perjantai 9. tammikuuta 2009
Naksutinkoulutuksen aloitus 0:sta pennulla
Ensimmäinen kerta elämässäni kun aloitan naksauttamaan aivan pientä pentua. Jotenkin tuntuu, että nuo isommat ovat olleet helpompia kun ne ovat jo alunpitäen siihen mennessä kun olen aloittanut naksutinkoulutuksen treenauksen niin rauhoittua ja keskittyä siihen.
Pentu senkun vouhotti ensimmäiset 5-10 minuuttia ja olisi vaikka kävellyt takaperin selällään päältäni saadakseen namin. Kyllä Ansa sitten hetken päästä ymmärsi, että naksautus ja ennen kaikkea tämän himoitsema nami tulivat vasta sitten kun koira istuu rauhassa ja katsoo omistajaa. Harjoittelimme nimittäin katsekontaktia, joka Ansalla tulee alta kulmain varovasti.
Virheiden lista on pitkä, sieltä löytyvät muun muassa
- ajoitus on hyvin todennäköisesti väärässä, koska pentu touhottaa niin paljon näin alussa, että vaatii uskomatonta keskittymistä merkata juuri oikea toiminto ja kun tuntuu, että raajat ja liikkeet ovat ehtineet jo tuhat asiaa
- itse naksauttaa joko liian myöhään tai ajoissa
- on vaikea päättää ennen harjoitusta, että mikä on se mitä aikoo harjoitella ja mistä naksauttaa eli päättää kriteeriä etukäteen, se tuntuu väkisinkin muokkaantuvan treenauksen aikaan eli onko se istuminen, katsominen vai mikä se sen kertainen "Juttu"
- tilan asettaminen on haastavaa, kun koira pyörii häkkyrää ja hökkyrää ympärilläsi niin kuin iloisen pennun kuuluukin
- koiran saaminen keskittymään tehtävään hommaan on haastavaa ja se, että saa koiran pysymään nk. omassa näkökentässä
Ansa vinkui itsensä kanssani työhuoneeseen kirjoittamaan blogitekstiä ja aikansa ähellettyään kiinni matossa, läsähti seinän vieressä olevan mattopinon päälle nukkumaan. Katsokaas kun tällälailla pentuaikana ei ole järin järkevää pitää kaikkia mattoja lattiassa, jollei halua kallista pesulalaskua.
Ansa syö kuin hevonen ja olisi vaikka valmis kiipeämään Kilimanjarolle saadakseen ruokansa, joten ennen ruoka-aikaa ei ehkä ole paras mahdollinen aika treenata. Mutta toisaalta nimenomaan siinä juuri on se loistava aika, kun koira on nälkäinen ja motivoitunut treenaamaan. Syötin sille iltapäiväsafkan äsken treenin muodossa, opeteltiin istumaan nätisti ja katsomaan naamaan niin kuin jo aiemmin puhuin teille.
Mikä taas huvitti tuossa on tuo pennun materiaalinkulku. Se on 5 minuuttia ruuasta kun tavaraa tulee toisesta päästä ulos. Olemme myös huomanneet, että Ansa asiallisesti ilmoittaa hädästään vikinällä ja levottomuudella. Fiksu tyttö!
Mutta treeniä lisää siis hihnan yläpäähän ajoituksen ja täsmällisyyden kanssa! Pitäisi tatuoida otsaan lause "saat mitä vahvistat, et aina sitä mitä haluat", jotta voisi käydä lunttaamassa sitä otsaltaan aina aika ajoin.
Ollaan tehty Ansan ruokailun kanssa nyt muutaman kerran niin, että se saa ruuan boxista eli meillä on tuossa olkkarissa iso kevythäkki joka menee Ansalle aikuisenakin. Ansa saa ruuan kun menee boxiin ja istuu, jolloin ruokakuppi tulee - rutiineja. Pentu on rauhoittunut sitten ensimmäisen ruuan anto kerran jolloin se hyppi ja sähelsi kuin mikäkin pahempi duracellpupu.
Pentu senkun vouhotti ensimmäiset 5-10 minuuttia ja olisi vaikka kävellyt takaperin selällään päältäni saadakseen namin. Kyllä Ansa sitten hetken päästä ymmärsi, että naksautus ja ennen kaikkea tämän himoitsema nami tulivat vasta sitten kun koira istuu rauhassa ja katsoo omistajaa. Harjoittelimme nimittäin katsekontaktia, joka Ansalla tulee alta kulmain varovasti.
Virheiden lista on pitkä, sieltä löytyvät muun muassa
- ajoitus on hyvin todennäköisesti väärässä, koska pentu touhottaa niin paljon näin alussa, että vaatii uskomatonta keskittymistä merkata juuri oikea toiminto ja kun tuntuu, että raajat ja liikkeet ovat ehtineet jo tuhat asiaa
- itse naksauttaa joko liian myöhään tai ajoissa
- on vaikea päättää ennen harjoitusta, että mikä on se mitä aikoo harjoitella ja mistä naksauttaa eli päättää kriteeriä etukäteen, se tuntuu väkisinkin muokkaantuvan treenauksen aikaan eli onko se istuminen, katsominen vai mikä se sen kertainen "Juttu"
- tilan asettaminen on haastavaa, kun koira pyörii häkkyrää ja hökkyrää ympärilläsi niin kuin iloisen pennun kuuluukin
- koiran saaminen keskittymään tehtävään hommaan on haastavaa ja se, että saa koiran pysymään nk. omassa näkökentässä
Ansa vinkui itsensä kanssani työhuoneeseen kirjoittamaan blogitekstiä ja aikansa ähellettyään kiinni matossa, läsähti seinän vieressä olevan mattopinon päälle nukkumaan. Katsokaas kun tällälailla pentuaikana ei ole järin järkevää pitää kaikkia mattoja lattiassa, jollei halua kallista pesulalaskua.
Ansa syö kuin hevonen ja olisi vaikka valmis kiipeämään Kilimanjarolle saadakseen ruokansa, joten ennen ruoka-aikaa ei ehkä ole paras mahdollinen aika treenata. Mutta toisaalta nimenomaan siinä juuri on se loistava aika, kun koira on nälkäinen ja motivoitunut treenaamaan. Syötin sille iltapäiväsafkan äsken treenin muodossa, opeteltiin istumaan nätisti ja katsomaan naamaan niin kuin jo aiemmin puhuin teille.
Mikä taas huvitti tuossa on tuo pennun materiaalinkulku. Se on 5 minuuttia ruuasta kun tavaraa tulee toisesta päästä ulos. Olemme myös huomanneet, että Ansa asiallisesti ilmoittaa hädästään vikinällä ja levottomuudella. Fiksu tyttö!
Mutta treeniä lisää siis hihnan yläpäähän ajoituksen ja täsmällisyyden kanssa! Pitäisi tatuoida otsaan lause "saat mitä vahvistat, et aina sitä mitä haluat", jotta voisi käydä lunttaamassa sitä otsaltaan aina aika ajoin.
Ollaan tehty Ansan ruokailun kanssa nyt muutaman kerran niin, että se saa ruuan boxista eli meillä on tuossa olkkarissa iso kevythäkki joka menee Ansalle aikuisenakin. Ansa saa ruuan kun menee boxiin ja istuu, jolloin ruokakuppi tulee - rutiineja. Pentu on rauhoittunut sitten ensimmäisen ruuan anto kerran jolloin se hyppi ja sähelsi kuin mikäkin pahempi duracellpupu.
torstai 8. tammikuuta 2009
Pentu ihmettelemässä taloa
Haimme kauan haaveillun suursnautseripentu Ansan eilen Pirkkalasta. Meni kyllä aika myöhäiseksi näin normaalina työpäivänä, mutta oli ainakin perusteellinen kasvattaja, siitä suuret kiitokset Akille ja Liisalle. Tuntui ensimmäistä kertaa turvalliselta viedä pentu kotiin "käyttöohjeiden" kera, vaikka onhan meilläkin nyt koirista kokemusta, mutta ei vinkkejä suurien koirien touhuista ole koskaan liikaa.
Pentu matkusti Mikan sylissä autossa (pakkasta oli miljoona ja ylikin) ja oksensi raukka pieni kun auto pysähtyi kotipihaamme. Muuten se matkasi nätisti ja nukkui sylissä eli osasi rauhoittuakin hyvin.
Mökö tuli Mikan kanssa pihaan vähän vauhdilla ja pentu säikähti, mutta Mökö oli koko ajan hiljaa ja vain uteliaana pälyili uutta tulokasta tietämättä miten siihen pitäisi suhtautua. Myös kissa kuikuili boxin katolta uutta tulijaa ihmeissään koko illan ja tämän aamun. Pentu oli aivan pallo hukassa, että mihin tuli mutta pienen houkuttelun jälkeen se rohkaistui ja mennä touhotti omiaan. Otti omakseen heti lattialla olleen koiransapuskan, luut ja muut herkut. =) Tyttö tietää mikä on hyvää.
Yö ja aamu selvittiin 0:lla pissa-ja kakkaläikällä (hyvä me!), tehokas on ollut kasvattajan sisäsiisteyskasvatus, mutta nyt oli kerran ilmeisesti lirahtanut sisälle, näin Mika sanoi. Mutta fiksu tyttö muuten. Kovin reipas Ansa on ja utelias vaikka hieman Mökö sille pari kertaa ärähtikin, kun vauva meinasi liian lähelle hänen apajilleen tulla.
Ansa myös on selvä uusi tuleva sohvaperuna ja sängyn valloittaja, kova oli meno puskea itseään sohvalle ja sängylle illalla vaikka juuri ylttyi. En vaan välttis haluaisi jakaa sänkyäni aikuisen suursnautserin kanssa, koska jaan sen jo tällä hetkellä 2 käppänän, kissan ja miehen kanssa, ei mahdu kaikki, pitää hankkia pian isompi sänky. Sellainen "apua" välähdys illalla kävi viimeisenä mielessäni, että nukun itse jatkossa varmaan sängyn alla jos elukat valtaavat sänkymme (i really hope not).
Ansa purisi ja murisi jo Mökölle (ja kai vähän pikkuveljelleni Jaakolle) siansaparo suussaan. On muuten ruuan perään ja aika huvittava (toisaalta myös säälittävä) tuo pikkuinen purina pienestä mustasta pitkäsäärestä. =)
Mutta ulkoilma (eilen -15-20 astetta pakkasta) ei oikein lämmittänyt Ansan mieltä, vaikka 85% pissoista ja kakoista tyttö tekikin ulos niin kuin pitääkin.
Jatketaan tarinoita myöhemmin...
Pentu matkusti Mikan sylissä autossa (pakkasta oli miljoona ja ylikin) ja oksensi raukka pieni kun auto pysähtyi kotipihaamme. Muuten se matkasi nätisti ja nukkui sylissä eli osasi rauhoittuakin hyvin.
Mökö tuli Mikan kanssa pihaan vähän vauhdilla ja pentu säikähti, mutta Mökö oli koko ajan hiljaa ja vain uteliaana pälyili uutta tulokasta tietämättä miten siihen pitäisi suhtautua. Myös kissa kuikuili boxin katolta uutta tulijaa ihmeissään koko illan ja tämän aamun. Pentu oli aivan pallo hukassa, että mihin tuli mutta pienen houkuttelun jälkeen se rohkaistui ja mennä touhotti omiaan. Otti omakseen heti lattialla olleen koiransapuskan, luut ja muut herkut. =) Tyttö tietää mikä on hyvää.
Yö ja aamu selvittiin 0:lla pissa-ja kakkaläikällä (hyvä me!), tehokas on ollut kasvattajan sisäsiisteyskasvatus, mutta nyt oli kerran ilmeisesti lirahtanut sisälle, näin Mika sanoi. Mutta fiksu tyttö muuten. Kovin reipas Ansa on ja utelias vaikka hieman Mökö sille pari kertaa ärähtikin, kun vauva meinasi liian lähelle hänen apajilleen tulla.
Ansa myös on selvä uusi tuleva sohvaperuna ja sängyn valloittaja, kova oli meno puskea itseään sohvalle ja sängylle illalla vaikka juuri ylttyi. En vaan välttis haluaisi jakaa sänkyäni aikuisen suursnautserin kanssa, koska jaan sen jo tällä hetkellä 2 käppänän, kissan ja miehen kanssa, ei mahdu kaikki, pitää hankkia pian isompi sänky. Sellainen "apua" välähdys illalla kävi viimeisenä mielessäni, että nukun itse jatkossa varmaan sängyn alla jos elukat valtaavat sänkymme (i really hope not).
Ansa purisi ja murisi jo Mökölle (ja kai vähän pikkuveljelleni Jaakolle) siansaparo suussaan. On muuten ruuan perään ja aika huvittava (toisaalta myös säälittävä) tuo pikkuinen purina pienestä mustasta pitkäsäärestä. =)
Mutta ulkoilma (eilen -15-20 astetta pakkasta) ei oikein lämmittänyt Ansan mieltä, vaikka 85% pissoista ja kakoista tyttö tekikin ulos niin kuin pitääkin.
Jatketaan tarinoita myöhemmin...
perjantai 2. tammikuuta 2009
Toiminnon vieminen käskyn alle
Treenasimme halilla inventaarion tekemisen jälkeen Lurun kanssa kosketuskepin viemistä käskyn alle. Sain tälläisen ahaa elämyksen luettuani kaverini Sakemannilehdestä Veli-Matti AHosen naksutinkoulutusartikkelia, että "niin joo, näinkin pitäisi, mutta on vähän jäänyt".
Tällä "käskyn alle viemisellä" tarkoitan siis sitä, että koira tekee tietyn toiminnon vasta kun sanon. Treenattiin Lurun kanssa kosketuskepillä sitä niin, että koira sai naksautuksen ja namin vasta kun olin ensin sanonut "koske". Aiemmin olen palkinnut naksautuksella ja namilla koiraa jokaisesta kosketuksesta kuonolla kosketuskeppiin, mutta nyt vain niistä kerroista kun sanon ensin "koske" ja koira sen jälkeen menee koskemaan kuonollaan keppiä, saa naksautuksen ja sen jälkeen namin.
Alkuun oli hieman hankalaa ja Luru tuijotti minua kummissaan ja odottavasti, että missä hänen naminsa ja naksunsa on, mutta lopulta istui ja odotti kunnes sanoin "koske" ja se hetken aikaa katsoi minua ja meni koskemaan.
Tätä treenaillaan lisää...
Mökön kanssa treenasimme hallin pihalla ulkona ihanan kirpsakassa pakkassäässä (upea ilma, mutta niin pirun kylmä...) vapaana oloa ja luokse tuloa. Voi kuinka nätisti Mökö tuli luokse ja istui eteeni =) Upeaa ja niin snautserimaista "aina valmis, mitä seuraavaksi tehdään" -asennetta. Eikä onneksi häiriintynyt vaikka naapurin tätsykän ravaaminen (loistava treenihäiriötekijä!) häirinnyt Mököä ja vaikka se sitä välillä meinasi jäädä katsomaan, se otti hetkessä taas kontaktia ja mukava treenihetki kanssani jatkui.
Kun tämän käytöksen saisi haltuun yleisemmälläkin ja vilskeisemmällä paikalla niin avot, olen todella tyytyväinen. Mutta kun mietti tilannetta esimerkiksi kesän alussa, on tapahtunut valtava muutoskehitys ja yksi iso syyllinen tähän on Veli-Matti Ahosen naksutreenit kesällä mikä edesauttoi tilannetta. Koira on myös rauhoittunut ja keskittyy nykyisin jo kohtuu hyvin meidän hommiin ja treenaamiseen vaikka ympärillä tapahtuisikin jotain.
Tällä "käskyn alle viemisellä" tarkoitan siis sitä, että koira tekee tietyn toiminnon vasta kun sanon. Treenattiin Lurun kanssa kosketuskepillä sitä niin, että koira sai naksautuksen ja namin vasta kun olin ensin sanonut "koske". Aiemmin olen palkinnut naksautuksella ja namilla koiraa jokaisesta kosketuksesta kuonolla kosketuskeppiin, mutta nyt vain niistä kerroista kun sanon ensin "koske" ja koira sen jälkeen menee koskemaan kuonollaan keppiä, saa naksautuksen ja sen jälkeen namin.
Alkuun oli hieman hankalaa ja Luru tuijotti minua kummissaan ja odottavasti, että missä hänen naminsa ja naksunsa on, mutta lopulta istui ja odotti kunnes sanoin "koske" ja se hetken aikaa katsoi minua ja meni koskemaan.
Tätä treenaillaan lisää...
Mökön kanssa treenasimme hallin pihalla ulkona ihanan kirpsakassa pakkassäässä (upea ilma, mutta niin pirun kylmä...) vapaana oloa ja luokse tuloa. Voi kuinka nätisti Mökö tuli luokse ja istui eteeni =) Upeaa ja niin snautserimaista "aina valmis, mitä seuraavaksi tehdään" -asennetta. Eikä onneksi häiriintynyt vaikka naapurin tätsykän ravaaminen (loistava treenihäiriötekijä!) häirinnyt Mököä ja vaikka se sitä välillä meinasi jäädä katsomaan, se otti hetkessä taas kontaktia ja mukava treenihetki kanssani jatkui.
Kun tämän käytöksen saisi haltuun yleisemmälläkin ja vilskeisemmällä paikalla niin avot, olen todella tyytyväinen. Mutta kun mietti tilannetta esimerkiksi kesän alussa, on tapahtunut valtava muutoskehitys ja yksi iso syyllinen tähän on Veli-Matti Ahosen naksutreenit kesällä mikä edesauttoi tilannetta. Koira on myös rauhoittunut ja keskittyy nykyisin jo kohtuu hyvin meidän hommiin ja treenaamiseen vaikka ympärillä tapahtuisikin jotain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
