitä ajasta asua maalla ja oma eläinhoitola tai keikkaluonteista hommaa, koulutusjuttuja. Voisin myös tehdä koirahierontaa parissa paikassa ja pyörittää omaa hoitolaa.
Koirahierojakurssi muuten alkaa ensi viikon viikonloppuna, jeee! Odotan sitä innolla, että pääsen tekeen hoitoja =) *haaveilija*

Kun nyt oikein pompin asioissa niin Ansa tapasi siskonsa Martan perjantaina hallilla. Oli muuten oikee jössikkä ja korvat sojotti tuhanteen ilmansuuntaan. En tiiä syökö Ansa liian vähän (musta kyllä tuntuu että se syö mitä vain ja koska vain ja kuinka paljon vain, joten joskus hieman pakko katsoa perään kun varastaa kaikkien muidenkin ruuat...) vai mitä kun tuntuu, että se oli ihan luikku verrattuna äijämäiseen Marttaan. Meidän Ansa oli kyllä hieman arempi, ettei oo selvästikään tottunut isompiin koiriin vaan noihin pikkusiin. Mistähän saatais Ansalle lisää rohkeutta leikkiä isompien koirien kanssa ja ylipäätään, että se tapaisi isompia koiria?
Ansa tahtoo haukkua nykyisin kumealla äänellä, lienee jotain epävarmuuttaan ja tää näkyy esim. niisä tilanteissa jos tulee koira vastaan tai eilen pimeällä iltalenkillä Teiskossa alkoi kumea haukku vain kuulumaan eikä kuitenkaan ollut meidän mielestämme mitään aihetta. Ilmoitti jostain, varoitti, en tiedä.

Haiseva vastalause

Joku kuvittelee kasvattavansa riisipeltoa meidän keittiön, olohuoneen ja eteisen lattialle. Ei vain taida olla kovin ravinteikas kasvualusta noin jo valmiille riisille.
Joku on myös erehtynyt vessatiloista, sillä löysin haisevan vastalauseen lattialta heti kun astuin sisään. Mikä kärtsä, ihan oikeasti. Siis jo pelkästään oven raosta haistoin sen ja kuinka ollakaan, löysin saldon tuosta olkkarin lattialta ja komea olikin.

Mietityttää, että mahdankohan ottaa kumpaakaan tänään agilityyn, vaikuttavat jotenkin levottomilta ja joku syyhän tuohon keskeltä olohuonetta löytyvään kakkakasaankin on, eivät minun sisäsiistit koirat sitä hyvin vuoksi siihen törttäse. En vain nyt juuri keksi mitään, sillä olemme viettäneet suhteellisen rauhallista kotielämää tässä viimeiset päivät ja viikonkin.

Mutta tuosta ensimmäisestä syytän kissaa, toki pieni syy lienee itsessänikin että ylipäätään tyhmänä jätin riisipussin keittiön pöydälle odottamaan kaappiin menoa, sillä joskus ennen on lähtenyt makaroonipussi -parikin kertaa. Nyt oli kyllä tehokkaasti koko kilon riisipussi (voitte kuvitella minkälaista jälkeä) pitkin lattiaa tuon haisevan vastalauseen lisäksi, että tosi mukava tulla kotiin.

Meidän pitäisi tänään agilitykurssilla käydä hieman leikittämistäkin läpitte koiran motivoinnin ja palkitsemisen kannalta. Yksi ainakin ilmoitti ettei tule, saa nähdä miten saamme muiden kanssa homman onnistumaan. Mun piti demonstroida omalla koiralla (Lurulla) että mistä on kyse, mutta nyt vain mietityttää et miten on, kannattaako mun ottaa sitä. Voi hyvinkin olla, että se on ollut Luru joka on kakannut sisälle. Äsken kun tulin kotiin se käyttäytyi levottomasti ja ilveili ulosmenoon. No, parvekkeen ovi oli auki pihalle ja se kiersi sitä pihaa hädissään ja koitti päästä ulos aidasta ja portista (mitä ei yleensä tee, ovat tosi nätisti pihassa). No, tästä sitten tulin siihen tulokseen että käytin Lurun tuossa puskassa kunnolla ja mihinkäs muualle se tyttö juoksikaan kuin suoraan pöpelikköön kakalle. Sieltä sitten onnellisena mun luokseni niin kuin ei mitään olisikaan ja totteli hyvin ja kaikkea. Mökö sen sijaan kiljui täällä sisällä ja juoksi hädissään ympäri piha-aitausta kun kuului Mökön naisellinen vinkuna (se on oikein persoonallinen, ihan oma lukunsa). Oli se sitten rauhoittunut kun tultiin takaisin kun odotti nätisti oven takana, että kai tuo oli vain tuollainen ensireaktio äänenavaus "apua ne menee ja jättää mut tänne". Hieman kyllä arvelutti jättää takaovea auki, mutta kävin vain 50metrin päässä noin 3 minuuttia.

Asiasta viidenteen... Katselimme tuossa aamulla Mikan kanssa videokameraa edullisesti. Olisi kiva kuvata enemmänkin koiramateriaalia niin niitä voisi käyttää koulutuskäytössä.