Nätsti hihnassa ja kosketuskepin arvoitus

Nätisti hihnassa harjoitus iltalenkillä (koira yksin kotona ennen n.8h)

Lähdimme pihasta kohti korttelikierrostamme. Pihatiellämme oli joku ihmeen ruuhka-aika kello kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä, sillä joku taloja katsomaan tullut pyöräilijä seilasi tiellä edes takaisin, naapurin kaksi mummoa tuli kauppakassien ja rollaattorin kanssa sekä naapurin hölkkäsetä tuli vielä kauppakassin kanssa vastaan. Oli siinä meillä pujottelemista autojen ja pihatien välissä kun yritimme olla kävelemättä kaikkia päin Mökön kanssa. Jokaiselle vastaantulijalle Mökö pääsi pöhäyttämään pienet äänenavauksensa, vaikka mitään tunti tolkulla tapahtuvaa räksytystä ei onneksi kuitenkaan tullut.
No, saimme rauhassa kiertää lyhyen iltalenkkikorttelimme, Mökö otti kontaktia hyvin ja reagoi merkkiääneen, teki nätisti tarpeensa ja sitä rataa. Selvidyimme pihalla leikkivien lasten ohituksesta sekä 50 metrin päässä menevän koirakon ohituksesta pienellä tuijotuksella, mutta Mökö kuitenkin reagoi hyvin merkkiääneen ja otti kontaktia vaikka katsoikin välillä näitä ohimeneviä ilmiöitä.

Selvisimme tuosta tieltä hyvin kunnes huomasin kävelytiellämme tulevan kaksi koiraa peräkanaa, ensimmäinen cavalieri ja toinen mäyräkoira. No... Päätinpä sitten lähteä vinoon tekemään ohitusta tarpeeksi kaukaa viereisen seurakuntakodin parkkipaikan kautta. Mökö näki koirat, katsoi niitä välillä mutta reagoi todella hyvin merkkiääneeni ja otti kontaktia. Liki täydellinen ohitusharjoitus!
Mutta. Jälkimmäisen koiran kohdalla lähdin ilmeisesti tekemään liian tiukkaa käännöstä takaisin kävelytielle josta meidän piti mennä kotiin (ja väistin samalla leikkipuistoa joka on srk kodin pihassa), koska Mökö vingahti vasemmalle jälkimmäisen koiran perään ja tuli levottomaksi. Se siitä onnistuneesta ja positiivisesta ohitusharjoituksesta.
Miksi teen aina tämän saman virheen ja käännyn alkuperäiselle reitille liian tiukasti. Mökö tarvitsee loppuun asti vähintään sen 30m välimatkan ohitettavaan kohteeseen jotta ohitusharjoitus onnistuu. Pilasin ihan turhaan loistavasti menneen ohitusharjoituksen liiallisella optimistisuudellani siitä, että koira pystyy kyseisenlaiseen ohitustilanteeseen. Mielestäni tämä toinen koira, mäyräkoira oli jo sen verran eri suunnalla kuin me, ettei siihen tarvitsisi reagoida, mutta turhaan. Jäi hieman paha maku suuhun, mutta ehkä minäkin joku kerta oppisin...

Pakko kertoa tuossa menneellä viikolla tapahtunut hupaista sattuma. Meillä oli kurssi-illan jäljiltä koulutustarvikkeita ja mappi kangaskassissa työhuoneen lattialla. Minä istuin koneella keittiön pöydän ääressä ja työhuoneen ovi oli auki. Huomasin kyllä kun kissa viipotti työhuoneeseen, mutta siellähän se usein tykkää kökötellä hamsterin boxin päällä vahdissa. No, kissa oli löytänyt kangaskassini ja penkonut sitä aikansa. Yhteistuumin Mökön kanssa.
Pian parivaljakko luikki ylen onnellisen ja tyytyväisen näköisenä peräkanaa kuin majakka ja perävaunu, Mökö edessä ja kissa takana olohuoneeseen ja hyppäsivät sohvalle. Mökö kantoi suussaan onnessaan kangaskassista löytynyttä keltapäistä kosketuskeppiä ja voi luoja sitä ilmettä, olisittepa nähneet. Olisi niin pitänyt saada videolle.
En voinut kuin nauraa, olivat ne niin liikuttava parivaljakko, kuin jostain elokuvista tai postikortilta. Loistavia karvakuonoja, miten mä pärjäisin ikinä ilman noita... =D

Sain loppuviikolla tilaamani paketin agilityesteitä. Alamme ensi viikolla rakentamaan loppuja, joten agilitykurssit (alkeet/perusteet) toteutuvat elo-syyskuussa. Jee eee!!!