Viime kerrasta onkin jo aikaa. Kevät on tuonut mukanaan monia muutoksia elämäntilanteeseemme perheenä, joista teillä ei ole vielä tietoakaan. Muutimme maalle "kommuunielämää" viettämään tilapäisesti myytyämme oman asuntomme. No, tämä talo on siis meidän ja ylimääräiset asukit muuttavat omaan kotiinsa naapuriin rakennusprojektin valmistuttua kesän lopussa. Tällä hetkellä samoissa nurkissa siis pyörii 4 kääpiösnautseria ja suursnautseri sekä neljä aikuista ihmistä ja tietenkin perheen uusin tulokas, kolme viikkoinen pikku prinsessa.
Koirien kanssa on menty paljon eteenpäin, etenkin Ansalle maalle muutto rauhaan on tehnyt hyvää. Pikkukoirilla nyt on pikkasen ärsyttävää huomiohaukkumista, eritoten Lurulla (paha tapa)ja Mököllä on erityisesti tuossa omalla pihatiellä "räykkämeukkakissajahtaus" -kohtauksia usein. Muuten menee hyvin. Jaakko on ottanut pikkukoiria välillä kaupunkiin hoitoon ns. harjoituskappaleeksi, haaveilee kun ottavansa oman koiran syksyllä. Hoitojaksot on sitten mukavasti helpottaneet täällä tilannetta, kun on ollut vähemmän ulkoilutettavia. =)
Pienet ovat ihmetelleet uutta prinsessaa, Luru vähän vähemmän välittää, Mökö hyppää useammin sohvalle viereen ja tulee nätisti haistelemaan ja katselemaan pikkuprinsessaa.
Ansakin on ottanu lungisti. Välillä Ansa tulee huolestuneena katsomaan kun pikku neiti vikisee jotain, mutta muuten se on tyytynyt haistelemaan tai katselemaan kauempaa.
Nyt sitten tässä vietellään äitiyslomaa, ulkoilutetaan koiria ja sen semmoista kotihommia. Koirien kanssa on oltu tänä keväänä huomattavasti normaalia enemmän. Tässä elämää jatkellaan ja puuhastellaan...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkoilu. Näytä kaikki tekstit
torstai 10. kesäkuuta 2010
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Ansa hammasstoryt osa 500
Oltiin eilen Ansan kanssa hammaslääkärireissulla pari tuntia ja pitkälliset ketkuttelun jälkeen ylimääräiset hampaat saatiin irti.
Tuli vain surullinen olo, että pitää kiusata toista tälläisellä. Tämäkin on näitä ihmisen ahneudesta tulleita vaivoja, että koiran hampaat ei lähde enää omin avuin vaan ne pitää leikata irti. Näin on tehty melkein kaikilla Ansan sisaruksilla.
Oltiin aamulla mettässä lenkillä ja nyt iltalenkillä tuola Lahdentien toisella puolella. Meillä oli iltalenkillä vaan Ansa mukana, pienet käytettiin erikseen muualla ulkona, mutta Ansa tykkäsi olla vapaana, nautti suunnattomasti kuin pieni gaselli hyppiessään pellonreunoilla. Sitten se kuskasi noin 80% ajasta milloin mitäkin keppiaarretta suussaan, että ei ole tietokaaan siitä että suu olisi kipeä. Ei tarvinnut antaa antibioottiakaan, tyttö vain eilen jotenkin unohti koko suukivun mikä sillä oli hetkellisesti kun tultiin kotiin. Oli surkeana kun toin sen kotiin kuudelta, lähdin puoli seiska käveleen Prismalle ja Mika jäi kotiin. Tulin leffasta joskus kymmenen jälkeen ja Ansa oli elämänsä kunnossa. Että se siitä leikkauksesta ja hammassärystä. =) Noilla koirilla on niin hauska tää lyhyt muisti =)
Mulla oli vielä paljon koiramaisia asioita mitä piti kertomani, mutten kyllä muista. Ansa jatkaa kumahtelevaa haukuntaansa aina aika ajoin ja olen päättänyt ostaa tuohon eteiseen kiinteän aidan koska en jaksa sitä, että Luru työntää kuononsa aidanraosta ja työntää sillä tavoin aidan auki ja luikahtaa eteiseen. Ei siinä muuten mitään, mutta kenkiä sun muuta löytyy sitten milloin mistäkin. Ansa ei niitä onneksi kuin kuskaa, toisin kuin Mökö teki aikanaan, tuhosi likitulkoon kaikki irtoavan kengistä Mikan koulukirjoihin.
Tuli vain surullinen olo, että pitää kiusata toista tälläisellä. Tämäkin on näitä ihmisen ahneudesta tulleita vaivoja, että koiran hampaat ei lähde enää omin avuin vaan ne pitää leikata irti. Näin on tehty melkein kaikilla Ansan sisaruksilla.
Oltiin aamulla mettässä lenkillä ja nyt iltalenkillä tuola Lahdentien toisella puolella. Meillä oli iltalenkillä vaan Ansa mukana, pienet käytettiin erikseen muualla ulkona, mutta Ansa tykkäsi olla vapaana, nautti suunnattomasti kuin pieni gaselli hyppiessään pellonreunoilla. Sitten se kuskasi noin 80% ajasta milloin mitäkin keppiaarretta suussaan, että ei ole tietokaaan siitä että suu olisi kipeä. Ei tarvinnut antaa antibioottiakaan, tyttö vain eilen jotenkin unohti koko suukivun mikä sillä oli hetkellisesti kun tultiin kotiin. Oli surkeana kun toin sen kotiin kuudelta, lähdin puoli seiska käveleen Prismalle ja Mika jäi kotiin. Tulin leffasta joskus kymmenen jälkeen ja Ansa oli elämänsä kunnossa. Että se siitä leikkauksesta ja hammassärystä. =) Noilla koirilla on niin hauska tää lyhyt muisti =)
Mulla oli vielä paljon koiramaisia asioita mitä piti kertomani, mutten kyllä muista. Ansa jatkaa kumahtelevaa haukuntaansa aina aika ajoin ja olen päättänyt ostaa tuohon eteiseen kiinteän aidan koska en jaksa sitä, että Luru työntää kuononsa aidanraosta ja työntää sillä tavoin aidan auki ja luikahtaa eteiseen. Ei siinä muuten mitään, mutta kenkiä sun muuta löytyy sitten milloin mistäkin. Ansa ei niitä onneksi kuin kuskaa, toisin kuin Mökö teki aikanaan, tuhosi likitulkoon kaikki irtoavan kengistä Mikan koulukirjoihin.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
Irronnut kulmuri ja muita satuja
Ansalta on irronnut alaalta vasemmalta kulmuri, joten puruvoima on 1/4 heikompi kuin aiemmin.
Olemme viikon koiravahteina ja hoitajina Teiskossa, maaseudun rauhaa ja hiljaisuutta.
Oltiin eilen mettässä lenkillä. Tien vieressä kulkiessa viiden koiran hihnat oli sekaisin paikka paikoin ja alku 100 metrin messun jälkeen kuljettiin nätisti. Mettässä koirat olivat kuin unelma, korvat olivat paikallaan ja namit kelpasivat taskun pohjalta! Joku kerta Siiri ja Ansa vaan ajautuivat liian lähekkäin toisiaan taskuni viereen ja tuli kärhämä. Nyt mulla on vasemmassa kädessä Siirin tatuoima viilto joka hieman aristaa. Siirillä on juoksut joten ottaa herneitä nenään Ansan pentuhönkötyksestä ja touhuilusta vielä normaalia enemmän. Kaikki on hyvin kun neideillä on välimatkaa, mutta jos joutuvat liian ahtaaseen tilaan kaksin niin sitten kähähtää.
Koirat onkin nyt sijoiteltu Teiskossa eri huoneisiin ja osiin päiväksi. On vaan vähän morkkis käydä töissä, tulee sikapitkä päivä vaikka kuinka tekisin lyhennettyä ja osan etänä...
Ansa ehti aamupissatuksen jälkeen jo tehdä kahdet ISOT ja HAISEVAT tortut keskelle lattiaa, en tajua missä välissä kun pääsi ulos heti herättyään ja ennen kun lähdettiin. Ansa neiti kävi tekemässä aamupissat takapihalla, tuli sisälle ja teki kakat, jossain kohdassa x vielä ilmeisesti toiset, löysemmät... Nice, kiva siivourakka Mikalla. Mutta, ensimmäinen aamulähtö siis Teiskosta töihin takana: koirat käytetty ulkona, kaikilla safka, ne on erillään, ite syötiin aamupala ja ehittiin bussiin joten ei paha. Operaatio ulosjuoksutus vaan edessä myös iltapäivällä, onneks sielä on iso pelto takana =)
Mutta haaveilen niin siitä ajasta asua maalla ja oma eläinhoitola tai keikkaluonteista hommaa, koulutusjuttuja. Voisin myös tehdä koirahierontaa parissa paikassa ja pyörittää omaa hoitolaa.
Koirahierojakurssi muuten alkaa ensi viikon viikonloppuna, jeee! Odotan sitä innolla, että pääsen tekeen hoitoja =) *haaveilija*
Kun nyt oikein pompin asioissa niin Ansa tapasi siskonsa Martan perjantaina hallilla. Oli muuten oikee jössikkä ja korvat sojotti tuhanteen ilmansuuntaan. En tiiä syökö Ansa liian vähän (musta kyllä tuntuu että se syö mitä vain ja koska vain ja kuinka paljon vain, joten joskus hieman pakko katsoa perään kun varastaa kaikkien muidenkin ruuat...) vai mitä kun tuntuu, että se oli ihan luikku verrattuna äijämäiseen Marttaan. Meidän Ansa oli kyllä hieman arempi, ettei oo selvästikään tottunut isompiin koiriin vaan noihin pikkusiin. Mistähän saatais Ansalle lisää rohkeutta leikkiä isompien koirien kanssa ja ylipäätään, että se tapaisi isompia koiria?
Ansa tahtoo haukkua nykyisin kumealla äänellä, lienee jotain epävarmuuttaan ja tää näkyy esim. niisä tilanteissa jos tulee koira vastaan tai eilen pimeällä iltalenkillä Teiskossa alkoi kumea haukku vain kuulumaan eikä kuitenkaan ollut meidän mielestämme mitään aihetta. Ilmoitti jostain, varoitti, en tiedä.
Olemme viikon koiravahteina ja hoitajina Teiskossa, maaseudun rauhaa ja hiljaisuutta.
Oltiin eilen mettässä lenkillä. Tien vieressä kulkiessa viiden koiran hihnat oli sekaisin paikka paikoin ja alku 100 metrin messun jälkeen kuljettiin nätisti. Mettässä koirat olivat kuin unelma, korvat olivat paikallaan ja namit kelpasivat taskun pohjalta! Joku kerta Siiri ja Ansa vaan ajautuivat liian lähekkäin toisiaan taskuni viereen ja tuli kärhämä. Nyt mulla on vasemmassa kädessä Siirin tatuoima viilto joka hieman aristaa. Siirillä on juoksut joten ottaa herneitä nenään Ansan pentuhönkötyksestä ja touhuilusta vielä normaalia enemmän. Kaikki on hyvin kun neideillä on välimatkaa, mutta jos joutuvat liian ahtaaseen tilaan kaksin niin sitten kähähtää.
Koirat onkin nyt sijoiteltu Teiskossa eri huoneisiin ja osiin päiväksi. On vaan vähän morkkis käydä töissä, tulee sikapitkä päivä vaikka kuinka tekisin lyhennettyä ja osan etänä...
Ansa ehti aamupissatuksen jälkeen jo tehdä kahdet ISOT ja HAISEVAT tortut keskelle lattiaa, en tajua missä välissä kun pääsi ulos heti herättyään ja ennen kun lähdettiin. Ansa neiti kävi tekemässä aamupissat takapihalla, tuli sisälle ja teki kakat, jossain kohdassa x vielä ilmeisesti toiset, löysemmät... Nice, kiva siivourakka Mikalla. Mutta, ensimmäinen aamulähtö siis Teiskosta töihin takana: koirat käytetty ulkona, kaikilla safka, ne on erillään, ite syötiin aamupala ja ehittiin bussiin joten ei paha. Operaatio ulosjuoksutus vaan edessä myös iltapäivällä, onneks sielä on iso pelto takana =)
Mutta haaveilen niin siitä ajasta asua maalla ja oma eläinhoitola tai keikkaluonteista hommaa, koulutusjuttuja. Voisin myös tehdä koirahierontaa parissa paikassa ja pyörittää omaa hoitolaa.
Koirahierojakurssi muuten alkaa ensi viikon viikonloppuna, jeee! Odotan sitä innolla, että pääsen tekeen hoitoja =) *haaveilija*
Kun nyt oikein pompin asioissa niin Ansa tapasi siskonsa Martan perjantaina hallilla. Oli muuten oikee jössikkä ja korvat sojotti tuhanteen ilmansuuntaan. En tiiä syökö Ansa liian vähän (musta kyllä tuntuu että se syö mitä vain ja koska vain ja kuinka paljon vain, joten joskus hieman pakko katsoa perään kun varastaa kaikkien muidenkin ruuat...) vai mitä kun tuntuu, että se oli ihan luikku verrattuna äijämäiseen Marttaan. Meidän Ansa oli kyllä hieman arempi, ettei oo selvästikään tottunut isompiin koiriin vaan noihin pikkusiin. Mistähän saatais Ansalle lisää rohkeutta leikkiä isompien koirien kanssa ja ylipäätään, että se tapaisi isompia koiria?
Ansa tahtoo haukkua nykyisin kumealla äänellä, lienee jotain epävarmuuttaan ja tää näkyy esim. niisä tilanteissa jos tulee koira vastaan tai eilen pimeällä iltalenkillä Teiskossa alkoi kumea haukku vain kuulumaan eikä kuitenkaan ollut meidän mielestämme mitään aihetta. Ilmoitti jostain, varoitti, en tiedä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
