No nyt ku ei jaksas kauheesti mitään nii saa olla paimentamas tätä nelikkoa kun missäkin lastentarhassa.
Millon Ansa on menossa saunaan kissan paskalaatikolle, millon repimässä vaatteita pyykkinarulta, millon sängyn reunalta, millon hyppimässä keittiön pöydälle ja se on keksinyt kuinka mukava aluslakanan reunaa on riuhtoa patjan päältä sängyn sivusta.
Usein Ansa ja Mökö tekee kieripainileikkiä pitkin kämppää tai sit vaihtoehtoisesti kissa ja Ansa riehuvat ja juoksevat pitkin kämppää niin, että pelkään Ansan satuttavan jalkansa.
Ärsyttää kun on kipeänä nyt kun ulkona ois niin mahtavat ilmat lenkkeilyyn ja hiihtoon ja vaikk mihin muuhun.
Ansa on nyt niin ahne ja kaikkea, että saan pidellä sitä kolmin käsin kii ettei varastais kaikkien muidenkin ruokia. Tosin Mökö oli varsin samanlainen pienenä, mutta on rauhoittunut kummasti eikä enää varastele kaikkien muidenkin ruokia. Ansa vaan tahtoo kiipeillä pöydille ja ihan minne vain saadakseen ruokaa tai huomiota mitä ikinä sillä hetkellä haluaakaan. Ja kun se kasvaa niin se alkaa olemaan hieman ikävää jos 35kiloinen jössikkä renkoaa syliin tmv. Joskus Ansa on vain pakko ottaa syliin rauhoittumaan jos se melskaa, mutta rauhoittuu siihen usein ihan hyvi hetken melttoomisen jälkeen. Saa nähdä mitä tästä elämästä neidin kanssa tulee.
Se piti muuten vielä kertomani, viime viikon sattui ja tapahtui jutusta. Olin päästämässä Ansaa vielä viimeisen kerran illalla ulos ja hain sitä meidän sängystämme jossa Mika nukkui jo, taisipa siellä olla muutkin koirat. No, houkutelin Ansaa mutta se vain pällisteli kummissaan sänkymme reunalla. Olin menossa ottamaan tyttöä syliin kun se alkoi murisemaan minulle. Säpsähdin ihan tyystin, koska se oli odottamaton reaktio, joka muistutti minua hyvin syvästi Oton aikaisista koiratraumoistani. No, hetken siinä hämmentyneenä seisoneena otin uuden askeleen ja kaappasin Ansan syliini ja vein sen takaovelle pissatusta varten. Taisi tyttö äristä ja purista mulle vähän sylissäkin, mutta kannoin neidin päättäväisesti ulos ja se kävi tarpeillaan. JOku Vilander sanoisi tässä kohtaa, että orastava johtajuusongelma etsetera, mutta tilanne pisti minut hieman miettimään, että mitä tälläisessä tilanteessa pitäisi tehdä ja miksi se pääsi siihen tilanteeseen? Koira käytti rauhoittavia signaaleita, keltaista valoa, ymmärrän sen, mutta kokiko se tilanteen muuten jotenkin uhkaavaksi ja koki tarvetta puolustautua.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rauhoittavat signaalit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rauhoittavat signaalit. Näytä kaikki tekstit
tiistai 10. helmikuuta 2009
maanantai 27. lokakuuta 2008
Josko olisi aika...
... kirjata tänne ylös kaikki "Blogiin" -irtolappuseni, joita olen rustaillut milloin missäkin koulutuksessa ja tapahtumassa.
Ovikelloharjoittelu on edennyt jonnekin suuntaan x, josta joskus aiemmin aloin puhumaan. Olemme plimputelleet vähän miten sattuu, mahdollisimman huomaamattomasti ovikelloa kellonajasta riippumatta. Joskus joku on kävellyt ovelle äänen jälkeen, avannut oven ja poistunut takaisin paikalta. Olen myös pyrkinyt siihen, että kun ääni soi ja jos kävelen sen jälkeen ovelle ja koirat reagoivat ovenkahvaan ryntäämällä ovelle ja haukkumalla, suljenkin oven ja kävelen pois ilman että kyseinen oven avaus tietää mitään mikä voisi vähääkään olla palkitsevaa. Tai tämä on ainakin pyhä tarkoitukseni, onnistumisesta en sitten tiedä. Tuo ovenkahvan kääntäminen on vain se suurempi ongelma kuin ovikellon ääni, sen olen huomannut. Siitä kun vielä päästäisiin eroon niin hyvä, vasta sen jälkeen uskaltaisin laittaa ovikellon oveen, nyt ovikello on keittiön pöydällä.
Kehitin Mökön kynsienleikkuuharjoitteluun uuden idean. Olemme viime aikoina työstäneet aika paljon naksutinkoulutusta ja eri toimintoja sen avulla, kuten maahan menoa, "kuolemista", kosketuskeppiä ja alustaa. Naksutin on tosi jees, helppoahan sen käyttö ei ole, mutta treenaus auttaa tulemaan edes inasen paremmaksi.
No, aloin vahvistamaan sitä että Mökö kuin vahingon kautta kellahtaa kyljelleen maahan. Olen hiljalleen yhdistänyt tähän tassujen koskettelua ja niistä kiinni pitämistä toiveenani joskus päästä leikkaamaan koiran kynnet niin että se on rauhassa kyljellään maassa makaamassa, se kun tykkää retkottaa pitkin pituuttaan kämpässä. Katsotaan miten homma etenee. Sen verran on edistystä jo tapahtunut, että koira antaa pitää jo vähän paremmin tassuistaan kiinni ja silitellä kuin aiemmin.
Pahoittelen, että nämä aihealueet pomppoilevat kun kokoan monen viikon hajatelmiani yhteen...
Aloitimme, minä ja Erja-äiti Kiva -Teamin koulutusohjaajakurssilla kuun alussa. Oli aika mielenkiintoista ja erilaista mihin olen tottunut ja ehkä minkälaisen ideologian itse olen omaksunut... Tala lite svenska bättre folken ja sitä rataa... Puhetta oli aivan järkyttävä seurata kun luennoitsija oli ruotsalainen (kuten koko Kiva-Team ideologia) ja sitä tekstiä tulkattiin kahden sanan pätkissä jolloin oli täysin mahdotonta seurata kokonaisuutta tai pysyä jyvällä punaisesta langasta.
Päivän oppi oli kuitenkin "metasignaalit" joista mainittiin. Kurssilla myös viitattiin hyvin usein ikävästi Tunne Koirasi kurssiin jota puoletkaan tuskin oli kurssilaisista käynyt. Metasignaali on kuulemma sellainen signaali millä koira viestittää jo kaukaa toiselle koiralle tullaanko vastaan keskisormi pystyssä vai ihan hyvillä mielin.
= Suoraa rauhoittavista signaaleista. En saanut parempaa perustetta sille mitä eroa noilla on kuin, että metasignaalit ovat kuulemma niitä joita koira käyttää monen sadan metrin päästä ja rauhoittavia lähikontaktissa. Tuo ei kyllä mielestäni pidä paikkaansa. Koko könttä menee niin sujuvasti rauhoittavien signalien alle, että en näe syytä niiden erotteluun. Rauhoittavat signaalit ovat signaaleita joita koira käyttää etäisyydestä riippumatta. Suosittelen taas tutustumaan Turid Rugaasin kirjaan Rauhoittavat signaali, ko. kirja pitäisi olla pakollinen joka koiranomistajan opus. Väitänpä, että kyseiset ihmiset eivät ole tietoisia rauhoittavista signaaleista, koska eivät niitä olleet tuntevinaankaan tai ainakaan eivät tunnustaneet käyttävänsä.
Mielestäni näillä metasignaaleilla on vain selitetty monimutkaisemmin hyvin yksinkertainen asia (rauhoittavat signaalit) ja samalle asialle on taas annettu kulttuurin puitteissa eri nimitys.
Koulutuksessa puhuttiin paljon myös y-akselista mikä minulle jäi vielä näin koiran koulutuspolitiikassa epäselväksi, matematiikassa jotenkin vielä tuon ymmärsin, mutta ehkä tutustun Rilla Nummisalon kirjaan Oma koira jossa kuulemma on asiasta selvitystä.
Mihin em. aihealueeseen liittyen on pakko todeta, että ruotsalainen koiranpitokulttuuri on kyllä todella mielenkiintoista, jos luennoitsijaan on uskomista. Siellä jalostetaan erikseen epämukavia varusteita, kuten noutajatalutin ja yritetään tälläisillä "luvallisilla" keinoilla kiertää kiellettyjä koiravarusteita, kuten piikkipantaa.
Samaisen ideologian mukaan kipu luo aggressiivisuutta. Minua jotenkin askarruttaa tuo "aggressio" käsite, että mitä on aggressio tai koiran mielenvikaisuus? Kertokaahan minulle joku fiksu ihminen. En ole ollenkaan varma olenko ymmärtänyt ne ja olenkin usein miettinyt, että mitä niillä mahdetaan tarkoittaa.
Esimerkiksi koiran omistajan vastuulla on kaikki (ruotsissa), jos iso koira syö pienen koiran ja se jää ison koiran kurkkuun, ovat molemmat velvollisia maksamaan toisilleen tästä korvauksia. Sekä ison koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta sekä pienen koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta, kaikki lankeaa omistajan vastuulle ja maksettavaksi.
Rikolliset käyttävät ruotsissa pittbulleja vartiointitarkoituksiin, mutta uutena "lajina" he ovat löytäneet laumanvartijakoirat joita poliisi pelkää. Poliisi kuulemma menee mielummin ruotsissa paikkaan jossa on 10 pittbullia kuin yksi laumanvartija ovzanka (en osaa varmastikaan kirjoittaa ko. rotua oikein...).
Ulkomailta, kuten Unkarista tulee paljon "koirankoulutustaitoisia" maahanmuuttajia tai muita karkulaisia koirien mukana, joten koiranpitokulttuuri loistaa erityisesti rikollisjengeissä hyvin voimakkaana ilmiönä. Ruotsalaiset rikolliset eivät kuulemma ole yhtä hyviä koiran kouluttajia, joten siksi ihmisiä tulee ulkomailta, kuka laillisesti ja kuka laittomasti.
Se mikä sitten tekee laumanvartijasta pelottavamman koiran kuin pittbulli, on hyvä kysymys. Syy tähän on kuulemma se, että laumanvartija pelkää eli koiran pelko ja koko tekee koirasta vaarallisen.
Oikein hyvä vahtikoira pelkää paljon ja on parempi reagoimaan, koska on olemassa vain yksi vaihtoehto toimia ja se on puolustautuminen.
Pelokkaat koirat hyökkäävät tämän koulutusohjaajakurssin luennoitsijan mukaan mielummin takaapäin jolloin ne ovat vaarallisia!
Metodi on kuin perse edellä puuhun tarvitsisi kiivetä.
Mitä sitten opin
" Koiraa ei pidä pakottaa samaan muottiin kuin ihminen."
Ovikelloharjoittelu on edennyt jonnekin suuntaan x, josta joskus aiemmin aloin puhumaan. Olemme plimputelleet vähän miten sattuu, mahdollisimman huomaamattomasti ovikelloa kellonajasta riippumatta. Joskus joku on kävellyt ovelle äänen jälkeen, avannut oven ja poistunut takaisin paikalta. Olen myös pyrkinyt siihen, että kun ääni soi ja jos kävelen sen jälkeen ovelle ja koirat reagoivat ovenkahvaan ryntäämällä ovelle ja haukkumalla, suljenkin oven ja kävelen pois ilman että kyseinen oven avaus tietää mitään mikä voisi vähääkään olla palkitsevaa. Tai tämä on ainakin pyhä tarkoitukseni, onnistumisesta en sitten tiedä. Tuo ovenkahvan kääntäminen on vain se suurempi ongelma kuin ovikellon ääni, sen olen huomannut. Siitä kun vielä päästäisiin eroon niin hyvä, vasta sen jälkeen uskaltaisin laittaa ovikellon oveen, nyt ovikello on keittiön pöydällä.
Kehitin Mökön kynsienleikkuuharjoitteluun uuden idean. Olemme viime aikoina työstäneet aika paljon naksutinkoulutusta ja eri toimintoja sen avulla, kuten maahan menoa, "kuolemista", kosketuskeppiä ja alustaa. Naksutin on tosi jees, helppoahan sen käyttö ei ole, mutta treenaus auttaa tulemaan edes inasen paremmaksi.
No, aloin vahvistamaan sitä että Mökö kuin vahingon kautta kellahtaa kyljelleen maahan. Olen hiljalleen yhdistänyt tähän tassujen koskettelua ja niistä kiinni pitämistä toiveenani joskus päästä leikkaamaan koiran kynnet niin että se on rauhassa kyljellään maassa makaamassa, se kun tykkää retkottaa pitkin pituuttaan kämpässä. Katsotaan miten homma etenee. Sen verran on edistystä jo tapahtunut, että koira antaa pitää jo vähän paremmin tassuistaan kiinni ja silitellä kuin aiemmin.
Pahoittelen, että nämä aihealueet pomppoilevat kun kokoan monen viikon hajatelmiani yhteen...
Aloitimme, minä ja Erja-äiti Kiva -Teamin koulutusohjaajakurssilla kuun alussa. Oli aika mielenkiintoista ja erilaista mihin olen tottunut ja ehkä minkälaisen ideologian itse olen omaksunut... Tala lite svenska bättre folken ja sitä rataa... Puhetta oli aivan järkyttävä seurata kun luennoitsija oli ruotsalainen (kuten koko Kiva-Team ideologia) ja sitä tekstiä tulkattiin kahden sanan pätkissä jolloin oli täysin mahdotonta seurata kokonaisuutta tai pysyä jyvällä punaisesta langasta.
Päivän oppi oli kuitenkin "metasignaalit" joista mainittiin. Kurssilla myös viitattiin hyvin usein ikävästi Tunne Koirasi kurssiin jota puoletkaan tuskin oli kurssilaisista käynyt. Metasignaali on kuulemma sellainen signaali millä koira viestittää jo kaukaa toiselle koiralle tullaanko vastaan keskisormi pystyssä vai ihan hyvillä mielin.
= Suoraa rauhoittavista signaaleista. En saanut parempaa perustetta sille mitä eroa noilla on kuin, että metasignaalit ovat kuulemma niitä joita koira käyttää monen sadan metrin päästä ja rauhoittavia lähikontaktissa. Tuo ei kyllä mielestäni pidä paikkaansa. Koko könttä menee niin sujuvasti rauhoittavien signalien alle, että en näe syytä niiden erotteluun. Rauhoittavat signaalit ovat signaaleita joita koira käyttää etäisyydestä riippumatta. Suosittelen taas tutustumaan Turid Rugaasin kirjaan Rauhoittavat signaali, ko. kirja pitäisi olla pakollinen joka koiranomistajan opus. Väitänpä, että kyseiset ihmiset eivät ole tietoisia rauhoittavista signaaleista, koska eivät niitä olleet tuntevinaankaan tai ainakaan eivät tunnustaneet käyttävänsä.
Mielestäni näillä metasignaaleilla on vain selitetty monimutkaisemmin hyvin yksinkertainen asia (rauhoittavat signaalit) ja samalle asialle on taas annettu kulttuurin puitteissa eri nimitys.
Koulutuksessa puhuttiin paljon myös y-akselista mikä minulle jäi vielä näin koiran koulutuspolitiikassa epäselväksi, matematiikassa jotenkin vielä tuon ymmärsin, mutta ehkä tutustun Rilla Nummisalon kirjaan Oma koira jossa kuulemma on asiasta selvitystä.
Mihin em. aihealueeseen liittyen on pakko todeta, että ruotsalainen koiranpitokulttuuri on kyllä todella mielenkiintoista, jos luennoitsijaan on uskomista. Siellä jalostetaan erikseen epämukavia varusteita, kuten noutajatalutin ja yritetään tälläisillä "luvallisilla" keinoilla kiertää kiellettyjä koiravarusteita, kuten piikkipantaa.
Samaisen ideologian mukaan kipu luo aggressiivisuutta. Minua jotenkin askarruttaa tuo "aggressio" käsite, että mitä on aggressio tai koiran mielenvikaisuus? Kertokaahan minulle joku fiksu ihminen. En ole ollenkaan varma olenko ymmärtänyt ne ja olenkin usein miettinyt, että mitä niillä mahdetaan tarkoittaa.
Esimerkiksi koiran omistajan vastuulla on kaikki (ruotsissa), jos iso koira syö pienen koiran ja se jää ison koiran kurkkuun, ovat molemmat velvollisia maksamaan toisilleen tästä korvauksia. Sekä ison koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta sekä pienen koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta, kaikki lankeaa omistajan vastuulle ja maksettavaksi.
Rikolliset käyttävät ruotsissa pittbulleja vartiointitarkoituksiin, mutta uutena "lajina" he ovat löytäneet laumanvartijakoirat joita poliisi pelkää. Poliisi kuulemma menee mielummin ruotsissa paikkaan jossa on 10 pittbullia kuin yksi laumanvartija ovzanka (en osaa varmastikaan kirjoittaa ko. rotua oikein...).
Ulkomailta, kuten Unkarista tulee paljon "koirankoulutustaitoisia" maahanmuuttajia tai muita karkulaisia koirien mukana, joten koiranpitokulttuuri loistaa erityisesti rikollisjengeissä hyvin voimakkaana ilmiönä. Ruotsalaiset rikolliset eivät kuulemma ole yhtä hyviä koiran kouluttajia, joten siksi ihmisiä tulee ulkomailta, kuka laillisesti ja kuka laittomasti.
Se mikä sitten tekee laumanvartijasta pelottavamman koiran kuin pittbulli, on hyvä kysymys. Syy tähän on kuulemma se, että laumanvartija pelkää eli koiran pelko ja koko tekee koirasta vaarallisen.
Oikein hyvä vahtikoira pelkää paljon ja on parempi reagoimaan, koska on olemassa vain yksi vaihtoehto toimia ja se on puolustautuminen.
Pelokkaat koirat hyökkäävät tämän koulutusohjaajakurssin luennoitsijan mukaan mielummin takaapäin jolloin ne ovat vaarallisia!
Metodi on kuin perse edellä puuhun tarvitsisi kiivetä.
Mitä sitten opin
" Koiraa ei pidä pakottaa samaan muottiin kuin ihminen."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
