Puolet unohtuneesta tekstistä...

Viimeisen parin päivän aikana olen huomannut että puhun itsekseni iltaisin. Mika on ollut yötä töissä joten olen kirjoittanut ajatuksissani tätä koirablogia joka ilta sängyssä ennen nukahtamistani. Ainoa ongelma tässä yhtälössä on vain se, että harmi kun tekstit eivät ajatuksen voimalla siirry kirjoitettuun muotoon koneelle ja joka kerta kun itse ehtisin kirjoittaa muutaman rivin, en muista puoliakaan hyvistä innovaatioistani ja ajatuksistani.

Koirien kanssa uloslähdöt ovat lähteneet sujumaan hieman aiempaa rauhallisemmin. Toki eritoten Mökö reagoi edelleen voimakkaasti lenkillä toisiin koiriin, mutta uskaltaisinpa väittää tilanteiden menevän entistä helpommin ohi. Eli vaikka koira jäisi tuijottamaan muutamaksi sekunniksi jotain, saan sen lähtemään mukaani hetkessä ja Mökö tarjoaa itsekin hetken päästä katsekontaktia ja kipittää luokseni. Se on jo edistystä tähän menneeseen aikaan jolloin sillä oli kausi ”ei kontaktia, teen mitä tykkään ja painelen miten sattuu”. Tosin voi olla, että tämäkin on taas joku kontaktinottokausi, kun tuntuu menevän kausiluonteisesti.

Harjoitusohjelmastamme poiketen emme ole saavuttaneet aivan tuota tasoa mihin pyrimme. Etenkään se ei ole noin johdonmukainen, mutta olemme saaneet treenattua ihan mukavasti lenkeillä kontaktin vahvistusta ja se on selvästi tuottanut tulosta. Mökön kanssa yksilölenkit sujuvat edelleen paremmin kuin kaksin, tosin molemmat ovat sujuneet viime aikoina mukavasti lukuun ottamatta lauantai-aamuista. Luru on haukkuherkkä ja saattaa reagoida hyvinkin pieneen häiriöön haukahduksella. Joskus se kestää pari haukkua, mutta useimmiten se on vain pari kommentointihaukahdusta. Jotka tosin nekin ovat rasittavia ja laukaisevat usein myös Mökössä reagtion.

Meidän pitäisi saada jotenkin treenattua noita sisääntulotilanteita hiljaisemmiksi, ne ovat välillä tosi karmeita kun meinaa rauhoittua ja jos molemmat yhtyvät siihen niin Mökön haukku on kovin naismaista kujellusta. Sääli naapureita. Tosin kun pääsemme sisälle niin nykyisin koirat rauhoittuvat ja hiljenevät entistä nopeammin. Tässä olemme hyödyntäneet huomioimattomuutta ja sitä ettemme itse sähellä sisääntulotilanteessa vaan koitamme rauhoittaa sen, jottei koirienkaan tarvitse stressata sitä jännityksellään.

Viime aikoina Luru ja Mökö ovat kähisseet aika paljon enkä tiedä mistä tämä oikein johtuu. Mitkäkin pahaiset kakarat… No, tiedättehän. Sellaista rasittavaa käh käh painia ja komentelua, posmootusta. Eilenkin kun tulimme Mökön kanssa kotiin Teiskosta, Luru alkoi astua Mököä raukka pieni ihan sekaisin.

Saimme eilen roudattua agilityesteet Ruutanaan ja tänään pitäisi aloittaa agilityä aktivointiin –kurssi neljän koirakon voimin. Toivottavasti saadaan järjestettyä toinenkin sessio tänä syksynä, mutta esteitä pitää vielä kuljetuksen jäljiltä hieman fiksata kun ei mahtunut ilman purkua kaikki autoon. A-pukki tarvitsee myös uudet saranat vääntyneiden tilalle jotta pysyy pystyssä.

Agilitykurssimme sisältää aika paljon muutakin kuin esteiden hyppelyä, sillä tähtäämme kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Unohdin jo nyt mitä minun piti seuraavaksi kirjoittaa… Tuli kamala oikosulku… Apuva…

Kävin eilen katsomassa erästä ihanaa sakemannisekoitusta, joka pelkästi ihmisiä. Koira oli aika lutuna, tosin hieman herkkä äkkinäisille asioille ja reagoi niihin voimakkaasti. Katsotaan miten koulutusprosessi lähtee liikkeelle ja seurataan tilannetta…

Viikon koonti

Koirien kanssa ulostuloharjoittelu on alkanut sujumaan mukavasti ja huomattavasti entistä rauhallisemmin. Olemme opettaneet, että koirat istuvat sekä ennen oven avausta, että myös oven ulkopuolella ennen kuin lähdemme liikkeelle. Tämä rutiini on vähentänyt sitä ”käsi irtoaa ennen kuin saa edes oven kiinni takanamme” –refleksiä huomattavasti. Koirat ovat myös itse suhtautuneet opeteltavaan tapaan ihan mukavasti. Se on lisännyt pihalla liikkuvien häiriöiden sietokykyä, joka aikaisemmin oli ihan minimissään.

Eli lähdemme etenemään ovelta vasta kun koirat istuvat nätisti ja saavat luvan.

Piti jo aiemmin viime viikolla kirjoittamani eräästä kummallisesta tapahtumasta (olisiko tapahtunut perjantaina tmv.). Meidän työhuoneen edustalla oli meinaan iso lammikko, enkä todellakaan tiedä kenen jäljiltä se siinä oli tai miksi. Koirat eivät kuitenkaan olleet yhtään normaalia kauempaa ulkona, että mahtoiko sitten olla jonkin asteinen pieni stressireaktiokin.

Siivosin sen kuitenkin vähin äänin pois ja lähdimme koirien kanssa ulos.

Meidän suunnitellut harjoituksemme ovat vielä vähän vaiheessa. Muutaman kerran olemme treenanneet kontaktia ulkosalla Mökön kanssa ja tuolloin se sujuu pääsääntöisesti ihan mukavasti. Paljon on vielä työsarkaa jäljellä.

Olenkin harkinnut, että pitäisikö minun tänään käydä tutustuamassa Mökön kanssa siellä treenaavien koirakoiden tokoryhmässä mitä eräs ”kilpailija” tarjoaa. Jokaisella on varmasti aina jotain uutta tarjottavaa ja erilaista näkökantaa. Arvostan kyllä tätä nyky-yhteiskuntaa, koska tietoa on saatavilla tällaiselle tiedonjanoiselle uuden opiskelijalle aina. Kirjallisen materiaalin lisäksi toisista kouluttajista saa aina paljon irti.

……………………………………………………..

Sain eilen mukavan puhelun kun eräs kurssilainen soitti ja kehui ostamaansa pantaa. Ei hän toki ihan sen takia soittanut vaan perui osallistumisensa kurssille kipeän koiran takia, mutta sivumainintana tuli tuo seikka esille. Muutenkin ihmiset ovat olleet pääsääntöisesti todella tyytyväisiä ostamiinsa Happy Dog –tuotteisiin. Aika paljon menee pantoja ja valjaita, jonkin verran sitten myös remmejä ja joustavia talutinpaloja.

Myös itse olen ollut todella tyytyväinen tuotteisiin, ne saa säätää ja ne pysyvät todella hyvin päällä. Meillä ei ole koira ainakaan kertaakaan lähtenyt varusteista livohkaan ja kun ne on oikein säädetty ja sopivan kokoiset, en usko että sellaista pääsee edes tapahtumaan. Mikä ongelma monissa muissa valjaissa ja pannoissa on…

Harjoittelimme eilisellä pentukurssilla monia uusia asioita. Minusta on mukava huomata, että erityisesti yksi collie on rohkaistunut kurssin aikana todella paljon mikä on hienoa. Eli olemme onnistuneet sosiaalistamisessa mukavasti.

Eilen huomasi myös yhden asian. Pari koiraa pääsi ottamaan kontaktia toisiinsa ennen kurssia tai sen välissä ja niiden keskittyminen oli ihan mitä sattui sen jälkeen. Jopa omistajat myönsivät tämän. Eli meillä on ihan hyvä syy pitää koirat ”loosseissaan” erossa toisista treenien ajan ja sosiaalistua vasta kurssin lopussa. Treenasimme muun muassa toisen koiran kanssa samaan suuntaan kävelyä, joka onnistui ihan ok paitsi rauhattomuutta em. syyn takia kyllä näkyi selvästi parilla koirista. Mutta olettaisin, että kaikki ymmärsivät nyt syyt toiminnallemme ja jatkossa voimme välttyä tällaisilta ylimääräisiltä välitilanteilta.

Muuten länsirintamalla kaikki hyvin. Tänäiltana on pentukurssin kakkososalaiset eli nämä vähän pienemmän pennut, käppänä ja klainpitzi.