Unohdin jo about kaiken mitä mun piti tänne kirjoittaa tässä kaikessa ärsyynnyksessäni... Pahoittelen, hieman huono päivä.
Meillä oli tänään kuitenkin pitkästä aikaa VMA:n kurssia Mökön kanssa. On kyllä kummasti pojan ympäristösiedätysoppi tehonnut kun nyt se oli jo about 80kertaa rauhallisemmin Peltolammin koulun kentällä kuin mitä esimerkiksi ensimmäisellä kerralla. Ja siitä sai mennä jos jonkunnäköistä härveliä, lasta sun muuta ohitse ilman kommenttia.
Se mitä tänään opiskelimme koiran hallintaa ja kontaktia, lähellä oloa omia liikkeitä hyödyntämällä. Keskustelimme myös hihnassa vetämisestä ja saimme uudenlaisen reseptin: hihna nk. liukuu kädestä ennen sen kiristymistä ja sitä vetoa --> tavoite, että koira pysähtyy --> katse ohjaajaan (toiminta ohjaajaan--> saa ohjaajan toimimaan, palkkio) --> ohjaajan reagointi ja esim. liike taaksepäin tai muualle --> koira seuraa perässä.
Keskustelimme myös uloslähtötilanteesta, jossa koirat odottavat nätisti oven avautumista, mutta liina kiristyy joka kerta kun koirat ovat saaneet luvan mennä ulos ja ovat ulko-oven ulkopuolella. Reagointi pihalla oleviin ärsykkeisiin, kuten naapureihin on valtava.
Mökö on selvästi koira joka tarvitsisi muunkinlaista vahvistamista kuin pelkkiä namilla palkkausta. Toinen selvä havainto, josta myös keskustelimme oli se, että toiminto pitäisi pilkkoa pienen pieneen palaan ja sitä kautta lähteä käsittelemään ja kouluttamaan sitä Mökön kanssa. Tähän mennessä olen pärjännyt kohtuullisen hyvin suurilla linjauksilla Lurun kanssa, mutta Mökö on selvästi näköjään eri maata ja etsii omia koulutusmetodeitaan. Minulla on tavoitteita koirien kanssa ja toivon että ne toteutuvat ennen viittä ikävuotta, mutta tämä kaikki vaatii järkyttävän paljon määrätietoista treenausta, treenipäiväkirjaa ja vahvisteita.
Olen ymmärtänyt yhden perustavaa laatua olevan koulutuspoliittisen asian. Arvostan aivan järjettömän paljon pentuaikaa nykyisin ja niitä mahdollisuuksia joita se aika antaa. Pentu toki on hömelö ja unohtaakin helposti oppimansa, kun taas vanha koira oppii hitaasti ja muistaa pitkään, mutta pentuajan tehokäytöllä ehkäistään niin paljon jälkiongelmia joiden selvittely on miljardi kertaa vaikeampaa kuin oikeaoppisen pentukoulutuksen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mä allekirjoitan myöskin tuon sun lausahduksen tuosta pentuajan tehohyödyntämisestä, oman koiran kohdallakin (Sisu 2v.) tuli tehtyä liikaa virheitä pentuaikana ja niitä nyt sitten korjaillaan pienin askelin. Sisu ja Mökö taitaa olla muutenkin aika sukulaissieluja, niin tutulta nuo ongelmat Mökön koulutuksessa kuulostavat. :-) No, ei se mitään, on se ainakin itselle opettavaista kun on paljon ongelmia ratkottavana. :-)
Siis mä oon tullut siihen tulokseen, että noissa mustissa käppänöissä on sitä jotain itsepäisyyttä ja nk. vanhaa käppänää jäljellä paljon enemmän kuin esim. noissa missään tuntemissani valkoisissa, ovat paljon säyseämpiä tietyllä tavalla.
Onks sullakin mustia Zausa? =)
Välillä tuntuu kuin tuo Mökön pää olisi kova kuin kivi =) Tänään oli taas vähän semmoinen päivä ja lenkit ulkona että mistään ei tahtonut tulla mitään...
Lähetä kommentti