Ansan seikkailut

No nyt ku ei jaksas kauheesti mitään nii saa olla paimentamas tätä nelikkoa kun missäkin lastentarhassa.
Millon Ansa on menossa saunaan kissan paskalaatikolle, millon repimässä vaatteita pyykkinarulta, millon sängyn reunalta, millon hyppimässä keittiön pöydälle ja se on keksinyt kuinka mukava aluslakanan reunaa on riuhtoa patjan päältä sängyn sivusta.
Usein Ansa ja Mökö tekee kieripainileikkiä pitkin kämppää tai sit vaihtoehtoisesti kissa ja Ansa riehuvat ja juoksevat pitkin kämppää niin, että pelkään Ansan satuttavan jalkansa.
Ärsyttää kun on kipeänä nyt kun ulkona ois niin mahtavat ilmat lenkkeilyyn ja hiihtoon ja vaikk mihin muuhun.
Ansa on nyt niin ahne ja kaikkea, että saan pidellä sitä kolmin käsin kii ettei varastais kaikkien muidenkin ruokia. Tosin Mökö oli varsin samanlainen pienenä, mutta on rauhoittunut kummasti eikä enää varastele kaikkien muidenkin ruokia. Ansa vaan tahtoo kiipeillä pöydille ja ihan minne vain saadakseen ruokaa tai huomiota mitä ikinä sillä hetkellä haluaakaan. Ja kun se kasvaa niin se alkaa olemaan hieman ikävää jos 35kiloinen jössikkä renkoaa syliin tmv. Joskus Ansa on vain pakko ottaa syliin rauhoittumaan jos se melskaa, mutta rauhoittuu siihen usein ihan hyvi hetken melttoomisen jälkeen. Saa nähdä mitä tästä elämästä neidin kanssa tulee.

Se piti muuten vielä kertomani, viime viikon sattui ja tapahtui jutusta. Olin päästämässä Ansaa vielä viimeisen kerran illalla ulos ja hain sitä meidän sängystämme jossa Mika nukkui jo, taisipa siellä olla muutkin koirat. No, houkutelin Ansaa mutta se vain pällisteli kummissaan sänkymme reunalla. Olin menossa ottamaan tyttöä syliin kun se alkoi murisemaan minulle. Säpsähdin ihan tyystin, koska se oli odottamaton reaktio, joka muistutti minua hyvin syvästi Oton aikaisista koiratraumoistani. No, hetken siinä hämmentyneenä seisoneena otin uuden askeleen ja kaappasin Ansan syliini ja vein sen takaovelle pissatusta varten. Taisi tyttö äristä ja purista mulle vähän sylissäkin, mutta kannoin neidin päättäväisesti ulos ja se kävi tarpeillaan. JOku Vilander sanoisi tässä kohtaa, että orastava johtajuusongelma etsetera, mutta tilanne pisti minut hieman miettimään, että mitä tälläisessä tilanteessa pitäisi tehdä ja miksi se pääsi siihen tilanteeseen? Koira käytti rauhoittavia signaaleita, keltaista valoa, ymmärrän sen, mutta kokiko se tilanteen muuten jotenkin uhkaavaksi ja koki tarvetta puolustautua.

Koirien leikistä

Olen miettinyt pitkään koirien leikkimistä ja pistänyt merkille, että omat koiramme alkavat todella usein leikkimään tasan samassa paikassa tasan samoin elkein. Paikka on lenkiltä tultaessa postilaatikoiden lähellä, mutta kuitenkin vielä nk. "meidän tien" puolella.
Luru on kotitalomme puolella nk. kauempana lenkiltä tulo suunnasta ja Mökö poukkasee tien viereen pihan puolelle nurmikolle/lumelle (koirat remmissä siis). Luru katselee Mököä ja Mökö alkaa leikkisän touhuilun kumartumalla eteenpäin leikkiin kutsu asentoon, pomppii hetken edes takaisin ja Lurulta alkaa kuulua leikkipurinaa. Siinä koirat hieman tanssahtelevat ja leikkisää purinaa ja pärinää kuuluu.

Koirat harvoin alkavat leikkiä sisällä, enkä tiedä mistä ne ovat oppineet olemaan siellä rauhassa. Ulkona ja etenkin lenkiltä tultaessa on kuitenkin jostain tullut ylimääräistä energiaa, että alkaa leikittääkin.

Uskaltaisinpa väittää, että meidän koirat tulevat hyvin keskenään juttuun eikä niillä ole ikinä ollut keskenään mitään yhteenottoja, vaikka eipä juuri isompia muitenkaan. Saa nähdä miten käy jos talossamme nähdään pikkutassujen melksettä viikon päästä, sekin selviää huomenna. Pysykää radiokanavalla!