Dogwit

Suomen Suvea

2010-06-10T10:54:00.000-07:00

Viime kerrasta onkin jo aikaa. Kevät on tuonut mukanaan monia muutoksia elämäntilanteeseemme perheenä, joista teillä ei ole vielä tietoakaan. Muutimme maalle "kommuunielämää" viettämään tilapäisesti myytyämme oman asuntomme. No, tämä talo on siis meidän ja ylimääräiset asukit muuttavat omaan kotiinsa naapuriin rakennusprojektin valmistuttua kesän lopussa. Tällä hetkellä samoissa nurkissa siis pyörii 4 kääpiösnautseria ja suursnautseri sekä neljä aikuista ihmistä ja tietenkin perheen uusin tulokas, kolme viikkoinen pikku prinsessa.

Koirien kanssa on menty paljon eteenpäin, etenkin Ansalle maalle muutto rauhaan on tehnyt hyvää. Pikkukoirilla nyt on pikkasen ärsyttävää huomiohaukkumista, eritoten Lurulla (paha tapa)ja Mököllä on erityisesti tuossa omalla pihatiellä "räykkämeukkakissajahtaus" -kohtauksia usein. Muuten menee hyvin. Jaakko on ottanut pikkukoiria välillä kaupunkiin hoitoon ns. harjoituskappaleeksi, haaveilee kun ottavansa oman koiran syksyllä. Hoitojaksot on sitten mukavasti helpottaneet täällä tilannetta, kun on ollut vähemmän ulkoilutettavia. =)
Pienet ovat ihmetelleet uutta prinsessaa, Luru vähän vähemmän välittää, Mökö hyppää useammin sohvalle viereen ja tulee nätisti haistelemaan ja katselemaan pikkuprinsessaa.
Ansakin on ottanu lungisti. Välillä Ansa tulee huolestuneena katsomaan kun pikku neiti vikisee jotain, mutta muuten se on tyytynyt haistelemaan tai katselemaan kauempaa.
Nyt sitten tässä vietellään äitiyslomaa, ulkoilutetaan koiria ja sen semmoista kotihommia. Koirien kanssa on oltu tänä keväänä huomattavasti normaalia enemmän. Tässä elämää jatkellaan ja puuhastellaan...

Uuden vuoden valvojaisia

2010-01-10T09:04:00.000-08:00

Olen tietoisesti jättänyt kirjoittamatta tänne viime aikaisia kuulumisia Ansan touhuiluista tai koiruista. Toisaalta, itselleni tämä on järkyttävän hyvää terapiaa käydä asioita läpi kirjoittamalla ja saada palautetta, ideoita ja kannustusta teiltä rakkaat lukijat. Joskus se myös vie tarkoituksensa ulkopuolelle ja on ollut ehkä turvallisempaa käsitellä näitä asioita verkkosivujen ulkopuolella.

Ansan kanssa elämä on hyvin vaihtelevaa, tässä oli jo pitkä hyvä kausi, nyt taas tuntuu kuin tytöllä olisi alkanut uusi murkkukausi ja remmin päässä kärvistellään enemmän ja vähemmän. Yksinkertaisesti, Ansa kävi tänään taas ihan järkyttävillä ylikierroksilla remmilenkillä, joka kohtaan olisi pitänyt päästä ja singota sata lasissa. Suursnautseri kyllä oikein todellinen nollasta sataan sekunnissa -tyyppi.
Sisätreenit ja ihmisten vastaanotto ovat kuitenkin edenneet huiman askeleen syksyssä, treeniä on tehty (ajoittain) todella aktiivisestikin ja sitten on taas hieman hiljaisempiakin kausia. Pitäisi vain jostain saada lisää niitä koehenkilöitä.
Tänään on päivä jolloin voi vain esittää raskaan ja väsyneen huokauksen, monestakin syystä, mutta toivottavasti edessä oleva nukuttava yö helpottaa taas tilannetta.

Mökö on ottanut loppusyksyn mittaan mallia jostain ja alkanut kommentoimaan jokaikiselle vastaantulevalle jotain. Tai no, tämäkin riippuu hieman päivästä, mutta noin yleensä. Muuten ukosta on tullut ihan löpsykkä keväisen leikkauksen jälkeen, kerjää huomiota kuin mikäkin.
Lurullekin kuuluu ihan hyvää, tulee tyttö tuossa nätisti joukon jatkona. Nyt on vaan ollut niin kovat pakkaset, että eritoten meidän pikkuset ovat olleet sitä mieltä, että "täällä ulkona ei nyt tartte kovin kauaa viipyä, tassut palelevat".
En tiedä palelluttiko Ansakin tassunsa joululomalla kun oltiin aika paljon pitkillä mettälenkillä vaikka oli kylmä, kun nyt tuntuu että herkemmin kans nostelee tai alkaa nyhtään lumipaakkuja tassuistaan. No, kelleppä tuo -20 asteen pakkanen mukava olisi.
Nyt onneksi helpotti tänään, oli vain -5- -10 astetta pakkasta.

Monet itkut olisi jäänyt itkemättä ilman Ansaa, mutta myös monet naurut ja ilonhetket kokematta. Että eipä näitä karvakorvia pois ikinä vaihtaisi, vaikka välillä tuntuu kuin eläisikin jossain lastenkodissa tai päiväkodissa, on sen verta vauhdikasta menoa. Onneksi on aina yö ja yön jälkeen seuraava, helpottavampi päivä ja uusi mahdollisuus. =)

Ansan hakutreenit ja makkararinki

2009-11-15T09:33:00.000-08:00

On ollut aika rankka päivä, tai siis sillei, olin Ansan kanssa hakumettällä treenaamassa ja meidän treenit meni kyllä kaikkeen muuhun kuin hakuun, mutta oli todella tarpeellinen treenipäivä ja oon kohtyy tyytyväinen Ansaan.

Ja ainoo mitä me tänään tehtiin Ansan kanssa, oli tyyliin kuljettiin vieraitten ihmisten kanssa kävelyllä mettässä ja ne syötti Ansalle namsuu kun se oli rauhallinen.
Ansan kanssa tehtiin siis kävelevää makkararinkiä kolmesti, toisella kertaa meni jo hyvin, mutta huomaa että koira on epävarma ja jännittää vieraita ihmisiä. Että ei ois onnistunut koiran kanssa se et se lähtis hakeen ketään pusikosta tässä vaiheessa, mut toi oli tosi hyvää harjotusta sille! Vaikka toki näin innokasta omistajaa harmitti kun ei Ansan kanssa päässyt kokeileen sitä, mutta tää onkin tää omistajuuden haasteellisin osa, KÄRSIVÄLLISYYS ja ETENEMINEN KOIRAN EHDOILLA, mikä on yksi taiteen lajinsa.

Mutta emäntä innostui ja tuosta saisi kivan harrastuksen kunhan saadaan koiraan vähän lisää ihmisvarmuutta, että se lähtee irtautumaan musta ja ettiin ne maalimiehet sieltä. Jos Mika menee ens viikonloppuna sisarusrientoihin niin ANsalle tulee lisää hyvää harjoitusta.
Ja kaikki käveleen meidän kanssa lenkille, että saadaan Ansaa siedätettyä immeisiin =)

Illan huomio

2009-11-01T10:44:00.001-08:00

Nyt kun muuten tarkemmin mietin niin tulipa sellainenkin sivuhuomio mieleeni, että kun keväällä taisin kirjoitella Ansan aika pahasta pelkokaudesta. Nyt tuli mieleeni, että tämä "hyökkäävyyskäytös" on jotenkin sen jälkeisiä peruja, koska ennen sitä ei tälläistä ollut. Ansa meni tosi nätisti joukon jatkona, sosiaalistui ihmisiin ja koiriin ja kaikenmoiseen. Melkein kuin jostain oppikirjasta, siihen ainakin pyrimme että pentu saisi mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia. Mutta näköjään, niin kuin jo järkikin sanoo, ei kaikki mene aina niin kuin on käsikirjoitettu =) Toisaalta, aivan loistava oppimisen kokemus ja tästäkin noustaan vain vahvempina!

Mielestäni tuolloin pentuaikana, kriittisen periodin aikana tmv. ei kyllä tapahtunut mitään, ainakaan isompaa, pelästymistä tai muuta mikä olisi aiheuttanut tuollaisen epävarman käytöksen.

Sisääntulotreenejä ja aikuistumisen kasvukipuja

2009-11-01T10:01:00.000-08:00

No, me ollaan testattu nyt semmosta (itseasiassa jo kesällä, mut eipä oo ollu harjotustilanteita kauheesti sen jälkeen ku ei käy noita vieraita hirveesti...) että

vieraat odottaa pihassa ja Ansan kanssa mennään sinne hihnassa, vieraat on parin metrin päässä ja Ansan kans tehdään jotan temppua mitä se osaa ja koitetaan saada se rauhottuun niin et se tapaa vieraat jo pihalla muttei koske.

No, siitä sitten vieraat menevät sisälle ja Ansan kanssa jäädään pihalle niin, että se on täysin rauhallinen. Jos se meinaa vetää sisälle, en liiku ja käännän selkäni ja kävelen pois päin (tehosi yllättävän hyvin viimeksi, ei tarvinnut monestikaan kävellä pois päin kun koira hiljeni kun tajusi ettei pääse sillä tavalla ovelle).

Vieraat menee sisälle istuun esim. keittiön ruokapöydän ääreen (kädet on paremmin hollilla rauhassa kun sohvalla istuen, eikä Ansa pääse niiden päälle kun on pöytä esteenä) kun Ansan kanssa tullaa hihnassa sisälle. Vieraat eivät kiinnitä Ansaan mitään huomiota.

Ansan kanssa ollaan remmissä etäämmällä, esim. sohvalla tehden jotain temppuja mitä se osaa. Samalla koiraa voidaan palkita siitä kun se katsoo vieraita ja sen jälkeen mua/Mikaa. Näin koira koitetaan saada rauhoittumaan siihen, että on vieraita sisällä.
Kun koira on rauhassa hihnassa etäämmällä, vieraat voivat harjoitella liikkumista, kävelemistä ja sen sellaista niin että koira on edelleen kytkettynä ja keskittyy johonkin muuhun kuin vieraisiin.

Koiran ollessa rauhallinen, sen voi päästää irti hihnasta ja se saa käydä tervehtimässä vieraita, eikä tässä vaiheessa yleensä enää esiinny päällehyökkimistä tai muuta, muuta kuin siinä vaiheessa kun vieraat nousevat tai liikkuvat.
Viimeksi pääsimme todella hyvin naksuttelemaan vieraiden liikkeistä ja muusta, koira rauhoittui ja antoi vieraiden liikkua.

Viime viikolla saimme pari treeniä tehtyä tälläin ja niistä oli tosi positiiviset fiilikset.
Itseäni hieman vain harmittaa muutama saamani palaute tai ohje Ansan pentuetovereilta, sillä en ymmärrä tätä ideologiaa, että kun on iso koira jolla on vartiointitaipumusta niin a)kaikki on omistajien hallitsemattomuutta ja b)omistajan ja koiran välistä ongelmaa jos kyse on vieraista. Meidänhän kanssa Ansa on loistotapaus. Toinen tätäkin isompi pohdinnan aiheeni ja ärsyynnykseni koskee yleistä ajattelumallia tietyntyyppisistä koirista, joihin auttaa vain "niskaperseotteella" kouluttaminen. Ei se eläimen oppimispsykologia ole sidonnainen koiran kokoon, rotuun, ehkä toki hieman ominaisuuksiin, mutta tarkoitan tällä lähinnä sitä että vaikka pieni koira on helppo napata ongelmien sattuessa kainaloon kuin heittää se selälleen niin en todellakaan koe että se on mitenkään ratkaisu isollekaan koiralle vaikka olisi minkälaisia ongelmia. Meillä ei ole koiria selälleen heitetty eikä tulla heittämään, ne eivät siitä opi yhtikäs mitään, koskeintaan uhma kasvaa ja joku päivä koira tulee päälle oikein urakalla.

Oikeastaan noista muutamista viesteistä jäi ärsyynnys, mutta myös perkuleellinen sitkeä suomalainen sisu. "Minähän saan koirastani yhteiskuntakelpoisen positiivisillakin metodeilla", ilman että koira vie meitä. Tarve selviytyä ja selvitä. Mutta uskon että meillä on keinot käytettävissämme, nämä treenit ovat vaikuttaneet niin lupaavilta että kun tarpeeksi jaksaa opettaa koirallemme parempia toimintakuvioita niin se lähtee siitä helpottamaan. Pakko. Asiassa ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä ei tämä hullummaksi voi ainakaan mennä.

Meillä on alusta alkaen ollut johdonmukaiset säännöt, joita on jouduttu toki tiukentamaan koiralauman kasvaessa ja iän tullessa, mutta koirat tietävät rajansa. Ansa ymmärtää varsin hyvin käskyt kuten "pois", "anna olla" yms. mitä käytämme paljon arkielämässämme kun koiraa tarvitsee kutsua etäämmälle kiusaamasta pikkuisia tai ohitustilanteissa, komentaa rauhoittumaan haukkumista ulkoa tuleville äänille tai muuten vain. Kun koiralle tarjoaa parempaa tekemistä, ei sen ole kannattavaa jatkaa tätä meidän kannaltamme ei-toivottua käytöstä, mutta sen on myös opittava erottamaan se. Parhaaksi keinoksi olenkin tähän kokenut sen, että koira itse oivaltaa eron toivotun ja ei-toivotun käyttäytymisen välillä.
Loistavana apuvälineenä on toiminut myös opettelemamme huomiomerkki (en vaihtaisi pois, aivan törkeän hyvä esim. ennakoinnissa, hihnassa kulkemisessa, ohituksissa ja kaikessa mahdollisessa) sekä perusteellinen luoksetulo mikä toimii koirillamme mielestäni hyvin. Treenitarvetta on lähinnä niissä tilanteissa kun on häiriötekijöitä, esim. metsässä vapaana ollessa tulee koira vastaan. Helposti koirat käyvät tsekkaamassa tulijan ja tulevat vasta sitten kutsusta, mikä on toki huono.

Koiraa valitessa olen perehtynyt sen lajiin, ymmärtänyt ottavani vartioivan koiran, emmekä ole missään vaiheessa kuvitelleet tai halunneet mitään sohvaperunaa. Ainoa millä tavalla tilannetta pitäisi muuttaa, on isommat tilat mitä Ansa selvästi tarvitsee, mutta tämäkin prosessi on etenemässä ettemme vain seiso tumput suorissa olettaen ongelmien ratkeavan itsestään. Olemme valmiita tekemään töitä koiran kanssa ja oppimaan joka sekunnista, sehän on parasta elämänkoulua ja kouluttajakoulua. Suursnautserikin on vaativa koira, toisaalta taas aivan loistava tapaus jota en (eikä kyllä Mikakaan) vaihtaisi pois mistään hinnasta.
Enkä aio menetelmiäni muuttaa epäkoiraystävällisiksi tai -reiluiksi vain sen perusteella, että yleinen mielipide tietyntyyppisistä roduista (mistä hyvänä esimerkkinä mainittakoon perinteiset äijäkoirat, kuten dopermanni, sakemanni, suursnautseri, rotweiler) on "niskaperseotteella" kouluttaminen niin se on 20 vuotta vanha tapa ja ajatusmalli. Totta hemmetissä koira saa olla omatahtoinen, sitkeä, itsepäinen ja vaikka mitä muutakin, mutta jaksan uskoa että näiden kaikkien ominaisuuksien kanssa pystyy elämään, aivan kuten meidän erilaisten ihmistenkin kanssa ja jokaiseen löytyy omat ratkaisunsa. Ja ennen kaikkea positiiviset tavat löytää ratkaisuja myös ongelmatilanteisiin tai haasteisiin, niiksi niitä ennemmin ehkä kutsuisin.

Kerroinko muuten, että Ansasta kasvoi iso tyttö. Meillä alkoi ensimmäiset juoksut maanantaina ja vielä ovat juoksupöksyt ehjät, toisin kuin Lurun juoksujen aikana jolloin se tuhoaa noin juoksupöksyt/päivä.
Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää, muuttuuko tytön käytös ja mihin suuntaan. Nyt se on ainakin merkkaillut hirveästi ja iskän tuomat hirvenluut ovat saaneet koiramme paskomaan järkyttävän paljon. Ulostetta tulee (kiinteää ja normaalia) pahimmillaan 3-5 kertaa lenkissä, kun aiemmin määrä on ollut 2-3 kertaa/päivässä.

Aurinkoista viikon alkua!

Tämä tyttö lähtee huomenna tutustumaan Korkeasaaren eläinten virikkeistämiseen ja koko ensi viikko on luvassa eläinkouluttajan opintoja Paraisilla. Taas opitaan kaikkea fiksua lisää kouluttajuudesta, kouluttamisesta, eläimistä, inhimillistämisestä ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Loistavaa! Tukka takana ja elämä edessä =) !!!! Hyvällä fiiliksellä etiäpäin.

Ja ennen loppua kerronpa vielä senkin, että Ansa on rauhoittunut sen myötä kun olemme pidentäneet sen lenkkejä. Tyttö tarvitsee selvästi enemmän liikuntaa kuin mitä aiemmin olemme sille laiskuuttamme tarjonneet. Riekkumishalut ovat jääneet ja tarjolle on tullut yhteiskuntakelpoisempi koira, jonka kanssa treenit jatkuvat.

Ansan haukkapalat = meille tulevat vieraat

2009-10-28T12:50:00.000-07:00

Hellurei ja hellät tunteet!

... vai pitäisikö sanoa hellät ranteet ja olkapäät ja ennen kaikkea kireät hermot.

Voi olla, että näin "koulutusalan ammattilaisena" häpäisen itseni kun kerron tai kysyn neuvoa, mutta nyt alkavat omat voimavarat, neuvot ja ennen kaikkea ideat loppua kesken. Jäljellä on vain ärsyynnys ja turhaantuminen koiraan...

Mutta, miten teidän koirat ottaa vastaan vieraat? Olen nähnyt Tuisku mamman ottavan vieraita pienen haukun kera, mutta ei se sentään yrittänyt ketään syödä, toisin kuin ainakin meillä. Ansa meinaan yrittää syödä noin 90% vieraista, jotka tulevat meille. Tutut ja sukulaiset/perheenjäsenet menevät ihan siedettävästi (ne osaavat kohtuullisesti käyttäytyä) ja koira rauhoittuu viiden minuutin jälkeen, mutta normaalit vieraat ovat painajaista. Omaa sisääntuloamme olemme saaneet rauhoitettua valtavasti hankkimalla eteisen ja olkkarin väliin portin mikä pitää koirat toisella puolella sekä olemalla huomioimatta Ansaa silloin kun se riehuu ja mesoo. Koira rauhoittuu todella nopeasti ja saa sitten haluamaansa huomiota. Eipä meille uskalla kukaan oikeastaan edes tulla kun Ansa tulee päälle, sanan varsinaisessa merkityksessä päälle ja KOVAA. Ansa hyökkäilee vieraita päin ja yrittää nakata heitä, ei varsinaisesti pure, mutta yrittää "haukata". Itse olen tulkinnut sen järkyttäväksi epävarmuudeksi omasta itsestään ja tähän pitäisi saada parempi toimintakaavio tilalle. Keinot alkavat vain olla vähissä, kun olemme kaiken näköisiä vippaskonsteja jo kokeilleet.
Yksi mitä kokeilimme kesällä oli, että tulemme hihnan kanssa pihalle vieraita vastaan ja koira näkee vieraat pihalla ja rauhoittuu siellä olemaan heistä muutaman metrin päästä. Vieraat menevät sisälle eli ovat siellä kun tulemme hihnassa Ansan kanssa. Ansa on hihnassa ja teemme etäämmällä vieraista esim. naksutinharjoituksina jotain temppua, jotta koira rauhoittuu. Kun koira rauhoittuu, voimme tulla lähemmäs vieraita. No, koira saattaa rauhoittua hetkeksi ja keskittyä tekemiseemme, MUTTA auta armias kun joku vieras (tai omaväki) liikkuu, saa Ansa taas kamalan kohtauksen ja hyökähtää jotain perskankusta kiinni tai muuten vain tulee louskuttamaan naamalle. Eikä koira ole ihan mikään pieni ja sievä, joten voitte kuvitella kuinka kauhistuneita ilmeitä vieraillamme aika ajoin on ison kidan louskahtaessa korvan- tai naamanjuurella. Nice!
Vieraille on annettu ohjeita olla huomioimatta koiria ja vaikka mitä, mikä jonkun verran rauhoittaakin, mutta ongelma pahenee taas jonkun liikkuessa kun Ansa saa hyökkäyskohtauksensa.

Mikä avuksi tai mistä moinen johtuu? Yksi saamani kommentti oli koiran huonosta hermorakenteesta, mihin ei järin paljon voida koulutuksella vaikuttaa, muuta kuin siedättämällä.
Mutta kun me tarvittaisiin niitä vieraita jotka tulevat, vaikka vain kahvipalkalla, kylään eivätkä saa sydänkohtausta vaikka Ansa hieman ronski olisikin. Treenaushetket ovat aika yhdellä kädellä laskettavissa, kun ei ole treenien kohteita kun harva uskaltaa tulla meille. EI kauhean kiva lähtötilanne ja koira on vain vuoden ikäinen. Tarttisi äkkiä saada jotain tehtyä, koska tämä ei todellakaan voi jäädä näin.

En ehkä kuitenkaan halua alkaa käyttää naapuritalon tätini neuvoa näissä koulutuksellisissa asioissa, kun hän neuvoi läimäisemään koiraa joka kerta sanomalehdellä persuksille kun se haukkuu. No joo, meinasin tokaista muijalle, että kummallahan meistä on enemmän kokemusta koirien oppimispsykologiasta ja koulutuksesta, mutta sain oltua hiljaa ja kerroin hänelle vain että meillä ei koiraa huutamalla tai pakottamalla tai rankaisemalla kouluteta. Kamala minä, mokoma kun yritämme olla huomioimatta koirien ei-toivottua käytöstä ja palkita koiraa oikeintehdystä, mutta aina se ei tuossa vieraiden kohtaamisessa onnistu kun tuota mesoomista on suurin osa.

Toinen ongelma on se, että Ansa haluaa olla koko ajan lähellä ja läsnä. Tulee vaikka seinästä läpitte jos se pitää jättää jonnekin eri tilaan vaikka vain kotona, puhumattakaan että olisimme vieraassa paikassa. Rauhoittuu muutenkin todella huonosti vieraassa paikassa, enkä keksi miten saisin tätä edesautettua. Olemme kuitenkin käyneet vieraissa paikoissa ja pentuna ei mitään ongelmaa ollutkaan, mutta nyt vanhemmiten koira on todella rauhaton. En tiedä rauhoittuuko silloin paremmin kun ei olla seinän takana eikä kuule ääniämme eli jos olemme jossain poissa ko.tilasta, mutta ainakin muulloin tulee läpi vaikka harmaasta kivestä. En enää epäile yhtään niitä perheitä, jotka kertovat koiran tulevan ovesta läpi.
Kotona yksinolo ei ole ongelma, olemme sitä kuvanneet ja jää tänne pääsääntöisesti todella nätisti eli toi ei oo mitenkän yhteydessä mielestäni yksinolo-ongelmiin kotioloissa.

Tälläisiä ongelmia meillä, olisiko jollain jotain vinkkejä, ideoita, apuja tai muuta vastaavaa???

Ja sehän tässä on rasittavinta, ettei jaksa aina selittää vieraille Ansan käytöstä, koittaa puolustella sitä ja selittää tilannetta niin että ihmiset ymmärtäisivät. Monet pitävät Ansaa liki hulluna kun se meinaa syödä vieraat jotka ovesta tulee. Olisi kiva kun olisi iso koira jota kehtaisi näytellä, mutta nyt pysyttelemme mielellämme kotona oman perheen kanssa omissa oloissamme, koska silloin Ansa on aivan ihana, rauhallinen, lutuinen, loistava oma itsensä. Mutta auta armias kun tulee vieraita aikuisia tai puhumattakaan vieraista lapsista, ne ovat vain yksi haukkapala Ansalle.
Enkä tiedä missä kohtaa tässä on menty vikaan viimeisen puoli vuotta, missä vaiheessa Ansan käytös muuttui tuollaiseksi ja mistä se johtui. Tai mitä olisimme voineet tehdä toisin tai mitä nyt pitäisi tehdä jottei tilanne pahenisi. Näitä sitä tulee mietittyä päivittäin...

Ansan levottomat yöjuoksentelut

2009-09-01T09:45:00.000-07:00

Ansa on viimeisen viikon ollut aika levoton, on hyörinyt ja pyörinyt kämppää ympäri ja ollut hieman rauhaton Multa alkaa keinot loppua kesken, että millä tuota saisi rauhoittumaan. Ei meillä kotiolot ole kummemmin muuttuneet, ainoa mikä on viimoisen 1,5 viikon aikana ollut niin olen lisännyt Ansan ruoka-annosta. Ansa painaa 24 kiloa suurin piirtein, nyt jo ehkä inase enemmän, mutta sisarukset ovat vähintään sen 34, joku jopa 45 kiloa eli parikymmentä kiloa eroa. On mielestäni aikas paljon, vaikka Ansa on hoikko mutta ei mielestäni silti liian anorektinen.
Nyt taas ehkä energiaa löytyy ja on vähän huonosti käyty juoksuttamassa sitä missään. Toivottavasti joskus maalle muutto helpottaa,saa enemmän touhuta, koska koira selvästi sitä tarvitsee.

Muutoin pelkokausi alkaa helpottamaan. Päästään komeasti jo ihmisten ohitse lähempääkin ja toisten koirien jos kierretään tarpeeksi kaukaa eikä mennä päälle. Kesän aikana juteltii kaikille lyhtypylväille ja betoniporsaille traktorin munista puhumattakaan, jotta Ansa huomaisi niiden olevan ihan turvallisia.
Jee!
Naapurin tätsykkä alkoi eilen mariseen kun tulin Ansan kasa mettälenkiltä takaisin, että "sun pitäis opettaa koirasi olemaan haukkumatta". Ja Ansa oli kuin unelma vieressäni eikä kommentoinut mitään millään tavalla (pikkasen ylpeä olin, koulutus toiminut). Sitten tämä aah niin ihana mummeli, joka ei ikinä puhu meille normaaliolosuhteissa mitään, kyttää vain parvekkeeltaan ja ikkunoista, antoi ojeeksi, että ottaisin sanomalehden mukaan. Joka kerta kun koira haukahtaa, eikä saisi, läimäyttäisin sitä takapuolelle ja sanoisin "ei". Siihen kyllä älähdin äreästi takaisin, että tyhmänäkö se mua pitää, en todellakaan aio alkaa kouluttamaan koiraani pelolla tai väkivallalla, johon se mussutti ettei se satu. Hmm... Mietitäänpäs, otetaan tilanne kästelyyn: Koira näkee jotain, koiralla on joku tietty tunnetila päällänsä, koira haukkuu ja minä läimäytän sitä pepulle = koira yhdistää epämukavan tunteen siihen mitä se näkee tai tuntee sillä hetkellä eli ihan mihin vain. Todella fiksua. Haluanin saada aikaan vielä vauhkomman koiran, joka pelkää kaikkia vastaantulevia ja kokee ne epämukavasti ja jossain kohtaa tämä kaikki laukeaa agressiivisena käytöksenä koiralla. Muutenkin epävarmaa koiraa ei missään nimessä auta tuollainen käytös.
Meinasin ärähtää muijalle, että kumpikohan meistä on tämän alan ammattilainen ja opiskellut eläinten koulutusta. Mutta kun hänen siskon miehensä kouluttaa huumekoiria ja oli neuvonut hänelle kyseisen ohjeen kun hänellä oli koira. Vitsin fiksua. Noilla ohjeilla tuleekin tosi selväjärkisiä koiria.
Hieman otti päähän.

En ole mistään löytänyt tuoksukynttilälyhtyä, johon saisi alle kynttilän ja sen päälle kipon jonne voisi laittaa tilkan tuoksuöljyä. Laventelin pitäisi auttaa rauhoittamaan ja ajattelin kokeilla sitä, mutta eipä ole niin helppo löytää.

Mutta, näin meillä siis...

Älä häkitä

2009-08-06T23:43:00.000-07:00

Älä Häkitä kampanja, mahtava homma, että eläinsuojeluyhdistys ja Kennelliittokin heräävät tälle ongelmalle eikä vain me "kukkahattutädit".

Mökön Helsingin seikkailut

2009-07-25T13:40:00.000-07:00

Hellurei ja hellät tunteet,

täällä sitä ollaan Mökön ja Mikan kanssa Helsingin Pasilassa hotellissa ja tosi hyvin on mennyt. Onhan tuo pieni karvapallero aika hukassa suuressa maailmassa, mutta todella itseään fiksummin on käyttäytynyt, että on ollut oikea omistajiensa ylpeydenaihe. Hyvä Mökö!
Kun Mika oli tullut Mökön kanssa vastaan mua koirahierojakurssin pitopaikan pihalle Mökö vähän kommentoi sisälle tulevalle pikkutytölle, mutta muuten on ohittanut jos jonkinmoista kulkijaa niin karvaista, kuin vähemmän karvaista todella nätisti. Katsotaan miten huominen hieronta sujuu, mutta nyt ainakin on ihan lupaavaa käytös ollut ja hyvä vähän välillä saada Mökölle "extra-aikaa", ettei kaikki mene ihan vain Ansan kanssa höösöttämiseen.
Luru jäi kotiin (tai porukoille hoitoon ANsan kanssa) kun sillä oli vielä vähän loppujuoksuiluissa hösöttämistä niin en viittinyt roudata sitä matkaani.

Ansan arkatassuilut ja syötyjen pikkuhousunsuojien arvoitus

2009-07-22T11:21:00.000-07:00

Meillä on viimeiset pari viikkoa vietetty verisissä merkeissä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Luru ei ole tykännyt pitää juoksupöksyjään ja varmaan jokainen meillä käytössä ollut liinavaate, sohvanpeite ja koiranpunkka sietävät mennä tämän viikon jälkeen pesuun kun ovat niin verisiä Lurun juoksujen jäljiltä. Ja mitä tuohon muhevaan otsikkoon tulee, liittyy se pitkälti näihin Lurun juoksuihin. Tyttö kun mokoma repii pöksyt päältään vähintään 3 kertaa päivässä, pisin aika varmaan on ollut ½ vuorokautta mitä yhdet pöksyt pysyivät jalassa. Uudet, kaupasta tuodut pöksyt säilyivät ehjinä sen 2 päivää, että verri nice. Mietinpähän tuossa vain päivänä kauniina taas löytäessäni Lurun tyhjät juoksupöksyt (niissä käytetään ½ :sta pikkuhousunsuojaa jota vaihdetaan) koiranpunkalta makkarista, että mitä niille pikkuhousunsuojille tapahtuu? Ne vain häviävät. Joskus harvoin saattaa löytyä muutama pieni murunen niistä, tai semmonen puuvillapallo sitä täytettä, usein ei sitäkään. Että eivätkä ne tyhjään häviä. Luru ilmeisesti syö ne, mutta olen vähän huolissani siitä koska eihän sellainen muovivalmisteinen puuvillapikkuhousunsuoja imeydy mihinkään vaan voi hyvinkin aiheuttaa jonkun suolitukoksen vaikka ei sitä vielä olekaan onneksi tehnyt, mutta VOI aiheuttaa. Mitäs sitten? Viimeisimmät pikkuhousunsuojat mitä ostin oli tosin ekologisesti hajoavia Ekokauppa Ruohonjuuresta, mutta silti.
Ansalla on selvästi joku isomman laatuinen pelkokausi menossa. Teiskossa pelättiin traktorin munia, maassa kenollaan olevaa liikennemerkkiä ja kotipihalla päältä ajettavasta ruohonleikkurista irrotettuja kerääjäpusseja niin että koira lamaantui aivan täysin eikä meinannut tulla tilanteesta ohitse itse lenkille. No, kävin minä sitten perjantai-iltana jokusen kerran taputtelemassa ja juttelemassa traktorinmunille ja liikennemerkille iltalenkkimme aikana, mennessä ja tullessa ennen kuin Ansa uskalsi tulla lähellekään. Tyttö jähmettyi ja jopa perääntyi täysin tiellä, vaikka nuo olivat pellon puolella etäämpänä. No, saimme toivottavasti voitettua traktorinmunat, mutta nuo kotipihassa olleet ruohonleikkurin kerääjäpussit olivat likitulkoon ylitsepääsemättömän kamalia. Mutta tästä kaikesta tuli todistettua oikeaksi ainakin Ansan kohdalla se oppi, että kun siedättämisessä käsketään mennä (ainakin meidän ideologian mukaan) juttelemaan pelottavalle liikkumattomalle esineelle jotain omiaan, jolloin koira huomaa, ettei esine olekaan niin paha kun ”mammakin menee ja juttelee sille”. No, se rohkaisi Ansaa kun istuskelin ja nojailin ko. esineisiin, silittelin niitä ja juttelin niille omiani. Onneksi kukaan vieras ei nähnyt, olisi voinut pitää lievästi sanottuna mielenvikaisena, mutta pääasia että helpotti edes inasen Ansan oloa.
Mistä päästiinkin hyvin itse kukka-aiheeseen, nimittäin viime viikon torstai-iltaan jolloin olimme Ansan kanssa pentutreffeillä tutustumassa saalisleikittämiseen (sinänsä tuttu aihe, olen käynyt saalisleikkikurssinkin) ja tapaamassa sisaruksia.
No, Ansa ei ensinnäkään osannut leikkiä yhtään. Oli ollut autossa muutaman tunnin kun olin käynyt hieromassa pari koiraa, mikä lamaannutti koiraa varmaan entisestään, mutta vieras paikka ja kymmenen uutta ihmistä istuskelemassa talon kuistilla oli Ansalle aikamoinen kauhistus. Tiedän, että koirani on kaikesta huolimatta hieman aran puoleinen ja ottaa aikansa ennen kuin Ansa pystyy relaamaan, yleensä se on toisten koirien seurassa 5-10minuuttia, ihmisten kanssa ehkä puoli tuntia. (Toimituksen sivuhuomiona kerrottakoon, etten todellakaan osaa kertoa tähän syytä, sillä koira noin normaali olosuhteissa on hirveän reipas kotona, riippuen toki tilanteesta ja vieraista ihmisistä/koirista sekä siitä miten ne käyttäytyvät.) Ja kaikki tämä siitäkin huolimatta, että olemme käyneet aika paljon eri paikoissa, tavanneet erilaisia ihmisiä ja erilaisia koiria mielestäni aika paljonkin, ettei kyse ole siitä etteikö koiraa olisi sosiaalistettu, totutettu ja kaikkea. Mielestäni mä olen tehnyt kaiken ihan oppikirjan mukaan, niin kuin mulle on koulutettu, mutta se näköjään vie tuon koiran kohdalla paljon normaalia kauemmin se rohkaistuminen. En sitten tiedä säikähtikö Ansa joskus pentuna talvella niin paljon kaverini sakemannia, joka tuli aika ronskisti päälle ja yritti leikkiä, että se on aiheuttanut Ansalle tuollaista (tosin oli jo ennen sitä hieman aremman puoleinen), mutta ei Ansaa ole kyllä muuten kauheasti pelästyttänyt kukaan. Toki Ansankin pääsääntöiset leikkikaverit ja koiratutut ovat olleet pienempiä, eikä niin hirveästi kokemusta ole tuosta riisenipuolesta, joilla on ihan oma leikkityylinsä ja touhunsa, mutta.
Mutta asiaan palatakseni. Siinä sitten koitimme edes palloa heitellä Ansalle, että se vähän virkoaisi ja aikansa oltuamme saalisleikin alkeet, tosin pallolla, lähtivät sujumaan. Tosin ei niin kuin kaikilla muilla pennuilla jotka ottivat heti patukkaa suuhunsa. No, saalisleikkien lopuksi joimme kahvia ja koirat temusivat keskenään, mutta Ansa arkajalka vain pelkäsi aika hirmuisesti muita koiria eikä järin lämpimästi suhtautunut vieraisiin ihmisiinkään. Tosin lapset saivat olla aivan rauhassa, niihin se ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota. Meni liki 1,5h ennen kuin Ansa meni joukon hännillä edes vähän niin kuin ollen mukana 5 sisaruksen leikeissä ja touhuissa.
Tuo ilta oli minulle jotenkin shokeeraava, sen lisäksi että tunsin olevani kovin ulkopuolella (sen lisäksi etten ole kamala palveluskoiraihminen tai että tietäisin sen alan terminologiaa, jotta voisin juppailla sillä) muitten jutuista kun selvästi tapaavat toisiaan useammin ja ovat vanhojakin tuttuja. Mutta tuo Ansan käytös sai minutkin hirveän epävarmaksi vaikka olen tasan tarkkaan tietoinen siitä minkälainen koira Ansa on, miten se käyttäytyy uusissa tilanteissa ja taas myös sen puolen minkälainen se on kotona ja omassa arjessaan. Ansa on juuri loistava koira meille, aivan mahtava ja humoristinen veijari pilke silmäkulmassaan, niin kuin suursnautserilla kuuluukin! Se, että Ansa on aran puoleinen ei ole varsinainen ongelma meille, tiedostamme sen ja teemme sen eteen hommia joka päivä ja jonain päivänä kun Ansa on hieman aikuistunut, tuo käytös on todennäköisesti tipotiessään. Enkä muutenkaan ole koskaan halunnut koirastani mitään kamalaa puolustus-tai suojelukäytöstä esiin, en ole tähtäämässä suojelukisoihin jotenka itselleni riittää hyvin tuollainen ”vässykkä-kotikoira” jos nyt näin voi sanoa. Se, mitä me alamme noin enemmissä määrin harrastamaan Ansan kanssa, on vielä iso kysymysmerkki, mutta olen selaillut erilaisia kursseja vähän sillä silmällä, että jonnekin pitäisi syksyllä suunnistaa, mutta kun on vain nuo omatkin kurssin vetämiset ja työt. Sen kuitenkin tiedän, etten vie 8 kuukautista pentuani pyörällä lenkille niin kuin kasvattaja sanoi, että on varsin turvallista. En ota sitä riskiä, että alkaisin ehdoin tahdoin riskeeraamaan kasvuikäisen ison koiran luustoa, vaikka se ehkä turvallista olisikin. Sama koskee agilityä. On täysin eri asia, että koira hyppii itsekseen jossain mettässä vapaana ollessaan kivien, keppien ja muiden ylitte tai juoksee päin jalkaani, sen on opittava varomaan.
No, tuosta illasta seurasi sitten se, että kasvattaja soitteli minulle seuraavana päivänä (omistaa koirahoitolan) ja ehdotti, että Ansa tulisi heille hoitolaan pariksi päiväksi elokuussa niin hän voisi tarkkailla koiraa ja jos Ansa vähän rohkaistuisi. Ehdotus tuli niin puskista, että hämmennyin täysin enkä osannut edes sanoa mitään. Tätä asiaa mietittyämme päivän jos toisenkin, olemme tulleet perhepiirissämme yhä enemmän ja enemmän vakuuttuneemmaksi siitä, että Ansan tilannetta pieni häkkihoito todennäköisesti ei auttaisi yhtään. Koira ei ole tottunut häkkihoitoon, enkä muutenkaan juuri kannata henkilökohtaisesti häkkihoitoa pienissä kopperoissa, kyse on kuitenkin isosta koirasta joka on tottunut pääsemään liikkumaan vapaasti.
Ansalle paljon parempi tapa rohkaista sitä olisi varmasti se, että kasvattaja tulisi käymään meillä kotona ja näkisi koiran omassa ympäristössään ja totta kai otamme avun erittäin mielellämme vastaan, mutta se mitä se sitten on, on eri asia. Enemmän kuin mielelläni veisin Ansaa enemmän yhteistreeneihin ja tapaamaan esimerkiksi sisaruksiaan, jotta se saisi rohkeutta ja oppisi snautserikieltä vähän paremmin, se kun on hieman ronskia ja Ansaa pelottaa se, vaikka yksinään riehuukin välillä metsässä ihan samalla tavalla.
Mutta joo, asiasta pitää ehkä keskustella kun kasvattaja palaa lomiltaan, että mitä hän ajaa takaa häkkihoidolla, mitä hän haluaisi tehdä Ansalle, miten, miksi ja mitä hän ajattelee siitä olevan hyötyä. Varmasti hän ajaa takaa todella hyvää ja on hienoa, että hän haluaa auttaa ja olla tukena niin kuin lupasi (on varmaan ensimmäinen koiriemme kasvattaja joka tekee mitään hyväksemme), mutta voisimme yhdessä ehkä pohtia vielä että mikä on se tapa millä autamme Ansaa parhaiten. Meinaan tuo, että koira pistetään vieraalle hoitoon (vaikka ei nyt ehkä ihan vieras ole kyseessä, mutta eihän Ansa ole tavannut kasvattajaa sitten luovutusiän, eikä ole säännöllisesti yhteydessä tähän) ihan muuten vain vaatii ehkä hieman vielä selvennystä ja perusteluja.
Olen aika tarkka muutenkin muun muassa noista tavoista miten meidän koiraa koulutetaan ja niiden on oltava yhteydessä siihen mitä ja miten me tehdään/toimitaan. Mietin tuon torstain jälkeen sitäkin, että kun jotkut antavat koiransa toiselle koulutettavaksi johonkin kisoihin niin en varmaan kyllä ikinä itse pystyisi samaan. Meille koira on perheenjäsen, eikä mikään kilpailuväline parempaan suoritukseen, jota vieras ihminen treenaa. Kyllä minulle on tärkeää tietää mitä koiralleni a)on tehty b)tehdään c)miten d)miksi , jotta voin toimia sen kanssa paremmin. On paljon ihmisiä joilla on kokemusta enemmän koirista ja jotka osaavat auttaa vaikka itsekin työskentelen koirien kanssa, näen päivittäin erilaisia koiria ja koulutan koiria (tai heidän omistajiaan). Oman koiran kanssa kaikki tuntuu olevan aina niin erilailla.
On muutenkin eri asia tietenkin tuollaiset resque koirat, joista ei tiedä miten ne ovat joutuneet elämään ja miten niitä on kohdeltu, mutta jos minulla on vara valita oman koirani kohdalla jonka olen pentuna ottanut, niin totta kai käytän tilaisuutta hyödykseni ja otan opikseni. On paljon hyviä kouluttajia, kasvattajakin varmasti (tosin en ole ikinä itse asiassa nähnyt miten hän kouluttaa koiriaan nyt kun näin tarkkaan mietin) ja mielelläni seuraan koulutusta ja otan oppia, vaikka niin että joku muu tekee koirani kanssa jotain, mutta silloin se on aina molemminpuolista, vuorovaikutuksellista toimintaa eikä sitä että joku muu tekee jotain koiralleni selkäni takana. Koen, että siitä kun seuraan toisen toimintaa, vaikka se olisi sellaista mitä joku tekee koirani kanssa, opin aivan järjettömän paljon ja se on todella hyödyllistä, enkä haluaisi sen ns.”hiljaisen tiedon” menevän hukkaan mitä joku kokeneempi voi antaa.

Istun tällä hetkellä junassa matkalla pohjoiseen tapaamaan kaveriani, joten on hyvää aikaa kirjoittaa. Vielä kun saisin nettilinjat toimimaan niin, että pääsisin läppäriltäkin internjettiin niin avot.

Noista koirakursseista tuli vielä mieleeni muuten se, että olen varmaan hirmuisen kranttu ja vaativa Ansan kanssa kun olen selaillut ja miettinyt kaikenmoisia kursseja mihin voisimme käydä, muutama ihan potentiaalinen yritys, joka tarjoaa palveluitaan niin on toki, mutta ei mitään sellaista mikä olisi vakuuttanut täysin. Pirkanmaallakin noiden koirafirmojen määrä on lisääntynyt ihan kivasti (vai pitäisikö sanoa kauhistukseksi, noin kilpailullisesti) viimeisen vuoden aikana aika reilusti. Laatu onkin sitten eri asia, itse ainakin haluaisin tietää firman pitäjästä että missä hän on oppinsa saanut ja minkälaista koulutus on, jotta osaan valikoida parhaiten tarpeisiini sopivan palveluntarjoajan.

(Kirjoitettu maanantaina

...jatkoa keskiviikolta)

Ansa tuossa tulla rojahti syliini, taas pienen pieni sylikoira haluaa huomiota.

Kaverini Sanna oli tänään käymässä sekarotuisen Veera -koiransa kanssa. Tulivat sisälle ja Ansa mokoma komensi sitä 2 tuntia, voi Veera rukka. Veera teki kaikkensa rauhoittaakseen Ansaa, mutta tuo meidän puupää ei tajunnut yhtään toisen rauhoittavista signaaleista ja elekielestä. On Ansa sentään oman perheen koirien elekieltä oppinut lukemaan ja ymmärtää kun Luru komentaa kauemmas tmv., mutta noihin vieraisiin koiriin se ei oo vielä ymmärrystään lykännyt. Tai en mä tiiä, alkaa loppuun ideat sen kanssa kun melttoo vaan ja vaikka kuinka jättäis huomiotta tai komentais niin mikään ei tunnu auttavan. Päätti puolustaa pikkukoiriakin Veeralta ja sekin ihan turhaan.
Kun oltiin mettässä ulkona niin ei ollut mitään ongelmaa, mutta sisällä. Kun ollaan oman porukan kesken niin Ansa on superrauhallinen ja ihana, nukkuu ja muuta mut sit kun tulee vieraita niin on ihan järkyttävän rasittava louskuttaja. Syy? EN tiedä.

Mutta mä lähen viemään Ansulia ja pikkusia ulos nyt kun tää iso rotjake makaa mun sylissä vinkumassa.

Ansan uintireissut ja viikon muut kuulumiset

2009-06-28T13:36:00.000-07:00

Ansa kävi tänään uimassa oikein urakalla, mikä vesipeto. Lähti meidän perässä Teiskossa uimaan kun oli ensin hetken messunnut laiturilla että "mihin te meette, mamma, älkää hukkuko, tänne ja heti! "-messuaan. Mikan kädet näyttävät tällä hetkellä lähinnä siltä, että mies raukka suunnittelisi itsemurhaa ja olisi viillellyt kätensä ihan verille ja mulla on niskassa yksi pahan näköinen ja kipeä raapimus. Ansa kun tuli niin se tuli päälle vedessä ja tykö niin, että sitä pitä pitää kädellä kauempana eikä ihan aina onnistunut ohjaamaan sitä takaisin järveen. Meni kerran raukka laiturin allekin ja koitti monesti tulla laiturilta ylös, mutta koitettiin opettaa että uisi rantaan laiturin vierestä niin ei satuttaisi itseään. Multa jo joskus keväällä joku työkaveri kysys kun joku koira oli raapinut käteen pahat jäljet, et mitä meillä oikein tapahtuu, harrastetaanko meillä perheväkivaltaa. Ei voinut kuin nauraa, nuo koirat (ja kissa) On välillä semmonen yhdistelmä ja ittekseenkin että saa pipoo pidellä.
Aika mahdottoman vekkulin (tosin myös tapaturma-alttiin) näköistä tuo Ansan meno. Ja kuka sanoikaan että suurnautseri ei olisi niin vekkuli olento. =) Aivan loistotapaus. Ja kyllä kun joskus päästään maalle muuttamaan niin siellä pitää iso koira olla.

Eilen muuten harjoiteltiin tuota sisääntulotilannetta yhden tutun kanssa joka tuli muksujen kanssa. Ulkona oleva osio oli aika fiasko, Ansa messusi minkä kerkesi, sisällä taas rauhoittui ihan kivasti niin kauaksi aikaa kun vieraat liikkuivat. No, Ansa pistettiin loppupeleissä makkariin mut huusi sielä (ei onneks tullut aidasta yli vaikka pääsisikin), ei rauhoittunut ollenkaan. No, myöhemmin siitä sitten Mika lähti veljensä kanssa (Ansa oli ok veljen tulon suhteen, ei niin tyypillistä messua tosin oli nähnyt veljen juuri kahtena edellisenä vklpkin) ja jäin yksin koirien ja vieraiden kanssa. Otin Ansan sisälle ja terassille, vieraat kävivät vessassa (äiti+ 2 pientä lasta, 3,5v ja 6kk). Ansa rauhoittui ihan kivasti terassilla, tein "katse -naks -nami " harjoitusta katseesta vieraisiin ja rauhallisuudesta. Ansa kävi siinä sitten haistelemassa muksun ja ne ja tilanne oli ok. PIkkasen Ansa reagoi kun muksu liikkui liikaa ulkotuolilla ja onnistui säikäyttämään pienen syöksähtämällä ja haukahtamalla lasta kohti (huono tapa ja pelottava pienestä ihmisestä). No, sain Ansan rauhoittumaan kunnes muksu alkoi tahattomasti leikkiä jätskilusikalla ja suullaan ja siitä kuului kummallista ääntä johon Ansa reagoi. On mokoma aika herkkä reagoimaan erilaisiin ääniin tai liikkeeseen mistä pitäisi päästä poiskin, paitsi tietty oman väen messuun ja touhuiluihin ei juuri korviaan lotkauta.

Ansa oli koko sen ajan todella levoton kun vieraat oli meillä, sen 3,5-4h ja rauhoittui vasta sit yliväsyneenä kun vieraat lähtivät, jäi sitten nukkumaan sisälle kun mentiin kiipeileen mettään poikien kanssa. Luru pärjäsi todella hyvin pienten kanssa kun päästin sen tohon, ei välittänyt pätkääkään, touhuili omiaan ja oli taas tosi helppo oma itsensä. Mökökin varmaan olisi rauhoittunut, näki vilaukselta mut oli sit parempi pistää se työhuoneeseen niin sai olla sielä rauhassa. Mökö kun ei muutenkaan ole mikään hirmu hyvä ihmisten -saati sitten pikkuihmisten kanssa kun pelkää niitä.
Ja kyllä mä hirmu hyvin ymmärrän jos ite on siinä 80-100cm korkeudessa että kun toinen samankorkunen tulee kita auki loukottaan siinä niin kyllä määkin säikähtäisin. Mä perustan kohta henkilöstövuokrausfirman jossa vuokrataan mm. pikkulapsia koirakoulukäyttöön, "lainaa ja totuta koirasi turvallisten ja mukavien lasten kanssa lapsiin" -idealla. Oisko pieni suksee tai sitten pitäisi itse hankkia niitä lapsia ja totuttaa koirat siihen, mutta tiedä miten ne sitten reagoisivat jos olisikin oma lapsi joka vain jäisi meille eikä lähtisikään pois. En mä tiedä kuinka erilainen tilanne se silloin olisi, haiseeko vauva sitten meiltä tai tottuvatko koirat siihen helpommin kun se tulee meidän kanssa vai mitä... En tiedä, se jää nähtäväksi joskus hamassa tulevaisuudessa...

Olin yrttikurssilla torstain ja perjantain ja siellä sain paljon uusia vinkkejä taas viherpiiperrykseen koirien kanssa.
Mitä enemmän opiskelen ja hankin tietoa (tieto muuten lisää tuskaa todistetusti) sitä vakuuttuneemmaksi tulen koiran luonnollisen ruokinnan, terveydenhoidon ja koulutuksen tärkeydestä ja merkityksestä. Olen jo useita vuosia vastustanut tätä yltiöteollistumista ja yhteiskunnan työkeskeisyyttä ja kaikkea muuta hössötystä, että...
Tuntuu kuin koiratkin olisivat aivan liikaa inhimillistettyjä, monelle jotain lapsen korvikkeita ja jenkkihöperöistä tuttuja puettuja chiahuakoiria. Yöks...
Tänään taas huomasin kun oltiin maalla kun koirat nauttivat siitä arkipäivästä, Ansa viiletti pitkin peltoa ylen onnellisena, juoksi innoissaan maalla järveen ja touhusi kaikkea muutakin mitä koiran pitää! Pikkukoirat ottivat biitsillä arskaa (Luru eritoten nauttii siitä, usein iltapäivisinkin viikolla on pyytänyt päästä terassille kun olen tullut kotiin ja käy siinä sitten köllöttelemään auringon lämpöön) ja telmivät pihanurmella ilman huolen häivää, kyttääviä tai ärsyyntyneitä naapureita jotka valittaisivat koiran metelistä tmv. Tosin ei meillä VIELÄ ole tullut kukaan sanomaan noiden koirien meukkaamisesta mitään... Tosin sitä odotellessa, oli lauantai-aamupäivälläkin niin kamala messu kun oli noi edellä mainitut vieraat käymässä että melkein olisi tehnyt Ansa viedä jenkkilään missä tehdään jotain leikkauksia koirille jolloin ne eivät voi enää haukkua. Hyi kamala, no joo, en nyt tosissaan, mutta tuo on asia josta pitää päästä eroon ja se vaatii työtä. Siitä tuli joskus dokumentti telkkarista, aika kamalaa. Kyllä koiran pitää olla koira ja koiran työ on haukkua, se on sen kieli. Mistä tulikin vielä se mieleeni, että yllättävän paljon viime aikoina tullut vastaan koiranomistajia jotka a)säikähtävät b)pelkäävät c)eivät voi sietää koiraa joka haukkuu ja mun mielestä se on aivan eriskummallista ja järkyttävää koska se on koiralle luonnollista (tosin toki riippuu, että minkälaista haukkua se on, mutta noin periaatteessa). Ottaisivat ihmiset sitten kissan tai liskon niin ei pitäisi ääntä tai olisi häiriöksi...

Tuosta yrttikurssista piti vielä sanomani se, että ostin sieltä homeopaattista ainetta Ansalle ja aion kokeilla helpottaisko sen avulla tuo automatkustaminen. Nyt on pitkään jo vedetty Dappia, mutta sekin on kovin teollinen ja keinotekoinen valmiste. Rauhoittunut se on autossa juu eikä hyppää sieltä heti enää pois, on jopa pari kertaa ihan mennyt pötköttämään sinne häkkiinsä eikä köhnötä jähmettyneenä paikoillaan. Mutta ei se sinne itte hyppää niin kuin joskus tässä keväällä saatiin meneen se itte sinne kun treenattiin tosi paljon sitä kaikella herkulla, että käytiin syömässä autossa kaikki safkat. Pitäis ehkä tehdä sitä vielä lisää uusintana et tää lähtis sujuun, niin kun ton hopeopatian tukihoitona tai toisinpäin, et homeopatia toimis ton harjoittelun tukihoitona.

Sisääntuloharjoituksia ja muita managment -ratkaisuja

2009-06-16T22:03:00.000-07:00

Heissuli vei pitkästä aikaa armon blogin lukijat.

Meillä elellään normaalia arkea, reissun jälkeiset hötkyilyt koirilla ovat alkaneet tasoittua ja olemme harrastaneet viime aikoina hieman managment-ratkaisuja. Sain monen viikon puhumisen ja yrittämisien jälkeen portin tuohon eteiseen suulle, että koirat eivät pääse eteiseen kun ne ovat kotona. Aika hyvä, eteistila rauhoitettu pukemiselle ja riisumiselle, mutta tuosta on myös seurannut pieni "ongelmakäytöksen muutos" jos näin voi sanoa. Pohdiskelimme meinaan tuossa yhtenä päivänä mieheni kanssa tuota asiaa. Voi myös olla niin, että portti on kiihdyttänyt uudenlaisen käyttäytymismallin, jossa Ansa loukottaa tuhatta ja sataa hyppien porttia vastaan kun joku tulee, ovi käy tmv. Tästä kun vielä päästään eroon niin avot. Olemme muutaman kerran onnistuneet tilanteissa välttää tuo käyttäytymismalli tarjoamalla Ansalle jotain muuta korvaavaa toimintoa.

Viikonloppuna meillä oli Ekblomin Malin ystävänsä kanssa yökylässä, kun olivat kanakurssilla tuossa kylällä, majoittuivat sitten meillä. Oli ihan mielenkiintoisia koiramaisia keskusteluja, mutta myös yksi ihan kokeilemisen arvoinen harjoitus vieraiden tuloon.

- Vieraat odottavat pihassa ja keskustelevat omiaan, eivätkä välitä meistä
- Ansan kanssa toinen tulee (koira hihnassa) ulos, palkkaa kun koira on hiljaa ja katsoo vieraita
- Kävellään hiljalleen vieraita vastaan, mennään noin 1-2 metrin päähän, tehdään paikallaan jotain koiran osaamaa temppua, esim. meillä kämmeneen koskettamista
- Palkataan koiraa siitä kun se katsoo vieraita ja sen jälkeen omistajaa
- Odotellaan, vieraat lähtevät siirtymään sisätiloihin ja jäädään itse koiran kanssa ulos, tehdään sen osaamaa temppua ja palkataan siitä kun koira katsoo vieraita/vieraiden suuntaan ja sen jälkeen omistajaan
- Vieraat odottavat sisällä keittiön ruokapöydän ääressä, eivät kiinnitä mitään huomiota koiraan
- Ansan kanssa tullaan sisälle niin, että se on hihnassa ja käydään istumaan esim. sohvalle, vieraat ovat edelleen paikoillaan keittiön pöydän ääressä
- Ansaa palkataan vieraisiin katsomisesta ja siitä, että se katsoo vieraisiin ja sen jälkeen omistajaan
- Koiraa palkataan ja kehutaan kun se on rauhallinen

Harjoituksessa esiintyviä ongelmia:
- Koira reagoi nopeasti, louskutus tulee silmänräpäyksessä!
- Koira oppii/on oppinut käyttäytymismallin (en todellakaan tiedä mistä, ei ainakaan multa) jossa "louskutus- missä nami -louskutus- missä nami?, mä oon mamma tosi hyvä, kato nyt, missä nami". Tämä on kyllä hyvä kysymys, sillä mä olen ehkä meistä se pitkäpinnaisempi Ansan suhteen kuin mies. Mä olen 95% huomioimatta koiraa jos se melttoo kauheesti jossain ja koitan saada koiran huomaamaan, ettei se saa toiminnastaan palkintoa. Mies sen sijaan pimahtaa ehkä nopeammin ja ärähtää koiralle, että "nyt rauhassa" tmv. Tää on sinällään huono, koska se koira kyllä oppii helposti mistä saa palkinnon ja mistä ei, kuten tuollainen "louskutus -missä palkinto?" -tilanne, joka on hyvin yleinen =)

Ansa kävi pari viikkoa sitten elämänsä ensimmäisen kerran tekemässä jälkeä meidän jälkikurssilla, tehtiin makkarajälkeä. Ja Ansa meni aikasta hyvin. =)

Luru oli kurssikoirana maanantai-iltana ja huomasinpa vaan taas siitäkin koirasta kuinka se on oppinut kommentoimaan kaikkiin vastaantulijoihin (oltiin Bob&Piaffella) kommentointihaukkua ja ennen kaikkea huomionhakuhaukkua. Kun Luru komentaa, siihen kiinnitetään huomiota ja sain sen oikeesti olemaan hiljaa kun komensin vieraat olemaan kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Jehee, onnistuin, mutta kyllä se alkumelttoominen oli välillä aika kimottavaa niin että eräs saksalaisrouva joka oli asiakkaanani piteli korviaan, ei tosissaan ollut tottunut koiraan joka haukkuu (itsellään oli pieni valkoinen lamppuharjakoira). Hah...

Mutta joo, olenko kertonut, että Mökö ei enää saa vartin-puolen tunnin louskutuskohtauksia ulkona, riittää kerta pari. =) Siihen nähden, kun tiedän lähtötilanteen tai mitä se oli pahimmillaan, olen tosi tyytyväinen. Toki tämä nykyinenkin käytös saattaa tuntua ohikulkijasta ärsyttävältä, mutta eipä ole heidän asiansa. Sitäpaitsi haukku on koiran kieltä ja jos toinen jännittää/pelkää, niin minkäs teet että pitää kommentoida.

Kuulumisia reissun jälkeen

2009-05-24T06:28:00.000-07:00

Keski-Eurooppalaisia koirakuulumisia voisi kyllä kertoa vaikka vuoden, mutta ehkä turinoin niistä myöhemmin lisää paremmalla ajalla. Olimme pari viikkoa Keski-Euroopassa lomareissulla ja kuvasimme aika paljon koiramatskua koirakulttuurista, ihmisten toimintatavoista ja koirien käyttäytymisestä. Pitää käydä ne jossain kohtaa ajan kanssa läpi ja hyödyntää niitä jatkossa kouluttamisessa.

Ajattelin tähän väliin kertoilla hieman viimeviikkoisia kuulumisia.
Tulimme tosiaan kotiin 1,5 viikkoa sitten ja koirat olivat hoidossa porukoillani. Ansa on tehnyt pari kertaa pissit sisälle ja etenkin viime viikon loppu oli aika hulinaa koirien kanssa, olivat todella levottomia, nyt ovat vähän rauhoittuneet ja tasoittuneet jo. On se niillekin varmasti shokki, että omistajat ovat monta viikkoa pois ja tulevat niin menee aikaa sopeutua ja tottua.
Ansa kävi eilen möksällä uimassa. Oli onnessaan rantsussa painoi pitkin poikin ja sit yhtäkkiä rynkäs venepaikan kohdalta kahlaten järveen ja sielä se oli kuin märkä kala =) No, nyt ainakin tiedetään että tyttö menee uimaan.
Nyt alkaa koirilla elämä onneksi jo tasoittua ja ne alkavat käyttäytyä melkein siedettävästi. Ollut kyllä viimeisen viikon aikana tilanteita joissa olisi tehnyt mieli vajota maan alle ja hävettää olla koulutusohjaaja. Tullut semmonen olo, että olisi ihanaa asua maalla ettei kukaan nää missä kunnossa mun koirat on tai siis lähinnä niitten käytös. Mutta niinhän sitä sanotaan, että "suutarin lapsilla ei oo kenkiä". Toisaalta taas koirani osaa käyttäytyä tosi nätisti ja ovat aivan ihania lemmikkejä kun olosuhteet ovat oikeat, mutta totta kai tuollaiset tapahtumat vaikuttavat.

Ahlmannilla alkaa syksyllä Pieneläinhoitajan ammattitutkinto vai eläintenhoitajan ammattitutkinto. Aion hakea, se olisi unelmien täyttymys, monimuotokoulutusta aikuisille ja LÄHELLÄ. Ei tarvitsisi muuttaa toiselle puolelle Suomea tai mitään.

Koirahierojakurssi jatkuu ensi viikonloppuna ja pitäisi saada ne tehtävät tehtyä.
Hohhoijakkaa.

Ansa hammasstoryt osa 500

2009-04-10T12:16:00.000-07:00

Oltiin eilen Ansan kanssa hammaslääkärireissulla pari tuntia ja pitkälliset ketkuttelun jälkeen ylimääräiset hampaat saatiin irti.
Tuli vain surullinen olo, että pitää kiusata toista tälläisellä. Tämäkin on näitä ihmisen ahneudesta tulleita vaivoja, että koiran hampaat ei lähde enää omin avuin vaan ne pitää leikata irti. Näin on tehty melkein kaikilla Ansan sisaruksilla.

Oltiin aamulla mettässä lenkillä ja nyt iltalenkillä tuola Lahdentien toisella puolella. Meillä oli iltalenkillä vaan Ansa mukana, pienet käytettiin erikseen muualla ulkona, mutta Ansa tykkäsi olla vapaana, nautti suunnattomasti kuin pieni gaselli hyppiessään pellonreunoilla. Sitten se kuskasi noin 80% ajasta milloin mitäkin keppiaarretta suussaan, että ei ole tietokaaan siitä että suu olisi kipeä. Ei tarvinnut antaa antibioottiakaan, tyttö vain eilen jotenkin unohti koko suukivun mikä sillä oli hetkellisesti kun tultiin kotiin. Oli surkeana kun toin sen kotiin kuudelta, lähdin puoli seiska käveleen Prismalle ja Mika jäi kotiin. Tulin leffasta joskus kymmenen jälkeen ja Ansa oli elämänsä kunnossa. Että se siitä leikkauksesta ja hammassärystä. =) Noilla koirilla on niin hauska tää lyhyt muisti =)

Mulla oli vielä paljon koiramaisia asioita mitä piti kertomani, mutten kyllä muista. Ansa jatkaa kumahtelevaa haukuntaansa aina aika ajoin ja olen päättänyt ostaa tuohon eteiseen kiinteän aidan koska en jaksa sitä, että Luru työntää kuononsa aidanraosta ja työntää sillä tavoin aidan auki ja luikahtaa eteiseen. Ei siinä muuten mitään, mutta kenkiä sun muuta löytyy sitten milloin mistäkin. Ansa ei niitä onneksi kuin kuskaa, toisin kuin Mökö teki aikanaan, tuhosi likitulkoon kaikki irtoavan kengistä Mikan koulukirjoihin.

Tieto lisää tuskaa

2009-04-05T23:57:00.000-07:00

Tieto tosiaan lisää tuskaa, ei voi muuta huokaista taas todellisen opiskeluviikonlopun jälkeen. Latinankieliset (ja suomenkieliset) nimet koiran lihaksistolle ja luustolle vain vilahtelevat silmien edessä ja minun on pakko myöntää, että joudun tekemään hirmuisesti hommia opetellakseni ne. Niille ketkä eivät sitä nyt vielä siis tästä ymmärtäneet tiedoksi, että aloitin viikonloppuna koirahierojakurssin Helsingissä missä lauantaina opiskeltiin teoriaa ja sunnuntaina hierottiin ensimmäiset kaksi koiraa. Koulutus kestää seitsemän viikonloppua eli yhteensä noin vuoden. Tämän aikana minun tulisi harjoitushieroa yli 40 koiraa mieluiten 2-3 kertaa/koira + työstää liki viikottain jotakin projektikoiraa. Hommaa siis riittää oikein urakalla.

Ansan hampaat eivät ota irrotakseen ja torstaina onkin aika lääkärille. Hain viime viikolla Kauppahallistakin isoja kovia luita, jokunen pikkuposkihammas siitä taisi vimpsahtaa, mutta oikeat ongelmakohdat, nuo kulmurit, eivät ota osakseen. Äiti roudasi viime torstaina Ansan veljen, Riston torahampaat esiteltäväksi ja kulmureilla oli juurta kolmisen senttiä, että en mää yhtään ihmettele miksi ne eivät sieltä ihan niin vaan humpsahda. Harmittaa vain ylimääräinen leikkaus, koiran lääketroppaus ja myös kallis lasku johon ei todellakaan olisi tällä hetkellä varaa. Koira on aivan ihana, mutta on käynyt rahapussin päälle...

Mika toi Lurun koirahierojakurssille hierottavaksi sunnuntaina ja muut koirat oli hoidossa porukoilla Teiskossa. Luru oli vähän ihmeissään koirahieronnasta kun ei ole tottunut vaikka paljon muuten käsitellään ja räplätäänkin ja sietää sen hyvin. Mutta ei kyllä taas huvita viedä niitä Teiskoon hoitoon kun valitusta siitä että joku on paskonut sisälle ja Ansa ei tee millään kakkoja ulos ja sitä ja tätä ja tuota...
No, teetkö ite kakat jos ei oo kakkahätä??? Häh???
Kyse ei kuitenkaan ole siitä etteikö Ansa osaisi tehdä kakkoja hihnalenkillä ulkona (okei satoi, pieni miinustekijä).

Mutta tuosta koirahieronnasta vielä sananen. Jos tähän asti olen kuvitellut tietäväni paljon koiran KOKONAISvaltaisesta hyvinvoinnista niin nyt taas tuntuu ettei ole mitään tietoa. Koiran kropan sisällä tapahtuu niin paljon ja mihin kaikkeen ne vaikuttavatkaan, että apuva...
- Kuona-aineet
- lääkkeiden vaikutukset koiran terveyden kuormittajina
- lihasjumit (jopa kotikoirilla yms.yms.yms.)
- koirien sairaudet ja kivut (kuten selässä) joita tutkitaan todella huonosti
- miten nesteet kiertävät elimistössä
- lymfanesteet
- venytykset
- lihaskouristukset

Ansan hammasongelmat

2009-03-29T12:42:00.000-07:00

Ansalta puskee uutta hammasta senkun vaan, mutta vanhat eivät tunnu irtoovan kirveelläkään. On yksi kulmuri katkennut vähän. Ollaan koitettu syöttää luuta että syödessä irtoaisi tai edes alkaisi heilumaan -ei, ollaan leikitty vetolelulla -ei, ollaan vipsuteltu sekä käsin että pihdeillä -ei auta... Huomenna on eläinlääkäri, katotaan mitä se sanoo. Saadaan toiset rokotukset ja katsotaan montako kiloa tyttö on kasvanut. Musta tuntuu että viimesen viikon aikana, kun on lisätty vähän ruokaa, on tytön massa kasvanut hieman kun tähän asti se on ollut luuviulu.

Oltiin Teiskossa koirahoitajina ja mulla on kädessä viikon takainen reikä Ansan ja Siirin yhteenotosta lenkkipolun varrella. Kaikki menee niin kauan hyvin kun tytöt eivät änge samoille apajille, mutta jos ovat 10cm päässä toisistaan ruuan lähellä, rähinä on valmis. Ottivatpa eilen Mökö ja Ansakin yhteen samaisen teeman ympäriltä, enkä oikeastaan ihmettele, nostasin mäkin äläkän jos joku varastais mun safkat.
Upeat ilmat tyssäsivät nyt viikonloppuun ja tänään saatiin tallustella mettälenkissä jo loskasohjossa. Ei kiva.

Mutta pakko tännekin kommentoida, että on äiten koirilla, Lempillä ja Siirillä alkanut oleen jo pikkasen enemmän järkee päässänsä, luoksetulot, kontaktinotot ja muut sujuu jo paremmin kun niitä on treenattu. Tarpeeks kauan äkseerasin äitelle tästä niin on jotain edistystä jo tapahtunut.

Mikan kun vielä saisin käyttäytymään nätimmin hihnan yläpäässä ja pidempää pinnaa sille niin hyvä. Vaikka tänään kyllä (oltiin äite 2 koiran, Mika Ansan ja mä Mökön ja Lurun kanssa) menossa Teiskossa jäistä mäkeä alas, joku luuli näkevänsä/kuulevansa jonkun, haukkui, yksi perässä, toinen perässä, kolmas perässä, säntäilyä hihnan päähän ja nykivää liikettä. Helkkari meinas mennä hermot kun ei päässyt elävänä mäkeä alas tai ainakin siltä tuntui ja Mökö sai rauhattomuuskohtauksen, että se vaan pyöri ympäri ja louskotti kuka ties mille. No, onneksi loppui kun päästiin maitolaiturille.
En muuten tajua mikä tää on yleinen tämmönen "levottomuus kohta/paikka" Teiskossa kun lähdetään kotipihasta postilaatikoille (n.100m matka "koivukujaa" pitkin pihatietä) ja toinen pätkä on joskus se matka postilaatikoilta maitolaiturille mäkeä alas ns. isolle tielle (n.150m matka). Sen jälkeen koirat usein rauhottuvat kun ovat saaneet alkutäpinänsä lauottua johonkin taivaan tuuliin.

Pakko vielä mainita, että naapurin koira tuntuu olevan (Teiskossa) louskuttamassa sielä pihalla 24/7 tai omistaja ei saa sitä sisälle. Oli siellä aamula ja illalla 11 aikaan kun käytin koiria. Rasittavaa ja kun mäeltä kaikuu niin hyvin ja sit sielä pihapiirissä on vielä kaks belkkaria tän lapinkoiran lisäks. Vois olla vaan hiljaa, niin ei Siirinkään tarttis "karata" ajaan tätä petoa pois joen yli jäätä pitkin niinkun teki perjantaina. Hieman säikäytti, onneks siinä kohtaa vielä oli kestävä jää eikä virtaus ollut rikkonut jäätä, muuten olis ollut porukoilla jäljellä enää yks koira ja onneks Siiri ei oo mikään suursnautseri vaan pieni käppänäneiti.

Irronnut kulmuri ja muita satuja

2009-03-22T23:34:00.000-07:00

Ansalta on irronnut alaalta vasemmalta kulmuri, joten puruvoima on 1/4 heikompi kuin aiemmin.

Olemme viikon koiravahteina ja hoitajina Teiskossa, maaseudun rauhaa ja hiljaisuutta.
Oltiin eilen mettässä lenkillä. Tien vieressä kulkiessa viiden koiran hihnat oli sekaisin paikka paikoin ja alku 100 metrin messun jälkeen kuljettiin nätisti. Mettässä koirat olivat kuin unelma, korvat olivat paikallaan ja namit kelpasivat taskun pohjalta! Joku kerta Siiri ja Ansa vaan ajautuivat liian lähekkäin toisiaan taskuni viereen ja tuli kärhämä. Nyt mulla on vasemmassa kädessä Siirin tatuoima viilto joka hieman aristaa. Siirillä on juoksut joten ottaa herneitä nenään Ansan pentuhönkötyksestä ja touhuilusta vielä normaalia enemmän. Kaikki on hyvin kun neideillä on välimatkaa, mutta jos joutuvat liian ahtaaseen tilaan kaksin niin sitten kähähtää.
Koirat onkin nyt sijoiteltu Teiskossa eri huoneisiin ja osiin päiväksi. On vaan vähän morkkis käydä töissä, tulee sikapitkä päivä vaikka kuinka tekisin lyhennettyä ja osan etänä...

Ansa ehti aamupissatuksen jälkeen jo tehdä kahdet ISOT ja HAISEVAT tortut keskelle lattiaa, en tajua missä välissä kun pääsi ulos heti herättyään ja ennen kun lähdettiin. Ansa neiti kävi tekemässä aamupissat takapihalla, tuli sisälle ja teki kakat, jossain kohdassa x vielä ilmeisesti toiset, löysemmät... Nice, kiva siivourakka Mikalla. Mutta, ensimmäinen aamulähtö siis Teiskosta töihin takana: koirat käytetty ulkona, kaikilla safka, ne on erillään, ite syötiin aamupala ja ehittiin bussiin joten ei paha. Operaatio ulosjuoksutus vaan edessä myös iltapäivällä, onneks sielä on iso pelto takana =)
Mutta haaveilen niin siitä ajasta asua maalla ja oma eläinhoitola tai keikkaluonteista hommaa, koulutusjuttuja. Voisin myös tehdä koirahierontaa parissa paikassa ja pyörittää omaa hoitolaa.
Koirahierojakurssi muuten alkaa ensi viikon viikonloppuna, jeee! Odotan sitä innolla, että pääsen tekeen hoitoja =) *haaveilija*

Kun nyt oikein pompin asioissa niin Ansa tapasi siskonsa Martan perjantaina hallilla. Oli muuten oikee jössikkä ja korvat sojotti tuhanteen ilmansuuntaan. En tiiä syökö Ansa liian vähän (musta kyllä tuntuu että se syö mitä vain ja koska vain ja kuinka paljon vain, joten joskus hieman pakko katsoa perään kun varastaa kaikkien muidenkin ruuat...) vai mitä kun tuntuu, että se oli ihan luikku verrattuna äijämäiseen Marttaan. Meidän Ansa oli kyllä hieman arempi, ettei oo selvästikään tottunut isompiin koiriin vaan noihin pikkusiin. Mistähän saatais Ansalle lisää rohkeutta leikkiä isompien koirien kanssa ja ylipäätään, että se tapaisi isompia koiria?
Ansa tahtoo haukkua nykyisin kumealla äänellä, lienee jotain epävarmuuttaan ja tää näkyy esim. niisä tilanteissa jos tulee koira vastaan tai eilen pimeällä iltalenkillä Teiskossa alkoi kumea haukku vain kuulumaan eikä kuitenkaan ollut meidän mielestämme mitään aihetta. Ilmoitti jostain, varoitti, en tiedä.

Ansan komea maahan meno

2009-03-17T12:33:00.000-07:00

Ansa onnistui tänään ensimmäistä kertaa tarjoamaan sitä mitä olen jo usean viikon ajan halunnut, ilman houkutteluja tai yhtään mitään. Kaunis maahan meno eikä mitää "pingviini" kumarruksia niin kuin tähän astiset maahanmeno harjoituksemme ovat olleet. Hyvä Ansa. Hieman on hiomista asennossa, välillä meni tosi nätisti suoraan, toisinaan takapää vinoon, mutta maahan joka tapauksessa. Olen ylpeä koirasta, ihana olento =)
ALoitettiin myös kosketusalustaa muutamia kertoja.

ANsa on muuten kohtuuhyvin sisäsiistiksi oppinut. Koiran punkalle pari kertaa tullut pisu joskus työpäivän aikana, mutta eipä juuri muutoin. Fiksu tyttö kaikin puolin!

Kiukuspäissäni lähdin kolmen koiran kanssa ulos kun Mikaa laiskotti. Oltiin tuolla LAhdentien toisella puolella on ihana tie menee "maaseudun rauhassa". Miten se onkaan aina niin, että kun sinne menee niin ketään näy mailla halmeilla, ihana rauha juoksuttaa koiria vapaana ja kaikkea. Koirat menivät nätisti ja muutamaa solmua lukuunottamatta selvisin 3 johdon ja 3 koiran kanssa yksin ihan siedettävän kivasti. No, eikös sieltä alkanut joka tuutista tulemaan ihmisiä ja koiria kun käännyttiin takaisinpäin matkataksemme takaisin kotiin. No, pikkasen tuli kommenttia koirilta suuntaan ja toiseen, Ansakin mokoma pöhisee syvältä.

Eläinlääkärireissun terveiset

2009-02-26T03:32:00.000-08:00

Mököltä lähti eilen pallit. Vietimme Toosilanniemen Eläinlääkäriasemalla kolme ja puoli tuntia. Koirat ja kissa saivat rokotukset, osa lievästi sanottuna myöhässä *köh*.
Voi että Mökö oli koomassa aina tähän aamuun asti, jolloin se alkoi saamaan kummallisia sätkykohtauksia ja juoksi vimmatusti eteenpäin, yleensä pää päin seinää törppönsä kanssa tmv.
No, kun sain sen ulos aamupissalenkille ja se aikansa könysi, viipotti se ihan normaalisti ja teki tarpeensa. Oli tainnut raukka pieni pidätellä aika kauan kun teki niin paljon pissoja ja kaikkea kovin kiireellä. Toki se pääsi ulos jo illalla ja aamusta heti, mutta se vain istui surkeana keskellä pihaa eikä tehnyt elettäkään pissatakseen. Mahtaakohan pönttö olla vähän liian lyhyt, koska Mökö ylttää vähän könyämään sillä takapäätään. Se siis kastroitiin eilen.

Seuraillaan tilannetta... Pitää vaan koittaa vähän rauhoittaa tilannetta, pitää Ansa kauempana kun tahtoo nyhtää kaulurin sideharsoa jolla se on kiinni.

Koirakkojoukkueen tervehdys -tassu vasemmalla

2009-02-23T02:46:00.000-08:00

Tutkimus: Koirien koulutuksessa vääriä oppeja
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/02/tutkimus_koirien_koulutuksesta_vaaria_oppeja__556188.html

...aivan loistava lehtijutun pätkä tärkeästä aiheesta. Check it out!

************************************************************************************
Mutta sitten päivän tai viikon muihin aiheisiin...

Ansa tapasi eilen joukon muksuja aamupissalenkillä ja oli lievästi sanottuna hämillään rattaista ja pulkasta ja kolmesta pienestä muksusta. Onneksi sain ne olemaan kohtuu rauhassa, mutta vähän Ansa jänskätti heitä ja purisi.
Heti perään tapasimme pikkuserkkuni uuden vauvan, Koikerhondje Ollin 9viikkoa. En nyt ole ollenkaan varma osaanko kirjoittaa noin hienon rodunnimen oikein, mutta toivotaan. Aikansa pennun ympärillä häiriköityään meidänkin koirat onneksi rauhoittuivat. Pentu oli alkujärkytyksestään selvittyään aika sitkeä =) ...ettei siis mikään nyssäkkä, niin kuin ei meidän Ansakaan. Piti vain katsoa tarkkaan ettei pihassa Ansa läimäise liian kovaa pientä, kun sillä alkaa olemaan jo kohtuullisen iso tassu ja voimaa eri tavalla kuin pienen pienellä.
Illalla oltiin eilen vielä metsässä lenkillä, meni aika hyvin ja koirat tykkäsivät kun saivat juosta vapaana. Tuli emännällekin oikein kuntoilua kun piti rämpiä isoa ylämäkeä ylös ja alas kun väisteltiin muun muassa pulkkaa laskevia muksuja, jotka olivat meidän normilenkkipaikalla "rotkossa" pulkkamäessä ja hiihtolatua vetäviä hiihtäjiä.
Mökö on ollut hieman levoton kyllä ja äyskähdellyt ulkoilujoille.
Tänä aamuna käytin kaikki kolme koiraa erikseen ulkona, aika moinen saavutus minulle joka aina tahdon myöhästyä bussista ja olen todella huono aamuihminen. No, saa nähdä kuinka paha siivoaminen on kun Ansa ei tehnyt pissoja ulkona vaan reukkoi remmissä. Se on keksinyt tosi kivan leikin ja tykkäisi leikkiä hirveästi, semmoista iloista pennun pomppimista ja remmin kiskomista hampaillaan. Neidillä on energiaa, pitäisi vain keksiä mitä kaikkea sen kanssa alkaisi touhuilemaan jotta saataisiin energiaa kulumaan.

Olen aloittamassa huhtikuussa koirahierojakurssin Helsingissä, jee, odotan sitä oikein innolla eli toivotaan että se vastaa odotuksiani. Lisätietoja siitä: http://www.lh-keskus.net/koulutukset.html
Löysin myös mielenkiintoisen eläinrefleksologin koulutuksen ja vielä Tampereelta. =) Lisätietoja eläinrefleksologiasta http://www.medikanova.fi/index.php?page=elainrefleksologia-2

Tiedä mitä kaikkea tästä löytääkään... Olen kyllä ajatellut hakea ensi syksynä kouluun lukemaan itseni eläintenhoitajaksi Huittisten ammatti-ja yrittäjäopistoon. Toinen mikä minua kiinnostaa on fysioterapia tai lähinnä siis eläinfysioterapia, mutta siihen vaaditaan fysioterapeutin koulutus eli olen ajatellut hakeutua sinne jos tässä nyt ei mitään ihmeellistä tapahdu.

Sunnuntaina menemme kuuntelemaan Tuire Kaimion luentoa Helsinkiin koirien käyttäytymisestä ja erityisesti pentuajasta ja kasvattajan vastuista sekä velvollisuuksista.

Sairaskertomuksesta koiruuksiin

2009-02-13T11:09:00.000-08:00

Koirahierontaluento oli tosissaan muuten aika hyvä ja ennen kaikkea mukavan edullinen.

Tämä viikko on mennyt koirien koulutuksen puitteissa vähän suolle, koska olen ollut kipeänä eikä voimat ole riittäneet juuri mihinkään. Nyt mulla on vielä semmonen olo, ett tuleekohan tässä korvatulehdus vielä jälkitautina, tällä hetkellä oikea korva on niin lukossa ja ummessa ja kipeä kun olla ja voi. Kuume on onneksi helpottanut, vaikka muuten on hönttö olo...

ANsa rötköttää keskellä sohvaa taas vaihteeksi.
En muuten muista kerroinko, että Ansalla on joku ihme paha tapa pissiä koiranpunkille. Aamuisin on monesti Ansan nukkumapedillä makkarissa pisut jollei paritkin ja olohuoneen koiranpedille se käy välilä ehdoin tahdoin pissaamassa, oikein menee ja asettuu siihen pissalle. Hohhoijaa, ja pyykkikone laulaa...
Ostinmuuten taannoin Eurokankaasta semmosta muovitettua froteeta, josta ajattelin ommella joko kokonaan uudet koiranpatjat tai ainakin päälliset niin ne on helpompi heittää pesukoneeeen, eikä mene läpi.

Teippasimme keskiviikkona Ansan korvia kun toinen niistä on alkanut pahasti lerpattamaan taakse päin. En halua toista propellikorvaista snautseria kun perheestä löytyy jo Luru. ANsa on yllättävän hyvin antanut niiden olla ettei ole repinyt, mutta ei noi teipit muuten kauhean hyvin pysy. Ostatin kangasliimaa, joten voi olla että seuraavaksi menee niillä. Niillä saatiin Mökönkin korvat hyvin alas, tosin jälkisotku on vähän ikävä kun pitää odottaa, että liima "kasvaa irti turkista" niin että sen voi leikata pois. Muuten kyllä tehokkaampi kuin tuommoiset lääkärinteippiviritykset leuan alta.
Koitin soittaa tänään eläinlääkäriaikaa (tai lähinnä tiedustella uudelta Kangasalan eläinlääkäriltä hintoja), mutta eipä soittanut takaisin. Pitäisi kaksi koiraa rokottaa, yksi kissa rokottaa ja Mökö kastroida. On siinä listaa ja hintaakin ihan mukavasti, joten ei heti ensimmäiseen vastaantulevaan eläinlääkäriin viitsi viedä vaan kannattaa tehdä ihan vertailua, voi säästää jopa yli 100 euroa.

Voisin taas pitkästä aikaa listata mitä Ansan kanssa on tehty/toimittu/treenattu niin tulee itsellekin hieman jäsenneltyä asiaa ja voi miettiä taas sen jälkeen, että mitä pitäisi

Treenattu
- istuminen ovella, tien ylityksessä, ruokaa odottaessa (olemme tehneet siinä jo myös sitä, että ANsa kysyy katseellaan lupaa)
- maahanmeno naksuttimella, meni jo muutaman kerran tosin laskee peppunsa vinoon eli ei suora maahanmeno, pitää korjata
- hihnassa ei pääse eteenpäin jos riuhtoo tai vetää, käveleekin pääsääntöisesti nätisti löysällä hihnalla, ottaa hyvin kontaktia ja on kiinnostunut yhdessätekemisestä
- aloitettu kosketuskeppiä, Ansa hiffasi tosi nopeasti, toimintoa pitäisi jatkaa ja vaikeuttaa
- treenattu lähellä pysymistä ja kontaktia, pitäisi vielä erikseen luoksetuloa
- treenattu istumisessa kestoa ("paikkaa") vähän pidentämällä, pysyy kohtuu hyvin

Pitäisi opetella
- opetella esineestä luopuminen/pois komento
- sohvalta alaskomento
- jotain rauhoittavaa silloin kun odottaa ruokaa, ettei hypi keittiön pöytiä vasten, tahtoo hyppiä ja kurkotella nenänsä kanssa joka tuuttiin missä saattaisi olla jotain syötävää tai hajuja

Selvä palveluskoira siis, vaatii tekemistä ja aktiivista toimintaa, on kiinnostunut työskentelystä.

Ansan seikkailut

2009-02-10T05:23:00.001-08:00

No nyt ku ei jaksas kauheesti mitään nii saa olla paimentamas tätä nelikkoa kun missäkin lastentarhassa.
Millon Ansa on menossa saunaan kissan paskalaatikolle, millon repimässä vaatteita pyykkinarulta, millon sängyn reunalta, millon hyppimässä keittiön pöydälle ja se on keksinyt kuinka mukava aluslakanan reunaa on riuhtoa patjan päältä sängyn sivusta.
Usein Ansa ja Mökö tekee kieripainileikkiä pitkin kämppää tai sit vaihtoehtoisesti kissa ja Ansa riehuvat ja juoksevat pitkin kämppää niin, että pelkään Ansan satuttavan jalkansa.
Ärsyttää kun on kipeänä nyt kun ulkona ois niin mahtavat ilmat lenkkeilyyn ja hiihtoon ja vaikk mihin muuhun.
Ansa on nyt niin ahne ja kaikkea, että saan pidellä sitä kolmin käsin kii ettei varastais kaikkien muidenkin ruokia. Tosin Mökö oli varsin samanlainen pienenä, mutta on rauhoittunut kummasti eikä enää varastele kaikkien muidenkin ruokia. Ansa vaan tahtoo kiipeillä pöydille ja ihan minne vain saadakseen ruokaa tai huomiota mitä ikinä sillä hetkellä haluaakaan. Ja kun se kasvaa niin se alkaa olemaan hieman ikävää jos 35kiloinen jössikkä renkoaa syliin tmv. Joskus Ansa on vain pakko ottaa syliin rauhoittumaan jos se melskaa, mutta rauhoittuu siihen usein ihan hyvi hetken melttoomisen jälkeen. Saa nähdä mitä tästä elämästä neidin kanssa tulee.

Se piti muuten vielä kertomani, viime viikon sattui ja tapahtui jutusta. Olin päästämässä Ansaa vielä viimeisen kerran illalla ulos ja hain sitä meidän sängystämme jossa Mika nukkui jo, taisipa siellä olla muutkin koirat. No, houkutelin Ansaa mutta se vain pällisteli kummissaan sänkymme reunalla. Olin menossa ottamaan tyttöä syliin kun se alkoi murisemaan minulle. Säpsähdin ihan tyystin, koska se oli odottamaton reaktio, joka muistutti minua hyvin syvästi Oton aikaisista koiratraumoistani. No, hetken siinä hämmentyneenä seisoneena otin uuden askeleen ja kaappasin Ansan syliini ja vein sen takaovelle pissatusta varten. Taisi tyttö äristä ja purista mulle vähän sylissäkin, mutta kannoin neidin päättäväisesti ulos ja se kävi tarpeillaan. JOku Vilander sanoisi tässä kohtaa, että orastava johtajuusongelma etsetera, mutta tilanne pisti minut hieman miettimään, että mitä tälläisessä tilanteessa pitäisi tehdä ja miksi se pääsi siihen tilanteeseen? Koira käytti rauhoittavia signaaleita, keltaista valoa, ymmärrän sen, mutta kokiko se tilanteen muuten jotenkin uhkaavaksi ja koki tarvetta puolustautua.

Tulevaisuuden haaveet ja Ansan eläinlääkärireissu

2009-01-31T08:54:00.000-08:00

Ansa tulee kalliiksi... Jouduttiin tänään käymään päivystyksessä, maksoi 124€. Neiti on pissannut verta koko päivän, virtsatientulehdus. Toivottavasti alkaa helpottaan. On rassu pieni ollut vähän vaitonaisempi kuin normaalisti.

Mennään huomenna muuten kuunteleen koirien lihashuoltoluentoa tohon kaupunkiin. Toivottavasti olisi hyvä. =)

Aloitan maaliskuussa muuten Koirahierojakoulutuksessa, voin laajentaa yritykseni toimialaa kattamaan laajemminkin koirien hyvinvointipalveluita. =)
Viime aikoina olen haaveillut myös eläintenhoitajan opinnoista, muun muassa tuo kuulostaisi hyvältä http://www.vak.fi/sasky/sivu.tmpl?sivu_id=2914 että saa nähdä mistä löydän itseni ensi vuonna.
Saatais laajennettua lähivuosina Dogwitin toimintaa.

Mutta nyt koirien kaa löffäileen sohvalle ja katteleen lauantai-illan leffaa.

Päivän linkkivinkki

2009-01-29T01:32:00.000-08:00

http://koiranmieli.edublogs.org/

on päivän linkkivinkki. Mielenkiintoisen Helsingin yliopiston alaisen tutkimusprojektin sivut aiheenaan Koiran mieli.

Viikon treenikokemukset ja uudet koirakontaktit

2009-01-21T02:52:00.000-08:00

Ansa on kyllä todella sitkeä ja välillä rasittavakin. Illalla kun antaa Ansalle ruokaa ja huseeraa kippojen kanssa tiskipöydällä niin tyttö hyppii ja pomppii ja raapii, yrittää tunkea ja venyttää nenäänsä joka paikkaan (myös tiskikoneeseen jos se sattuu olemaan auki) ja kaikkea kamalaa. Emme ole kiinnittäneet siihen mitään huomiota juuri sen takia että se rauhoittuisi ja hoksaisi itse, että millä tavalla meidän huomion saa ja ruuan eli käyttäytymällä nätisti. Kun tämä alkuvaiheshow on ohi, Ansa menee nätisti boxiin odottamaan ruokaa, mutta nenä kasvaa kuin pinokkiolla.

Leikkasimme eilen Ansan kynnet vessassa niin, että Mika piti Ansaa sylissä, syötti välillä lauantaimakkaran palaa. Sain kivuttomasti napsastua Ansan kynsien terää lyhyemmäksi kun ovat niin perkuleen terävät kun neitillä tota energiaa ja intoa pukkaa syliin tullessa tai päälle hyppiessä.

Iltalenkillä eilen treenasin Ansan kanssa. Palkkasin ja kehuin Ansaa kontaktista, jota tyttö otti tosi hyvin. Treenailtiin istumista Kangasalantien varressa autojen häiriössä ja sen sellaista. Ansa reagoi muuten jo aika hyvin myös ulkona suulla tehtävään äänimerkki naksautukseen, jonka tarkoituksena on saada koiran huomio. Treenailimme sitä myös ulkona. Yllättävän positiivinen reaktio noin pieneltä pennulta, olen tyytyväinen.
Loppumatkassa, pihatiellä, otin treeniä Ansan kanssa että tiputin remmin maahan kun Ansa meni mielestäni liian kauas (remmin päähän). Ekalla kertaa Ansa juoksi iloisena postilaatikoille noin 10-15 metrin päähän kunnes tajusi etten seuraakaan ja hetken katsoi minua ja lähti juoksemaan luokseni. Naksautin ja palkkasin kun koira tuli luokseni. Eipä muuten lähtenyt 2-4 metriä kauemmas enää ja joka kerta kun pysähdyin (ehkä 50-100m matka pihatiellä yhteensä), Ansa otti kontaktia ja hakeutui lähelleni ja kulki vierelläni. Ajattelin kokeilla tätä Veli-Matti Ahosen vinkkiä koiran opettamisesta nätisti hihnassa kulkemiseen ja tarkkailemaan liikkeitäni. Tälläi vähän sovelletusti.
Muutenkin Ansa on kova ottamaan kontaktia ja seuraamaan vierellä, tosin juuri pennun innolla höseltäen vinossa ja koko ajan jaloissa pyörimässä vain tienatakseen palkkaa. Hassua ja suloista, mutta välillä vähän hankalaa kun meinaa tulla ison ihmisen alle ja jäädä jalkoihin.

Haluan vahvistaa koiran kontaktia ja sitä, että se oppii seuraamaan minun liikkeitäni ja irrottautumaan vain luvan kanssa läheltäni.

Tähän mennessä olemme Ansan kanssa treenanneet
- katsekontaktia
- huomiomerkkiä alkuun sisällä ja vähän pihassa/korttelin ympärillä
- istumista ja rauhassa odottamista oven avauksen yhteydessä, vain luvan kanssa saa mennä
- ruuan odottamista nätisti boxissa istumalla, kupille saa mennä vasta kun annetaan lupa
- kontaktin ottoa ja omistajan liikkeiden seuraamista ulkona

Ansalla ikää noin 10 viikkoa.

Ulkona olen tehnyt myös sitä, kun koiria tai muita on mennyt niin Ansa saa katsoa, mutta olen koittanut ottaa sitä huomiomerkillä tmv. kontaktiini eli ei menis siihen rähinävaiheeseen. Tässä vaiheessa ihan hyvällä mallilla, mutta pentu on vielä pieni joten katsellaan. Vähän se on alkanut kiinnostumaan muista liikkujista, mutta ei reagoi niihin ihmeemmin ja se onkin se mitä haluan. Vapaana sitten telmitään ja tavataan kavereita ja muuta, mutta hihnassa käyttäydytään nätisti.

Ansa on taas ollut vähän ripulilla =( Taas taitaa mennä maitohappobakteerikuurille riisin kera. Tänään aamulla Ansa sai riisiä, maitohappobakteerijauhetta ja vähän nappuloita liemessä. Katotaan helpottaako yhtään. Muuten kyllä tytön vireystilassa ei ole ongelmata tmv. että masu on vaan vähän löysällä.

Mökön kanssa Ansalla menee jo päivä päivältä paremmin, nukkuvat ja telmivät vierekkäin ja kaikkea jo. Lurun Ansa tapasi viikonloppuna Teiskossa ja se ei juuri noteerannut pentua muuta kuin kerran pari pörähti sille kun Ansa meni liian lähelle ja koitti päästä punkalleen jonka Luru oli vallannut. Äidin koirista Siiri koitti välillä posmoottaa ja välillä kuka roikkui kenenkin poskiparrassa, mutta ei ihmeempää. Ajan kanssa muuttuu vielä paremmaksi =)

Toiminta muuttuu

2009-01-15T12:35:00.000-08:00

Ansa on oppinut tällä viikolla kaksi asiaa, mikä on mielestäni hyvä juttu.

Ruokakippo on hyvin ehdollistunut asia ja Ansa tietää vaikka unissaan mitä tehdä kun ruokakippo tai -kaappi kolisee.
Toissapäivänä Ansa itsenäisesti meni boxiin odottamaan ruokaansa kun näki minun nostavan valmiin annostellun ruokakipon käteeni. En ehtinyt vielä edes kääntyä tiskipöydältä boxille päin kun jo näin Ansan sivusilmällä pompsahtavan boxiin odottamaan ruoka-annostaan. Juuri sitä mitä halusin, että minun ei tarvitse sitä sinne houkutella tai muuta vaan se itse käyttää aivojaan miettimällä miten tienaa ruokansa ja mitä siltä haluan. Tässä tapauksessa olemme halunneet opettaa koiran syömään boxissa kolmestakin syystä a) tehdään boxi positiiviseksi b)Ansa saa syödä rauhassa siellä c)Ansa joutuu tekemään "töitä" ansaitakseen ruokansa ja se saa syödä boxissa turvallisesti ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä.
Tästä muodostui hyvin selkeä toimintaketju mihin en ole käyttänyt ainuttakaan käsky- tai vihjesanaa enkä juurikaan mitään muuta opastavaa merkitystä tmv.
Ruokakippo--> boxiin --> ruoka.

Toinen mitä äsken aloitin treenaamaan kun tulimme ulkoa on istuminen ennen oven aukaisua. Aikansa Ansa pällisteli kummissaan kun avasin oven ja suljin sen kun se vääntelehti siinä. Kerran tai pari Ansa nousi ja huomasi, että ovi menee takaisin kiinni ja minun käteni ei tee mitään kun koira nousee. Näinpä Ansa päätti istahtaa, käsi ovelle ja ovi auki ja koira pääsee sisään luvan kanssa.

Pienestä se lähtee, mutta nämä kaikki ilahduttavat aivan suunnattomasti kun näkee koirasta, että se käy tätä ajatusprosessia päässään, että mitä pitää tehdä jotta siitä seuraa se mitä koira ja emäntä haluavat.

Myös Ansan reippaus ulkoiluun on taas palautunut kun on tullut pakkasta ja eilen maahan satoi hyvin hento lumi, juuri sen verran että voi sanoa jotain valkoista olevan maan pinnalla. Hienon neidin mieleen eivät olleet nuo räntäloskakelit ja silloin oli kivempi tehdä pisut sisälle kuin mennä ulos.
Oli muuten nyt ainakin ihan timmiä tavaraa kakat ettei ruikulilla. Pari päivää tässä eleltiin riisivesi maitohappobakteeri kuurilla niin alkaa ilmeisesti helpottamaan. Samoin kuin yskä, en muista että Ansa olisi yskinyt viimeiseen pariin päivään. Jee, voiton puolella ollaan.
Aamulla oli ihana kun Ansa nousi käytyäni vessassa ja lähti tipsuttamaan olkkariin "pisulle", nousin äkkiä ja kaappasin koiran kainaloon, verannan ovi auki ja koira pihalle. Sinne se teki nätisti pisun ja tuli ylen tyytyväisenä ja ylpeänä takaisin =) Hyvä tyttö!
Vaikka on tässä saanut enemmän lattioita siivota kuin viime viikolla, liekö mistä johtuvaa, siihen en ota kantaa. =)

Ansan seikkailut

2009-01-14T12:38:00.000-08:00

Ansalla on ollut ripuli nyt pari päivää. Tänään aamulla käytimme yli puoli tuntia aikaa lattioiden siivoukseen. Hain tänään apteekista maitohappobakteereita ja sitä annettiin äsken riisin keitinveden kera, joten saa nähdä mikä saldo täällä on huomenaamulla.
Päivän Ansa oli kuulemma ollut aika sippi mummilla ja papalla, nukkunut lähinnä ja yhdet ruikulikakat oli tullut sanomalehden päälle siellä ja vain yhdet pisut ulos. Eli eilinen reissaaminen ja uusien asioiden ihmettely ottivat reilusti voimille. Ansa matkusti bussissa mennen tullen kaupunkiin, oli päivän hoidossa mummilla, oli illan hallilla seuraamassa koulutusta (luentoa) ja vielä Mikan kavereilla kylässä missä oli talo täynnä porukkaa ja pikkumuksujakin. Hieman meinasin ärähtää kyllä kun yksi vieraista karjaisi tai oikein ärähti ANsalle ja kiskoi kaulapannasta kun pentu raukka yritti sohvapöydälle, jossa oli mehevältä haisevia tyhjiä kakkulautasia. Ei mun koiraani tartte kiskoo ja karjua sille "ei". Se ei todellakaan ymmärrä. Kun koiran antoi olla niin se alta aikayksikön rauhoittui ja oli niin väsähti, että nukahti syliin.

Saimme eilen uuden kameran, joten voi olla että tännekin ilmestyy pikapuoliin lisää kuvia Ansasta.

Olin viikonloppuna todella huolissani siitä mitenkä koirat tulevat keskenään toimeen, kun Mökö rähähti pari kertaa pennulle niin että hyvä ettei poskesta ollut hampaat läpi ja silti pentu yritti ja yritti. Alkuviikko on ollut huomattavasti rauhallisempi, pentu ei äskenkään mennyt nenää pidemmälle Mökön boxiin kun sieltä kuului selvällä suomenkielellä et "häivy, tää on mun paikka". Pentu sitten nätisti kääntyi Mökön puuskahdettua boxista ja tuli jalkoihini nukkumaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilolla katselin tuossa äsken iltahämärässä kun tulimme kotiin ja koirat leikkivät tuossa takapihalla, niin Mökökin oli ihan innolla mukana ja pihaa pitkin painettiin ristiin rastiin. Harmi vain ettei siinä saa oikein kunnon spurtteja.
Viikonloppuna pitäisi käydä Teiskossa sopeuttamassa Ansaa juoksuja potevaan Luruun ja äiten koiriin, Lempiin ja Siiriin ja katsoa mitä siitä showsta seuraa. Jotenkin koen huonoa omaatuntoa siitä, että tämä viikko on taas yhtä lentoa ja koirat ovat liian paljon yksin, lähinnä siis Mökö sillä Ansa nyt on ollut päivähoidossa koska en ole halunnut jättää sitä vielä yksin koko päiväksi. Olisi kovin kiva olla enemmän koirien kanssa, mutta niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista, että olen aina ollut kovin huono tässä energian keskittämisessä johonkin tiettyyn paikkaan. Koirissa olisi niin paljon potentiaalia, että. Ongelman ydin on ennemminkin omistajan resurssit ja ajankäytön hallinnan parantaminen.

Tuosta Ansan ruikulista vielä sen verran, että voi olla tullunna rustoista mitä järsi eilen ja toissapäivänä, ei pienen maha aivan vielä kestä moista. Ja sitten tietty ehkä hieman ressi reissaamisesta ja muusta uudessa paikassa pyörimisestä.
Eilen aamupäivällä Ansa vielä yski, mutta enpä ole kyllä kuullut sen sen jälkeen yskivän, että josko se alkaisi pikkuhiljaa hepottamaan.

Sitkeä on sissi tuo Ansa. Oli kuulemma mummilla ja papalla hinkuttanut itsensä sohvalle nukkumaan. Siellä on ehkä hieman matalampi sohva kuin meillä ja siinä on päällä sohvapeite mitä se on todennäköisesti hyödyntänyt itsensä kiskomisessa ylös. Mutta pitää joka tapauksessa olla aika varovainen tuon pennun kanssa rappusissa ja muualla ettei tule mitään häikkää lonkkiin, polviin tmv. kun noiden isojen koirien kanssa sitä ongelmaa on.

Pentu päivähoitoon

2009-01-12T00:52:00.001-08:00

Musta ei varmaan muuten koskaan voi tulla äitiä jonka pitäisi mennä kodin ulkopuolelle töihin. =) Tuottaa ongelmaa muokata aamujärjestystä, rikkoa rutiinit, menee ihan pasmat meinaan sekaisin.
Vein Ansan mummille ja papalle tuohon keskustaan hoitoon päiväksi kun en sitä jätä 9 viikkoisena 8-9h yksin kotiin vaikka se ehkä nätisti olisikin. Mutta "myöhästyin" tunnin töistä ja jotenkin vaikea orientoitua kun tiedän aina mitä normaaliin aamutouhuiluihini kuuluu ja enkä voi poiketa siitä rituaalista, muuten myöhästyn ja päivä alkaa huonosti kun ressaannun ja alkaa ärsyttämään. Eikä tämä liukuva työaika yhtään helpota oloa kun jos menee myöhemmin töihin mikä on hyvä mahdollisuus sekin, mutta kun pitää sitten olla iltapäivästä pidempään niin sekään ei kuulosta hyvältä. =)

Hohhoijakkaa... Kaikkea sitä pitää opetella =) Musta tuntuu että mun on vaikea orientoitua tähän vauva-arkeen.

Mietintöjä ruuasta ja koirien käytöksestä

2009-01-12T00:24:00.000-08:00

Taitaa muuten ottaa kovemmille kuin ikinä tulin ajatelleeksi tuo Mökön ja Ansan yhteen siedätys, Lurusta puhumattakaan sillä Ansa ei ole nähnyt niin Lurua, Lempiä kuin ei Siiriäkään eli vielä on paljon edessä ja kaikki ovat pienempiä kuin se.
Annoimme eilen illalla koirille rustoluut pakkasesta. Pentu söi ensin normaalin ruokansa nätisti boxissaan ovi kiinni (iso kevythäkki jota olemme tehneet positiiviseksi syöttämällä siellä ruokaa ja totuttamalla pentua sinne) ja sai sinne pienen rustoluun pakkasesta. Mökö sai omansa ja varjeli sitä olkkarissa, no, pentu tietysti ei jaksa ja voi olla koko iltaa boxissa joten se päästettiin pois sieltä ja sitkeä tyttö vähän koitti Mökön lähelle mennä.
Herranjestas kun Mökö rähähti, on se ennenkin rähähtänyt pennulle kun se ei ymmärrä pysyä kauempana, mutta nyt se varmaan rähähti niin että nakkas ihan pennun kaulaan asti kiinni. Pentu hieman säpsähti, mutta ei juuri kummempaa vaan jatkoi menoaan normaalisti.
Se on vähän turhan tyrkky ja sen pitäisi oppia koirien pelisäännöt, jotka muuten meillä toimivat aikaslailla hyvin eli jokainen saa omansa eikä toisen eväille mennä ainakaan silloin kun toinen on siinä. Toki meilläkin safkat vaihtuvat pariinkin kertaan siitä mitä alunperin saatetaan antaa, mutta silloin tämä kaikki tapahtuu Lurun ja Mökön sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä, se on silloin täysin ok. Kissalle joskus nyt koirat rähähtävät jos meinaa tunkea nenänsä kiinni koirien apajille ja hyvä niin, kaikki elukat kuitenkin saavat omansa niin ei tarvi toisten kanssa tapella.
Mökö vietti hetken aikaa illalla pikkuboxissaan (meillä on kotona Ansalle tarkoitettu 1 iso kevythäkki ja muina häkkeinä vanhat 1 kääpiökoiran kevythäkki/kissan häkki ja 2 muovista Clipper 3 kuljetusboxia) ja kun Ansa kieppu uteliaana boxin lähellä niin Mökö purisi ja pörisi niin että koko boxi tärisi vaikka se sai siellä aivan rauhassa jäystää rustoluutaan. No, Ansa pistettiin loppujen lopuksi aidan toiselle puolelle (meillä on sellainen pentuaitaus joka on levitettynä auki ja sillä estetään koirien pääsy mm. työhuoneeseen ja eteiseen ja alueen saa jaettua useampaan osaan, kätevää eikö totta) ja patja mukaan. Aikansa se siellä ulisi surkeana kohtaloaan (ei oikeesti ollut juuri 3 minuuttia kauempaa vaikka mammasta aika tuntui vuodelta, naisilla on paha hoivavietti, hyi minuakin), mutta rauhoittui pian patjalle ja alkoi vetää sikeitä. Mökö päästettiin pois ja tilanne oli rauhoittunut ja suuremmilta konflikteilta vältyttiin.

Tässä on vähän pari ongelmatilannetta joihin pitää miettiä miten suhtautua ja käyttäytyä. Toki pennulle pitää opettaa pelin ja talon säännöt eli miten eletään ja kenenkään nenän edestä ei voi tulla ottamaan omin luvin mitään. Toisaalta myös Mökön pitää osata olla nätisti pennun kanssa ettei tule vahinkoja tai muuta. Mutta voin uskoa kuinka rasittavaa Mököstä on joku roikkuva ja nyppivä pikkupentu selässä tai pyörimässä koko ajan ympärillä ja pöllimässä Mökön safkoja. Että ei ole helppoa silläkään, mutta ehkä tämä tästä, vie aikansa mutta myöhemmin ovat hyviä ystäviä kuten Luru ja Mökö. Muistan kun Mökö tuli niin Luru oli niin loukkaantunut siitä, että minkä pikkupiskin te tänne ootte roudanneet ja muutaman viikon, kuukauden päästä ne makasivat samalla punkalla ja olivat juuri passeli tiimi.

Puhuin varmaan joskus aiemminkin pennun suolen toiminnasta. Tuossa aamulla teimme havainnon ja taas yksi opeteltava asia: heti kun kello soi, pentu kainaloon ja nosta se pihalle. Oli muuten, nyt näin tarkkaan ajateltuna, toinen aamu kun Ansan peti oli märkä, eikä ainakaan tänään kissa ollut päässyt lähelle ko. punkkaa. Tuli meinaan vieraspatjaan viime viikolla läiskä ja nyt koiran punkkaan, joka tosin on noin miljoona kertaa jo kissan kusema ja pesty, että en tiedä mitä sillekin pitäisi tehdä, pestä loputtomasti vai loppuuko kissan kuseskelu ikinä? Eli onko se jotenkin assosioinut kellon äänen pisujen tuloon tai sitten mamma ja pappa ovat vain olleet liian hitaita toimimaan. Pentu on rauhassa siihen saakka kun me nukumme, mutta ilmeisesti silläkin sitten tapahtuu jotain äksöniä kun meissä alkaa olemaan liikettä. Päivän opetus: PENTU HETI ULOS KUN KELLO SOI JA NOUSET

Yksi huomio ja kommentti vielä pitää sanomani. Kaverilla kun oltiin uusi vuosi niin tuli puheeksi ettei ko. koira (Rimi) Hauku ja on 6kk sakemanninpentu uros. No, meilläpä Ansa pitää sitäkin enemmän omaa showtaan ja metakkaa ihanalla pikkusirpakalla äänellään. Usein se komentaa kissaa, eilen kissa oli Ansan isossa boxissa ja ihmettelin miksi Ansa räkyttää boxin edessä. Se komenti kissaa aamulla vessan oven raosta pysymään vessassa ja meinasi tunkea nenälle kunnes kissa lämäytti pari kertaa tassulla Ansaa nenälle, mikä sai vasta Ansan hieman väistämään.
Toivottavasti tästä ei tule mitään isompaa ongelmaa aikuisena, ei oikein ole luhtitaloon suotuisaa kun on naapureitakin.

Yksi ylimääräinen huomioni mistä on siitäkin pakko kirjoittaa, koskee viikonlopun koirakurssia (koulutusohjaajakurssi) missä olimme viikonloppuna Erjan kanssa. Siellä oli valehtelematta joku 8-10 koiraa ihmisillä mukana ja näistä omistajista 80% reagoi koiran ei-toivottuun käytökseen. Tässä tapauksessa ei-toivottu käytös oli esimerkiksi viereisellä koiralla levottomuus ja kommentointi, kerjäsi huomiota ja saikin sitä, tylsää kenties. Myös edessä istuva sakemannipentu 4kk sai huomiota jokaisesta älähdyksestä mitä piti ja omistaja vain palkitsi pentua huomiolla, rapsutuksilla ja kaikella mahdollisella nakilla kun koira kommentoi työväentalon (kurssipaikka) pihaan tulevaa autoa.
Jokaisessa näistä kerroista kyseessä oli hyvin todennäköisesti opittu käytös, välitön vahviste: kun kommentoin --> mamma antaa huomiota, rapsutuksia, puhetta ja mitä vielä, parhaimmassa tapauksessa saan nakkia, makkaraa, luita tmv. Totta kai koiran kannattaa toimia tietyllä tavalla kun se joka kerta saa siitä palkkiota.

Toinen, oikeastaan eilisen päivän opetus oli: ÄLÄ REAGOI tai VAHVISTA tai TEE MITÄÄN silloin kun koira tekee jotain mitä et halua sen tekevän (kyse ei-toivotun käytöksen vahvistamattomuudesta). Koska pääset paljon helpommalla kun olet huomioimatta sen etkä palkitse (anna koiralle mitään mitä se haluaa) sitä sellaisesta käytöksestä mitä et siltä halua, kuten haukkuminen, kommentointi tai levottomana pyöriminen. Vahvista ennemmin niitä rauhallisia ja hiljaisia hetkiä, jolloin koira on nätisti.

MIKSI ON NIIN VAIKEA TAJUTA TÄTÄ SELVÄÄ PÄSSINLIHAA OLEVAA YHTÄLÖÄ: saat mitä vahvistat ja jos vahvistat ei-toivottua käytöstä, saat sitä!

Tiedän kokemuksesta kuinka hävettää silmät päästä jos koira mesoo tai tekee jotain muuta tyhmää, mutta silloin pitäs vaan olla vähin äänin ja mahdollisimman huomaamatta etten vahingossakaan vahvista sitä mitä en halua sen koiran tekevän ja taas tsemppaan sitä silloin kun se tekee oikein ja sitä mitä haluan.

Pennun yksinoloharjoitus

2009-01-11T10:20:00.000-08:00

Videoitu pennun yksinoloharjoittelu lenkin ajan jossa olimme Mökön kanssa sunnuntai-iltana klo 19.30 suurin piirtein, ollut päivän/viikonlopun Mikan kanssa kotona kun allekirjoittanut on istunut koirakurssilla Helsingissä

7:30 minuuttia meni ennen kuin pentu tuli boxista ja kiersi kämpän, kävi juomassa ja palasi boxiinsa, todennäköisesti ylen väsyneenä lenkistä ja mutusteltavista ruuistaan. 8:45 kävi juomassa ja portilla katsomassa (joka on eteiseen mentäessä)
8:57 pentu meinaa koittaa hypätä sohvalle siinä onnistumatta, kävelee ulkoverannan matolle, kävelee kämpän poikki pikkuboxia tutkimaan
9:37 uusi yritys sohvalle, pientä vinkunaa, istahtaa sohvan viereen nurkkaan, tallustaa kämppää, menee aidan viereen, könyää sitä kerran pari ja istuskelee
10:45 makuulle aidan eteen, alkaa ilmeisesti nukkumaan kun rauhoittunut siihen
39:45 nousee ylös, siirtyy ja läsähtää uudelleen, nousee, istahtaa, odottaa, kävelee vesikipulle ja palaa portille juomasta vasta kun olemme aidan tällä puolella emmekä eteisessä

= yhteenvetona, ei paha =)

Väitän, että tässä on pennun pohjassa aika paljon merkitystä, että minkälaisissa oloissa se on saanut kasvaa, koska peruslähtökohta normaalille yksinolollehan on turvallinen alust ja olotila. Koiran on koettava olonsa mukavaksi jäädessään yksin, mutta jos se esimerkiksi pelkää jättämistä tmv. ei yksinolo ole sille helppoa. Tällä hetkellä Ansa ei juuri välitä oven liikkumisista ja hyvä niin, kunhan saadaan pysymään käytös sellaisena, että koira jatkaa touhujaan oven tai eteisen käydessä.
Paljon on viime aikoina ollut keskustelua myös siitä, että yksi syy miksi koirat kärsivät eroahdistusta on liian aikainen vierottaminen pentuetovereista. Eivät koirat niinkään emosta eroamista kammoksu, mutta pentuakavereiden lämpö ja turva. Sen takia moni pentu hakeutuukin lähelle ihmistä ja meillä ainakin ensimmäisenä yönä pentu nukkui Mikan kanssa lattialla patjalla ja rauhoittui vasta sitten kun sen kanssa mentiin alas. Toinen yö meni jo hyvin sängystä käsin koira lattialla ilman ongelmia.

Yksi asia mikä mua harmittaa on mun ja Ansan välinen yhteinen aika. Mika on ollut se joka on ollut Ansan kanssa kotona nämä viisi ensimmäistä päivää. Totta kai pentu leimaantuu helpommin ihmiseen jonka kanssa se viettää enemmän aikaa, joka ulkoiluttaa ja tarjoaa sille ruokaa. Olen ollut töissä ja vielä kurssilla tämän viikonlopun, joten nyt on aika paljon otettava kiinni. Eli mun pitää saada Ansa kiinnostumaan itsestäni ja pitämään minua kannattavana asiana. Työtä on paljon enkä halua tehdä sitä virhettä, että koirasta tulisi vain Mikan koira.

Tyhmä emäntä. Pentu hääräsi sen näköisenä äsken levottomana joten pisu lirahti keskelle lattiaa. Ei taas tajunnut heti päästää ulos kun koira kulki levottomana vain sen takia että kirjoitan tätä niin intensiivesti...
Mutta ei huono saldo, 2 sisällepisu 5 vuorokauden aikana, mutta tyhmiä mokia silti.
Päivän vinkki: opettele lukemaan pentuasi paremmin ja ennen kaikkea reagoimaan niihin asioihin!!!

On muuten pirun sitkeä sissi =) Koittaa taistella ja komentaa milloin kissaa ja milloin Mököä ja saa turpaansa välillä mutta mikään tunnu haittaavan =D

2009-01-09T07:53:00.000-08:00

Naksutinkoulutuksen aloitus 0:sta pennulla

2009-01-09T07:06:00.000-08:00

Ensimmäinen kerta elämässäni kun aloitan naksauttamaan aivan pientä pentua. Jotenkin tuntuu, että nuo isommat ovat olleet helpompia kun ne ovat jo alunpitäen siihen mennessä kun olen aloittanut naksutinkoulutuksen treenauksen niin rauhoittua ja keskittyä siihen.
Pentu senkun vouhotti ensimmäiset 5-10 minuuttia ja olisi vaikka kävellyt takaperin selällään päältäni saadakseen namin. Kyllä Ansa sitten hetken päästä ymmärsi, että naksautus ja ennen kaikkea tämän himoitsema nami tulivat vasta sitten kun koira istuu rauhassa ja katsoo omistajaa. Harjoittelimme nimittäin katsekontaktia, joka Ansalla tulee alta kulmain varovasti.

Virheiden lista on pitkä, sieltä löytyvät muun muassa
- ajoitus on hyvin todennäköisesti väärässä, koska pentu touhottaa niin paljon näin alussa, että vaatii uskomatonta keskittymistä merkata juuri oikea toiminto ja kun tuntuu, että raajat ja liikkeet ovat ehtineet jo tuhat asiaa
- itse naksauttaa joko liian myöhään tai ajoissa
- on vaikea päättää ennen harjoitusta, että mikä on se mitä aikoo harjoitella ja mistä naksauttaa eli päättää kriteeriä etukäteen, se tuntuu väkisinkin muokkaantuvan treenauksen aikaan eli onko se istuminen, katsominen vai mikä se sen kertainen "Juttu"
- tilan asettaminen on haastavaa, kun koira pyörii häkkyrää ja hökkyrää ympärilläsi niin kuin iloisen pennun kuuluukin
- koiran saaminen keskittymään tehtävään hommaan on haastavaa ja se, että saa koiran pysymään nk. omassa näkökentässä

Ansa vinkui itsensä kanssani työhuoneeseen kirjoittamaan blogitekstiä ja aikansa ähellettyään kiinni matossa, läsähti seinän vieressä olevan mattopinon päälle nukkumaan. Katsokaas kun tällälailla pentuaikana ei ole järin järkevää pitää kaikkia mattoja lattiassa, jollei halua kallista pesulalaskua.

Ansa syö kuin hevonen ja olisi vaikka valmis kiipeämään Kilimanjarolle saadakseen ruokansa, joten ennen ruoka-aikaa ei ehkä ole paras mahdollinen aika treenata. Mutta toisaalta nimenomaan siinä juuri on se loistava aika, kun koira on nälkäinen ja motivoitunut treenaamaan. Syötin sille iltapäiväsafkan äsken treenin muodossa, opeteltiin istumaan nätisti ja katsomaan naamaan niin kuin jo aiemmin puhuin teille.

Mikä taas huvitti tuossa on tuo pennun materiaalinkulku. Se on 5 minuuttia ruuasta kun tavaraa tulee toisesta päästä ulos. Olemme myös huomanneet, että Ansa asiallisesti ilmoittaa hädästään vikinällä ja levottomuudella. Fiksu tyttö!

Mutta treeniä lisää siis hihnan yläpäähän ajoituksen ja täsmällisyyden kanssa! Pitäisi tatuoida otsaan lause "saat mitä vahvistat, et aina sitä mitä haluat", jotta voisi käydä lunttaamassa sitä otsaltaan aina aika ajoin.

Ollaan tehty Ansan ruokailun kanssa nyt muutaman kerran niin, että se saa ruuan boxista eli meillä on tuossa olkkarissa iso kevythäkki joka menee Ansalle aikuisenakin. Ansa saa ruuan kun menee boxiin ja istuu, jolloin ruokakuppi tulee - rutiineja. Pentu on rauhoittunut sitten ensimmäisen ruuan anto kerran jolloin se hyppi ja sähelsi kuin mikäkin pahempi duracellpupu.

Pentu ihmettelemässä taloa

2009-01-08T02:59:00.001-08:00

Haimme kauan haaveillun suursnautseripentu Ansan eilen Pirkkalasta. Meni kyllä aika myöhäiseksi näin normaalina työpäivänä, mutta oli ainakin perusteellinen kasvattaja, siitä suuret kiitokset Akille ja Liisalle. Tuntui ensimmäistä kertaa turvalliselta viedä pentu kotiin "käyttöohjeiden" kera, vaikka onhan meilläkin nyt koirista kokemusta, mutta ei vinkkejä suurien koirien touhuista ole koskaan liikaa.
Pentu matkusti Mikan sylissä autossa (pakkasta oli miljoona ja ylikin) ja oksensi raukka pieni kun auto pysähtyi kotipihaamme. Muuten se matkasi nätisti ja nukkui sylissä eli osasi rauhoittuakin hyvin.
Mökö tuli Mikan kanssa pihaan vähän vauhdilla ja pentu säikähti, mutta Mökö oli koko ajan hiljaa ja vain uteliaana pälyili uutta tulokasta tietämättä miten siihen pitäisi suhtautua. Myös kissa kuikuili boxin katolta uutta tulijaa ihmeissään koko illan ja tämän aamun. Pentu oli aivan pallo hukassa, että mihin tuli mutta pienen houkuttelun jälkeen se rohkaistui ja mennä touhotti omiaan. Otti omakseen heti lattialla olleen koiransapuskan, luut ja muut herkut. =) Tyttö tietää mikä on hyvää.

Yö ja aamu selvittiin 0:lla pissa-ja kakkaläikällä (hyvä me!), tehokas on ollut kasvattajan sisäsiisteyskasvatus, mutta nyt oli kerran ilmeisesti lirahtanut sisälle, näin Mika sanoi. Mutta fiksu tyttö muuten. Kovin reipas Ansa on ja utelias vaikka hieman Mökö sille pari kertaa ärähtikin, kun vauva meinasi liian lähelle hänen apajilleen tulla.
Ansa myös on selvä uusi tuleva sohvaperuna ja sängyn valloittaja, kova oli meno puskea itseään sohvalle ja sängylle illalla vaikka juuri ylttyi. En vaan välttis haluaisi jakaa sänkyäni aikuisen suursnautserin kanssa, koska jaan sen jo tällä hetkellä 2 käppänän, kissan ja miehen kanssa, ei mahdu kaikki, pitää hankkia pian isompi sänky. Sellainen "apua" välähdys illalla kävi viimeisenä mielessäni, että nukun itse jatkossa varmaan sängyn alla jos elukat valtaavat sänkymme (i really hope not).

Ansa purisi ja murisi jo Mökölle (ja kai vähän pikkuveljelleni Jaakolle) siansaparo suussaan. On muuten ruuan perään ja aika huvittava (toisaalta myös säälittävä) tuo pikkuinen purina pienestä mustasta pitkäsäärestä. =)

Mutta ulkoilma (eilen -15-20 astetta pakkasta) ei oikein lämmittänyt Ansan mieltä, vaikka 85% pissoista ja kakoista tyttö tekikin ulos niin kuin pitääkin.

Jatketaan tarinoita myöhemmin...

Toiminnon vieminen käskyn alle

2009-01-02T06:22:00.000-08:00

Treenasimme halilla inventaarion tekemisen jälkeen Lurun kanssa kosketuskepin viemistä käskyn alle. Sain tälläisen ahaa elämyksen luettuani kaverini Sakemannilehdestä Veli-Matti AHosen naksutinkoulutusartikkelia, että "niin joo, näinkin pitäisi, mutta on vähän jäänyt".
Tällä "käskyn alle viemisellä" tarkoitan siis sitä, että koira tekee tietyn toiminnon vasta kun sanon. Treenattiin Lurun kanssa kosketuskepillä sitä niin, että koira sai naksautuksen ja namin vasta kun olin ensin sanonut "koske". Aiemmin olen palkinnut naksautuksella ja namilla koiraa jokaisesta kosketuksesta kuonolla kosketuskeppiin, mutta nyt vain niistä kerroista kun sanon ensin "koske" ja koira sen jälkeen menee koskemaan kuonollaan keppiä, saa naksautuksen ja sen jälkeen namin.
Alkuun oli hieman hankalaa ja Luru tuijotti minua kummissaan ja odottavasti, että missä hänen naminsa ja naksunsa on, mutta lopulta istui ja odotti kunnes sanoin "koske" ja se hetken aikaa katsoi minua ja meni koskemaan.
Tätä treenaillaan lisää...

Mökön kanssa treenasimme hallin pihalla ulkona ihanan kirpsakassa pakkassäässä (upea ilma, mutta niin pirun kylmä...) vapaana oloa ja luokse tuloa. Voi kuinka nätisti Mökö tuli luokse ja istui eteeni =) Upeaa ja niin snautserimaista "aina valmis, mitä seuraavaksi tehdään" -asennetta. Eikä onneksi häiriintynyt vaikka naapurin tätsykän ravaaminen (loistava treenihäiriötekijä!) häirinnyt Mököä ja vaikka se sitä välillä meinasi jäädä katsomaan, se otti hetkessä taas kontaktia ja mukava treenihetki kanssani jatkui.
Kun tämän käytöksen saisi haltuun yleisemmälläkin ja vilskeisemmällä paikalla niin avot, olen todella tyytyväinen. Mutta kun mietti tilannetta esimerkiksi kesän alussa, on tapahtunut valtava muutoskehitys ja yksi iso syyllinen tähän on Veli-Matti Ahosen naksutreenit kesällä mikä edesauttoi tilannetta. Koira on myös rauhoittunut ja keskittyy nykyisin jo kohtuu hyvin meidän hommiin ja treenaamiseen vaikka ympärillä tapahtuisikin jotain.

Tuoreita lenkkihavaintoja

2008-12-27T10:21:00.000-08:00

Terveisiä raittiista ulkoilmasta, olipas antoisa lenkki koirien kanssa. Onpas ilo taas kirjoittaa teille kaikelle kansalle...

Lenkki havaintoja

a) koirien räksyttäminen ohikulkeville koirille/ihmisille/olioille tmv. on selvästi vähentynyt, kommentoida pitää edelleen mutta se jää yleensä kommentoinnin tasolle eli rauhoittuvat ja hiljenevät nopeammin --> plussaa, mitähän olen mahtanut tehdä oikein/väärin?
b) emme hihnan yläpäässä pysty varmastikaan ikinä olemaan niin neutraaleja kuin pitäisi tuollaisessa ohituskonfliktitilanteessa, lause "saat mitä vahvistat, et aina sitä mitä haluat" pitää paikkaansa, mutta miten koirankoulutuksen peruslause "vahvista toivottua käytöstä ja jätä ei toivottu huomioimatta" onkaan käytännössä hankala toteuttaa. Miten voin olla M I L L Ä Ä N tavalla huomioimatta tai vahingossa palkitsematta jollain omalla toiminnallani koirani ohitustilanteessa.
c) vahvistetiheys on järjettömän vaikea toteuttaa käytännössä, vähintään 12kertaa minuutissa eli joka viides sekunti, miten mä saan pysymään koiran lähellänikään siihen saakka että olen ehtinyt vahvistaa sitä seuraavan kerran, olen niin H I D A S (erästä peliääntä lainatakseni, "kakkonen on jumbo, 0 pistettä"), siinä on kehittymistä että saat naksautettua silloin kun koira kävelee vierelläsi edes suht nätisti eikä vasta sitten kun se on jo puskassa nenä pitkällä
d) koirat ovat aivan mahtavia otuksia ja loistavia oppimaan, niin nopeita, hieno seurata sitä kehitystä
e) Mökö ohittaa ihan nätisti tällä oikealla vahvistetiheystreenillä toiselta puolelta katua ihmisen (jopa tällei iltapimeässä mikä yleensä aiheuttaa ongelmia), naks-nami-naks-nami-naks-nami vaan ja kilttiä tipsutusta rinnalla sopivan etäisyyden päässä kohteesta

Olen kehittynyt. Pystyn ohittamaan toisen jo melkein päästelemättä ulkoisia äänteitä. Sisäisesti voi olla, että muutama ylimääräinen ja epämääräinen mölähdys kuuluu, mutta kuka niitä laskee. (Mika hermostuu helpommin tälläisessä tilanteessa, mikä on jännä havainto sekin.) Toisekseen saan naaman pidettyä kohtuullisen peruslukemilla, tosin jossain kohtaa on pakko puoliksi nostaa/siirtää koirat toiselle puolelle itsestäni, jolloin olen koiran ja vastaatulijan välissä. Se on kumma se ihminen siinä välissä rauhoittamassa koiraa, rauhoittavat signaalit kunniaansa jälleen kerran.
Jännä muuten taas tarkkailin koiria lenkillä oikein urakalla. Että kun vastaan tulee joku niin Mökö hyvin helposti ottaa rauhoittavat signaalit käyttöönsä ja hyppää ojaan tai jää haistelemaan jotain lumipaakkua ja kääntää kylkensä/peppunsa vastaantulijalle kuin välttääkseen nenästä nenään kohtaamistilanteen. Tämä käytös tietenkin edellyttää vastaantulijalta myös hienotunteisuutta eli jos vastaantuleva kohde on liian tunkeileva, Mökö saattaa pelätä ja räksättää.

Luen tosi hyvää ja mielenkiintoista kirjaa tällä hetkellä, nimittäin Turid Rugaasin kirjaa Barking. Koitan kahlata englanninkielistä kirjaa läpitte, mutta onneksi se on helppolukuista ja tarpeeksi ohut että jaksaa olla motivoitunut sen läpikäymiseen. Suosittelen lukemaan! Olen jotenkin nyt sen kautta alkanut miettimään koirien haukkumistakin enemmän kielellisenä asiana kuin haittaavana ongelmakäytöksenä. Tottahan toki, kirjan paras anti on hyvin yksinkertainen, haukkuminen on koirien puhetta, on taas meidän vastuullamme oppia ymmärtämään ja erottamaan minkälaisesta haukkumisesta on kyse, varoittavasta, opitusta, ilmoittavasta, iloisesta/jännittyneestä tmv.

Koirien leikistä

2008-12-25T10:55:00.000-08:00

Olen miettinyt pitkään koirien leikkimistä ja pistänyt merkille, että omat koiramme alkavat todella usein leikkimään tasan samassa paikassa tasan samoin elkein. Paikka on lenkiltä tultaessa postilaatikoiden lähellä, mutta kuitenkin vielä nk. "meidän tien" puolella.
Luru on kotitalomme puolella nk. kauempana lenkiltä tulo suunnasta ja Mökö poukkasee tien viereen pihan puolelle nurmikolle/lumelle (koirat remmissä siis). Luru katselee Mököä ja Mökö alkaa leikkisän touhuilun kumartumalla eteenpäin leikkiin kutsu asentoon, pomppii hetken edes takaisin ja Lurulta alkaa kuulua leikkipurinaa. Siinä koirat hieman tanssahtelevat ja leikkisää purinaa ja pärinää kuuluu.

Koirat harvoin alkavat leikkiä sisällä, enkä tiedä mistä ne ovat oppineet olemaan siellä rauhassa. Ulkona ja etenkin lenkiltä tultaessa on kuitenkin jostain tullut ylimääräistä energiaa, että alkaa leikittääkin.

Uskaltaisinpa väittää, että meidän koirat tulevat hyvin keskenään juttuun eikä niillä ole ikinä ollut keskenään mitään yhteenottoja, vaikka eipä juuri isompia muitenkaan. Saa nähdä miten käy jos talossamme nähdään pikkutassujen melksettä viikon päästä, sekin selviää huomenna. Pysykää radiokanavalla!

Eläinten luontaishoitajakoulutusta Tampereella

2008-12-15T11:30:00.000-08:00

Eläinten Luontaishoitajakoulutus

Koulutuksen tavoite on antaa valmiudet hoitaa eläimiä luonnonmukaisella ravinnolla, rentoutushieronnalla sekä kukkaterapialla.
Eläinten luontaishoitajakurssin suoritettua, sinulla on mahdollisuus jatkaa Eläinten luontaisterapeutiksi
Koulutus on 1-vuotinen, 5 viikonloppukurssia ja 8 klinikkaa.

Infotilaisuus Dogwitin koulutushallilla lauantaina 17.1.2009 klo 13.00 alkaen, samalla lyhyt luento ruokinnan vaikutuksesta koiran terveyteen. Tervetuloa!

Koulutuksen järjestää Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin keskus Siqri, lisätietoja löydät netistä www.siqri.com
Koulutusten tarkemman sisällön saat sähköpostitse info@siqri.com

Koiran karkoitin

2008-11-24T00:08:00.000-08:00

Etsin klikkeri hakusanalla Googlesta materiaalia ja löysin itseni sivuilta joilla esiteltiin aika erikoislaatuiselta kuulostava koiran karkoitin (tiedot alla)... En ihan voi ymmärtää mihin moista hökötintä käytetään ja miten koira tälläiseen reagoi, sen voin vain todeta että voi järkytys mitä kamalaa sitä keksitäänkään pienten lemmikkiemme eteen...

SUPER DOGCHASER - KOIRAN KARKOITIN

Kätevä ja pienikokoinen koiran karkoitin. Kolme toimintoa, karkoittaa koirat, kouluttaa koiria sekä superkirkas LED taskulamppu; kaikki pienessä taskukokoisessa laitteessa. Sopii hyvin lenkkeilijöille, posteljooneille, pyöräilijöille, vanhuksille sekä kaikille koiria pelkääville. Voit myös kouluttaa koiria tällä laitteella.

- 1. karkoitusnäppäin: täydet jatkuvat äänet ja vilkkuva LED valo

- 2. koulutusnäppäin: lyhyt ääni kerran

- 3. taskulamppu: kirkas jatkuva valo

... alkaa kuulostamaan joltain koirakuiskaajilta ja -korjaajilta. Tuossa sanottiin, että toimisi myös kissoihin, pitäisiköhän kokeilla? Tai sitten ei...
Ehkä olisi syytä tutustua enemmänkin koirien ja ylipäätäänkin eläinten oppimispsykologiaan noiden ihme härveleiden sijaan. Toki on helpompi hommata pelit ja vehkeet, maksaa itsensä niistä kipeäksi, mutta entä jos nämä härvelit eivät ole mukana?
Itselleni on huomattavasti luonnollisempi tapa kehittää itseäni ja omaa toimintaani koska itse olen aina oman itseni mukana ja vastaan omasta toiminnastani. Se on paljon arvokkaampi väline, oma itse, kuin mikään typerä härveli. Enkä mä halua meille mitään kaapintäytettä...

***************************************************************

Dogwitin omistajaosapuolten siviilisääty ja nimi muuttui viikonloppuna. Hohhoijaa, elämässä tapahtuu yhtä ja toista. Aloin haaveilemaan viikonloppuna perheenlisäyksestäkin ja mietin mistähän löytäisimme sen pitkään haaveillun suursnautserin pennun. Kun en halua ottaa sitä ensimmäisestä vastaan tulevasta paikasta, vaan oikeasti perehtyä siihen minkälaisista oloista se tulee, terveistä vanhemmista ja sitä rataa. Haastetta nykypäivälle, ehkä. Tänäpäivänä on olemassa niin moneen lähtöön kasvattajia.
Menin möläyttämään tuossa kurssilla viime viikolla erään jutun yhdelle asiakkaalle siitä kasvattajasta jolta se otti pennun, että olisi taas pitänyt pitää turpansa kiinni. Etenkin kun en oikeasti tunne kyseisiä ihmisiä/kasvattajia tai ole heitä tavannut, olen vain kuulut muutaman epämääräisen puskasta tulleen lausahduksen heidän toimintatavoistaan jotka ovat hieman arveluttavia olleet joskus...

No,
aurinkoista marraskuun loppua kauniin talvisesta säästä!

Minä ja virheet --> kehittyminen

2008-11-16T22:54:00.000-08:00

Mäkin NIIIN olen tehnyt nuo koirankouluttajan klassiset virheet about satamiljoonaa kertaa, olen niin hidas, hidas, hidas ja vielä kerran hidas. Sen lisäksi ajoitus ei aina osu kohdalleen ja saankin jotain mitä en ehkä lähtenyt alunperin hakemaan. Lurulla tämä on näkynyt esimerkiksi kosketusalustan käytössä kun tassulla koskeminen on muuttunut siksi, että tassu/koira voi olla alustan päällä, mutta siihen mennäänkin makaamaan. =) No, sitä saa mitä vahvistaa, ei aina sitä mitä haluaa -niin kuin klassinen sanonta kuuluu.

Mutta mä haluan opetella hyväksi ja kehittyä, se on pääasia. En halua jäädä laakereilleni lepäämään, koska silloin en pärjää...

Löysin loistavan uuden linkin:

http://www.canis.no/rugaas/index.php

Koiranomistajan klassiset virheet

2008-11-09T11:31:00.001-08:00

Koiranomistajan klassiset virheet

1) Omistaja harjoittelee liian vähän ja syyttää siitä koiraa.
2) Jos koira tekee väärin, sille suututaan paljon myöhemmin eli annetaan negatiivinen liian hitaasti, jolloin se menettää merkityksensä.
3) Omistaja luulee, että rankaisu kouluttaa koiraa.
4) Omistaja kehuu koiraa liian vähän.
5) Omistaja kehuu koiraa liian myöhään.
6) Omistajat luulevat, että on koiran vika jos koira ei opi. Kyse on aina omistajan viasta!
7) Koiraa koulutetaan hihnan avulla, eikä äänellä.
8) Omistajat pitävät liian vähän taukoja harjoittelussa.
9) Omistajat luulevat, että koira oppii paremmin jos on tiukka.

Idiootit kanssakulkijat

2008-10-27T12:01:00.000-07:00

Nyt jos saisin käyttää kaikkia mahdollisia kirosanoja mitä maailma pitää sisällään, tekisin sen.
Äsken olimme ulkona iltalenkillä, minä, Mika ja koirat. Kaikki sujui kivasti ja kouluttelimme matkan varrella. Tuossa inasen ennen kotitalojemme näkymistä Kangasalantien varresta omakotitalon pihasta tuli pari poikaa jonkun sakemannisekoituksen kanssa ihan perseeseen kiinni, koira veti nuoria miehiä selvästi mutta kyllä siinä oli huomattavan monta juoksuaskeltakin joukossa ja mikä pahinta uhoa ja päällehyökkäys käskyjä.
Ärähdin sitten nuorille miehille taakseni että ei tarvi ihan perseeseen kiinni tulla ja sain päälleni varmaan miljardi haukkumasanaa. Paikallisen grillin kulmalla toinen pojista näytti aivan siltä kuin olisi usuttamassa koiran hyökkäämään kimppuumme kun meni kyykkyyn ja uhkaili ilmiselvästi päästävänsä koiran remmistä.

No enhän minä nyt sinällään koiraa pelkää, mutta otti todella päähän nuo uhoavat nuoret miehet joilla oli puutetta munan jatkeesta tai jotain. En saanut selvää läheskään kaikista sanoista, eikä koira vaikuttanut järin vihaiselta mitä sitä nyt selkäni yli vilkuilin. Olisi tehnyt mieli mennä hakkaamaan kyseisten miesten päätä hieman asfalttiin, että mitähän helkkaria he ajattelivat. - Todennäköisesti eivät mitään.
Minulla on ihan sellainen olo, että nuo kaksi olivat samoja kuin alkulenkistä ohittamamme kolmikko nuoria poikia jotka uhittelivat (koirat hieman haukahtelivat pimeässä ko. pojille kun väistimme sivuun) koirillemme jo aiemmin, tyyliin "hui kun pelottavaa, kohta se syö mut, pelasta mut masa" -tyylistä juttua. En kyllä mene takuuseen, mutta älykkyysosamäärä vaikutti juuri samanlaiselta ja aivan kuin pojat olisivat kytänneet jotta voivat hyökätä jonkun koiraihmisen kimppuun.

Mikä huvittavinta tässä kaikessa. Me ei todellakaan olla tehty ko. ihmisille mitään enkä heitä tuntenut, koiristamme puhumattakaan... Jollakulla oli taas vain ongelmia, pahoja ongelmia...

Josko olisi aika...

2008-10-27T05:34:00.001-07:00

... kirjata tänne ylös kaikki "Blogiin" -irtolappuseni, joita olen rustaillut milloin missäkin koulutuksessa ja tapahtumassa.

Ovikelloharjoittelu on edennyt jonnekin suuntaan x, josta joskus aiemmin aloin puhumaan. Olemme plimputelleet vähän miten sattuu, mahdollisimman huomaamattomasti ovikelloa kellonajasta riippumatta. Joskus joku on kävellyt ovelle äänen jälkeen, avannut oven ja poistunut takaisin paikalta. Olen myös pyrkinyt siihen, että kun ääni soi ja jos kävelen sen jälkeen ovelle ja koirat reagoivat ovenkahvaan ryntäämällä ovelle ja haukkumalla, suljenkin oven ja kävelen pois ilman että kyseinen oven avaus tietää mitään mikä voisi vähääkään olla palkitsevaa. Tai tämä on ainakin pyhä tarkoitukseni, onnistumisesta en sitten tiedä. Tuo ovenkahvan kääntäminen on vain se suurempi ongelma kuin ovikellon ääni, sen olen huomannut. Siitä kun vielä päästäisiin eroon niin hyvä, vasta sen jälkeen uskaltaisin laittaa ovikellon oveen, nyt ovikello on keittiön pöydällä.

Kehitin Mökön kynsienleikkuuharjoitteluun uuden idean. Olemme viime aikoina työstäneet aika paljon naksutinkoulutusta ja eri toimintoja sen avulla, kuten maahan menoa, "kuolemista", kosketuskeppiä ja alustaa. Naksutin on tosi jees, helppoahan sen käyttö ei ole, mutta treenaus auttaa tulemaan edes inasen paremmaksi.
No, aloin vahvistamaan sitä että Mökö kuin vahingon kautta kellahtaa kyljelleen maahan. Olen hiljalleen yhdistänyt tähän tassujen koskettelua ja niistä kiinni pitämistä toiveenani joskus päästä leikkaamaan koiran kynnet niin että se on rauhassa kyljellään maassa makaamassa, se kun tykkää retkottaa pitkin pituuttaan kämpässä. Katsotaan miten homma etenee. Sen verran on edistystä jo tapahtunut, että koira antaa pitää jo vähän paremmin tassuistaan kiinni ja silitellä kuin aiemmin.

Pahoittelen, että nämä aihealueet pomppoilevat kun kokoan monen viikon hajatelmiani yhteen...

Aloitimme, minä ja Erja-äiti Kiva -Teamin koulutusohjaajakurssilla kuun alussa. Oli aika mielenkiintoista ja erilaista mihin olen tottunut ja ehkä minkälaisen ideologian itse olen omaksunut... Tala lite svenska bättre folken ja sitä rataa... Puhetta oli aivan järkyttävä seurata kun luennoitsija oli ruotsalainen (kuten koko Kiva-Team ideologia) ja sitä tekstiä tulkattiin kahden sanan pätkissä jolloin oli täysin mahdotonta seurata kokonaisuutta tai pysyä jyvällä punaisesta langasta.
Päivän oppi oli kuitenkin "metasignaalit" joista mainittiin. Kurssilla myös viitattiin hyvin usein ikävästi Tunne Koirasi kurssiin jota puoletkaan tuskin oli kurssilaisista käynyt. Metasignaali on kuulemma sellainen signaali millä koira viestittää jo kaukaa toiselle koiralle tullaanko vastaan keskisormi pystyssä vai ihan hyvillä mielin.
= Suoraa rauhoittavista signaaleista. En saanut parempaa perustetta sille mitä eroa noilla on kuin, että metasignaalit ovat kuulemma niitä joita koira käyttää monen sadan metrin päästä ja rauhoittavia lähikontaktissa. Tuo ei kyllä mielestäni pidä paikkaansa. Koko könttä menee niin sujuvasti rauhoittavien signalien alle, että en näe syytä niiden erotteluun. Rauhoittavat signaalit ovat signaaleita joita koira käyttää etäisyydestä riippumatta. Suosittelen taas tutustumaan Turid Rugaasin kirjaan Rauhoittavat signaali, ko. kirja pitäisi olla pakollinen joka koiranomistajan opus. Väitänpä, että kyseiset ihmiset eivät ole tietoisia rauhoittavista signaaleista, koska eivät niitä olleet tuntevinaankaan tai ainakaan eivät tunnustaneet käyttävänsä.
Mielestäni näillä metasignaaleilla on vain selitetty monimutkaisemmin hyvin yksinkertainen asia (rauhoittavat signaalit) ja samalle asialle on taas annettu kulttuurin puitteissa eri nimitys.

Koulutuksessa puhuttiin paljon myös y-akselista mikä minulle jäi vielä näin koiran koulutuspolitiikassa epäselväksi, matematiikassa jotenkin vielä tuon ymmärsin, mutta ehkä tutustun Rilla Nummisalon kirjaan Oma koira jossa kuulemma on asiasta selvitystä.

Mihin em. aihealueeseen liittyen on pakko todeta, että ruotsalainen koiranpitokulttuuri on kyllä todella mielenkiintoista, jos luennoitsijaan on uskomista. Siellä jalostetaan erikseen epämukavia varusteita, kuten noutajatalutin ja yritetään tälläisillä "luvallisilla" keinoilla kiertää kiellettyjä koiravarusteita, kuten piikkipantaa.
Samaisen ideologian mukaan kipu luo aggressiivisuutta. Minua jotenkin askarruttaa tuo "aggressio" käsite, että mitä on aggressio tai koiran mielenvikaisuus? Kertokaahan minulle joku fiksu ihminen. En ole ollenkaan varma olenko ymmärtänyt ne ja olenkin usein miettinyt, että mitä niillä mahdetaan tarkoittaa.
Esimerkiksi koiran omistajan vastuulla on kaikki (ruotsissa), jos iso koira syö pienen koiran ja se jää ison koiran kurkkuun, ovat molemmat velvollisia maksamaan toisilleen tästä korvauksia. Sekä ison koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta sekä pienen koiran omistaja aiheuttamastaan haitasta, kaikki lankeaa omistajan vastuulle ja maksettavaksi.

Rikolliset käyttävät ruotsissa pittbulleja vartiointitarkoituksiin, mutta uutena "lajina" he ovat löytäneet laumanvartijakoirat joita poliisi pelkää. Poliisi kuulemma menee mielummin ruotsissa paikkaan jossa on 10 pittbullia kuin yksi laumanvartija ovzanka (en osaa varmastikaan kirjoittaa ko. rotua oikein...).
Ulkomailta, kuten Unkarista tulee paljon "koirankoulutustaitoisia" maahanmuuttajia tai muita karkulaisia koirien mukana, joten koiranpitokulttuuri loistaa erityisesti rikollisjengeissä hyvin voimakkaana ilmiönä. Ruotsalaiset rikolliset eivät kuulemma ole yhtä hyviä koiran kouluttajia, joten siksi ihmisiä tulee ulkomailta, kuka laillisesti ja kuka laittomasti.
Se mikä sitten tekee laumanvartijasta pelottavamman koiran kuin pittbulli, on hyvä kysymys. Syy tähän on kuulemma se, että laumanvartija pelkää eli koiran pelko ja koko tekee koirasta vaarallisen.
Oikein hyvä vahtikoira pelkää paljon ja on parempi reagoimaan, koska on olemassa vain yksi vaihtoehto toimia ja se on puolustautuminen.
Pelokkaat koirat hyökkäävät tämän koulutusohjaajakurssin luennoitsijan mukaan mielummin takaapäin jolloin ne ovat vaarallisia!

Metodi on kuin perse edellä puuhun tarvitsisi kiivetä.

Mitä sitten opin
" Koiraa ei pidä pakottaa samaan muottiin kuin ihminen."

Älä osta mitään päivä!

2008-10-13T23:26:00.000-07:00

Älä osta mitään päivä 28.11.2008 koko maassa -VAIKUTA JA OSALLISTU!

http://www.alaosta.fi/

Älä osta mitään -päivänä on tarkoitus viettää vuorokausi hankkimatta tavaraa ja käyttämättä rahaa. Teemapäivä haastaa ihmiset punnitsemaan jokapäiväisiä ostovalintojaan, hallitsemaan ostoimpulssejaan ja muuttamaan käyttäytymistään pysyvästi ekologisemmaksi.

Dogwit Facebookissa

2008-10-10T03:26:00.000-07:00

Dogwit löytyy nyt myös Facebookin Ryhmistä

Päivän tuumailut ja niksipirkat

2008-10-09T03:24:00.000-07:00

Toinen viikko uudella koulutushallilla Kangasalan asemalla on pyörähtänyt käyntiin ihan mukavasti. Meillä on keskiviikko-iltana oikein maximaalinen luento kun kolmen kurssin ihmiset oli yhdistetty kuuntelemaan yhtä luentoa, eivät ihan olisi mahtuneet edellisiin tiloihimme joten pelastus tuo halli. Allekirjoittaneen pitäisi vain opetella käyttämään muun muassa lämmityslaitetta ja sunnuntaina hallille saadut matot pitäisi saada teipattua jotenkin kiinni, etteivät lörpötä miten sattuu.

Päivän niksipirkkavinkki: Lue ilmoittautumis- ja peruutusehdot AINA ennen kuin ilmoittaudut mukaan mihinkään toimintaan, sillä et ikinä voi tietää muuttuuko mielesi ja silloin voi olla jo liian myöhäistä alkaa vatvomaan. Kuluttajansuojalaki on molemminpuolinen.

Viikonloppuna alkaa Kiva-Teamin koulutusohjaajakurssi jonne menemme Erjan kanssa eli Helsingin reissu on taas luvassa. Ensi viikon viikonloppuna on Canis- seminaarissa Kathy Sdao puhumassa muun muassa naksutinkoulutuksesta ja odotan itse asiassa näitä koirakoulutustapahtumia innolla. Rahanmenoa se tietää, mutta toivottavasti antaa paljon tietotaitoa josta on hyötyä firman kannalta. Minusta tuntuu tällä hetkellä muutenkin siltä, että ennemmin panostan koiratietouden lisäämiseen kuin jaksaisin innostua esimerkiksi avoimen yliopiston opinnoista, mitä ehkä pitäisi myöskin miettiä jossain kohtaa tämän real life –kehittymisen kannalta. Tosin mistäpä sitä ikinä tietää tuleeko koiruuksista se pääala ja –ammatti jossain kohtaa.

Mutta koiramaisempiin hännänheilutuksiin. Meillä on arkitottiskurssilla eräs kuuro koira joka on kyllä todella mielenkiintoinen työsarka. Tarkoitan siis positiivisessa merkityksessään eli oikeasti vaatii kouluttajalta ammattitaitoa soveltaa kaikki tehtävät kuurolle koiralle joka käyttää paljon erilaisia merkkejä ja muita signaaleita, koska sille ei voi opettaa vihjesanoja. Katsotaan miten tämä projekti edistyy ja seurataan sitä.

Emme ole vieläkään saanut videokameraa joka on ollut tilauksessa toista viikkoa eräästä verkkokaupasta. Siitä olisi paljon hyötyä koulutuskäytössä, koirien kuvaamisessa ja oman toiminnan peilaamisessa.

Meillä oli sakemannin pentu 8vk käymässä viime viikonloppuna. Luru ei ollut moksiskaan, mutta Mökö ei malttanut jättää pentua rauhaan ja päinvastoin. Mökö myös koitti hirveästi alistaa pentua astumalla sitä, mikä ei ollut järin siistiä katseltavaa paikoitellen ja piti pistää poika rauhoittumaan makkariin. En oikein tiedä mistä löytäisin meille sellaista mieleistä touhuamista josta olisi hyötyä koirillemme. Se vanha sanonta, "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" tuntuu jonain päivinä pitävän niin paikkansa, että hävettää.

Mököllä oli tässä taas oikein louskutuskausi kun jos olemme kolmistaan ulkona (2 koiraa ja minä) niin jos Mökö reagoi niin se tulee sydämen pohjasta ulvontalouskutusnaisäänellä, jota ei voi edes sanoin kuvailla. Jos se on yksin niin saan ohitukset toimimaan useimmiten tarpeeksi kaukaa ihan mallikkaasti. Luru pystyy ohittamaan pienellä pöhähtelyllä, mutta se laukaisee aina Mökössö naisefektin ja metakan. Lurun saa ohi vaikka se kommentoisikin hetken matkan välein, mutta tuo Mökö alkaa tanssimaan tasajalkaa ja louskutus jatkuu pitkän matkaa. En oikeasti ymmärrä miten mä saan tuon pois ja miksi se käyttäyty toisten koirien kanssa noin... Ymmärrys loppuu aina niissä kohtaa kun haluaisi vajota maan alle häpeästä. Ihmiset usein ajattelevat, että "miksi se ei sano tai tee koiralleen mitään kun se ei osaa käyttäytyä", mutta kun se vain useimmiten pahentaa asiaa. Yksilötreenit ja -lenkit siis kunniaan, asiat sujuu paremmin ja koiralla on korvatkin todennäköisemmin paikalla!

Koirat ovat olleet inasen levottomia tässä kaikenmoisen hulivilin ja vieraiden juoksemisen takia, mutta ei olla treenattu mitään mikä on hirveä sääli. Pitäisi niidenkin kanssa määrätietoisemmin treenata, mutta millä ajalla ja energialla. Varmasti pitää miettiä tuota ajankäyttö ja kurssiaikataulua tässä vielä eli miten kevät hahmottuu ja minkälaisille kursseille on missäkin vuoden vaiheessa tarvetta. Nyt tuntuu ainakin, että näin syksyä vasten pentukursseille on ryysis.

Menen kuuntelemaan Training Eran tapakasvatuskurssia 16.10. alkaen, saa nähdä mitä se pitää sisällään. Voin sitten raportoida ja kommentoida sitä kun olen asian tiimoilta fiksumpi. Toivoisin saavani sieltä jotain uutta itsellenikin, sillä uskoisin että ideologiamme ainakin kohtaavat tästä koiralähtöisestä ja kokonaisvaltaisesta toiminnasta. (Onpas muuten mielenkiintoinen terminologia pari, niitä voisi pohdiskella syvällisemminkin vaikka kuinka paljon…)

Onko järkee vai ei? - No ei...

2008-09-28T10:09:00.000-07:00

Mä inhoan muuttamista. Olen tässä työpäivän päätteeksi roudannut Dogwitin kamppeita kolmesta eri paikasta uudelle koulutushallille joka on edelleen aika keskeneräinen, että... Siellä pitäisi saada aloitettua toiminta viikolla, mutta katsotaan miten käy.

Olinpa tuossa eilen eräällä todella huonolla luennolla jonka piti käsitellä laumanvartijarotuisten koirien kasvatusta pennusta aikuiseksi. Jälkimmäinen luento joka käsitteli erityisesti isojen koirien ruokintaa oli parempi, tosin taisin nukahtaa jo siinä kohtaa muutamaan otteeseen. Rankka viikko ja koulutusputki takana.
Tämä kyseinen luennoitsijanainen edusti todella vanhakantaista uskontoa koiran koulutuksesta, heittää selälleen ja repii niskavilloista (ei varmaan tullut ajatelleeksi mitä fyysisiä vaurioita voi koiralleen aiheuttaa). No, en tiedä alistiko hän koiraa maahan kuin pentuna sillä koska kyse on isoista laumanvartijaroduista joiden ruhon paino on 80 ja 100 kilon välillä niin se vaatii fyysisen voiman lisäksi aika paljon taitoa kellistää sen kokoinen koira. Ja, voisi kysyä, onko siinä mitään järkeä?
Hän sai osakseen kohtuu paljon vastarintaa yleisön joukostaan ja toistelikin useaan otteeseen sitä, että hän luottaa omiin toimintatapoihinsa 100%:sti ja toimii jatkossakin niin, mutta kukin toimii omalla tavallaan. Herää kysymys, että eikö siinä kohtaa ole jo jotain mätää jos ei voi edes itse suositella omia toimintatapojaan muille? Tai jos kyse on luennosta joka käsittelee laumanvartijarotuisten koirien kasvatusta pennusta aikuiseksi, että emme ehkä ole kiinnostuneita kuulemaan yhden ihmisen kyseenalaisista toimintatavoista vaan haemme ehkä jotain laajempaa perspektiiviä. Itseäni ainakin olisi kiinnostanut moni asia, kuten se miten laumanvartijarotuisen koiran koulutus eroaa muista roduista, mitä siinä tulee ottaa huomioon, minkälaisia vinkkejä ja tärppejä voi käyttää jne.
Moni yleisöstäkin ilmaisi selvästi, että ei heidän ole ikinä tarvinnut alistaa koiriaan, joten miksi niin tulisi tehdä. Nii in, hyvä kysymys. Yksi nainen kertoi hyvän omakohtaisen kokemuksen hänelle isona tulleesta koirasta. Oli menossa hakemaan/katsomaan sitä johonkin kerrostaloasuntoon ja koira hyökkäsi namaalle ja päälle heti ovella.
Nainen alkoi kuitenkin haukoittelemaan suureleisesti, käänsi selkänsä ja osoitti muitakin rauhoittavia signaaleita. No, koira oli tästä niin hämmentynyt että hetken kuluttua lähti lätkimään ja jätti naisen sikseen. Kyseinen koira muutti perheeseen ja on elänyt siellä 1,5 vuotta jo onnellisesti ilman mitään ongelmia.

Kyse on todellakin koiran ja ihmisen välisestä luottamuksesta, mutta onkin täysi eriasia miten sen ratkaisee ja suhteen rakentaa. Minusta kaiken tulee perustua johdonmukaisuuteen, reiluun pelihenkeen sekä vanhemmuuteen.

Pohdintaa kouluttajuudesta

2008-09-26T12:59:00.000-07:00

Sain tänään paljon innovaatioita jotka mikä enemmän ja mikä vähemmän liittyivät aiheeseen. Olin siis Humanistisen ammattikorkeakoulun järjestämällä erikoistumisopintojen yhdellä jaksolla Keski-Suomessa (tai olen vielä huomisen) ja siis aiheena on kouluttaja ja kouluttajuus, eli ei varsinaisesti mitään koiriin liittyvää. Opinnot keskittyvät enemmänkin yleiseen kouluttajuuteen, pedagogiaan, oppimispsykologiaan ja sen sellaiseen, mutta olen saanut niistä aivan valtavasti kaiken näköistä irti. Tulin tämän päivän aikana siihen tulokseen, että haluan firmamme panostavan myös pedagogiseen osaamiseen sillä ei riitä että osaa asiansa jossei osaa esittää sitä, se tavallaan on kuin tarjoaisi vieraille puoliksi syötyä kakkua mikä on varsin epäkohteliasta.
Olen tavannut elämäni aikana (nuoresta iästäni huolimatta) lukuisia eri kouluttajia, opettajia ja ohjaajia ja koen sen vain rikkaudeksi. Siitä kaikesta massasta voi poimia itselleen keskeisimmän ja parhaimmat toimintatavat.

Mutta ennen kaikkea se mitä ajatuksia minulle heräsi tänään oli se, että koirankoulutuksen ei todellakaan tarvitse olla mitään kouluttajan yksinpuhelua vaan siitä saadaan varmasti paljon antoisampi tälläisellä elämäntieteellisellä näkökulmassa jossa kumpikin osapuoli antaa itsestään ja saa itselleen. Hyväksi kouluttajaksi sanotaan ihmistä joka saa itsekin aina jotain uutta kyseisestä asiasta. Sitten on hyvä jättäytyä sivuun jos tuntuu jauhavansa puuroa päivästä toiseen saamatta siitä minkäänlaisia makuelämyksiä.

Mutta nyt nukkumaan...

Pitänee varmaan harkita menisikö kuuntelemaan tuollaista luentoa, tosin on taas Helsingissä, mutta...

KOIRAN KANSSA 2000-LUVULLA
- seminaari

La 25.10.2008 klo 10–16.30
Kampin palvelukeskus, Salomonkatu 21 B, Helsinki
Osallistumismaksu 25 €/hlö
Ilmoittautuminen 20.10. mennessä:
tuulia[at]kuulokoira.fi tai puh. 040 5007 347

LUENNOIMASSA:
▪ Tuire Kaimio – Nykyaikaiset koulutusmenetelmät
▪ Marjatta Snellman – Koiran hyvinvointi
▪ Mikael Hytönen & Nemo-koira – Koiran ja ihmisen välinen kumppanuus

TERVETULOA!

Curligvanhemmuus

2008-09-19T10:14:00.000-07:00

Curlingvanhemmuus koiramaailmassa

Pidin tuossa viikolla koiran hyvän olon luennon joka aloittaa siis nuo meidän kurssimme. Kurssin loppupuolella eräs asiakkaista alkoi pohdiskella ääneen, että voiko koiran koulutus ja koiran kanssa elämä mennä liiallisuuksiin ylihuolehtivaisuudessa. Kun männävuosina oli paljon puhetta curlingvanhemmuudesta, että hyysäämmekö nykyisin koiriammekin liikaa.

Niin... Hyvä kysymys. TUo asia pisti ihan miettimään. Itse en aiemmin ole ajatellut käyttää sanaa curlingvanhemmuus koirien kohdalla, mutta why not, why not. Kun olen pari päivää haudutellut asioita päässäni niin tulin siihen tulokseen etten mä curlingvanhemana itseäni pidä. Mutta toki joku tekee sitäkin. Koira on aina koira ja sillä on luontaiset käyttäytymistarpeet vaikka se usein tuollaiselta sohvaperunalta (ainakin meillä) vaikuttaa. Koska jos mää haluaisin suojella koiriani kaikilta ja kaikelta en veisi niitä ikinä sellaisiin paikkoihin missä ne saattaisivat muuttua levottomiksi. Mutta noin järjellä ajateltuna, sehän on täysin mahdotonta. Joka paikassa on jotain ärsykkeitä ja koiralle tulee se "pieni epämukavuuden tunne" mitä erityisesti pienille pennuille suositellaan synnytettäväksi. Tarkoitan tuolla siis sitä, että Tuire Kaimiokin puhui luennollaan siitä, että pikkupennut kannattaa altistaa pienelle epämukavuuden tunteelle (kuten pieni veto, hälinä, melu sekä muut ärsykkeet) jo pienenä jotta koira kestää paremmin stressiä aikuisena. Ja tottahan tämä on. "Laatikkolapsi" tai "laatikkokoira" on todennäköisesti paljon herkempi saamaan ongelmia itselleen kuin hyvin sosiaalistettu ja koulutettu koira.

Mutta tuohon curlingiuteen, että toki pientä epämukavuudentunnetta ja stressiä kertyy koiralle ihan mistä vain. Toki tuohon curlingiuteen liittyy paljon se kuinka hyvin koira on siedätetty koska tuolloinhan ihmisen tarvitsee vähemmän pestä sitä lattiaa siinä koiran edessä.
Että voisiko ajatella, että tuota curlingvanhemmuutta tietyllä tavalla tarvittaisiin enemmän "onelmakoirien kanssa" jotka eivät kestä ympäristön häiriöitä niin paljon eli koirien kanssa ei voi käydä vieraissa paikoissa, tavata koiria tai mitään muutakaan normaaliin koiraelämään kuuluvaa. Eli tuollaisessa tilanteessa pitäis enemmän silotella tietä kuin parempihermoisen koiran kanssa jonka kanssa pärjää paremmin, helpompi toimia.

No, tiedä sitten häntä... Ehkä jätän aiheen tältä erää ilmaan ja jatkamme yhdessä pohdintoja lukijoideni kanssa (onko heitä, viime aikoina kukaan ei ole kommentoinut mitään mihinkään...) myöhemmin kun koneeni toimii järkevämmin eikä nyi ja töki näin ärsyttävästi tällai perjantai-iltana.

Uusi ovikello

2008-09-14T12:16:00.001-07:00

Ostimme äsken uuden ovikellon johon saa vaihtaa 16 erilaista soittoääntä ja aloitimme äsken äänien kokeilulla ja pienellä siedätystoiminnalla. Tuo on sellainen langaton versio eli voimme painella "ovikellonappia" missä vain reagoimatta siihen mitenkään. Enkä usko että se onkaan se suurin ongelma vaan tuo kävely ovelle ja ennen kaikkea oven ääni.

Pitäisi kokeilla niin, että toinen meistä käy ovella aina aika ajoin ja sitä ennen (ennakoiden tietenkin) toinen harjoittelee koirien kanssa jonkun paikan. Eli esimerkiksi opetetaan koirille joku korvaava toiminto, kuten "mene koppiin" tai "mene kosketusalustalle ja rauhoitu" jonka perusidea on siis rauhoittaa. Että päästäisiin eroon tästä ei toivotusta käytöksestä eli haukkumisesta ja mesoomisesta ovella, rauhoitetaan sisääntulo ja saadaan tällä tavalla vähennettyä myös koirien kierroksille menoa.
Helpommin sanottu kuin tehty taas tässä vaiheessa kun kyse on kahdesta aikuisesta koirasta. Tämäkin olisi ollut niin paljon helpompi harjoitella kun koirat olivat pieniä eli opetetaan koirille korvaava toiminto sisääntulon ajaksi ja opetetaan ne olemaan reagoimatta ovikellon tai koputuksen ääneen.

Trimmasimme eilen Teiskossa Mököä ja se näyttää ihan minipossulta. Sen jalat vedettiin koneella ihan lyhyeksi, koska ne olivat nini kamalilla huoparastoilla. Rinta ja peppu vedettiin myös koneella niin kuin pitääkin, mutta Mökö näyttää venytetyltä koiralta ja joltain hassulta pallokalalta samalla. Mököllä on vielä järjetön määrä huonolaatuista ja kuivaa karvaa joka pitäisi saada nypittyä niin selässä ja keskikropan alueella, että voitte kuvitella miltä etu- ja takapäästä muttei keskeltä kynitty koira näyttää. =) Ei voi vakavissaan katsoa. Mökön kuono tuntuu jotenkin järjettömän massiiviselta (johtuu ehkä parrasta) ja sitten aivan kuin joku olisi tunkenut sille ylipienet pillifarkut jalkaan, mutta pistänyt paksun talviturkin päälle.

Koirat olivat aamulla lenkillä Lahdessa tosi levottomia, oikein hävetti taas kulkea kaupungilla kun ne regoivat jokaiseen pieneenkin kävelevään tai kävelemättömään ärsykkeeseen (koirat, ihmiset, vaunut, autot tms.) , kiskoivat ja riuhtoivat. Ollaan tässä viimeisen kolmen vuorokauden aikana oltu yhteensä about neljässä paikassa, Mökö trimmattiin ja kaikkea, että kyllähän tässä on väistämättä kertynyt ylimääräistä stressiä sinne pieneen stressikuppiin. Pitäisi vain elää vähän rauhallisemmin tässä seuraava viikko, mutta on kaikenlaista. Agilityä ja mää olen ensi viikonlopun työmatkalla ja sen sellaista...

Olen tässä miettinyt viikonlopun ajan mahdollista maton hankintaa koulutushallille, mutta pitäisi selvittää mistä sellaista saa, mihin hintaan ja kaikkea. Ei ole ihan halpaa lystiä meinaan... *lottovoitosta haaveileva ilme*

Ruuan vaikutus koiran käyttäytymiseen

2008-09-12T00:09:00.000-07:00

Eilenillalla olin agilitykurssia vetämässä Ruutanassa. Oli mielenkiintoista seurata taas kerran koirien toimintaa, mutta ennen kaikkea kiinnitin huomiota yhteen seikkaan.

Erään asiakkaan lapinkoira (tmv.) käyttäytyi todella kummallisesti koko parin tunnin treenien ajan. Olen nähnyt koiran useita kertoja eri kursseillani, joten tietynlainen tuntuma koiran normaaliolotilasta ja käyttäytymisestä oli hyppysissäni. Koiralla oli järkyttävän paljon komenteluhaukkua, mitä sillä yleensä ei juuri ollenkaan ole ilmennyt ainakaan kurssitilanteissa.
No, kyselin siinä sitten koiran omistajalta onko heillä ollut jotain erityistä, mutta kuulemma ei. Ainoa muutos esimerkiksi viime viikkoon oli kuulemma se, että he olivat vaihtaneet koiran ruokaa ja koira oli syönyt viimeisen viikon (edellisten treenien jälkeen) energiapitoista koiran ruokaa. Syy tähän oli lähinnä yritys saada koiralle massaa, koska narttu on rodustaan ja karvastaan huolimatta hyvin sippoinen.
En todella ole ikinä ennen tullut ajatelleeksi, että ruuan vaihtamisella voi olla noin suuri vaikutus koiran käyttäytymisessä. Ymmärrän ruuan merkityksen esimerkiksi turkissa, ihossa, silmissä ja sen semmoisissa konkreettisissa ja fyysisissä asioissa, mutta tämä oli ihan uutta.

Toisaalta tämä oli oiva osoitus siitä, että ruualla ON merkitystä.

Jos koira saa energiapitoista ruokaa mutta ei tarvitse sitä, se alkaa käyttämään johonkin tämän ruuasta saatavan ylimääräisen energian. Tässä tapauksessa se ilmeni mm. komenteluna, haukkumisena, ympäripyörimisenä ja pienoisena levottomuutena sekä keskittymiskyvyn puutteena. Koira toki meni ihan nätisti agilityesteitä ja kun harjoittelimme saalisleikittämistä, MUTTA hetkeksikin kun toiminta hiljeni, alkoi koira haukkua. Parhaimmillaan se komensi kesken toiminnonkin eli kyse ei ollut pelkästään opitusta tavasta komentamalla saada huomiota, koska sitä koiralla ei juurikaan huomatakseni ole.

Tiistaina tapasin Joseran koiranruokaedustajan, koska meille on tulossa sitä ruokaa myyntiin. (Kannattaa katsoa lisätietoja www.dogwit.fi/josera.html) . Hän puhui juuri tuosta samaisesta ongelmasta, että energiapitoisten (high energy) ruokien kanssa kannattaa olla todella varovainen. Ensinnäkään koirien, jotka eivät ruokaa todellisuudessa tarvitse, maksa poksahtaa helposti koska se ei pysty sulattamaan ruuasta saatavaa energiamäärää. Energiapitoista ruokaa pitäisi syöttää vain sellaisille koirille, jotka todella sitä tarvitsevat eli treenaavat fyysisesti useita kertoja viikossa. Näitä voivat olla muun muassa kisaavat agility, toko ja suojelukoirat, joilla on kolme- viisi kertaa viikossa treenit ja kisoja sekä muuta fyysistä työtä vaativaa toimintaa jolloin ne kuluttavat enemmän myös energiaa.

Myös joillekin ulkokoirille energiatason nostaminen on tärkeää talven tullen, sillä pakkasella koira kuluttaa normaalia enemmän energiaa omaan selviytymiseensä ja lämmön tuottamiseen, mutta tätäkin tarvetta suosittelen harkitsemaan tarkasti. Ja se on sitten oma lukunsa myös se, että millä tavoin sitä energian saantia kasvatetaan. Onko se sitten enemmän luita ja muuta purtavaa, niin kuin hallimme vuokraemäntä kertoi antavansa koiralleen syksyisin, vai todella high energy ruoka.

Jo pelkästään ruokamerkeissä on isoja eroja laadun ja energiapitoisuuksien kanssa, joten kannattaa miettiä sopisiko ruokamerkin vaihtaminen high energy -ruuan sijasta?
Laatuun kannattaa panostaa eli vaikka esimerkiksi market ruuat ovat edullisempia kuin eläintarvikeliikkeistä saatavat, koira joutuu syömään niitä suhteellisesti enemmän saadakseen saman energiamäärän kuin mitä pienemmästä määrästä nk. kunnon ruokaa.

Ja kuka ken raakaravintoa harrastaa, siihen en kommenttoi koska itse en yksinkertaisesti jaksa laskea kaikkia pitoisuuksia ja tarvittavia ainesosia. Okei, syötän kuivaruokaa koirille, mutta väittäisinpä että jopa noin puolet ruokinnastamme tulee ihan kunnon lihatuotteista, rustot, luut, jauheliha, kalkkuna, kana, kala, riisi, makaroni, ruuan tähteet ja uskallan silti väittää koiriemme voivan hyvin, syövän monipuolisesti ja olevan terveitä.

Eli onko ruokailu sitten yliarvostettua vai ei, siihen en ota kantaa, mutta ehkei siitä nyt kannata kuitenkaan alkaa hössöttämään ihan turhaa.

Testasimme myös kosketuskepin käyttöä agilitytreeneissä, tässä tapauksessa renkaan harjoittelussa. Sannan sekarotuinen koikkelikoira (springerin näköinen) hetken estettä kierrettyään oivalsi mistä oli kyse on laitoin kosketuskepin tarpeeksi lähelle renkaan suuta. Olin selvästi pitänyt sitä aluksi liian kaikana, jolloin koira koki palkitsevammaksi kiertää esteen kuin hypätä renkaan läpi hakemaan kosketuksensa ja palkkionsa. Mutta loppu peleissä toimi aika näppärästi kun koira osasi hyvin kosketuskepin perusharjoituksen eli ymmärsi sen, että kosketuksesta keppiin seuraisi positiivinen asia = palkkio.
Pitää vain muistaa, että kosketuskeppiä ja -alustaa saa käyttää vain positiivisissa yhteyksissä joissa koira ei pelkää kyseistä kohdetta, asiaa tai tekemistä. Eli pelolla ei saa missään nimessä kouluttaa, se vain pahentaa asioita.
Samalla idealla voisi kokeillaa kosketusalustaa ja laittaa se esteessä haluttuun kohtaan. Esimerkiksi jos on nopea koira ja halutaan opettaa sille puomi, A-pukki, keinu tmv. niin että koira pysähtyy tai kulkee kosketuspinnan kautta eikä hyppää puolessa välissä pois, voidaan kosketusalustaa (-tai keppi) hyödyntää ns. pysäytysmerkkinä. Tästä tavasta on toki päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, koska eihän kukaan voi kovassa vauhdissa tai kisoissa tyrkkiä koiralle kaiken maailman apuvälineitä matkaan, siitä ei tule mitään. Mutta treenivaiheessa voisi harkita, en kokenut sitä yhtään hullummaksi.

Haiseva vastalause

2008-09-11T06:36:00.000-07:00

Joku kuvittelee kasvattavansa riisipeltoa meidän keittiön, olohuoneen ja eteisen lattialle. Ei vain taida olla kovin ravinteikas kasvualusta noin jo valmiille riisille.
Joku on myös erehtynyt vessatiloista, sillä löysin haisevan vastalauseen lattialta heti kun astuin sisään. Mikä kärtsä, ihan oikeasti. Siis jo pelkästään oven raosta haistoin sen ja kuinka ollakaan, löysin saldon tuosta olkkarin lattialta ja komea olikin.

Mietityttää, että mahdankohan ottaa kumpaakaan tänään agilityyn, vaikuttavat jotenkin levottomilta ja joku syyhän tuohon keskeltä olohuonetta löytyvään kakkakasaankin on, eivät minun sisäsiistit koirat sitä hyvin vuoksi siihen törttäse. En vain nyt juuri keksi mitään, sillä olemme viettäneet suhteellisen rauhallista kotielämää tässä viimeiset päivät ja viikonkin.

Mutta tuosta ensimmäisestä syytän kissaa, toki pieni syy lienee itsessänikin että ylipäätään tyhmänä jätin riisipussin keittiön pöydälle odottamaan kaappiin menoa, sillä joskus ennen on lähtenyt makaroonipussi -parikin kertaa. Nyt oli kyllä tehokkaasti koko kilon riisipussi (voitte kuvitella minkälaista jälkeä) pitkin lattiaa tuon haisevan vastalauseen lisäksi, että tosi mukava tulla kotiin.

Meidän pitäisi tänään agilitykurssilla käydä hieman leikittämistäkin läpitte koiran motivoinnin ja palkitsemisen kannalta. Yksi ainakin ilmoitti ettei tule, saa nähdä miten saamme muiden kanssa homman onnistumaan. Mun piti demonstroida omalla koiralla (Lurulla) että mistä on kyse, mutta nyt vain mietityttää et miten on, kannattaako mun ottaa sitä. Voi hyvinkin olla, että se on ollut Luru joka on kakannut sisälle. Äsken kun tulin kotiin se käyttäytyi levottomasti ja ilveili ulosmenoon. No, parvekkeen ovi oli auki pihalle ja se kiersi sitä pihaa hädissään ja koitti päästä ulos aidasta ja portista (mitä ei yleensä tee, ovat tosi nätisti pihassa). No, tästä sitten tulin siihen tulokseen että käytin Lurun tuossa puskassa kunnolla ja mihinkäs muualle se tyttö juoksikaan kuin suoraan pöpelikköön kakalle. Sieltä sitten onnellisena mun luokseni niin kuin ei mitään olisikaan ja totteli hyvin ja kaikkea. Mökö sen sijaan kiljui täällä sisällä ja juoksi hädissään ympäri piha-aitausta kun kuului Mökön naisellinen vinkuna (se on oikein persoonallinen, ihan oma lukunsa). Oli se sitten rauhoittunut kun tultiin takaisin kun odotti nätisti oven takana, että kai tuo oli vain tuollainen ensireaktio äänenavaus "apua ne menee ja jättää mut tänne". Hieman kyllä arvelutti jättää takaovea auki, mutta kävin vain 50metrin päässä noin 3 minuuttia.

Asiasta viidenteen... Katselimme tuossa aamulla Mikan kanssa videokameraa edullisesti. Olisi kiva kuvata enemmänkin koiramateriaalia niin niitä voisi käyttää koulutuskäytössä.

Wuh wuh -kuulumisia

2008-09-04T03:08:00.000-07:00

Suursnautserihaaveeni ovat vahvistuneet kerta toisensa jälkeen.
Ehkä vain annan kakaroideni kasvaa ensin vielä vähän ennen kuin hankin talouteen kolmatta kakrua ja tasoitan yritykseni toimintaa yms. Nyt mulla on jotenkin niin jännät paikat tuon hallitilan kanssa, että miten se lähtee rullaamaan, saadaanko kuinka muutettua sinne ja riittääkö ihmisiä. Tasaisen varmasti, mutta satunnaisina hetkinä iskee uskonpuute.

Olimme viikonloppuna markkinoimassa Dogwittia Kangasalla Match Showssa ja sunnuntaina Käppänäyhdistyksen erikoisnäyttelyssä Härmälän leirintäalueella.

Tuossa kävi männähetkenä agikurssilla eräs nainen joka ei halunnutkaan tulla kurssille koska kurssi ei vastannut kuulemma hänen näkemystään agilitykurssista. (Kyllä, meillä joutui kuivaharjoittelemaan ilman koiraa palkitsemista ja koiran ohjausta sekä näyttämään miten koira ja omistaja toimivat yhdessä ihan perustottelevaisuusharjoituksissa) Ja minä kun olen yrittänyt joka kohtaan markkeerata ja selvittää tarpeeksi suomenkielisesti rautalangasta vääntämällä mikä on yritykseni toimintaideologia ja miten toimimme. Kyllä, meillä agility on muutakin kuin päämäärätöntä esteiden hyppelyä, sillä hihnan yläpäänkin pitää oppia työskentelemään sen koiran kanssa ja koiralla pitää olla perustottelevaisuus kunnossa. Ei kukaan voi olettaa, että päästäisin ketään agilityradalle, jota en ole ikinä nähnytkään, enkä tiedä miten joku koirakko toimii. Kurssilaiset ovat kuitenkin viime kädessä minun vastuullani ja kurssillani, joten jokainen meillä oleva koirakko saa yksilöllistä ohjausta ja treenausta!

Ja tottahan se on, jopa minun on se myönnettävä, että vaikka kuinka vääntäisin asiat selkokielisiksi mielestäni, aina on joku joka ymmärtää asian eri tavalla ja väärin. Ja se mikä on minulle selvää pässinlihaa, ei välttämättä jollekulle toiselle ole ja tämä asia on vain hyväksyttävä ja yritettävä pärjätä sen kanssa vaikka mikä tulisi ja olisi...

Olen kysellyt yritykselleni erästä koiranruokamerkkiä myyntiin ja jos hyvin käy, saammekin sitä valikoimiimme syksyn aikana.
Tämä tavoite tarjota kaikkea koiran hyvään oloon samasta osoitteesta, alkaa pikkuhiljaa toteutua haluamallani tavalla. Ihmisten on helppo napata ruokasäkki mukaan treenien yhteydessä tai luupussi iltapalaksi kuin juosta pitkin kaupunkia useissa eri paikoissa metsästämässä eri tuotteita.

Uusi hallitila lokakuusta

2008-09-01T01:11:00.000-07:00

Saamme vuokrattua lokakuusta lähtien Kangasalan asemalta lämpimän sadan neliön hallitilan koirien koulutuskäyttöön jonne voimme keskittää koko toiminnan Kangasalla. Nyt on kunnon kokoiset tilat ja sillei. Olen varsin tyytyväinen.
Nyt vain kokoamaan yhteistyöverkostoa eli hallin vapaille käyttövuoroille käyttäjiä, koska tyhjästä on aivan turha maksaa ja yksinään hinta on turhan tyyris...

Welcome welcome!

Lisätietoja hallista ja kursseista laitoin nettisivuillemme www.dogwit.fi

Karvakopla iskee

2008-08-28T04:02:00.000-07:00

Joko minulla on dementtia tai meillä on yöllä ollut liikkeellä ahkera karvainen karhukopla.
Keittiön liedeltä kattilasta (kannellisesta) oli yön aikana hävinnyt illalla keittämäni maksa, joka oli menossa koirille namipaloiksi. Että se siitä sitten...
Aamulla ei ollut maksasta tietoakaan eikä jälkiä missään, että tehokkaita varkaita ovat olleet kun muu ei ole kelvannut. =)

Ei voi joskus kuin hymyillä noiden karvakavereiden kekseliäisyyttä. Kissa toimii dyykkarina pöydältä ja koirat todennäköisesti hoitelevat lopun.
------------------------------------------------------------

Toivottavasti illan agilityssä ei sada. Sain äsken tehtyä vihdoin luonnostelman kurssirungoksi ja kirjasin syksyn kurssi-ilmoittautumisia vihkoon. Aikasta mukavasti on jo ihmisiä tulossa kursseille, ei voi muuta sanoa.
Pitäisi vain todennäköisesti se uusi tila hankkia. Nykyisen ulkoharjoittelutilat ovat aika kamalat ja todella häiriöiset. Asiakkaita kun tulisi, mutta tilojen kanssa on ongelmaa kun ei halua olla säiden armoilla missään ulkotilassa... Pitää kahtella mitä sillä saralla tapahtuu. Toivottavasti jotain positiivista pitkästä aikaa, nuo tila-asiat eivät ole suosineet meitä järin paljon. Ei ole todellakaan helppoa löytää vuokratilaa joka hyväksyy koirat tai on muuten soveltuva ko. käyttöön... Paras tilanne olisi jos saisi yhdistettyä kaikki toiminnot samaan paikkaan eli tila olisi sen verran iso sisätila, että agility ja muut kurssit voisi pitää samassa paikassa.

Nyt meni hermot...

2008-08-27T10:48:00.000-07:00

Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa... jaksa en yrittää, en kauempaa...

vai miten se suomalainen legendaarinen biisi menee joka jossain mainoksessakin soi.

Ei voi olla todellista, en tiedä onko meiltä taas menossa tila alta. Yläkerrassa asuvat vuokralaiset eivät oikein taida pitää meistä ja toisekseen koko hallitila on myynnissä joten saa nähdä meneekö meiltä taas tilat alta. Olisikin jo kolmas tila...
Kun löytäisin yhden- pari kiinnostunutta Kangasala-Tampere akselilta, jotka haluaisivat vuokrata kimppaan isompaa hallitilaa. On vain aika riskiä yksin vuokrata isoa ja kallista tilaa... Se olisi ehkä järkevintä kuitenkin tässä vaiheessa. Saisimme keskitettyä kaiken kurssitoimintamme yhteen paikkaan ja siinä säästyisi matkakulujen lisäksi paljon energiaa ja aikaa, olisi kustannustehokkaampaa näin hienolla kauppakielellä sanottuna.
Eli halukkaat yhteistyökumppanit voivat ilmoittautua niin lähdetään päivystämään sopivaa tilaa!

Koirarintamalla... Koirat kähinöivät, en tiedä liittyykö jotenkin ikään vai mikä on... Muuten rauhaisaa.

Tänään loppui Kangasalan pentukurssi, olivat tyytyväisiä ja taidanpa nähdä heitä muillakin kursseilla.
Lauantaina olemme Match Showssa Kangasalla ja sunnuntaina käppänien erikoisnäyttelyssä Härmälässä myymässä ja markkinoimassa toimintaamme. Päivitin juuri nettisivuillemme Kangasalan kurssitarjottimen sekä korjasin painettuun kurssiesitteeseen pari hintatietoa jotta saamme oikeat kurssiesitteet jakoon viikonlopun tapahtumissa.
Tervetuloa tutustumaan pisteeseemme jos satut liikkumaan nurkilla!

Puolet unohtuneesta tekstistä...

2008-08-24T23:41:00.000-07:00

Viimeisen parin päivän aikana olen huomannut että puhun itsekseni iltaisin. Mika on ollut yötä töissä joten olen kirjoittanut ajatuksissani tätä koirablogia joka ilta sängyssä ennen nukahtamistani. Ainoa ongelma tässä yhtälössä on vain se, että harmi kun tekstit eivät ajatuksen voimalla siirry kirjoitettuun muotoon koneelle ja joka kerta kun itse ehtisin kirjoittaa muutaman rivin, en muista puoliakaan hyvistä innovaatioistani ja ajatuksistani.

Koirien kanssa uloslähdöt ovat lähteneet sujumaan hieman aiempaa rauhallisemmin. Toki eritoten Mökö reagoi edelleen voimakkaasti lenkillä toisiin koiriin, mutta uskaltaisinpa väittää tilanteiden menevän entistä helpommin ohi. Eli vaikka koira jäisi tuijottamaan muutamaksi sekunniksi jotain, saan sen lähtemään mukaani hetkessä ja Mökö tarjoaa itsekin hetken päästä katsekontaktia ja kipittää luokseni. Se on jo edistystä tähän menneeseen aikaan jolloin sillä oli kausi ”ei kontaktia, teen mitä tykkään ja painelen miten sattuu”. Tosin voi olla, että tämäkin on taas joku kontaktinottokausi, kun tuntuu menevän kausiluonteisesti.

Harjoitusohjelmastamme poiketen emme ole saavuttaneet aivan tuota tasoa mihin pyrimme. Etenkään se ei ole noin johdonmukainen, mutta olemme saaneet treenattua ihan mukavasti lenkeillä kontaktin vahvistusta ja se on selvästi tuottanut tulosta. Mökön kanssa yksilölenkit sujuvat edelleen paremmin kuin kaksin, tosin molemmat ovat sujuneet viime aikoina mukavasti lukuun ottamatta lauantai-aamuista. Luru on haukkuherkkä ja saattaa reagoida hyvinkin pieneen häiriöön haukahduksella. Joskus se kestää pari haukkua, mutta useimmiten se on vain pari kommentointihaukahdusta. Jotka tosin nekin ovat rasittavia ja laukaisevat usein myös Mökössä reagtion.

Meidän pitäisi saada jotenkin treenattua noita sisääntulotilanteita hiljaisemmiksi, ne ovat välillä tosi karmeita kun meinaa rauhoittua ja jos molemmat yhtyvät siihen niin Mökön haukku on kovin naismaista kujellusta. Sääli naapureita. Tosin kun pääsemme sisälle niin nykyisin koirat rauhoittuvat ja hiljenevät entistä nopeammin. Tässä olemme hyödyntäneet huomioimattomuutta ja sitä ettemme itse sähellä sisääntulotilanteessa vaan koitamme rauhoittaa sen, jottei koirienkaan tarvitse stressata sitä jännityksellään.

Viime aikoina Luru ja Mökö ovat kähisseet aika paljon enkä tiedä mistä tämä oikein johtuu. Mitkäkin pahaiset kakarat… No, tiedättehän. Sellaista rasittavaa käh käh painia ja komentelua, posmootusta. Eilenkin kun tulimme Mökön kanssa kotiin Teiskosta, Luru alkoi astua Mököä raukka pieni ihan sekaisin.

Saimme eilen roudattua agilityesteet Ruutanaan ja tänään pitäisi aloittaa agilityä aktivointiin –kurssi neljän koirakon voimin. Toivottavasti saadaan järjestettyä toinenkin sessio tänä syksynä, mutta esteitä pitää vielä kuljetuksen jäljiltä hieman fiksata kun ei mahtunut ilman purkua kaikki autoon. A-pukki tarvitsee myös uudet saranat vääntyneiden tilalle jotta pysyy pystyssä.

Agilitykurssimme sisältää aika paljon muutakin kuin esteiden hyppelyä, sillä tähtäämme kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Unohdin jo nyt mitä minun piti seuraavaksi kirjoittaa… Tuli kamala oikosulku… Apuva…

Kävin eilen katsomassa erästä ihanaa sakemannisekoitusta, joka pelkästi ihmisiä. Koira oli aika lutuna, tosin hieman herkkä äkkinäisille asioille ja reagoi niihin voimakkaasti. Katsotaan miten koulutusprosessi lähtee liikkeelle ja seurataan tilannetta…

Viikon koonti

2008-08-20T03:09:00.000-07:00

Koirien kanssa ulostuloharjoittelu on alkanut sujumaan mukavasti ja huomattavasti entistä rauhallisemmin. Olemme opettaneet, että koirat istuvat sekä ennen oven avausta, että myös oven ulkopuolella ennen kuin lähdemme liikkeelle. Tämä rutiini on vähentänyt sitä ”käsi irtoaa ennen kuin saa edes oven kiinni takanamme” –refleksiä huomattavasti. Koirat ovat myös itse suhtautuneet opeteltavaan tapaan ihan mukavasti. Se on lisännyt pihalla liikkuvien häiriöiden sietokykyä, joka aikaisemmin oli ihan minimissään.

Eli lähdemme etenemään ovelta vasta kun koirat istuvat nätisti ja saavat luvan.

Piti jo aiemmin viime viikolla kirjoittamani eräästä kummallisesta tapahtumasta (olisiko tapahtunut perjantaina tmv.). Meidän työhuoneen edustalla oli meinaan iso lammikko, enkä todellakaan tiedä kenen jäljiltä se siinä oli tai miksi. Koirat eivät kuitenkaan olleet yhtään normaalia kauempaa ulkona, että mahtoiko sitten olla jonkin asteinen pieni stressireaktiokin.

Siivosin sen kuitenkin vähin äänin pois ja lähdimme koirien kanssa ulos.

Meidän suunnitellut harjoituksemme ovat vielä vähän vaiheessa. Muutaman kerran olemme treenanneet kontaktia ulkosalla Mökön kanssa ja tuolloin se sujuu pääsääntöisesti ihan mukavasti. Paljon on vielä työsarkaa jäljellä.

Olenkin harkinnut, että pitäisikö minun tänään käydä tutustuamassa Mökön kanssa siellä treenaavien koirakoiden tokoryhmässä mitä eräs ”kilpailija” tarjoaa. Jokaisella on varmasti aina jotain uutta tarjottavaa ja erilaista näkökantaa. Arvostan kyllä tätä nyky-yhteiskuntaa, koska tietoa on saatavilla tällaiselle tiedonjanoiselle uuden opiskelijalle aina. Kirjallisen materiaalin lisäksi toisista kouluttajista saa aina paljon irti.

……………………………………………………..

Sain eilen mukavan puhelun kun eräs kurssilainen soitti ja kehui ostamaansa pantaa. Ei hän toki ihan sen takia soittanut vaan perui osallistumisensa kurssille kipeän koiran takia, mutta sivumainintana tuli tuo seikka esille. Muutenkin ihmiset ovat olleet pääsääntöisesti todella tyytyväisiä ostamiinsa Happy Dog –tuotteisiin. Aika paljon menee pantoja ja valjaita, jonkin verran sitten myös remmejä ja joustavia talutinpaloja.

Myös itse olen ollut todella tyytyväinen tuotteisiin, ne saa säätää ja ne pysyvät todella hyvin päällä. Meillä ei ole koira ainakaan kertaakaan lähtenyt varusteista livohkaan ja kun ne on oikein säädetty ja sopivan kokoiset, en usko että sellaista pääsee edes tapahtumaan. Mikä ongelma monissa muissa valjaissa ja pannoissa on…

Harjoittelimme eilisellä pentukurssilla monia uusia asioita. Minusta on mukava huomata, että erityisesti yksi collie on rohkaistunut kurssin aikana todella paljon mikä on hienoa. Eli olemme onnistuneet sosiaalistamisessa mukavasti.

Eilen huomasi myös yhden asian. Pari koiraa pääsi ottamaan kontaktia toisiinsa ennen kurssia tai sen välissä ja niiden keskittyminen oli ihan mitä sattui sen jälkeen. Jopa omistajat myönsivät tämän. Eli meillä on ihan hyvä syy pitää koirat ”loosseissaan” erossa toisista treenien ajan ja sosiaalistua vasta kurssin lopussa. Treenasimme muun muassa toisen koiran kanssa samaan suuntaan kävelyä, joka onnistui ihan ok paitsi rauhattomuutta em. syyn takia kyllä näkyi selvästi parilla koirista. Mutta olettaisin, että kaikki ymmärsivät nyt syyt toiminnallemme ja jatkossa voimme välttyä tällaisilta ylimääräisiltä välitilanteilta.

Muuten länsirintamalla kaikki hyvin. Tänäiltana on pentukurssin kakkososalaiset eli nämä vähän pienemmän pennut, käppänä ja klainpitzi.

Mökön tehoharjoitus

2008-08-15T02:58:00.000-07:00

Ulkoilimme eilen pitkästä aikaa koko pesueen voimin iltapissalenkillä. Uusi työ ja koiramenot iltaisin ovat sekoittaneet koko aikataulupakkani, niin etten ole juuri ehtinyt pistämään nenääni ulos. Mies on hoitanut kunniallisesti koiria ja kotia koko viikon. Kummasti se kalenteri vain täyttyy huomaamattani...

Eilisen iltapissalenkin alkuosuus hieman meni miten meni (= ei mainittavasti), mutta kun puolessa välissä vaihdoimme niin että minä otin Lurun ja Mika Mökön niin johan alkoi sujua.

Treenasivat Mökön kanssa lyhennetyllä remmillä nätisti kävelyä vierellä niin, että joka kerta kun Mökö olisi kiskaissut sivulle ja tavallaan pois siitä läheltä, Mika pysähtyi ja Mökö vaistonvaraisesti useimmiten istahti. Matka jatkui hetken päästä ja palkintoja ja kehuja sateli totta kai vieressä kulkemisesta. Ei mennyt kovin kauaa kun Mökö ymmärsi jutun juonen ja kulki loppumatkan tosi nätisti ihan vierellä. Päästipä Mika sen vapaaksikin pihatiellämme ja poika seurasi nätisti vierellä kun menimme Lurun kanssa edellä. Mökö kulki nätisti vierellä vaikka välillä jäimme Lurun kanssa treenauksen vuoksi joko toisen koirakon taakse tai kävelimme paljon edempänä. Olin niin ylpeä koiristani.

Saatiin Lurun kanssa tehtyä hieno onnistunut vierellä vapaana kulku harjoitus pihatiellämme kun viereisistä uusista rivareista tuli mies ulos. Luru haukahti, mutta kulki vakaasti vierelläni eikä lähtenyt miehen perään tmv. Mökö oli siinä kohtaa jo otettu turvallisuussyistä hihnaan, pöhähti Lurun perässä miehelle mutta muuten kulkeminen sujui hyvin eikä mies sekoittanut liikaa Mökön pasmoja.

Mököllä alkaa tällä viikolla tehoharjoittelujakso.

Alustava kurssisuunnitelma jonka laadin tässä työpöytäni ääressä juuri muiden töiden ohella...

1-2. viikko (alkaa heti)

- kontaktin tehostaminen, ohjaajan lähellä olon vahvistaminen

- nätisti hihnassa kulkemisen tehoharjoittelua

- siedättäminen eri paikkoihin ja asioihin

- yksinkertaisen toiminnon harjoittelun aloittaminen

- kapulan nosto maasta

- kosketuskepin ja kosketusalustan tehostaminen

3. viikko

- luoksetulon vahvistaminen

- paikallaan olon harjoitus (naksuttimella)

- nätisti hihnassa kulkemisen tehoharjoittelu

- siedättämistä eri paikkoihin ja asioihin

- ohitustilanteiden tehoharjoittelu

- yksinkertaisen toiminnon harjoittelun jatkaminen

- kapulan nosto maasta (noudon aloitus)

- kosketuskepillä oven sulkeminen

- kosketusalusta

4. viikko

- ohitustilanteiden tehoharjoittelu

- siedättämistä eri paikkoihin ja asioihin

- luoksetulon vahvistaminen (pienet häiriöt)

- paikallaan olon vahvistaminen (naksuttimella, pienet häiriöt)

- yksinkertaisen toiminnon harjoittelun jatkaminen

- kapulan nosto maasta (noudon aloitus)

- kosketuskepillä oven sulkeminen

- kosketusalusta

5. viikko

- kertausta

- eri häiriöiden lisäämistä

- noutokepin treenaus

- puuttuvien asioiden tehoharjoittelua

- yksinkertaisen toiminnon harjoittelun jatkaminen

- kapulan nosto maasta (noudon aloitus)

- kosketuskepillä oven sulkeminen

- kosketusalusta

Harjoitusten rakenne ja hahmottuminen

- Aamuharjoitukset

o kotipihalla 3 treenisessiota (n. 4 namin kasoja)

o lenkin varrella kontaktin tehostaminen

- Päivä

o yleinen vahvistaminen esim. kotioloissa& lenkillä

- Iltaharjoitukset

o kotipihalla 4-6 treenisessiota

o lenkin varrella kontaktin tehostaminen

Aion pitää päiväkirjaa (koulutuksen edistymisenseurantaa) näistä ja tehdä viikkoyhteenvedon teillekin luettavaksi, jollen jopa päivittäin. Katsotaan sitten mitä tuleman pitää.

Olemme menossa varmaan Mökön kanssa ihan toko- kurssillekin tässä syksyllä tehotreenaamaan taitoja. Hyvä tästäkin koirasta tulee, suorastaan aivan loistopakkaus =)

P.S. Olen hieman pettynyt kun tälle illalle tulossa ollut "eroahdistuskoira"perui tulonsa. Koira kuulemma lähtee toisaalle ainakin joksikin aikaa, mutta en usko tämä helpottavan koiran oloa mitenkään, päinvastoin... =( Työtähän koira vaatii, mutta siinä kohtaa kun on päättänyt ottaa koiran, pitäisi myös varautua mahdollisiin seurauksiin ja kantaa vastuu koiran elämän ajan.

Yksi eroahdistus helpottamaan päin

2008-08-12T11:32:00.000-07:00

Tänään on jo parempi päivä... =) (tosin on mm. kamala nälkä...)
Kello on taas vaihteeksi jo paljon, mutta niin se taitaa nykyisin liki aina olla kun ehdin istahtamaan koneelle. Päivät menee töissä ja illat koirajutuissa, omissa ja naapurin.

Sain tuossa eilen vai toissapäivänä mielenkiintoisen pyynnön sähköpostiini katsoa erästä eroahdistuskoiran videota jota hoidimme kesän aikana. No, tänään sitten kurssin jälkeen näin videon ja se oli todella positiivinen siihen edelliskertaiseen nähden. Tämä pieni koira oli rauhoittunut silminnähden. Heillä on käytössään Dap ilmahaihdutin feromonivalmistetta sekä tiukat treenit.
Koira on pieni klainpitzi narttu siis.
Koira kävi ovella, kipitti huoneen keskelle hakemaan luun, vei sen avoinna olleeseen häkkiinsä. Hetken päästä se kipitti ovelle, vingahti pari kertaa vaimeasti ja juuri ja juuri niin että sen kuuli, kipitti takaisin boxiinsa. Siellä se kuulemma tyytyväisenä oli siihen saakka kunnes omistajat tulivat kotiin noin vartin kauppareissun jälkeen.
Tuo tyttö on edistynyt niin hyvin, että en voi olla kuin ylpeä ja nostaa hattua omistajien pitkäjänteiselle työlle. Nyt kun hissutellaan hitaasti jatkoa eikä harpata liian suurta askelta ettei mennä takapakkia niin uskoisin jouluun mennessä ongelman olevan pelkkä muisto vain. Mukava huomata kun neuvot toimivat, omistajat ovat tyytyväisiä ja edistystä on ennen kaikkea tapahtunut, ehkä tämän takia tykkään olla ihmisten ja koirien kanssa tekemisissä. Se satunnainen positiivinen ja kannustava palaute saa taas uskomaan ihmeisiin ja tekemään työtä paremman maailman eteen.

En ole mikään ongelmakoirakouluttaja (vielä) eikä minulla ole vuosien kokemusta ongelmakoiratyöstä... Sain kuitenkin päivällä työpäiväni päätteeksi kun tulin bussista kotiin niin soiton samaisesta aiheesta. Mies oli bongannut minut erään keskustelufoorumin kommenteideni ja vastausteni perusteella ja toivoi saavansa minulta apua heidän koiransa kodin tuhoamisongelmaan. Siellä ei ole kuulemma tyydytty edes pieneen levottomuuteen vaan kämppää on mennyt uusiksi useiden tuhansien eurojen edestä, ts. koira on tullut aika kalliiksi.
Kaikesta päätellen kyse ei ole turhautumisesta jos koiralla kerta on tarjolla aktivointileluja yms. ja muutenkin tilanne kuulosti pikemminkin eroahdistukselta, joka on tietenkin hankalampi hoitaa kuin pelkkä turhautuminen. Sehän hoidetaan luvallisella tekemisellä, mutta eroahdistuksessa kyse on paljon suuremmista asioista, kuten koiran turvattomuuden ja luottamuksen puutteesta. Koira ei ole luonnostaan yksineläjä vaan seuraeläin joka kaipaa sen oman laumansa ja perheensä ympärilleen. Sille on siis täysin epänormaalia joutua jäämään yksin ja johonkin se sitten on kulutettava se energia...
Mutta joka tapauksessa, toivon että voisin edes jotenkin auttaa kyseistä perhettä sillä tilanne on todella ikävä ja kinkkinen, mutta perjantain jälkeen olen viisaampi ja osaan ehkä kertoa tännekin jotain enemmän. Palataan astialle siis ja katsotaan mitä tuleman pitää...

Palkinnoilla vahvistaminen

2008-08-11T11:55:00.001-07:00

Unohdin jo about kaiken mitä mun piti tänne kirjoittaa tässä kaikessa ärsyynnyksessäni... Pahoittelen, hieman huono päivä.

Meillä oli tänään kuitenkin pitkästä aikaa VMA:n kurssia Mökön kanssa. On kyllä kummasti pojan ympäristösiedätysoppi tehonnut kun nyt se oli jo about 80kertaa rauhallisemmin Peltolammin koulun kentällä kuin mitä esimerkiksi ensimmäisellä kerralla. Ja siitä sai mennä jos jonkunnäköistä härveliä, lasta sun muuta ohitse ilman kommenttia.
Se mitä tänään opiskelimme koiran hallintaa ja kontaktia, lähellä oloa omia liikkeitä hyödyntämällä. Keskustelimme myös hihnassa vetämisestä ja saimme uudenlaisen reseptin: hihna nk. liukuu kädestä ennen sen kiristymistä ja sitä vetoa --> tavoite, että koira pysähtyy --> katse ohjaajaan (toiminta ohjaajaan--> saa ohjaajan toimimaan, palkkio) --> ohjaajan reagointi ja esim. liike taaksepäin tai muualle --> koira seuraa perässä.

Keskustelimme myös uloslähtötilanteesta, jossa koirat odottavat nätisti oven avautumista, mutta liina kiristyy joka kerta kun koirat ovat saaneet luvan mennä ulos ja ovat ulko-oven ulkopuolella. Reagointi pihalla oleviin ärsykkeisiin, kuten naapureihin on valtava.

Mökö on selvästi koira joka tarvitsisi muunkinlaista vahvistamista kuin pelkkiä namilla palkkausta. Toinen selvä havainto, josta myös keskustelimme oli se, että toiminto pitäisi pilkkoa pienen pieneen palaan ja sitä kautta lähteä käsittelemään ja kouluttamaan sitä Mökön kanssa. Tähän mennessä olen pärjännyt kohtuullisen hyvin suurilla linjauksilla Lurun kanssa, mutta Mökö on selvästi näköjään eri maata ja etsii omia koulutusmetodeitaan. Minulla on tavoitteita koirien kanssa ja toivon että ne toteutuvat ennen viittä ikävuotta, mutta tämä kaikki vaatii järkyttävän paljon määrätietoista treenausta, treenipäiväkirjaa ja vahvisteita.

Olen ymmärtänyt yhden perustavaa laatua olevan koulutuspoliittisen asian. Arvostan aivan järjettömän paljon pentuaikaa nykyisin ja niitä mahdollisuuksia joita se aika antaa. Pentu toki on hömelö ja unohtaakin helposti oppimansa, kun taas vanha koira oppii hitaasti ja muistaa pitkään, mutta pentuajan tehokäytöllä ehkäistään niin paljon jälkiongelmia joiden selvittely on miljardi kertaa vaikeampaa kuin oikeaoppisen pentukoulutuksen.

Täsmäkoulutuksen puute ja koulutuksia

2008-08-10T02:45:00.000-07:00

Meillä on toisena koirana reilun vuoden vanha kääpiösnautseriuros Mökö, jonka kanssa kaipailisin hieman täsmäkoulutusta noissa perustottelevaisuusasioissa. Kyllähän se periaatteessa tottelee, mutta vanhempi koira on huomattavasti luotettavampi kuin tämän nuorempi. Mökö on myös ympäristönsä suhteen herkempi, joten koirat ovatkin kuin yö ja päivä...

Olen myös ollut havaitsevinani, että Mökö saattaisi tarvita johdonmukaisempaa koulutusta ja palkitsemista. Tai siis esimerkiksi joku naksutinkoulutus, joka on mekaaninen koulutusmenetelmä saattaisi toimia nykyistä kokonaisvaltaista koulutustapaamme paremmin ja ennen kaikkea täsmällisemmin. Eli palkintojen oikea-aikainen ajoitus ja no... sellainen täsmällisempi koulutustapa. Lurun kanssa on mennyt jotenkin siinä mielessä paremmin ettei se ole ollut missään vaiheessa niin herkkä pienelle suurpiirteisyydelleni kuin luulen Mökön olevan.

No, olemme menossa syksyllä Caniksen Kathy Sdaon seminaariin lokakuussa, jossa aiheina ovat muun muassa lauantaina Clicker Training ja sunnuntaina Treating Aggression and Anxiety using Classical Conditioning (http://www.canis.fi/). Toivon todella, että tuosta seminaarista olisi hyötyä ensinnäkin naksutinkoulutuksen opiskeluumme sekä tehokkaan ja täsmällisen koulutuksen hyödyntämisessä lähinnä nyt alkuun omiin koiriimme. Kaikkihan pitää testata ja harjoitella perusteellisesti ensin, ennen kuin lähtee kouluttamaan muita tai käyttämään niitä vieraisiin koiriin.
Olen myös harkinnut, että pitäisikö ostaa dvd The Fundamentals of Animal Training by BOB BAILEY, joka on viiden tunnin paketti eläinkoulutuksesta. Bob Bailey on tunnettu eläinkouluttaja sekä kanakurssien vetäjä ja yksi operantin ehdollistumisen hyödyntäjistä. (Veli-Matti Ahosen artikkeli aiheesta http://www.freewebs.com/klikki/bobbailey.html)

Syksyllä on luvassa (tällä tietoa) myös muitakin kursseja
- Kiva Team Koulutusohjaajakurssi (http://www.kivateam.fi/koulutusohjaaja)
- Rakkaat Haukut ja PDTE, Turid Rugaasin ja Marc Bekoffin seminaari
( http://www.rakkaathaukut.fi/bekoff_rugaas_fi.php)
- Suuret Laumanvartijarodut, Tuire Kaimion luennolle sekä koulutusluennolle (http://www.laumanvartijat.com/)

29.09. klo 10.00-16.00 järjestetään Mustion Linnassa Karjaalla, osana PDTE:n kansainvälistä kokousta, seminaari, jossa ovat puhujina professori MARC BEKOFF USA:sta aiheenaan "ANIMALS' EMOTIONS AND WHY THEY MATTER" ja TURID RUGAAS Norjasta aiheenaan "OBSERVING, LISTENING – AND UNDERSTANDING". Lisätietoja www.rakkaathaukut.fi)
Ti 02.09.2008 klo 18.00 - 21.00 Tuire Kaimio luennoi aiheesta "Koirien käyttäytyminen uusimpien tutkimustulosten valossa" . Paikana Vartiokylän työväentalo. Rusthollarinkuja 3, Helsinki. Luennon hinta 25 € (yhdistyksen jäseniltä 20€). Maksa osallistumismaksu 29.08. mennessä Suuret laumanvartijarodut Ry:n tilille OP 520408-234919. Käytä viitettä 110. Maksukuitti toimii pääsylippuna.

La 27.9.2008 Marja-Leena Hituri luennoi aiheesta "Laumanvartijarotuisten koirien opetus pennusta aikuiseksi (teoria ja käytäntö)". Paikkana hiihtokeskus Himos, Jämsä.
La 27.9.2008 eläinlääketieteen tohtori, eläinravitsemusasiantuntija William Bredal (Norja) luennoi aiheesta "Suurikokoisten koirarotujen ruokinta pennusta aikuiseksi". Paikkana hiihtokeskus Himos, Jämsä. Esitysmateriaali on suomeksi, luento pidetään englannin kielellä.

Mutta sitten maanläheisempiin aiheisiin aamulenkiltämme...

Olemme aloittaneet treenaamaan Mökön ja Lurun kanssa nätisti kävelyä samaan suuntaan, mutta eri puolilla tietä. Erityisesti tällä nuoremmalla eli Mököllä on hyvin paljon vaikeuksia nätisti kulkemisessa ja on hyvin kiintynyt sekä meihin, että Luruun eikä millään tahtoisi pysyä liian kaukana muista. Hyvin pieninä hetkinä tämä sujui ihan mukavasti ja Mökö otti kontaktia, mutta liian usein se riuhtaisi itseään kohti Lurua vaikka Mika& Luru koittivatkin pysyä hieman piilossa ajoittain.

Luru on jotenkin luotettavampi koira enkä pelkää sen kanssa mennä erilaisiin tilanteisiin. Mökön on huomattavasti arvaamattomampi. Joskus sen kanssa ohitukset sujuvat tarpeeksi kaukaa ihan hyvin, joskus se taas reagoi pieniinkin ärsykkeisiin. Sen kärsivällisyys ja pitkäpinnaisuus tai niiden puute ovat välillä hieman huolestuttavia. Nätisti voidaan kulkea metri, korkeintaan kaksi, kunnes Mökö rynkäsee ja vetää liinat kiinni remmin toiseen päähän vaikka kuinka yrittäisi ottaa kontaktia, naksutella yms. Tämä ryntäily ei edes aina vaadi sitä, että siellä olisi mitään, se on pikemminkin järkyttävän huono tapa josta on todella vaikea päästä eroon.
Viime aikoina Mökö on keksinyt uuden jipon. Se vetää liinat kiinni remmin päähän, odottaa hetken reagtiotani (kun pysähdyn enkä liiku mihinkään) ja saattaa itse istahtaa remmin toiseen päähän aivan nätisti, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tämän jälkeen kun liikun saattaa mennä muutama askel ihan hyvin kunnes sama toistuu. Joka kerta Mökö ei kuitenkaan istu, vaan saattaa tulla myös nätisti luokseni ja kävellä kiltisti pari metriä eteenpäin. Kunnes kiskaisu toistuu. Jos Mökö olisi yhtään isompi koira (vaikka voimaa siinä on nytkin kuin pienessä kylässä) olisimme kohtuu purjeessa tuon käytöksen kanssa ja istuisimme hatanpäällä irtirevityn käden kanssa joka vaatisi paikoilleen laittamista. =) ( no joo, ehkä pientä liioittelua ilmassa, mutta...)

Taas on aika siis yksilölenkkien Mökön kanssa ja harjoittelemme sitä miten nätisti kuljetaan. En tiedä onnistummeko ikinä siinä tavoitteessamme, että koirien kanssa voisi oikeasti ja aina ja koko ajan mennä yhdessä nätisti. Satunnaisesti tämä kyllä onnistuu, mutta tokkopa vain paria kertaa useammin...

Tälläinen aamu meillä siis marjametsällä kaikkine havaintoineen sekä loppupäätelmineen.

Kurssilta

2008-08-06T10:09:00.000-07:00

Tulin juuri kotiin pentukurssin kakkososalta. Jaoimme pentukurssilaiset tilanpuutteen vuoksi kahdelle päivälle ja tällä systeemillä homma toimikin paremmin. Tiistaisessa ryhmässä on 3 pentua ja keskiviikkoisin 2. Sattumalta (onneksi) pennut olivat jakautuneet juuri näin päin, sillä tämäniltaiset karvatassut olivat rauhattomampia kaikesta uudesta, hajuista ja äänistä, kuin eiliset pennut. Pienempi ryhmä oli siis paikallaan näillekin koirille. Toivottavasti ensi kerralla hieman rauhallisemmin, etenkin pieni klaini hieman veti hernettä nenään, mutta mahtuuhan maailmaan ääntä. Ei ole vain koiran eikä oppimistilanteen kannalta mukavaa kun koira on levoton ja stressaantuu.

Pidin eilen arkitottista yhdelle osallistujalle (joka oli käynyt toisen koiransa kanssa jo edellisellä kurssilla), tämä tuntui hieman kummalliselta. Piti vähän soveltaa aikuisen koiran kanssa. Kävimme sitten loppujen lopuksi hyödyntämässä markettien piha-alueilta löytyviä häiriötekijöitä, kuten paria koiraa, lastenvaunuja, pyöriä, autoja ja ihmisiä. Nätisti hihnassa ulkotreenit sujuivat mielestäni todella hyvin, lapinkoira otti hyvin kontaktia ja kulki nätisti pääsääntöisesti löysällä remmillä. Eivätkä ainakaan nyt tälläisessä harjoittelutilanteessa häiriöt olleet häiritseviä, sillä koira ohitti ne mallikkaasti. Mahtoivat ohikulkijat taas ihmetellä ja pitää jokseenkin hulluina... =)

Kävin tutustumassa tänään uuteen kangasalalaiseen eläinkauppaan tuossa oman puotiguoni vieressä tai lähellä. Harkinnan jälkeen raaskin törsätä ja ostin kaksi motivointipatukkaa koirille tuota saalisleikittämistä ajatellen jota olin opettelemassa lauantaina. Siitä teen, viimeistään viikonloppuna jotain koontia tännekin kunhan saan ajatukseni sen verran kasaan ja mahdollisesti testattua omilla koirillani (tänne varmaan voisi saada valokuviakin...). Tällä hetkellä olen liian väsynyt siihen kun meinaan nukahtaa istuvilteni.

Saalisvietistä siedätykseen

2008-08-04T09:36:00.000-07:00

Olin lauantaina Tamskin järjestämällä saalisviettikurssilla kuunteluoppilaana (ei omia koiria mukana siis), jossa Salme Mujunen selvitti saalisleikin käyttöä koiran palkitsemiskeinoja sekä yhtenä turvallisena ja ohjattuna leikkimismuotona.
En aivan allekirjoita kaikkia Mujusen puheita dominanssista ja johtajuudesta, jotka hän liitti saalisleikittämiseen ohimennen, mutta muuten lauantaipäivä oli asiasisällöltään todella mielenkiintoinen ja sain itse ainakin paljon irti siitä vaikkei minulla koiraa kurssilla ollutkaan. Aihe oli vain niin erikoinen, että halusin itse tutustua siihen ennen kuin vien tai kokeilen asiaa koirieni kanssa.
Toivottavasti saan liitettyä muistiinpanot saalisleikittämisestä myös tänne tässä lähiaikoina.
Salme Mujusen artikkeli aiheesta "saalisviettiä hyödyntävä leikki on koiralle mieluinen palkinto" löytyy osoitteesta http://koti.mbnet.fi/tuulen/saalisvietti.htm
Alamme tekemään omia motivointipatukoita lähiaikoina ja uskoisin, että saan sellaisia myyntiin myös yritykselleni vielä tässä syksyn aikana. Ei muuta kuin ompelukone hurraamaan. Tilauksessa on myös useita namipalapusseja firmalleni myyntiin, joten Dogwitin puodin valikoima laajenee syksyn mittaan.

Samaa (onnistunut koiratapahtuma) ei voi sanoa sunnuntaisesta SPL:n järjestämästä näyttelystä jossa olimme, samaisen ystäväni kanssa kuin edellispäivän kurssilla, katsomassa saksanpaimenkoiria Kangasalla. Kehän laidalla oli kakkosshow menossa kun paviaanilauma aikuisia ihmisiä (oikeasti, toista kymmentä ylikin) juoksi "kannustamassa ja tsemppaamassa" koirakkojaan kehän sisäpuolella. Kenellä oli mitäkin koirapilliä ja torvea mukanaan, kuka muuten vain juoksi hikipäässä huudellen omiaan. Kehän sisäpuolella olevat koirat vietiin turhaan aivan ylikierroksille, eikä koirilla ollut tietoakaan nätistä näyttelyesiintymisestä, jokainen koira kiskoi remmissä henkihieverissä. Koska kyse on rodusta jolla liuskaperseisyys on suositeltavaa, ei ruumiinrakennekaan nykykoirilla ole kaksinen, puhumattakaan sen terveysriskeistä joita vääränlainen "alapään" tila aiheuttaa.

Myönnän etten ole näyttelyihminen ollenkaan. Nyt tulin yhä vakuuttuneemmaksi siitä, ettei näyttelyissä ole kyse koiran esittämisestä (ainakaan sunnuntaina ollut) vaan omistajien itsetunnon pönkittämisestä. Koirat olivat niin toissijaisessa asemassa koko showssa, että en ymmärrä mitä tuomari pystyi niistä näkemään, kuten niiden liikeradoista, ruumiinrakenteesta tai liikkumisestaan. Ja tapa millä omistajat riuhtoivat ja repivät sekä karjuivat koirilleen kehässä oli mielestäni pöyristyttävää. Ymmärrän toki, että koska kyse on isosta rodusta, se tarvitsee liikkuvampaa esitystapaa kuin pelkkä paikallaan möllöttäminen, mutta korkeintaan yksi koira kymmentä sakemannia kohtaan liikkui edes millään tavalla normaalisti. Jos tarkoitus on saada koira ravaamaan nätisti, ei omistajien toiminta aiheuttanut minkäänlaista edistystä tavoitteeseen, päinvastoin koirat laukkasivat, kiskoivat ja kuka mitäkin.

Tänään koirillamme oli todellista shokkihoitoa kun meillä oli tupa täynnä vieraita aina 1,2 vuotiaista alkaen ja meidän koirathan eivät ole tottuneet lapsiin. Kaiken huipuksi Mökö inhoaa ylikaiken (ts. pelkää kuollakseen) kaikkia pikkuihmisiä, joten sinänsäkin päivä oli mielenkiintoinen ja toisaalta myös hyvin rankka ja kuitenkin palkitseva.
Konserttista pääsivät nauttimaan jokainen sisälle tulija. Yhden ystäväni 1,2 vuoden ikäinen poika oli kuitenkin tottunut kotonaan koiriin eikä ollut moksiskaan meidän armeijan metakasta. Toisen ystäväni kaksi muksua taas pelkäsivät koiria ja Mököhän "riemastui" entisestään siitä kun lapset säikähtelivät tai alkoivat itkemään... Yritimme lahjontaa joka hieman rauhoitti hetkittäin, mutta heti kun joku lapsista liikahti Mökö alkoi räyhäämään. Suurimman osan aikaa koirat olivat toisessa huoneessa, mutta Luru totta kai raapi aitaa ja pari kertaa pujahtikin sieltä välistä pois. Lurun kanssa ei niin hirveästi ole ongelmia, koska se rauhoittuu ja on hiljaa, mutta kun Mökö räyhää ihan urakalla eikä sitä saa hiljaiseksi kuin hetkittäin.
Joka tapauksessa päivä oli hyvää harjoitusta ja siedätystä lapsiin, eritoten pieniin lapsiin. Muutaman kerran päästiin hyvään treeniin, mutta jokin aina säikäytti joko lapset tai koiran --> loputon kierre (kumpikin pelkää toinen toistaan). Jopa Mökö rauhoittui pieniksi hetkiksi lasten lähettyville ja sai tuolloin positiivisia kokemuksia lapsista. Pitkäaikaisella harjoittelulla tästäkin voisi tulla jotain...

Tällä hetkellä meidän koirilla on kuitenkin ollut 4 päivää putkeen vieraita talossa eli kierrokset voivat olla hieman vielä normaalia korkeammalla ja nyt tulin vielä Teiskoon vanhemmilleni. Saa nähdä miten tästä eteenpäin nuo stressitasot ja kierrokset rullaavat...
Viime aikoina olen kyllä havainnut esimerkiksi Lurussa normaalia enemmän haukkuherkkyyttä (esim. kotona ja lenkillä), kun taas Mököllä saattaa mennä "tilanne" nopeammin ohi päältänsä esimerkiksi lenkillä. Toki vieraat koirat ovat edelleenkin aikamoisia mörköjä, mutta ne unohdetaan entistä helpommin ja päästään jatkamaan tilanteesta eteenpäin. Saatamme hyvinkin selvitä tilanteesta ihan kunnialla kunhan meillä on riittävästi tilaa ja pystymme väistämään sivummalle. Ei ole myöskään ongelma kulkea esimerkiksi toisen koiran takana riittävän välimatkan päässä tmv.
Huomaamattamme koirat ovat myös oppineet pitkään harjoittelemamme rutiinit, joista olen ylpeä. Koirat mm. istuvat ennen tienylityksiä ja vasta luvan saatuaan liikutaan eteenpäin, ennen uloslähtöä istutaan ja ovesta ei mennä ennen kuin omistaja antaa luvan. Tälläiset kaikki pienet rutiininomaiset käyttäytymisnormit ovat helpottaneet arkeamme.

Edessä on pihan lisäkasvoittaminen, sillä naapureiden parvekkeet on havaittu hyviksi räksytyskohteiksi. Näinpä pihaamme tullaan istuttamaan lisää pensaita näköesteiksi ja muutenkin koko ruohikko pitäisi hoitaa parempaan jamaan...

Hoitokoiria ja kurssia

2008-07-29T10:21:00.000-07:00

Meillä on koirat olleet hieman levottomia muutaman viimeisen päivän. Ulkona, ja ulos, on täytynyt haukkua kaikkea vaikkei siellä varmastikaan menisi tai olisi mitään. Hieman raivostuttavaa sanoisinko. Olen kutsunut koiria sisälle kun ne ovat olleet hiljaa ja yrittänyt olla palkitsematta niitä huomiollani silloin kun ne räksyttävät jollekin. Hieman huvittuneena, osaksi noloissani olen niitä keittiön ikkunasta tuijotellut ja kun en minä ole nähnyt mitään haukkumisen arvoista ulkona. Mutta mistäs minä mitään tietäisin...

Meille pitäisi tulla huomiseksi kaksi hoitokoiraa, mutta saa nähdä miten käy. Niiden piti tulla tänä iltana, nyt kurssin jälkeen vielä käymään ja tutustumaan jotta huomenaamuinen olisi helpompi. Kaksi bordercollie narttua lisää meidän eläintarhaamme päiväksi, saa nähdä miten käy.

Tulimme juuri Dogwitin koiran hyvän olon luennolta jolla pentu- ja arkitottiskurssimme alkavat. (Toimituksen huomio: miksei nimi voisi olla koiran hyvinvointiluento, kuulostaisi jotenkin järkevämmältä...) Ihmisiä oli aika mukavasti, itseasiassa kymmenkunta. Sain uuden ilmoittautumisen Teiskon arkitottiskurssille, joten siellä on nyt sitten yksi pentu- ja yksi arkitottislainen. Pitänee miettiä jotain soveltavaa yhdistelmäkurssia jollei kursseille tule uusia ilmoittautumisia vielä lisää. Jaoimme pentukurssin Kangasalla kahtia, joten onpahan ainakin tilaa treenata ja jokainen saa yksilöllistä opetusta. Mika alkaa vetämään toista ryhmää ja mulla on toinen + Teiskon kurssi. Onneksi on olemassa kouluttautuneita apuopettajia eli kaikki ei kaadu yksinomaan minun varaani.

Aktivointikongit ovat näyttäneet menevän hyvin kaupaksi ja aika moni kyseli valjaita sekä pantaa. Toivottavasti eivät sentään säikähtäneet paria kurssilla olevaa leikki- ja testituokiota, kun tutustuimme koirien välineisiin, kuten pantoihin ja remmeihin sekä saimme esimakua koiran koulutuksesta noin ihmisiä apunakäyttäen. Hieman riskialtis tapa, mutta hyvin ihmiset näyttivät lähtevän siihen mukaan. Toisekseen, konreettisilla esimerkeillä on huomattavasti enemmän hyötyä oppimisen näkökulmasta kuin pelkällä puheen paapatuksella josta tuskin muistaa kuin osan.
Ensi viikolla jatkuu kuitenkin kurssitus...

Klo 22.02 jatkoa...
Bordercolliet kävivät tutustumassa. Vanhempi oli hieman varautunut, mutta loppu peleissä koirien yhteiselo tuolla läheisessä metsikössä sujui oikein mukavasti eli uskon huomisenkin menevän ihan sutjakkaasti. Paimenkoirinahan ne ovat aika eri maata kuin mitä meillä koirat ovat ja nuo asuvat maatilalla eli aika erilaisissa olosuhteissa kuin mitä me pystymme tarjoamaan luhtitalosta.

Naksutinkoulutuksen kaksi puolta

2008-07-17T12:31:00.000-07:00

Uusi yritys kun edellinen teksti hävisi bittiavaruuteen...

Meillä oli Mökön kanssa tänään kolmas kerta VMA:n naksutin-koirankoulutuskurssia. Mökö boy ei taaskaan loistanut edukseen, osaksi laiskan harjoittelun ja ympäristön sekoittaman pään takia. Ensimmäisen 5-10 minuuttia poika oli levoton, mutta rauhoittui yllättävän äkkiä todella iisiksi, istuskeli kentsulla ja katseli maailman menoa. Ja mikä harvinaisinta, Mökö jopa kävi makaamaan vieraalla paikalla ympäröivästä maailmanmenosta huolimatta.
Tosin tätä iloa ei jatkunut loppuun saakka, sillä päästin Mökön irti ja se lähti haahuilemaan. Tuli kyllä lopulta nätisti takaisin luokse, mutta... Niin, tämä on tämä mutta. Päämäärä johon aina pyrin omassa koulutuksessani ja opastaessani muita "käskyt tai vihjesanat ovat ehdottomia", se ei ole tilaisuus koiralle arpoa kannattaako tulla vai ei.

Mökö tapasi tämän VMA:n pikku suursnautseripennun ja tykkäsi peuhata sen kanssa. Minua jäi kyllä hieman mietityttämään VMA:n kysymys siitä, onko tämä Mökön tyypillistä leikkiä. Kai? Keskustelimme myös vetoleikeistä, joita meillä ei juurikaan ole käytetty. Mökö ei edes olla järin innostunut vetämään kenenkään ihmisen kanssa lelua, mutta Luru toki pitää kiinni voimalla kuin pienestä kylästä lähtisi. Toki koirat tykkäävät keskenään vetoleikeistä, mutta se on sitten taas eri asia. Itse olen käyttänyt vetoleikkejä koulutustilanteissa palkitsemiskeinoina minimaalisen vähän, ne ovat hieman riskialttiita. Tosin voisin kuvitella, että meidän koirilla ne toimisivat ok, eivätkä ajaisi ylikierroksille koska koiramme ei ole mitään "veto- tai pallohulluja", mutta kaikille koirille en uskaltaisi ainakaan liiallisissa määrin vetoleikkejä suositella.
Mutta joo, tämä ei ollut se pääasia.

Se itse asia mistä minun piti kirjoittaa oli ennemmin tuo koulutus jota käymme ja ideologia jota yritän omaksua.
Naksutinkoulutus on hyvin mekaaninen taito ja tekninen koulutusmuoto. Mielestäni se kuitenkin unohtaa jotain. Itse olen saanut koulutukseni hyvin koirien käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta, jossa koulutusmetodit tai oppimiskäsitykset eivät ole näytelleet niin merkittävää roolia. Koulutuksessani on huomioitu koiran luontainen käyttäytyminen ja pyritty ennakoinnilla välttämään mm. konflikteja ja muita epäasiallisia tilanteita. Sen takia haenkin sille vahvistusta omaan ammattitaitooni nimenomaan koulutustekniseltä puolelta eri paikoista.
Olen alkanut uskomaan naksutinkoulutuksen voimaan, mutta se herättää minussa silti monia kysymyksiä.
Peittääkö naksutin koiran pelot tai muut luontaiset käyttäytymistarpeet alleen? Eli miten välttää naksutus esimerkiksi koiran pelkotilojen aikana kun siedätetään koiraa toisiin koiriin tai jossain muissa nk. ongelmatilanteissa.

Keskustelin VMA:n kanssa snautserifoorumilla käydyistä koulutuspoliittisista keskusteluista ja kysyin häneltä, mitä hän toimisi ja tekisi. No... Hänellä ei ole kokemusta ongelmakoirista, ok. Enkä saanut muutenkaan järin kattavaa tai tyydyttävää vastausta (tosin en tiedä mitä hain, pitäisi olla aikaa keskustella syvällisesti ja perehtyä aiheeseen). Oli koira nuori tai vanha, hän kuitenkin lähtisi samalla tavalla mekaanisia taitoja hyödyntämällä lähestymään ongelmaa.
Tässä heräsikin minulle kysymys, riittääkö se? Onko naksutinkoulutus aukoton? Miten näillä teknisillä harjoituksilla ja naksutinkoulutusta hyödyntämällä voidaan selvitä esimerkiksi jo olemassa olevasta ongelmasta, kuten koiran karkailusta tai hihnassa vetämisestä, joista foorumilla oli erityisen paljon polemiikkia. Ymmärrän, niin kuin VMA sanoi että hänen koirillaan ei ole ollut kyseisenlaisia ongelmatilanteita, koska hän on ennaltaehkäissyt ne omalla toiminnallaan, mutta jos tilanne on jo päällänsä ja siihen etsitään ratkaisua... Näistä jo olemassa olevien ongelmien ratkaisumenetelmistä ja -tavoista olen kiinnostunut.

Minulla on kesken yksi Naksutinkoulutusta käsittelevä opus jota janoan loppuun, mutta aika ei ole tahtonut riittää että olisin saanut keskityttyä kirjan loppuun saattamiseen. Toivoisin löytäväni muun muassa sieltä vastauksia kysymyksiini.
Kirjan luettuani toivoisin myös ymmärtäväni kokonaisvaltaisemmin koko naksutinkoulutuksen ideologiaa. Tällä hetkellä minusta tuntuu lähinnä siltä, että hyödynnän sieltä palasia ja käytän naksutinta joissain tilaiteissa, mutta en saa siitä täyttä hyötyä irti ,jotta pystyisin olemaan koiralleni paras mahdollinen kouluttaja ja hyödyntämään tuota tietotaitoa omassa elämässäni.

Se, miten saan tulevaisuudessa mahdollisesti naksutinkoulutuksen yhdistettynä tähän monipuoliseen käyttäytymistieteelliseen näkökulmaan, on suuri tavoitteeni. Uskon molempien voimaan, mutta tällä hetkellä en näe palapelin palojen loksahtavan täysin yhteen ja siihen tarvitsen kokeneempien ihmisten apua.
Monessa yhteydessä puhutaan siitä, että koirien kouluttaminen on mekaaninen taito. Toki voi olla, mutta itse haluan uskoa kokonaisvaltaisempaan näkemykseen joka pohjautuu muuhunkin kuin kouluttajan teknisille kyvyille. Koiran koulutuksessa ja omistamisessa tulisi pystyä hyödyntämään sekä näitä teknisiä taitoja, että koiran luontaista käyttäytymistä ja muita luonnonvaroja. Vaikka operantti tai välineellinen ehdollistuminen (mitä naksutinkoulutuskin edustaa) ovat toki tietyllä tavalla ajateltuna koirien luontaisen käyttäytymisen hyödyntämistä (saat mitä vahvistat tai et vahvista -ideologiaa), ei koirilla elävässä elämässä kuitenkaan ole ketään naksauttelemassa eli miten ne silloin pärjäävät ja ovat ja elävät...

Koira toimii siten mistä saa parhaimman palkkionsa.

Koiralle naksutimen ääni merkitsee palkintoa, jotain hyvää ja tavoiteltavaa eli sen kannattaa toimia tietyllä tavalla josta seuraa naksautus ja palkinto.
Palkkion tulee olla parempi kuin ympäristöstä saatava vahviste, kuten sähköpostit kuusen juurella tai ohikulkeva mummo jolle voi räksyttää.

Haluan lisätietoja naksutinkoulutuksen hyödyntämistä nk. "ongelmakoiratyössä". (vaikka useimminhan me omistajat olemme ne ongelmien aiheuttajat) Vinkkejä? Ideoita? Hyviä artikkeleita tai muuta materiaalia? Anyone?

Ikuinen koulutusongelma

2008-07-16T11:58:00.000-07:00

*syvä huokaus*

Olen pettynyt erään isomman "snausterirodun" keskustelufoorumin antiin. Sain suunnilleen tappotuomion siellä, esitettyäni hieman pehmeämpiä ja koiralähtöisempiä vaihtoehtoja muun muassa koiran karkailemisongelmaan sekä hihnassa vetämiseen.
Liityin kyseiselle foorumille vasta viime viikolla ihan vain sen takia, että halusin lisätietoa kyseisestä rodusta (haaveilemme itse ko. koirarodusta) . Lueskeltuani mielestäni mielenkiintoisia viestilistoja ajattelin ehdottaa hieman koiraystävällisempiä toimintatapoja muutamaan viestiketjuun, koska useat kirjoittajat kyseisellä foorumilla olivat nk. vanhakantaisen koirakoulutuksen ystäviä.
Koira pitäisi selättää (perinteinen johtajuusideologia jota itse henkilökohtaisesti vastustan jyrkästi), huutaminen ja rähjääminen sekä eri kirosanojen hokeminen jotenkin muka parantaisi tai tehostaisi koulutusta tai asian perille menoa.

Aivan kuin iso koira olisi sen kummallisempi koulutettava kuin pieni koira tai että iso koira tarvitsee fyysistä väkivaltaa ja johtajuuta enemmän kuin pieni. Kirjoittajat viittasivat siihen, että minulla on todennäköisesti pieniä koiria koska puhun niin pehmeitä, mutta sitä en toden totta ymmärrä mikä tekee pienten koirien kouluttamisesta niin paljon helpompaa kuin isojen.
Jokaisella koiralla on rotuun tai kokoon katsomatta omat kommervenkkinsä ja jokainen tarvitsee oman henkilökohtaisen koulutussuunnitelmansa. Toki jokainen koira tarvitsee kouluttaa eritavalla, sitä en kielläkään... En silti jaksa uskoa siihen, että tähän tarvitsisi missään määrin kuulua yhtään ollenkaan fyysistä koskemista (väkivaltaa, alistamista tmv.) tai huutamista tai muitakaan perinteisiä vanhakantaisia koiran koulutusmetodeita.

Eikä koulutusmetodini tai toimintatapani perustu pelkästään kirjallisuuteen vaan olen saanut maistaa näitä "ongelmakoiria" ihan riittämiin omasta takaa. Eli en todellakaan keksi aivan tyhjästä hatusta näitä asioita vaan kaikelle on yleensä kantava pohja, perustelu ja selitys, joka on mielestäni hyvin looginen ja pohjautuu koiran luontaisen käyttäytymisen tuntemiselle.
Tämähän tässä pehmeämmässä ideologiassa on mielestäni parasta, se on loogista ja kaikelle on järkeenkäypä perustelu ja selitys, ei tarvitse miettiä että "mitä hyödyn siitä että heitän koirani selälleen, mitä se siitä ymmärtää ja mitä se merkitsee meidän suhteellemme".

.........................................................................................................................................

Mutta arkipäiväisempiin asioihin ja omiin koiriimme...
Mökö on ollut viimeiset pari päivää todella mahdoton Teiskossa. Ilmeisesti jollain naapurin nartulla on mehevät juoksut kun pojan pää on hieman sekaisin ja se on tahtonut karkailla pihasta täysin korvattomana nenä maassa kohti kyseistä taloa jossa juoksuinen narttu asuu. Eilenillalla sain hakea sen jo puolesta välistä mäkeä ennen kuin se kiinnitti mitään huomiota minuun. Saati sitten, että pari kertaa sen keskittymistä sain houkutella ennen kuin edes lähti mukaani kotiin asti kun aina löytyi matkalta jotain parempaa.
Pitäisi ehkä leikkauttaa tai jotain... Tuolloin ei ainakaan olisi jatkuvaa juoksuongelmaa meidän perheen koirien narttujen suhteen, eikä tarvitsisi pelätä kylälle vieraiden naisten pariin karkailemista. Muuten kun Mökö on tosi nätisti pihassa ja tottelee luoksetulo käskyä ja haluaa pysytellä lähettyvillä.

Parempi yritys

2008-07-10T12:55:00.000-07:00

Tällä kertaa minulla on mukavampaa kerrottavaa... Kotiuduimme Teiskosta tänään ja niinpä on Lurukin taas kotosalla. Yllättävän suopeasti Mökö on kodinhengettärenä naisensa vastaanottanut takaisin kotiin, mitä nyt joku oli kurssin aikana oksentanut keskelle olohuoneen lattiaa, mutta näille ei aina voi mitään.

Ulkoilin toissapäivänä Lurun kanssa tuolla maalla niin, että Luru oli vapaana minulla liki koko matkan. Se kulki kuin unelma, pääsääntöisesti vasemmalla puolellani, mutta toki välillä jäi haistelemaan puskaa. Luru ottaa hyvin kontaktia ja pysyttelee lähettyvillä, ihana käydä sen kanssa lenkillä. Yllättävintä tässä oli se, että eräässä pihassa oli belkkari haukkumassa, mutta Luru ei sännännyt sen luokse vaan kulki vieressäni kuin kysyen "saanko mamma mennä". Kaksi kertaa se meni eteeni kuin lähteäkseen, mutta eipä lähtenyt mihinkään kun otti hyvin kontaktia minuun ja pääsimme tilanteesta. Tosin jäin sitten juttelemaan kyseisen talon emännän kanssa ja koirat kohtasivat. Luru ei jälkijuoksuihinsa kaivannut ylipääräisiä pepunhaistelijoita, jotka ärähti kauemmas, mutta ihmiset olivat ihania.
Eilen menimme Lurun ja Lempin (äidin koira) samaisen lenkin, tosin koirat olivat vapaana vain murto-osan edellisestä. Luru pysytteli hyvin lähettyvillä, mutta Lempi. Se kyllä tuli luokse, mutta sen tämä etäisyys minusta oli huomattavasti pidempi. Lempi saattoi juosta 20-50 metrin päähän minusta ja vasta sitten katsoa odottavana tulenko perästä, kun Luru hyvin harvoin menee 10 metriä pidemmälle. Eli Lempin etäisyys oli pidempi kuin Lurun.

Kävin yksitellen kunkin koiran kanssa lenkit tuolloin toissapäivänä. Siiriltä (äidin toinen koira) puuttuu täysin kontakti ja koira seisoo nk. koulutustilanteissakin kuin puupökkelö reagoimatta mihinkään mitenkään. On hieman vauhko sohvaperuna. Jotenkin noita muita koiria on niin paljon helpompi lukea, mutta Siiri asettaa todelliset meedion kykyni koetukselle.
Olenkin alkanut suunnittelemaan vanhemmilleni todellista treeniohjelmaa, joka alkaa kontaktiharjoituksista, luoksetulosta ja peruskäskyistä kuten istumisesta ja maahan menosta.
Luulenpa, että Siirin ainaiset sattumukset ovat aiheuttaneet sille tälläisen kylmän reagoimattoman kauden. Sillä on jäänyt jalka oven väliin ja se oli liki koko viime kesän kipsattuna, sitä on purrut kaikki mahdolliset itikat ja oliot, sillä on milloin mitäkin korvatulehdusta sun muuta. Oikea huonon onnen koira. Sillä on vuoden aikana ollut pitkät juoksut ja vielä pidempi valeraskaus nyt jo toista kertaa jolloin raukan pienen hormonitoiminta heittää ihan häränpyllyä. Ihmekös siinä sitten, että tulee kaiken maailman sivukäyttäytymisiä tai toiminnan puutteita.
Mutta siis... Päästäkseni aiheeseen mitä mietin mahdolliseksi harjoituskeinoksi myös vanhempieni koirille eli välineellinen ehdollistuminen, naksutinkoulutus, sieppaaminen, millä nimellä sitä ikinä haluaakaan kutsua.

Meillä oli Mökön kanssa tänään taas VMA:ta eli opetussessio Peltsulla.
Treenimme olivat jääneet hävettävän vähäisiksi mikä johtui pääsääntöisesti siitä, että koira ja minä sijaitsimme eri paikoissa ja ennen kaikkea siitä, että koulutusvälineet olivat väärässä paikassa väärään aikaan. Oikein sattumusten summa taas. Nyt raijasin puodistamme myös miehelleni oman naksuttimen ja liitin omani nappulasäkkiin. Ostin myös uusia massapalloja joista voin ahkerana tyttönä askarrella kaiken maailman kosketuskeppejä. Jee!

Peltsulla oli todella paljon ylimääräisiä häiriötekijöitä normaalien lenkkeilijöiden sijaan, sillä koulun pihassa tehtiin jotain remppaa ja siinä pyöri useita huoltoihmisiä ja rekka. Alkuun Mökö ei tahtonut rauhoittua etenkin kun näki kouluttajan suursnautseripennun etäämpää. Yllättävästi koira sitten kuitenkin rauhoittui, vaikka se reagoi pari kertaa haukkumisella ohikulkijoihin, ja keskittyi tehtäviin. Harjoittelimme edelliskerran tavoin peruskosketusta kosketuskeppiin ja puhuimme häiriötekijöistä.
Kävimme myös läpi seurausharjoitusta kosketuskepin ja naksuttimen avulla, kuinka koiran saa pysymään lähettyvillä. Keskustelimme myös värierottelusta kosketuskepissä eli esimerkiksi mustan ja valkoisen kosketuskepin harjoittelusta, jossa koiraa palkittaisiin vain oikean kepinpään kosketuksesta.
Hyvä idea minkä tänään oivalsin ja opin oli se, että koiralle voi opettaa kosketuskepin (tai minkä toiminnon tahansa) vain niin, että se toimii ainoastaan sanasta. Eli esimerkiksi kosketuskeppiharjoituksessa kun koira jo osaa sen ja siihen on yhdistetty vihjesana, aletaan koiran kanssa harjoittelemaan hämyjä. Näytetään kosketuskeppiä koiralle sanomatta sanaakaan ja mikäli koira reagoi siihen, siltä evätään palkkio. Koiralle opetetaan siis, että palkkio tulee vain toivotunlaisesta toiminnosta eli tuolloin kun ihminen esimerkiksi käskee koiraa koskea keppiin "keppi" eikä suinkaan joka kerta kun koira näkee kyseisen koulutusvälineen.
Tämän idean voisin melkein laittaa raameihin, oli niin hyvä. Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksi kyseistä asiaa.

Tuo VMA:n kurssi on hieman kyllä epäjohdonmukainen ja pompsahtelee aiheesta toiseen, aika persoona kyseinen mies. Vaikka hän on kyllä sellainen, että kun hänen kanssaan pääsee keskustelemaan pariksikin tunniksi niin uutta tietoa ja ajattelemisenaihetta saa varmasti. Että kyllä hänestä sillä tavalla saa paljon irti nimenomaan tähän välineelliseen ehdollistumiseen, koiran oppimisprosessiin ja naksutinkoulutukseen liittyen.

Katastrofaalinen koiruus

2008-07-06T10:56:00.000-07:00

Tänään oli juuri sellainen koiruuksien katastrofaalinen päivä jolloin toivoin etten olisi omistanut yhtä ainutta koiraa tai ainakaan lähtenyt kaikkien neljän (joista kaksi lainakoiraa) kanssa lenkille yhtäaikaa...
No, lähdimme vieraisilla olevan pikkuserkkuni kanssa viemään kaikkia koiria ulos (olemme siis vanhemmillani Teiskossa maalla enkä kotona) ja päätimme lähteä tuonne hiekkatielle päin emmekä ison tien varteen koska meno kaikkien koirien kanssa on tunnetusti hulvatonta.
Kukaan koirista ei osannut kävellä nätisti hihnassa. Erityisesti Mökö pöhkööntyy tyystin kävelylenkillä muiden koirien kanssa, sen kaikki nätisti hihnassa -opit ovat kaukaista historiaa tuolloin. Mökön oloa ei helpottanut lainkaan Lurun loppumassa olevat juoksut jotka vielä aiheuttavat koirien välille kärhämää ja Mökön nenään ylimääräisiä hajuja.
Luru pistää Mökö pojan todella koville ja poikarukka kun ei ymmärrä luovuttaa ja jättää tyttöjä rauhaan. Lempi yrittää mennä välillä väliin, mutta ajoittain roikkuu itse milloin kenenkäkin poskikarvoissa tai muuten vain säksähtelee järjestyksenvalvojana.

Mutta Luru... Se vasta kertoi harvinaisen selvillä signaaleilla Mökölle, että "jätähän poika mut rauhaan, en kaipaa persuksilleni ylimääräisiä hännystelijöitä". Muutaman kerran koirat ovat rauhoittuneet etäälle toisistaan lepäämään, mutta muuten Mökö ei kyllä periksi anna. Ei vaikka Luru kuinka rökittäisi niin kohta on pelimiehellä uutta yritystä käynnissä.
Siiri on oksentanut iltapäivän aikana varmasti jokaisen eteisen maton läpi, joten koiraäksöniä on ollut enemmän kuin laki sallii.

Takaisin kuitenkin siihen lenkkiin. Pääsimme jotenkin tuonne sopivan matkan päähän ja päätin, että nyt on käännyttävä takaisin, tästä hommasta ei tule yhtään mitään. Vetoa, kiskomista, rähähtelyä, solmussa olevia remmejä ja kiristyneitä pinnoja. No, käännyimme takaisin. Siitä viereisestä pihasta hiipikin täysin huomaamattani, hiljaa ja rauhassa, eräs paimenkoirarotuinen (en tiedä tarkkaa rotua) koira ja yhtäkkiä se olikin noin 1,5 metrin päässä meistä. Huomasin koiran ennen meidän koiria ja koitin alkaa hivuttamaan joukkiota eteenpäin takaisin kotia mahdollisimman pian. Yksi kuitenkin oli ojanpohjalla tarpeillaan ja kolmas huomasi koiran. Järkyttävä taaksepäin hyppely ja räyhääminen alkoi... Sain kiskoa kahta koiraa (ja serkulla jolla oli toiset kaksi koiraa myös) monta kymmentä metriä ennen kuin ne suostuivat kävelemään nenä kotiin päin. Koirat hyppivät kahdella jalalla ja se oli niin fiasko ohitustilanne tai poistuminen, että hävettää olla koirien koulutusohjaaja ja omistaa oma alan yritys.
Emme päässeet kuin muutama kymmenkuntametriä eteenpäin, korkeintaan sata, kun takaamme ilmestyi toinen naapurin koira flexillä omistajansa pyörän edessä jolkotellen. No, sehän vinkui meidän luoksemme kun tunsi tytöt ja tuli niiden kanssa hyvin juttuun. Tietenkin koiramme huomasi tämän labbiksen ja reukkuaminen ja metakka (erityisesti Mököltä) sitä kohtaan alkoi. Nopeutin jo askeliani liki juoksuun kiskoessani koiria viimeistä ylämäkeä ylös kohti kotitaloni risteystä koirien mäykätessä ja reukotessa kuka minnekin.

Tilanne ei juurikaan rauhoittunut tuolla pihatiellä kun Mökö ja Luru kähnäsivät keskenään ja takaa tulevat hajut ja näyt vielä kutkuttelivat mahan pohjalla. Loppuilta sisällä meni kutakuinkin samoilla tavalla, yritin välillä eristää Lurua ja Mököä toisistaan jotta ne voisivat vähän edes rauhoittua mutta oveapa ne alkoivat raapimaan makkarissa.

Eli aina ei mene kaikki edes koulutusohjaajalla suunnitelmien mukaan (kun varauduin ettemme joudu tuolla ohittamaan ketään). Oli taas viimeinen kerta kun meillä lähdetään kaikkien neljän koiran kanssa lenkille yhtäaikaa kun ne eivät yksinkertaisesti osaa kulkea yhdessä nätisti...Koirat kulkevat tosi nätisti yksinään, mutta tämä kimppalenkitys "monta yhdellä iskulla" ei vain toimi ja siitä ei usein seuraa kuin väärien asioiden vahvistamista ja sitä kautta tulevaisuuteen enemmän hommia.

Päätin myös, että suunnittelen kattavan ympäristön siedätyskoulutuksen ja tavoitteenani on vuoden päästä päästä kävelemään Hämeenkadulla ilman, että koiramme reagoivat vastaan tuleviin ihmisiin, lapsiin, lastenvaunuihin tai koiriin mitenkään. Olemme toki kiertäneet paljon paikkoja kun koiramme olivat pieniä, mutta ilmiselvästi emme tarpeeksi ja nyt on korkea aika opettaa siedättymään ympäristön vaikutuksiin. (Eli saatte seurata sitä koulutusta kanssa tässä syksyn mittaan)
Seuraavan pennun kanssa teen tämän taatusti paremmin!

Mökön VMA harjoitukset alkoivat osa 1

2008-07-04T12:40:00.000-07:00

Aloitimme eilen naksutinkouluttaja Veli-Matti Ahosen (http://www.freewebs.com/klikki/) koirakoulussa Mökön kanssa. Minulle ei ole oikein tarkalleen ottaen selvinnyt mitä kaikkea kurssi sisältää muuta kuin yleistä koiran oppimiseen liittyvää materiaalia, mutta tämä kaikki selvinnee seuraavien viikkojen aikana.

En oikein tiennyt mitä kurssilta odottaa. Toivon kuitenkin saavani kurssilta vinkkejä yhä tarkempaan merkitsemiseen sekä tehokkaampaan vahvistamiseen ja ennen kaikkea naksutinkoulutuksen perusteisiin. Olen viime aikoina tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että koiran houkuttelu ei todellakaan ole ainoa koiran opetuskeino ja sieppaamista pystytään hyödyntämään monessa suhteessa tehokkaammin. Mutta katsotaan miten tämä opiskelu etenee...
No, joka tapauksessa... Kävime hieman perusteita läpi ja tutustuimme kosketuskepin asemaa tehneeseen risuun. Mökö reagoi ympäröiviin ärsykkeisiin, kuten takana kulkeviin koiriin ja ihmisiin, mutta lastenvaunut ja juoksijat ovat suurimpia kauhistuksia, turhan herkästi, mutta pystyi suureksi yllätyksekseni keskittymään todella hyvin myös VMA:n koulutukseen. Ahonen testasi Mököllä namien ottoa, alkoi yhdistämään naksuttimen ääntä palkintoihin ja hieman myöhemmin palkitsi Mököä kun se koski n.10-15cm päässä kirsustaan olevaan kepin päähän. Mökölle todella tarpeellinen harjoitus! Koira päästi liki muitta mutkitta täysin vieraan ihmisen luokseen (mitä ei todellakaan tapahdu juuri koskaan) ja kaiken lisäksi toimi tämän kanssa todella hyvin, se oli minusta yllättävintä. Mökö ymmärsi äkkiä mikä kosketusrisussa oli ideana ja pian se tarjosi kirsullaan kosketusta ilman viivettä ja jopa reagoi muuttuvaan kosketusrisuun joka siis vaihtoi paikkaa.
Huomenna harjoitukset jatkuvat, koitan kuvata sessiota niin pääsette osaksi treenejämme.

Jäin kaipaamaan Ahoselta kirjallista runkoa puheelleen. Näin näkevänä olentona minulla on huomattavasti helpompaa seurata ja ymmärtää puhetta, kun sen tukena on joku kirjallinen tai kuvallinen runko, jota pystyn hyödyntämään ja lukemaan vaikka kotona uudelleen.

Toimituksen huomio asian vierestä, Ahosella oli aivan ihana suursnautserin pentu 9 viikkoa ja oli tämä isompikin 4,5 vee aika komistus. Sekä meitä ennen koulutusvuorossa oli 15 viikkoinen suursnautserin pentu, aivan ihana sekin.

Iltapäivän ja alkuillan poissaolomme seurauksena Mökö oli tutustunut (todennäköisesti kissan avustuksella) Mikan repun sisältään ja parivaljakko oli löytänyt sieltä muun muassa työvuorolistan joka oli silputtuna olohuoneen lattialla. En tiedä oliko Mökö normaalia levottomampi kun saavuimme, mutta ehkä sillä kesti inasen kauemmin rauhoittua kuin normaalisti.
Hihnakulkeminen sujui ihan mukavasti ainakin äsken iltalenkillä. Olemme käyneet keskustelua tästä tuolla Dogwitin kurssifoorumin puolella yksityisesti ja mielestäni tuo keskustelu on ollut antoisaa ja kaipaisinkin siihen lisää osanottoa. Foorumi on kuitenkin tarkoitettu vain asiakkaillemme ja hyödynnämme niitä kurssien oppimisympäristöinä yhdessä kontaktin ja kirjallisuuden kanssa.

Mökön yksinolopäiväkirja osa 4

2008-07-02T09:59:00.000-07:00

Mökön yksinolopäiväkirja osa 4 ti 1.7.2008

Kellotus alkaa videon näyttäessä 20:15 minuuttia

20:15 lähdön valmisteluja, kamera päälle
20:51 Mökö käy ovella katsomassa kun olemme lähteneet
21:07 Mökö kävelee ovelta olohuoneen matolle
kissa säikäyttää kohisevalla tunnelillaan/pussillaan
21:15 Mökö hyppää sohvalle
kissa vikisee/inisee taustalla
hiljaista, ei näy koiraa kuvassa
25:28 Mökö sohvalta (aikaa kulunut n.5,3min)
25:40 Mökö ovelle, maton haistelua
26:07 Mökö tassutteli rauhassa olohuoneeseen kunnes nojailee sohvan nurkkaan ja kissa hyökkää säikäyttämään Mökön niskaan
kissa tunnelipussissa, säikäytteli Mököä ja perääntyi aina välillä hieman
tassuttelun ääniä taustalta
27:26 Mökö vingahti (todennäköisesti makkarissa, ei näy kuvassa)
tassuttelua olkkariin
hyppy sohvalle
kissa pussissa
Mökö vingahti ja hyppäsi sohvalta
koira ja kissa leikkivät pussin kanssa, pussi liusuu kameran eteen ja peittää kuvan, pussi rapisee ja kissa kurkkii sieltä
29:27 Mökö sohvalta alas, kissan kanssa telmimässä ja painimassa
31:44 Mökö oikealle (postuu kuvasta, tod. näk. makuuhuoneeseen)
hiljaista, eläimet todennäköisesti sängyllä makkarissa
32:55 Mökö olkkariin, katselee oikealle varuillaan josko kissa hyökkäisi leikkimään, rauhallinen, tosin hieman jännittynyt
33:42 Makuulle matolla
34:12 Mökö nousi ylös, paikoillaan
34:27 Sohvan nuuhkaisu, ylös ovelle
34:44 Sohvalle
34:51 Sohvalta makkariin
35:26 Lyhyt ja nopea matsi olkkarin matolla, pussi lentelee
35:45 Makkariin
36:05 Olkkariin
36:35 Eteiseen sohvalta, kissa vetää yksinään rundia olkkarin puolella
37:30 Olkkariin
37:4o Makkariin
38:00 Juomaan keittiöön, juo reilusti
36:16 Sohvalle
38:40 Sohvalta
38:58 Olkkarin matolle
peittää kameran, pois kuvasta
hiljaista
41:42 Mökö eteisessä
41:51 Tulemme takaisin, Mökö hieman hengästynyt (yleistä kun Mököä jänskättää niin alkaa hömsöttäen hengittää), pari kertaa koittaa hypätä vasten mutta rauhoittuu pyörimään jaloissa lattian tasolla
Seuraa Mikan perässä olkkariin sammuttamaan kameran

Meillä koirat ovat oppineet tuon vasten hyppelyn sillä jos olisimme alusta pitäen (kun koirat tulivat ja olivat pieniä) antaneet palkkion AINA (siis ihan AINA) vasta kun neljä tassua on maassa emmekä olisi huomioineet mitenkään vastenhyppelyä, en usko että tuollaistakaan tapahtuisi.
Koira kuitenkin toimii siten mistä saa parhaimman palkkion ja ilmiselvästi Mökö on joskus saanut palkkioksi huomiotamme tai parhaimmillaan jotain muutakin tästä hyppelystä.
Se on selvästi vähentynyt tämä kotiintuloshow harjoittelun myötä, mutta mietin mitä se olisi voinut olla jos olisin alusta pitäen osannut toimia täysin oikein. Eli jätä ei toivottu käytös huomioimatta.

Toinen havainto on ihan tuon kotiintulotilanteen rauhoittaminen heti alusta pitäen. Eli ei tehdä showta siitä kun tullaan kotiin! On aivan luonnollista tulla kotiin ja hienoa ja se tietää koiralle jotain mukavaa, mutta vasta kun ollaan oltu hetken aikaa kotona ja kaikki ovat rauhoittuneet. On ihan turha nostattaa koiran kierroksia pienessä eteistilassa (en ole vielä törmännyt tilavaan suomalaiseen ja koiraystävälliseen eteiseen) vaan pikemminkin tervehtiä koira lyhyesti muutamalla sanalla, mutta reagoida koiraan vasta vaikka viiden minuutin päästä kun tilanne ja kaikki ovat rauhoittuneet ja hengähtäneet syvään.

Nätsti hihnassa ja kosketuskepin arvoitus

2008-06-30T11:52:00.000-07:00

Nätisti hihnassa harjoitus iltalenkillä (koira yksin kotona ennen n.8h)

Lähdimme pihasta kohti korttelikierrostamme. Pihatiellämme oli joku ihmeen ruuhka-aika kello kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä, sillä joku taloja katsomaan tullut pyöräilijä seilasi tiellä edes takaisin, naapurin kaksi mummoa tuli kauppakassien ja rollaattorin kanssa sekä naapurin hölkkäsetä tuli vielä kauppakassin kanssa vastaan. Oli siinä meillä pujottelemista autojen ja pihatien välissä kun yritimme olla kävelemättä kaikkia päin Mökön kanssa. Jokaiselle vastaantulijalle Mökö pääsi pöhäyttämään pienet äänenavauksensa, vaikka mitään tunti tolkulla tapahtuvaa räksytystä ei onneksi kuitenkaan tullut.
No, saimme rauhassa kiertää lyhyen iltalenkkikorttelimme, Mökö otti kontaktia hyvin ja reagoi merkkiääneen, teki nätisti tarpeensa ja sitä rataa. Selvidyimme pihalla leikkivien lasten ohituksesta sekä 50 metrin päässä menevän koirakon ohituksesta pienellä tuijotuksella, mutta Mökö kuitenkin reagoi hyvin merkkiääneen ja otti kontaktia vaikka katsoikin välillä näitä ohimeneviä ilmiöitä.

Selvisimme tuosta tieltä hyvin kunnes huomasin kävelytiellämme tulevan kaksi koiraa peräkanaa, ensimmäinen cavalieri ja toinen mäyräkoira. No... Päätinpä sitten lähteä vinoon tekemään ohitusta tarpeeksi kaukaa viereisen seurakuntakodin parkkipaikan kautta. Mökö näki koirat, katsoi niitä välillä mutta reagoi todella hyvin merkkiääneeni ja otti kontaktia. Liki täydellinen ohitusharjoitus!
Mutta. Jälkimmäisen koiran kohdalla lähdin ilmeisesti tekemään liian tiukkaa käännöstä takaisin kävelytielle josta meidän piti mennä kotiin (ja väistin samalla leikkipuistoa joka on srk kodin pihassa), koska Mökö vingahti vasemmalle jälkimmäisen koiran perään ja tuli levottomaksi. Se siitä onnistuneesta ja positiivisesta ohitusharjoituksesta.
Miksi teen aina tämän saman virheen ja käännyn alkuperäiselle reitille liian tiukasti. Mökö tarvitsee loppuun asti vähintään sen 30m välimatkan ohitettavaan kohteeseen jotta ohitusharjoitus onnistuu. Pilasin ihan turhaan loistavasti menneen ohitusharjoituksen liiallisella optimistisuudellani siitä, että koira pystyy kyseisenlaiseen ohitustilanteeseen. Mielestäni tämä toinen koira, mäyräkoira oli jo sen verran eri suunnalla kuin me, ettei siihen tarvitsisi reagoida, mutta turhaan. Jäi hieman paha maku suuhun, mutta ehkä minäkin joku kerta oppisin...

Pakko kertoa tuossa menneellä viikolla tapahtunut hupaista sattuma. Meillä oli kurssi-illan jäljiltä koulutustarvikkeita ja mappi kangaskassissa työhuoneen lattialla. Minä istuin koneella keittiön pöydän ääressä ja työhuoneen ovi oli auki. Huomasin kyllä kun kissa viipotti työhuoneeseen, mutta siellähän se usein tykkää kökötellä hamsterin boxin päällä vahdissa. No, kissa oli löytänyt kangaskassini ja penkonut sitä aikansa. Yhteistuumin Mökön kanssa.
Pian parivaljakko luikki ylen onnellisen ja tyytyväisen näköisenä peräkanaa kuin majakka ja perävaunu, Mökö edessä ja kissa takana olohuoneeseen ja hyppäsivät sohvalle. Mökö kantoi suussaan onnessaan kangaskassista löytynyttä keltapäistä kosketuskeppiä ja voi luoja sitä ilmettä, olisittepa nähneet. Olisi niin pitänyt saada videolle.
En voinut kuin nauraa, olivat ne niin liikuttava parivaljakko, kuin jostain elokuvista tai postikortilta. Loistavia karvakuonoja, miten mä pärjäisin ikinä ilman noita... =D

Sain loppuviikolla tilaamani paketin agilityesteitä. Alamme ensi viikolla rakentamaan loppuja, joten agilitykurssit (alkeet/perusteet) toteutuvat elo-syyskuussa. Jee eee!!!

2008-06-26T10:37:00.000-07:00

Mökö on hinkuttanut itseään sohvaan (vrt. kissan merkkailu kun se hieroo päällään esineitä) pari viimeistä päivää joka kerta kun olemme tulleet ulkoa. Tämä on täysin uudenlainen käyttäytyminen sillä ei se ole aiemmin samalla tavalla itseään hinkuttanut huonekaluihin kuin hyvin satunnaisesti. Olen miettinyt pienessä päässäni, että johtuisikohan tämä jotenkin Lurun poissaolosta ja sen juoksuista (oli kuitenkin su Lurun kanssa samassa pihapiirissä kun kävimme vanhemmillani).

Maanantaina ja tiistaina kun Mika oli lähtenyt töihin ennen minua niin Mökö oli tutustunut muutamaan kirjeeseeni sekä lenkkareihini kun vielä nukuin. Liekö jonkun näköistä stressireaktiota hakea suuhunsa tavaraa ja repiä niin tuosta viikonlopun reissaamisen jäljiltä. Kissan kanssa mentiin kämppää välillä aamutuimaan vauhdikkaastikin, joten pitäisi aina muistaa pitää huoli siitä että kissa on aamun (yö ok vapaana) vaikka kylppärissä ettei laita koiraa turhaa ylikierroksille --> aiheudu turhia muita seurauksia.

Eilen kun laitoimme pihalle aitaa kiinni Mökö oli illalla todella levoton, vinkui ja mäykkäsi sekä sisällä että terassilla (pentuaitaus rajasi terassin ennen koko pihan aitausta). En oikein tiedä miksi se oli niin levoton, mutta meillä on pienenä ongelmana se että Mökö on liian kiintynyt meihin ja välillä seuraa kuin hai laivaa. Joinain päivinä (tai suurimman osan aikaa) koira taas on ihan rauhallisesti boxissaan, patjallaan, matolla tai jossain muualla. Hetkittäin sitten tulee kamala hätä jos poistumme Mökön näkyvistä ja äiti valittaa aina, että Mökö alkaa huutamaan kun käymme esim. heillä ulkona tmv. Tiedä sitten häntä, että mistä moinen turvattomuuden tunne koiralla johtuu...

Harjoittelimme tiistai-itana kosketuskeppiä Mökön kanssa kun tulimme Dogwitin arkitottiksen alkeiskurssilta. Mökö oli tosin hieman "höttäinen"eli innokas kyllä tekemään hommia, mutta ehkä kissa häiritsi sen keskittymistä sen verran... Tosin ehkä viikonlopun menemisillä ja tulemisilla oli oma vaikutuksensa, kaikkihan näkyy kuitenkin koirassakin.

Mutta Dogwitin arkitottiksen kurssiin (lisää kursseista ja yrityksestä www.dogwit.fi). Harjoittelimme muun muassa huomiomerkkiä, maahan menoa ja nätisti hihnassa kulkemista. Asiakkaat tuntuivat tyytyväisiltä ja monelle olen saanut varmasti annettua roppa kaupalla uusia ajatuksia ja toimintatapoja reppuun mukaan, ovat ainakin kiitelleet siihen malliin.
Mielestäni esimerkiksi ulkona tehty nätisti hihnassa harjoittelu sujui hyvin. Hieman ohikulkeneet ihmiset katsoivat pitkään, mutta kyllä maailmaan katseita mahtuu. Välillä tuntuu muutenkin siltä, että koiranomistajia välillä tuijotetaan kuin mitäkin kummajaisia kaikkine kikosteerauksineen.

Voinkin lopettaa oivalliseen ajatelmaan (kirjasta Morton Egtvedt ja Cecilie Keste, Naksutinkoulutusta koirallesi, Canis, sivu 40)
VÄÄRÄN TOIMINNAN TIEDOSTAMATON VAHVISTAMINEN
On tavallista, että ihmiset tiedostamattaan vahvistavat väärää toimintoa. Koiranomistajien tulisi lopettaa hokeminen tai makupalalla houkuttelu saadakseen koirat katsomaan heitä. Houkuttelemalla tai syöttämällä sille makupalaa tai höpöttelemällä saamme koiran pitämään kontaktia meihin. MUTTA tuolloin ohjaaja vahvisstaa sitä, mitä koira on tekemässä juuri hokemisen tai houkuttelun aikana -koira katselee ja näkee jotain ihan muuta kuin ohjaajansa. Jos se tekee liian usei, tuloksena on heikko kontakti koiran ja ohjaajan välillä. Onkin parempi odottaa, että koira itse omaehtoisesti tarjoaa toivottua käyttäytymistä ja palkita siitä.
Pian olemme siinä tilanteessa, että koiraa pitää houkutella ja houkutella enemmän ja enemmän eikä mikään tunnu riittävän. (noin referaatin omaisesti jutun juoni)

Suosittelen lukemaan ko. kirjan!

Yksinolopäiväkirja osa 3

2008-06-22T10:53:00.000-07:00

Mökön yksinolopäiväkirja 3

- 1:00 rauhallinen tassuttelu pitkin kämppää, käy ovella, keittiössä
- 2:00 tassuttelee ovelle rauhallisesti, seisoo ovella
- 2:50 makuulle eteisen matolle ulko-oven eteen
- 5:08 siirtyy 1m eteenpäin makaamaan, pää ylhäällä
- 8:00 laski päänsä, edelleen makuulla x:nä eteisessä
- 11:31 nostaa päänsä, venyttelee ja nousi ylös, siirtyi makaamaan takaisin ulko-oven eteen, pää ylhäällä, laski päänsäkin
- 17:36 asennon vaihto, edelleen makuulla ovella
- 38:28 käänsi kylkeä
- 38:35 kellahti kyljelleen makaamaan
- 41:11 pään nosto, kuuntelemaan jotain
41:23 ylös, ovi alkaa käymään
kävi eteisen matolla
ravistelu, hännän heilutus, yksi hypähtäminen vasten
41:59 rustoa syömään olkkarin matolle, käy eteisessä, seuraa Mikaa sammuttamaan kameraa

Tämä yksinolo alkaa näyttämään jo siltä miltä pitäisikin. Aivan loistavaa, nyt olen ylpeä Mököstä. Tosin on tainnut olla rankka viikonloppu: trimmausta, Teiskossa käyntiä, möksällä x2. Saa nähdä miten koira käyttäytyy alkuviikolla, että onko kuinka levoton koska nyt on ainakin ollut aika paljon äksöniä joka voi aiheuttaa koiralle pientä stressiä tai levottomuutta. Mökö oli kyllä tänään Mökillä yllättävän rauhallinen, nukkui suurimman osan aikaa sängyn tai pöydän alla vaikka aamupissalenkki olikin rauhaton ja koira nyki minkä kerkisi...

Yksinolopäiväkirja osa 2

2008-06-21T12:20:00.000-07:00

Mökön yksinolopäiväkirja osa 2 (noin 29 minuuttia yksin kotona)

lähdimme kotoa
00:38 Mökö ovelle, seisokelua
00: 55 sohvalle (ei näy kuvassa)
1:09 (ulko-)ovelle seisoskelemaan
(kissa raapii pesuhuoneen ovea taustalla)
2:00 hävisi kuvasta, ovella
2:12 olkkarin matolle, vikinää, työhuoneen/makkarin ovelle
2:34 ovelle seiskoskelemaan
2:44 sohvalle/olohuoneen matolle
3:24 ovelle, pientä vinkunaa
8:25 hitaasti löntystelee olkkarin matolle
8:55 ovelle, istahti nenä kameraan päin
11:50 makuulle eteisen oven eteen
13:01 pään nosto, kuuntelee jotain
13:50 makuulla
15:30 pään nosto, kuuntelee jotain, pientä pään kääntelyä
18:40 nousi istumaan, peppu kameraan päin ja nenä ulko-ovelle, pientä vinkunaa, liikehdintää
19:00 takaisin makuulle, pää ylhäällä kuulostelee
20:30 makuulla, pari kertaa pieni pään nosto/kuulostelu
21:34 makuulla, pään nosto, lasku takaisin
24:34 makuulla, pään nosto
25:36 makuulla, pään lasku, pään nostelua/kuulostelua
28:21 nousi ja käveli olkkarin puolelle (ei näkyvissä, hiljaista)
28:49 nopea siirtyminen ovelle, seisoo oven edessä, vingunomainen odotushaukahdus
29:15 pientä vinguntaa, ovi avautui
29:23 kolme hypähtämistä meitä vasten, häntä vipatti yläasennossa, kiertelyä ja kaartelua ympärillämme
29:46 hypähdysyritys Mikaa vasten, Mika perässä keittiöön sulkemaan kameraa

Trimmasimme tänään Mököä aika reilusti ja se oli juoksuisen nartun kanssa samassa talossa, tosin ei kosketuksissa, mutta haju varmasti leijaili myös Mökö pojan nenuun. Mökö ei selvästikään pidä koiravideoiden katselusta, koska tulee levottomaksi kuultuaan epämääräisiä ääniä ja kuvatallennetta; kuljeskelee ympäri asuntoa ja vikisee/vinkuu.

Yksinolopäiväkirja osa 1

2008-06-21T00:26:00.000-07:00

Juhannusta kaikelle kansalle!

Sain viikolla katsottavakseni erään asiakkaan pienen koiran yksinolovideon. Se oli sinänsä aika järkyttävää katsottavaa kun miettii sitä pahaa oloa mikä pienellä koiralla oli tämän jäädessä yksin, raukka pieni meinasi lähteä seinien läpi mamman perään. Ikäväkseni sain kuulla tämän videon jälkeen, että koira oli todella stressaantunut tästä yksinolosta ja mm. pissinyt sisälle ja ollut muutenkin todella levoton.
Nämä ovat näitä asioita joissa pitää miettiä mikä on pienempi paha noin pidemmällä aikavälillä. Jos videon perusteella saadaan jotain uutta selville ja sen avulla pystytään lähtemään muokkaamaan pienen oloa paremmaksi niin mielestäni se on tällä kertaa vallitsevampi kuin koiran väliaikainen/kertaluonteinen stressi (kunhan sitä ei ehdoin tahdoin luoda jatkuvasti). Nyt vain pitää huolehtia siitä, että saadaan koiran elämä raiteilleen, stressikierrokset alas ja koira opetettua jäämään nätisti kotiin ilman huolta ihmisystävistä.

Saimme vihdoin käsiimme (lainaan) tarvittavat videokuvausvälineet oman koiramme, Mökön filmausta varten. Rauhallisen eilispäivän jälkeen päätimme sitten lähteä pienelle iltakävelylle ja jättää kameran keittiöön kuvaamaan Mököä. Pieni ongelma tuli noiden kuvauskulmien suhteen, että valitettavasti emme näe eteisen tapahtumia vain ainoastaan olohuoneen. Mutta näin tiivistetysti 28 minuutin ja 58 sekunnin Mökön yksinolo eilen alkuillasta trimmaamisen jälkeen (mikä sekin aiheuttaa hieman stressiä ja on epämukavaa koiralle):

- ovi sulkeutuu, lähdemme ulos
- 2 min, Mökö sohvan kaiteelle päivystämään ulos
- ovelle
- 7:35 takaisin sohvankaiteelle katselemaan ulos
- olkkarin matolle
- hyppy takaisin sohvalle
- 8:58 ovelle päivystämään
- 20:25 olohuoneen matolle seisoskelmaan, pieni vinkuna
- 20:45 ovelle päivystämään, pientä vinkunaa
- 21:35 hyppy takaisin sohvalle päivystämään ulos ikkunasta
- 22:10 ovelle
- 22:14 mahalleen lattialle ovella (kuului tassujen rapinasta, että koira meni makaamaan)
- 25:30 herää, liikettä ovella, pientä vinkunaa, paikoillaan
- 27:3 pientä liikehdintää ovella
- 28:30 ovi auki, tulemme sisälle, hypähtelyjä ja liikehdintää
- 28:50 Mökö keittiöön Mikan perässä lönköttäen, sulkivat kameran

Toimituksen huomio: Äänen tarkkailua haittasi päälle ajattelemattomuutta jääneet tiskikone ja pesukone, joiden ääni videolla kuului hyvin selvästi. Pääsääntöisesti Mökö kuitenkin liikehti rauhattomasti ja päästi vain muutaman kerran äännähdyksiä. Laminaattilattiallamme kuuluu hyvin myös koirien liikehdintä, kun tassut rapisevat joten äänistä voimme päätellä jotain toimintoja.
Sohvan vieressä olevan ikkunan sälekaihtimet hieman raollaan, joten niistä näki ulos.

Mutta siis, yksi yhteen. Ei ole tuo meidänkään Mökön yksinolo kovin hyvillä vesillä, sillä koira levottomasti odottaa saapumistamme kotiin. Aiomme ottaa uusintaotoksia tässä vielä, jotta selviää oliko tämä ainutkertaista (päivän stressiannoksen jäljiltä, esim. trimmaus) vai joka päiväistä. En usko, että koira on turhautunut vaan pikemminkin sillä on huoli meistä ihmisystävistään. Tällä hetkellä Mökön yksinolo ei ole niin ongelmallista kuin joskus viime syksynä kun vanhasta kodistamme hajosi lukuisia kirjaston- ja koulukirjoja sekä sanomalehtiä ja milloin mitäkin. Nyt ainoastaan sohvan tyynyt saattavat olla kiskottu alas, boxien pehmusteet voivat olla lattialla tai jotain muuta pientä ellei kissa ole tiputtanut korkeammilta tasoilta jotain hajotettavaa/silputtavaa koirille.

Jatkamme yksinoloharjoittelua...

2008-06-18T11:43:00.000-07:00

Aloin tänään kehittelemään ideaa päässäni Dogwitin omasta sisäiseen käyttöön (asiakkaille) tarkoitetusta oppimisympäristöstä/keskustelupalstasta. Siitä voisi olla huomattavaa hyötyä sekä omassa ammatillisessa kehittymisessä että asiakkaiden yksilöllisessä ja kattavassa palvelemisessa. Mutta mutta, pitää työstää ajatusta juhannuksen aikana ja katsoa löydämmekö me Dogwitille oman ja toimivan ratkaisun...

Luru on juoksujen takia hoidossa joten olemme voineet keskittyä Mökön kanssa olemiseen. Nyt haluaisin vielä vain valokuvata Mökön yksin oloa kun kerta kamerankin saimme lainaan. Täällä on kuitenkin ollut harvinaisen siistiä ja Mökö on tuntunut rauhallisemmalta kun tulen kotiin. Vielähän hänen pulttinsa toki nousevat sisääntulovaiheessa ylikierroksille, mutta Mökö ei yksinään hauku läheskään niin kuin koirat olisivat kaksin.
Olen todella tyytyväinen Mökön viime päiväiseen ulkokäyttäytymiseen, se on kulkenut liki kuin unelma. Iltalenkin aikana koira ei kertaakaan haukkunut ei ohikulkeville koirille, ihmisille kuin pyörillekään. Parissa kohtaa Mökö selvästi oli "joutumassa tilanteeseen" kun ohitimme erään miehen, mutta se reagoi merkkiääneen kuitenkin hyvin ja pääsimme ohi tilanteesta ennen kuin se laukesi. Eli Mökö selviytyi hienosti ja oppi pääsemään tilanteista yli.
Mökö kulki lenkin ajan pääsääntöisesti täysin löysällä remmillä kahta pientä nykäisyä lukuunottamatta joista se äkkiä palasi ottamaan kontaktia minuun. Palkitsin usein koiraa ja kehuin sitä rauhallisella äänellä sen ajan kun se kulki nätisti. Koska en itse hoppuillut vaan kävelimme kiireettömästi, rauhoitti varmasti myös koiraa.
Meidän ohitustilanteemme alkavat pikkuhiljaa sujua, on mahtavaa kun välillä pystyy keskittymään täysillä yhteen koiraan eikä tarvitse miettiä joka kerta vuorojärjestystä tai oman ajan riittävyyttä. Rauhassa hyvä tulee!

Kysyin tänään erästä Rakkaiden Haukkujen koulutusohjaajakurssilla ollutta naista pitämään meille koiratanssikurssia, mutta saa nähdä nyt miten käy...
Olen nyt ainakin ajatellut, että voisimme joku kurssikerta kuvata koiria ja ohjaajia ja käyttää näitä videoita hyödyksi oman oppimisemme seuraamisessa. Joka tapauksessa minun tulee pitää oma opetusnäytteeni jostain aihealueesta ja tätä varten toivoisinkin, että saisimme kuvata jonkun arkitottelevaisuuden alkeiskurssin kerroista.

Tutustuin illan aikana Veli-Matti Ahosen naksutinkoulutussivustoon
http://www.freewebs.com/klikki/
Sivustolta löytyy myös oivia operantin koulutuksen menetelmiä videoina, joten suosittelen tutustumaan niihin. Videoklipit havainnollistavat monia oppimistilanteita ja -menetelmiä. Erittäin mielenkiintoista ja hyödynnettävää. Olenkin menossa seuraamaan miehen pitämää kurssia tässä heinä-elokuussa, joten voin raportoida sieltäkin kuulumisia.

2008-06-17T11:53:00.001-07:00

Tänään oli toinen kurssikerta Dogwitin arkitottelevaisuuden alkeita Kangasalla. Siellä menikin sitten autuaallisesti koko ilta kun jo itse kurssi venyi ja jäin keskustelemaan erään asiakkaan kanssa vielä sen jälkeen.
Meillä on tällä hetkellä ongelma koulutustilojen suhteen ja etsimme kipeästi uusia, mutta saa nähdä miten käy...Jännitin tänäänkin, että tuleeko katosta kuinka paljon vettä läpi. Saimme kuitenkin kurssin pidettyä mukavasti, eikä pimeyskään vallannut meitä.

Kurssi sujui muuten mukavasti, mutta aloin itse miettimään tuota odotus -harjoitusta /vihjesanaa/käskyä. Käytän sitä luontevasti kotioloissa kertomaan koiralle, että sen tehtävä on odottaa hetken aikaa esim. oven ulkopuolella kun vien roskat tai olen töissä. Tämä siis eroaa paikallaan olosta siten, että koira vain jää kyseiseen tilaan eikä sen tarvitse odottaa paikallaan tiettyä aikaa. Myönnän etten osannut avata tarkoitusperiäni kurssilaisille läheskään niin hyvin kuin minun ammatti-ihmisenä ja etenkin kouluttajana olisi pitänyt joten sivuutimme aihealueen hieman huolimattomasti. Pitänee palata tähän ensi kerralla...

Lurulla alkoi juoksut ja hän matkasi veljeni mukana eilenyöllä vanhemmilleni hoitoon. Mökö oli hieman sekavana eilen, joten jotain oli uumoiltavissa. Näitä juoksuja on odotettu parisen kuukautta, tiedä sitten mitä neiti pihtasi ja pihtasi, vaikka oireita (kuten kärtsänneisyyttä) oli havaittavissa jo pidemmän aikaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoo osuuskauppaväkikin...

Mökön kanssa iltalenkki sujui äsken vesisateessa itseasiassa oikein mukavasti. Poika kulkee nätisti yksinään ja ottaa todella hyvin kontaktia ja reagoi merkkiääneen. Ainoa pikkuinen moka kävi kun lähdimme tästä piha-alueelta isompia vesiä kohtaan, ohitimme hienolla kontaktikävelyllä alhaalta tunnelista tulevan koiran, mutta kun koira oli päässyt kohdallemme taaksemme ja Mökö huomasi sen niin tuolloinhan piti kommentoida ja pomppia koiraa kohti. Ripeästi ja minun hiljaisuuden saattelemana poistuimme paikalta ja muutaman nykäisyn jälkeen Mökö rauhoittui kulkemaan nätisti vierelläni ja otti ahkerasti kontaktia. Harjoittelimme lenkin aikana muun muassa istumista, tien ylitystä ja vetämättä hihnassa kulkemista. Ihmeen hienosti Mökö jaksoi keskittyä vaikka olisin voinut kuvitella, että viikonlopun koulutusrupeama ja muut stressitekijät olisivat haitanneet pojan jaksamista. Koira on kuitenkin saanut köllötellä tämän päivän kotona rauhassa, mitä nyt hieman kierroksille veti kotiin tulostani.

Tuo kotiin tulo on kyllä yhdenlainen show. Vaikka kuinka kääntäisin selkäni koirille ja odottaisin niiden rauhottumista käy Mökö ylikierroksilla ja koittaa epätoivoisesti saada jotain suuhunsa rauhoittaakseen itseään. Muutaman kerran olenkin antanut sille vaikka jonkun hanskan käteen ihan vain sen takia että rauhoittuisi.
Sen sijaan ongelma josta emme ole päässeet eroon on tuo räksyttäminen kun tulemme kotiin. Erityisesti Luru kommentoi ahkerasti (nimenoman räkytämisellä) kotiin tulemiseemme eikä tahdo lopettaa vaikka tulisimmekin jo sisälle. Tähän emme ole löytäneet vielä ratkaisua eli miten voisimme vaikuttaa ulkoa käsin sisällä räkyttävään koiraan ilman että vahvistamme ei toivottua käyttäytymistä eli haukkumista. Koirilla on kuitenkin sisällä erilaisia aktivointi- ja virikkeistämistuotteita sen ajan kun olemme poissa kotoa ja uskonkin että tuon ajan ne ovat rauhallisemmin. Miten siis pääsemme sisälle ilman armotonta naapureita häiritsevää meteliä ja omien korviemme hajoamista? Olemme yrittäneet sitäkin, että odotamme oven ulkopuolella kunnes meteli loppuu, mutta erityisesti viime aikoina se ei ole loppunut ennen kuin noin viiden minuutin päästä siitä kun olemme astuneet sisälle.

Ohitustilanteiden parantuminen

2008-05-26T09:52:00.000-07:00

Kävimme tänään Mökön kanssa rokotuksella. Eläinlääkäri ei ihan vakuuttanut, joten ensi kerralla ehkä toiseen paikkaan. Mutta tiedä häntä.
Matkalla harjoittelimme Mökön kanssa toisien koirien näkemistä ja selvisimme ihan siedettävän mukavasti. Pikkuhiljaa olemme edenneet ohitustilanteista toisten koirien kanssa eteenpäin, ohitukset sujuvat yksin kulkiessa jo paremmin. Kun kuljemme molempien koirien kanssa niin toinen saattaa pöhähtää ja se laukaisee rähjäkohtauksen.

Luru on tosin viime viikkoina ollut aika levoton lenkeillä, haukahtelee milloin kaikelle liikkuvalle ja kotiin tullessa kimityskohtaus on taattu. Olen itsekseni miettinyt, että johtuuko tämä ulkona pyörivistä työmiehistä, että koirat ovat hieman hermostuksissaan siitä.
Tänään oli taas tyynyt pitkin olohuoneen lattiaa, vaikka muuten mitään ei ollut hajonnut. Mököllä taitaa olla jonkun näköistä turhautumista, sillä kenkiä on mennyt jopa aamusella niin että olemme olleet kotona. Yleensä tätä on tapahtunut vain koirien ollessa yksin. Viime viikko sujui ihan mukavasti kun mies pystyi käymään kotona pitkällä ruokatunnilla. Tällä viikolla olemmekin sitten 8 tuntia putkeen töissä ja reissussa, että koirat joutuvat olemaan pidempään yksin. Yritän pitää päiväkirjaa tapahtumista, jolloin on helpompi seurata syy ja seuraussuhteita ja ryhtyä ratkomaan ongelmia niiden pohjalta.

Koulutuksia joka lähtöön

2008-05-20T12:42:00.000-07:00

Olin tänään seuraamassa erään yhdistyksen järjestämää tapakasvatuskurssia. Oli jokseenkin vanhanaikaista koulutusta, jossa kouluttaja kumartui koiran päälle ja suunnilleen pakotti tekemään niin kuin tahtoi. Mutta joo... Päivän vitsi ja viisikymmentä penniä oli kurssin jo loputtua kun eräs kurssilainen tuli kysymään pannasta pienelle koiralleen.
Kaivoi sitten vaihtoehtopannaksi kuristavan ketjupannan ja kysyi kouluttajalta, että käykö tämä. Kouluttaja totesi että juu miksei ja mumisi jotain epämääräistä. Josta sitten minä ja seurueeni älähdimme kyseisten henkilöiden selän takaa, että "älä nyt herran jestas koirallesi tuollaista laita". Pieni koira olisi kulkenut kaula maassa painavan ja kuristavan pannan alla, jotakuinkin kamalaa.
Mutta mieheni kysymykseen kouluttajalle, että miksi koiralla pitää olla kuristava panta, kouluttaja vastasi että "eihän tämä kurista, sehän joustaa". Mieheni sitten kysyi tähän jatkoa, että mitenkähän metallinen ketjupanta joustaa. Ei mitenkään. Nainen myönsi onneksi, että joo, eihän se jousta ja sanoi kurssilaiselle ettei tämä ollutkaan hyvä juttu.

Mitä tästä opimme siis, hankkikaamme mukavat ja koiraystävälliset koulutusvälineet!

Dominanssiongelma

2008-05-19T12:18:00.000-07:00

http://www.youtube.com/watch?v=q85Tq3C6Bcc&feature=related

Miksi koirilla tuollaista tilannetta väitetään aina johtajuusongelmaksi, dominanssiksi tai muuten vain valtataisteluksi. Naurettavaa.

Suosittelen tutustumaan kirjallisuuteen, mm.
- Tuire Kaimio: Koirien Käyttäytyminen
- Barry Eaton: Dominanssi -totta vai tarua

Hävityksen kauhistus

2008-05-18T10:36:00.000-07:00

Tietoteknisten ongelmien jälkeen uusintayritys. Blogikirjoitus menneeltä viikolta, 15.5.2008
-----------------------------------------------------

Meillä oli taas oikein "onnistunut" kotiin tulo. Koirat messusivat henkensä edestä oven takana ja mikä ihana yllätys itse oven takana olikaan... Koko kämppä oli kutakuinkin huiskin haiskin. Olohuoneen lattialla oli pieneksi putunaksi revitty bussiaikataulu, keittiön puoleinen lattia peittyi lasinsirpaleista sekä auki revitystä (lattialla olleesta avaamattomasta/uudesta) koiranruokapussista. Toivon vain, ettei pienten ystävieni tassunpohjissa olisi hirveät määrää epämukavia lasinsiruja.
Siivotessani yritin miettiä mitähän epämääräistä lähiaikoina on tapahtunut. Olimme eilen kyllä Teiskossa, mutta siinä ei juurikaan pitänyt olla mitään poikkeavaa pientä perheriitaa lukuunottamatta. Toisaalta taas... Piha-alueille oli tämän päivän aikana istutettu nurmikkoa eli mikäli pihamiehet ovat häirinneet koiriamme, on sekin voinut olla yksi syy kyseisenlaiseen käyttäytymiseen. Tiedän, että Mökö on erityisen herkkä kaikelle ja sen kanssa on ongelmia tuon yksinolon suhteen... Meidän on niin monta kertaa pitänyt jättää webbikamera kuvaamaan päiväksi koiriemme touhuja, mutta tähänkään päivään mennessä emme ole saaneet sitä tehtyä. PITÄISI todella, jotta saamme tapahtumaketjun syyllisen selvittyä ja sitä kautta pääsemme ratkomaan itse ongelmaa. Tulevaisuudessa toivon, että koirat osaisivat olla nätisti kotona. Myönnän, että ne olivat taas liian pitkän päivän keskenänsä töistämme johtuen ja toivon tällekin löytyvän ratkaisun pikimiten.

Vihdoin...

2008-05-11T12:21:00.000-07:00

Kauan kaivattu koirien koulutusblogi on nyt julkaistu. Jo pidemmän aikaa olen haaveillut, että kunpa saisin yritykseni nettisivujen yhteyteen päiväkirjatyyppisen osion jossa voisin sekä itse seurata omaa koulutustoimintaani, että asiakkaani voisivat hyödyntää sen koulutusosiota. Blogiin on tarkoitus koota sekä omien koirieni koulutuspäiväkirjaa, mutta myös yleisiä ajatuksia koirien koulutustoiminnasta sekä niiden kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Materiaalin kerääminen sivustoille kestää todennäköisesti kauan. Blogia työstetäänkin yhdessä yrityksen nettisivujen kanssa, jotka myöskin ovat pidemmän aikavälin prosessi...

Mutta, tervetuloa mukaan matkaan!

Dogwit

Suomen Suvea

Uuden vuoden valvojaisia

Ansan hakutreenit ja makkararinki

Illan huomio

Sisääntulotreenejä ja aikuistumisen kasvukipuja

Ansan haukkapalat = meille tulevat vieraat

Ansan levottomat yöjuoksentelut

Älä häkitä

Mökön Helsingin seikkailut

Ansan arkatassuilut ja syötyjen pikkuhousunsuojien arvoitus

Ansan uintireissut ja viikon muut kuulumiset

Sisääntuloharjoituksia ja muita managment -ratkaisuja

Kuulumisia reissun jälkeen

Ansa hammasstoryt osa 500

Tieto lisää tuskaa

Ansan hammasongelmat

Irronnut kulmuri ja muita satuja

Ansan komea maahan meno

Eläinlääkärireissun terveiset

Koirakkojoukkueen tervehdys -tassu vasemmalla

Sairaskertomuksesta koiruuksiin

Ansan seikkailut

Tulevaisuuden haaveet ja Ansan eläinlääkärireissu

Päivän linkkivinkki

Viikon treenikokemukset ja uudet koirakontaktit

Toiminta muuttuu

Ansan seikkailut

Pentu päivähoitoon

Mietintöjä ruuasta ja koirien käytöksestä

Pennun yksinoloharjoitus

Naksutinkoulutuksen aloitus 0:sta pennulla

Pentu ihmettelemässä taloa

Toiminnon vieminen käskyn alle

Tuoreita lenkkihavaintoja

Koirien leikistä

Eläinten luontaishoitajakoulutusta Tampereella

Koiran karkoitin

Minä ja virheet --> kehittyminen

Koiranomistajan klassiset virheet

Idiootit kanssakulkijat

Josko olisi aika...

Älä osta mitään päivä!

Dogwit Facebookissa

Päivän tuumailut ja niksipirkat

Onko järkee vai ei? - No ei...

Pohdintaa kouluttajuudesta

KOIRAN KANSSA 2000-LUVULLA- seminaari

Curligvanhemmuus

Uusi ovikello

Ruuan vaikutus koiran käyttäytymiseen

Haiseva vastalause

Wuh wuh -kuulumisia

Uusi hallitila lokakuusta

Karvakopla iskee

Nyt meni hermot...

Puolet unohtuneesta tekstistä...

Viikon koonti

Mökön tehoharjoitus

Yksi eroahdistus helpottamaan päin

Palkinnoilla vahvistaminen

Täsmäkoulutuksen puute ja koulutuksia

Kurssilta

Saalisvietistä siedätykseen

Hoitokoiria ja kurssia

Naksutinkoulutuksen kaksi puolta

Ikuinen koulutusongelma

Parempi yritys

Katastrofaalinen koiruus

Mökön VMA harjoitukset alkoivat osa 1

Mökön yksinolopäiväkirja osa 4

Nätsti hihnassa ja kosketuskepin arvoitus

Yksinolopäiväkirja osa 3

Yksinolopäiväkirja osa 2

Yksinolopäiväkirja osa 1

Ohitustilanteiden parantuminen

Koulutuksia joka lähtöön

Dominanssiongelma

Hävityksen kauhistus

Vihdoin...

KOIRAN KANSSA 2000-LUVULLA
- seminaari