Irronnut kulmuri ja muita satuja

Ansalta on irronnut alaalta vasemmalta kulmuri, joten puruvoima on 1/4 heikompi kuin aiemmin.

Olemme viikon koiravahteina ja hoitajina Teiskossa, maaseudun rauhaa ja hiljaisuutta.
Oltiin eilen mettässä lenkillä. Tien vieressä kulkiessa viiden koiran hihnat oli sekaisin paikka paikoin ja alku 100 metrin messun jälkeen kuljettiin nätisti. Mettässä koirat olivat kuin unelma, korvat olivat paikallaan ja namit kelpasivat taskun pohjalta! Joku kerta Siiri ja Ansa vaan ajautuivat liian lähekkäin toisiaan taskuni viereen ja tuli kärhämä. Nyt mulla on vasemmassa kädessä Siirin tatuoima viilto joka hieman aristaa. Siirillä on juoksut joten ottaa herneitä nenään Ansan pentuhönkötyksestä ja touhuilusta vielä normaalia enemmän. Kaikki on hyvin kun neideillä on välimatkaa, mutta jos joutuvat liian ahtaaseen tilaan kaksin niin sitten kähähtää.
Koirat onkin nyt sijoiteltu Teiskossa eri huoneisiin ja osiin päiväksi. On vaan vähän morkkis käydä töissä, tulee sikapitkä päivä vaikka kuinka tekisin lyhennettyä ja osan etänä...

Ansa ehti aamupissatuksen jälkeen jo tehdä kahdet ISOT ja HAISEVAT tortut keskelle lattiaa, en tajua missä välissä kun pääsi ulos heti herättyään ja ennen kun lähdettiin. Ansa neiti kävi tekemässä aamupissat takapihalla, tuli sisälle ja teki kakat, jossain kohdassa x vielä ilmeisesti toiset, löysemmät... Nice, kiva siivourakka Mikalla. Mutta, ensimmäinen aamulähtö siis Teiskosta töihin takana: koirat käytetty ulkona, kaikilla safka, ne on erillään, ite syötiin aamupala ja ehittiin bussiin joten ei paha. Operaatio ulosjuoksutus vaan edessä myös iltapäivällä, onneks sielä on iso pelto takana =)
Mutta haaveilen niin siitä ajasta asua maalla ja oma eläinhoitola tai keikkaluonteista hommaa, koulutusjuttuja. Voisin myös tehdä koirahierontaa parissa paikassa ja pyörittää omaa hoitolaa.
Koirahierojakurssi muuten alkaa ensi viikon viikonloppuna, jeee! Odotan sitä innolla, että pääsen tekeen hoitoja =) *haaveilija*

Kun nyt oikein pompin asioissa niin Ansa tapasi siskonsa Martan perjantaina hallilla. Oli muuten oikee jössikkä ja korvat sojotti tuhanteen ilmansuuntaan. En tiiä syökö Ansa liian vähän (musta kyllä tuntuu että se syö mitä vain ja koska vain ja kuinka paljon vain, joten joskus hieman pakko katsoa perään kun varastaa kaikkien muidenkin ruuat...) vai mitä kun tuntuu, että se oli ihan luikku verrattuna äijämäiseen Marttaan. Meidän Ansa oli kyllä hieman arempi, ettei oo selvästikään tottunut isompiin koiriin vaan noihin pikkusiin. Mistähän saatais Ansalle lisää rohkeutta leikkiä isompien koirien kanssa ja ylipäätään, että se tapaisi isompia koiria?
Ansa tahtoo haukkua nykyisin kumealla äänellä, lienee jotain epävarmuuttaan ja tää näkyy esim. niisä tilanteissa jos tulee koira vastaan tai eilen pimeällä iltalenkillä Teiskossa alkoi kumea haukku vain kuulumaan eikä kuitenkaan ollut meidän mielestämme mitään aihetta. Ilmoitti jostain, varoitti, en tiedä.