Eilenillalla olin agilitykurssia vetämässä Ruutanassa. Oli mielenkiintoista seurata taas kerran koirien toimintaa, mutta ennen kaikkea kiinnitin huomiota yhteen seikkaan.
Erään asiakkaan lapinkoira (tmv.) käyttäytyi todella kummallisesti koko parin tunnin treenien ajan. Olen nähnyt koiran useita kertoja eri kursseillani, joten tietynlainen tuntuma koiran normaaliolotilasta ja käyttäytymisestä oli hyppysissäni. Koiralla oli järkyttävän paljon komenteluhaukkua, mitä sillä yleensä ei juuri ollenkaan ole ilmennyt ainakaan kurssitilanteissa.
No, kyselin siinä sitten koiran omistajalta onko heillä ollut jotain erityistä, mutta kuulemma ei. Ainoa muutos esimerkiksi viime viikkoon oli kuulemma se, että he olivat vaihtaneet koiran ruokaa ja koira oli syönyt viimeisen viikon (edellisten treenien jälkeen) energiapitoista koiran ruokaa. Syy tähän oli lähinnä yritys saada koiralle massaa, koska narttu on rodustaan ja karvastaan huolimatta hyvin sippoinen.
En todella ole ikinä ennen tullut ajatelleeksi, että ruuan vaihtamisella voi olla noin suuri vaikutus koiran käyttäytymisessä. Ymmärrän ruuan merkityksen esimerkiksi turkissa, ihossa, silmissä ja sen semmoisissa konkreettisissa ja fyysisissä asioissa, mutta tämä oli ihan uutta.
Toisaalta tämä oli oiva osoitus siitä, että ruualla ON merkitystä.
Jos koira saa energiapitoista ruokaa mutta ei tarvitse sitä, se alkaa käyttämään johonkin tämän ruuasta saatavan ylimääräisen energian. Tässä tapauksessa se ilmeni mm. komenteluna, haukkumisena, ympäripyörimisenä ja pienoisena levottomuutena sekä keskittymiskyvyn puutteena. Koira toki meni ihan nätisti agilityesteitä ja kun harjoittelimme saalisleikittämistä, MUTTA hetkeksikin kun toiminta hiljeni, alkoi koira haukkua. Parhaimmillaan se komensi kesken toiminnonkin eli kyse ei ollut pelkästään opitusta tavasta komentamalla saada huomiota, koska sitä koiralla ei juurikaan huomatakseni ole.
Tiistaina tapasin Joseran koiranruokaedustajan, koska meille on tulossa sitä ruokaa myyntiin. (Kannattaa katsoa lisätietoja www.dogwit.fi/josera.html) . Hän puhui juuri tuosta samaisesta ongelmasta, että energiapitoisten (high energy) ruokien kanssa kannattaa olla todella varovainen. Ensinnäkään koirien, jotka eivät ruokaa todellisuudessa tarvitse, maksa poksahtaa helposti koska se ei pysty sulattamaan ruuasta saatavaa energiamäärää. Energiapitoista ruokaa pitäisi syöttää vain sellaisille koirille, jotka todella sitä tarvitsevat eli treenaavat fyysisesti useita kertoja viikossa. Näitä voivat olla muun muassa kisaavat agility, toko ja suojelukoirat, joilla on kolme- viisi kertaa viikossa treenit ja kisoja sekä muuta fyysistä työtä vaativaa toimintaa jolloin ne kuluttavat enemmän myös energiaa.
Myös joillekin ulkokoirille energiatason nostaminen on tärkeää talven tullen, sillä pakkasella koira kuluttaa normaalia enemmän energiaa omaan selviytymiseensä ja lämmön tuottamiseen, mutta tätäkin tarvetta suosittelen harkitsemaan tarkasti. Ja se on sitten oma lukunsa myös se, että millä tavoin sitä energian saantia kasvatetaan. Onko se sitten enemmän luita ja muuta purtavaa, niin kuin hallimme vuokraemäntä kertoi antavansa koiralleen syksyisin, vai todella high energy ruoka.
Jo pelkästään ruokamerkeissä on isoja eroja laadun ja energiapitoisuuksien kanssa, joten kannattaa miettiä sopisiko ruokamerkin vaihtaminen high energy -ruuan sijasta?
Laatuun kannattaa panostaa eli vaikka esimerkiksi market ruuat ovat edullisempia kuin eläintarvikeliikkeistä saatavat, koira joutuu syömään niitä suhteellisesti enemmän saadakseen saman energiamäärän kuin mitä pienemmästä määrästä nk. kunnon ruokaa.
Ja kuka ken raakaravintoa harrastaa, siihen en kommenttoi koska itse en yksinkertaisesti jaksa laskea kaikkia pitoisuuksia ja tarvittavia ainesosia. Okei, syötän kuivaruokaa koirille, mutta väittäisinpä että jopa noin puolet ruokinnastamme tulee ihan kunnon lihatuotteista, rustot, luut, jauheliha, kalkkuna, kana, kala, riisi, makaroni, ruuan tähteet ja uskallan silti väittää koiriemme voivan hyvin, syövän monipuolisesti ja olevan terveitä.
Eli onko ruokailu sitten yliarvostettua vai ei, siihen en ota kantaa, mutta ehkei siitä nyt kannata kuitenkaan alkaa hössöttämään ihan turhaa.
Testasimme myös kosketuskepin käyttöä agilitytreeneissä, tässä tapauksessa renkaan harjoittelussa. Sannan sekarotuinen koikkelikoira (springerin näköinen) hetken estettä kierrettyään oivalsi mistä oli kyse on laitoin kosketuskepin tarpeeksi lähelle renkaan suuta. Olin selvästi pitänyt sitä aluksi liian kaikana, jolloin koira koki palkitsevammaksi kiertää esteen kuin hypätä renkaan läpi hakemaan kosketuksensa ja palkkionsa. Mutta loppu peleissä toimi aika näppärästi kun koira osasi hyvin kosketuskepin perusharjoituksen eli ymmärsi sen, että kosketuksesta keppiin seuraisi positiivinen asia = palkkio.
Pitää vain muistaa, että kosketuskeppiä ja -alustaa saa käyttää vain positiivisissa yhteyksissä joissa koira ei pelkää kyseistä kohdetta, asiaa tai tekemistä. Eli pelolla ei saa missään nimessä kouluttaa, se vain pahentaa asioita.
Samalla idealla voisi kokeillaa kosketusalustaa ja laittaa se esteessä haluttuun kohtaan. Esimerkiksi jos on nopea koira ja halutaan opettaa sille puomi, A-pukki, keinu tmv. niin että koira pysähtyy tai kulkee kosketuspinnan kautta eikä hyppää puolessa välissä pois, voidaan kosketusalustaa (-tai keppi) hyödyntää ns. pysäytysmerkkinä. Tästä tavasta on toki päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, koska eihän kukaan voi kovassa vauhdissa tai kisoissa tyrkkiä koiralle kaiken maailman apuvälineitä matkaan, siitä ei tule mitään. Mutta treenivaiheessa voisi harkita, en kokenut sitä yhtään hullummaksi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kosketuskeppi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kosketuskeppi. Näytä kaikki tekstit
perjantai 12. syyskuuta 2008
torstai 10. heinäkuuta 2008
Parempi yritys
Tällä kertaa minulla on mukavampaa kerrottavaa... Kotiuduimme Teiskosta tänään ja niinpä on Lurukin taas kotosalla. Yllättävän suopeasti Mökö on kodinhengettärenä naisensa vastaanottanut takaisin kotiin, mitä nyt joku oli kurssin aikana oksentanut keskelle olohuoneen lattiaa, mutta näille ei aina voi mitään.
Ulkoilin toissapäivänä Lurun kanssa tuolla maalla niin, että Luru oli vapaana minulla liki koko matkan. Se kulki kuin unelma, pääsääntöisesti vasemmalla puolellani, mutta toki välillä jäi haistelemaan puskaa. Luru ottaa hyvin kontaktia ja pysyttelee lähettyvillä, ihana käydä sen kanssa lenkillä. Yllättävintä tässä oli se, että eräässä pihassa oli belkkari haukkumassa, mutta Luru ei sännännyt sen luokse vaan kulki vieressäni kuin kysyen "saanko mamma mennä". Kaksi kertaa se meni eteeni kuin lähteäkseen, mutta eipä lähtenyt mihinkään kun otti hyvin kontaktia minuun ja pääsimme tilanteesta. Tosin jäin sitten juttelemaan kyseisen talon emännän kanssa ja koirat kohtasivat. Luru ei jälkijuoksuihinsa kaivannut ylipääräisiä pepunhaistelijoita, jotka ärähti kauemmas, mutta ihmiset olivat ihania.
Eilen menimme Lurun ja Lempin (äidin koira) samaisen lenkin, tosin koirat olivat vapaana vain murto-osan edellisestä. Luru pysytteli hyvin lähettyvillä, mutta Lempi. Se kyllä tuli luokse, mutta sen tämä etäisyys minusta oli huomattavasti pidempi. Lempi saattoi juosta 20-50 metrin päähän minusta ja vasta sitten katsoa odottavana tulenko perästä, kun Luru hyvin harvoin menee 10 metriä pidemmälle. Eli Lempin etäisyys oli pidempi kuin Lurun.
Kävin yksitellen kunkin koiran kanssa lenkit tuolloin toissapäivänä. Siiriltä (äidin toinen koira) puuttuu täysin kontakti ja koira seisoo nk. koulutustilanteissakin kuin puupökkelö reagoimatta mihinkään mitenkään. On hieman vauhko sohvaperuna. Jotenkin noita muita koiria on niin paljon helpompi lukea, mutta Siiri asettaa todelliset meedion kykyni koetukselle.
Olenkin alkanut suunnittelemaan vanhemmilleni todellista treeniohjelmaa, joka alkaa kontaktiharjoituksista, luoksetulosta ja peruskäskyistä kuten istumisesta ja maahan menosta.
Luulenpa, että Siirin ainaiset sattumukset ovat aiheuttaneet sille tälläisen kylmän reagoimattoman kauden. Sillä on jäänyt jalka oven väliin ja se oli liki koko viime kesän kipsattuna, sitä on purrut kaikki mahdolliset itikat ja oliot, sillä on milloin mitäkin korvatulehdusta sun muuta. Oikea huonon onnen koira. Sillä on vuoden aikana ollut pitkät juoksut ja vielä pidempi valeraskaus nyt jo toista kertaa jolloin raukan pienen hormonitoiminta heittää ihan häränpyllyä. Ihmekös siinä sitten, että tulee kaiken maailman sivukäyttäytymisiä tai toiminnan puutteita.
Mutta siis... Päästäkseni aiheeseen mitä mietin mahdolliseksi harjoituskeinoksi myös vanhempieni koirille eli välineellinen ehdollistuminen, naksutinkoulutus, sieppaaminen, millä nimellä sitä ikinä haluaakaan kutsua.
Meillä oli Mökön kanssa tänään taas VMA:ta eli opetussessio Peltsulla.
Treenimme olivat jääneet hävettävän vähäisiksi mikä johtui pääsääntöisesti siitä, että koira ja minä sijaitsimme eri paikoissa ja ennen kaikkea siitä, että koulutusvälineet olivat väärässä paikassa väärään aikaan. Oikein sattumusten summa taas. Nyt raijasin puodistamme myös miehelleni oman naksuttimen ja liitin omani nappulasäkkiin. Ostin myös uusia massapalloja joista voin ahkerana tyttönä askarrella kaiken maailman kosketuskeppejä. Jee!
Peltsulla oli todella paljon ylimääräisiä häiriötekijöitä normaalien lenkkeilijöiden sijaan, sillä koulun pihassa tehtiin jotain remppaa ja siinä pyöri useita huoltoihmisiä ja rekka. Alkuun Mökö ei tahtonut rauhoittua etenkin kun näki kouluttajan suursnautseripennun etäämpää. Yllättävästi koira sitten kuitenkin rauhoittui, vaikka se reagoi pari kertaa haukkumisella ohikulkijoihin, ja keskittyi tehtäviin. Harjoittelimme edelliskerran tavoin peruskosketusta kosketuskeppiin ja puhuimme häiriötekijöistä.
Kävimme myös läpi seurausharjoitusta kosketuskepin ja naksuttimen avulla, kuinka koiran saa pysymään lähettyvillä. Keskustelimme myös värierottelusta kosketuskepissä eli esimerkiksi mustan ja valkoisen kosketuskepin harjoittelusta, jossa koiraa palkittaisiin vain oikean kepinpään kosketuksesta.
Hyvä idea minkä tänään oivalsin ja opin oli se, että koiralle voi opettaa kosketuskepin (tai minkä toiminnon tahansa) vain niin, että se toimii ainoastaan sanasta. Eli esimerkiksi kosketuskeppiharjoituksessa kun koira jo osaa sen ja siihen on yhdistetty vihjesana, aletaan koiran kanssa harjoittelemaan hämyjä. Näytetään kosketuskeppiä koiralle sanomatta sanaakaan ja mikäli koira reagoi siihen, siltä evätään palkkio. Koiralle opetetaan siis, että palkkio tulee vain toivotunlaisesta toiminnosta eli tuolloin kun ihminen esimerkiksi käskee koiraa koskea keppiin "keppi" eikä suinkaan joka kerta kun koira näkee kyseisen koulutusvälineen.
Tämän idean voisin melkein laittaa raameihin, oli niin hyvä. Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksi kyseistä asiaa.
Tuo VMA:n kurssi on hieman kyllä epäjohdonmukainen ja pompsahtelee aiheesta toiseen, aika persoona kyseinen mies. Vaikka hän on kyllä sellainen, että kun hänen kanssaan pääsee keskustelemaan pariksikin tunniksi niin uutta tietoa ja ajattelemisenaihetta saa varmasti. Että kyllä hänestä sillä tavalla saa paljon irti nimenomaan tähän välineelliseen ehdollistumiseen, koiran oppimisprosessiin ja naksutinkoulutukseen liittyen.
Ulkoilin toissapäivänä Lurun kanssa tuolla maalla niin, että Luru oli vapaana minulla liki koko matkan. Se kulki kuin unelma, pääsääntöisesti vasemmalla puolellani, mutta toki välillä jäi haistelemaan puskaa. Luru ottaa hyvin kontaktia ja pysyttelee lähettyvillä, ihana käydä sen kanssa lenkillä. Yllättävintä tässä oli se, että eräässä pihassa oli belkkari haukkumassa, mutta Luru ei sännännyt sen luokse vaan kulki vieressäni kuin kysyen "saanko mamma mennä". Kaksi kertaa se meni eteeni kuin lähteäkseen, mutta eipä lähtenyt mihinkään kun otti hyvin kontaktia minuun ja pääsimme tilanteesta. Tosin jäin sitten juttelemaan kyseisen talon emännän kanssa ja koirat kohtasivat. Luru ei jälkijuoksuihinsa kaivannut ylipääräisiä pepunhaistelijoita, jotka ärähti kauemmas, mutta ihmiset olivat ihania.
Eilen menimme Lurun ja Lempin (äidin koira) samaisen lenkin, tosin koirat olivat vapaana vain murto-osan edellisestä. Luru pysytteli hyvin lähettyvillä, mutta Lempi. Se kyllä tuli luokse, mutta sen tämä etäisyys minusta oli huomattavasti pidempi. Lempi saattoi juosta 20-50 metrin päähän minusta ja vasta sitten katsoa odottavana tulenko perästä, kun Luru hyvin harvoin menee 10 metriä pidemmälle. Eli Lempin etäisyys oli pidempi kuin Lurun.
Kävin yksitellen kunkin koiran kanssa lenkit tuolloin toissapäivänä. Siiriltä (äidin toinen koira) puuttuu täysin kontakti ja koira seisoo nk. koulutustilanteissakin kuin puupökkelö reagoimatta mihinkään mitenkään. On hieman vauhko sohvaperuna. Jotenkin noita muita koiria on niin paljon helpompi lukea, mutta Siiri asettaa todelliset meedion kykyni koetukselle.
Olenkin alkanut suunnittelemaan vanhemmilleni todellista treeniohjelmaa, joka alkaa kontaktiharjoituksista, luoksetulosta ja peruskäskyistä kuten istumisesta ja maahan menosta.
Luulenpa, että Siirin ainaiset sattumukset ovat aiheuttaneet sille tälläisen kylmän reagoimattoman kauden. Sillä on jäänyt jalka oven väliin ja se oli liki koko viime kesän kipsattuna, sitä on purrut kaikki mahdolliset itikat ja oliot, sillä on milloin mitäkin korvatulehdusta sun muuta. Oikea huonon onnen koira. Sillä on vuoden aikana ollut pitkät juoksut ja vielä pidempi valeraskaus nyt jo toista kertaa jolloin raukan pienen hormonitoiminta heittää ihan häränpyllyä. Ihmekös siinä sitten, että tulee kaiken maailman sivukäyttäytymisiä tai toiminnan puutteita.
Mutta siis... Päästäkseni aiheeseen mitä mietin mahdolliseksi harjoituskeinoksi myös vanhempieni koirille eli välineellinen ehdollistuminen, naksutinkoulutus, sieppaaminen, millä nimellä sitä ikinä haluaakaan kutsua.
Meillä oli Mökön kanssa tänään taas VMA:ta eli opetussessio Peltsulla.
Treenimme olivat jääneet hävettävän vähäisiksi mikä johtui pääsääntöisesti siitä, että koira ja minä sijaitsimme eri paikoissa ja ennen kaikkea siitä, että koulutusvälineet olivat väärässä paikassa väärään aikaan. Oikein sattumusten summa taas. Nyt raijasin puodistamme myös miehelleni oman naksuttimen ja liitin omani nappulasäkkiin. Ostin myös uusia massapalloja joista voin ahkerana tyttönä askarrella kaiken maailman kosketuskeppejä. Jee!
Peltsulla oli todella paljon ylimääräisiä häiriötekijöitä normaalien lenkkeilijöiden sijaan, sillä koulun pihassa tehtiin jotain remppaa ja siinä pyöri useita huoltoihmisiä ja rekka. Alkuun Mökö ei tahtonut rauhoittua etenkin kun näki kouluttajan suursnautseripennun etäämpää. Yllättävästi koira sitten kuitenkin rauhoittui, vaikka se reagoi pari kertaa haukkumisella ohikulkijoihin, ja keskittyi tehtäviin. Harjoittelimme edelliskerran tavoin peruskosketusta kosketuskeppiin ja puhuimme häiriötekijöistä.
Kävimme myös läpi seurausharjoitusta kosketuskepin ja naksuttimen avulla, kuinka koiran saa pysymään lähettyvillä. Keskustelimme myös värierottelusta kosketuskepissä eli esimerkiksi mustan ja valkoisen kosketuskepin harjoittelusta, jossa koiraa palkittaisiin vain oikean kepinpään kosketuksesta.
Hyvä idea minkä tänään oivalsin ja opin oli se, että koiralle voi opettaa kosketuskepin (tai minkä toiminnon tahansa) vain niin, että se toimii ainoastaan sanasta. Eli esimerkiksi kosketuskeppiharjoituksessa kun koira jo osaa sen ja siihen on yhdistetty vihjesana, aletaan koiran kanssa harjoittelemaan hämyjä. Näytetään kosketuskeppiä koiralle sanomatta sanaakaan ja mikäli koira reagoi siihen, siltä evätään palkkio. Koiralle opetetaan siis, että palkkio tulee vain toivotunlaisesta toiminnosta eli tuolloin kun ihminen esimerkiksi käskee koiraa koskea keppiin "keppi" eikä suinkaan joka kerta kun koira näkee kyseisen koulutusvälineen.
Tämän idean voisin melkein laittaa raameihin, oli niin hyvä. Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksi kyseistä asiaa.
Tuo VMA:n kurssi on hieman kyllä epäjohdonmukainen ja pompsahtelee aiheesta toiseen, aika persoona kyseinen mies. Vaikka hän on kyllä sellainen, että kun hänen kanssaan pääsee keskustelemaan pariksikin tunniksi niin uutta tietoa ja ajattelemisenaihetta saa varmasti. Että kyllä hänestä sillä tavalla saa paljon irti nimenomaan tähän välineelliseen ehdollistumiseen, koiran oppimisprosessiin ja naksutinkoulutukseen liittyen.
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Mökön VMA harjoitukset alkoivat osa 1
Aloitimme eilen naksutinkouluttaja Veli-Matti Ahosen (http://www.freewebs.com/klikki/) koirakoulussa Mökön kanssa. Minulle ei ole oikein tarkalleen ottaen selvinnyt mitä kaikkea kurssi sisältää muuta kuin yleistä koiran oppimiseen liittyvää materiaalia, mutta tämä kaikki selvinnee seuraavien viikkojen aikana.
En oikein tiennyt mitä kurssilta odottaa. Toivon kuitenkin saavani kurssilta vinkkejä yhä tarkempaan merkitsemiseen sekä tehokkaampaan vahvistamiseen ja ennen kaikkea naksutinkoulutuksen perusteisiin. Olen viime aikoina tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että koiran houkuttelu ei todellakaan ole ainoa koiran opetuskeino ja sieppaamista pystytään hyödyntämään monessa suhteessa tehokkaammin. Mutta katsotaan miten tämä opiskelu etenee...
No, joka tapauksessa... Kävime hieman perusteita läpi ja tutustuimme kosketuskepin asemaa tehneeseen risuun. Mökö reagoi ympäröiviin ärsykkeisiin, kuten takana kulkeviin koiriin ja ihmisiin, mutta lastenvaunut ja juoksijat ovat suurimpia kauhistuksia, turhan herkästi, mutta pystyi suureksi yllätyksekseni keskittymään todella hyvin myös VMA:n koulutukseen. Ahonen testasi Mököllä namien ottoa, alkoi yhdistämään naksuttimen ääntä palkintoihin ja hieman myöhemmin palkitsi Mököä kun se koski n.10-15cm päässä kirsustaan olevaan kepin päähän. Mökölle todella tarpeellinen harjoitus! Koira päästi liki muitta mutkitta täysin vieraan ihmisen luokseen (mitä ei todellakaan tapahdu juuri koskaan) ja kaiken lisäksi toimi tämän kanssa todella hyvin, se oli minusta yllättävintä. Mökö ymmärsi äkkiä mikä kosketusrisussa oli ideana ja pian se tarjosi kirsullaan kosketusta ilman viivettä ja jopa reagoi muuttuvaan kosketusrisuun joka siis vaihtoi paikkaa.
Huomenna harjoitukset jatkuvat, koitan kuvata sessiota niin pääsette osaksi treenejämme.
Jäin kaipaamaan Ahoselta kirjallista runkoa puheelleen. Näin näkevänä olentona minulla on huomattavasti helpompaa seurata ja ymmärtää puhetta, kun sen tukena on joku kirjallinen tai kuvallinen runko, jota pystyn hyödyntämään ja lukemaan vaikka kotona uudelleen.
Toimituksen huomio asian vierestä, Ahosella oli aivan ihana suursnautserin pentu 9 viikkoa ja oli tämä isompikin 4,5 vee aika komistus. Sekä meitä ennen koulutusvuorossa oli 15 viikkoinen suursnautserin pentu, aivan ihana sekin.
Iltapäivän ja alkuillan poissaolomme seurauksena Mökö oli tutustunut (todennäköisesti kissan avustuksella) Mikan repun sisältään ja parivaljakko oli löytänyt sieltä muun muassa työvuorolistan joka oli silputtuna olohuoneen lattialla. En tiedä oliko Mökö normaalia levottomampi kun saavuimme, mutta ehkä sillä kesti inasen kauemmin rauhoittua kuin normaalisti.
Hihnakulkeminen sujui ihan mukavasti ainakin äsken iltalenkillä. Olemme käyneet keskustelua tästä tuolla Dogwitin kurssifoorumin puolella yksityisesti ja mielestäni tuo keskustelu on ollut antoisaa ja kaipaisinkin siihen lisää osanottoa. Foorumi on kuitenkin tarkoitettu vain asiakkaillemme ja hyödynnämme niitä kurssien oppimisympäristöinä yhdessä kontaktin ja kirjallisuuden kanssa.
En oikein tiennyt mitä kurssilta odottaa. Toivon kuitenkin saavani kurssilta vinkkejä yhä tarkempaan merkitsemiseen sekä tehokkaampaan vahvistamiseen ja ennen kaikkea naksutinkoulutuksen perusteisiin. Olen viime aikoina tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että koiran houkuttelu ei todellakaan ole ainoa koiran opetuskeino ja sieppaamista pystytään hyödyntämään monessa suhteessa tehokkaammin. Mutta katsotaan miten tämä opiskelu etenee...
No, joka tapauksessa... Kävime hieman perusteita läpi ja tutustuimme kosketuskepin asemaa tehneeseen risuun. Mökö reagoi ympäröiviin ärsykkeisiin, kuten takana kulkeviin koiriin ja ihmisiin, mutta lastenvaunut ja juoksijat ovat suurimpia kauhistuksia, turhan herkästi, mutta pystyi suureksi yllätyksekseni keskittymään todella hyvin myös VMA:n koulutukseen. Ahonen testasi Mököllä namien ottoa, alkoi yhdistämään naksuttimen ääntä palkintoihin ja hieman myöhemmin palkitsi Mököä kun se koski n.10-15cm päässä kirsustaan olevaan kepin päähän. Mökölle todella tarpeellinen harjoitus! Koira päästi liki muitta mutkitta täysin vieraan ihmisen luokseen (mitä ei todellakaan tapahdu juuri koskaan) ja kaiken lisäksi toimi tämän kanssa todella hyvin, se oli minusta yllättävintä. Mökö ymmärsi äkkiä mikä kosketusrisussa oli ideana ja pian se tarjosi kirsullaan kosketusta ilman viivettä ja jopa reagoi muuttuvaan kosketusrisuun joka siis vaihtoi paikkaa.
Huomenna harjoitukset jatkuvat, koitan kuvata sessiota niin pääsette osaksi treenejämme.
Jäin kaipaamaan Ahoselta kirjallista runkoa puheelleen. Näin näkevänä olentona minulla on huomattavasti helpompaa seurata ja ymmärtää puhetta, kun sen tukena on joku kirjallinen tai kuvallinen runko, jota pystyn hyödyntämään ja lukemaan vaikka kotona uudelleen.
Toimituksen huomio asian vierestä, Ahosella oli aivan ihana suursnautserin pentu 9 viikkoa ja oli tämä isompikin 4,5 vee aika komistus. Sekä meitä ennen koulutusvuorossa oli 15 viikkoinen suursnautserin pentu, aivan ihana sekin.
Iltapäivän ja alkuillan poissaolomme seurauksena Mökö oli tutustunut (todennäköisesti kissan avustuksella) Mikan repun sisältään ja parivaljakko oli löytänyt sieltä muun muassa työvuorolistan joka oli silputtuna olohuoneen lattialla. En tiedä oliko Mökö normaalia levottomampi kun saavuimme, mutta ehkä sillä kesti inasen kauemmin rauhoittua kuin normaalisti.
Hihnakulkeminen sujui ihan mukavasti ainakin äsken iltalenkillä. Olemme käyneet keskustelua tästä tuolla Dogwitin kurssifoorumin puolella yksityisesti ja mielestäni tuo keskustelu on ollut antoisaa ja kaipaisinkin siihen lisää osanottoa. Foorumi on kuitenkin tarkoitettu vain asiakkaillemme ja hyödynnämme niitä kurssien oppimisympäristöinä yhdessä kontaktin ja kirjallisuuden kanssa.
torstai 26. kesäkuuta 2008
Mökö on hinkuttanut itseään sohvaan (vrt. kissan merkkailu kun se hieroo päällään esineitä) pari viimeistä päivää joka kerta kun olemme tulleet ulkoa. Tämä on täysin uudenlainen käyttäytyminen sillä ei se ole aiemmin samalla tavalla itseään hinkuttanut huonekaluihin kuin hyvin satunnaisesti. Olen miettinyt pienessä päässäni, että johtuisikohan tämä jotenkin Lurun poissaolosta ja sen juoksuista (oli kuitenkin su Lurun kanssa samassa pihapiirissä kun kävimme vanhemmillani).
Maanantaina ja tiistaina kun Mika oli lähtenyt töihin ennen minua niin Mökö oli tutustunut muutamaan kirjeeseeni sekä lenkkareihini kun vielä nukuin. Liekö jonkun näköistä stressireaktiota hakea suuhunsa tavaraa ja repiä niin tuosta viikonlopun reissaamisen jäljiltä. Kissan kanssa mentiin kämppää välillä aamutuimaan vauhdikkaastikin, joten pitäisi aina muistaa pitää huoli siitä että kissa on aamun (yö ok vapaana) vaikka kylppärissä ettei laita koiraa turhaa ylikierroksille --> aiheudu turhia muita seurauksia.
Eilen kun laitoimme pihalle aitaa kiinni Mökö oli illalla todella levoton, vinkui ja mäykkäsi sekä sisällä että terassilla (pentuaitaus rajasi terassin ennen koko pihan aitausta). En oikein tiedä miksi se oli niin levoton, mutta meillä on pienenä ongelmana se että Mökö on liian kiintynyt meihin ja välillä seuraa kuin hai laivaa. Joinain päivinä (tai suurimman osan aikaa) koira taas on ihan rauhallisesti boxissaan, patjallaan, matolla tai jossain muualla. Hetkittäin sitten tulee kamala hätä jos poistumme Mökön näkyvistä ja äiti valittaa aina, että Mökö alkaa huutamaan kun käymme esim. heillä ulkona tmv. Tiedä sitten häntä, että mistä moinen turvattomuuden tunne koiralla johtuu...
Harjoittelimme tiistai-itana kosketuskeppiä Mökön kanssa kun tulimme Dogwitin arkitottiksen alkeiskurssilta. Mökö oli tosin hieman "höttäinen"eli innokas kyllä tekemään hommia, mutta ehkä kissa häiritsi sen keskittymistä sen verran... Tosin ehkä viikonlopun menemisillä ja tulemisilla oli oma vaikutuksensa, kaikkihan näkyy kuitenkin koirassakin.
Mutta Dogwitin arkitottiksen kurssiin (lisää kursseista ja yrityksestä www.dogwit.fi). Harjoittelimme muun muassa huomiomerkkiä, maahan menoa ja nätisti hihnassa kulkemista. Asiakkaat tuntuivat tyytyväisiltä ja monelle olen saanut varmasti annettua roppa kaupalla uusia ajatuksia ja toimintatapoja reppuun mukaan, ovat ainakin kiitelleet siihen malliin.
Mielestäni esimerkiksi ulkona tehty nätisti hihnassa harjoittelu sujui hyvin. Hieman ohikulkeneet ihmiset katsoivat pitkään, mutta kyllä maailmaan katseita mahtuu. Välillä tuntuu muutenkin siltä, että koiranomistajia välillä tuijotetaan kuin mitäkin kummajaisia kaikkine kikosteerauksineen.
Voinkin lopettaa oivalliseen ajatelmaan (kirjasta Morton Egtvedt ja Cecilie Keste, Naksutinkoulutusta koirallesi, Canis, sivu 40)
VÄÄRÄN TOIMINNAN TIEDOSTAMATON VAHVISTAMINEN
On tavallista, että ihmiset tiedostamattaan vahvistavat väärää toimintoa. Koiranomistajien tulisi lopettaa hokeminen tai makupalalla houkuttelu saadakseen koirat katsomaan heitä. Houkuttelemalla tai syöttämällä sille makupalaa tai höpöttelemällä saamme koiran pitämään kontaktia meihin. MUTTA tuolloin ohjaaja vahvisstaa sitä, mitä koira on tekemässä juuri hokemisen tai houkuttelun aikana -koira katselee ja näkee jotain ihan muuta kuin ohjaajansa. Jos se tekee liian usei, tuloksena on heikko kontakti koiran ja ohjaajan välillä. Onkin parempi odottaa, että koira itse omaehtoisesti tarjoaa toivottua käyttäytymistä ja palkita siitä.
Pian olemme siinä tilanteessa, että koiraa pitää houkutella ja houkutella enemmän ja enemmän eikä mikään tunnu riittävän. (noin referaatin omaisesti jutun juoni)
Suosittelen lukemaan ko. kirjan!
Maanantaina ja tiistaina kun Mika oli lähtenyt töihin ennen minua niin Mökö oli tutustunut muutamaan kirjeeseeni sekä lenkkareihini kun vielä nukuin. Liekö jonkun näköistä stressireaktiota hakea suuhunsa tavaraa ja repiä niin tuosta viikonlopun reissaamisen jäljiltä. Kissan kanssa mentiin kämppää välillä aamutuimaan vauhdikkaastikin, joten pitäisi aina muistaa pitää huoli siitä että kissa on aamun (yö ok vapaana) vaikka kylppärissä ettei laita koiraa turhaa ylikierroksille --> aiheudu turhia muita seurauksia.
Eilen kun laitoimme pihalle aitaa kiinni Mökö oli illalla todella levoton, vinkui ja mäykkäsi sekä sisällä että terassilla (pentuaitaus rajasi terassin ennen koko pihan aitausta). En oikein tiedä miksi se oli niin levoton, mutta meillä on pienenä ongelmana se että Mökö on liian kiintynyt meihin ja välillä seuraa kuin hai laivaa. Joinain päivinä (tai suurimman osan aikaa) koira taas on ihan rauhallisesti boxissaan, patjallaan, matolla tai jossain muualla. Hetkittäin sitten tulee kamala hätä jos poistumme Mökön näkyvistä ja äiti valittaa aina, että Mökö alkaa huutamaan kun käymme esim. heillä ulkona tmv. Tiedä sitten häntä, että mistä moinen turvattomuuden tunne koiralla johtuu...
Harjoittelimme tiistai-itana kosketuskeppiä Mökön kanssa kun tulimme Dogwitin arkitottiksen alkeiskurssilta. Mökö oli tosin hieman "höttäinen"eli innokas kyllä tekemään hommia, mutta ehkä kissa häiritsi sen keskittymistä sen verran... Tosin ehkä viikonlopun menemisillä ja tulemisilla oli oma vaikutuksensa, kaikkihan näkyy kuitenkin koirassakin.
Mutta Dogwitin arkitottiksen kurssiin (lisää kursseista ja yrityksestä www.dogwit.fi). Harjoittelimme muun muassa huomiomerkkiä, maahan menoa ja nätisti hihnassa kulkemista. Asiakkaat tuntuivat tyytyväisiltä ja monelle olen saanut varmasti annettua roppa kaupalla uusia ajatuksia ja toimintatapoja reppuun mukaan, ovat ainakin kiitelleet siihen malliin.
Mielestäni esimerkiksi ulkona tehty nätisti hihnassa harjoittelu sujui hyvin. Hieman ohikulkeneet ihmiset katsoivat pitkään, mutta kyllä maailmaan katseita mahtuu. Välillä tuntuu muutenkin siltä, että koiranomistajia välillä tuijotetaan kuin mitäkin kummajaisia kaikkine kikosteerauksineen.
Voinkin lopettaa oivalliseen ajatelmaan (kirjasta Morton Egtvedt ja Cecilie Keste, Naksutinkoulutusta koirallesi, Canis, sivu 40)
VÄÄRÄN TOIMINNAN TIEDOSTAMATON VAHVISTAMINEN
On tavallista, että ihmiset tiedostamattaan vahvistavat väärää toimintoa. Koiranomistajien tulisi lopettaa hokeminen tai makupalalla houkuttelu saadakseen koirat katsomaan heitä. Houkuttelemalla tai syöttämällä sille makupalaa tai höpöttelemällä saamme koiran pitämään kontaktia meihin. MUTTA tuolloin ohjaaja vahvisstaa sitä, mitä koira on tekemässä juuri hokemisen tai houkuttelun aikana -koira katselee ja näkee jotain ihan muuta kuin ohjaajansa. Jos se tekee liian usei, tuloksena on heikko kontakti koiran ja ohjaajan välillä. Onkin parempi odottaa, että koira itse omaehtoisesti tarjoaa toivottua käyttäytymistä ja palkita siitä.
Pian olemme siinä tilanteessa, että koiraa pitää houkutella ja houkutella enemmän ja enemmän eikä mikään tunnu riittävän. (noin referaatin omaisesti jutun juoni)
Suosittelen lukemaan ko. kirjan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
