Päivän tuumailut ja niksipirkat

Toinen viikko uudella koulutushallilla Kangasalan asemalla on pyörähtänyt käyntiin ihan mukavasti. Meillä on keskiviikko-iltana oikein maximaalinen luento kun kolmen kurssin ihmiset oli yhdistetty kuuntelemaan yhtä luentoa, eivät ihan olisi mahtuneet edellisiin tiloihimme joten pelastus tuo halli. Allekirjoittaneen pitäisi vain opetella käyttämään muun muassa lämmityslaitetta ja sunnuntaina hallille saadut matot pitäisi saada teipattua jotenkin kiinni, etteivät lörpötä miten sattuu.

Päivän niksipirkkavinkki: Lue ilmoittautumis- ja peruutusehdot AINA ennen kuin ilmoittaudut mukaan mihinkään toimintaan, sillä et ikinä voi tietää muuttuuko mielesi ja silloin voi olla jo liian myöhäistä alkaa vatvomaan. Kuluttajansuojalaki on molemminpuolinen.

Viikonloppuna alkaa Kiva-Teamin koulutusohjaajakurssi jonne menemme Erjan kanssa eli Helsingin reissu on taas luvassa. Ensi viikon viikonloppuna on Canis- seminaarissa Kathy Sdao puhumassa muun muassa naksutinkoulutuksesta ja odotan itse asiassa näitä koirakoulutustapahtumia innolla. Rahanmenoa se tietää, mutta toivottavasti antaa paljon tietotaitoa josta on hyötyä firman kannalta. Minusta tuntuu tällä hetkellä muutenkin siltä, että ennemmin panostan koiratietouden lisäämiseen kuin jaksaisin innostua esimerkiksi avoimen yliopiston opinnoista, mitä ehkä pitäisi myöskin miettiä jossain kohtaa tämän real life –kehittymisen kannalta. Tosin mistäpä sitä ikinä tietää tuleeko koiruuksista se pääala ja –ammatti jossain kohtaa.

Mutta koiramaisempiin hännänheilutuksiin. Meillä on arkitottiskurssilla eräs kuuro koira joka on kyllä todella mielenkiintoinen työsarka. Tarkoitan siis positiivisessa merkityksessään eli oikeasti vaatii kouluttajalta ammattitaitoa soveltaa kaikki tehtävät kuurolle koiralle joka käyttää paljon erilaisia merkkejä ja muita signaaleita, koska sille ei voi opettaa vihjesanoja. Katsotaan miten tämä projekti edistyy ja seurataan sitä.

Emme ole vieläkään saanut videokameraa joka on ollut tilauksessa toista viikkoa eräästä verkkokaupasta. Siitä olisi paljon hyötyä koulutuskäytössä, koirien kuvaamisessa ja oman toiminnan peilaamisessa.

Meillä oli sakemannin pentu 8vk käymässä viime viikonloppuna. Luru ei ollut moksiskaan, mutta Mökö ei malttanut jättää pentua rauhaan ja päinvastoin. Mökö myös koitti hirveästi alistaa pentua astumalla sitä, mikä ei ollut järin siistiä katseltavaa paikoitellen ja piti pistää poika rauhoittumaan makkariin. En oikein tiedä mistä löytäisin meille sellaista mieleistä touhuamista josta olisi hyötyä koirillemme. Se vanha sanonta, "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" tuntuu jonain päivinä pitävän niin paikkansa, että hävettää.

Mököllä oli tässä taas oikein louskutuskausi kun jos olemme kolmistaan ulkona (2 koiraa ja minä) niin jos Mökö reagoi niin se tulee sydämen pohjasta ulvontalouskutusnaisäänellä, jota ei voi edes sanoin kuvailla. Jos se on yksin niin saan ohitukset toimimaan useimmiten tarpeeksi kaukaa ihan mallikkaasti. Luru pystyy ohittamaan pienellä pöhähtelyllä, mutta se laukaisee aina Mökössö naisefektin ja metakan. Lurun saa ohi vaikka se kommentoisikin hetken matkan välein, mutta tuo Mökö alkaa tanssimaan tasajalkaa ja louskutus jatkuu pitkän matkaa. En oikeasti ymmärrä miten mä saan tuon pois ja miksi se käyttäyty toisten koirien kanssa noin... Ymmärrys loppuu aina niissä kohtaa kun haluaisi vajota maan alle häpeästä. Ihmiset usein ajattelevat, että "miksi se ei sano tai tee koiralleen mitään kun se ei osaa käyttäytyä", mutta kun se vain useimmiten pahentaa asiaa. Yksilötreenit ja -lenkit siis kunniaan, asiat sujuu paremmin ja koiralla on korvatkin todennäköisemmin paikalla!

Koirat ovat olleet inasen levottomia tässä kaikenmoisen hulivilin ja vieraiden juoksemisen takia, mutta ei olla treenattu mitään mikä on hirveä sääli. Pitäisi niidenkin kanssa määrätietoisemmin treenata, mutta millä ajalla ja energialla. Varmasti pitää miettiä tuota ajankäyttö ja kurssiaikataulua tässä vielä eli miten kevät hahmottuu ja minkälaisille kursseille on missäkin vuoden vaiheessa tarvetta. Nyt tuntuu ainakin, että näin syksyä vasten pentukursseille on ryysis.

Menen kuuntelemaan Training Eran tapakasvatuskurssia 16.10. alkaen, saa nähdä mitä se pitää sisällään. Voin sitten raportoida ja kommentoida sitä kun olen asian tiimoilta fiksumpi. Toivoisin saavani sieltä jotain uutta itsellenikin, sillä uskoisin että ideologiamme ainakin kohtaavat tästä koiralähtöisestä ja kokonaisvaltaisesta toiminnasta. (Onpas muuten mielenkiintoinen terminologia pari, niitä voisi pohdiskella syvällisemminkin vaikka kuinka paljon…)

Tänään oli toinen kurssikerta Dogwitin arkitottelevaisuuden alkeita Kangasalla. Siellä menikin sitten autuaallisesti koko ilta kun jo itse kurssi venyi ja jäin keskustelemaan erään asiakkaan kanssa vielä sen jälkeen.
Meillä on tällä hetkellä ongelma koulutustilojen suhteen ja etsimme kipeästi uusia, mutta saa nähdä miten käy...Jännitin tänäänkin, että tuleeko katosta kuinka paljon vettä läpi. Saimme kuitenkin kurssin pidettyä mukavasti, eikä pimeyskään vallannut meitä.

Kurssi sujui muuten mukavasti, mutta aloin itse miettimään tuota odotus -harjoitusta /vihjesanaa/käskyä. Käytän sitä luontevasti kotioloissa kertomaan koiralle, että sen tehtävä on odottaa hetken aikaa esim. oven ulkopuolella kun vien roskat tai olen töissä. Tämä siis eroaa paikallaan olosta siten, että koira vain jää kyseiseen tilaan eikä sen tarvitse odottaa paikallaan tiettyä aikaa. Myönnän etten osannut avata tarkoitusperiäni kurssilaisille läheskään niin hyvin kuin minun ammatti-ihmisenä ja etenkin kouluttajana olisi pitänyt joten sivuutimme aihealueen hieman huolimattomasti. Pitänee palata tähän ensi kerralla...

Lurulla alkoi juoksut ja hän matkasi veljeni mukana eilenyöllä vanhemmilleni hoitoon. Mökö oli hieman sekavana eilen, joten jotain oli uumoiltavissa. Näitä juoksuja on odotettu parisen kuukautta, tiedä sitten mitä neiti pihtasi ja pihtasi, vaikka oireita (kuten kärtsänneisyyttä) oli havaittavissa jo pidemmän aikaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoo osuuskauppaväkikin...

Mökön kanssa iltalenkki sujui äsken vesisateessa itseasiassa oikein mukavasti. Poika kulkee nätisti yksinään ja ottaa todella hyvin kontaktia ja reagoi merkkiääneen. Ainoa pikkuinen moka kävi kun lähdimme tästä piha-alueelta isompia vesiä kohtaan, ohitimme hienolla kontaktikävelyllä alhaalta tunnelista tulevan koiran, mutta kun koira oli päässyt kohdallemme taaksemme ja Mökö huomasi sen niin tuolloinhan piti kommentoida ja pomppia koiraa kohti. Ripeästi ja minun hiljaisuuden saattelemana poistuimme paikalta ja muutaman nykäisyn jälkeen Mökö rauhoittui kulkemaan nätisti vierelläni ja otti ahkerasti kontaktia. Harjoittelimme lenkin aikana muun muassa istumista, tien ylitystä ja vetämättä hihnassa kulkemista. Ihmeen hienosti Mökö jaksoi keskittyä vaikka olisin voinut kuvitella, että viikonlopun koulutusrupeama ja muut stressitekijät olisivat haitanneet pojan jaksamista. Koira on kuitenkin saanut köllötellä tämän päivän kotona rauhassa, mitä nyt hieman kierroksille veti kotiin tulostani.

Tuo kotiin tulo on kyllä yhdenlainen show. Vaikka kuinka kääntäisin selkäni koirille ja odottaisin niiden rauhottumista käy Mökö ylikierroksilla ja koittaa epätoivoisesti saada jotain suuhunsa rauhoittaakseen itseään. Muutaman kerran olenkin antanut sille vaikka jonkun hanskan käteen ihan vain sen takia että rauhoittuisi.
Sen sijaan ongelma josta emme ole päässeet eroon on tuo räksyttäminen kun tulemme kotiin. Erityisesti Luru kommentoi ahkerasti (nimenoman räkytämisellä) kotiin tulemiseemme eikä tahdo lopettaa vaikka tulisimmekin jo sisälle. Tähän emme ole löytäneet vielä ratkaisua eli miten voisimme vaikuttaa ulkoa käsin sisällä räkyttävään koiraan ilman että vahvistamme ei toivottua käyttäytymistä eli haukkumista. Koirilla on kuitenkin sisällä erilaisia aktivointi- ja virikkeistämistuotteita sen ajan kun olemme poissa kotoa ja uskonkin että tuon ajan ne ovat rauhallisemmin. Miten siis pääsemme sisälle ilman armotonta naapureita häiritsevää meteliä ja omien korviemme hajoamista? Olemme yrittäneet sitäkin, että odotamme oven ulkopuolella kunnes meteli loppuu, mutta erityisesti viime aikoina se ei ole loppunut ennen kuin noin viiden minuutin päästä siitä kun olemme astuneet sisälle.