Ansan haukkapalat = meille tulevat vieraat

Hellurei ja hellät tunteet!

... vai pitäisikö sanoa hellät ranteet ja olkapäät ja ennen kaikkea kireät hermot.

Voi olla, että näin "koulutusalan ammattilaisena" häpäisen itseni kun kerron tai kysyn neuvoa, mutta nyt alkavat omat voimavarat, neuvot ja ennen kaikkea ideat loppua kesken. Jäljellä on vain ärsyynnys ja turhaantuminen koiraan...

Mutta, miten teidän koirat ottaa vastaan vieraat? Olen nähnyt Tuisku mamman ottavan vieraita pienen haukun kera, mutta ei se sentään yrittänyt ketään syödä, toisin kuin ainakin meillä. Ansa meinaan yrittää syödä noin 90% vieraista, jotka tulevat meille. Tutut ja sukulaiset/perheenjäsenet menevät ihan siedettävästi (ne osaavat kohtuullisesti käyttäytyä) ja koira rauhoittuu viiden minuutin jälkeen, mutta normaalit vieraat ovat painajaista. Omaa sisääntuloamme olemme saaneet rauhoitettua valtavasti hankkimalla eteisen ja olkkarin väliin portin mikä pitää koirat toisella puolella sekä olemalla huomioimatta Ansaa silloin kun se riehuu ja mesoo. Koira rauhoittuu todella nopeasti ja saa sitten haluamaansa huomiota. Eipä meille uskalla kukaan oikeastaan edes tulla kun Ansa tulee päälle, sanan varsinaisessa merkityksessä päälle ja KOVAA. Ansa hyökkäilee vieraita päin ja yrittää nakata heitä, ei varsinaisesti pure, mutta yrittää "haukata". Itse olen tulkinnut sen järkyttäväksi epävarmuudeksi omasta itsestään ja tähän pitäisi saada parempi toimintakaavio tilalle. Keinot alkavat vain olla vähissä, kun olemme kaiken näköisiä vippaskonsteja jo kokeilleet.
Yksi mitä kokeilimme kesällä oli, että tulemme hihnan kanssa pihalle vieraita vastaan ja koira näkee vieraat pihalla ja rauhoittuu siellä olemaan heistä muutaman metrin päästä. Vieraat menevät sisälle eli ovat siellä kun tulemme hihnassa Ansan kanssa. Ansa on hihnassa ja teemme etäämmällä vieraista esim. naksutinharjoituksina jotain temppua, jotta koira rauhoittuu. Kun koira rauhoittuu, voimme tulla lähemmäs vieraita. No, koira saattaa rauhoittua hetkeksi ja keskittyä tekemiseemme, MUTTA auta armias kun joku vieras (tai omaväki) liikkuu, saa Ansa taas kamalan kohtauksen ja hyökähtää jotain perskankusta kiinni tai muuten vain tulee louskuttamaan naamalle. Eikä koira ole ihan mikään pieni ja sievä, joten voitte kuvitella kuinka kauhistuneita ilmeitä vieraillamme aika ajoin on ison kidan louskahtaessa korvan- tai naamanjuurella. Nice!
Vieraille on annettu ohjeita olla huomioimatta koiria ja vaikka mitä, mikä jonkun verran rauhoittaakin, mutta ongelma pahenee taas jonkun liikkuessa kun Ansa saa hyökkäyskohtauksensa.

Mikä avuksi tai mistä moinen johtuu? Yksi saamani kommentti oli koiran huonosta hermorakenteesta, mihin ei järin paljon voida koulutuksella vaikuttaa, muuta kuin siedättämällä.
Mutta kun me tarvittaisiin niitä vieraita jotka tulevat, vaikka vain kahvipalkalla, kylään eivätkä saa sydänkohtausta vaikka Ansa hieman ronski olisikin. Treenaushetket ovat aika yhdellä kädellä laskettavissa, kun ei ole treenien kohteita kun harva uskaltaa tulla meille. EI kauhean kiva lähtötilanne ja koira on vain vuoden ikäinen. Tarttisi äkkiä saada jotain tehtyä, koska tämä ei todellakaan voi jäädä näin.

En ehkä kuitenkaan halua alkaa käyttää naapuritalon tätini neuvoa näissä koulutuksellisissa asioissa, kun hän neuvoi läimäisemään koiraa joka kerta sanomalehdellä persuksille kun se haukkuu. No joo, meinasin tokaista muijalle, että kummallahan meistä on enemmän kokemusta koirien oppimispsykologiasta ja koulutuksesta, mutta sain oltua hiljaa ja kerroin hänelle vain että meillä ei koiraa huutamalla tai pakottamalla tai rankaisemalla kouluteta. Kamala minä, mokoma kun yritämme olla huomioimatta koirien ei-toivottua käytöstä ja palkita koiraa oikeintehdystä, mutta aina se ei tuossa vieraiden kohtaamisessa onnistu kun tuota mesoomista on suurin osa.


Toinen ongelma on se, että Ansa haluaa olla koko ajan lähellä ja läsnä. Tulee vaikka seinästä läpitte jos se pitää jättää jonnekin eri tilaan vaikka vain kotona, puhumattakaan että olisimme vieraassa paikassa. Rauhoittuu muutenkin todella huonosti vieraassa paikassa, enkä keksi miten saisin tätä edesautettua. Olemme kuitenkin käyneet vieraissa paikoissa ja pentuna ei mitään ongelmaa ollutkaan, mutta nyt vanhemmiten koira on todella rauhaton. En tiedä rauhoittuuko silloin paremmin kun ei olla seinän takana eikä kuule ääniämme eli jos olemme jossain poissa ko.tilasta, mutta ainakin muulloin tulee läpi vaikka harmaasta kivestä. En enää epäile yhtään niitä perheitä, jotka kertovat koiran tulevan ovesta läpi.
Kotona yksinolo ei ole ongelma, olemme sitä kuvanneet ja jää tänne pääsääntöisesti todella nätisti eli toi ei oo mitenkän yhteydessä mielestäni yksinolo-ongelmiin kotioloissa.

Tälläisiä ongelmia meillä, olisiko jollain jotain vinkkejä, ideoita, apuja tai muuta vastaavaa???

Ja sehän tässä on rasittavinta, ettei jaksa aina selittää vieraille Ansan käytöstä, koittaa puolustella sitä ja selittää tilannetta niin että ihmiset ymmärtäisivät. Monet pitävät Ansaa liki hulluna kun se meinaa syödä vieraat jotka ovesta tulee. Olisi kiva kun olisi iso koira jota kehtaisi näytellä, mutta nyt pysyttelemme mielellämme kotona oman perheen kanssa omissa oloissamme, koska silloin Ansa on aivan ihana, rauhallinen, lutuinen, loistava oma itsensä. Mutta auta armias kun tulee vieraita aikuisia tai puhumattakaan vieraista lapsista, ne ovat vain yksi haukkapala Ansalle.
Enkä tiedä missä kohtaa tässä on menty vikaan viimeisen puoli vuotta, missä vaiheessa Ansan käytös muuttui tuollaiseksi ja mistä se johtui. Tai mitä olisimme voineet tehdä toisin tai mitä nyt pitäisi tehdä jottei tilanne pahenisi. Näitä sitä tulee mietittyä päivittäin...

Ansan levottomat yöjuoksentelut

Ansa on viimeisen viikon ollut aika levoton, on hyörinyt ja pyörinyt kämppää ympäri ja ollut hieman rauhaton Multa alkaa keinot loppua kesken, että millä tuota saisi rauhoittumaan. Ei meillä kotiolot ole kummemmin muuttuneet, ainoa mikä on viimoisen 1,5 viikon aikana ollut niin olen lisännyt Ansan ruoka-annosta. Ansa painaa 24 kiloa suurin piirtein, nyt jo ehkä inase enemmän, mutta sisarukset ovat vähintään sen 34, joku jopa 45 kiloa eli parikymmentä kiloa eroa. On mielestäni aikas paljon, vaikka Ansa on hoikko mutta ei mielestäni silti liian anorektinen.
Nyt taas ehkä energiaa löytyy ja on vähän huonosti käyty juoksuttamassa sitä missään. Toivottavasti joskus maalle muutto helpottaa,saa enemmän touhuta, koska koira selvästi sitä tarvitsee.

Muutoin pelkokausi alkaa helpottamaan. Päästään komeasti jo ihmisten ohitse lähempääkin ja toisten koirien jos kierretään tarpeeksi kaukaa eikä mennä päälle. Kesän aikana juteltii kaikille lyhtypylväille ja betoniporsaille traktorin munista puhumattakaan, jotta Ansa huomaisi niiden olevan ihan turvallisia.
Jee!
Naapurin tätsykkä alkoi eilen mariseen kun tulin Ansan kasa mettälenkiltä takaisin, että "sun pitäis opettaa koirasi olemaan haukkumatta". Ja Ansa oli kuin unelma vieressäni eikä kommentoinut mitään millään tavalla (pikkasen ylpeä olin, koulutus toiminut). Sitten tämä aah niin ihana mummeli, joka ei ikinä puhu meille normaaliolosuhteissa mitään, kyttää vain parvekkeeltaan ja ikkunoista, antoi ojeeksi, että ottaisin sanomalehden mukaan. Joka kerta kun koira haukahtaa, eikä saisi, läimäyttäisin sitä takapuolelle ja sanoisin "ei". Siihen kyllä älähdin äreästi takaisin, että tyhmänäkö se mua pitää, en todellakaan aio alkaa kouluttamaan koiraani pelolla tai väkivallalla, johon se mussutti ettei se satu. Hmm... Mietitäänpäs, otetaan tilanne kästelyyn: Koira näkee jotain, koiralla on joku tietty tunnetila päällänsä, koira haukkuu ja minä läimäytän sitä pepulle = koira yhdistää epämukavan tunteen siihen mitä se näkee tai tuntee sillä hetkellä eli ihan mihin vain. Todella fiksua. Haluanin saada aikaan vielä vauhkomman koiran, joka pelkää kaikkia vastaantulevia ja kokee ne epämukavasti ja jossain kohtaa tämä kaikki laukeaa agressiivisena käytöksenä koiralla. Muutenkin epävarmaa koiraa ei missään nimessä auta tuollainen käytös.
Meinasin ärähtää muijalle, että kumpikohan meistä on tämän alan ammattilainen ja opiskellut eläinten koulutusta. Mutta kun hänen siskon miehensä kouluttaa huumekoiria ja oli neuvonut hänelle kyseisen ohjeen kun hänellä oli koira. Vitsin fiksua. Noilla ohjeilla tuleekin tosi selväjärkisiä koiria.
Hieman otti päähän.

En ole mistään löytänyt tuoksukynttilälyhtyä, johon saisi alle kynttilän ja sen päälle kipon jonne voisi laittaa tilkan tuoksuöljyä. Laventelin pitäisi auttaa rauhoittamaan ja ajattelin kokeilla sitä, mutta eipä ole niin helppo löytää.

Mutta, näin meillä siis...

Älä häkitä

Älä Häkitä kampanja, mahtava homma, että eläinsuojeluyhdistys ja Kennelliittokin heräävät tälle ongelmalle eikä vain me "kukkahattutädit".

Mökön Helsingin seikkailut

Hellurei ja hellät tunteet,

täällä sitä ollaan Mökön ja Mikan kanssa Helsingin Pasilassa hotellissa ja tosi hyvin on mennyt. Onhan tuo pieni karvapallero aika hukassa suuressa maailmassa, mutta todella itseään fiksummin on käyttäytynyt, että on ollut oikea omistajiensa ylpeydenaihe. Hyvä Mökö!
Kun Mika oli tullut Mökön kanssa vastaan mua koirahierojakurssin pitopaikan pihalle Mökö vähän kommentoi sisälle tulevalle pikkutytölle, mutta muuten on ohittanut jos jonkinmoista kulkijaa niin karvaista, kuin vähemmän karvaista todella nätisti. Katsotaan miten huominen hieronta sujuu, mutta nyt ainakin on ihan lupaavaa käytös ollut ja hyvä vähän välillä saada Mökölle "extra-aikaa", ettei kaikki mene ihan vain Ansan kanssa höösöttämiseen.
Luru jäi kotiin (tai porukoille hoitoon ANsan kanssa) kun sillä oli vielä vähän loppujuoksuiluissa hösöttämistä niin en viittinyt roudata sitä matkaani.