Tänään oli toinen kurssikerta Dogwitin arkitottelevaisuuden alkeita Kangasalla. Siellä menikin sitten autuaallisesti koko ilta kun jo itse kurssi venyi ja jäin keskustelemaan erään asiakkaan kanssa vielä sen jälkeen.
Meillä on tällä hetkellä ongelma koulutustilojen suhteen ja etsimme kipeästi uusia, mutta saa nähdä miten käy...Jännitin tänäänkin, että tuleeko katosta kuinka paljon vettä läpi. Saimme kuitenkin kurssin pidettyä mukavasti, eikä pimeyskään vallannut meitä.

Kurssi sujui muuten mukavasti, mutta aloin itse miettimään tuota odotus -harjoitusta /vihjesanaa/käskyä. Käytän sitä luontevasti kotioloissa kertomaan koiralle, että sen tehtävä on odottaa hetken aikaa esim. oven ulkopuolella kun vien roskat tai olen töissä. Tämä siis eroaa paikallaan olosta siten, että koira vain jää kyseiseen tilaan eikä sen tarvitse odottaa paikallaan tiettyä aikaa. Myönnän etten osannut avata tarkoitusperiäni kurssilaisille läheskään niin hyvin kuin minun ammatti-ihmisenä ja etenkin kouluttajana olisi pitänyt joten sivuutimme aihealueen hieman huolimattomasti. Pitänee palata tähän ensi kerralla...

Lurulla alkoi juoksut ja hän matkasi veljeni mukana eilenyöllä vanhemmilleni hoitoon. Mökö oli hieman sekavana eilen, joten jotain oli uumoiltavissa. Näitä juoksuja on odotettu parisen kuukautta, tiedä sitten mitä neiti pihtasi ja pihtasi, vaikka oireita (kuten kärtsänneisyyttä) oli havaittavissa jo pidemmän aikaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoo osuuskauppaväkikin...

Mökön kanssa iltalenkki sujui äsken vesisateessa itseasiassa oikein mukavasti. Poika kulkee nätisti yksinään ja ottaa todella hyvin kontaktia ja reagoi merkkiääneen. Ainoa pikkuinen moka kävi kun lähdimme tästä piha-alueelta isompia vesiä kohtaan, ohitimme hienolla kontaktikävelyllä alhaalta tunnelista tulevan koiran, mutta kun koira oli päässyt kohdallemme taaksemme ja Mökö huomasi sen niin tuolloinhan piti kommentoida ja pomppia koiraa kohti. Ripeästi ja minun hiljaisuuden saattelemana poistuimme paikalta ja muutaman nykäisyn jälkeen Mökö rauhoittui kulkemaan nätisti vierelläni ja otti ahkerasti kontaktia. Harjoittelimme lenkin aikana muun muassa istumista, tien ylitystä ja vetämättä hihnassa kulkemista. Ihmeen hienosti Mökö jaksoi keskittyä vaikka olisin voinut kuvitella, että viikonlopun koulutusrupeama ja muut stressitekijät olisivat haitanneet pojan jaksamista. Koira on kuitenkin saanut köllötellä tämän päivän kotona rauhassa, mitä nyt hieman kierroksille veti kotiin tulostani.

Tuo kotiin tulo on kyllä yhdenlainen show. Vaikka kuinka kääntäisin selkäni koirille ja odottaisin niiden rauhottumista käy Mökö ylikierroksilla ja koittaa epätoivoisesti saada jotain suuhunsa rauhoittaakseen itseään. Muutaman kerran olenkin antanut sille vaikka jonkun hanskan käteen ihan vain sen takia että rauhoittuisi.
Sen sijaan ongelma josta emme ole päässeet eroon on tuo räksyttäminen kun tulemme kotiin. Erityisesti Luru kommentoi ahkerasti (nimenoman räkytämisellä) kotiin tulemiseemme eikä tahdo lopettaa vaikka tulisimmekin jo sisälle. Tähän emme ole löytäneet vielä ratkaisua eli miten voisimme vaikuttaa ulkoa käsin sisällä räkyttävään koiraan ilman että vahvistamme ei toivottua käyttäytymistä eli haukkumista. Koirilla on kuitenkin sisällä erilaisia aktivointi- ja virikkeistämistuotteita sen ajan kun olemme poissa kotoa ja uskonkin että tuon ajan ne ovat rauhallisemmin. Miten siis pääsemme sisälle ilman armotonta naapureita häiritsevää meteliä ja omien korviemme hajoamista? Olemme yrittäneet sitäkin, että odotamme oven ulkopuolella kunnes meteli loppuu, mutta erityisesti viime aikoina se ei ole loppunut ennen kuin noin viiden minuutin päästä siitä kun olemme astuneet sisälle.