... kirjata tänne ylös kaikki "Blogiin" -irtolappuseni, joita olen rustaillut milloin missäkin koulutuksessa ja tapahtumassa.
Ovikelloharjoittelu on edennyt jonnekin suuntaan x, josta joskus aiemmin aloin puhumaan. Olemme plimputelleet vähän miten sattuu, mahdollisimman huomaamattomasti ovikelloa kellonajasta riippumatta. Joskus joku on kävellyt ovelle äänen jälkeen, avannut oven ja poistunut takaisin paikalta. Olen myös pyrkinyt siihen, että kun ääni soi ja jos kävelen sen jälkeen ovelle ja koirat reagoivat ovenkahvaan ryntäämällä ovelle ja haukkumalla, suljenkin oven ja kävelen pois ilman että kyseinen oven avaus tietää mitään mikä voisi vähääkään olla palkitsevaa. Tai tämä on ainakin pyhä tarkoitukseni, onnistumisesta en sitten tiedä. Tuo ovenkahvan kääntäminen on vain se suurempi ongelma kuin ovikellon ääni, sen olen huomannut. Siitä kun vielä päästäisiin eroon niin hyvä, vasta sen jälkeen uskaltaisin laittaa ovikellon oveen, nyt ovikello on keittiön pöydällä.
Kehitin Mökön kynsienleikkuuharjoitteluun uuden idean. Olemme viime aikoina työstäneet aika paljon naksutinkoulutusta ja eri toimintoja sen avulla, kuten maahan menoa, "kuolemista", kosketuskeppiä ja alustaa. Naksutin on tosi jees, helppoahan sen käyttö ei ole, mutta treenaus auttaa tulemaan edes inasen paremmaksi.
No, aloin vahvistamaan sitä että Mökö kuin vahingon kautta kellahtaa kyljelleen maahan. Olen hiljalleen yhdistänyt tähän tassujen koskettelua ja niistä kiinni pitämistä toiveenani joskus päästä leikkaamaan koiran kynnet niin että se on rauhassa kyljellään maassa makaamassa, se kun tykkää retkottaa pitkin pituuttaan kämpässä. Katsotaan miten homma etenee. Sen verran on edistystä jo tapahtunut, että koira antaa pitää jo vähän paremmin tassuistaan kiinni ja silitellä kuin aiemmin.
Pahoittelen, että nämä aihealueet pomppoilevat kun kokoan monen viikon hajatelmiani yhteen...
Aloitimme, minä ja Erja-äiti Kiva -Teamin koulutusohjaajakurssilla kuun alussa. Oli aika mielenkiintoista ja erilaista mihin olen tottunut ja ehkä minkälaisen ideologian itse olen omaksunut... Tala lite svenska bättre folken ja sitä rataa... Puhetta oli aivan järkyttävä seurata kun luennoitsija oli ruotsalainen (kuten koko Kiva-Team ideologia) ja sitä tekstiä tulkattiin kahden sanan pätkissä jolloin oli täysin mahdotonta seurata kokonaisuutta tai pysyä jyvällä punaisesta langasta.
Päivän oppi oli kuitenkin "metasignaalit" joista mainittiin. Kurssilla myös viitattiin hyvin usein ikävästi Tunne Koirasi kurssiin jota puoletkaan tuskin oli kurssilaisista käynyt. Metasignaali on kuulemma sellainen signaali millä koira viestittää jo kaukaa toiselle koiralle tullaanko vastaan keskisormi pystyssä vai ihan hyvillä mielin.
= Suoraa rauhoittavista signaaleista. En saanut parempaa perustetta sille mitä eroa noilla on kuin, että metasignaalit ovat kuulemma niitä joita koira käyttää monen sadan metrin päästä ja rauhoittavia lähikontaktissa. Tuo ei kyllä mielestäni pidä paikkaansa. Koko könttä menee niin sujuvasti rauhoittavien signalien alle, että en näe syytä niiden erotteluun. Rauhoittavat signaalit ovat signaaleita joita koira käyttää etäisyydestä riippumatta. Suosittelen taas tutustumaan Turid Rugaasin kirjaan Rauhoittavat signaali, ko. kirja pitäisi olla pakollinen joka koiranomistajan opus. Väitänpä, että kyseiset ihmiset eivät ole tietoisia rauhoittavista signaaleista, koska eivät niitä olleet tuntevinaankaan tai ainakaan eivät tunnustaneet käyttävänsä.
Mielestäni näillä metasignaaleilla on vain selitetty monimutkaisemmin hyvin yksinkertainen asia (rauhoittavat signaalit) ja samalle asialle on taas annettu kulttuurin puitteissa eri nimitys.
Koulutuksessa puhuttiin paljon myös y-akselista mikä minulle jäi vielä näin koiran koulutuspolitiikassa epäselväksi, matematiikassa jotenkin vielä tuon ymmärsin, mutta ehkä tutustun Rilla Nummisalon kirjaan Oma koira jossa kuulemma on asiasta selvitystä.
Mihin em. aihealueeseen liittyen on pakko todeta, että ruotsalainen koiranpitokulttuuri on kyllä todella mielenkiintoista, jos luennoitsijaan on uskomista. Siellä jalostetaan erikseen epämukavia varusteita, kuten noutajatalutin ja yritetään tälläisillä "luvallisilla" keinoilla kiertää kiellettyjä koiravarusteita, kuten piikkipantaa.
Samaisen ideologian mukaan kipu luo aggressiivisuutta. Minua jotenkin askarruttaa tuo "aggressio" käsite, että mitä on aggressio tai koiran mielenvikaisuus? Kertokaahan minulle joku fiksu ihminen. En ole ollenkaan varma olenko ymmärtänyt ne ja olenkin usein miettinyt, että mitä niillä mahdetaan tarkoittaa.
Esimerkiksi koiran omistajan vastuulla on kaikki (ruotsissa), jos iso koira syö pienen koiran ja se jää ison koiran kurkkuun, ovat molemmat velvollisia maksamaan toisilleen tästä korvauksia. Sekä ison koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta sekä pienen koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta, kaikki lankeaa omistajan vastuulle ja maksettavaksi.
Rikolliset käyttävät ruotsissa pittbulleja vartiointitarkoituksiin, mutta uutena "lajina" he ovat löytäneet laumanvartijakoirat joita poliisi pelkää. Poliisi kuulemma menee mielummin ruotsissa paikkaan jossa on 10 pittbullia kuin yksi laumanvartija ovzanka (en osaa varmastikaan kirjoittaa ko. rotua oikein...).
Ulkomailta, kuten Unkarista tulee paljon "koirankoulutustaitoisia" maahanmuuttajia tai muita karkulaisia koirien mukana, joten koiranpitokulttuuri loistaa erityisesti rikollisjengeissä hyvin voimakkaana ilmiönä. Ruotsalaiset rikolliset eivät kuulemma ole yhtä hyviä koiran kouluttajia, joten siksi ihmisiä tulee ulkomailta, kuka laillisesti ja kuka laittomasti.
Se mikä sitten tekee laumanvartijasta pelottavamman koiran kuin pittbulli, on hyvä kysymys. Syy tähän on kuulemma se, että laumanvartija pelkää eli koiran pelko ja koko tekee koirasta vaarallisen.
Oikein hyvä vahtikoira pelkää paljon ja on parempi reagoimaan, koska on olemassa vain yksi vaihtoehto toimia ja se on puolustautuminen.
Pelokkaat koirat hyökkäävät tämän koulutusohjaajakurssin luennoitsijan mukaan mielummin takaapäin jolloin ne ovat vaarallisia!
Metodi on kuin perse edellä puuhun tarvitsisi kiivetä.
Mitä sitten opin
" Koiraa ei pidä pakottaa samaan muottiin kuin ihminen."
maanantai 27. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Jos haluat tietää lisää koirien aggressiosta niin niistä on kerrottu ainakin Brenda Aloffin kirjassa Aggression In Dogs sekä James O'Hearen kirjassa Aggressive Behavior in Dogs. Ensimmäisen olen lukenut ja toinen on vielä kesken, molemmat vaikuttaa ihan hyvältä. Aggressio on kyllä aika monitahoinen aihe eli aggressio voi olla lähtöisin monesta eri lähtökohdasta, mm. se voi olla koirien välistä tai ihmisiin kohdistuvaa, se voi johtua resurssien vartioinnista tai kuulua saalistuskäyttäytymiseen tai se voi olla seurausta myös kivusta. Aggressiolla on myös monia eri tasoja eli lievimmillään se voi olla pelkkää murinaa tai hampaiden näyttämistä ja pahimmillaan taas suoranaista kimppuun hyökkäämistä ja tosissaan toisen vahingoittamista. Oikeastaan mä en tiedä mitä mielenvikaisuudella tarkoitetaan mutta ehkä se olisi sitten sitä että koira ihan oikeasti haluaa vahingoittaa toista tosissaan eikä vain tyydy pelottelemaan tai ajamaan toista pois. Ainakin aggressioden vakavuus oli jaettu luokkiin jonka perusteella voi arvioida mitkä ovat "paranemisennusteet" koulutuksella ko. koiran kohdalla.
Kiitos zausa, tuo toinen kirja mulla taitaa ollakin muttei kukaan vain ole ehtinyt lukemaan...
Mutta jotenkin, noi kaikki mitä mainitsit, ovat tietyllä tavalla vain niin samoja asioita kuin rauhoittavat signaalit. Eli tavallaan en ehkä erota tuon "aggression" perimmäistä käsitettä kun ajattelen monet noista niin rauhoittavien signaalien alle ja ehkä jopa yksinkertaistan monta asiaa tuon termin alle. Oikeastaan katan rauhoittavien signaalien alle koko koiran kielen ja käyttäytymisen ja sen takia tuon termin sisäistäminen on vierasta minulle.
Mutta kiitos uskollisille lukijoilleni! =)
Kyllä kai murisemiset ja hampaitten esittelyt meneekin rauhottavien signaalien alle, jos ne rauhottavat oikein laajasti käsittää. Musta kuitenkin tommonen on rauhottavista signaaleista se seuraava aste, eli tosissaan otettava varotus, ja jos nekään ei riitä, niin sitten tullaan päälle. Rauhottavat signaalit on mun mielestä niitä, joilla normaali tervepäinen koira pyrkii välttämään ensinnäkin sen, että sen tarvisi tosiaan ruveta varottamaan, ja etenkin sen, että sen tarvisi ns. ryhtyä sanoista tekoihin. Kun koira tulee päälle niin ei se enää mitään rauhottele, se vaihe meni jo ennen hyökkäystä, jos sitä edes oli.
Turid Rugaas laskee nää murisemiset ja hampaitten näyttämiset uhkaavien tai välimatkaa lisäävien signaalien alle. Kaikkia koiran lähettämiä signaaleja ei mun mielestä pysty parhaalla tahdollakaan lukemaan rauhottavien signaalien joukkoon, koska koiran kieli on kuitenkin niin monipuolinen, ja sillä on muitakin lähestymistapoja kun rauhottaminen. Rauhottavat signaalit -kirjassa sivulla 57 alkava yhteenveto on oikein valaiseva tässä suhteessa. Yleistäminen toimii joskus, mutta yleistämällä liikaa saattaa vahingossa tulkita koiraa jopa kohtalokkaasti väärin.
Lähetä kommentti