Saalisvietistä siedätykseen

Olin lauantaina Tamskin järjestämällä saalisviettikurssilla kuunteluoppilaana (ei omia koiria mukana siis), jossa Salme Mujunen selvitti saalisleikin käyttöä koiran palkitsemiskeinoja sekä yhtenä turvallisena ja ohjattuna leikkimismuotona.
En aivan allekirjoita kaikkia Mujusen puheita dominanssista ja johtajuudesta, jotka hän liitti saalisleikittämiseen ohimennen, mutta muuten lauantaipäivä oli asiasisällöltään todella mielenkiintoinen ja sain itse ainakin paljon irti siitä vaikkei minulla koiraa kurssilla ollutkaan. Aihe oli vain niin erikoinen, että halusin itse tutustua siihen ennen kuin vien tai kokeilen asiaa koirieni kanssa.
Toivottavasti saan liitettyä muistiinpanot saalisleikittämisestä myös tänne tässä lähiaikoina.
Salme Mujusen artikkeli aiheesta "saalisviettiä hyödyntävä leikki on koiralle mieluinen palkinto" löytyy osoitteesta http://koti.mbnet.fi/tuulen/saalisvietti.htm
Alamme tekemään omia motivointipatukoita lähiaikoina ja uskoisin, että saan sellaisia myyntiin myös yritykselleni vielä tässä syksyn aikana. Ei muuta kuin ompelukone hurraamaan. Tilauksessa on myös useita namipalapusseja firmalleni myyntiin, joten Dogwitin puodin valikoima laajenee syksyn mittaan.

Samaa (onnistunut koiratapahtuma) ei voi sanoa sunnuntaisesta SPL:n järjestämästä näyttelystä jossa olimme, samaisen ystäväni kanssa kuin edellispäivän kurssilla, katsomassa saksanpaimenkoiria Kangasalla. Kehän laidalla oli kakkosshow menossa kun paviaanilauma aikuisia ihmisiä (oikeasti, toista kymmentä ylikin) juoksi "kannustamassa ja tsemppaamassa" koirakkojaan kehän sisäpuolella. Kenellä oli mitäkin koirapilliä ja torvea mukanaan, kuka muuten vain juoksi hikipäässä huudellen omiaan. Kehän sisäpuolella olevat koirat vietiin turhaan aivan ylikierroksille, eikä koirilla ollut tietoakaan nätistä näyttelyesiintymisestä, jokainen koira kiskoi remmissä henkihieverissä. Koska kyse on rodusta jolla liuskaperseisyys on suositeltavaa, ei ruumiinrakennekaan nykykoirilla ole kaksinen, puhumattakaan sen terveysriskeistä joita vääränlainen "alapään" tila aiheuttaa.

Myönnän etten ole näyttelyihminen ollenkaan. Nyt tulin yhä vakuuttuneemmaksi siitä, ettei näyttelyissä ole kyse koiran esittämisestä (ainakaan sunnuntaina ollut) vaan omistajien itsetunnon pönkittämisestä. Koirat olivat niin toissijaisessa asemassa koko showssa, että en ymmärrä mitä tuomari pystyi niistä näkemään, kuten niiden liikeradoista, ruumiinrakenteesta tai liikkumisestaan. Ja tapa millä omistajat riuhtoivat ja repivät sekä karjuivat koirilleen kehässä oli mielestäni pöyristyttävää. Ymmärrän toki, että koska kyse on isosta rodusta, se tarvitsee liikkuvampaa esitystapaa kuin pelkkä paikallaan möllöttäminen, mutta korkeintaan yksi koira kymmentä sakemannia kohtaan liikkui edes millään tavalla normaalisti. Jos tarkoitus on saada koira ravaamaan nätisti, ei omistajien toiminta aiheuttanut minkäänlaista edistystä tavoitteeseen, päinvastoin koirat laukkasivat, kiskoivat ja kuka mitäkin.

Tänään koirillamme oli todellista shokkihoitoa kun meillä oli tupa täynnä vieraita aina 1,2 vuotiaista alkaen ja meidän koirathan eivät ole tottuneet lapsiin. Kaiken huipuksi Mökö inhoaa ylikaiken (ts. pelkää kuollakseen) kaikkia pikkuihmisiä, joten sinänsäkin päivä oli mielenkiintoinen ja toisaalta myös hyvin rankka ja kuitenkin palkitseva.
Konserttista pääsivät nauttimaan jokainen sisälle tulija. Yhden ystäväni 1,2 vuoden ikäinen poika oli kuitenkin tottunut kotonaan koiriin eikä ollut moksiskaan meidän armeijan metakasta. Toisen ystäväni kaksi muksua taas pelkäsivät koiria ja Mököhän "riemastui" entisestään siitä kun lapset säikähtelivät tai alkoivat itkemään... Yritimme lahjontaa joka hieman rauhoitti hetkittäin, mutta heti kun joku lapsista liikahti Mökö alkoi räyhäämään. Suurimman osan aikaa koirat olivat toisessa huoneessa, mutta Luru totta kai raapi aitaa ja pari kertaa pujahtikin sieltä välistä pois. Lurun kanssa ei niin hirveästi ole ongelmia, koska se rauhoittuu ja on hiljaa, mutta kun Mökö räyhää ihan urakalla eikä sitä saa hiljaiseksi kuin hetkittäin.
Joka tapauksessa päivä oli hyvää harjoitusta ja siedätystä lapsiin, eritoten pieniin lapsiin. Muutaman kerran päästiin hyvään treeniin, mutta jokin aina säikäytti joko lapset tai koiran --> loputon kierre (kumpikin pelkää toinen toistaan). Jopa Mökö rauhoittui pieniksi hetkiksi lasten lähettyville ja sai tuolloin positiivisia kokemuksia lapsista. Pitkäaikaisella harjoittelulla tästäkin voisi tulla jotain...

Tällä hetkellä meidän koirilla on kuitenkin ollut 4 päivää putkeen vieraita talossa eli kierrokset voivat olla hieman vielä normaalia korkeammalla ja nyt tulin vielä Teiskoon vanhemmilleni. Saa nähdä miten tästä eteenpäin nuo stressitasot ja kierrokset rullaavat...
Viime aikoina olen kyllä havainnut esimerkiksi Lurussa normaalia enemmän haukkuherkkyyttä (esim. kotona ja lenkillä), kun taas Mököllä saattaa mennä "tilanne" nopeammin ohi päältänsä esimerkiksi lenkillä. Toki vieraat koirat ovat edelleenkin aikamoisia mörköjä, mutta ne unohdetaan entistä helpommin ja päästään jatkamaan tilanteesta eteenpäin. Saatamme hyvinkin selvitä tilanteesta ihan kunnialla kunhan meillä on riittävästi tilaa ja pystymme väistämään sivummalle. Ei ole myöskään ongelma kulkea esimerkiksi toisen koiran takana riittävän välimatkan päässä tmv.
Huomaamattamme koirat ovat myös oppineet pitkään harjoittelemamme rutiinit, joista olen ylpeä. Koirat mm. istuvat ennen tienylityksiä ja vasta luvan saatuaan liikutaan eteenpäin, ennen uloslähtöä istutaan ja ovesta ei mennä ennen kuin omistaja antaa luvan. Tälläiset kaikki pienet rutiininomaiset käyttäytymisnormit ovat helpottaneet arkeamme.

Edessä on pihan lisäkasvoittaminen, sillä naapureiden parvekkeet on havaittu hyviksi räksytyskohteiksi. Näinpä pihaamme tullaan istuttamaan lisää pensaita näköesteiksi ja muutenkin koko ruohikko pitäisi hoitaa parempaan jamaan...